Tai pohjimmiltaan ongelma on taipumus liittää maan jalkapallon ja siellä vaikuttavien yksilöiden taso toisiinsa. Paperilla joku Miguel Grau on valmentajavelho Suomen tasolle, mutta tulee häviämään saavutuksissa raudanlujalla Stockport-kokemuksella varustetulle Jarkko Wissille. Tämä on tietenkin koko jalkapallomaailman perisynti, ettei sen puoleen.
e. ja yo on tietenkin myös koko Gert Remmelin toimittajauran modus operandi, että kaikki italialainen on ylivoimaista koska se tapahtuu Italiassa ja tuottaa siten varmasti parempia tuloksia.
Totta. Jalkapallon pelaaminen on asia, jossa on vaikea huijata itseään paljon taitoaan paremmalle tasolle tai joutua pelaamaan täysin itselleen liian huonolla tasolla. Totta kai tätäkin tapahtuu ja keskinkertainen brittipelaaja pääsee helpommin Championshipiin kuin samantasoinen suomalainen jne, mutta noin pääosin kuitenkin pelaajat pääsevät pitkältä ansaitsemalleen tasolle. Sen sijaan valmentajien kykyken arviointi ei ole yhtä simppeliä. Hyypiä pääsi valmentamaan Leverkuseniin ja Pirlo Juveen ilman että kummankaan täytyi todistaa olevansa sillä tasolla.
Arvostan valmentajia, jotka ovat valmita laittamaan kätensä kunnolla saveen ja valmentamaan alemmilla tasoilla. Mixusta voi olla montaa mieltä, mutta hän ei ole koskaan katsonut olevansa jonkun ilmansuunnan tai sarjatason yläpuolella, jos se on paras pesti, mitä hänelle sillä hetkellä on tarjolla.
