Thaimaalainen jalkapallo oli minulle täysi mysteeri ennen joulukuista reissuani Bangkokiin. Ajankohdan suhteen kävi mainio tuuri, sillä pääsarja Thai Premier Leaguen päätöskierros pelattiin sopivasti sunnuntaina 13.12. Pääkaupungissa oli kyseisenä päivänä varsin hyvä futistarjonta, sillä muutamalla liigajoukkueella oli kotimatsit samaan aikaan. Päädyin lopulta putoamiskamppailua käyvän Port FC:n sekä mestaruuden jo varmistaneen Buriram Unitedin väliseen mittelöön.
Thai Premier League (TPL) on 18 joukkueen ammattilaissarja. Liigan katsojakeskiarvo oli viime kaudella 5029 ja lukema nousi tämän sesongin päätteeksi noin tuhannella. Matsit tulevat suorana televisiosta, kuulemma myös divaripelit. Palloliiton sakkokäytännöt puhuttavat meillä Suomessa, mutta kyllä muuallakin osataan: Sisaket sai 10 000 bahtin sakon käärmeestä kentällä ja Pitsanulok saman verran koirasta kentällä. Chiang Rai puolestaan joutui pulittamaan 5 000 bahtia, koska pelaajat olivat myöhässä toiselta puoliajalta.
TPL-joukkueet eivät juurikaan ole saaneet houkuteltua riveihinsä entisiä huippuammattilaisia, vaikka pelaajien palkat ovat varsin mukavia - keskiarvo pyörii noin 30 000 euron vuositulojen paikkeilla. Arsenal-kasvatti Jay Simpson teki vuonna 2013 Buriramin kanssa sopimuksen, mikä takasi miehelle 40 000 puntaa kuussa. Englantilainen floppasi pahasti tehden 21 pelissä vain yhden maalin ja vaihtoi nopeasti maisemaa, mutta on edelleen TPL:n historian parhaiten palkattu pelaaja. Muita sumusaarilta vuosien mittaan tulleita ja menneitä jäähdyttelijöitä ovat muun muassa Robbie Fowler sekä ex-QPR-kaksikko Anton Ferdinand ja Jay Bothroyd. Suomalaisista Toni Kallio käväisi Muangthong Unitedissa ja Mika Lönnström käskytti sekä Police Unitedia että Saraburia.
Thaimaassa on intohimoisia kannattajia ja jossain määrin voitaneen jo puhua huligaaniongelmasta.
Kannattajien välisiä yhteenottoja nähdään silloin tällöin. Tuomareiden asema ei ole kovin kaksinen,
sillä pillipiiparit saavat välillä tuta katsojien raivon - eikä pelkästään katsojien, Nakon Patomin toimihenkilöt osoittivat aiemmin tällä kaudella tuomaria aseella.
Port FC perustettiin vuonna 1967 nimellä Port Authority of Thailand Football Club. Joukkue pelaa PAT Stadiumilla (kapasiteetti 12 000) ja yleisökeskiarvo oli kuluneella kaudella noin 4 000. Port FC on 1970-luvun kultavuosien vuoksi yksi Thaimaan menestyksekkäimmistä seuroista, mutta viime vuodet ovat tuottaneet "Khlong Toey horsen" kannattajille harmaita hiuksia. 2012 sinioranssit joutuivat hakemaan vauhtia sarjatasoa alempaa ja vaikka se nousi välittömästi takaisin pääsarjaan, ongelmat ovat jatkuneet. Tämän vuoden aikana joukkuetta on luotsannut yhteensä viisi eri valmentajaa, muun muassa Englannin maajoukkueessa aikoinaan pelannut Gary Stevens. Tällä hetkellä Port FC:n ruorissa oleva Masahiro Wada on jo seuran yhdestoista luotsi 2010-luvulla.
Buriram United Football Clubin historia juontaa juurensa vuoteen 1970. Joukkueen nimi oli tuolloin Provincial Electricity Authority. Seuran nimi vaihtui vuonna 2010 (ensiksi Buriram PEA:han, kolme vuotta myöhemmin Unitediin) ja samalla vaihtui paikkakunta - Ayutthayasta Buriramiin. Kaupunkiin rakennettiin upea 32500-paikkainen stadion, joka on ollut useasti täpötäynnä. Joukkueen katsojakeskiarvo on liki 20 000. "The Thunder Castles" on siitä asti dominoinut kansallista sarjaa ja väläytellyt myös Aasian Mestarien liigassa. Rahalla saa, ja hevosella pääsee.
Urheiluvaatekaupoissa myytiin vain eurooppalaisten, lähinnä englantilaisten sekä espanjalaisten, suurseurojen fanituotteita. FC Barcelona tuntui olevan paikallisten suurimmassa suosiossa Manchester Unitedin ohella. Yhdenkään bangkokilaisjoukkueen fanikamoihin en törmännyt pääkaupungissa viettämäni viikon aikana, kunnes matsipäivä koitti. Metrossa alkoi näkyä hieman sinistä ja oranssia, mopotaksin kyydissä enemmän ja stadionalue oli todellinen kannattajameri jo tunti ennen alkuvihellystä.
Olin odottanut, että stadion olisi noin puolillaan, joten kiima alkoi nousta: "Tännehän tulee paljon porukkaa!" Innostus muuttui huolestukseksi huomatessani, että katsomot olivat lähes täynnä ja lippuluukut kiinni - trokari huusi megafoniin niiden edessä ja vieressämme ollut brittimies totesi pelin olevan loppuunmyyty tuntikausia sitten. Hän oli odottanut lippuja jo pitkään, eikä ollut lähelläkään jonon kärkeä. Suurin osa lipuitta jääneistä oli luovuttanut ja siirtynyt sivummalle nauttimaan olutta. Bangkok Unitedin peliin olisi ollut tunnin matka ruuhkista johtuen, enkä jaksanut nähdä sitä vaivaa yhden puoliajan vuoksi.
Painuin hotellille mököttämään ja katsomaan matsia telkkarista. Peli oltiin taputeltu jo ensimmäisen puoliajan jälkeen. Buriram oli tyly vieras ja iski kymmenen minuutin aikana kolmesti. Port FC kavensi heti 46. minuutilla, mutta osuma jäi laihaksi lohduksi. Brasilialainen Gilberto Macena tehtaili hattutempun mestarien voittaessa 1-5. Buriram todellakin ansaitsi mestaruuden, sillä joukkue ei hävinnyt otteluakaan TPL:ssä. Port FC:lle murskatappio merkitsi matkaa ykkösdivariin yhdessä TOT:n sekä BEC Tero Sasanan kanssa.
Meni vähän enemmän tietopaketiksi, kuin matsiraportiksi. Ilta oli paska lopetus upealle reissulle, mutta oppia ikä kaikki ja ensi kerralla hommaan liput ennakkoon. Onneksi Chang on hyvää ja halpaa.
e. Pari typoa.
e2. Pari asiavirhettä.
