HANNOVER 96 – SV WERDER BREMEN 3.10.2015
Taustatietona: allekirjoittanut on Bremenin kulmilla vaihdossa vuoden verran ja alunperin kirjoitin tämän tekstin vain omaksi ilokseni ja muistin virkistykseksi. Lisäsin nyt tännekkin, josko tämä jotain kiinnostaisi.
Lauantaina klo 9.45 herätys.
Perjantai on mennyt taas vähän pitkäksi, joten huonosti nukutun yön jälkeen suihkun kautta enemmän tai vähemmän virkeänä ylös. Matsilippu on hommattu aikaisemmin Viagogosta loppuunmyytyyn matsiin ehkä suolaiseen 80e hintaan, mutta young money cash money ja kerran elämässä näitä näkee. Jääkaapista eilisiltana aamupalaksi tehty sämpylä messiin ja kävelemään kohti bussipysäkkiä. Tänään ei aamupala maistu, joten pihalla viskaan puoliksi syödyn sämpylän naapurin vanhainkodin roskikseen.
Bussilla Bremerhavenin Hauptbahnhoffille, missä ollaan hyvissä ajoin. Kioskista muutama olut taskuun ja paikallinen Power King ykkösellä kurkkuun. Kaikki muut mestat pl. kioski ovatkin kiinni, juhlitaan jotain Saksan yhdistymisen päivää. Kello on 11.00, mutta ketään ei vaikuta haittaavan, että jengi vetää bissepullot käsissä kaupungilla (en minä mutta muut). Suomessa olisi ainakin saanut paheksuvia katseita.
Nousen junaan ja edessä on parin tunnin matka. Puhelimesta nupit kaakkoon ja levyt soimaan. Väli Bremerhaven-Bremen meneekin nopeasti puolessa tunnissa internettiä selaten sekä kiroten tukiasemien vaihtelua ja kentän katoamista. Bremenistä on vielä puolentoista tunnin matka Hannoveriin, mutta Bremenistä hyppää enemmän vihreävalkoisia kyytiin. Jotkut kantavat kahteen pekkaan koria kaljaa, samalla alkavat epäilykset hiipiä mieleeni, tunnustellen omia vain kahta pinttiä taskussani.
Vaunu täyttyy ja arvokas istuinpaikka vieressäni alkaa kohdata kysyntää. Kohta saapuukin vaalea Fraülein, joka kysyy jotain, jonka oletan tarkoittavan viereistä paikkaani ja käyttäen sujuvaa saksaani vastaan neidolle ”Ja”. Näin on matkaseura turvattu ainakin seuraavalle maalaiskylän asemalle asti.
Paikallinen A-olut upposi hyvin tyhjään mahaan ja siten päähän.Itse avaan myös Bremeniläisen Beck’sin oluen ja selailen Twitteriä. Tyttö vieressä on näköjään myös opiskelija ja alkaa tekemään kouluhommia (lauantaina, nyt vittu). Vihko täynnä kemiallisia kaavoja ja pikkutarkkaa tekstiä. Naurahdan itsekseni kun tunnistan etanolin kaavan. Tyttö katsoo hämillään ja hädissäni osoitan korvissa olevia kuulokkeita. Huh, pelastuin.
Matka kestääkin kauemmin kuin luulin, sillä reitillä on jotain ratatöitä jotka hidastavat kulkua. Olueni alkavat loppua, sillä olin selvästi varautunut joko pienempään janoon tai nopeampaan matkaan kiskoja pitkin. Vaunussa on myös vitun lämmin, kun ilmastointi ei toimi ja aurinko porottaa ikkunaan joutuessamme antamaan tietä (rataa) ohitse kulkevalle junaletkalle, jossa on päättymättömältä tuntuvat yli 100 konttivaunua.
Juna saapuu vihdoin päätepysäkille Hannoveriin ja juna tyhjenee. Laskuhumala ja nälkä alkaa olemaan jo huomattava. Pelin alkuun on kuitenkin vain reilu puolitoista tuntia junan myöhästelyn takia, joten päätän napata nopeasti ”finlandaise” sämpylän tiskiltä. Makukokemus on ihan menevä mutta ei kovin tuttu, patonkisämpylän välissä salaattia, kurkkua, tomaattia sekä ranskankermaa ja ruohosipulia? Lakonisesti mietin Suomella menevän melko huonosti, jos ulkomailla Suomikuva on tämä ja Hennalan hattivatti.
Saksalaisten käsitys suomalaisesta sämpylästäSitten asemalta ulos haahuilemaan mihinkäs sitä pitäisi mennä. Ensi havaintona on, että ympärilla on mellakkapoliiseja vähintää riittävästi, sekä myös maassa olevasta hevosenpaskasta päätellen poliisihummia jossain. Nopeasti puhelimen appista tsekkaus, millä bussilla pääsisi stadikan lähistölle. Ennen siirtymistä lähtöpysäkille kuitenkin taas kioskista muutama kylmä olut taskuun. 2e per pullo, melko kallista. Pientä sekaannusta aiheuttaa, että bussin numero on muutettu 100:sta ilmeisesti juuri matsin takia 96:teen (Hannoverin 96 mukaan). Ensimmäisen mahdollisen bussin skippaan suosiolla, kun koko bussi raikuu ”Scheisse, Scheisse SV Werder” huudoista. Koen parhaimmaksi jemmata huivin takin sisään piiloon ja ottaa seuraavan bussin stadionin viereen. Tässä vaiheessa pelin alkuun on vielä reilu tunti, mutta silti ihmisiä on aivan saatanasti joka puolella.
Poliisi on ystävä ja ystäviä oli runsaasti joka puolella.
Pelin alkuun tunti, mutta stadionin edusta on aivan piukassa jengiäAluksi turvatarkastukseen mennessäni seurasin vain jotain hyväperseistä naista jonoon, mutta hetken kulutta koputettiin olalle ja usean saksan- sekä muutaman englanninkielisen lauseenvaihdon jälkeen ymmärsin olevani väärässä turvatarkastusjonossa. Naisia hiplaa naiset ja miehiä miehet. Ok, miten vitussa näitä voi kukaan tietää. Luin myös infotauluja väärin ja koitin mennä väärästä portista sisään. Portti olisi vienyt suoraan kotipäätyyn, joten ehkä tässä kävi tuuri kun en päässyt sisään.
Toisinkuin taulusta voisi olettaa, ei vierassektioon ”Süd-West Gäste S 17-19” mennä tästä oikealta vaan täytyy palata taaksepäin ja kiertää kauempaa oikealta toiselle puolelle stadionia.
Noh, ystävälliseltä stevarilta kyselemään mihinkäs sitä pitäisi olla menossa, ja kysymykseen ”Sprechen Sie Englisch?” tuli vastaus ”a little” (kuten vastaa 90% saksalaisista huolimatta englanninkielen tasosta) ja hetken keskustelun päätteeksi ymmärsin, että vierassektio on täysin toisessa päässä stadionia.
Vierassektion sisäänkäyntiHDI-Areena seisoo ikään kuin mäen päällä, eikä sitä pysty kiertämään stadion juurella vaan se täytyy kiertää kauempaa ympäri ja sitten oikeasta portista sisään. Vihdoin löytyi oikea portti ja enemmän Bremen-henkisiä. Koettuani jo kotipäädyn turvatarkastuksen, hymähdin itsekseni huomatessani vierassektion stevarin koskettelevan vähän tarkemmin ja useammin kuin virkaveljensä. Sisällä ollaan.
Vierassektio. Rajattu sivuilta lasiseinillä, vieraskannattajien alue jatkui alas asti mutta yläkerran seisomakatsomon ja alakerran istumakatsomon välillä oli viiden metrin pudotus.
Tässä vaiheessa pelin alkuun on noin 50 minuuttia, mutta silti molemmat päädyt pitävät ääntä ja vierassektion kaikki penkkirivit piukassa. Kusen kautta olutjonoon ja neljän euron olutta sekä euron mukipanttia köyhempänä on Hasseröder kädessä ja siirryn katsomon puolelle. Ainoat paikat löytyvät enää käytävältä kaiteen vierestä. Ei siinä, hyvä paikka. Takki solmuun kaiteelle ja olutta huulille.
Werderin känttejä olin jo fiilistellyt etukäteen Youtubesta, mutta oikeastaan ne on erittäin nopea oppiakkin. ”Scheisse Hannoverit” yms lähtevät kaikilta kielitaidosta riippumatta. Sävelet ovat myös suuriltaosin samoja mitkä käytössä ympäri eurooppaa. Ne mitä ei jostain pidemmistä känttien sanoista ymmärtänyt, koetti huutaa vähän sinneppäin ja hyvin meni siellä muiden seassa.
Pelaajien tullessa kentälle Bremenin ultrat tekivät pienen tifon levittäen banderollin alariveille sekä myös sytyttivät useita vihreitä savuja ja vierassektio olikin muutaman minuutin täysin vihreää savua täynnä. Ei muuta kuin natiiveja matkien kaulaliinan läpi hengitystä ja meno jatkui. Ottelu itsessään oli Werderin puolelta aika huono, Hannover meni johtoon huonosti puolustetusta kulmasta 1-0 ja ottelun loppulukemat jäivät tuohon.
Pelaajat kentälle ja savut palamaan. Eräs Bremenin ultraryhmistä on Wanderers eli WB.Werder Bremenin porukkaa oli kokonainen katsomolohko ylhäältä alas. Alhaalla oli istumapaikkoja ja yläkerrassa seisomasektio. Ylä- ja alakerran kesken lähtikin hyvin ”WERDER – BREMEN” vuorohuutelut. Välillä myös pyydettiin ”Go west” sävelellä kaikkia Bremeniläisiä nousemaan ylös, mihin vaikuttikin lähtevän jokainen mukaan. Myös monen tuhannen ihmisen Peppi Pitkätossu –hyppykäntit olivat aika vakuuttavia. Werdalla oli yläsektiossa kolme capoa alaosassa, olisi ehkä vaatinut ylemmäskin jonkun ottamaan kaiken tehon irti tuhatpäisestä porukasta.
Bremenin toinen ultraryhmä on Caillera, jonka logona on tyly ristissä olevat puukot. 90 minuutin ottelun ja muutaman oluen jälkeen oli aika poistua katsomosta. Ultrat jäivät vielä odottamaan katsomoon kun muu massa siirtyi pois. Ulkona odottikin melkoinen armeija Saksan Valiota, täysissä taisteluvarustuksissa ja roomalaisilta tutuissa kilpikonnamuodostelmissa olleista mellakkapoliiseista aina melko uhkaavan näköisiin poliisikoiriin. Tällä kertaa oli käveltävä stadionilta pois Hannoverin Hauptbahnhoffille, mikä ei sinällään ole kuin parinkymmenen minuutin matka. Werderin pääjoukko kuitenkin hajaantui jossain vaiheessa ja ollessani keskellä Hannover paitaisia ja -huivisia koin parhaaksi napittaa taas takin ja piilottaa huivin kaulusten sisään.
Saapuessani rautatieasemalle totesin olevani hyvin aikataulussa, sillä myöhästyminen tästä junasta tarkoittaisi kahden tunnin ylimääräistä keikkaa Hannoverissa. Vähemmän yllättäen oli taas kiljuva nälkä sekä semi laskuhumala. Kioskista Radler ja muutama vehnäolut sekä Mai-Mai:sta muutaman euron nuudeliboksi kainaloon ja suunnistin kohti lähtölaituria.
Raskaat poliisisaattueet vahtivat päärautatieasemalla ja saattoivat ihmiset junaan, sen jälkeen Deutsche Bahnin Sicherheitsit eli paikallisen VR:n stevarit vahtivat melko
vahvassa miehityksessä vaunuja, joissa oli sekaisin Werderin ja Hannoverin kannattajia. Junamatka takaisin Bremerhaveniin sujuikin melko nopeasti ja aika kului tissutellen sekä lepytellen Whatsappissa espanjalaista vaihtarimuijaa, joka oli suuttunut sivuunkirjoittaneelle jostain tuntemattomaksi jääneestä syystä.
