Atletico de Madrid – Deportivo la Coruna 12.3. 20:30 @ Vicente CalderonHankimme liput otteluun jo helmikuun alussa, ettei kävisi niin kuin
Thaimaassa. Tikettien ostaminen ennakkoon onnistui kätevästi osoitteesta entradas.com. Niistä sai pulittaa 50 euroa, mutta paikat olivat loistavat ja helposti hintansa väärti. Kolme viimeistä matsiaan La Ligassa voittanut Atleti lähti otteluun selvänä suosikkina, sillä vierasjoukkueen kuntopuntari näytti surullisen heikolta - Deportivo ei ollut voittanut ainuttakaan viimeisestä 12:sta matsistaan.
Ennen peliä arvelutti, käyttääkö Rojiblancos ykkösmiehistöään ennen tulevan tiistain UCL-kotipeliä PSV:tä vastaan. Myös Vicente Calderonin täyttöaste lauantai-iltana oli kysymysmerkki, sillä edellisessä kotipelissä lehtereillä oli vain 35 621 katsojaa. Vuonna 1966 valmistunut stadion vetää lähes 55 000 katsojaa ja on pystyssä viimeisiä vuosiaan. Atletin on nimittäin määrä pelata kaudesta 2017-18 lähtien Estadion la Peinetalla (ent. Estadio Olimpico de Madrid). 20 vuotta vanhan, sittemmin isolla kädellä uudistetun, stadionin kapasiteetiksi tulee noin 66 000. Vicente Calderonin kohtaloksi koituu purkaminen ja tilalle tulee ilmeisesti puisto.
Atletin kannattajat hengailivat kadulla vielä hetki ennen pelin alkuaStadionille oli Madridin keskustasta parin kilometrin kävelymatka ja sen varrella sijaitsi useita ravintoloita ja pubeja. Atletin kotipyhättöä lähestyessä punavalkoista alkoi näkyä enemmän ja enemmän, mutta Deportivon kannattajia ei ollut paikalla ainuttakaan – ultrat boikotoivat ottelua
viime kauden tapahtumien vuoksi. Vielä 20 minuuttia ennen alkuvihellystä Atletin kannattajapääty oli aivan tyhjillään, sillä ultrat chänttäilivät ja brenkuttelivat sisäänkäynnin edessä viilenevässä illassa.
Vicente Calderon täyttyi mukavasti
Atletin ultrat kunnioittivat menehtyneen Deportivo-kannattajan muistoa lakanalla ja hiljaisella hetkelläDeportivo la Corunan kannattajat boikotoivat ottelua ja vierassektio oli tyhjilläänStadion täyttyi hyvällä vahdilla ja tyhjiä penkkejä oli yllättävän harvakseltaan. Lopullinen AM oli komeat 44 122, vaikka tyhjäksi jätetty vierassektio verotti lukua. Paikalliset urheilu-uutiset olivat tienneet kertoa Fernando Torresin loukkaantumisesta jo päivää ennen peliä, joten El Ninon puuttuminen kokoonpanosta ei ollut yllätys. Muuten Atleti pääsikin lähtemään ykkösnyrkillään peliin ja otti ohjat käsiinsä heti alussa. Maalitehtailun aloitti Saul komealla puskullaan, kun ottelu oli vanhentunut 18 minuuttia.
Ensimmäinen jakso oli isäntien täydellistä hallintaa, mutta lukemien kannalta jännitys säilyi toiselle puoliajalle. Tauolla noin 90% katsojista pysyi penkillään ja monet kaivoivat taskuistaan kinkkusämpylät. Käytäville ei täten tullut juurikaan jonoja, vaikka populaa riitti. Atleti jatkoi jälkimmäisellä 45-minuuttisella siitä mihin ensimmäisen lopetti ja tuplasi johtonsa tunnin kohdalla. Antoine Griezmann sijoitti hienosti alakulmaan ja ottelu alkoi tuntua taputellulta. Vaihtomies Angel Correa kaunisteli numeroita 83. minuutilla ja kotijoukkue marssi ansaittuun 3-0-voittoon.
Pelaajista Griezmann nautti stadionilla kenties suurinta suosiota. Ranskalainen nousi kauden 16. osumallaan maalipörssissä sijalle seitsemän. Myös Diego Simeone on todella rakastettu hahmo Atletin fanien keskuudessa. “Cholo” sai huumaavat aplodit ennen peliä ja valmentajaa ylistävät chäntit raikuivat läpi ottelun. Vuodesta 1998 Deportivoa edustanut, nyt jo 40 vuoden ikään ehtinyt Manuel Pablo sai puolestaan kuulla useaan kertaan olevansa vanha ja paska. Konkari pelasi kauden ensimmäisen matsinsa kovaan paikkaan, eikä oikein pysynyt sähäköiden nuorukaisten vauhdissa.
Branquiazuisin pelaajista mainittakoon AIK:sta tuttu Celso Borges, joka väläytteli aika ajoin. 15 liigarysää iskeneen Lucas Perezin poissaolo näkyi selvästi Deporin hyökkäyspelissä. Deportivo jahtaa yhä vuoden 2016 ensimmäistä voittoaan ja Atleti porskuttaa sarjakakkosena Barcan perässä. Ero neljäntenä majailevaan Villarrealiin on jo sen verran iso, että Rojiblancos pelannee varmuudella Mestarien liigaa ensi kaudellakin.
CD Leganes – CD Tenerife 13.3. 19:15 @ Estadio ButarqueMadridin itsehallintoalueella sijaitseva Leganes oli vajaat 12 vuotta sitten julkisuudessa, kun junapommi-iskuista epäillyt räjäyttivät itsensä kaupungissa sijaitsevassa huoneistossa. Muutaman kuukauden päästä kaupunki saattaa saada positiivisempaa mainetta, sillä paikallinen CD Leganes on matkalla Espanjan pääsarjaan.
CD Leganes ei sanonut minulle kaksi päivää ennen peliä yhtään mitään. Googlailin Segundan seuroja etsien sunnuntai-illalle tekemistä ja ilokseni huomasin sarjakärki Leganesin pelaavan kotimatsinsa 16 kilometrin päässä Madridin keskustasta. “Pepineros” sijoittui viime kaudella Segundan kymmenenneksi, joten tämän kauden menestys on tullut hieman puskista. Tätä ennen Leganes vietti kymmenen kauden mittaisen korpivaelluksen kolmanneksi korkeimmalla sarjatasolla. Vuonna 1928 perustettu seura ei ole toistaiseksi pelannut koskaan Espanjan pääsarjassa, joten kaupungissa vallitseva kiima on aiheellista.
46-vuotias, useassa spanskiseurassa ammattilaisena pelannut, Asier Garritano on luotsannut Leganesia vuodesta 2013 alkaen. Joukkueen hyvät otteet ovat luoneet miehelle paremman työrauhan kuin edeltäjilleen – Garritano on Legan kuudes päävalmentaja 2010-luvulla. Pelaajistosta yksikään nimi ei rehellisyyden nimissä sanonut minulle mitään, mutta argentiinalainen Alexander Szymanovski komeili maalipörssin kärkipäässä ja lienee joukkueen suurin tähti. Tunnetummista pelaajista Samuel Eto’o sekä Pierre Webo käväisivät nuoruudessaan lainavisiitillä Legassa ja Dani Carvajal on syntynyt kaupungissa, mutta laitapakki siirtyi jo 10-vuotiaana Real Madridin organisaatioon.
“Ikuisen kevään saaren” ylpeys CD Tenerife käväisi La Ligassa kaudella 2009-10, mutta vajosi kaksi vuotta myöhemmin Segunda B:hen. Sittemmin jälleen toiselle sarjatasolle palannut joukkue on pelannut tällä kaudella vaihtelevasti ja on keskikastin tuntumassa. Robert Enken, Oliver Neuvillen ja Roy Makaayn kaltaisia suuruksia “Tetestä” ei enää löydy ja on tässäkin tapauksessa myönnettävä, että jokainen pelaaja oli minulle täysi mysteeri.
Leganes Centralin asema antoi paikasta karun kuvanPerjantaina ja lauantaina stadionilla suoritetun ennakkomyynnin jälkeen lippuja oli pelipäivänä jäljellä noin 900, joten paikalle oli lähdettävä reilusti ennen pelin alkua. Leganesiin olisi kenties löytänyt helpomminkin, mutta pääsimme perille lopulta kolmea metrolinjaa käyttäen. Matkaan kului yhteensä 45 minuuttia ja kolme euroa per naama. Leganes Centralin asemalla sai heti ihmetellä minne sitä on päätynyt, sillä paikka näytti aluksi varsin rujolta. Paikalliset olivat ystävällisiä ja halukkaita auttamaan, mutta heidän kielitaitonsa ei ollut aina riittävää reittiohjeistukseen. Kysyimme apua viideltä ihmiseltä matkan varrella ja pääsimme hiljalleen eteenpäin, stadionille löysimme 40 minuutin taaperruksen jälkeen.
Leganes näytti olevan tyypillinen nukkumalähiö – kortteli toisensa jälkeen samanlaisia punatiilisiä, siistejä kerrostaloja. Ei siis gettoa nähnytkään, vaikka yksi kannattajajoukoista olikin nimeltään Ghetto 28 Ultras.
Kaupungissa asuu vajaat 200 000 ihmistä, mutta sunnuntai-iltapäivänä “keskustassa” ei ollut juurikaan vilinää. Turisteja kaduilla ei tainnut ollut lisäksemme kuin viisi – Sheffield Wednesdayn kannattajat kasuaaline kenkineen. He eivät pitäneet kiirettä stadionin löytämisessä, vaikka olivat aivan yhtä hukassa kuin mekin, vaan jäivät ensimmäiseen pubiin neuvoa antaville. Vaihdoimme lädien kanssa parit sanat ja he tiesivät Suomesta HJK:n, Hakan, FC Lahden ja Mika Häkkisen.
Stadionilta oli komeat näköalatEstadio Butarquen löydettyämme näkymät olivat komeat – vajaan kilometrin säteellä oli viisi tekonurmikenttää, tennis- ja koriskenttiä sekä itse stadion. Stadion sijaitsee varsin korkealla nyppylällä ja urheilupuistosta oli mahtavat näkymät naapurikaupunkeihin. Ennen portteja nuorehko trokari koitti tyrkyttää meille 20 euron hintaisia tikettejä, mutta päätimme koittaa onneamme lippuluukulla. Sieltä saimmekin liput puolet edullisemmin, vaikka trokari väitti kovasti, ettemme saa mistään halvempia lippuja kuin häneltä.
Ostettuani kotijoukkueen huivin huomasimme lipuissa lukevan “visitante”, vaikka pyysimme paikkoja nimenomaan kotijoukkueen kannattajien keskuudesta. Huivikojulla ei positiiviseksi yllätyksekseni ollut myynnissä muita kuin kotijoukkueen fanitavaroita ja muutama Legan arkkivihollista Getafea herjaava huivimalli – ei olisi ollut ensimmäinen kerta, kun törmään Real Madridin tai Barcan paitoihin toisen espanjalaisjoukkueen fanipisteellä.
Lähistöllä oli erittäin viihdyttävän näköinen pubi, mutta sen kohtaloksi oli ilmeisesti koitunut konkurssi, sillä sisällä ei ollut mitään tai ketään. Pelin alkuun oli reippaasti aikaa, joten päätimme suunnata viereiseen ostoshelvettiin keppanoille. Löysimme etsimämme lopulta Mäkkäristä, missä suuri (alkoholipitoinen!) olut maksoi 2,40€. Ei paras vaihtoehto, mutta menetteli +20c lämmössä.
Loppuunmyyty Estadio Butarque ilta-auringossaTenerifen kannattajia tuli paikan päälle lopulta reilu satakunta, mutta suomalaisen jalkapalloilun ystävänä (ja täten ylireagointiin tottuneena) yllätyin, että heitä oli vahtimassa vain yksi järjestysmies. Aitojakaan ei tarvittu erottamaan paikallisia ja saarelaisia, vierasfanit vain ohjattiin omaan nurkkaansa ja kaikki seurasivat ottelua sulassa sovussa loppuunmyydyllä (AM 8138) stadionilla. Toisella puoliajalla tuli vaihe, jolloin keskisormet nousivat lähekkäin istuvien kannattajien keskuudessa molemmin puolin, mutta tunnelma ei ollut missään vaiheessa lähelläkään uhkaavaa.
Leganesilla olisi ollut mahdollisuus saada varsin kunnioitettavan kokoinen fanipääty, mutta ääneenkannattajat olivat jakautuneet eri puolille stadionia. Aiemmin mainitut gettoultrat olivat päädyssä, keski-ikäisten rumpuryhmä pääkatsomossa ja nuoremmista kavereista koostuneet pienehköt porukat toisella puolella. Se ei kuitenkaan estänyt tunnelmaa nousemasta ajoittain infernaalisellekin tasolle – varsinkin alkuvihellyksen kohdilla koko stadion oli täydessä hurmoksessa. Aamupäivällä olimme olleet katsomassa Real Madridin korispeliä ja tunnelma oli siihen verrattuna kuin toisesta maailmasta.
Avauskokoonpanot jättivät paljon arvailujen varaan, sillä peliin ei jaettu otteluohjelmia ja nettiä ei viitsinyt käyttää. Muitakin pikkuvikoja oli, stadionin kaiuttimet eivät toimineet ja tulostaulu saatiin korjattua vasta toiseksi puoliajaksi. Itse peli oli kuitenkin luonnollisesti pääasia ja ensimmäinen puoliaika jättikin hyvän vaikutuksen sarjan tasosta. Leganes hallitsi oletetusti ja Tenerifen mahdollisuudet olivat pitkälti vastaiskuissa. Tauolle siirryttiin maalittomissa lukemissa ja olikin jo korkea aika nauttia kurkunkostutukselle. Päädyssä oli vain yksi myyntikoju ja janoisia useita, joten reilu vartti siinä menikin jonotellessa.
Ilta pimeni ottelun edetessä ja tulostaulu saatiin toimimaan toiselle puoliajalleToiselle puoliajalle ehdimme katsomoon suomalaisittain myöhässä, mutta emme missanneet paljoakaan. Istuimme aluksi penkeillä, mutta auringon laskettua ja lämpötilan viilennettyä seurasimme ottelun lopun tasanteella seisten. Tunnin kohdalla nähtiin ottelun avausmaali, kun vieraiden Javi Lara laukoi heppoisesti tuomitun vapaapotkun vastustamattomasti verkkoon. Mies meni tuulettamaan komeaa osumaansa Lega-kannattajien eteen ja sai aikaan valtaisan vihellys- sekä huutokonsertin. Tulipahan opittua pari haukkumasanaa tuhansien ihmisten karjumana.
Isännillä oli lopussa pari loistavaa paikkaa tasoittaa ottelu, mutta heikko viimeistely takasi Tenerifelle kolme pistettä ja mukavan kotimatkan. Loppua kohden yleisön kannustus hiipui ja turhautuminen kasvoi, mutta matsin jälkeen suurin osa katsojista jäi laulamaan ja tsemppaamaan joukkuettaan – tappiosta huolimatta Leganes jatkaa sarjakärjessä ja unelma noususta elää.
Summa summarum, todella sympaattinen seura ja vierailun arvoinen stadion. Kaupungissa ei ollut oikein nähtävää, mutta suosittelen futiksen ystäviä käymään katsastamassa meiningin, mikäli Madridin nähtävyydet alkavat olla koluttu. Matkustamiseen, lippuun ja (alkoholittomaan
) olueeseen meni 18 euroa per naama, joten kalliiksikaan reissu ei tullut!
e. Jos ne kuvat näkyis nyt...
e2. No viimein!
