Sergey
 Poissa
|
 |
Vastaus #47 : 06.04.2016 klo 15:50:48 |
|
Aivan ensimmäisenä on pakko sanoa, että olen nähnyt aivan liian vähän tänä keväänä Nelosen joukkueiden pelejä. Ylipäänsä aika kentän laidalla on vähentynyt radikaalisti viime kaudesta, mutta koitetaan kuitata tuota vajetta kiinni kesän aikana niin paljon kuin vain töiltä ja muilta elämän epäolennaisuuksilta pystyy.
Paikan päällä olen kevään aikana nähnyt toistaiseksi vain Inter 2:n, SaTon, RaiFun, Bodan ja LoPSin. Alle puolet sarjan joukkueista, ja niissäkin peleissä pelaajaruletti on pyörinyt vinhaa vauhtia, eikä olettamuksia ole uskaltanut kovin pitkälle tehdä. Yritetään nyt raapustella jotain kuitenkin, jotta voi sitten miettiä syksyllä, miten pielessä aavistukset keväällä lopulta olivatkaan.
——
1. FC Inter 2
Viime kaudella sinimusta ryhmä sprinttasi liikkeelle sellaiselle vauhdilla, ettei muilla näyttänyt olevan mitään jakoa. Pikkuhiljaa kesän aikana etumatka hupeni, ja lopulta joukkue joutui syksyllä takaa-ajaksi. Vaikka pettymys oli sillä hetkellä varmasti suuri, ei jo pikkuhiljaa perinteikkäässä Nelosen joukkueessa jääty turhan pitkään rypemään negaatioissa.
Treenit käyntiin joulukuussa, ja hyvä pelituntuma alle turvallisesti tammi-helmikuun aikana. Ja kaikki näyttää jälleen samalta kuin vuosi sitten, Inter 2 on selvästi edellä muita Nelosen joukkueita tässä vaiheessa kevättä. Ja vuotta kokeneempana uskon, että joukkue käsittelee tuota etumatkaa nyt huomattavasti paremmin kuin menneenä suvena.
Joukkueen runko on kevään harjoitusotteluissa ollut, jos ei nyt täysin niin ainakin tärkeimpien palasten osalta sama kuin viime kaudella. Jatkuvuus tekee hyvää, ja kun LoPSista naarattu Puolamäki tilkitsee maalin, voi joukkuetta huoletta sanoa jopa pykälää vaarallisemmaksi kuin vuosi sitten.
Kevään kova otteluohjelma on kuin tehty hyvävireistä Interiä varten. Ryhmä pääsee ensimmäisissä peleissään kohtaamaan käytännössä kaikki suurimmat uhkaajansa, ja jos meno on yhtä villiä kuin viime keväänä, tulee sarjataulukkoa katsomalla kesäkuun alussa takuuvarmasti deja vu -tunne. Suurin uhka tulee tutusta osoitteesta idästä, mutta vielä ainakin Inter on tässä vertailussa askeleen, jopa kaksi edellä.
———
2. SaTo
Lokakuussa kaikki näytti siltä, että ensi kaudella Tovereita ei Nelosessa pidättele enää mikään. Sitten alkoi joulukuussa tihkua tietoa vahvistuksista. Rahkonen, Helenius ja Rinne. Kaikki kovia pelimiehiä jo ennestään hyvään nippuun. Mustonen, potentiaaliltaan aivan järkyttävän kova pelaaja Neloseen. Siinä vaiheessa oli jo sellainen tunne, että kännykkäkaupungissa voisi alkaa saman tien painamaan mestaruuslippiksiä kesän iltatoreille jaettavaksi.
Vaikka SaTo on paperilla sarjan kovin joukkue, ei kevät ole taaskaan antanut turhan auvoista kuvaa. Toki pelaajaruletti on pyörinyt, mutta ei se silti ole liki parhaillakaan vielä mitään viime syksyn kaltaista joga bonitoa ollut. Ja se huolestuttaa. Ei nyt suuresti, mutta vähän kuitenkin.
Mitä jos Inter karkaa taas jo ensimmäisten 6–7 kierroksen aikana liki kymmenen pisteen karkumatkalle? Käykö tässä taas niin, että monta vuotta Kolmosen porteilla kolkutellut ryhmä joutuu yhä lokakuussa nuolemaan näppejään?
Kun uusien pelaajien lisäksi myös pelitapaa on koitettu muovata ripauksen suoraviivaisemmaksi ja prässiä aggressiivisemmaksi, on muutoksia Salossa nähty yhteen talveen aivan riittävästi. Huhtikuu mennee vielä väkisinkin vähän totutellessa, mutta toukokuussa junan on pakko alkaa kiitää. Muuten tulee jälleen liian kova kiire ja kitkeränmakuinen syksy.
Kaikista muutoksista huolimatta Interin ohella sarjan suurin nousijasuosikki.
3. FC Boda
Kolmosen putoajista selvästi vahvin. On pelannut kevään aikana paljon treeni- ja cup-pelejä, joten ryhmä on ehdottomasti valmiina ottamaan ensi viikolla alkavan sarjan vastaan. Keväällä Interin suurin haastaja, ja koko kauden vertailussa kärkikaksikon ainoa todellinen uhkaaja.
Vielä ei ole pinkkaa laitettu pöytään uusien hankintojen muodossa, mutta kuka tietää, vaikka saarella tehtäisiin kesällä hankintoja, jos nousuhaaveet uhkaavat karata liian kauaksi. Toisaalta ilmeisesti mitään pikapaluuta ei tällä kertaa edes haeta, vaan rakennetaan ryhmä parissa vuodessa kivikovaan Satakunnan ja Turun piirin Kolmoseen kelvolliseksi. Se on Tovereiden ja Interin onni.
4. RaiFu
Vitosesta saadaan jälleen yksi vahva nousija Neloseen. RaiFu oli viime kaudella Vitosen juoksuvoimaisin joukkue, ja kun tulevalla sesongilla nuorella ryhmällä on jälleen yksi kausi enemmän vyöllään, alkaa myös kypsyys olemaan kalinadivareiden kärkikamppailuiden vaatimalla tasolla.
On pelannut kevään aikana tukun harjoituspelejä, ja koska perusrunko on Raisiossakin pysynyt hyvin talven yli kasassa, voi keväällä odottaa heti kovia tuloksia. Ason veljekset ja Suominen ovat jo nyt huippupelaajia Neloseen. Heidän vanavedessään kasvaa koko ajan uusia hyvän raisiolaisen juniorikoulun läpikäyneitä nuoria, joten ei liene mitenkään mahdoton ajatus, että jo kaudeksi 2018 tai viimeistään 2019 RaiFu palauttaisi raisiolaisen futiksen piirin korkeimmalle oksalle.
5. LTU
Viime kausi surkeaakin surkeampi, mutta meinasi siitä huolimatta pelastaa sarjapaikkansa Kolmosessa. Putoamiskurimuksesta aiheutuneita haavoja on nuoltu Verkatehtaan kupeessa talven aikana, eikä joukkueen peli ainakaan tulosten valossa ole näyttänyt alkuvuodesta aivan tuhoontuomitulta.
Vaikka pelejä on alla vähän, ja oletettavasti kokenut kaarti pääsee jälleen kunnolla vauhtiin vasta kesällä, tulee LTU todennäköisesti syksyyn mennessä olemaan Nelosen parhaita joukkueita. Lasketaan siis sen varaan, että vahva syksy kirittää joukkueen kunniakkaaseen kauden päätökseen.
Keltapaidat kaipaavat kuitenkin kipeästi uutta verta ryhmäänsä, jotta edes paikka Nelosen keskikastissa säilyy tulevina vuosina. Vauhti ei enää tahdo riittää, vaikka pelisilmää monelta yksilöltä yhä löytyykin.
6. LoPS
Ollut ainakin toistaiseksi siirtomarkkinoilla enemmän häviäjän kuin voittajan roolissa. Valmentaja Seppälän vahva persoona näytti ainakin kentän laidalta katsottuna aiheuttavan viime kaudella välillä turhaa ristivetoa pelaajien ja valmennuksen välille. Yhtä kaikki, tulokset Seppälän astuessa ruoriin paranivat selvästi, ja se kai lopulta on kaikkein tärkeintä.
Tähän kauteen joukkue on päässyt valmistautumaan tutussa valmennuksessa, joten ainakin paperilla joukkueen pitäisi olla valmiina alkavan kauden haasteisiin. Harjoitus- ja cup-peleissä joukkue on näyttänyt enemmän kuitenkin hauskaa pitävältä kaveriporukalta kuin vakavissaan Kolmoseen tähtäävältä joukkueelta. Uskon kuitenkin, että kun sarjapelit alkavat, nostaa Palloseura jälleen tasoaan roimasti.
LoPS oli viime kaudella ainoa joukkue, jolta Kolmoseen noussut Peimari ei vienyt pistettäkään. LoPS tasasi myös kahdesti pisteet Inter 2:n kanssa, joten kärkikamppailuissa joukkue tuntui olevan kaikkein vahvimmillaan. Jos joukkue keskittyy jokaiseen 22 kamppailuunsa tulevalla kaudella yhtä suurella intohimolla, voi Gula roikkua kärkitaistossa yllättävänkin pitkään. Jos taas ote herpaantuu, on kova Nelonen kova myös LoPSille. Ennakko mutuiltu johonkin näiden kahden skenaarion välimaastoon.
7. Lieto
Nuori joukkue petrasi hiljalleen viime kauden aikana otteitaan ja uusi paikkansa lopulta Nelosessa yhden voiton mitalla.
Vaikka Nelonen on tasoltaan tällä kaudella laadukkaiden putoajien ansiosta hitusen kovempi kuin viime kaudella, ei Liedolla pitäisi olla sarjapaikkansa puolesta hätää. Nuori joukkue on kasvoi korkoa viime kauden aikana, ja samanlaista kevättä joukkueessa tuskin nähdään nyt kuin vuosi sitten.
Klaarasi piiricupissa kohtalaisen nihkeän esityksen päätteeksi LTU:n kakkosjoukkueen lukemin 3–1, mutta tulee petraamaan kevään aikana sitä mukaa, kun ottelutuntuma paranee.
8. FC Komar
Viime kaudella Komar yllätti ainakin allekirjoittaneen viihdyttävällä ja tehokkaalla pelitavallaan, mutta toistamiseen sama temppu tuskin onnistuu. Menetti talven aikana tärkeimmän yksittäisen pelaajansa Ali Al-Taken Peimariin, eikä nimilista ainakaan tässä vaiheessa kevättä paljasta ketään yhtä hyvää pelintekijää tilalle.
Perushyvä runko kuitenkin Neloseen, joten olettaa sopii, että kiusaa oikean päivän tullen kärkijoukkueitakin. Hyvän ja huonon päivän ero kuitenkin luvattoman iso taistellakseen jälleen kärkiviisikossa.
——
9. Hot Lips
Jalka painaa, mutta pelisilmä pitää viime vuosituhannen superjunnujen paatin yhä niukin naukin pinnalla. Ei ole ainakaan nimilistan perusteella nuortunut yhtään talven aikana, mutta toisaalta ei ole myöskään menettänyt tärkeimpiä pelaajiaan. Kunhan vain Utriainen ja Saari löytyvät yhä kauden alussa joukkueen avauskokoonpanosta, selviytyy joukkue rimaa hipoen Nelosessa myös ensi vuodeksi.
————
10. FC Bosna
Joukkueessa on paljon yksilötaitoa, mutta välähdyksistä huolimatta tasaisuutta oli ainakin viime kaudella hankalaa löytää. Potentiaalia olisi vähintään samaan kuin Komarilla, mutta tuntuu, että suunsoitto saa usein liian suuren roolin ja keskittyminen omaan tekemiseen herpaantuu.
Silloin kun joukkue pelaa parhaimmillaan, saavat sarjan kärkijoukkueetkin olla varuillaan.
11. Heitto
Toinen Vitosen nousijoista ei vaikuta ainakaan ennakkoon sellaiselta joukkueelta, joka jatkaisi matkaansa Nelosessa tällä kertaa kautta pidempään. Olen toki mielelläni väärässä, mutta pitkälti sama nimilista kuin viime kaudella ei anna toivoa liikaa.
Hyödynsi viime kaudella Wolvesin haparoinnin ja ÅCF:n nihkeän kevään. Tällä kaudella vastus on kuitenkin kertaluokkaa kovempaa ja rutinoituneempaa, joten jokaisen voiton eteen on tehtävä aivan maksimisuoritus. Jos niitä suorituksia nähdään taas läpi kauden, voi joukkue yllättää ja pelastaa paikan sarjassa myös ensi kaudeksi.
Mutta sellaisia kausia on todella hankala vetää läpi – ainakaan kahdesti peräkkäin.
12. SoVo
Turun piirin uusi TuTo? Tällä hetkellä näyttää siltä, mutta katsotaan. Ennakkoon todella tukalassa tilanteessa.
—————
Jos jonkin asian haluaa nostaa Nelosen kaudesta 2016 esiin, on se pari harvinaisen tunnelmallista pelipaikkaa.
Kolmonen menetti Bodassa ja LTU:ssa kaksi perinteikästä seuraansa, mutta samalla Nelonen sai ne puolestaan takaisin. On hienoa, että LTU pelaa syyskierroksen aikana tukun kotipelejään Verkatehtaan kupeessa, Litsan tekonurmella. Miljöö suorastaan huokuu historiaa.
Myös Bodan kotikenttä havumetsän keskellä Björkbodassa on näkemisen arvoinen vierailukohde. Hyvässä kunnossa vuodessa toiseen vihertävä nurmi ja persoonalliset puupenkkirivit on jokaisen aladivarifanin koettava kerran kaudessa. Joko saaren vierailu on merkattuna kalenteriin?
|
