Tuli tuossa muutama kuukausi takaperin puheeksi kaverin kanssa, että futisreissulle olisi taas päästävä, ja tietysti minnekäs muualle kuin Saksaan. Pienen jutustelun jälkeen kävi varsin selväksi, että HH:t jäisivät tällä kertaa kotiin ja reissuun lähdettäisiin pelkällä poikaporukalla. Ainakin ennen reissua tämä vaikutti vielä loistavalta idealta. Saisipahan ainakin kaljoitella aivan rauhassa ilman akkojen valitusta. Alettiin siinä sitten kasaamaan hyvää matkakulinaristiporukkaa ja hetken päästä meitä olikin jo kasassa neljän hengen ryhmä. Minä, kaksi Lappeenrannan janaria ja näiden lisäksi Seinäjoen oma poika, forumnimimerkki tylerdurden. Tarkasteltiin vähän aikatauluja ja kierros 21 näytti kaikin puolin passelilta. Kohteeksi valikoitui Hampuri Finnairin edukkaiden suorien lentojen takia. HSV - Mönchengladbach oli kierroksen pääpeli ja siihen saisi kätevästi lisättyä St. Paulin sekä Werder Bremenin kotipelit, jos sattuisi käymään hyvä tuuri tarkkojen pelipäivien kanssa. Ja hyvinhän siinä kävi, kun jokainen matsi sijoitettiin lopulta eri päiville. Ei muuta kuin matsilippujen ostoon!
Sitten hyppäys matkan alkuun. Odottelen joskus puoli seitsemän aikaan aamulla Helsinki-Vantaan kentällä lentomme lähtöportilla tylerdurdenia joka on tullut jo edellisenä iltana Seinäjoelta Hesaan ja viettänyt yönsä kevyesti torkkuen lentokentän sisääntuloaulassa. Jossain vaiheessa janari saapuu paikalle leveä virne kasvoillaan. Syykin löytyy; turvatarkastajakendojanari oli ollut sitä mieltä, että hänen reppunsa oli ollut liian kookas ja tämä piti laittaa ruumaan ja 30 euron lisälasku kouraan. Se ei kuitenkaan Seinäjoen poikaa haitannut, koska tämä tiesi, että kohta pääsee korkkaamaan jo olusen ja seuraamaan jalkapalloa ihan ULKOMAILLE.
Lento sujui mukavasti ja Hampurissa olimme noin kello kymmenen paikallista aikaa. Ennen kuin lähdimme etsimään junaa Hampurin keskustaan, oli jostain saatava olutta. Pienen kävelyn jälkeen tulikin vastaan Edeka, josta haimme kaljojen lisäksi pientä purtavaa. Ja sitten junaan. Päätepysäkkimme oli Hampurin pääräutatieasema, ja siellä toinen puolikas matkaseurueestamme olikin meitä vastassa. Lappeenrannan janarit olivat tulleet jo päivää aikaisemmin tiedustelemaan seutua. Aivan Hampurin pääräutatieaseman vieressä näkyikin jo majoituspaikkanamme toiminut Generator-Hostel. Sijainti oli siis loistava,neljän hengen huoneemme oli neljälle yölle halvahko n. 300e aamupaloineen. Kaljoittelimme hetken huoneessa ja lähdimme sitten talsimaan jo hyvissä ajoin kohti St. Paulin kaupunginosaa, jossa myöhemmin illalla St Pauli saisi vastaansa kaikkien rakastaman Rasen Ballsport-Leipzigin.Tässä vaiheessa matsin alkuun oli reilut kuusi tuntia, ja sehän tarkoittaisi sitä, että "matsikuntoon" olisi päästävä. Ehdimme varmaan jo parisataa metriä kävellä, kun piti jo pysähtyä ensimmäiseen Kneipeen.
Litran vehnäoluttuopit kiskottuamme pääsimme jatkamaan matkaamme. Tällä kertaa jaksoimme kävellä aina Sankt Paulin Ticketcenteriin asti. Sieltä kävimme noutamassa jo aiemmin maksamamme liput. Yleinen lipunmyynti peliin alkoi vasta muutama viikko ennen peliä ja se myi salamana loppuun. Onnistuimme kuitenkin pienten kikkailujen jälkeen ostamaan neljä vierekkäistä paikkaa pääkatsomoon, kahden lipun rajoituksista huolimatta.
Generator Hostel päärautatieasemalta päin kuvattuna. Ei mikään maailman hienoin, mutta ajoi asiansa juuri sopivasti tälle matkalle.
Reissun ensimmäinen hyvin monista tuopeista Muutamat kneipet St. Paulin alueella kierrettyämme olikin aika lähteä lampsimaan takaisin Millerntoria kohti. Turvatarkastukset stadionilla olivat vähän sinne päin, ja muutaman pienen viinapullon salakuljettaminen ei ollut todellakaan vaikeaa. Portista läpi stroomattuamme tarkastajajanari kuitenkin pysäytti porukkamme. Syynä olivat meidän alennettuun hintaan ostetut liput, mutta hyvin näytti suomalainen kolme vuotta sitten vanhaksi mennyt opiskelijakortti kelpaavan todisteeksi alennusryhmään kuulumisesta. Sitten kaljahanojen kautta istumapaikoillemme. Aluksi tilasimme yhdet oluet, mutta koska olimme jo tuntia ennen alkuvihellystä stadionilla, niin eiväthän ne mihinkään riittäneet. Tämän johdosta lähetimmekin tylerdurdenin hakumatkalle ja tämän onnistuikin loistavalla saksallaan tilaamaan kymmenen kappaletta lisää. Sillä hetkellä taisi viimeistään se pieni kaljoittelu muuttua "helvetin humalaiseksi" sekoiluksi. Peli oli kuitenkin hyvä, vaikka kenellekään ei ihan kristallinkirkkaat muistikuvat ymmärrettävistä syistä johtuen jäänyt. Kahdeksannella minuutilla Millerntor räjähti, kun Marcel Rzatkowski sijoitti isännät johtoon. Tämän jälkeen peli olikin melkoista Rasenin hallintaa, mutta tuuri sekä Rene Himmelmannin loistotorjunnat pitivät lukemat loppuvihellykseen saakka yhdessä-nollassa. Oikea lopputulos löytyi myös seurueemme ennen reissua tekemästä 100e CAMABOOM-vetolapusta. Ja ainahan on hienoa, kun Lutuuri voittaa muovin.
Loppuvihellyksen jälkeen olemme sitten ilmeisesti suunnanneet lähistöllä sijaitsevaan helvetin hämärään Shisha -baariin. Olimme siellä alkaneet laulamaan jotain SMJK/Mixu -chänttejä ja tämän oli myös viereisessä pöydässä istunut ennestään tuntematon nimimerkki Vernuri poikaystävineen kuullut ja heitti naksuttelut kehiin. Pojat olivat kai reilaamassa futiksen perässä, mutta eivät kuitenkaan olleet hetkeä aiemmin St. Paulin pelissä. Seuraavana päivänä nämä janarit olivat suunnitelleet menevänsä katsomaan Köln - Frankfurt-ottelua. Tästä ei varmaan kauaa mennyt, kun seurueemme lensikin jo baarista pihalle. Syy jäi vieläkin epäselväksi, mutta ilmeisesti allekirjoittaneen erittäin vahvalla humalatilalla saattoi olla vaikutusta asiaan.
Reissun ensimmäinen stadionbongaus
Millerntor pääsisäänkäynnin edestä
Kaljoittelukin on välillä rankkaa ja vaatii veronsa. Pieni välikuolema tekee ihan hyvää ennen peliä. Tummahipiäinen tarjoilijammekin repesi huutonauruun nukkuvan kaverimme nähdessään ja toikin pian tälle kahvia. 
Tällaiset käytiin noutamassa Ticketcenteristä
Hampurin kuuluisin katukin käytiin tsekkaamassa
Hieno olutmuki. Lähti mukaan kotiin niin saa HH:kin juoda vettä Ewald Lienenin kuvalla varustetusta mukista
Vahingossa eksyi tällainenkin stadionille sisään
Loppuunmyyty Millerntor oli hieno näky
Myös Saksan vihatuimmalla seuralla on faneja
Siinä ne tilaamamme kymmenen oluttaSpieltag 2 - Werder Bremen - Hoffenheim
Jossain vaiheessa varhaista aamua herään hotellihuoneen sängyltä ja olotila on sen mukainen, että jotain on eilen otettu. Kuolemanpelkoa uhaten porukkamme suuntaa kuitenkin aamupalalle, jottei tulevasta bussimatkasta Bremeniin tule yhtä helvettiä. Ei tullut paljoa syötyä, mutta sen verran, että sai pidettyä pahan olon loitolla ja selvittyä vihreään Meinfernbussiin, joka kuljetti ryhmämme Bremenin kaupunkiin. Bussimatkat eivät paljoa kustantaneet, menopaluu oli 10e/hlö ja sisälsi vielä ilmaisen WiFin. Siinähän se puolentoista tunnin matka sujahtikin kätevästi forumia selaillessa. Tylerdurden toki tapansa mukaan nukkui melkein koko matkan.
Kello oli noin puoli kaksitoista, kun bussi saavutti määränpäänsä. Jonkun aikaa kaupungin keskustaa ihmeteltyämme aloimme ottaa suuntaa kohti Weserstadionia. Alkuvihellykseen oli kuitenkin aikaa vielä kolmisen tuntia, niin puolimatkassa kävimme syömässä pizzat ja siitä kaljakaupoille. Oli taas aika aloittaa se pieni kaljoittelu. Pian alkoikin Weserstadion hiipiä näköpiiriimme ja joka puolella näkyi ihmisiä vihreävalkoista fanikamaa yllänsä. Kiertelimme stadionia sen aikaa, että saimme yhden ylimääräisen lippumme myytyä ja kaljamme juotua. Stadionin nurkilla näimme jopa Hoffenheimin mittavan fanijoukon. Ennen peliä oli ilmoitettu, että vieraskatsomoon oli myyty peräti 191 lippua. Huikeaa. Turvatarkastukset olivat täällä hiukan tarkemmat kuin edellisillan pelissä, mutta eivät silti huomanneet paria Jägermeister-pulloani. Stadionillahan ei käteinen maksuvälineenä käy, niin olimme ennen peliä hommanneet stadionkortin johon latasimme rahaa 40 euroa. Ostimme koko rahasummalla Haake-Beck olutta, joka oli parempaa kuin Millerntorilla myyty Astra.
Kyllä, aamupalallakin oltiin ja tässä todiste
Muutama kuva Bremenin keskustasta Sitten etsimään paikkojamme. Lippumme olivat Westkurveen riville yhdeksän ja aivan maalin taakse. Hintaa niillä oli 25e/kpl, eli ei paha. Ainoa miinus paikkojen suhteen oli viereisen paikkamme vallannut, myöskin pientä kaljoittelua harrastanut neli-viiskymppinen naishenkilö, joka aina kotijoukkueen saadessa kulman ryhtyi rääkymään kurkku suorana helvetin ärsyttävää
Ecke, Tor, Ecke Ecke Tor Tor- huutoaan. Harmittavasti kulmapotkuja tulikin aika monta pelin aikana.
Ennen peliä kuuluttaja esitti myös kiitoksensa Hoffenheimista saapuneille vierasfaneille. Repesin totaalisen huutonauruun kuullessani kuuluttajan sanovan "die zahlreiche Fans aus Hoffenheim". No, tämä mittava fanijoukko saikin syytä riemuun heti alussa, kun Andrej Kramaric onnistui siirtämään vierasjoukkueen johtoon. Se ilo ei kauaa kestänyt, kun melkein heti seuranneesta kulmapotkusta lopulta Bremenin Papy Djilobodji ohjaa tasoituksen. Nämä myös jäivät loppulukemiksi, vaikka molemmilla oli paikkoja enempäänkin. Bremen sai vielä pelata viimeiset minuutit ylivoimalla, mutta tolppaa lähemmäksi ei päästy. Lopputulos 1-1 ja ilmapiiri stadionilla oli pettynyt. Myös meidän porukka oli pettynyt, kun vetolappumme kusahti tähän tasatulokseen. Ja ainahan jonkun vitun Hoffenheimin menestys harmittaa.
Pelin jälkeen suuntana oli taas Bremenin keskusta, mutta koska paluubussin lähtöön oli vielä nelisen tuntia aikaa, kerkesi siinä odotellessa nauttia rauhassa muutamat alkoholipitoiset janojuomakkeet. Siihen juuri sopiva paikka oli jo ennen reissua spottaamamme Schüttingerin pienpanimo. Eikä pettänyt odotuksia, toisin kuin Bremenin peli. Suosittelen lämpimästi muillekin tuonne päin suuntaaville. Parit herkulliset tuopposet kitusiin kaadettuamme näytti kello jo sen verran, että oli aika suunnata bussipysäkille. Toki tuossa välissä oli vielä aikaa noutaa kioskilta muutamat matkakaljat ja -glühweinit. Bussimatka takaisin menikin oikein rattoisasti ja vielä kerkesi suuntaamaan Hampurin yöhönkin. Siellä pientä kaljoittelua harrastanut seurueemme saikin varsinaisen kuningasidean: kun kerran Hampurissa asti ollaan, niin täytyyhän Elbessä käydä uiskentelemassa. Sulattelimme ajatusta muutaman oluen verran, jonka jälkeen lähdimme metsästämään sopivaa uintipaikkaa. Hetken kierrettyämme sellainen löytyikin. Portaat alas ja laiturissa kiinni olleesta veneestä pulahtamaan oli suunnitelmamme. Laiturilla oli myös joku koditon hessu, jonka yöunet valitettavasti keskeytimme villeillä uimisäänillämme. Ihme kyllä ilman miestappioita selvittiin ja tästä oli hyvä painua pehkuihin seuraavan päivän koitoksia odotellessa.
Mikäs se siellä
Vähän lähempää
Paikatkin löytyivät
Lebenslang Grün-Weiss raikaa koko stadionilla
Helposti onnistui näiden vieminen stadionille
Yksinäinen mieshuora Weserstadionilla
Loput mieshuorat
Schüttingerin pienpanimo tarjosi reissun maistuvimmat oluet.
Bremenin soittoniekat
Foorumistit öisessä helmikuisessa Elbe-joessa
Uimavalvojamme. Hyväksytty suoritus tuliSpieltag 3 - Hamburger SV - Borussia Mönchengladbach
Aamu valkeni ja jos on edes mahdollista, niin olotila oli vielä edellistäkin aamua heikompi. Aamupalalle kuitenkin selvittiin, lukuunottamatta toista Lappeenrannan janaria, jonka voimat eivät riittäneet sängystä ylös nousemiseen. Aamupalan jälkeen aloitimme melkein samantien pienen kaljoittelun huoneessamme, koska muuallekaan emme jaksaneet mennä. Eihän siinä taaskaan kauaa mennyt, kun riittävä matsikunto oli saavutettu. Lähdimme kävelemään sadan metrin päässä olevalle päärautatieasemalle, josta seurasimme väkijoukkoa oikealle raiteelle. Laulut raikasivat jo tässä vaiheessa molempien kannattajien keskuudessa. S-bahnkin oli sen verran täysi, että piti ammatinmiehen lailla rynniä sisään. Vajaan puolentunnin kuluttua juna oli saavuttanut Stellingenin aseman, josta jäimme monen muun tapaan pois. Tähänkin peliin meillä oli ylimääräinen lippu, mutta sen saimme myytyä jollekin trokarille heti Stellingenissä. Hyvä niin, sitten pystyikin keskittyä rauhassa siihen pieneen kaljoitteluun.
Asemalta joutui vielä pienen matkan kävelemään Volksparkstadionille. Matkalla joka puolella oli pieniä kojuja, joista sai halutessaan ostaa pientä purtavaa ja janojuomakkeita. Itse poistin muutaman pikkupullon Jägermeisteria, koska olihan myös Volksparkstadionin turvatoimet testattava. Ne olivatkin ylivoimaisesti tämän reissun tarkimmat. Jokainen tasku ja repun kolo syynättiin oikein viimeisen päälle. Erityisesti turvatarkastajia kiinnostivat seurueemme nuuskakiekot, jotka meinasivat takavarikoida luullen niitä huumeiksi. Sain selitettyä, että ovat ruotsalaista tupakkavalmistetta, niin päästivät lopulta läpi. Myös viinapullot jäivät kuin ihmeen kaupalla tarkastajilta huomaamatta, ehkä ne nuuskat veivät sitten suurimman huomion.
Sisällä stadion oli avoin ja sen pystyi kiertämään halutessaan vaikka ympäri, mikä on aika harvinaista. Aluksi käytiin HSV:n fanikaupassa, josta ostimme tuhannen pöhnässä kaikki kotijoukkueen huivit. Toki itse laitoin kiltisti ostamani huivin reppuun johtuen Gladbach-sympatioistani. Taas pienen kaljoittelun seurauksena joku saa taas helvetin hyvän idean: eiköhän yritetä sisään HSV-fanien seisomakatsomoon pomppimaan villisti kotijoukkueelle. Itse jäin samantien pois suunnitelmasta näin Gladbachin mieshuorana. Muut odottivat sopivaa hetkeä ja kun sopiva tungos fanipäädyn sisäänkäynnille syntyi, stroomasi muu seurue tylerdurdenin johdolla ammatinmiesten lailla sisään ja katosivat järkkärien silmistä väenpaljouteen. Toinen Lappeenrannan janari jäi kuitenkin kiinni, esitti turvamiehille tyhmää turistia ja suostui lopulta allekirjoittaneen kanssa menemään ihan omille paikoillemme, jotka sijaitsivat Südkurvessa, lähellä vierasfaneille varattua aluetta. Oikeastaan näin tuolta piippuhyllyltä sanottuna, saattoi koko Südkurvessa olla jopa enemmän vierasjoukkueen kannattajia. Joka tapauksessa aika puoliksi se meni sielläpäin. Toista se oli Nordkurvessa, jossa tylerdurden ja Lappeenrannan kendotuomari pomppivat villisti kotijoukkueelle.
Pelissä oli sitten sellainen hurlumheimeininki, että oksat pois. Molemmat joukkueet hyökkäsivät minkä kerkesi ja puolustaminen jätettiin vähän vähemmälle huomiolle. Gladbachin mennessä johtoon, olin aivan varma, että peli oli tässä, mutta mitä vielä. HSV tuli vielä tasoihin ja ohi ennen puoliaikaa, ja sekös sai seisomakatsomossa olleet sankarimme iloisiksi. Toisen puoliajan alusta me vierasfanien päädyssä olleet missasimme ensimmäiset kymmenen minuuttia helvetin hitaasti toimineen kaljanmyynnin takia. Ihmettelen vieläkin, miten parinkymmenen ihmisen jonossa sai kaljaa jonottaa yli kaksikymmentä minuuttia. Stadionkortit olisivat ihan tervetulleita myös tälle stadionille, jos se edes vähän nopeuttasi tuota löntystelyä.
Toisellakaan puoliajalla ei myöskään paljon menoa jarruteltu. Parisenkymmentä minuuttia ennen loppua HSV sai kulman ja Ivo Ilicevic ei tällä kertaa puskenut päällänsä joukkuekaveriaan, vaan pallon maaliin ja siirsi isännät jo kahden maalin johtoon. Varmaan mikä tahansa muu joukkue olisi tässä vaiheessa kävellyt rauhallisesti voittoon, mutta HSV teki tämänkin tapansa mukaan vaikeimman kautta. Raffael tasoittaa pari minuuttia ennen loppua ja paniikki kotijoukkueen maalilla oli valmis. Hurjasta painostuksesta huolimatta Hampurin pojat selvisivät voittajina loppuvihellykseen ja Norkurve pääsi juhlimaan. Minä taisin pomppia lopussa sen verran villisti Gladbachille, että sain vielä loppuvihellyksen jälkeen jonkun janarin kaljatuopin niskaani. Näytin littipeukkua heittäjälle tästä lutuuriteosta. Lähdimme ennen kävelyä asemalle vessaan jossa tapasimme vielä perjantai-iltana baarista tutut tanskalaisluturistit, joiden kanssa vaihdoimme muutamat sanat ennenkuin lähdimme etsimään kavereitamme.
Pelin jälkeen hyökkäsimme currywurstien ja oluiden jälkeen takaisin junaan ja jäimme pois Reeperbahnin kohdalla. Suunnitelmana oli tehdä paluu ensimmäisen illan Shisha-baariin. Kukaan ei oikein muistanut, missä se tarkalleen sijaitsi, mutta pienen kiertelyn jälkeen löysimme paikalle. Sisällä baarissa näyttikin yllättävän tutulta ja valtasimme saman pöydän kuin perjantai-iltana. Vernuria saati tämän poikaystävää ei kuitenkaan enää näkynyt, he olivat kai jossain Kölnissä jo silloin. Tilasimme pöytään vesipiipun jota polttelimme sitten loppuillan. Sen kaveriksi maistui "meterbier", eli metrin pituinen lauta jossa oli yksitoista 0,2 litran olutlasia. Ne maistuivatkin sen verran hyvin, että vedimmekin niitä lopulta yhden laudan per naama. Piipun polttelun lomassa eräs seurueemme jäsen oli päättänyt, että tänään on tultava pillua, eli römpsää, eli rönttöstä. Elikkä ei muuta kuin suunta kohti Herbertstraßea ja suunnitelmaa toteuttamaan!
Paikan päällä sitten se nimeltämainitsematon seurueemme jäsen katosikin vitut silmissä kiiltäen jostain ovesta sisään ja emme päättäneet tätä odottelemaan jäädä, vaan suuntasimme lähimpään alkoholipitoisia janovirvoikkeita tarjoamaan ravitsemusliikkeeseen. Meidän lisäksemme ei baarissa ollutkaan muita kuin muutama keski-ikäinen HSV-kannattaja emäntineen. Lyöttäydyimmekin nopeasti näiden seurueeseen ja kun kerroimme olevamme Suomesta asti katsomassa jalkapalloa, tarjosivat nämä meille jotkin viinashotit. Asiakeskustelimme jalkapallosta ja muusta seurueen mieshenkilöiden kanssa ja nämä ihmettelivät, miksemme ole mielummin katsomassa lädipalloa Inglännissä. Tunnelma oli kohdillaan ja laulelimme siinä juomisen ohessa jukeboksista kuluuneita saksalaisia lauluja. Myös me saimme toivoa laulua ja laitoimme Hamburg meine Perlen soimaan. Kello näytti tässä vaiheessa sen verran, että aloimme jo ihmetellä kadonneen kaverimme kohtaloa, olihan janari ollut jo yli tunnin naishenkilön hoidossa. Puoli tuntia meni vielä, ennenkuin tulee soitto allekirjoittaneelle, että hommat on saatu vihdoin hoidettua. Oli aika hyvästellä uudet Hampurilaiset ystävämme ja lähteä kaveriamme vastaan.
Aika keskeinen paikka koko reissun ajan, Hampurin HBF
Stellingenin asemalta ja täällä alkoi jo näkyä vanhoja kunnon farkkuliivifaneja
Volksparkstadion vähän kauempaa
Tässä vaiheessa pelin alkuun oli vielä hyvä tovi
Turvatarkastukset stadionilla olivat tiukat. Eivät kuitenkaan tarpeeksi.
Tällaiselta näytti meno kotijoukkueen kannattajien seassa Nordkurvessa
Peli käynnissä
Tämän näköinen oli Shisha-baarin meterbier
Hups, mites siinä näin kävi? Tämä toistui neljä kertaa
Vesimelonin makuinen vesipiippu maistui
Portti Herbertstrasselle. Pääsy kielletty alle 18-vuotiailta sekä naisilta
Reissun viimeinen baari, jonka seinää koristi vähäpukeinen Angela MerkelHerbertstraße oli jo hiljentynyt ja lyhdyt sammuneet, mutta kadun päässä näkyi odottelevan vihaisen oloinen kaverimme. Aluksi luvatun 50 euron sijaan olikin rahaa kulunut hieman suunniteltua enemmän ja tätäkös jannu kirosikin. No sai sentään säkit tyhjennettyä eli lasketaan saamiseksi jos jotain positiivista haetaan. Kävelymatka keskustaan menikin kaverin kiroilua kuunnellessa. Elbessä emme enää toista kertaa käyneet uimassa, vaikka sitä koitin ehdottaakin.
Matkamme alkoi olla ohi ja enää oli edessä paluulento Suomeen. Tylerdurdenilla oli vielä aamulento muista poiketen ja hänen pitikin lähteä jo ennen yhdeksää kohti lentokenttää. Yllättävän pirteältä vaikutti lähtiessään vaikka oli vain muutamaa tuntia aikaisemmin ollut melkoisessa pöhnässä. Me muut jäimme huoneeseemme parantelemaan oloamme, sillä huonommaksi se ei ainakaan voinut mennä. Onneksi check out oli vasta klo 13. Siinä vaiheessa kun kamat oli pakattu ja huoneemme hyvästelty, täytyi vielä viettää muutama tunti kaupungissa, koska lentomme lähti vasta illalla. Muuta en jaksa tästä päivästä enää kirjoittaakaan, koska sitä ei halua edes muistella. Olo oli niin paska kolmen/neljän päivän kaljoittelun jäljiltä. Voin vain kuvitella minkälaista se on SMJK-n reissuilla, ehkä neitsyys tulee niiltä osin korkattua tulevana syksynä, näin on ollut vähän puhetta. Mutta kaiken kaikkiaan aivan loistava reissu jos tuota kauheaa darramaanantaita ei lasketa.
Tällainenkin löytyi lompakon syövereistä, ei mitään muistikuvia mistä olen sen saanut Kuvat on mitä on, kaikki otettu pienessä pöhnässä ja suurin osa vielä liikkeestä. Kiitos ja anteeksi.
Kertokaa jossei kuvat näy kun ensimmäistä kertaa omia kuvia foorumille latailen.
