Sergey
 Poissa
|
 |
Vastaus #337 : 22.05.2016 klo 11:39:37 |
|
Kovin hiljaiseksi on Kolmosen topikki valahtanut. Koitetaanpa siis kantaa oma ohut korsi kekoon ja herättää hieman keskustelua käymällä sarja tiiviisti läpi nyt, kun jokaisella joukkueella on ensimmäinen kausineljännes takana.
Ja tuttuun tapaan arviota verrataan ennen kautta raapustelemaani kausiennakkoon, jonka voi jo nyt sanoa pettävän monelta osin. No, se nyt ei ole mitään uutta.
—————————
1. TPK (suluissa ennakkoon povailemani sjoitus 3.)
Alku on ollut odotettuakin kovempi. On niistänyt täyden pistepotin sekä Maskulta että KaaPolta, hakenut hankalan vieraspisteen saarelta ja ottanut varmat voitot etukäteen heikommista. Bravo!
Eikä menestys ole ollut sattumaa. Joukkue on osannut muovautua parhaiten sen mukaan, minkälaista vastustajaa Yläkentälle on tuotu tai minkälaiseen vierasreissuun on lähdetty. Maskua, KaaPoa ja JyTyä vastaan joukkue riisti, taisteli ja pelasi niin äijämäistä futista että piti muutamaan kertaan hieraista silmiään ennen kuin uskoi viheriöllä todella olevan Kerho. Ja sitten taas kun ei vääntämistä ole niin paljoa vaadittu, ovat syöttökuviot rullanneet murhaavasti puolustuslinjojen läpi ja maalikarkelot ovat seuranneet toisiaan.
Talven aikana joukkueeseen siirtyneistä Kylliäinen (onkohan pitkään loukkaantumisen takia sivussa?), Honkasalo ja Kohonen ovat heti osoittautuneet elintärkeiksi vahvistuksiksi joukkueelleen. Juurikin siksi, että varsinkin Honkasalo on tuonut keskikentälle sellaista äijämäisyyttä, jota ehkä aavistuksen pehmeältä Kerholta on aiempina kausina puuttunut. Yleensä Turun keskinäisissä JyTy on se pahainen konna, joka roikkuu takissa, mutta viimeisimmässä kohtaamisessa roolit kääntyivät päälaalleen: Honkasalo oli se rotta, joka roikkui pinkkipaidan selässä, nappasi pallon pois ja spurttasi kevyesti karkuun.
Ei nyt kuitenkaan vielä liiaksi innostuta. On TPK ennenkin ottanut kovia spurtteja kevääseen, mutta tasaantunut kesän aikana. Kesäkuu kertoo jo paljon, missä tällä kaudella mennään.
Joka tapauksessa loistava alku ja täysin ansaittu sarjan piikkipaikka.
———
2. Peimari Utd (7.)
Kovasti povailin tämänkin alakanttiin, joskin tasaantumista tullee tapahtumaan myös Paimion-Sauvon suunnalla vielä pitkän kauden aikana. Siitä pitää huolen otteluohjelma, joka on toistaiseksi ollut sarjanousijalle suosiollinen. Ensimmäisessä kuudessa ottelussaan joukkue on kohdannut pitkälti ne joukkueet (poislukien PIF vieraissa) , joilta sen on pitänytkin pisteitä kaapia isolla kauhalla. Seuraavat viisi ottelua näyttävät sen, onko Peimarista oikeasti roikkumaan kärkikahinoissa syksyyn asti.
Tämä on jo käyty läpi moneen kertaan, mutta tarkennetaan asiaa vielä hieman, nyt kun muutama peli myös Kolmosessa on nähtynä. Joukkue nojaa edelleen vahvasti kolmeen ulkomaalaiseen huippuyksilöönsä (Lima-Neves-Soares), mutta on tämän kolminkonkin takana kuhinaa. Vihervirta tuntuu keskikentällä ehtivän lähes kaikkialle ja tekee omalla työmoraalillaan kanssapelaajien puhteesta illasta toiseen monin tavoin helpomman. Paljon ”näkymätöntä” hyvää työtä, oikeaa sijoittumista ja voitettuja kaksinkamppailuita.
Toinen hiljalleen paluuta vanhaan formiinsa tekevä keskikentän taituri Ali Al-Take osoittaa peli peliltä pääsevänsä paremmin mukaan Kaikkien Aikojen Kolmosen vauhtiin. Juonikas pelaaja, jonka oivallukset ovat välillä jopa liian oivallisia pelikavereihin nähden. Kun ajoitukset ja syötöt alkavat napsua kohdalleen, tulee jälki myös Alin lapikkaasta olemaan tuhoisaa.
3. Masku (1.)
Tappio TPK:lle oli ihan rehti tulos, mutta JyTyä vastaan ei ole varaa pelata maalittomia jos Masku mielii pikavauhtia takaisin Kakkoseen. Pariin hutikutiin on loppukauden aikana yhä saumat, mutta varapatruunoita ei kannata haaskata vielä ensimmäisellä puolikkaalla liiaksi.
Materiaaliltaan edelleen sarjan ylivertaisin, vaikka ÅIFK saikin kauden alla houkuteltua mukaansa erittäin nimivahvan hyökkäys-arsenaalin. Harjula–Koivunen-kaksikko voittaa hyvänä päivänä pelejä tällä tasolla kahdestaan, eivätkä alapuolella palloja jakavat Kuisma–Louanto–Laiho jätä Kolmosessa ketään kylmäksi.
Vaikka laatua on ylemmillä oksilla enemmän kuin riittävästi, on myös puolustus aivan sarjan kärkikastia. Kryssi on ilmatilan herra alapäässä ja ylivertainen uhka yläpäässä. Malka tekee nousuillaan jokaisen Kolmosen vasemman laitapakin illosta suoranaista helvettiä.
Vaikka hutikuteja on pari jo tullut, on joukkue edelleen kurssissaan. Vielä kun pääsee Taponkedon nurmelle, tulee kyyti vastustajille olemaan enemmän kuin jääkylmää.
4. ÅIFK (5.)
Odotetun heikko alku, mutta on sen jälkeen kasannut rivinsä ennätysnopeasti. Nojaa paljolti huikeaan hyökkäykseensä, ja sillä nojauksella on rahkeita petrata sarjassa sijoitusta vielä pykälällä, maksimissaan kahdella. Nousijaksi Åbosta vielä tällä kaudella tuskin kuitenkaan on, sen verran ryhmä antaa keskikentällä ja puolustuksessa muille sarjan kärkijoukkueille yhä tasoitusta.
Yhden pelin toistaiseksi nähneenä on pakko kehua kolmikko Camara–Lahtivuori–Aftab lisäksi keskikentän pelintekijä Vocaa. Futsaltaituri tuntuu päässeen nopeasti jälleen ison kentän vauhtiin mukaan ja rytmittää joukkueensa peliä jo sellaisen maestron elkein, että edellämainitun kolmikon on, jos ei nyt helppo niin ainakin mukava suorittaa.
Puolustus on Azizin johdolla erittäin hyvä Kolmoseen, mutta kalpenee vielä toistaiseksi ainakin aavistuksen esimerkiksi TPK:n ja Maskun rinnalla. Erityismaininta on silti annettava mm. PaiHaa vastaan ikäisekseen loistavasti pelanneelle Silman El Basetille. Viime kaudella vielä C-junioreissa pelannut 15-vuotias on nostettu tällä kaudella suoraan edustuksen rinkiin ja pelaa siellä jo tällä hetkellä aivan siinä missä 5–20 vuotta vanhemmat kanssapelurit. Erittäin kova suoritus ja samalla hatunnosto Joensuulle, että uskaltaa antaa yhdelle alueen lupaavimmista toppareista jo nyt vastuuta hyvätasoisessa miesten sarjassa. Jos Basetin motivaatio pysyy korkealla, saa tästä jokin Veikkausliigaseura itselleen loistavan, miesten peleissä jo rutinoituneen lupauksen 2–3 vuoden päästä itselleen.
5. KaaPo (2.)
Nihkeääkin nihkeämpi alku, mutta niin vain se KaaPokin sieltä hilautuu hiljalleen kohti niitä sijoituksia, joista Kaarinassa tällä kaudella pitikin pelata. Voitti hieman onnekkaasti PaiHan ja haki sen perään isot vieraspisteet saarelta. Voisi kuvitella, että apina putosi näiden kahden voiton myötä vihdoin ja viimein selästä.
Kirittävää riittää silti yhä, mutta mahdollisuudet ovat Maskun kompastelun ansiosta yhä olemassa. Se toki edellyttää sitä, että voittamista pitää jatkaa juhannukseen asti, sillä takamatkalta KaaPosta ei varmasti ole Maskun (ja TPK:n) kiusaajaksi tässä sarjassa.
Mikä alkukaudella KaaPon pelissä sitten tökki? No ei periaatteessa mikään, mutta nuorelle joukkueelle kahden kokeneen avainpelaajan puuttuminen peleistä voi olla hyvinkin merkittävää. Kun maalivahti Peltonen ja toppari Puputti katselivat vuorollaan punaista, meni Kivikosken homma joukkueessa hetkessä hankalaksi. Alakerrasta puuttui kaksi tuttua tukipilaria, eikä uusia vastuunkantajia löytynyt pikavauhdilla tilalle millään.
PaiHaa vastaan lukko aukesi, ja JIK oli sitten jo ilmeisesti sitä ”vanhaa tuttua KaaPoa”. Materiaaliltaan edelleen se joukkue, joka tasapainoisuudellaan haastaa Maskun ja TPK:n pitkässä juoksussa.
6. PIF (6.)
Pistemäärää mitattaessa PIF on pelannut odotusten mukaisen alkukauden, mutta siitä huolimatta pari viimeistä esitystä on jättänyt paljon pohdittavaa. Pidin joukkuetta lähes lyömättömänä Pajbackassa, mutta sekä Peimari että jo kriisiseuraksi ennättänyt VG-62 hakivat sieltä täyden pistepotin tehden yhteensä 7 (!) maalia.
Välillä käy sääliksi, millaisen puolustuksen takana sarjan paras maalivahti Uschanoff joutuu työskentelemään. Vastuun siirtelyä, vääräaikaisia katkoja ja turhaa höntyilyä. Ja sitten vielä useimmiten myöhässä. Huipputorjunnoilla Arska antaa joukkueellen joka ilta mahdollisuuden voittaa, mutta mahdottomiin ei tämäkään reaktioihme pysty.
No, on Piffenillä ollut alkukaudella paljon myös ilonaiheita. Veli Hartola on edelleen yksi sarjan vaarallisimmista viimeistelijöistä ja Jonas Lehtisestä on kasvamassa saariston seuraava Jonatan Johansson. Hyvän hyökkäyksen varaan joukkue voi jatkossakin rakentaa satunnaisia voittoja, mutta jos Laurikainen saa puolustuksen organisoitua kesäkuuhun mennessä, voi Piffen aiheuttaa vielä harmaita hiuksia kärkiviisikolle loppukauden aikana.
7. TuWe (10.)
TuWe on ollut keväällä odotetun hyvä. Selkeä tasonnosto viime kevääseen verrattuna, ja joukkue on päässyt jatkamaan suoraan siitä mihin viime syksynä jäi. Puolustaa tiiviisti ja luottaa vastahyökkäyksiinä. Näillä aseilla pistepussin voi odottaa paisuvan silloin tällöin niin kotona kuin vieraissakin, joskin taistelu sarjapaikasta pysyy jännittävänä kauden loppuun asti.
Sai ”helpon” voiton vielä muotoaan hakeneesta ÅIFK:sta kauden alkajaisiksi, mutta otti myös ison pisteen Peimarilta toukokuun alussa. Se on ihan siinä kiikun ja kaakun, nähdäänkö TuWea ensi kaudella Kolmosessa.
8. Wilpas (12.)
Alku oli paljon parempaa kuin odotin, mutta sen jälkeen otteet ovat jälleen ”normalisoituneet”. Elää paljon huippuhyökkääjä Brunon varassa, joskin siinä varassa joukkue tulee varmasti kauden aikana napsimaan pisteen sieltä, toiset kolme täältä. Kookas kärki on edelleen aivan yhtä vaarallinen kuin kaksi vuotta sitten LTU:ssa, jolloin käytännössä yksin johdatti keltamustat keskikastiin. Saa nähdä, onnistuuko sama temppu keltamustissa toistamiseen.
On samassa veneessä TuWen kanssa taistelemassa sarjapaikastaan. Salon futiksen vuoksi olisi toivottavaa, että pystyisi jonkin ihmeen kautta säilymään sarjassa, sillä Nelosesta Kolmoseen on tyrkyllä SaTo, joka haluaisi varmasti palauttaa Salon sarjaderbyt pitkän tauon jälkeen Turun (ja Satakunnan) piirin kartalle.
———
9. JIK (11.)
Vahvasti alkoi kausi myös saarella, mutta eilinen 0–4-shokkitappio KaaPolle oli osoitus siitä, että pelkällä tiiviillä puolustamisella sarjapaikkaa on hankala uusia ensi kaudeksi. No, ei se kausi kuitenkaan yhteen huonoon otteluun kaadu. Ennakossa povailin, ettei JIK:sta olisi sarjapaikan uusimiseen, mutta jo pari ottelua kevään aikana nähneenä alan hiljalleen pyörtämään sanojani.
Jos ryhmä saa IFK Mariehamnista mukaansa tukun taitavia A-junioreita reissuilleen, karttuu joukkueen pistepussi myös vieraissa silloin tällöin. Ja kotonaan joukkue tulee edelleen olemaan edelleen hankalasti voitettavissa, vaikka yksi huono ottelu muuten vahvaan kotikevääseen osuikin.
———
10. JyTy (9.)
Harmikseni Rodriquez on puuttunut lähes jokaisesta kevään sarjapelistä. Onnekseni (ja varmasti myös JyTyn onneksi) mies teki paluun Maskua vastaan, ja tulos taululla oli paljon puhuva: 0–0. Vaikka joukkueessa on kokemusta vaikka muille jakaa, tuntuu juurikin Rodriquez olevan se palanen vaaleanpunaista ryhmää, joka joko saa sen toimivaksi tai sitten haavoittuvaksi. Vahvasti kahteen suuntaan töitä tekevä keskikenttäpelaaja oivaltaa, näkee ja rikkoo silloin kun on tarvis. Ja jos ei ehdi, lanaa Pedro takana karkulaisen hetkessä.
Mitäs JyTystä voisi sitten sanoa. Periaatteessa peli on näyttänyt ihan hyvältä. Niin KaaPoa (Errea Cup), Peimaria kuin TPK:ta vastaan. Siitä huolimatta voitot ovat kiertäneet joukkuetta toistaiseksi lahjakkaasti.
Jos Rodriquez pelaa jatkossa enemmän kuin keväällä, on JyTy tasapainoinen haastaja kaikille sarjan joukkueille. Jos taas herra puuttuu kokoonpanosta, joutuu joukkue vain roikkumaan perässä ja toivomaan parasta. Ensimmäisessä skenaariossa sarjapaikka uusiutuu, toisessa ei.
11. VG-62 (4.)
No nyt ollaan syvällä väärinveikkaamisessa. No, ei kuitenkaan hätäännytä. Yhtään peliä ei ole vielä pelattu Kuparivuorella ja ilmeisesti apinakin putosi selästä Pajbackalla. Lavonen, jolta olen odottanut tasonnostoa koko kevään, teki sen vihdoin ja viimein Paraisten auringossa.
Vaikka alku oli poikkeuksen tahmea, tuli isoakin isompi vierasvoitto niin huikeaan saumaan kuin se vain keltamustalle voi tulla. Nyt edessä on kaksi kotipeliä pienellä Kuparivuorella, jossa VeeGee on tottunut voittamaan. Ja kun vastustajatkin (Wilpas + otteluruuhkaan ajautuva Peimari) on aseteltu niin, että voittoihin on kaikki saumat olemassa, voi VG olla parissa viikossa jo kuivilla.
Kärkiviisikkoon ryhmä nyt ei mitenkään ehdi, mutta tässä kohtaa tärkein tavoite täytyykin asettaa siihen, että Naantalissa pelataan Kolmosta myös ensi kaudella. Siihen on nyt kaikki eväät jälleen olemassa. Kaikkien aikojen nihkeimmästä alusta huolimatta.
12. PaiHa (8.)
Jaa-a, mitäpä tässä. Vihkoonhan se on mennyt, vaikka kuinka asiaa tarkastelisi kovan otteluohjelman, huonon tuurin, heikon viimeistelyn tai käsittämättömien punakorttien näkökulmasta.
Pyrin kuitenkin ajattelemaan asioista lähes aina positiivisesti. Positiivista Hakan synkkyydessä on se, että joukkue on jo kohdannut kaikki sarjan kärkijoukkueet, ja seuraavaksi vuorossa ovat ne ottelut, joista pisteitä pitäisi pystyä raapimaan huonommallakin tuurilla tai kehnommallakin viimeistelyllä. Joka tapauksessa selittelyihin ei ole enää sijaa, tulosta on nyt pakko alkaa tulla.
Ja se tuloksenteko alkaa ja toivottavasti tulevana lauantaina, kun JIK saapuu Paimioon. Vastassa on joukkue, joka kaiken järjen mukaan pitäisi sarjassa jättää syksyyn mennessä taakse, jos Haka mielii Kolmosessa pelata myös ensi kaudella. Siihen ei ole varaa, että yksi kilpakumppaneista karkaisi seitsemän kierroksen jälkeen jo kahdeksan pisteen päähän, kun mahdollisuus olisi kuroa ero kertaheitolla kahteen pisteeseen.
Ensi lauantai on PaiHalle viime perjantain Pajbacka VG:lle. Voitolla kiima yltyy varmasti ja taistelu sarjapaikasta syttyy kunnon roihuun, mutta tappiolla viimeinenkin liekki Urheilupuiston makkaragrillissä sammuu.
|
