Katsokaa koripalloa. Lähes yhtä harrastettu laji maailmassa kuin futis. Kuitenkin Suomi pärjää koriksessa. Siellä sarjataulukot ja aluefinaalit mukana pienestä pitäen. Onko mitään asia yhteyttä?
Samoin jääkiekossa. Omat kersat ainakin kyselevät silmät kiiluen että "onko tässä turnauksessa sijoituspelejä, voiko tästä voittaa pokaalin". Eivätkä kyseessä ole millään kovimmalla kilpatasolla pelaavat lapset. Iät 12 ja 8v, poika ja tyttö. Ymmärrän että otanta universuminlaajuisesti on pieni.
Vaikka koutseja monesti syyllistetään siitä että lasten kanssa touhutessa tavoitellaan jotakin itse penskana kadotettua ja demonisoidaan voittamisen opettamista, niin eikö yhtä tuomittavaa ole riistää lapsilta mahdollisuus pelin pelaamiseen sen sääntöjä ja tavoitteita noudattaen? Mitä lapsille opetetaan, jos pienestä pitäen korostetaan sitä, ettei lopputuloksella ole mitään väliä?
Edit: ja tottakai voittoa ei meidän valmentajien pidä tavoitella hinnalla millä hyvänsä. Omat joukkueeni tavoittelevat voittoa aika vaikean kaavan kautta, koska uskon tämän kantavan pitkällä tähtäimellä hedelmää, ts. pitkän tähtäimen tavoitteeni on tuottaa taitavia pelaajia, jotka jatkavat futisharrastustaan pitkälle aikuisikään asti.