Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Marraskuussa tuli tehtyä parin viikon reissu Etelä-Koreaan, johon piti luonnollisesti mahduttaa jalkapalloakin.
7.11.2015 K-League Classic FC Seoul - Suwon Bluewings 4-3, World Cup StadiumHostellini sijaitsi opiskelijoista ja yöelämästä tunnetussa Hongdaen kaupunginosassa. Jos matkustatte Souliin, niin voin ehdottomasti suositella Lazy Foxia, sijainti on mainio lähellä Hapjeongin metroasemaa. Kyseiseltä asemalta olikin vain kolme pysäkinväliä vuoden 2002 MM-kisoja varten rakennetulle World Cup Stadiumille. Mielikuvituksellisesti nimetyllä stadionilla oli lauantaina iltapäivällä luvassa matkan odotetuin peli eli Korean suurin derby FC Seoulin ja Suwon Bluewingsin välillä. Kilpailuasetelma juontaa juurensa jo vuosien takaa, vaikka kotijoukkue olikin ehtinyt vaihtaa nimeään ja kotipaikkaansa franchise-perinteiden mukaisesti useita kertoja. Taustalla oli vielä maan kahden jättimäisen elektroniikka-chaebolin kilpailu, sillä Soul oli alkujaan LG:n ja Suwon Samsungin joukkue.
Sarja-asetelma ei luvannut mitään suurta klassikkoa, koska mestaruus oli karannut molemmilta jo muutama kierros ennen sarjan loppua. Tunnelmaa ei myöskään kohottanut jatkuva sade, joka ropisi koko päivän niskaan ja vain kiihtyi pelin lähestyessä. Lippuja oli tarjolla muistaakseni kahta eri kategoriaa, joista toinen oikeutti päätyyn ja toiselle pitkälle sivulle ja toinen "pääkatsomoon". Lipun hinta taisi olla noin kymmenen euron luokkaa.
Yleisöä World Cup Stadiumille saapui reilut 23 000.Valitsin paikakseni kotijoukkueen päädyn. Vieressäni joukko amerikkalaisia sotilaita kiskoi kiitettävään tahtiin olutta ja käyttäytyi stereotyyppiseen sotilastapaan äänekkäästi. Ihan leppoisaa porukkaa toki, kun juttelin muutaman kanssa. Vieressä sitten oli FC Seoulin kannattajapääty, jossa näkyi kaikkea kasuaalikalleista pukumiehiin. Laulut lähtivät ihan komeasti ja meno oli reipasta.
Vastapäisessä päädyssä seisoivat Suwonin kannattajat, joita ilmeisesti pidetään Korean parhaina. Määrässä löytyi ja ääntäkin lähti, mutta puolityhjä jättistadion söi aika paljon tunnelmaa. Katto suojasi ainoastaan yläkatsomoita, jotka olivat kiinni, joten lähes kaikki katsojat saivat niskaansa vettä.
Kotijoukkueen kannattajat pitivät meteliä mainiosti. 
Suwonin kannattajille vierasreissu ei ollut pitkä, sillä kaupunki sijaitsee vain reilun tunnin juna/metromatkan päässä Soulista.Puoliajalla suurimman huomion keräsi Cha Du-ri, joka oli päättänyt lopettaa uransa viikkoa aiemmin tulleeseen Korean cupin coittoon, vaikka liigakautta oli vielä muutama kierros pelaamatta. Itse suuntasin jenkkien esimerkin innoittamana myyntipisteelle ja ostin oluen sekä makkaran. Kisamakkaran arvosana ei noussut mitenkään erityisen kummoiseksi, vaan mentiin enemmän peruskyrsälinjalla. Sama päti myös olueen.
Itse ottelussa kotijoukkue oli selvästi parempi, mutta oli silti onnistua sössimään kolmen maalin johtonsa lopussa. Ottelun sankari oli kärkimies Yun Ju-tae, joka teki Soulin kaikki neljä osumaa. Ensimmäisen puolituntisen aikana ei kummoisia tapahtumia ollut, mutta sitten viihdearvo parani ja parani. Peli oli varsin juoksuvoittoista, tempo korkea ja taitotaso kohdallaan.
Kiitämme: näppärää käyttöliittymää. Moitimme: keskinkertaista makua.
Cupin tuoreen voittopokaalin kanssa sai käydä otattamassa yhteiskuvan. En tarttunut tilaisuuteen.
8.11.2015 K-League Challenge Ansan Police FC - Bucheon 1995 0-2, Ansan Wa~ StadiumSeuraavana päivänä peliin täytyi matkustaa hivenen pidempään, sillä edessä oli paikallisen pimppidivarin keskikastin peli Ansan Police FC:n ja Bucheon 1995:n välillä. Peli pelattiin 35 000 katsojan Ansan Wa~ Stadiumilla, jonka nimeen ympätty aaltoviiva kuvaa jatkuvaa kannustushuutoa. Tällä kertaa metrolinjaa piti vaihtaa kerran, eli tunnin matka Gojanin asemalle oli helppo. Soulin ja lähialueiden metroverkko on maailman toiseksi vilkkain ja erittäin toimiva.
Yleisöä stadionille menee noin 35000, mutta virallinen yleisömäärä oli 618. Lippu peliin maksoi vitosen luokkaa. Suurella stadionilla oli porukkaa vain kourallinen, mutta kaikki katsomot olivat silti auki. Kotijoukkueen kannttajilla oli helvetin suuri banderolli, mutta sen takana seisoskeli kaksi nuorta kaveria rummun kanssa. Kymmenen metriä sivummalla kurkkuaan käheäksi huusi kiukkuinen keski-ikäinen mies, josta tuli vahvasti mieleen nimimerkki Pub. Vieraiden kannattaryhmä taas oli aika suomalaishenkinen eli viitisentoista nuorta kaveria erillään kaikista muista pitämässä ihan hyvää meteliä.
Itse ottelussa vierasjoukkueella oli pari hyvää brassia, jotka pyörittivät peliä, eikä voittajasta ollut epäilystä missään vaiheessa. Ottelun päätyttyä Bucheonin pelaajat menivät kannattajien luokse kiittämään ja kumartamaan. Kaikkiaan kyllä tykkään näistä alasarjapelien tunnelmista, vaikka Ansan ilmeisesti asepalvelustaan suorittavien pelaajien muoviseuraksi onkin perustettu.
Kannattajaryhmä kuin Suomesta. Aika paljon myös lauluja myöten. 
12.11.2015 MM-karsinta Etelä-Korea - Myanmar 4-0, Suwon World Cup Stadium
Suwon tunnetaan Samsungin kotikaupunkina ja se kehuskelee olevansa myös maailman paras julkisten vessojen kaupunki. Molemmat jätin testaamatta, mutta MM-karsintapeli Etelä-Korean ja Myanmarin välillä sen sijaan houkutti vaihtamaan etelärannikon Busan takaisin pohjoiseen.
Kävelin muutaman kilometrin matkan hostelliltani stadionille ja ryhdyin etsimään lipunmyyntiä. Ottelupaikka oli nimetty taas mielikuvituksellisesti Suwon World Cup Stadiumiksi ja se on Bluewingsin kotistadion. Nyt se sai kuitenkin isännöidä maajoukkuetta, joka on Koreassa varsin suosittu. Stadionin liepeillä oli varsin mukava karnevaalitunnelma ja paikalla oli paljon lapsiperheitä.
Lippuluukulla koetin ostaa lippua päätyyn ylös, mutta myyjä ei puhunut englantia. Lopulta toinen paikalle kutsuttu apuvoima ymmärsi lopulta tarpeeni ja lippu irtosi oikeaan paikkaan. Muutenkin koko reissulla apua sai aina ja välillä pyytämättäkin. Hieno maa, suosittelen.
Itse pelissä ei ollut paljon jännitettävää, sillä Etelä-Korean maalivahti koski palloon ensimmäisen kerran toisen puoliajan alussa. Kaksi vaarallista maalipaikkaa Myanmar sai toki rakennettua, mutta molemmat menivät hieman ohi. Korealaiset olivat fyysisesti ylivertaisia ja esimerkiksi kulmapotkut olivat aina vaarallisia maalipaikkoja.
Paikalle oli saapunut vajaat 25 000 katsoja, joista varmaankin viidennes kannusti vierasjoukkuetta. Ilmeisesti vierastyöläisten maasta on virrannut väkeä myös Etelä-Koreaan. Tällä hetkellä karsintalohkossaan Etelä-Korean maaliero on 23-0, mutta yleisössä pakkopullan makua ei ollut havaittavissa, vaan vielä neljännestäkin maalista riemu repesi aidosti. Suwonin stadion oli noin 25 000 katsojan täyttämänä selvästi Soulin verrokkiaan tunnelmallisempi ja miellyttävämpi. Päätykin oli mukavan jyrkkä.
Siinäpä se. Etelä-Koreaa suosittelen matkailumaana ehdottomasti, hienoja ihmisiä, paljon nähtävää ja melkein kaikki toimii. Jalkapalloakin kannattaa reissuun mahduttaa, vaikka itse en ainakaan päässyt erityisen mielenkiintoisilla stadioneilla vierailemaan. Jos jollain matkaajalla on jotain kysyttävää, niin voin koettaa auttaa, vaikken mikään asiantuntija todellakaan ole.
