https://pk35vantaa.fi/2015/11/13/tiedote-muutoksista-pk-35-vantaan-organisaatiossa/PK-35 on aiemmin pelannut miesten pääsarjatasolla vain kerran, vuonna 1998, sijoittuen kolmanneksi. Samalta kaudelta on myös paras saavutus Suomen Cupissa, kun Punamustat ylsivät Olympiastadionilla käytyyn finaaliin. Finaalin vei lopulta HJK päästyään pelaamaan 2 pelaajan ylivoimalla häpeällisen tuomaroinnin seurauksena.
Kauden jälkeen Harry Harkimo osti kestämättömässä taloudellisessa tilanteessa olleen edustusjoukkueen ja muutti sen nimeksi FC Jokerit. PK-35 jatkoi 3. divarissa olleella kakkosjoukkueella ja keskittyi olosuhteiden parantamiseen ja junnuihin. Ensimmäinen oma halli avattiin Viikkiin 1999, myöhemmin Myllypuroon ja Pihlajanmäkeen. Pihlajanmäen kentälle seura teki myös tekonurmen.
Kakkoseen miesten edustus nousi takaisin 2001. 2003 MP voitti karsintasarjan Ykköseen vierasmaalisäännöllä, mutta vuonna 2004 nousu onnistui.
Seuran täyttäessä 70 v. 2005, ylsi miehet hienosti Ykkösessä kolmanneksi.
PK:n kotikenttä Pukinmäessä remontoitiin, mutta (vastoin useita poliitikkojen lupauksia) yleisurheilun harjoituskentäksi. Katsomot siirrettiin pidemmälle kentästä, katettuja paikkoja ei ollut, yleisövessana oli bajamaja, kiinteät myyntipisteet puuttuivat. Nurmi oli yleensä todella hyvä, mutta kenttä ei ole lämmitetty, eikä valaistus ole riittävän tehokas. Seura kuitenkin halusi kehittää myös aikuisten edustusjalkapalloa, joten ainpaksi vaihtoehdoksi tuli uuden kotikentän etsintä.
2008 seura pääsi yhteisymmärrykseen Vantaan kaupungin kanssa Myyrmäen Stadionin käytöstä. Tässä yhteydessä miesten ja naisten joukkueet siirrettiin omaan PK-35 Vantaa ry:een.
http://image1.stadiumjourney.com/images/stadiums/2485_Main_Stand_of_ISS_Stadion.jpgKun olosuhteet saatiin liigatasoisiksi, myös tavoitteeksi asetettiin liigan nousu. PK-35 Vantaa saikin ihan kärkisijoista kamppailevia joukkuita kasaan, mutta nousua saatiin lopulta odottaa 7 vuotta.
Naisten puolella Vantaan vuodet ovat olleet yhtä voitonmarssia: Suomen mestaruus on voitettu vuosina 2010, 2011, 2012, 2014 ja 2015. Suomen Cup vuosina 2011, 2012 ja 2013.
PK-35 tekee yhteistyötä Vantaan Jalkapalloseuran (VJS) kanssa. Seuroilla on yhteisjoukkue a-junioreissa.
Shefki Kuqi tuli seuran valmentajaksi viime kauden alla ja sai lyhyessä ajassa koottua voittavan joukkueen. Muutama avainpelaaja menetettiin jo syksyllä liigaan nousseeseen paikalliskilpailija HIFK:n, mutta joukkueen vahva runko pysyi kasassa ajoittain kaaottiseltakin vaikuttaneen pre-seasonin.
Espanjalaisvahvistukset Couñago, Mateo, Yerai ja Caloi Portela olivat erinomaisia. Kun mukaan saatiin vielä argentiinalainen Garcia, jota Myrtsin Messiksikin kutsutaan, oli joukkueen peli ajoittain todella nautittavaa. Joukkue teki sarjassa eniten maaleja ja päästi toiseksi vähiten.
Kim Raimi oli joukkueen kapteenina isossa roolissa. Kausi ei varmasti ollut helppo, kun palkanmaksussa oli ongelmia ja joukkue muuttui edellisvuodesta niin paljon.
Vei tuttuun tyyliinsä pääpallot ja kaksinkamppailut kovalla prosentilla. Loistavia katkoja ja pitkiä avauksia.
Ff2 äänestyksessäkin Raimi valittiin vuoden pelaajaksi.
Miikka Häkkinen pelasi kauden jokaisen matsin. Luo varmuutta ja rauhallisuutta puolustukseen. Taso pysyi korkeana illasta iltaan ja miltei joka matsiin mahtui joku huippupelastus.
Kosta Manev oli monen asiantuntijan mielestä Punamustien paras pelaaja. Vasempana pakkina ja muutamassa pelissä topparina ollut Manev ei häviä kaksinkamppailuja, pitää palloa rohkeasti ja riemastuttaa tekniikallaan.
Konsta Rasimus pelasi erittäin korkealla tasolla. Siirtyi viimeisllä kierroksilla toppariksi ja otti paikan haltuun suvereenisti. Toivottavasti ja jatkaa topparina. Tuollaista pallovarmuutta ja loistavia avauksia oli ilo seurata. Konna on siinäkin mielessä ihanteellinen pelaaja, että miestä voi peluuttaa millä paikalla tahansa.
Ymer Xhaferi ei usein ole parrasvaloissa, mutta tekee tärkeää duunia keskikentällä. Rytmittää peliä ja luo tasapainoa.
2008 Punamustiin liittynyt Ymi pelasi välillä liigaa Jarossa ja Mypassa kunnes tuli takaisin 2012. 108 ottelua PK-35 paidassa.
Biran Jeng vakiinnutti paikkansa runkopelaajana jo toissa kaudella. Solisluun murtuminen viime syksynä piti 190 senttisen puolustajan poissa täysipainoisesta harjoittelusta n. 6 kk. eikä kausikaan ihan ehjänä mennyt. Tästä huolimatta ihan hyvä kausi. Potentiaalia kaverissa on todella paljon. Nyt vaan ehjä talvi alle, niin uskon Birrin olevan hyvää liigatasoa. C-junnusta asti PK-35:tä edustanut Jeng pystyy pelaamaan sekä topparia että laitapakkia.
Erityismaininta vielä valmentajana saavutetusta T03-joukkueen Hesa Cup voitosta.
Nuoret pelaajat saivat paljon vastuuta ja näytönpaikkoja. Marko Kolsi veti kundeille sellaisia thrillejä, että Ykkösen vauhti ja kovuus eivät tulleet yllätyksenä.
Daniel Rantanen debytoi Ykkösessä 16 vuotiaana ja kävi kauden aikana näytillä Crystal Palacessa ja Stokessa. Stokessa testijakso hieman venähti, mutta onneksi saatiin vielä loppukaudesta nauttia 3. polven PK-35 pelaajan otteista. Nuorten maajoukkueissakin ollut Daniel on erittäin lupaava pelaaja, joka jo nyt oli hyvää Ykkösen tasoa. Ei jäänyt fyysisessä pelissäkään jalkoihin, vaikka tämä tietysti suurimpia kehityskohteita onkin. Tuohon taitavuuteen ja tekniikkaan kun tulee vielä Rädemäisiä riistoja ja rouhimista, niin taivas on rajana.
https://instagram.com/p/4SN-svrJYd/Altim Ademaj on VJS:n juniorityön helmiä. Pelasi erinomaisesti aina kentälle päästyään. Varmaa, älykästä pelaamista ja hyviä nousuja ja keskityksiä. Vielä A-juniori, mutta kunnianhimoa ja itseluottamusta löytyy. Puntti ei tutissut edes karsintapelissä. Toivottavasti Martsarin oma poika nähdään myös vuotta vanhempana punamustassa paidassa.
Bob Diasonama debytoi tällä kaudella Ykkösessä. Klubin ja Hongan kautta PK:n a-junnuihin. Pelasi ennakkoluulottomasti ja rohkeasti. Hyvä liike ja oikea-aikaiset katkot.
6.6. haastattelusta:
– Pidemmällä tähtäimellä haluan huipulle. Haluan ensin Veikkausliigaan ja sieltä ulkomaille. Haluan tietenkin pelata liigaa nimenomaan tässä joukkueessa – ehkä jo ensi kaudella.
