Henkilökohtainen tilinpäätös
Laitan oman aikani Granissa nyt pakettiin ja luulenpa, että pitkä tarina on edessä, mutta ehkäpä jotakuta mahdollisesti kiinnostaa.
Olin käynyt ns. FC Espoon junioripolun eli EPS:n junnuista siirryttiin FC Espoon puolelle B-junnuissa ja oikeastaan muuta vaihtoehtoa ei tuohon aikaan tullut edes mietittyä. Olihan sitä aikaa vietetty pallopoikana jo Espoon matseissa Espoonlahden nurmella. Aika Espoossa sujui mallikkaasti ja miehiin siirryttiin jo hyvissä ajoin kolmosdivariin. Koko EPS:n joukkue pysyi hienosti kasassa aina FC Espooseen asti ja runko muotoutui pitkälti niistä kundeista, joiden kanssa oli tullut pelattua koko ikä. Isoimpana syynä tässä oli valmentajamme Jouko Lahdensuu, joka on muuten yksi parhaista valmentajista, jota henkilökohtaisesti olen urani aikana oppinut tuntemaan. Armeija kutsui ja tämän savotan jälkeen huomasin etten enää mahtunut uuden FC Espoon valmentajan kuvioihin. Pettymys oli iso, sillä olin aina ollut FC Espoon miehiä.
Vuonna 2002 Espoosta siirtyi muutamia pelaajia Granin kolmosdivari joukkueeseen, muodostaen samalla vahvan rungon. Siirtyminen tuttujen pelaajien mukana uuteen ympäristöön tuntui hyvältä vaihtoehdolta. Granin edustusjoukkue teki uutta tulemista ja ensimmäiseen kauteen lähdettiin maltillisin mielin. Valmentajana ”uudessa” Granissa oli Robert ”Robba” Wahstedt, jonka vahvuuksiin kuului ehdottomasti sosiaalinen kanssakäyminen pelaajien kanssa. Huikea ihminen, joka osasi motivoida niin vanhoja kuin nuoriakin pelaajia. Täytyy myöntää, että aikamoinen kulttuurishokki iski kun ensimmäisiin harjoituksiin tuli mentyä. Treenit Solvallan liikuntasalissa ja taisipa meillä olla välillä jopa sählymailat kädessä kun pelattiin loppupeliä.
Olosuhteet kuitenkin paranivat vuosien varrella ja Kauniaisiin saatiin jopa lämmitettävä hiekkakenttä jäähallin viereen. Se oli oikeasti hienoa aikaa. Enää ei tarvinnut harjoitella liikuntasaleissa vaan meillä oli ihka oikea kenttä. Toki lumen tullessa lämmitys ei paljon auttanut vaan pelaaminen muistutti hankifudista. Tuli myös Kauniaisten tunnelikin valitettavan tutuksi, kun pakkasraja alitti – 10 astetta. Mikäs siinä, juostaan mäkeä ylös ja alas ilman palloa.
Kolmosen kaudet sujuivat nousujohtoisesti ja vihdoin koitti myös aika jolloin joukkue nousi kakkoseen. Kakkosessa pelaajille maksettiin myös pinnarahoja. Sehän tuntui hienolta, vaikka itse taisin olla kaikista helpoin pelaaja neuvotteluissa, sillä kovin paljon en lähtenyt vaatimaan vaan otin vastaan sen mitä tarjottiin. Kakkosessa mentiin useat vuodet ja pinnarahat kasvoivat muutamilla euroilla vuosittain, sillä peliaikaa tuli hyvin ja jonkinlainen runkopelaaja olin tuolloin. Olisiko ollut niin että parhaimmillaan sain 35€/pinna. Vuosien saatossa joukkueeseen liittyi hyviä pelimiehiä J. Simanainen, T-J Messala, N. Roiha, M.Ruuhijärvi, H.Henriksson, M.Kuqi, M.Heino ihan vain muutamia mainitakseni. Heillä kaikilla oli kokemusta ylemmiltä sarjoilta. Joukkue alkoi vakiinnuttaa paikkaansa Suomen kakkosessa.
Iso hankinta tehtiin kun Ari Tiittanen palkattiin Graniin. Nyt oli nimekäs valmentaja, joka oli pelaajien keskuudessa erittäin pidetty. Hän osasi käsitellä vanhempia pelaajia ja tiettyjä vapauksia myös nämä pelaajat saivat. Muistan ensimmäisen harjoitusottelun todella hyvin, kun Tiittasen Arska istui penkin päässä. Ottelua oli pelattu Granin talvikentällä ehkäpä 6 min kun huomasin, että oikean jalan copa mundialissa oli kengät nauhat auki. Lähdin toki nauhoja sitomaan kun siihen tuli paikka ja kuulin kommentin uudelta päävalmentajalta: ”Ei vittu, kengän nauhat auki. Eikö nää jätkät kakkosessa osaa edes nauhoja sitoo? Tarralenkkarit Antikaiselle seuraavaan peliin”
Olihan se fakta, että myös Arska koki pienen kulttuurishokin kun saapui Graniin. Saapuminen Granin pubijengiin (kuten meitä kuvaillaan vissiin vieläkin) oli kuitenkin ”hieman” enemmän puuhastelua kuin tätä ennen AC Allianssi ja HJK:n liigajoukkue. Yhtäkaikki, intohimoisesti Arska hoiti oman työnsä ja palkintokin saatiin kun nousu ykköseen varmistui. Tätä ennen Arskan johdolla onnistuttiin Suomen Cupeissa kohtuu hienosti. KTP ja FC KooTeePee kokivat kovia Kauniaisissa ja jonkinlaisia traumoja kokevat ilmeisesti vieläkin noilta ajoilta. Granin tuolloinen manageri N. Grönholm, oli pakotettu nostamaan budjettia ykköseen. Budjetin nosto tarkoitti myös sitä, että pelaajatkin saivat hieman suurempia pinnarahoja kuin edellisellä kaudella. Ykkösen kaudella Granin budjetti oli sarjan pienimpiä yhdessä Käpa:n kanssa, joka oli myös sarjanousija. Kevät kausi otettiin turpaan lähes kaikissa peleissä ja ilonaiheet olivat luvalla sanoen vähissä. Syksyllä kuitenkin parannettiin, mutta kaula säilymiseen oli liian pitkä. Edessä oli tippuminen kakkoseen ja taustajoukkojen vaihtuminen.
Tällöin itse jatkoin vielä pelaamista, mutta lähdin auttamaan taustoja. Pitkän linjan granilainen F.Ollberg astui managerin paikalle ja minä hoidin pelaajasopimukset. Vaikeuksia alkoi ilmestymään hyvin nopealla vauhdilla. Yhden erittäin merkittävän pääsponsorin pois vetäytyminen aiheutti harmaita hiuksia. Pelaajille maksettiin edelleen pinnarahoja, mutta aloin systemaattisesti pienentämään korvauksia.
Ensimmäinen kausi kakkosessa oli vaikea, todella vaikea. Periaatteessa joukkueeseen oli saatu ihan hyviä pelaajia kuten Ilpo Verno, mutta syystä tai toisesta krapulaa oli havaittavissa. Viimeisen neljän kierroksen aikana Granin tuli voittaa kolme, jotta paikka kakkosessa pystyttäisiin pitämään. Tavalla tai toisella kolme seuraavaa peliä voitettiin ja sarjapaikka varmistui juuri ennen viimeistä kierrosta.
Tästä jatkuikin sitten uuden rakentaminen. Pinnarahoista päästiin muutaman vuoden sisällä eroon kokonaan ja tästä huolimatta pelaajavirta Granin suuntaan näytti kasvavan. Yhtenä erittäin merkittävänä syynä tähän oli FC Hongan toiminta Espoon puolella. Ne pelaajat, jotka tuohon aikaan eivät sopineet Hongan muottiin otin avosylin vastaan Graniin. Näitä pelaajia olivat mm. T. Mikkonen, K. Lindeman, N. Vainio, P.Miraftabi, T.Vuorinen, E.Heiskanen ja J.Ilomäki. Näistä pelaajista tuli Granin uusi runko.
Luvalla sanoen yhden pelaajan kanssa minulla oli aika suuria vaikeuksia alussa. Itse kun olin oppinut siihen, että vanhempia pelaajia arvostetaan ja ennen kaikkea kuunnellaan, niin tämä persoona oli jotain hyvin erilaista. T.Mikkonen oli täynnä itseluottamusta, mutta se tuntui menevän ainakin minun mielestä ylimielisyyden puolelle. Granissa ei ollut tuolloin eikä nyt ylimielisyydelle tilaa, sillä yksikään pelaaja ei voinut olla suurempi kuin joukkue. Ensimmäinen illan vietto päättyi siihen, että kaadoin lasillisen jäävettä miehen päähän. En tiedä oliko tuolla teolla merkitystä, mutta sen jälkeen olemme tulleet toimeen enemmän kuin hyvin.
Pelit jatkuivat kakkosessa ja jossakin vaiheessa huomasin, että minun oli pakko vaihtaa omaa pelityyliä, koska yksinkertaisesti peliaika oli vähissä ja taidot rajalliset. Vaikutteita uudesta pelityylistä tuli kahdelta entiseltä futaajalta; J.Kupulisoja sekä T.Nikkari.
Kupulisojan minulle opettama tasajalka ”taklaus” (useinmiten siis täysin puhdas) ja T.Nikkarin vinkit ihon alle pääsystä loivat minusta varmasti yhden paskimman/tyhmimmän pelaajan miesten kakkosessa. Terveisiä Saloon
Yhtä kaikki, peliaikaa tuli ja olin löytänyt uuden tyylin pelata jalkapalloa. Pelasin tuohon aikaan parasta ”fudista” omalla urallani. Treeneissä vedettiin kovaa ja peleissä jatkettiin samalla kaavalla. Tästä muodostui myös Granille uusi harjoittelukulttuuri. Treenattiin määrällisesti selkeästi vähemmän kuin muut, mutta joka treeneissä painettiin perseruvella. Mikäli ennen treenejä väsytti tai uskoi ettei voisi antaa kaikkensa niin pyydettiin jäämään kotiin. Tämä vain siitä syystä, että taso ja intensiteetti pystyttäisiin pitämään joka kerta mahdollisimman korkealla.
Oma pelaajaura loppui muistaakseni seitsemänteen polvileikkaukseen ja kausi taisi olla 2014 jos en ihan väärin muista. Monella paikkakunnalla tämä otettiin ilolla vastaan, varsinkin Salon ja Karjaan seudulla. Myönnettäköön, että yhden taklauksen olisin voinut Salon reissulla aikoinaan jättää tekemättä, mutta eipä tuota nyt perutuksi enää saa. Onneksi ei kuitenkaan mitään sattunut.
Pelaamisen loputtua olin mukana siis lähinnä keräämässä joukkuetta vuodesta toiseen. Pelaajien kanssa käydyt ”neuvottelut” toistivat pitkälti samaa kaavaa: ” Tuu hei meille pelaa, me ei makseta sulle mitään, mutta lupaan, että sä nautit jalkapallosta Kauniaisissa ”. Luvalla sanoen se tuntui välillä todella puuduttavalle. Ei ollut tarjota rahaa, ei kilometrikorvauksia, ei työpaikkoja. Toisaalta onneksi myös pelaajat jotka tulivat näytille, tiesivät tämän.
Toissa kaudella olin jo päättänyt lopettaa taustahommat, koska väkisinkin alkoi tulemaan tunne, ettei minulla ollut näillä resursseilla mahdollisuutta enää parantaa toimintaa. Kundit päättivät sitten teurastaa karsinnoissa Klubi-04:n ja ykkösen paikka oli saavutettu pelaamalla jälleen kerran. Ainoa pettymys oli itse arvonta, sillä Kauniaisissa todella haluttiin saada FC Honka vastaan. Edellisellä kaudellahan paikkaa ykkösessä meille tarjottiin, mutta seuranjohto kieltäytyi sen vastaanottamisesta. Päätös oli tehtävä muutaman päivän sisällä, eikä Granissa ollut mitään mahdollisuutta lähteä ykköseen tuolloin. Tämä tietysti aiheutti pelaajien keskuudessa pettymystä, mutta näistäkin selvittiin.
Viime kauden päätteeksi joukkue matkasi Berliiniin nauttimaan huikeasta kaudesta ja keskustelut tulevasta kaudesta alkoivat olutlasien ääressä. Viesti pelaajilta oli selkeä. Me halutaan ykkösen paikka ja mehän siellä myös säilytään. Tästä alkoi pitkä ja pimeä syksy, joka piti sisällään enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Meinaako GrIFK ottaa ykkösen paikan vastaan? onko sillä taloudellisia resursseja hoitaa kautta? Kuka valmentaa? ketkä jatkaa?
Ilokseni sain kuulla, että Granin hallituksessa oli tultu päätökseen, jossa ykkösen paikka otetaan vastaan.
Tästä alkoi päävalmentaja R.Luomanpään ahdistelu. Milloin soittamalla, milloin viesteillä, välillä jopa kävelylenkeillä. Vihdoin sain myös häneltä vihreää valoa ja niin alkoi kovalla vauhdilla joukkueen rakentaminen. Ensimmäiseksi täytettiin Luomanpään toive siitä, että hän saa kakkosvalmentajan tuekseen. A.Asukka oli tehnyt vuosien saatossa ennenkin töitä Luomanpään kanssa, joten yhteinen sävel löytyi nopeasti. Asukan vastuuna muuten tällä kaudella oli mm. Granin erikoistilanteet ja on pakko sanoa, että siinä onnistuttiin todella hyvin. Kulmavariaatioita oli niin monta, ettei Asukka viimeisessä pelissä edes itse tiennyt mitä on tulossa. Onneksi pelaajat muistivat ja jälleen kerran pallo oli maalissa.
Pienen budjetin takia rajoitteita pelaajahankinnoissa oli mm. se etten voinut hankkia yhtään alle 24 vuotiasta pelaaja, koska näistä jouduttaisiin maksamaan kasvattajaraha (poislukien toki omat junnut, mutta valitettavasti niitä ei ollut tarjolla). Myöskään ulkomaansiirtoja ei luonnollisesti voinut tehdä, koska siirtomaksut näissä oli korkeammat. Jotenkin onnistuin kuitenkin molempia periaatteita rikkomaan. Ensi tuli D.Stevensin siirto Australiasta ja sitten ”alaikäisen” V.Seferin hankinta. Onneksi nämä hankinnat saivat loppujen lopuksi vihreää valoa kirstunvartijalta ja itse selvisin pienellä puhuttelulla.
Lopulta lähes kaikkien edellisen kauden pelaajien kanssa päästiin sopimukseen ja mennyt kausi onkin jo niin hyvin tuoreessa muistissa, ettei sitä tarvitse tässä enempää käydä läpi.
Nyt on viimeistään tullut minun aika siirtyä uusiin haasteisiin ja kiitänkin GrIFK:ta kaikista näistä 15 vuodesta, mitä olen saanut olla mukana tässä upeassa seurassa. Grani on antanut minulle niin paljon vuosien saatossa, että todella haikein fiiliksin tästä lähdetään. Toisaalta omalta osaltani kaikki on myös annettu, joten nyt on uusien granilaisten aika nousta esiin.
Lopuksi vielä kiitokset F.Ollberg, olet granilaisen jalkapallon sydän ja on ollut huikeaa olla sinun rinnallasi kun johdit grania vaikeiden kausien ohi. Kiitokset N.Grönholmille sekä C.Slotelle, jotka olivat aikoinaan nostamassa grania liitonsarjoihin. Kiitokset R.Luomanpäälle, siitä että vastasit Kreikan lomallasi puheluuni ja tulit Graniin valmentamaan. Saldosi valmentajana ovat kiistattomat. Kiitokset A.Holma, huikeita pelejä, vielä huikeampia iltoja. Kiitokset N.Roiha, olet granin-legenda, sinun edesottamuksista puhutaan edelleen. Kiitokset P. Meyer, aina niin helppo neuvotella diileistä kanssasi. Tällekin kaudelle ehdit hyvin toukokuussa mukaan. Kiitos J.”Pentu” Törmänen, harva pystyisi samaan pelistä toiseen. On nimittäin pöntöt ollut granissa kovilla. Kiitokset M.Nyberg, isoa työtä tänä vuonna ja mahdollistit tämän kauden ykkösessä. Kiitokset huollolle ja joukkueenjohtajille, huikeita ihmisiä kentällä ja sen ulkopuolella. Kiitos granin kannattajat, huikeaa meininkiä koko vuosi.
Kiitos ihan jokaiselle tämän vuoden pelaajalle siitä, että uskoitte meihin ja meidän tavoitteisiin.
#22 Jari Antikainen
