Sergey
 Poissa
|
 |
Vastaus #534 : 23.06.2016 klo 13:32:58 |
|
Puolivälin krouvi. Keskikesän paussi. Hyvä hetki pienelle yhteenvedolle siis.
Suuntaviivoja saatiin jo ensimmäisten 5–6 kierroksen aikana, mutta on sen jälkeenkin tapahtunut melkoisesti. KaaPo nousi tasolleen, ÅIFK alkoi pelata joukkueena ja Peimari kesti (ehkä vastoin odotuksia?) kunniakkaasti kärkiseurojen puristuksessa kevätkierroksen loppuun asti.
Käydäänpä taas asetelmat läpi ennen kautta tekemääni ennakkoon peilaten. Ennakkoveikkailusijoitus jälleen suluissa.
——————
1. TPK (3.)
Harva siihen uskoi, mutta Kerho teki sen silti ja kesti kärkipaikalla kesätaukoon asti. Heinäkuusta eteenpäin aletaan sitten punnita toden teolla sitä, miten hyvin TPK kestää neljän laadukkaan ryhmän hengityksen niskassaan. Pieniä oireiluita oli havaittavissa jo kevätkierroksen viimeisissä otteluissa, jolloin joukkue oli ongelmissa niin Peimaria, VG-62:sta kuin ÅIFK:ta vastaan. 26 pistettä on kuitenkin vähintään erinomainen suoritus joukkueelta, joka sai vuoden vaihteessa uuden valmentajan ja jonka avauskokoonpanoon rynnisti useampi uusi pelaaja vielä helmi-maaliskuun aikana.
Kerho on ollut koko kevään kentällä nimenomaan joukkue. Joukkue, joka on henkilöitynyt kaikkensa minuutista toiseen antavaan Hans Honkasaloon. Kun Honkasalo on täydessä tikissä, nostavat kaikki muut kenttäpelaajaat omaa rimaansa kymmenen senttiä ylemmäs ja toisaalta taas kun Honkasalo on ollut ruhjeilla, on haavoittuvuus levinnyt enemmän tai vähemmän koko muuhun joukkueeseen. Jos Honkasalo ja toinen, mutta hyvin erilainen keskikentän maestro Jaakko Ruuskanen ovat rytmittämässä, rikkomassa ja ideoimassa Kerhon peliä jälleen täydessä terässään kun pelit heinäkuussa jatkuvat, tulee Kerho olemaan hankalasti syyskaudella sarjataulukossa ohitettava joukkue. Varsinkin, kun näiden yläpuolella hyvin vaihtelevassa roolissa operoi sarjan ehkä paras puolustuslinjoja murtavia syöttöjä ja kevään otteluissa tämän päälle vielä piinkovaksi viimeistelijäksi osoittautunut Nygård.
Jos taas laajalla ringillä operoivan joukkueen avaus vaihtelee kesäkuun tapaan matsista toiseen, voi helpommistakin peleistä tulla äkkiä turhan hankalia.
———
2. Masku (1.)
Minimi- ja toisaalta sarjan kannalta paras mahdollinen suoritus. Masku ei päässyt piikkipaikalle vielä kauden puoliväliin mennessä, ja koska se ei sitä tehnyt, riittää muillakin kärkijoukkueilla yhä tavoiteltavaa toiselle puolikkaalle.
Pelaajamateriaali on käyty läpi jo useampaan kertaan, mutta en voi korostaa liiaksi sitä, miten poikkeuksellisen hyviä pelaajia niin Koivunen, Harjula, Kryssi, Louanto, Laiho, Kuisma, Niinivirta ja Malka tähän sarjaan ovat. Ja kun heidän takanaankin laatua on helposti tälle sarjatasolle, ei Maskun nousujuna ole oikeastaan joutunut vielä edes todelliseen testiin. 25 pistettä ensimmäiseltä puolikkaalta on hyvä määrä, ja lopulta nousuun saattaa hyvinkin riittää vain saman suorituksen toistaminen syksyn aikana.
Ylimielisyyteen ei silti ole Maskussakaan varaa. Jos vaikeammille vierasreissuille lähdetään syksyllä ilman muutamaa avainpelaajaa, syntyy jatkossakin ongelmia. Ensimmäinen peli TPK:ta vastaan on myös avainasemassa. Taponkedolla Kerho pitää kaatua, ellei Masku halua laittaa nousutaistoa todella jännäksi.
3. Peimari Utd (7.)
Sen voi jo sanoa, että tämä veikkaus meni selvästi alakanttiin. Peimari tulee keikkumaan kärkiviisikossa kauden loppuun asti, ja todennaköisesti siitäkin viisikosta jää vielä vähintään yksi ryhmä taakse.
Näytti jo putoavan hieman terävimmän kärjen kyydistä, kun pistepussi ei meinannut paisua millään touko-kesäkuun taitteessa. Nyhjäsi maalittomat tasurit niin Åboa kuin VG:tä vastaan ja hävisi selvästi KaaPolle. Sitten joukkue löysi alkukauden peli-ilmeensä jälleen TPK:ta vastaan Yläkentälle, mutta jälleen nousua seurasi nopea lasku. Tai siltä se ainakin näytti, kun kaksi valmentajaa ja joukkueen tärkein yksittäinen pelaaja Adimar Neves ajettiin kentältä ulos pelin loppuhetkillä.
Ja mitä vielä. Tuntuu, että mitä kovemmin paimiolais-sauvolaisia lyödään avokämmenellä nessuun, sitä kovemmin nuori ryhmä vastaa takaisin. Pelasi ilman valmentajia siipirikkoisena yhden kauden parhaimmista otteluistaan Maskua vastaan ja otti jälleen täysin ansaitut kolme pistettä. Ottelun jälkeen päävalmentaja Nobrelle lätkäistiin vielä kuusi lisäottelua toimitsijakieltoa, ja myös kakkosvalmentaja Henriques seuraa sivusta seuraavaksi edessä olevan Paimion Derbyn.
Masku-peliin TPK-ottelun tapahtumat eivät näyttäneet vaikuttavan millään lailla, ja jotenkin on sellainen kutina, ettei valmennuksen puute vaikuta tuleviinkaan otteluihin merkittävästi. Pistepussi karttunee mukavasti ilman penkin päässä meuhkaavaa Nobreakin heinä-elokuun aikana.
Syksyä ajatellen täysin kirjoittamaton, mutta erittäin tervetullut kortti Kolmosen kärkikahinoihin. Hyvänä päivänä kaataa kenet tahansa, mutta huonona päivänä käy pelaamassa tasan surkeaa VG:tä vastaan. Arvoituksellisuus tekee tällä hetkellä Peimarista syksyn mustan hevosen.
4. ÅIFK (5.)
Näytti tahmaisen alun myötä valuvan jopa hämmentävän lähelle putoamistaistoa, mutta niin vain mustakeltainen ryhmä kasasi itsensä valmentaja Joensuun johdolla ennätysnopeasti. Itse asiassa reilusti nopeammin kuin vielä maalis-huhtikuussa uskalsin povata.
Kaksi ensimmäistä peliä rumasti kuokkaan, mutta sen jälkeen yhdeksän ottelua rekordilla (6–3–0), bravo! 21 pistettä yhdeksässä ottelussa, eikä joukkue ole alun jälkeen kumarrellut sen enempää sarjakärkiä kuin aliarvioinut ”heittopussejakaan”.
Kärjessä Camara kiihdyttää tahtiaan koko ajan, ja on noussut vahvan kesäkuunsa ansiosta jo maalipörssin kärkeen 12 osumallaan. Camaran takana Kaari tekee töitä todella laajalla säteellä on juuri sopivan rottamainen pelaaja muuten hieman liian kilttiin IFK-hyökkäykseen. Åbo painii lopulta saman ongelman kanssa kuin Peimarikin kärkijoukkueiden vertailussa. Vaikka joukkueen avauskentällinen on tähän sarjaan hurja (varsinkin hyökkäyksen osalta), ei penkille tahdo enää riittää laatua aivan riittämiin. Jos joukkue välttyy loukkaantumisilta syksyyn asti, voi Åbo heittää yllättävän kovan haasteen Maskulle ja TPK:lle nousutaistelussa. Jos taas muutamakin pelaajaa puuttuu useammasta pelistä, on Åbo sellainen joukkue, jolta peräpäänkin ryhmät voivat niistää pisteitä pois.
5. KaaPo (2.)
Verkkaisesti se käynnistyi, mutta hieman tuurillakin tullut kauden toinen voitto PaiHaa vastaan tuntui kääntävän ison ja potentiaaliltaan vielä suuremman kaarinalaislaivan kurssiinsa. 4 pistettä eteen Maskulle ja yksi enemmän TPK:lle ei ole vielä liikaa, jos Pojat on heinä-elokuun ajan parhaimmillaan kärkikamppailuissa. Vielä kuitenkin otteissa on ollut liikaa vaihtelevuutta, että KaaPosta voisi puhua sen vakavammin nousijakandidaattina. Parhaimmillaan pelaa Kakkosen tason pallonhallintapeliä, mutta heikoimmillaan pallonhallinta on johtanut keskialueen sekamelskaan, jota muut joukkueet ovat hyödyntäneet surutta hyväkseen. Toki myös vaihtuvuutta kokoonpanossa on ollut riittämiin, jolloin yhteisen peliajatuksen löytäminen on osoittautunut hankalammaksi.
KaaPo on tällä hetkellä mukavan kaarinalainen. Luotoset ja Saarinen tuntuvat antavan pelistä toiseen aivan kaikkensa keltaisessa paidassa. Lahti on yksi sarjan monipuolisimmista hyökkääjistä, ja on aina vaarallinen, vaikka pelaisi laidalla, keskellä tai kärjessä. Puputti–Heinonen-topparikaksikko on aivan sarjan eliittiä ja takuuvarmasti pääpelivoimaisin. Heinonen on mielenkiintoinen toppari, sillä kokonsa lisäksi hän on myös molemmilla jaloilla uskomattoman hyvä avaamaan peliä. Seuratkaapa, miten hyvin paimiolaislähtöinen ja toppariksi vielä nuori Heinonen vaihtaa pelin puolta niin vasemmalle kuin oikealle tarpeen mukaan. Siinä KaaPo voittaa pari sekuntia aikaa ja metrikaupalla tilaa moneen muuhun Kolmosen ryhmään verrattuna.
Heikon alkunsa takia kärkiviisikossa takaa-ajajan asemassa. Se toisaalta sopinee kaarinalaisryhmälle hyvin. Paineet on nyt pelattu pois, syksyllä voi hiipiä kierros kierroksela kohti kärkeä.
6. TuWe (10.)
Selkeästi korkeammalla kuin ennakossa povailin. On hyvä kuitenkin muistaa, että kuudenneksi veikattu Piffen on tällä hetkellä sijalla kymmenen, vain viisi pistettä perässä ja yhden ottelun vähemmän pelanneena. Hyvän kevään päätteeksi ei siis Raunistulassakaan kannata vielä liiaksi henkseleitä paukutella.
Selkeä pelitapa, tiivis puolustus ja Omar Farhanin juonikkuus ovat olleet Weikkojen aseet alkukaudella. Enkä usko, että vielä mukavasti toiminutta reseptiä kannattaa liikaa maustaa syksyä varten. Fakta on, että 13 pisteen potti on enemmän kuin hyvä suoritus kovassa sarjassa, ja jos Weikot pääsee lähellekään tuota pistemäärää syksyn aikana, uusiutuu sarjapaikka myös ensi kaudeksi.
7. JyTy (9.)
Uskoin kauden alla, että Tykit pelaavat Kolmosta myös ensi kaudella, eikä tuota uskoa ole vielä ainakaan tarvis menettää. Otti todella ison voiton viimeisellä kierroksella TuWea vastaan, ja nousi sitä myötä pari tärkeää pykälää ylöspäin. JIK saattaa vielä rästipelin avustuksella nousta ohi, mutta Tykkien kokenut lauma ei ole varmasti vielä näyttänyt tällä kaudella parastaan.
On ollut pieni pettymys huomata, ettei Rodriquez ole pelannut kuin runsaat puolet joukkueensa peleistä tällä kaudella. Toisaalta on ollut ilo huomata, miten Kolmosen ikimaaliruisku Kalle Karhunen on nuorentunut jälleen pari vuotta ja iskenyt joukkueelleen todella tärkeitä maaleja. Niitä maaleja, jotka ehkä viime kaudella jäivät puuttumaan, jolloin pakottavaa tarvetta osumiin ei niin ollut.
Tykkien äijälauma tulee kiusaamaan nuorempiaan tutulla reseptillä myös syksyllä. Tiiviissä putoamistaistossa uskoisin, että kokemus vie tällä kertaa pidemmän korren nuoruuden innon edestä.
8. JIK (11.)
Paljon ei ollut tietoa kauden alla, mutta nyt on onneksi jo jonkin verran enemmän. Nuoren joukkueen peli vaihtelee suuresti ottelusta toiseen, mutta tiivis ryhmä taistelee aina viimeiseen minuuttiin asti. Ei varsinaista joga bonitoa, mutta tiivistä, turvallista ja ennen kaikkea tuloksekasta. Vaikea tästä sarjasta on Jomalaakaan pudottaa. Varsinkaan, kun joukkue saa laadukasta apua IFK Mariehamnista ja pelaa kotiottelunsa aina hankalalla saarella.
9. Wilpas (12.)
Alku oli reilusti odotettua parempi, mutta sen jälkeen otteet ovat menneet siihen suuntaan, jota huhtikuussa povailin. Pelaajapakka on leveä, mutta laatu on lopulta kovin kapeaa. Bruno on pelottavan yksin hyökkäyksessä, eikä keskellekään tahdo löytyä tälle tasolle riittävän juonikkaita ratkaisijoita. Jos kuitenkin pelaajaputki toimii syksyllä SalPan suuntaan yhtä hyvin kuin keväällä, on Wilppaallakin saumansa tehdä sopivia täsmäiskuja yksittäisissä peleissä.
Siitä huolimatta alkaa näyttää siltä, ettei Bruno yksinään kannattele ampiaislaumaa Kolmoseen kaudeksi 2017. Varsinkaan nyt, kun PaiHakin näyttää piristyneen selvästi alkukauteen verrattuna.
———
10. PIF (6.)
Onhan tämä(kin) mennyt vihkoon pahasti. Ensimmäisistä neljästä pelistä kahdeksan pistettä ja erittäin lupauksia antavia esityksiä. Sen jälkeen kuusi peräkkäistä tappiota ja valahdus putoamisviivan alapuolelle. Onhan tämä katastrofi, vaikka asiaa pyörittelisi miten päin tahansa.
Laatua riittää varsinkin hyökkäyspäähän niin paljon, että siitä homman ei pitäisi jäädä. Ranta-Aho jää keskikentällä tällä hetkellä kovin yksin, eikä puolustuksen kokenut kaksikko Vesala-Saarinen ole vakuuttanut niin kuin olettaisi. Merkkausvirheitä, verkkaista ja epävarmaa suorittamista pallollisena. Sääliksi käy edelleenkin sarjan parasta maalivahtia Arnold Uschanoffia. Pelaako viime kauden Kakkosen kärkiveska ensi kaudella Nelosessa? Toivottavasti ei.
11. PaiHa (8.)
Tähän oli jo maalailtuna useampi rivi surkuttelua ja voivottelua menetetyistä pisteistä, pirteistä esityksistä ja siitä miten paljon vääryyttä vihreäpaidat ovat kevään aikana kokeneet. Onneksi sen kaiken sai kumittaa pois kahdella elintärkeällä voitolla juhannuksen alla. Ensin kaatui kriisiseuraksi ajautunut Piffen ja heti perään eilen toinen hiljaista hiipumistaan sarjataulukon pohjasakkaan tekevä Wilpas. Eivätkä ne peliesityksetkään olleet ollenkaan hassumpia. Ei vieläkään parasta PaiHaa, mutta riittävän hyvää näihin peleihin. Ja kun muistetaan, ettei Sarparanta ole osunut vihreässä nutussa pian kahteen kuukauteen, on ryhmällä valtava ase edelleen takataskussaan.
No, se ase ja paljon muutakin on kaivettava tulevaan Paimion Derbyyn. Jos Haka siitä ottelusta kaivaa itselleen pisteen tai kolme lisää, kasvaa jokainen pelaaja jälleen kymmenen lisäsenttiä. Ja silloin mittaa alkaa tällä kokeneella ryhmällä olla jo sen verran paljon, että tiukemmatkin kaksinkamppailut muita putoamistaistossa viruvia joukkueita vastaan hoituvat varmasti tyylillä. Jos taas Haka kärsii jälleen paikallispelissä tappion, voi hyvä flow ainakin hetkeksi painua unholaan. Tärkeä peli jälleen, toivottavasti myös yleisö löytää kevään tapaan runsain joukoin lehtereille.
Mitä muuta PaiHassa sitten tapahtui kesäkuun puolivälissä kuin se, että maalipaikoista alettiin rokottaa aiempaa paremmalla prosentilla? No, joukkueeseen liittyi muutama lainapelaaja TPS:n a-junioreista. Kyse ei suinkaan ollut mistään sateentekijöistä tähän sarjaan, mutta juuri riittävästä annoksesta nuoruuden innokkuutta ja tuittupäisyyttä tähän jo vähän tappiokierteen keskellä harmaaksi ehtineeseen ryhmään. Täytyy toivoa, että Ranta, Aalto ja Vuorenmaa jatkavat vihreässä nutussa myös, kun pelit kesätauon jälkeen jatkuvat. Nuoret potkivat tällä hetkellä muuten äärimmäisen kokenutta ryhmää juuri oikeaan suuntaan.
Ja se suunta on putoamisviivan päällä.
12. VG-62 (4.)
Joopa joo, eipä tässä. Nostan käden ylös virheen merkiksi. Luotin liiaksi siihen, että jotakuinkin samalla pelaajaryhmällä uuteen kauteen lähtenyt vahva VG olisi edelleen vahva. Painisi, taistelisi, roiskisi ja voittaisi. Vaan eipä ei. Ensin koitettiin hallita palloa väärillä työkaluilla. Sen jälkeen koitettiin opetella takaisin vanhaan, mutta aikansa sekin on ottanut. Nyt ei oikein enää tiedä, mitä tekisi.
Eihän se nyt periaatteessa ollut enää Peimaria, TPK:ta ja Maskua vastaan ollenkaan niin huonoa kuin alkukaudella. Fakta on kuitenkin se, että sarjapaikan uusiakseen VG:n pitää kerätä syyskaudella vähintään 17 pistettä. Siitä lähdetään, että alle yhden pisteen ottelukeskiarvolla Kolmosta ei pelata kaudella 2017. Ja 17 pistettä on tällaisen alkukauden jälkeen naantalilaisille sellainen vuori kiivettäväksi, johon ainakaan allekirjoittanut ei jaksa enää uskoa. Mutta onneksi nämä hommat eivät ole ennenkään olleet omasta uskostani kiinni.
|
