Ennen matsiaAjatus nähdä ja kokea Keski-Euroopan joulumarkkinat tarjosi mahdollisuuden myös jonkinlaiseen jalkapalloon liittyvään seikkailuun. Niinpä heti lentolippujen hankinnan jälkeen aloin tutkailemaan mahdollisia pelejä Munchenin lähistöllä, joita löytyi lopulta neljä vaihtoehtoa. Pep-pallo ja ylivoimainen Bayern ei kiinnostanut edes vähää alusta, joten sen hylkäsin samantien, samoin Munchenin kakkosjoukkueen 1860 Munchenin matsin. Tosin silloin olisi päässyt vierailemaan helpommin Allianzilla. Finaalikierrokselle pääsivät Augsburg-Schalke ja kakkosbundeksen Nurnberg-Freiburg. Valinta oli vaikea, mutta päädyin lopulta jälkimmäiseen. Aikataulullisesti Nurnbergin keikka sopi paremmin, liput olivat huomattavasti halvemmat ja tottakai, mielikuvitus-HH:n teki mieli vierailla yhdessä Nurnbergin kuuluisilla joulumarkkinoilla. Lisäksi mainittakoon, että Augsburgin lippuja ei olisi saanut printattua itse eikä noudettua stadikalta. Piippuhyllyn tiketti kaarteeseen maksoi 24 eur.
Ulkomailla olen nähnyt futista vain Madridin punavalkoisessa lähiössä, Utrechtissa sekä kaukana meren tuolla puolen Torontossa, joten mielenkiinnolla odotin Saksan kokemusta.
Muutaman päivän Munchenissä hoopoilun jälkeen koitti harmaa sunnuntai ja pelipäivän aamu. Bayern-tiketti taskussa suuntasimme juna-asemalle ja puolentoista tunnin matkalle kohti osavaltion pohjoista kolkkaa. Bayern-tiketillä saa matkustaa päivän ajan vapaasti alueen paikallisilla ja regional junilla hintaan 23 eur + 5 eur lisähenkilö, joten se oli varsin edullinen tapa liikkua. Nurnbergin ottelulipulla sai puolestaan suhata Nurnbergin paikallisilla. Aamun junassa näkyi jo paljon Nurnbergiläisiä huivit kaulassa tai pelipaita päällä, ja lisää tuli kyytiin joka asemalta. Meno pysyi kuitenkin rauhallisena, ainakin omassa vaunussa. Muutama litra olutta tuntui olevan saksalaisen junamatkustajan peruseväs.
Perillä pilvet peittivät taivaan ja loivat hieman kalsean tunnelman Nurnbergin ylle. Onneksi oli lämmintä eikä satanut. Katukuvassa näkyi siellä täällä faneja, mutta enimmäkseen turisteja. Ennen peliä oli vajaa pari tuntia aikaa tehdä lyhyt visiitti joulumarkkinoille, jotka eivät sen kummemmin eroa Munchenin vastaavista.
StadionilleNurnbergin juna-asemalta ajaa näppärästi paikallisilla S-junilla 10min matkan suoraan Grundig-stadionin kupeeseen, Frankenstadionin asemalle, josta kävelee 5-10min itse tapahtumapaikalle. Junavuoroja oli ilmeisesti lisätty ottelun yhteyteen, sillä ne eivät jotenkin täsmänneet ennakkoon katsomiani aikatauluja. Asemalta purkautui täysi junallinen katsojia, jotka alkoivat hiljalleen lampsia kohti stadionia pitkin suht kapeaa kävelyväylää. Musiikki pauhasi edessä kuin enteillen jotain kiihkeää. Sällit kusi nurmella kuka oikealla, kuka vasemmalla. Tunnelma alkoi selvästi sähköistyä.
Noin puolituntia ennen ottelun alkua seisoin Nordkurven jonossa, alata tiiviimmäksi käyvässä ihmismassassa, joka puski kohti neljää porttia. Portit toimivat viivakoodia vilauttamalla, ja heti niiden jälkeen odotti turvatarkastus. Jotenkin odotin, että sisäänkäyntejä olisi ollut enemmän, mutta sujui se noinkin. Vartin puristuksissa olon jälkeen piippautin lippuni ja seisoin kädet levällään turvatarkastuksessa. Repun sisäänvienti oli huolettanut, sillä en ollut nähnyt kenelläkään muulla minkäänlaista
taschea. En yleensä lähde mihinkään matsiin ilman ylimääräistä päällepantavaa, ja lisäksi mukana oli nyt pieni kamera. Turvamies ei sen kummemmin repusta suuttunut, kysyi vain onko juomisia ja sitten jotain mitä en enää kymmenen vuoden koulusaksallakaan ymmärtänyt. Koitin englanniksi, jolloin reaktio oli vain "äh, mene jo siitä!". Kaikilla oli kova kiire saada katsojat ajoissa sisään.
Viimeiset myöhästyivät viisi minuuttiaOttelun alkuun oli enää vajaa vartti, ja pelaajaesittelyt olivat jo käynnissä. Liityin lähimmän vessan kusirinkiin, joka kiersi ja liikkui mallikkaasti. Syötävää tuntui olevan tarjolla monenlaista, ja nopealla vilkaisulla ei myöskään pahaan hintaan. Kaarteen takana oli paljon tilaa liikkua. Marssin kuitenkin nopeasti kohti omaa blokkia ja ylösvieviä portaita. Ehdin juuri sopivasti omalle paikalle todistamaan Nurnbergin komeasti soivaa tunnuslaulua.
Yläritsiltä oli mukava tarkastella tapahtumaa ja peliä. Ottelu oli ihan viihdyttävä, ja päättyi riemastuttavasti kotijoukkueen 2-1 voittoon. Katsomossa rööki paloi ja olut virtasi. Tuomari suosi selkeästi vierasjoukkuetta, mikä sai kotiyleisön pinnan kireälle. Ja uskoisin, että koko stadion huusi jotain "nuijaa" viittaavaa useammin kuin kerran. Freiburgin tasoitusmaali jäi mieleen, sillä se syntyi kulmapotkusta aivan Nurnbergin ultrien solvausmyrskyn edestä. Kulmapotkun antajaa kohti lensi olutmukikin. Nurnbergin ultrat pitivät mukavasti ääntä läpi ottelun, mutta mitään erityisen riehakasta tai mieleenpainuvaa en todistanut. Tunnelma oli kuitenkin kohdillaan, tosin enemmän ulkomailla futista nähneet saattanevat olla eri mieltä. Väkeä oli paikalla 28k.
Ottelun jälkeen ei ollut kauheasti aikaa ennen Munchenin-junan lähtöä, ja kun mietin kapeaa kulkuväylää lähimmälle asemalle ja valtavaa ihmismäärää, päätin poistua muutaman minuutin ennen päätösvihellystä. Ratkaisu oli hyvä ja vältin pahimman kaaoksen, ehtien hyvin ajoissa takaisin päärautatieasemalle. Nurnbergin vierailu jätti positiivisen muiston ja halun nähdä enemmän eurooppalaista seurajalkapalloa, mutta mitään rakkaussuhdetta ei FC Nürnbergiin kuitenkaan syntynyt.
Tunnelmia liikkuvana kuvana:
https://www.dropbox.com/s/pqc8jbud29jn3vd/Nurnberg_Freiburg_12_2015.mov?dl=0
