Tarina alkaa syyskuun puolivälistä, kun Nordderbyn matsilippujen varausmahdollisuus oli aukeamassa. Kysäisin silloin nimimerkki stan gamlalta, kiinnostaisiko lähtö katsomaan Saksan kauneinta derbyä ja kun vastaus oli myönteinen, laitoin loton lipuista vetämään. Lokakuun loppupuolella sähköpostiin pamahti sitten tieto, että hakemus on hyväksytty ja kaksi lippua on tulossa.
Matka alkoi sitten perjantai-iltapäivällä Köpiksen kautta. Laskutuminen Bremenin lentokentälle oli alkuillasta, jossa samoihin aikoihin toisella lennolla laskeutunut s. gamla olikin jo odottelemassa. Kentältä suksimme sporakyydillä Hauptbahnhofille, jonka vieressä sijaitsevasta hotellista olimme buukanneet huoneet. Kamat hotlaan ja dönerin kautta suunta Schlachtelle, jossa Weihnachtsmarkt oli täydessä käynnissä. Saman ohjelman olivat valinneet monet muutkin, sillä kaikki kadun baarit olivat täysin täyteen pakattuja ja näin ollen suuntasimmekin lähikadulta löytämäämme sympaattiseen kneipeen, jossa ei ruuhkaa ollut, olutta sai pyytämällä ja telkussa pyöri pe-illan BuLi-matsi. Siinä istuimmekin sitten pitkälle yöhön oluen parissa, jonka jälkeen suuntasimme hotellille keräämään voimia lauantaita varten.
La-aamuna herätys hyvissä ajoin, hotellin erinomainen aamiainen (mitä nyt pekoni puuttui) naamariin ja kylille aistimaan fiiliksiä. Aloitimme turneen Altstadtista, jonka jälkeen lähdimme lampsimaan matkaeväiden kanssa Osterdeichia pitkin lähemmäs Weserstadionia, jonne suuntasivat myös busseihin kasatut vierasrunkkarit poliisisaattueen turvin. Olimme jo aiemmin sopineet tärskyt muutaman kanssafoorumistin kanssa Sielwallille Eisenin eteen ja olimmekin mestoilla sopivasti, kun hieman krapulaisen oloinen SVW mobeineen saapui paikalle. Pari minuuttia myöhemmin myös Osterdeich hilautui mestoille, joten pikaisten esittelyjen jälkeen siirryimme läheiseen krouviin nautiskelemaan muutaman oluttuopin ennen iltapäivän näytelmää.
Stadionilla olimme kohtuullisen hyvissä ajoin mutta silti matsiin ehtimisen kanssa oli vähän tiukkaa, koska turvatarkastukset olivat lähiviikkojen ja ottelun luonteen vuoksi tiukahkot ja portit puuroutuivat melko pahasti. Pienellä kikkailulla pääsimme kuitenkin porteista sisälle ennen kickoffia ja omat paikatkin löytyivät melko vaivatta. Noin samalla hetkellä kun sai perseen penkkiin, alkoi Lebenslang Grün-Weiß soimaan, werderanerien tifo tuli esiin ja joukkueet alkoivat marssia sisään.
Itse otteluhan näytti heti alusta asti persettä kotikannattajille, kun vieraat paukuttivat ensimmäisen maalin kolmannella minuutilla ja toisen alle puoleen tuntiin. Puoliajan kunniaksi kävimme noukkimassa lavan bisseä ja siirryimme takaisin katsomon puolelle kärsimysnäytelmän toisen näytöksen pariin. Toinen jakso alkoi hieman positiivisimmissa merkeissä ja kun Ujah onnistui kaventamaan, vaikutti siltä, että matsista voitaisiin saadakin jotain. Valitettavasti melkein heti perään tullut vieraiden kolmas osuma lamaannutti sekä joukkueen että kotikannatuksen, jonka jälkeen keskittyminen oli pääasiassa oluessa ja vieressä istuneen viehkeän daamin kanssa jutustelussa.
Loppuvihellyksen jälkeen suuntasimme kokoontumispisteelle, jossa muu porukka SVW:tä lukuunottamatta olikin jo valmiina kiroilemassa ottelua. Pikaisen tilannekatsauksen jälkeen suunta oli kohti lähibaaria, josta siirryimme pikaoluiden jälkeen seuraavaan krouviin. Täyteen pakatusta Eisenistä löysimme lopulta myös kadonneen lampaamme ja muutaman hartaasti odotetun oluen jälkeen siirryimme vähän vähemmän ruuhkaiseen baariin, josta sai myös hieman kauan kaivattua evästä. Intensiivisen kaljanjuonnin lomassa Osterdeich ja stan gamla päättivät aloittaa vertailun huivisolmujen paremmuudesta, johon piti luonnollisesti hakea ratkaisua myös baarin muilta asiakkailta. Lopputuloksena Osterdeichin klassinen solmu voitti stan gamlan suosiman Ultra-version. Jossain vaiheessa yötä SVW mobeineen poistui, koska herrojen piti suunnata aamujunalla kohti kiellettyä kaupunkia ja FC Huorakorttelin sunnuntaimatsia. Me muut puolestaan jatkoimme virvokkeiden nauttimista pitkälle yöhön, jonka jälkeen Bremenin marraskuinen itkevä taivas saatteli meidät hotellin rauhaan ja odottelemaan sunnuntaipäivää.
Edellisenä iltana olimme sopineet, että siirrymme hyvissä ajoin klo 11 alkavaan Werdan U19-joukkueen ottelun Weserstadionin viereiselle treenikentälle. Valitettavasti sängyn vetovoima oli sen verran suuri, että allekirjoittanut kykeni paikan päälle vasta vartti ennen loppuvihellystä. Paikan päälle päästyäni matsi oli jo 5-0 ja stan gamla sekä Osterdeich nautiskelivat kentän laidalla sivistyneesti Jägermeisteria. Loppuvihellyksen jälkeen suuntasimme viereiseen Vereinsheimiin ottamaan muutamat pikaoluset, sillä tarkoitus oli suunnata toisella puolella kaupunkin klo 14 alkaen pelattavaan Bremer SV:n otteluun.
Taksin saaminen osoittautui yllättävän hankalaksi, joten pysäytimme stadionin luona käppäilleen kolmikon kysyäksemme, voisivatko ko. herrasmiehet auttaa tässä prosessissa. Kyseiset herrat kostautuivat tässä vaiheessa Dresdenistä kotoisin oleviksi Werdan kannattajiksi, joilla sattui olemaan sama suunta. Lyöttäydyimme kolmikon seuraan ja lampsimme läheiselle sporapysäkille, josta suuntasimme kohti Stadion am Panzenbergiä.
Olimme mestoilla hieman kahden jälkeen mutta stadionilla oli hiljaista kuin huopatossutehtaalla. Saksan pojat alkoivat googlettelemaan tilannetta ja selvisi, että ottelu oli jostain syystä siirretty parin kilometrin päässä sijaitsevalle tekonurmelle. Tässä vaiheessa päätimme skipata ottelun ja siirtyä germaanien netistä kaivamaan läheiseen sporttibaariin oluen pariin. Baariin päästyämme paikkaa pyörittänyt ystävällinen turkkilaisherrasmies hätisti perheensä pois, avasi TV-matsit pyörimään ja alkoi valuttamaan isolla kädellä olutta tuoppeihin. Pari tuntia kestäneen asiakeskustelun jälkeen hyvästelimme Saksan pojat ja siirryimme takaisin keskustaan, josta piti käydä noukkimassa allekirjoittaneen matkatavarat ja hieman evästä naamariin ennen matkaa kohti lentokenttää. Dönerien jälkeen päästimme Osterdeichin kotiin selviämään tulevaa työviikkoa varten ja hyppäsimme sporaan, joka kuskasi väsyneet matkaajat kohti lentokenttää ja Suomea.
Kaiken kaikkiaan hieno reissu poislukien itse matsi, keväällä taas uudestaan uudestaan paikan päälle. Kiitokset Osterdeichille, SVW:lle ja stan gamlalle, joka otti reissusta sakufutiskärpäsen pureman ja suunnittelee kuulemma jo kovasti seuraavaa matkaa Saksaan.
