Sergey
 Poissa
|
 |
Vastaus #814 : 25.09.2016 klo 11:41:02 |
|
Kaipa se on kausi purettava myös jonkinlaiseksi yhteenvedoksi. Ja katsotaan sen jälkeen hieman myös tulevaa. Sehän tässä onkin kiinnostavaa, koska tulevasta ei oikein kukaan voi mennä takuuseen.
Peilataan tuttuun tapaan arviota kausiennakossa povailemaani loppusijoitukseen.
—————
1. Peimari United (7.)
Yksi kaikkien aikojen yllätyksistä. Ei kai siitä voi muutakaan sanoa.
Vielä ennen viime viikonlopun Masku-peliä oli sellainen kutina, että hieno kausi sarjanousijalta, mutta lopulta isompien puristuksessa alkoi liiaksi paleltaa. Vaan mitäpä vielä. Masku oli ottelussa täysi vastaantulija, eikä Peimari näyttänyt oikeastaan hetkeäkään joukkueelta, joka voisi tuon ottelun hävitä.
Jälkikäteen on syitä haettu Masku-leirissä alisuoriutumisesta, muukalaisista ja ties mistä. Fakta on kuitenkin se, että tuona lauantaina Maskulla ei olisi ollut parhaana päivänäkään mitään palaa. Ja lopulta sen merkittävän eron joukkueiden välille tekivät keskikentän suomalaispelaajat, eikä niinkään huippuottelun pelannut Soares. Niin huikealla tavalla mustapaitainen vierailija pelasi joukkueen kärkikolmikolta ja keskikentältä tilan ja ajan pois.
Nojoo, se yksittäisestä ottelusta. Eilinen KaaPo-peli nyt oli enää läpsyttelyä ja tulevaan katsomista. Ja siinä tulevassa onkin Peimarin näkökulmasta eniten mielenkiintoa. Saako joukkue pidettyä Kakkoseen jo valmiiksi hyvät pelaajansa Soaresin, Nevesin ja Liman johdolla joukkueessaan? Ottavatko Salmiosalo ja Vihervirta jälleen ison loikan eteenpäin talvikuukausien aikana? Missä roolissa ja joukkueessa Al-Take ja Cimili ensi kaudella operoivat? Saadaanko näiden herrojen rinnalle tarvittavat 2–3 vahvistusta talven aikana, ja jos, niin mistä?
Huhuja on jo liikkeellä, mutta faktaa saataneen pöytään vasta tammikuun lopulla. Siihen asti nuorella seuralla riittää paljon tekemistä, että puitteet ovat muuten Kakkosen tasolla.
Miksi Peimari saa lopulta antaa ison kiitoksen myös TPK:lle ja Timo Jalon suuntaan? TPK antoi kreivin aikaan Peimarille tuikitärkeän opetuksen. Opetuksen siitä, että jos tässä sarjassa tuudittautuu ajatuksissaan menemään yhtään seuraavaa ottelua pidemmälle, tulee kylmää vettä heti niskaan. TPK ja Jalo herättivät voitollaan Peimarin siitä ruususen unesta, joka oli vielä juuri ja juuri tuonut niukan voiton VG:stä. Ja kun mustapaitainen joukkue heräsi unestaan, oli kyyti Taponkedolla kylmää.
Jos Peimari olisi uneliaalla esityksellä raapinut TPK:ta vastaan vaikka pisteen, en olisi yhtään niin vakuuttunut, että Sauvossa juhlittaisiin nousua nyt.
———
2. KaaPo (2.)
Kahden mahalaskun kausi ja silti kakkoseksi. Voitti kauden aikana oikeat pelit, mutta hävisi ne väärät. Kuusi tappiota on 22 ottelun sarjassa vain yksinkertaisesti liikaa, jos haluaa todelliseksi nousijakandidaatiksi. Tosin Kivikoski maksoi ensimmäisellä kaudellaan ja varsinkin keväällä myös sen verran oppirahoja, että ensi kaudella voi olla sitten jo kunnon takaisinlunastuksen paikka. Sen verran väkevää keltapaitojen peli jo tällä kaudella parhaimmillaan oli.
Materiaali oli lopulta omaan silmääni laajin. Vaikka joukkueen avauskokoonpanosta oli pahimmillaan jopa 4–5 pelaajaa loukkaantumisten ja muiden kiireiden takia sivussa, ei pelin taso ailahdellut niin paljon kuin muilla sarjan kärkijoukkueilla vastaavissa tilanteissa. Kuudesta tappiosta 3–4 voi laittaa helposti ihan puhtaasti asennevamman piikkiin, ja sen vamman kanssa Kivikoskella onkin työtä talven aikana. Takki auki ei sovi lähteä ensi kaudella edes Paimioon.
Mitä KaaPosta vuosimallia 2016 jäi sitten leveän ja laadukkaan materiaalin lisäksi mieleen? Muutama tälle tasolle aivan loistava yksilö. Joonas Lahti oli omaan silmääni Leo Soaresin jälkeen Kolmosen monipuolisin ja sitä kautta vaarallisin hyökkääjä. Jos Harjula ja Camara saatiin tarpeen tullen pimennettyä, tuntui Lahti viilettävän viikosta ja puolustuslinjasta toiseen aivan omia reittejään. Briljantti pelaaja, jolla olisi taatusti annettavaa liiton sarjoissa.
Ilmari Heinonen–Leevi Puputti oli lopulta Kolmosen tasaväkisin ja varmin topparikaksikko. Harmi KaaPon kannalta, että tämän kaksikon yhteispeliä saatiin lopulta nähdä aivan liian harvassa ratkaisuottelussa. Paljon hehkutusta osakseen saanut Janne Tuominen on hyvä. Puolustaa väkivahvasti, tukee hyökkäyksiä ja jaksaa sahata oikealla laidallaan 90 minuuttia aiheuttaen jatkuvasti harmaita hiuksia vastustajien vasemmalla kaistalla.
Runko KaaPolla on jo valmiina, ensi kaudella pitää enää lunastaa odotukset huhtikuusta syyskuun loppuun asti.
3. TPK (3.)
Oikealle paikalleen sekin lopulta napsahti, vaikka aikamoisen vuoristoradan päätteksi. Tuntuu lopulta jopa aika hullunkuriselta, että TPK ei menettänyt noususaumaansa kesän ja syksyn kovissa, vaan nimenomaan niissä ennakkoon ”helpoissa” peleissä. Tasapelit PaiHaa ja JyTyä vastaan sekä shokkitappio TuWelle ratkaisivat lopulta sen, että Kerho jatkaa Piirin sarjoissa tuttuun tapaan myös ensi kaudella. Hattu päästä silti. Suoritus oli kaikkinensa, tässä seurassa, aivan loistava.
TPK sai keväällä muutaman uuden pelaajan rinkiinsä, mutta hiljalleen kesän aikana avausryhmä muotoutui viime kausilta hyvin tutun kuuloiseksi. Uusista ainoastaan Honkasalo jatkoi selkeänä vahvistuksena loppuun asti elokuussa (?) pk-seudulta mukaan remmiin hypänneen Kuhmolan lisäksi.
Jotenkin tässä on silti sellainen maku, että se TPK:n etsikkoaika oli nyt, eikä ensi kaudella. Kivikosken KaaPo tuskin enää tuhnuilee, Pallo-Iirot heittää varmasti sarjaan yhden pykälän lisää, eikä Maskuakaan voi koskaan laskea ulos. Yksittäisissä otteluissa TPK on silti edelleen vaarallinen, ja tulee varmasti kiusaamaan kärkijoukkueita yhtä hanakasti myös ensi suvena kuin teki tälläkin kaudella. Jalon kiinnittäminen tuo jatkuvuutta ja takuuvarmaa menestystä.
4. Masku (1.)
Periaatteessa tämä meni ihan käsikirjoituksen mukaan sen jälkeen, kun TPK yllätti avauskierroksella ennakkosuosikin. Masku pelasi hyvää jalkapalloa, voitti pelinsä ja oli matkalla kohti Kakkosta. Sitten alko yskiä. Ensin tuli pieni aivastus Yläkentällä JyTyä vastaan ja muutamaa viikkoa myöhemmin Peimari kylvetti Maskua Paimiossa. Siitä hetkestä lähtien Masku oli sarjassa takaa-ajaja, ja vaikka joukkue meinasikin hyvän loppukirinsä myötä ehtiä vielä Peimarin kantaan, ei joukkue lopulta noussut yksilöitään vahvemmaksi. Pelkällä nimilistallahan MaPSin olisi tämä sarja pitänyt klaarata aivan pystyyn.
Kärsi myös paljon siitä, että ratkaisupeleissä ei saanut käsittääkseni kertaakaan kvintettiä Harjula–Manzo–Koivunen–Kuisma–Laiho samaan aikaan kentälle. Kun 1–2 avainpelaajaa hyökkäysviisikosta puuttui jatkuvasti, sakkautui peli keskikentälle, eivätkä Kolmoseen loistavat hyökkääjät saaneet ruokaa riittävästi syödäkseen. Se, että Harjula teki näilläkin eväillä 21 maalia kauden aikana, on uskomaton suoritus.
Jos Masku saa pidettyä hyvän ryhmänsä kasassa ja ennen kaikkea peleissä, on se jälleen ensi kaudella KaaPon (ja Pallo-Iirojen?) ohella suurin suosikki nousijaksi. Valmentajapuolella muutoksia ei ole ainakaan luvassa, ja on oletettavaa, että suurin osa nykypelaajista haluaa jatkaa Pitkäsen alaisuudessa myös ensi kaudella.
5. ÅIFK (5.)
Alku oli odotetun surkea, mutta kun Joensuu sai lentokelin päälle, mentiinkin keltamustissa aika haipakkaa aina elokuun Peimari-rökäletappioon asti. Sitten menivät noususaumat, ja liiton sarjoissa marinoidut huippupelaajat tyytyivät neppailemaan loput pelit vain omaksi ilokseen.
Kaudesta jäi yksittäisten huippuotteluiden lisäksi sellainen kuva, että edustusjoukkueen sisäiset ristiriidat veivät tällä kaudella liikaa voimaa valmennusryhmältä. Oliko Joensuulla lopulta täysi joukkueen ja muiden taustahenkilöiden tuki? Ollaanko tammikuussa jälleen tilanteessa, jossa pelaajalistassa on viisi varmaa nimeä ja loput pitää yrittää haalia väkisin hirveässä kiireessä ennen sarjakauden alkua? Jatkaako Joensuu ja jos ei, mistä löytyy seuraaja näin epäkiitollisen sopan keittäjäksi? Siinä riittää pohdittavaa, ja mielellään jotain valmista olisi hyvä olla näyttää jo marraskuussa. Ettei mene jälleen kiireeksi.
Joka tapauksessa Åbo tullee ensi kaudellakin olemaan ainoastaan haastaja, ei mitään sen enempää. Sitten, kun ryhmään löytyy permanentti ja riittävän sitoutuneet pelaajat, voidaan alkaa jälleen haaveilla paluusta Kakkoseen.
6. PIF (6.)
Tahmea oli alku Paraisillakin, mutta loppua kohden Piffen pelasi jo parhaimmillaan oikein hyvää Kolmosen jalkapalloa. Alkukaudella suurin ongelma oli puolustus, mutta Ossokin saapumisen myötä linja jämäköityi kertaheitolla ja voittoja alkoi ropista. Nähtäväksi jää, oliko kamerunilaisen visiitti Paraisilla muutaman kuukauden mittainen vai sementoiko Laurikainen joukkueensa puolustuksen hänen avullaan myös ensi kaudella. Niin ja siis jos Laurikainen pestissä jatkaa, siitäkään kaiketi ei vielä mitään varmuutta ole.
Oli mukavaa huomata, miten perusparaislainen ryhmä PIF kaudella 2016 oli. Ja lopulta miten hyvin sellaisella ryhmällä näinkin hyvätasoisessa sarjassa voi menestyä. On omia nuoria kasvatteja ja kokeneempia alasarjajyriä. Kirsikkana kakun päällä Veli Hartola, joka saanee Lehtisestä hyvän kirittäjän maalipörssissä jo ensi kaudella.
Paketti olisi periaatteessa valmiina ja hyvä flow syksystä päällä. Vaikka ensi kaudella Kolmonen lienee jälleen hurja sarja, ei Paraisilla pitäisi olla suurempaa hätää.
7. TuWe (10.)
Minä povasin putoajaksi, mutta Pullinen näytti toisin. Voi sanoa, että Weikoista mitattiin kaudella 2016 ulos aivan kaikki, mitä sillä oli annettavanaan. Likaista, suoraviivaista ja pelottavan tehokasta äijäfutista, jolla raavittiin väkisin se pistemäärä kasaan, jolla Kolmosen pelejä nähdään Raunistulassa myös ensi kaudella.
Yksittäisistä pelaajista tärkein on myös suurin kysymysmerkki. Omar Farhan on viime vuosina vaihtanut paitaa kuin boksereita, eikä ole mitään takuuta, että mies jatkaa dominointia enää ensi kaudella punaisessa nutussa. Jos jatkaa, on Wendelin–Farhan parivaljakko jälleen ensi kaudella piikkinä Kolmosen putoamistaisto-joukkueiden lihassa, mutta jos ei jatka, jää Wendelin auttamatta liian yksin.
Onko junioreista tulossa riittävästi laatua mukaan remmiin jo ensi kaudeksi? Mikä on TuWen vetovoima talven pelaajamarkkinoilla? Jäädään seuraamaan.
8. JyTy (9.)
JyTy ei putoa koskaan. Nojoo, jännäksi meinasi vetää, mutta niinhän sen pitikin. Avauskokoonpano vaihteli kauden aikana luvattoman paljon, mutta parhaimmillaan ryhmä oli riittävä pelote aivan mille tahansa sarjan joukkueelle. Huippupelejä seurasi tosin usein käsittämättömiä mahalaskuja, mutta sellainen JyTy kai on. Halutessaan tarvittavan hyvä, mutta kiinnostuksen lopahtaessa ainoastaan viihdyttävä.
Senpä takia JyTylle on ehdoton tilaus myös ensi kauden Lounais-Suomen Kolmosessa. Ilopilleri, joka viihdyttää tulostaulusta riippumatta takuuvarmasti 90 minuuttia. Huikeita persoonia niin kentällä kuin sen laidalla. Täytyy toivoa, että herrat Lehtonen, Salmi, Tran ja Karhunen ilahduttavat pinkkipaidassa jälleen ensi kaudella.
———
9. PaiHa (8.)
PaiHa teki sen itse. Ei jumalauta. Ehkäpä kauden parasta PaiHaa 21. kierroksella Piffeniä vastaan, suvereeni 4–0-voitto ja sitten kabinettiin. Sieltä ulos 0–3:n kanssa ja koko joukkue tuntui repeytyvän lopullisesti liitoksistaan. Viimeinen läpsyttely Wilpasta vastaan kertoi kaiken oleellisen seuraavista kuudesta kuukaudesta:
Jos sarjapaikka Kolmoseen tulee myös ensi kaudeksi, on Paimiossa paljon tehtävää. Valmentaja Kirjonen on jo ilmoittanut lähtevänsä, ja olen yllättynyt, jos Kirjosen mukana ei lähde myös muutama avainpelaaja. Vaikka joukkue petrasikin otteita hurjasti kesäkuun puolivälin jälkeen, ei esimerkiksi Sarparanta ollut koko kautena kuin pahainen haamu vuoden takaisesta.
Minkälaisen nipun Haka voi saada jalkeille ensi kaudeksi? Jos paikka Kolmosessa pitää, on pelaajien houkuttelu Turun suunnalta selvästi helpompaa kuin sarjaporrasta alempana. Myös valmentajavalinnalla on tässä kohtaa aivan valtava merkitys. Kirjosen PaiHassa oli imua, ja niin täytyy myös seuraajankin PaiHassa olla. Muuten edessä on jälleen todella tuskainen kausi.
Mutta jännitetään se Kakkosen tilanne nyt ensin alta pois, spekuloidaan vasta sitten.
———
10. JIK (11.)
Loppukiri alkoi lopulta aivan liian myöhään. Jos kotivire olisi löytynyt edes heinäkuussa, juhlittaisiin saarella nyt säilymistä. Mutta kun ei niin ei.
Joukkue oli lopulta täysin peilikuva siitä, mitä ennakkoon ajattelin. Kotona pelokas ja jännittynyt nuorten poikien ryhmä, kun taas vieraissa ahnas ja näyttämisen halua puhkuva jengi. Nelonen ei toisaalta ole mikään kuolinisku Jomalalle. Periaatteessa JIK voi hyvin tehdä ”Bodat” ja palata Kolmoseen jo yhden välivuoden jälkeen. Peruspaletti joukkueella on kasassa. On nuori ja kehityskelpoinen joukkue, osaava valmennus ja ennen kaikkea kaikki tehdään niin ammattimaisella otteella kuin nyt harrastejoukkueessa voidaan tehdä. JIK:sta huokuu ennen kaikkea hyvä henki.
11. Wilpas (12.)
No eihän se kaunista ollut, vaikka viimeisestä ottelusta tulikin hieman balsamia haavoille. Homma ei aivan ensimmäisiä kierroksia lukuunottamatta toiminut oikein missään vaiheessa. Nimekkäät vahvistukset Bruno ja Ngum eivät lopulta tuoneet joukkueeseen oikein yhtään mitään.
Jos jotain positiivista pitää hakea, niin Salossa nähdään ensi kaudella pitkästä aikaa derbyjä. Nelosen kaudella 2017 määritellään myös pitkälti suuntaviivat sille, kummasta salolaisryhmästä nousee SalPan aseenkantaja Kolmoseen. Ennen pitkää joko Toverit tai Wilpas sille tasolle takaisin nousee.
12. VG-62 (5.)
Ruma virhearvio, myönnetään vielä kerran. Viimeisen kierroksen voitto Maskusta antoi varmasti rahtusen hyvää mieltä Neloseen. Katsotaan, olisiko VG:stä siellä palaamaan jälleen voittavan futiksen tielle.
|
