Kausi 2016 saatiin kunnialla päätökseen pitkien ja piinallisten vaiheiden jälkeen voi todeta, että minimitulos saavutettiin: sarjapaikka säilyi. Kauden alun sekavat vaiheet huomioiden voi sanoa, että rima ylitettiin vaikka se kannattimillaan heiluukin.
Synkän talven aikana Viikinki-leirissä tapahuti taas ja kauden 2015 lopulla Viikingit Kakkosen kuntopuntarin kärkipäähän vienyt Kalle Sorja sekä toiminnanjohtaja Risto Luomanen esikuntineen päättivät lähteä Vuosaaresta, koska eivät kokeneet saavansa kaipaamansa tukea edustusjoukkueen työhön. Helmikuun alussa alkoi siis pikainen pelastusprojekti. Päävalmentajaksi Sorjan tilalle tuli junioripuolen valmennuspäällikkö Pasi Hyyhö ja pelaajasopimuksia alkoi haalia kasaan uusi GM Juha Lundgren. Melko hyvin pelaajarunko saatiinkin kaikesta huolimatta säilytettyä ja mm. tärkeä ykköshyökkääjä Joel Paatelaisen sopimus vahvistettiin. Lähtijöiden joukossakin oli isossa roolissa olleita pelaajia ja vieläpä omia kasvatteja, kuten puolustuksen johtohahmo ja kapteeni Jani Kaukomaa, laitapuolustaja Toffe Nyberg ja laituri Nemanja Biga.
Harjoituspeleissä alkoi näkyä, että myös ajatus pelitavasta oli Hyyhöllä erilainen kuin Sorjalla. Suoraviivainen vauhtifutis vaihtui pallonhallintapeliin, jota varsinkin aluksi pelattiin jopa tuskastuttavan dogmaattisesti. Kahdeksan harjoituspeliä toi kaksi voittoa, kaksi tasapeliä ja neljä tappiota. Viimeinen harjoituspeli Futuraa vastaan antoi kuitenkin lupauksia, että peli oli löytymässä. Pallo kulki parhaimmillaan todella nätisti ja paikkoja luotiin paljon enemmänkin kuin 0-1 -voitto antoi ymmärtää.
Kausi käynnistyi Kiffeniä vastaan ja nähtiin peli, jonka toisintoja tulisi kaudella olemaan liian monta. Fyysinen Kiffen kävi kiinni Viikinkien hitaaseen pelinrakenteluun ylhäältä ja aiheutti ongelmia. Hetkellisesti peli saatiin uomiinsa ja tasoitus syntyi, mutta lopun liika innokkuus kostautui ja tasapeli kääntyi yliajalla tappioksi. Sitten näyttikin, että homma alkaa rullata, kun ensin painettiin SalPa Hettarilla köysiin – vain, jotta menetettäisiin voitto viime hetken tasoitukseen – ja pelattiin silkkaa seksiä tihkunut toinen puoliaika Soneralla Klubi-04:ää vastaan. Maaleja syntyi neljä, vaikka Joel Paatelainen oli loukkaantunut SalPaa vastaan. Sitten EsPa kävi Hettarilla ja taas pallonhallinnasta huolimatta hakattiin päätä seinään ja vastustaja teki ottelun ainoan pilkulta. Atlantis Bolliksella kaatui kauden läpimurtopelaaja Jesse Mutikaisen yliajan maalilla 0-1.
Pelit 1-5: 2-1-2 ja maalit 7-6
Kauden toiset viisi peliä toivat vastaan lohkon kärkijoukkueet BK:n, Hongan, Espoon ja TPV:n peräkkäin ja lopuksi häntäpään FC Ålandin. BK jyräsi Viikingit fyysiyydellään ensimmäisellä puoliajalla mutta päästi sitten mukaan peliin. Kavennuksen jälkeen ei kuitenkaan löydetty enää lääkkeitä tasoituksen tekemiseen. Honka oli Hettarilla kaikilla mittareilla parempi eikä jättänyt kysymyksiä. FC Espoosta puolestaan haetiin iloinen vierasvoitto, kun tasaisen pelin ainoan maalin painoi Aleksi Wikström. Hettarilla vuorostaan TPV oli tehokkaampi, kun Viikingit pimputteli ja pamputteli tehottomasti Paltsarien käyttäessä molemmat paikkansa. Joel Paatelainen saatiin takaisin Åland-peliin ja mies iskikin heti maalin. Se ei kuitenkaan tasapeliä pidemmälle riittänyt, kun puolustuksen kardinaalivirheet päästivät Ålandin kahdesti maalintekoon.
Pelit 6-10: 1-1-3 ja maalit 4-9
Seuraavat viisi peliä käynnistivät tasapeliputken, joka päättyi helpottavaan voittoon. Viikinkien kanssa sarjan alemmalla puoliskolla kamppailleet KontU, SalPa, Klubi-04 ja EsPa ottivat kukin vuorollaan Idän punaisten kannalta jokseenkin turhauttavat tasapelit. KontU:a vastaan Viikingit voi olla jopa tyytyväinen tasapeliinsä, sillä Idän derby oli herättänyt jumbona olleet kontulalaiset pelaamaan ja Viikingit sai jopa taistella itsensä kahdesti tasoihin. Seuraavaksi sekä SalPaa että Klubi-04:ää vastaan tulossa olleet voitot menetettiin viime hetken huolimattomuudella ja naivin passiivisella puolustamisella johtoasemassa. EsPaa vastaan taas iloiteltiin 3-3 -tasapeli, jossa Viikingit kyllä tuli viime hetkellä tasoihin mutta sai jälleen tuskailla helppoja puolustusvirheitä. Lopulta oli edessä Atlantis kotikentällä ja Hettarin kirous murtui kauden ensimmäisellä kotivoitolla, kun Viikingit pelasi Klubi-vieraspelin ohella parasta futistaan. Joel Paatelainen palasi taas muutama pelin saikulta tehden maalin ja muutenkin kentällä oli vain yksi joukkue: Viikingit, joka voitti 3-0.
Pelit 11-15: 1-4-0 ja maalit 10-7
Atlantis-pelin jälkeen tunnelmat olivat hyvät, mutta edessä olikin kauden synkin jakso. Neljä peräkkäistä tappiota Kakkosessa ja välissä putoaminen Suomen cupista 2017. Kakkosen peleissä kohdattiin taas sarjan kärkijoukkueet, joista kukin vuorollaan pesi Viikingit omilla vahvuuksillaan. BK ja FC Espoo jyräsivät tarvitut maalit fyysisellä suoraviivaisuudellaan, johon Viikingit ei pystynyt vastaamaan ja Honka puolestaan hallitsi pelitapahtumia Espoossa ylivertaisesti. Ainoastaan TPV-pelissä Viikingit oli lähempänä pisteitä, mutta Tampereellakin kotijoukkue lopulta puristi rutiinillaan Viikinkien tasoituksen jälkeen uudelleen keulille eikä antanut enää uutta tilaisuutta. Viikingeiltä peli oli kuitenkin pirteää ja paikkoja oli enemmänkin, mutta tuttu tehottomuus vaivasi. Honka- ja Espoo-pelien välissä viikolla otettiin pohjakosketus, kun sarjatasoa alempi Ponnistajat pudotti Viikingit cupista. Vaikka avauksessa olikin muutama nuori pelaaja, ei kolmen maalin päästäminen kuitenkaan ole hyväksyttävää. Jesse Mutikaisen ja Sebastian Veijolan huilatessa Viikinki-puolustus kuitenkin oli tuuliajoilla ja sen alasarjalaiset käyttivät hyväkseen.
Pelit 16-20: 0-0-5 ja maalit 6-15
Kauden loppuun olikin ladattu kovat paineet, kun Viikingit lähti kolmeen viimeiseen peliin vain hieman edellä FC Ålandia ja EsPaa. Kun Atlantiskin vielä sai rangaistuksena vähennetyt pisteensä takaisin, tuli kahden putoajan paikan ratkaisusta neljän joukkueen taistelu. Kiffeniä vastaan tuttu kaava toistui: Viikingit meni johtoon muttei osannut tappaa peliä, vaan lopussa nähtiin tasoitus ja kauden toinen kotivoitto jäi ottamatta. Kun EsPa ja Åland voittivat samaan aikaan, oli toiseksi viimeinen peli Ahvenanmaalla aivan kriittiinen. Tappio tietäisi jo todella pahaa tilannetta viimeiseen peliin. Ratkaisevalla hetkellä Viikinkien henkinen vahvuus kuitenkin löytyi ja tappioasemasta noustiin kahdella Joel Paatelaisen maalilla ohi ja vierasvoittoon runsaslukuisina paikalle matkustaneen Valloittaja-ryhmän edessä. Viimeiseen peliin olikin jo hieman helpompi asetelma: Idän derbyn voitto tietäisi varmaa sarjapaikkaa, tasapelikin varsin suurella todennäköisyydellä riittäisi. Häviön kohdalla pitäisi kuitenkin jännäillä enemmän muiden pelien tuloksia. Hermostunut peli ei kuitenkaan hyvää luvannut ja kun vielä KontU meni johtoon toisella puoliajalla, oli Viikingit vakavan paikan edessä. Onneksi jälleen löytyi tarvittua taistelutahtoa ja Sebastian Veijola runnoi väkisin kulman jälkeen pelin tasoihin. Paikkoja oli runsaasti voittoonkin saakka, mutta enää palloa ei maaliin saatu. Tasapeli kuitenkin riitti EsPan ja Ålandin hävitessä omat pelinsä ja sarjapaikka oli hoidossa.
Pelit 21-23: 1-2-0 ja maalit 4-3
YLEISTÄKausi oli aika tuskainen ja nihkeä, viime hetken pistemenetykset ja henkilökohtaisista virheistä tulleet maalit vastustajalle sävyttivät sitä. Samalla kuitenkin nähtiin todella hienoja väläyksiä ja hetkiä. Jos Hyyhö saa jatkaa projektiaan – ja Viikinkien kohdalla hyvä muistaa tuo jos – on tässä hyvät mahdollisuudet mennä eteenpäin. Jos peli saadaan Klubi-vieraspelin tai Atlantis-kotipelin tasolle, on Hettarille luvassa seksin voihketta tulevaksi kesäksi.
Valmennuksen pitää kuitenkin tunnistaa ongelmakohdat: Olemme pulassa fyysisiä ja ylhäältä prässääviä vastustajia vastaan. Pelaajat joutuvat liian usein tilanteisiin, joissa kaksinkamppailun häviäminen johtaa vaaralliseen paikkaan, eli tukea ei ole tarpeeksi. Pallonhallinnan lisäksi tarvitaan entistä selkeämpänä se suunnanmuutosvaihde. Kaikki nämä ovat kuitenkin asioita, joita voidaan tehdä hyvällä harjoittelulla ja pienillä taktisilla viilauksilla.
PELAAJISTOSTAOnnistujia olivat Joel Paatelainen, joka jälleen oli hyökkäyksen ykkösnimi ja nosti aina kentällä olleessaan Viikingit aivan uudelle vaarallisuuden tasolle, Jesse Mutikainen, joka otti ykköstopparin paikan komentoonsa ja iski myös tärkeitä erikoistilannemaaleja sekä Benjamin Thurling, jonka syöttövalikoimaa ja potkutekniikkaa ei muualta Viikinki-ryhmästä löydy. Lisäksi on mainittava Markus Maunu, joka pystyy pelipaikalla kuin pelipaikalla olemaan joukkueelle hyödyllinen, oikea Hettarin Sakari Saarinen. Myös Valtteri Kuusisto otti ykkösmaalivahdin paikan kunnialla nimiinsä ja osoitti erityisesti lähitilanteissa olevansa kelpo torjuja, vaikka kehittämistä on vielä erityisesti tilannekovuudessa ja keskityspallojen hoitamisessa.
Myös erikseen on hyvä mainita nuorten pelaajien kelpo panokset. Aleksi Torala ja Riku Vuoripelto tulivat mukavasti sisään ryhmään ja Vuoripelto vakiinnuttikin avauksen paikkansa loppukaudesta. Toralalla on vauhtia ja röyhkeyttä, ja paras paikka löytynee jatkossa nykyisen taktiikan laiturin paikalta pikemmin kuin puhtaasti kärjestä. Myös aika vähän kentällä nähty Ayuub Abdi oli todella vakuuttava kauden päätöspelissä kentälle päästyään ja jos kehityssuunta olisi sen mukainen, miehestä voi olla paljon iloa.
HANKINNAT JA JATKOTTulevaa kautta ajatellen pitäisin todennäköisenä, että Joel Paatelainen löytää korkeammalla sarjatasolla olevan joukkueen, koska edellytyksiä on ainakin Ykkösessä pelata isoa roolia. Kärkimiehen etsiminen on siis melko varmasti ajankohtaista. Futurassa toissa kaudella hyvin pelannut mutta tällä kaudella pahasti itsensä loukannut Emil Conti voisi olla yksi vaihtoehto, jos pääsee takaisin pelikuntoon tulevaksi kaudeksi. Tosin mies taitaisi olla parhaimmillaan toisen kärjen kanssa pelatessaan.
Keskikentälle ei välttämättä tarvita uusia pelaajia, jos Thurlingin veljekset pysyvät Idän punaisissa. Fofanan uran jatko lienee myös vielä auki, joten katsotaan vieläkö mies haluaa yhden kauden jatkaa. Jos Thurlingit jatkavat matkaaa ja Fofana laittaa nappikset naulaan, tarvitaan uusia vahvistuksia. Veijolan palauttaisin puolustuksesta keskikentän kamppailuihin ja Abdi saanee isompaa roolia tulevalla kaudella. Laitaan Fofanan ruudun täyttäjäksi voisi houkutella Toffe Nybergiä takaisin – ainakin jos Gnistan nousee ja pelimatkat siellä pitenevät. Myös pudonneesta Futurasta voisi Bigaa koettaa saada takaisin. Patrik Ahonen HIFK A:sta voisi olla yksi vaihtoehto laidalle.
Puolustuspäässä Jesse Mutikaisen rinnalle olisi hyvä löytää uusi toppari, sillä Sebastian Veijola sopii mielestäni paremmin keskikentän puolustaviin rooleihin ja Samuli Ahola on vain turhan virhealtis. Kaukomaata tuskin paluu kiinnostaa, mutta Mahdi Alia voisi vaikkapa JäPS:istä koettaa houkutella takaisin. Sopisi rauhallisena ja varmana hyvin tuohon Mutikaisen rinnalle. Laitapakkeina Varila, Vuoripelto ja tarpeen tullen Maunu ajavat hyvin asiansa.
Maalilla ei ole tarvetta uusille pelaajille, Kuusisto osoitti kuluneella kaudella riittävänsä tällä tasolla ja jos kehittyy vielä, voi olla todella hyvä maalivahti Kakkosen tasolle tulevalla kaudella. Talka ja Viljanen pystyvät täyttämään ruudun tarvittaessa ja Talka voi jopa haastaa ykkösen paikasta jos kehityskäyrät menevät hiukan eri suuntiin Kuusiston kanssa.
VIIKINGIT 2017------------------------Paatelainen/Hankinta------------------------
S.Thurling/Hankinta-----------------------------------Fofana/Torala
-------------------------B.Thurling-Maunu/S.Thurling---------------
----------------------------Veijola/Abdi-------------------------------
Varila----------------------------------------------Maunu/Vuoripelto
-------------------Mutikainen-Veijola/Hankinta----------------------
--------------------------Kuusisto/Talka------------------------------
