Seurajohtaminen Veikkausliigassa

[Decarol]

Modet voi siirtää tämän topikin muulle alueelle tai lukottaa mikäli näin kokevat.

Tuli mieleen Urheilusanomien "Pyrkyreiden leikkikenttä"- artikkelia lukiessa, että miten Veikkausliigassa seurojen taloudellinen ja urheilullinen johtaminen toimii. Onko valta valmentajilla, hallituksella, omistajilla vai kellä? Tuossa artikkelissa Jukureiden urheilujohtaja Tommi Kerttula perustelee hyvin, kuinka urheiluseuran johtaminen tulisi jakaa taloudelliseen puoleen, josta vastaa toimitusjohtaja, sekä urheilulliseen puoleen, josta vastaa urheilujohtaja ja näissä posteissa pitäisi olla päätösvalta toiminnan kehittämisestä. Hallitus antaisi seuralle vision ja strategian mitä tehdään ja urheilujohtaja toteuttaisi tätä käytännössä.

Veikkausliigassa seurojen sisällä suurin osa vallasta on joko omistajalla/omistajilla tai valmentajalla. Tietysti tämä on isossa määrin kustannuskysymys, mutta uskon, että taloudellinen satsaus urheilupuolesta vastaavaan johtajaan poikisi pitemmän ajan kuluessa enemmän kuin palkkasatsaus olisi. Tämä edellyttää tietysti sitä, että kyseisen mandaatin hallitsija osaa hommansa.

Mitä tapahtuisi esimerkiksi SJK:lle jos Simo Valakari lähtisi pois? Olisiko uudella valmentajalla käytössään hiljaista tietoa siitä mitä Seinäjoella on tehty vuosien aikana hyvin vai toisiko hän kokonaan uudenlaisen tavan toimia. HJK:lla Riihilahti taitaa vastata tästä mandaatista ja uskon, että siellä asiat ovat hyvin. Päävalmentajan vaihtuminen tuskin muuttaisi isoa kuvaa, kun seuran toimintatavoista ja suuntaviivoista vastaa urheilujohtaja. Monissa seuroissa kuitenkin toimintatavat muuttuvat sitä mukaa, kun valmentaja vaihtuu. Välillä satsataan omaan pelaajatuotantoon, kunnes seuraava päävalmentaja luottaakin kokeneisiin pelaajiin. Tämä ei pitkässä juoksussa voi kehittää seuran toimintaa.

[jorma13]

Rupesi mietityttämään nämä persaukisten Veikkausliigaseurojen ulkomaanleirit, kun huomasin sosiaalisessa mediassa IFK Mariehamnin leireilevän paraikaa Turkissa. Saadaanko näistä leireistä sellaisia konkreettista tuloksia, joita vaikkapa viikon leirityksellä Eerikkilän state-of-the-art -olosuhteissa ei voida saavuttaa? Vai käydäänkö siellä etelässä, vaan kun on aina käyty ja saadaan saunailta hoidettua samalla? Itse en vaan äkkisältään keksinyt muuta kuin lämpimässä ja kenties paremmilla kentillä treenaamisen. Tosin aika moni Veikkausliigamatseista pelataan tekonurmella, jollon en ihan ymmärrä kuinka tärkeää on päästä pelaamaan samettisella nurmimatolla. Osaako joku valaista tietämätöntä? Mikä on etelänleirien konkreettinen ja selkeästi osoitettava hyöty?

[jaakkohaapala]

Rupesi mietityttämään nämä persaukisten Veikkausliigaseurojen ulkomaanleirit, kun huomasin sosiaalisessa mediassa IFK Mariehamnin leireilevän paraikaa Turkissa. Saadaanko näistä leireistä sellaisia konkreettista tuloksia, joita vaikkapa viikon leirityksellä Eerikkilän state-of-the-art -olosuhteissa ei voida saavuttaa? Vai käydäänkö siellä etelässä, vaan kun on aina käyty ja saadaan saunailta hoidettua samalla? Itse en vaan äkkisältään keksinyt muuta kuin lämpimässä ja kenties paremmilla kentillä treenaamisen. Tosin aika moni Veikkausliigamatseista pelataan tekonurmella, jollon en ihan ymmärrä kuinka tärkeää on päästä pelaamaan samettisella nurmimatolla. Osaako joku valaista tietämätöntä? Mikä on etelänleirien konkreettinen ja selkeästi osoitettava hyöty?

Tämä. Mietin, että ainoa pätevä syy olisi se, että esimerkiksi tuonne espanjaan, missä HJK ja SJK ovat saavat houkuteltua parempia vastustajia verratuna eerikkälään, mikä kelpaa maajoukkueillekin. Toki tällä kertaa taitavat oikeastaan pelata vain keskenään siellä.

[Rikkiviisas]

Seurajohtaminen on Suomessa aika tavalla satunnaista.
Monet puhuvat puuhastelusta, mutta se on aika helppo tapa jättää itse asia pohtimatta. Ongelmahan on raha ja se näkyy myös seurajohdossa siinä, että halukkuus johtaa jalkapalloseuraa eivät aina korreloi jalkapallo-osaamisen kanssa, jonka lisäksi tulevat taloudelliset realiteetit. Samojen kavereiden pitäisi osata palkata oikeat ihmiset (valmentajat ja pelaajat) hoitamaan urheilullinen puoli, hankkia rahaa sponsoreilta, hoita olosuhdeasiat kunnan kanssa ja siinä sivussa pikkaisen viestintää sekä muuta sekalaista. Kaikki ilman sellaista palkkaa, jota työn edellytykset täyttävä saisi monessa muussa ammatissa ilman samaa stressiä. Näin ollen hommiin päätyy innokkaita tekijöitä tai sitten seuroissa vuosikausia pyörineitä, jotka tekevät asiat kuten on tehty ennenkin ja muistavat kaikki naapuriseuran loukkaukset 60-luvulta.

Valta on siis joko siellä missä raha tai sitten siellä, missä halutaan näissä olosuhteissa tehdä työtä jalkapalloseurassa.

Mitä tulee sivuaiheeseen ulkomaanleireistä niin usein ne ovat halvempia kuin vastaava aika Suomessa. Samalla pakettiin säädään lämpöä ja se, että valmentajat ja pelaajat ovat irti arkirutiineista leirin ajan. Joukkue on koko ajan kasassa samassa ympäristössä, kotiasiat ovat satojen kilometrien päässä ja voidaan keskittyä tekemiseen.

[Lihamuuri]

Rahallisesti ei Eerikkilän ja Marbellan välillä isoa eroa ole ja Turkkiin vielä vähemmän. Etuja on puolestaan kenttien laatu ja määrä sekä mahdolliset vastustajat, vaikka tänä vuonna ei mitään ihmeellisiä taida vastaan tulla.

Edit. Tosiaan hyvä huomioida myös psykologinen puoli.

Riihilahti on nyt selvästi sotkeutunut myös urheilulliseen puoleen ja hänen tapauksessa tässä on jotain järkeä, ottaen huomioon urheilijataustan. Toisaalta mestaruusputken jälkeisen krapulavuoden jälkeen nähtiin parhaaksi erottaa urheilutoimenjohtaja, joten tarkoittaako että Saarniolla oli kuitenkin enemmän vaikutusta kun mitä yleisesti kuvitellaan. Tulevaisuus näyttää oliko erottaminen oikea ratkaisu.

Karmeinta esimerkkiä taitaa edustaa Kups ja Ari Lahti. Kups Oy:n puheenjohtaja ja suurin omistaja siis marssii sekä toimitusjohtajan ja päävalmentajan yli ja puuttuu urheilullisiin asioihin huonolla menestyksellä. Kupsissa ei taida olla varsinaista urheilutoimenjohtajaa ja mikä toimitusjohtajan rooli on urheiluasioissa? Muutenkin vaikea nähdä Kupsin toiminnassa urheilujohtamisessa tarvittavaa pitkäjänteisyyttä kun uusi päävalmentaja tuo aina uudet kuviot mukanaan. Toisaalta näyttää että alueelta tulee lupaavia nuoria pelaajia eli jollain tasolla urheilullinen puoli on onnistunut.

[Rikkiviisas]

KuPS on surullisin esimerkki siitä kuinka taloudelliset resurssit ja urheilullinen osaaminen eivät vaan kohtaa.

Sairasen rahojen aikainen TPS oli melko lähellä, Sedun Hakassa taas ei lopulta ollutkaan rahaa ja FC Jokereissa Hjallis teki kaasutuksen jälkeen äkkijarrutuksen kun kantti ei enää kestänyt.

[Tölkkivaari]

Jalkapallomaasta sai aika karun kuvan niistä tehtävistä mitä toimarille Veikkausliigaseurassa jää. Kun on liian vähän rahaa käytettävissä toimiston väkeen, niin siellä yksi tyyppi sitten ottaa liikaa hommia vastuulleen kun ne ei muuten tulisi hoidetuksi. Eli ei ainakaan siinä yhteydessä ihmetyttänyt miksi toimareita tulee ja menee ns. liukuhihnalla kun työ vain syö kaiken tekijöistään.

[6660]

Suomalaiset futisseurat on Klubia lukuunottamatta niin pieniä, että niissä on turha puhua kovin eriytyneistä tehtävistä. Seuroja vedetään johtotiimillä, jonka onnistuminen ratkaisee tuloksen. Väitän, että valtaosa seuroista ei haluakaan kasvaa. Se vaatisi sellaisten ulkofutiksellisten asioiden ottamista vakavasti, joka ei seuroja oikeasti kiinnosta. Futisseurat ovat kuten suurin osa suomalaisista pienyrityksistä. Juhlapuheissa kasvu kiinnostaa, mutta sitten kun alkavat tajuta mitä kaikkea se oikeasti merkitsee, tulee stoppi: "Ei me sellaiseen haluta, me vaan futataan".

Turha seuroja on sinänsä syyllistää, suomalaisissa pk-yrityksissä asiat ovat keskimäärin aivan yhtä sekaisin. Ero on siinä, että media ja asiakkaat ei näitä yrityksiä seuraa yhtä tarkkaan. Itse asiassa verrattuna keskimääräiseen pk-yritykseen futisseurat toimivat hyvinkin kansainvälisesti aina divaritasoa myöten.

[Decarol]

KuPS ja Ari Lahti ovat varmasti paras esimerkki siitä, mitä urheilullisten asioiden päämäärättömyys ja suunnitelmallisuuden puute voivat aiheuttaa. Sillä rahamäärällä mitä KuPSiin on kylvetty, olisi varmasti paremmalla strategialla rakennettu menestyvämpi sekä suositumpi joukkue. Ehkä tässä Ari Lahti olisi oikeaksi kädekseen tarvinnut jonkun asiansa osaavan henkilön, joka olisi ohjannut rahoja oikeisiin asioihin. Ei seuran toiminta voi vuodesta toiseen olla vaan sitä, että tällä kertaa päätetään ostaa nuo pelaajat ja kokeillaan tätä, vuoden päästä sitten ihan jotain muuta.

[6660]

KuPS ja Ari Lahti ovat varmasti paras esimerkki siitä, mitä urheilullisten asioiden päämäärättömyys ja suunnitelmallisuuden puute voivat aiheuttaa. Sillä rahamäärällä mitä KuPSiin on kylvetty, olisi varmasti paremmalla strategialla rakennettu menestyvämpi sekä suositumpi joukkue. Ehkä tässä Ari Lahti olisi oikeaksi kädekseen tarvinnut jonkun asiansa osaavan henkilön, joka olisi ohjannut rahoja oikeisiin asioihin. Ei seuran toiminta voi vuodesta toiseen olla vaan sitä, että tällä kertaa päätetään ostaa nuo pelaajat ja kokeillaan tätä, vuoden päästä sitten ihan jotain muuta.

Miksei voi? Jos seuralla ei ole sen kummempia tavotteita. Lahti kyllä tietää tasan tarkkaan missä mennään. En tunne asiaa tarkemmin, mutta oletan, että hän on lähinnä edarista kiinnostunut. 99% ssa pk-yrityksiä omistaja ohjaa toimintaa ihan käytännön tasolla useimmiten täysin vailla mitään muuta strategiaa kuin jonkinlainen selvityminen. Ei siellä ole Lahden tasoista osaamista käytettävissä.

[Viltsu]

Mielestäni futisseuroissa ollaan menty johtamisasioissa kovastikin eteenpäin. HJK:sta jos ensin puhutaan, sekin totta kai elää tällä hetkellä jonkinlaista muutosvaihetta. Riihilahti alkaa vasta muokata organisaatiota oman näköisekseen ja aika näyttää, millaiset ovat tulokset. SJK:ssa Valakarilla taitaa olla iso valta urheilupuolesta, mikä onkin viisasta, kun urheilujohtajaa ei ole. RoPSissa Malinen saa ainakin tuoda mielipiteensä esille ja onhan Malisella iso rooli pelaajahankinnoissa. Budjetin raameissa. Ja Ilola toki apuna. RoPS on ehkä paras esimerkki muutoksesta nykyaikaan: toimitusjohtajavetoisesta mallista päävalmentajavetoiseen malliin.

Seurojen hallitukset ja johtokunnat ovat toki oma lukunsa. Niissä taitaa olla yhä ns vanhan liiton huruja, jotka ovat mukana lähinnä pr-mielessä. Osaamisen taso on varmaan aika kirjavaa. Mutta se kovin lajiosaaminen tuleekin olla akselilla päävalmentaja-urheilujohtaja-toimitusjohtaja.

[6660]

Mielestäni futisseuroissa ollaan menty johtamisasioissa kovastikin eteenpäin. HJK:sta jos ensin puhutaan, sekin totta kai elää tällä hetkellä jonkinlaista muutosvaihetta. Riihilahti alkaa vasta muokata organisaatiota oman näköisekseen ja aika näyttää, millaiset ovat tulokset. SJK:ssa Valakarilla taitaa olla iso valta urheilupuolesta, mikä onkin viisasta, kun urheilujohtajaa ei ole. RoPSissa Malinen saa ainakin tuoda mielipiteensä esille ja onhan Malisella iso rooli pelaajahankinnoissa. Budjetin raameissa. Ja Ilola toki apuna. RoPS on ehkä paras esimerkki muutoksesta nykyaikaan: toimitusjohtajavetoisesta mallista päävalmentajavetoiseen malliin.

Seurojen hallitukset ja johtokunnat ovat toki oma lukunsa. Niissä taitaa olla yhä ns vanhan liiton huruja, jotka ovat mukana lähinnä pr-mielessä. Osaamisen taso on varmaan aika kirjavaa. Mutta se kovin lajiosaaminen tuleekin olla akselilla päävalmentaja-urheilujohtaja-toimitusjohtaja.

Jos johdossa on huruja, jotka ovat mukana PR mielessä, ei voine puhua kovin suuresta eteenpäinmenosta johtamisessa. Johto johtaa vaikka ei käytännössä tekisi mitään. Sitä kutsutaan hälläväliä johtamiseksi.

Seurojen haaste on siinä, että ne ovat yhdistelmä harrastustoimintaa ja nousevaa ammattitoimintaa. Seura hallitsee seurabrandia ja siihen littyy enemmän tai vähemmän itsenäinen (yhtiöitetty tai ulkoistettu) edaritoiminta. Tähän liittyvä toiminta pyrkii yleensä aika yritysmäiseen tapaan toimia.

Ammattimaisuuteen pyrkivät seurat eivät ole edarinkaan osalta siirtymässä päävalmentajavetoiseen malliin. Niille edaritoiminta on enemmän kuin joukkue. Se, että faneille ja yleisölle  näkyvät pelaajat ja entistä enemmän päävalmentaja ja urheilujohto on eri asia kuin se, miten koko toimintaa johdetaan ja pyöritetään. Lajiosaaminen ei riitä. Pelkällä lajiosaamisella jäädään siihen, että edes olemassaolevan laijosaamisen hyödyntäminen ei pääse kehittymään.









   

[Daniel Miguel Alves]

Riihilahti on nyt selvästi sotkeutunut myös urheilulliseen puoleen ja hänen tapauksessa tässä on jotain järkeä, ottaen huomioon urheilijataustan. Toisaalta mestaruusputken jälkeisen krapulavuoden jälkeen nähtiin parhaaksi erottaa urheilutoimenjohtaja, joten tarkoittaako että Saarniolla oli kuitenkin enemmän vaikutusta kun mitä yleisesti kuvitellaan. Tulevaisuus näyttää oliko erottaminen oikea ratkaisu.

Urheilu ei ole mikään meritokratian ylin muoto. Kontakti, toisen tunteminen selittää huomattavasti enemmän HJK:n tulevaakin organisaatiomallia kuin varsinainen, odotuksista jäänyt menestys lajin parissa. Siinä jää valmentajahaussa koulutus tai voitetut ottelut toissijaisiksi, jos olet työnteon hetkellä lähempänä luotettuasi. Olettehan aiemminkin jo pelanneet jalkapalloa samassa jengissä tulevan työnantajasi kanssa.

Riihilahden rakentamaa organisaatiota tarkastellessa ei yllättäisi, jos HJK:ssa joka toinen jätkä olisi joka toisen kundin lainan takaajana tai vähintäänkin kummina pojalleen. Voihan näistä muutoksista tietysti käppyrää vääntää, mutta lähempänä kesätyöhakua tämä rekry on luonteltaan ollut kuin osoitus uuden sukupolven tekijöiden määrätietoisesta noususta.

Se suomalainen urheilun toinen huippujohtaja (toimivatko muut alanharrastajat urheilun kanssa tekemisissä sitten ollenkaan...) Riihilahden ohella eli Jarmo Kekäläinen on täsmälleen samalla lailla koonnut Columbuksensa organisaation NHL:ssä vuodesta 2013 lähtien. Siellä on urheilupuolella tehty samanlaista luotettujen miesten rekrytointia vanhoista pelikavereista tai muista sukulaisista. Elämänpolut ovat jälleen kohdanneet organisaation johdon kanssa. Samassa organisaatiossa on nimittäin ennenkin työskennelty.

Ihmisluonne se näissäkin pinnalle nousee. Ei välttämättä huonokaan asia aina, mutta olisihan se kiva nähdä niin periaatteen mies puikoissa, että valmentaja haetaan niin kaukaa, ettei ihan heti tule vastaan, ei edes kännykän kontaktilistalla tai valokuva-albumissa.

[6660]

Urheilu ei ole mikään meritokratian ylin muoto. Kontakti, toisen tunteminen selittää huomattavasti enemmän HJK:n tulevaakin organisaatiomallia kuin varsinainen, odotuksista jäänyt menestys lajin parissa. Siinä jää valmentajahaussa koulutus tai voitetut ottelut toissijaisiksi, jos olet työnteon hetkellä lähempänä luotettuasi. Olettehan aiemminkin jo pelanneet jalkapalloa samassa jengissä tulevan työnantajasi kanssa.

Riihilahden rakentamaa organisaatiota tarkastellessa ei yllättäisi, jos HJK:ssa joka toinen jätkä olisi joka toisen kundin lainan takaajana tai vähintäänkin kummina pojalleen. Voihan näistä muutoksista tietysti käppyrää vääntää, mutta lähempänä kesätyöhakua tämä rekry on luonteltaan ollut kuin osoitus uuden sukupolven tekijöiden määrätietoisesta noususta.

Se suomalainen urheilun toinen huippujohtaja (toimivatko muut alanharrastajat urheilun kanssa tekemisissä sitten ollenkaan...) Riihilahden ohella eli Jarmo Kekäläinen on täsmälleen samalla lailla koonnut Columbuksensa organisaation NHL:ssä vuodesta 2013 lähtien. Siellä on urheilupuolella tehty samanlaista luotettujen miesten rekrytointia vanhoista pelikavereista tai muista sukulaisista. Elämänpolut ovat jälleen kohdanneet organisaation johdon kanssa. Samassa organisaatiossa on nimittäin ennenkin työskennelty.

Ihmisluonne se näissäkin pinnalle nousee. Ei välttämättä huonokaan asia aina, mutta olisihan se kiva nähdä niin periaatteen mies puikoissa, että valmentaja haetaan niin kaukaa, ettei ihan heti tule vastaan, ei edes kännykän kontaktilistalla tai valokuva-albumissa.

Hyvä kommentti! Taustalla tällaisessa kavereiden haalimisessa on yleensä se, että on jollain tavoin epäonnistuttu ja vähän pelästytty. Sitten pyritään pelaamaan varman päälle. Palkataan ne, jotka tunnetaan tai luullaan tunnettavan. Kertoo siitä ettei hallita sitä prosessia, jolla organisaation tarpeet määritellään, haetaan sopivat henkiöt ja ajetaan heidät sisään organisaatioon. Jos Klubissa olisi ammattitaitoinen urheilutoimenjohtaja, hänen ensimmäinen tehtävänsä olisi laittaa tämä asia putkeen. Oppia kyllä löytyy vaikka länsinaapurista. Se on oppimisprosessi eikä todellakaan ole toimarin vasemmalla kädellä hoitama tehtävä Klubin kokoisessa seurassa, eikä valkku sellaiseen ehdi paneutua. Suomessakin pitäisi pystyä palkkamaan ulkomaalaisia osaajia myös muihin avaintehtäviin kuin valmennukseen.

[Decarol]

Miksei voi? Jos seuralla ei ole sen kummempia tavotteita. Lahti kyllä tietää tasan tarkkaan missä mennään. En tunne asiaa tarkemmin, mutta oletan, että hän on lähinnä edarista kiinnostunut. 99% ssa pk-yrityksiä omistaja ohjaa toimintaa ihan käytännön tasolla useimmiten täysin vailla mitään muuta strategiaa kuin jonkinlainen selvityminen. Ei siellä ole Lahden tasoista osaamista käytettävissä.

No tässä olet kyllä kieltämättä oikeassa, kyllähän niin voi tehdä. En vaan näe, että se pitkällä aikavälillä johtaisi kovin hyvään lopputulokseen.

Mielestäni jokaisen seuran tulisi pyrkiä profiloitumaan jonkinlaiseen "muottiin", on se sitten pelaajakasvatus ja/tai maksimaalisen urheilullisen tuloksen saavuttaminen. Tämän myötä seuralla olisi visio ja suunnitelma siitä kuinka sitä toteutetaan. Tämä olisi optimaalinen tilanne pääsarjojen kehittämisen kannalta. Toki myöskin aika utopistinen skenaario. Liigassa tulee kuitenkin aina olemaan joukkueita, jotka vaan pyrkivät, kuten sanoit, selviytymään ja siinä ohessa pelaamaan jalkapalloa mahdollisimman korkealla tasolla.

[Rikkiviisas]

Liigassa tulee kuitenkin aina olemaan joukkueita, jotka vaan pyrkivät, kuten sanoit, selviytymään ja siinä ohessa pelaamaan jalkapalloa mahdollisimman korkealla tasolla.

Mikä johtuu siitä, että vain keskiverron joukkueen liikevaihto liigassa on reilusti isompi kuin divareissa.
Jos palkataan oikein edistyksellinen toimitusjohtaja, innovatiivinen markkinointijohtaja, dynaaminen viestintäjohtaja ja verkostoitunut urheilutoimenjohtaja sekä jalkapallon sivistyssanat osaavat valmentaja apulaisineen, niin rahaa ei olekaan enää pelaajien hankkimiseen ja divariin tiputtaessa koko porukkaa saa kenkää kun rahaa ei ole.

Seuroilta saa vaatia ja odottaa mitä vaan, mutta jos oikeasti pitää kääriä hihat ja ryhtyä hommiin, niin se vaatii tahdon lisäksi myös resursseja.

[6660]

Mikä johtuu siitä, että vain keskiverron joukkueen liikevaihto liigassa on reilusti isompi kuin divareissa.
Jos palkataan oikein edistyksellinen toimitusjohtaja, innovatiivinen markkinointijohtaja, dynaaminen viestintäjohtaja ja verkostoitunut urheilutoimenjohtaja sekä jalkapallon sivistyssanat osaavat valmentaja apulaisineen, niin rahaa ei olekaan enää pelaajien hankkimiseen ja divariin tiputtaessa koko porukkaa saa kenkää kun rahaa ei ole.

Seuroilta saa vaatia ja odottaa mitä vaan, mutta jos oikeasti pitää kääriä hihat ja ryhtyä hommiin, niin se vaatii tahdon lisäksi myös resursseja.

Näin on mutta rahan käytön sijaan pitäisi ensin puhua rahan hankinnasta. Ei pitäisi olla mahdotonta, että Suomen Veikkausliigan seurat tuplaisivat liikevaihtonsa (siis koko seuraan liittyvä taloustoiminta) vaikkapa viiden vuoden sisällä. Kysehän on nyt niin pienimuotoisesta toiminnasta. Onhan se käsittämätöntä, että toiminnassa, joka on ennen kaikkea viihdettä ja elämyksiä vaikkapa  kentän kuntoon kiinnitetään erittäin paljon huomiota, kun taas seuran mediakelpoisuudella ei ole väliä vaan amatöörimäiset hutaisut riittää. Suomalaisella seurajohtamisella Valioliigakin ajettaisiin divaritasoon muutamassa vuodessa.

Siitä maksetaan, mitä tarjotaan!

[Rikkiviisas]

Ei pitäisi olla mahdotonta, että Suomen Veikkausliigan seurat tuplaisivat liikevaihtonsa (siis koko seuraan liittyvä taloustoiminta) vaikkapa viiden vuoden sisällä. Kysehän on nyt niin pienimuotoisesta toiminnasta.

Tarvitsee vain lopettaa puuhastelua ja kääriä hihat!

[jaakkohaapala]

Näin on mutta rahan käytön sijaan pitäisi ensin puhua rahan hankinnasta. Ei pitäisi olla mahdotonta, että Suomen Veikkausliigan seurat tuplaisivat liikevaihtonsa (siis koko seuraan liittyvä taloustoiminta) vaikkapa viiden vuoden sisällä. Kysehän on nyt niin pienimuotoisesta toiminnasta. Onhan se käsittämätöntä, että toiminnassa, joka on ennen kaikkea viihdettä ja elämyksiä vaikkapa  kentän kuntoon kiinnitetään erittäin paljon huomiota, kun taas seuran mediakelpoisuudella ei ole väliä vaan amatöörimäiset hutaisut riittää. Suomalaisella seurajohtamisella Valioliigakin ajettaisiin divaritasoon muutamassa vuodessa.

Siitä maksetaan, mitä tarjotaan!

Jos saataisiin kunnon tv sopimus, niin sillähän päästäisiin hyvin alkuun. Sanomahan maksaa jotain 70 miljoonaa liigaseuroille.

[Decarol]

Jos saataisiin kunnon tv sopimus, niin sillähän päästäisiin hyvin alkuun. Sanomahan maksaa jotain 70 miljoonaa liigaseuroille.

Ensin toki tuotteen pitäisi kiinnostaa niin suurta osaa suomalaisista, että kanavat kilpailisivat Veikkausliigan näyttämisestä. Tällä hetkellä Veikkausliiga ei ole vielä niin isossa asemassa tuularien keskuudessa,että pelit keräisivät viikosta toiseen riittävästi katsojia tv:n puolella.
 
Jos tekee katugallupin kysellen Veikkausliigan ja SM-liigan lempijoukkueita, suurimmalta osalta löytyy lempijoukkue kiekosta, mutta futiksen puolelta ei osata välttämättä edes nimetä ketään. Tämä siis puhtaasti mutulla ja etenkin liigakaupunkien ulkopuolelta.

[6660]

Tässä vähän vertailutietoja UEFAN 2014 tutkimuksesta:

                              Seurojen keskimääräinen liikevaihto ylimmällä liigatasolla (milj. euro, 2014)

Tanska                                    12,9
Norja                                        9,5
Ruotsi                                       9,2
Suomi                                       2,2
Latvia                                       0,4
Liettua                                      0,4
Viro                                          0,4


                              Eri tulolähteiden osuus keskimäärin liikevaihdosta % (2014)

                                      kaupallinen    televisionti     lipputulot   UEFA-rahat    Muut ("kummisedät", tuet,
                                      sponsorointi                                                                avustukset, ei-futistoiminta)

Tanska                               43               20                7             7                   21
Norja                                  53               14              19             -                   12
Ruotsi                                 40               12              20             14                 13
Suomi                                 32                -               16             10                 42
(Kazakstan                            6                -                 1             -                  92)


                                   Siirtokorvausten keskimääräinen osuus tuloista 2014

Tanska                            12 %
Norja                               10 %
Ruotsi                              14 %
Suomi                                2 %

                                

[OEA]

Parempaakaan ketjua en löytänyt, mutta tänään aivan erityistä huomiota ansaitsee Peter Mattsonin uran päättyminen ansaittuun eläkkeelle siirtymiseen. Mattson on johtanut IFK Mariehamnia koko sen 19 vuotisen liigataipaleen aikana, ensin seurajohtajana ja myöhemmin toimitusjohtajana. Nuorempana myös edustanut IFK:ta sekä pelaajana että valmentajana. Yhteensa lähes 60 vuotta IFK Mariehamnissa!

Hienot sanat myös Timo Marjamaalta ruotsiksi ennen päivän ottelua. Ympyrä sulkeutui nyt kun Peter sai viimeisessä ottelussa todistaa sarjapaikan säilymisen karsinnan kautta. Harva Ahvenanmaan ulkopuolella ymmärtää kuinka valtavan työn Peter on IFK:n eteen tehnyt.

Kaikkea hyvää Peter Mattsonille uuteen elämän vaiheeseen!