FutisForum2 - JalkapalloFutisForum2 - Jalkapallo
20.07.2018 klo 08:17:15 *
Tervetuloa, Vieras. Haluatko rekisteröityä?
Aktivointiviesti saamatta? Unohtuiko salasana?

Kirjaudu käyttäjätunnuksen, salasanan ja istunnonpituuden mukaan
Uutiset: Facebook & Twitter
 
Yhteys ylläpitoon: ff2 ät futisforum2 piste org

Sivuja: 1 [2] 3
 
Kirjoittaja Aihe: Suomen A-maajoukkue neljän vuoden kuluttua (2020)  (Luettu 23046 kertaa)
0 jäsentä ja 1 vieras katselee tätä aihetta.
Del Atletico

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Tottenham, KuPS ja PSG since 2012


Vastaus #25 : 10.10.2016 klo 02:48:19

En veikkaa muuta kuin että Backen komennossa yhä mennään v 2020 ja edelleenkin Hansu etsii sitä sopivaa pelityyliä/koostumusta Huuhkajille.
kiuaskivi

Poissa Poissa


Vastaus #26 : 10.10.2016 klo 20:16:16

Optimistinen skenaario 2020

Suomen maajoukkue aloittaa Qatarin 2022-kisojen karsinnat syksyllä 2020 toiveikkaana, koska maajoukkueessa on tapahtunut sukupolvenvaihdos ja nuori joukkue ei ole hävinnyt karsintojen alla yhtäkään harjoitusottelua. Maajoukkueen päävalmentajana on Mika Lehkosuo, joka siirtyi maajoukkueeseen HJK-pestin jälkeen. Hän on kaudella 2018 valmentanut HJK:n mestarienliigan lohkovaiheeseen ja maajoukkueessa Banalta odotetaankin paljon, koska nyt Suomella on ehkä kaikkien aikojen kovin pelaajamateriaali käytettävissä. Vuoden 2016 A-maajoukkueesta avauskokoonpanon pelaajina mukana ovat enää Lukas Hradecky (31), Pohjanpalo (26), Uronen (26) ja Väisänen (26). Vaihtopenkille vuoden 2016 maajoukkueesta mahtuvat vielä Moisander (35), Hetemaj (34), Roman Eremenko (33), Lod (27) ja Lam (26).

Maajoukkueen avaukseen on kasvanut nuoremmista ikäluokista useita huippupelaajia, joista kirkkaimpia tähtiä ovat Sergei Eremenko (21) ja Glen Kamara (25). Säännöllisesti avauskokoonpanossa Euroopan huippusarjoissa pelaavat myös Lukas Hradecky (31), Jere Uronen(26), Serge Atakayi (21) ja Joel Pohjanpalo (26). Suomen pelaajamateriaalin tasosta kertoo se, että Roman Eremenko ei mahdu enää Suomen avauskokoonpanoon vaikka pelaa säännöllisesti Serie A:ssa.

GK Lukas Hradecky (Bundesliiga)
GK William Jääskeläinen (Championship)
GK Jesse Joronen (Championship)


DF Jere Uronen (Bundesliiga)
DF Sauli Väisänen (Eredivisie)
DF Daniel O'Shaughnessy (Valioliiga)
DF Nicholas Hämäläinen (Championship)
DF Thomas Lam (Championship)
DF Niklas Moisander (Eredivisie)
DF Roni Peiponen (Belgian liiga)
DF Aapo Halme (Tanskan liiga)
DF Juho Pirttijoki (Allsvenskan)


MF Glen Kamara (Valioliiga)
MF Kaan Kairinen (Bundesliiga)
MF Sergei Eremenko (La Liga)
MF Fredrik Jensen (Bundesliiga)
MF Obed Malolo (Eredivisie)
MF Simon Skrabb (Championship)
MF Robin Lod (2. Bundesliiga)
MF Roman Eremenko (Serie A)
MF Perparim Hetemaj (Serie A)


FW Serge Atakayi (Valioliiga)
FW Joel Pohjanpalo (Bundesliiga)  
FW Vahid Hambo (Championship)
FW Mikael Soisalo (Eredivisie)
FW Lassi Lappalainen (2. Bundesliiga)



Pessimistinen skenaario 2020

Suomen maajoukkueen taso on mennyt vuosi vuodelta alaspäin. Suomi on tippunut vitoskoriin, eikä tulevaisuuskaan näytä yhtään valoisemmalta. Edellisissä 2020-EM-kisojen karsinnoissa Suomi jäi lohkonsa viimeiseksi. Ainoa piste tuli Andorraa vastaan pelatusta karsintojen viimeisestä kotiottelusta, jossa ei ollut enää panosta. Nyt 2020-kisojen MM-karsinta oli tarkoitus avata juhlallisesti uudistetulla olympiastadionilla, mutta remontin venymisen vuoksi kaikki Suomen syksyn karsintaottelut on siirretty Tampereen Ratinan nurmelle, joka on haravoitu esiin motocrossradan keskeltä.

Suomen maajoukkueen kokoonpanossa keski-ikä on korkea, sillä nuoret lupaukset ovat jääneet lupauksiksi, eivätkä ole pystyneet syrjäyttämään vanhempien ikäluokkien pelaajia maajoukkueessa. Pitkään Suomen maajoukkueen parhaana pelaajana tunnettu Roman Eremenko on lopettanut maajoukkueessa ja hänen veljensä Sergei on valinnut Venäjän maajoukkueen. Suomen parhaimmat pelaajat ovat Lukas Hradecky, joka saa säännöllisesti peliaikaa 2. Bundesliigassa ja Jere Uronen, joka pelaa Tanskan liigan kärkijoukkueessa. Joel Pohjanpalo on jämähtänyt kakkosbundeksen penkille ja 35-vuotias Teemu Pukki on Jollen ainoa varteenotettava haastaja maajoukkueessa. Maajoukkuetta valmentaa jo kolmatta vuotta putkeen Tommi Kautonen, jonka sopimukseen kuuluu myös olla kommentaattorina Huuhkaja-tv:n Veikkausliigalähetyksissä.
                                                

GK Lukas Hradecky (2. Bundesliiga)
GK Niki Mäenpää (Veikkausliiga)
GK Jesse Joronen (Englannin League 2)


DF Jere Uronen (Tanskan liiga)
DF Niklas Moisander (Eerste divisie)
DF Paulus Arajuuri (Allsvenskan)
DF Jukka Raitala (Norjan liiga)
DF Thomas Lam (Englannin League 1)
DF Juhani Ojala (Veikkausliiga)
DF Roni Peiponen (Belgian liiga)
DF Sauli Väisänen (Ruotsin liiga)
DF Juho Pirttijoki (Allsvenskan)


MF Alexander Ring (2. Bundesliiga)
MF Simon Skrabb (Norjan liiga)
MF Moshtagh Yaghoubi (Valko-Venäjän liiga)
MF Robin Lod (Sveitsin liiga)
MF Matti Klinga (Allsvenskan)
MF Perparim Hetemaj (Serie B)
MF Rasmus Schuller (Norjan liiga)
MF Fredrik Lassas (Allsvenskan)


FW Joel Pohjanpalo (2. Bundesliiga)  
FW Teemu Pukki (Allsvenskan)
FW Eero Markkanen (Superettan)
FW Serge Atakayi (Skotlannin liiga)
« Viimeksi muokattu: 10.10.2016 klo 20:19:50 kirjoittanut kiuaskivi »
marcelo vieira da silva

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Morbo


Vastaus #27 : 10.10.2016 klo 20:29:32

Lukas Hradecky
Otso Virtanen
Hugo Keto

Jere Uronen
Nicholas Hämäläinen
Sauli Väisänen
Paulus Arajuuri
Thomas Lam
Juho Pirttijoki
Janne Saksela
Roni Peiponen

Robin Lod
Alex Ring
Kaan Kairinen
Mostagh Yaghoubi
Roman Eremenko
Perparim Hetemaj
Pyry Soiri
Petteri Forsell

Joel Pohjanpalo
Teemu Pukki
Roope Riski
Simon Skrabb
tarzan

Poissa Poissa


Vastaus #28 : 10.10.2016 klo 21:46:45


Pessimistinen skenaario 2020

Joel Pohjanpalo on jämähtänyt kakkosbundeksen penkille ja 35-vuotias Teemu Pukki on Jollen ainoa varteenotettava haastaja maajoukkueessa.

Kieltämättä melko pessimistinen skenaario, kun Teemu Pukkikin on vanhentunut viisi vuotta noin vain.
Rotzi

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: KTP


Vastaus #29 : 10.10.2016 klo 23:49:06

Lukas Hrdecky (Wolfsburg)
Otso Virtanen (Aberdeen)
Hugo Keto (Nottingham)

Jere Uronen (Köln)
Niko Hämäläinen (QPR)
Sauli Väisänen (Feyenoord)
Paulus Arajuuri (Bochum)
Daniel O'Shaughnessy (Brighton)
Aapo Halme (Brøndby)
Thomas Lam (PSV)
Roni Peiponen (Molde)

Kaan Kairinen (Schalke)
Perparim Hetemaj (Chievo)
Sergei Eremenko (Basel)
Richard Jensen (Heerenveen)
Robin Lod (Palermo)
Fredrik Jensen (Leverkusen)
Mikael Soisalo (Everton)
Lassi Lappalainen (Kaiserslautern)
Lucas Lingman (Club Brugge)

Joel Pohjanpalo (Atletico Madrid)
Simon Skrabb (Fortuna Düsseldorf)
Teemu Pukki (Vitesse)

 
            Pohjanpalo

F.Jensen------Lod-------Soisalo

        Kairinen---Hetemaj

Uronen--Väisänen--Arajuuri--Lam

                Hradecky

Sebas

Poissa Poissa


Vastaus #30 : 23.10.2016 klo 13:24:57

Hradecky
Virtanen
Keto


Uronen
Moisander
Saksela
N. Hamalainen
Aarajuri
O Saughnessy
Viitikko

R. Eeremenko
Sparv
Yaghoubi
Skrabb
Hetemaj
Kairinen
S. Eeremenko
Taylor


Pohjanpalo
Pukki
Soisalo
F. Jensen
jaakko1

Poissa Poissa


Vastaus #31 : 13.11.2016 klo 14:41:30

Nyt olisi viimeistään potkittava kaikki vanhat pelaajat majusta pihalle ja ajaa nuoret sisälle. Se on tässä vaiheessa yhdentekevää, vaikka kaikissa lopuissa karsintamatseissa tulisi 5-0 pataan, arvontakorisijoituskaan ei siitä muutu mihinkään. Jensenit, Yaghoubit ja Kairiset suoraan avaukseen. Ehkä ensi karsintoihin saadaan parempi lähtö, kun seuraavat sukupolvi pääsee jo harjoittelemaan pelaamista yhdessä.

On se jumalauta kumma juttu, kun majussa ei nytkään ole yhtään alle 21-vuotiasta pelaajaa. Sitten ennen matseja vielä selitellään, kuinka pitkä prosessi tämä on ja kuinka uudet pelaajat vielä hakevat roolejaan. Voi jumaliste, Markkasetkin ovat jo 25-vuotiaita. Erittäin epätodennäköistä, että näiden pelaajien taso tulee nykyisestä enää merkittävästi parantumaan.
Futtaaja

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Reipas


Vastaus #32 : 13.11.2016 klo 14:55:38

Nyt olisi viimeistään potkittava kaikki vanhat pelaajat majusta pihalle ja ajaa nuoret sisälle. Se on tässä vaiheessa yhdentekevää, vaikka kaikissa lopuissa karsintamatseissa tulisi 5-0 pataan, arvontakorisijoituskaan ei siitä muutu mihinkään. Jensenit, Yaghoubit ja Kairiset suoraan avaukseen. Ehkä ensi karsintoihin saadaan parempi lähtö, kun seuraavat sukupolvi pääsee jo harjoittelemaan pelaamista yhdessä.

On se jumalauta kumma juttu, kun majussa ei nytkään ole yhtään alle 21-vuotiasta pelaajaa. Sitten ennen matseja vielä selitellään, kuinka pitkä prosessi tämä on ja kuinka uudet pelaajat vielä hakevat roolejaan. Voi jumaliste, Markkasetkin ovat jo 25-vuotiaita. Erittäin epätodennäköistä, että näiden pelaajien taso tulee nykyisestä enää merkittävästi parantumaan.
Juuri näin. Lisäyksenä vielä, että sehän on Nations Leaguen kannalta vain hyvä asia, jos hävittäisiin pelejä ja tiputtaisiin rankingissa. Sehän tuntuu tällä hetkellä olevan ainoa mahdollinen reitti arvokisoihin.
marcelo vieira da silva

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Morbo


Vastaus #33 : 13.11.2016 klo 21:08:57

Nations Leagueen toki periaatteessa sama, mutta maajoukkue on nyt ja aina paikka, johon valitaan parhaat käytettävissä olevat pelaajat iästä riippumatta.

Huuhkajissa on harvoin alle 21-vuotiaita, koska suomalainen kehittyy ja kypsyy pelaajana riittävälle tasolle usein vasta ulkomaille siirrtymisen jälkeen hieman vanhempana (Lod, Arajuuri) ja kasvavat fyysisesti keskimäärin myöhemmin kuin muiden maiden pelaajat.

Markkanen on myös erittäin huono esimerkki, koska hänen kokoisensa pelaajat kypsyvät vielä muita suomalaisiakin myöhemmin. Vertailukohtina vaikkapa Jan Koller ja Peter Crouch.
Zlatan23

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: FC Honka


Vastaus #34 : 14.11.2016 klo 16:09:04

Mielenkiintoinen juttu Marianne Miettisestä (Naisten U-19 & U-20 päävalmentaja.) Paljon tullut itsekin mietittyä miten lajia voidaan kehittää sekä pelillisten että taloudellisten kehitysideoiden kautta.

https://www.sportlink.fi/News/marianne-miettisen-haastattelu
Bubi-huuhkaja

Poissa Poissa


Vastaus #35 : 14.11.2016 klo 23:44:25

Nations Leagueen toki periaatteessa sama, mutta maajoukkue on nyt ja aina paikka, johon valitaan parhaat käytettävissä olevat pelaajat iästä riippumatta.
Tämä virke lähentelee forumtotuuden titteliä, mutta perusteluja olisi mukava kuulla. Rehelliselle suomalaiselle puolihuolimaton nykyhetken uhraaminen ruusuisemman tulevaisuuden vuoksi kuulostaa jopa huijaamiselta, mutta pieni avarakatseisuus kansainväliseen urheiluun ei olisi pahitteeksi. Huuhkajilla ei ole esimerkiksi varaa menettää carljenkinsoneita. Jos Niko Hämäläinen ei pelaa ensi kesänä kunnossa ollessaan oikeasti jo merkityksettömässä Turkki-matsissa, masennun entisestään.

Suomensyntyinen Labinot Kabashi nousi 16-vuotiaana Kosovon maajoukkueeseen. Pojalla on nolla miesten peliä alla, mutta niin vaan päävalmentaja koki miehenalun olevan maan 23 parhaan jalkapalloilijan joukossa? Epäilen. Kabashin rinkiin mukaanottaminen on sijoitus tulevaisuuteen ja en näe mitään syytä, miksei Suomenkin maajoukkue voisi näin toimia omissa pelaajavalinnoissaan, kun kaikki viittaa siihen, että seuraavien pelien häviäminen suorastaan olisi Huuhkajien etu!

Ajallisesti Huuhkajien taaperrus tulee kestämään pitkään, mutta loppujen lopuksi ei tässä tarvisi enää uhrata junnujen peluuttamiseen kuin kuusi matsia, jonka jälkeen taas saataisiin painaa sata lasissa kohti EM-kisoja. Hyvällä säkällä junnuista kuoriutuisi kovien matsien ja kokemusten myötä kerma nopeammin kuin osattiin odottaa ja jo 2018 runkopelaajistamme löytyy joku Jensen tai Soisalo.

#TheProcess
« Viimeksi muokattu: 14.11.2016 klo 23:51:21 kirjoittanut Bubi-huuhkaja »
Tsei Tsei

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Tampere United


Vastaus #36 : 15.11.2016 klo 11:51:51

Nyt olisi viimeistään potkittava kaikki vanhat pelaajat majusta pihalle ja ajaa nuoret sisälle.

Jos nyt unohdettaisiin nämä typerät nuorennusleikkaukset, kun edellisen tuhoja tässä niitetään. Pelataan parhailla ja kehitetään peliä. Eihän Suomen jengissä ole edes muita kokeneita pelaajia kuin joku Arkivuo.

Tämä virke lähentelee forumtotuuden titteliä, mutta perusteluja olisi mukava kuulla. Rehelliselle suomalaiselle puolihuolimaton nykyhetken uhraaminen ruusuisemman tulevaisuuden vuoksi kuulostaa jopa huijaamiselta, mutta pieni avarakatseisuus kansainväliseen urheiluun ei olisi pahitteeksi. Huuhkajilla ei ole esimerkiksi varaa menettää carljenkinsoneita. Jos Niko Hämäläinen ei pelaa ensi kesänä kunnossa ollessaan oikeasti jo merkityksettömässä Turkki-matsissa, masennun entisestään.

Suomensyntyinen Labinot Kabashi nousi 16-vuotiaana Kosovon maajoukkueeseen. Pojalla on nolla miesten peliä alla, mutta niin vaan päävalmentaja koki miehenalun olevan maan 23 parhaan jalkapalloilijan joukossa? Epäilen. Kabashin rinkiin mukaanottaminen on sijoitus tulevaisuuteen ja en näe mitään syytä, miksei Suomenkin maajoukkue voisi näin toimia omissa pelaajavalinnoissaan, kun kaikki viittaa siihen, että seuraavien pelien häviäminen suorastaan olisi Huuhkajien etu!

Ajallisesti Huuhkajien taaperrus tulee kestämään pitkään, mutta loppujen lopuksi ei tässä tarvisi enää uhrata junnujen peluuttamiseen kuin kuusi matsia, jonka jälkeen taas saataisiin painaa sata lasissa kohti EM-kisoja. Hyvällä säkällä junnuista kuoriutuisi kovien matsien ja kokemusten myötä kerma nopeammin kuin osattiin odottaa ja jo 2018 runkopelaajistamme löytyy joku Jensen tai Soisalo.

#TheProcess

Mikään ei estä valitsemasta muutamaa nuorta pelaajaa rinkiin ajatellen tulevaisuutta. Tämä on nimenomaan järkevää ja näin voidaan hyvin toimia. Toki Suomessa on ollut useasti linjana, että nuori pelaaja pelaa ennemmin U21-joukkueessa kuin on penkillä aikuisissa. Itse olen toki sitä mieltä, että hyvät nuoret vaan maajoukkueen mukaan.

Nuorennusleikkaus kuitenkin viimeksi tarkoitti sitä, että heitettiin kokeneet ja hyvät pelaajat helvettiin maajoukkueesta, mikä näkyi rankasti tuloksissa. Nuoret pelaajat on hyvä ajaa rinkiin sisään kokeneiden opastamana ilman, että tehdään liian suurta muutosta kerralla.
« Viimeksi muokattu: 15.11.2016 klo 11:59:07 kirjoittanut Tsei Tsei »
Rikkiviisas

Poissa Poissa


Vastaus #37 : 15.11.2016 klo 14:06:52

Ei siitä nuorennusleikkauksesta saa edelleenkään faktaa vaikka vuodesta toiseen toistelee.
Toki Baxterin aikana siitä puhuttiin, mutta mitään ei tehty ja sen jälkeen poistuma tuli aika luonnollisesti lopettamisten, loukkaantumisten ja yleisen jäähdyttelyn seurauksena. Tokihan voi maailman tappiin spekuloida miksi joku veteraani lopetti eikä lähtenyt penkkimieheksi, mutta tiedä sitten senkään mantran toistelun hyötyä.

Siitä kyllä samaa mieltä, että joku nuorennusleikkaus olisi tyhmin mahdollinen liike nykytilanteessa.
Vanhemmat pelaajat tuovat kokemusta ja johtajuutta pukuhuoneeseen eikä tuo sokea useamman kansalaisuuden pelaajien kiinnittäminen tule todennäköisesti kuin kusemaan Suomen muroihin. Jos nuoren pelaajan taso riittää niin pääsee kyllä maajoukkueeseen ja jos joku haluaa edustaa Suomea niin sitten valitsee Suomen. Etenkään kun joidenkin 16-vuotiaiden tasoa ei pysty ennustamaan.

Buffy la Cazavampiros

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: MiPK


Vastaus #38 : 15.11.2016 klo 14:46:16

Tämä virke lähentelee forumtotuuden titteliä, mutta perusteluja olisi mukava kuulla. Rehelliselle suomalaiselle puolihuolimaton nykyhetken uhraaminen ruusuisemman tulevaisuuden vuoksi kuulostaa jopa huijaamiselta, mutta pieni avarakatseisuus kansainväliseen urheiluun ei olisi pahitteeksi. Huuhkajilla ei ole esimerkiksi varaa menettää carljenkinsoneita. Jos Niko Hämäläinen ei pelaa ensi kesänä kunnossa ollessaan oikeasti jo merkityksettömässä Turkki-matsissa, masennun entisestään.

Suomensyntyinen Labinot Kabashi nousi 16-vuotiaana Kosovon maajoukkueeseen. Pojalla on nolla miesten peliä alla, mutta niin vaan päävalmentaja koki miehenalun olevan maan 23 parhaan jalkapalloilijan joukossa? Epäilen. Kabashin rinkiin mukaanottaminen on sijoitus tulevaisuuteen ja en näe mitään syytä, miksei Suomenkin maajoukkue voisi näin toimia omissa pelaajavalinnoissaan, kun kaikki viittaa siihen, että seuraavien pelien häviäminen suorastaan olisi Huuhkajien etu!

Ajallisesti Huuhkajien taaperrus tulee kestämään pitkään, mutta loppujen lopuksi ei tässä tarvisi enää uhrata junnujen peluuttamiseen kuin kuusi matsia, jonka jälkeen taas saataisiin painaa sata lasissa kohti EM-kisoja. Hyvällä säkällä junnuista kuoriutuisi kovien matsien ja kokemusten myötä kerma nopeammin kuin osattiin odottaa ja jo 2018 runkopelaajistamme löytyy joku Jensen tai Soisalo.

#TheProcess

Onko Nikolta kukaan toimittaja tms. kysynyt, haluaako mahdollisesti edustaa edes Yhdysvaltoja? Jos haluaa, niin miksi ihmeessä lukitsisi sen vaihtoehdon nyt pois jollain hv-minuuteilla kesällä? Vai onko ajatus siis, että taso riittää jo tällä hetkellä selkeään pelaavaan rooliin A-maajoukkueessa? Itse en hänen ominaisuuksia siis juurikaan tunne.

Jos jokaista peliä ei lähde voittamaan, niin kyllä itseni ainakin valtaa muutenkin pallon potkimisen merkitystä kyseenalaistaessa melkoisen ahdistava, nihilistinen tunne, miksi sitten pelata ollenkaan? Tää Nations League -hömppä lienee jotain hassuttelua, vai eikai kukaan oikeasti kuvittele, että tuon idioottimaisen karsintasysteemin kautta Ö-lohkosta saatu kisapaikka tarjoaisi karsintojen lopussa, saati itse kisoissa, minkäänlaisen jalkapallokannattajan täyttymyksen tunteen tai 'ruusuisemman tulevaisuuden'?
Filosofi

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Urjalan Palloseura


Vastaus #39 : 15.11.2016 klo 14:54:34

Kyseiset janarit varmaan ajattelevat että prostituoidun antama maksullinen seksi on yhtä hyvää kuin toisiaan syvästi rakastavien hellyys. Sääliä pitäisi, raukkaparat.
Hugh

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Kilo IF


Vastaus #40 : 15.11.2016 klo 15:14:38

Jos jokaista peliä ei lähde voittamaan, niin kyllä itseni ainakin valtaa muutenkin pallon potkimisen merkitystä kyseenalaistaessa melkoisen ahdistava, nihilistinen tunne, miksi sitten pelata ollenkaan? Tää Nations League -hömppä lienee jotain hassuttelua, vai eikai kukaan oikeasti kuvittele, että tuon idioottimaisen karsintasysteemin kautta Ö-lohkosta saatu kisapaikka tarjoaisi karsintojen lopussa, saati itse kisoissa, minkäänlaisen jalkapallokannattajan täyttymyksen tunteen tai 'ruusuisemman tulevaisuuden'?

Vahva sama tähän.

Pelaajiston suhteen olen kyllä varovaisen optimistinen, sillä ainakin Huuhkajien seurastatusten suhteen tilanne taitaa olla nyt parempi kuin kertaakaan vuoden 2010 jälkeen. Okei, seurastatukset eivät kaikkea kerro, jos ukot kuluttavat penkkiä, mutta on tässä nyt kuitenkin EOM:ää tapahtunut viime vuosina. Neljä ukkoa top 4-liigoissa jne. En näe millekään isommalle nuorennusleikkaukselle mitään tarvetta tällä(kään) hetkellä.

Bubi-huuhkaja

Poissa Poissa


Vastaus #41 : 15.11.2016 klo 19:08:26

Jos jokaista peliä ei lähde voittamaan, niin kyllä itseni ainakin valtaa muutenkin pallon potkimisen merkitystä kyseenalaistaessa melkoisen ahdistava, nihilistinen tunne, miksi sitten pelata ollenkaan?
Jokaista peliä voi lähteä voittamaan edelleen. Voittamisen todennäköisyys vain absoluuttisesti laskee, jos kentälle isketään keskikentän pihkatapiksi suosiolla Thomas Lam eikä vanha kunnon kokenut Sakari Mattila. 2020 olisi varmaan toivottavaa, että avauksessa Lam palloilisi ja en näe mitään syytä, miksei miestä isketä rohkeasti nyt avaukseen, kun oikeasti panosta peleillä ei enää ole.

Se, että huutelen nuorennusleikkauksen perään ei tarkoita, että koko 23 miestä vaihtoon ja nappulaliigalaisia tilalle. Sen sijaan nyt olisi paikka nostaa niitä nuoria nimiä oikeasti pelaamaan (ei penkille kuten yllä muotoiltiin), keiden uskotaan ja toivotaan maajoukkueen avauskamaa muutaman vuoden päästä olevan. Otetaan kasvukivut ja noviisimaiset virheet pois alta nyt, kun peleissä ei panosta ole.

Lisäksi puolikuntoisia pelaajia (esim. Ukraina-matsissa Alex Ring) on tulevissa otteluissa turha peluuttaa. Voitettavaa klenkkaavien pelaajien taistellessa päätösvihellykseen on hyvin vähän, mutta hävittävää erittäin paljon. Pelaajalle joku lihasvamma majupelistä kotiintuomisiksi ja pian kulutetaan seurajoukkueessa vaihtopenkkiä ja ura ottaa turhaan takapakkia.

Tää Nations League -hömppä lienee jotain hassuttelua, vai eikai kukaan oikeasti kuvittele, että tuon idioottimaisen karsintasysteemin kautta Ö-lohkosta saatu kisapaikka tarjoaisi karsintojen lopussa, saati itse kisoissa, minkäänlaisen jalkapallokannattajan täyttymyksen tunteen tai 'ruusuisemman tulevaisuuden'?
Ei ole hassuttelua vaan kisoihin pääsee oikeasti olemalla 2017 paska ja 2018 taas täydessä tikissä. Se, että konttaisimme nyt tulevan vuoden kuudessa karsintapelissä ei tarkoita, että meidän pitäisi kontata koko tulevaisuus vuoteen 2020 kisoihin asti. Lisäksi itku kisoihin "väärin pääsemisestä" on mielestäni absurdi. Säännöt ovat samat kaikille ja vaikka ne tuntuisivat kuinka idioottimaisilta tahansa on typeryyttä ne sivuuttaa ja jatkaa väkinäistä paatosta ja punnerrusta karsinnoista toiseen. Huomiona myös, että EM-kisoihin voimme karsia myös perinteistä reittiä karsintalohkosta. Nations League lähinnä korvaa vain jatkokarsinnat ja niistä kerättävät kisapaikat aivan arvokisakesän kynnyksellä.

Suomifutiksen etu olisi päästä miesten arvokisoihin. Tapahtuisi se mitä reittiä hyvänsä, aina löytyy mutrusuita valittamassa, että milloin oli liian puolustusvoittoinen taktiikka tai väärin voitettu kilpailu. Miten lie suhtaudutte kautta historian vallinneeseen käytäntöön, että kisaisäntä saa automaattisen kisapaikan? Nations Leaguessa Suomen sentään pitäisi voittaa muut vastustajat.

Fakta on kuitenkin, että arvokisat edistäisivät pelaajien uria, antaisivat näyttöikkunan ja veisivät suomipalloa yleisesti maailmankartalle puhumattakaan tuulareista, joita nyt ei paskaakaan kiinnosta tuliko kisapaikka sexyfootballilla vai Viiksisian lompakosta. Lisätietoja voi kysyä vaikkapa Susijengiltä.
Buffy la Cazavampiros

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: MiPK


Vastaus #42 : 15.11.2016 klo 19:45:15

Jokaista peliä voi lähteä voittamaan edelleen. Voittamisen todennäköisyys vain absoluuttisesti laskee, jos kentälle isketään keskikentän pihkatapiksi suosiolla Thomas Lam eikä vanha kunnon kokenut Sakari Mattila. 2020 olisi varmaan toivottavaa, että avauksessa Lam palloilisi ja en näe mitään syytä, miksei miestä isketä rohkeasti nyt avaukseen, kun oikeasti panosta peleillä ei enää ole.

Syitä on erilaisia, kuten esim. se, että Lamin fysiikka ja puolustuspään pelivarmuus ja sijoittuminen ei ole sillä tasolla, mitä toppareiden edessä kaksinkamppailuja rouhivalta keskikentän ankkurilta Backen pelijärjestelmältä vaaditaan. Toisenlaisessa pelijärjestelmässä Lamille olisi varmasti nykyistä enemmän käyttöä heikkouksineenkin, ei kyse sinänsä ole hänen tason riittämättömyydestä esim. Mattilaan verrattuna.

Se, että huutelen nuorennusleikkauksen perään ei tarkoita, että koko 23 miestä vaihtoon ja nappulaliigalaisia tilalle. Sen sijaan nyt olisi paikka nostaa niitä nuoria nimiä oikeasti pelaamaan (ei penkille kuten yllä muotoiltiin), keiden uskotaan ja toivotaan maajoukkueen avauskamaa muutaman vuoden päästä olevan. Otetaan kasvukivut ja noviisimaiset virheet pois alta nyt, kun peleissä ei panosta ole.

Kyllähän peleissä edelleen panosta on. Jos tappioilla ei ole merkitystä, niin sit täytyy myös kyseenalaistaa, miksi hukata aikaa, rahaa ja energiaa pallon potkimiseen ylipäätään?

En itse ole missään nimessä lähtökohtaisesti nuorten miesten A:han nostamista vastaan, mutta on tarpeellista keskustella kuitenkin tarkemmin siitä, ketkä pelaajat olisivat sitten mahdollisesti valmiita siihen. Kyllä tällaisenkin toiminnan täytyy olla perusteltua, eikä vain nostella pelaajia A:han, koska 'sisäänajo'.

Lisäksi puolikuntoisia pelaajia (esim. Ukraina-matsissa Alex Ring) on tulevissa otteluissa turha peluuttaa. Voitettavaa klenkkaavien pelaajien taistellessa päätösvihellykseen on hyvin vähän, mutta hävittävää erittäin paljon. Pelaajalle joku lihasvamma majupelistä kotiintuomisiksi ja pian kulutetaan seurajoukkueessa vaihtopenkkiä ja ura ottaa turhaan takapakkia.

Näinhän se lienee. Toki loppujen lopuksi pelaaja itse tietää ja tuntee kuntonsa parhaiten. Kasperihan kieltäytyikin jo kohteliaasti UKR-pelistä, ja varmasti ihan fiksusti.

Ei ole hassuttelua vaan kisoihin pääsee oikeasti olemalla 2017 paska ja 2018 taas täydessä tikissä. Se, että konttaisimme nyt tulevan vuoden kuudessa karsintapelissä ei tarkoita, että meidän pitäisi kontata koko tulevaisuus vuoteen 2020 kisoihin asti. Lisäksi itku kisoihin "väärin pääsemisestä" on mielestäni absurdi. Säännöt ovat samat kaikille ja vaikka ne tuntuisivat kuinka idioottimaisilta tahansa on typeryyttä ne sivuuttaa ja jatkaa väkinäistä paatosta ja punnerrusta karsinnoista toiseen. Huomiona myös, että EM-kisoihin voimme karsia myös perinteistä reittiä karsintalohkosta. Nations League lähinnä korvaa vain jatkokarsinnat ja niistä kerättävät kisapaikat aivan arvokisakesän kynnyksellä.

En minä ole itkenyt väärin pääsemisestä, vaan kyseenalaistanut, miltä oikein tuntuisi päästä tuollaisen huumorijärjestelmän kautta kisoihin. Ja minkälaisen lähtökohdan se Ö-lohkon voittaminen tarjoaisi sitten vieläpä kisoissa pärjäämiseen? En itse siis näe toki ylipäätään yksittäisiä arvokisoja minään itseisarvona, Graalin maljana, joka täyttäisi kaikki suomalaisfanien odotukset ja toivomukset. Yhtäältä hyvät fiilikset jalkapallossa tulevat kuitenkin siellä pelien sisällä, itsensä haastamisesta, kovempien päihittämisestä, vaikeuksien voittamisesta... muodostaen ajan saatossa omia unohtumattomia jalkapallotarinoitaan. Nykyinen karsintasysteemi tarjoaa kilpailulliselta kantilta varsin sopivasti niitä, Nations Leaguen mutasarja ei.

Suomifutiksen etu olisi päästä miesten arvokisoihin. Tapahtuisi se mitä reittiä hyvänsä, aina löytyy mutrusuita valittamassa, että milloin oli liian puolustusvoittoinen taktiikka tai väärin voitettu kilpailu. Miten lie suhtaudutte kautta historian vallinneeseen käytäntöön, että kisaisäntä saa automaattisen kisapaikan? Nations Leaguessa Suomen sentään pitäisi voittaa muut vastustajat.

No eihän se tuntuisi mitenkään erityiseltä, jos noin teoriassa Suomi saisi miesten arvokisat joskus järjestettäväkseen ja pääsisi sitä kautta ekaa kertaa kisoihin. Hieman eri asia käytännössä, mutta eihän seurajoukkuepuolella kabinettinousutkaan aiheuta pahemmin juhlan tunnetta, ainakaan minulle ja uskon muidenkin kannattajien olevan melko lailla samaa mieltä. Kyllä jalkapallon merkitys korostuu vain siellä kentällä, ja ehkäpä sielläkin lopulta vain lyhyissä, 90 minuutin hetkissään. Kaikki muu on seuraavan kick-offin odottelua.

Fakta on kuitenkin, että arvokisat edistäisivät pelaajien uria, antaisivat näyttöikkunan ja veisivät suomipalloa yleisesti maailmankartalle puhumattakaan tuulareista, joita nyt ei paskaakaan kiinnosta tuliko kisapaikka sexyfootballilla vai Viiksisian lompakosta. Lisätietoja voi kysyä vaikkapa Susijengiltä.

Arvokisapaikka tarjoaisi varmasti hyvän ponnahduslaudan jalkapalloyhteiskunnalle, mutta ei itsessään vielä sen enempää, jos ei noudatettaisi Savon keisarin ohjeita ja käärittaisi hihoja. Lisätietoja voi kysyä vaikkapa Latvian FA:lta.

Toisaalta itseäni tuulareiden mielipiteet jalkapallosta nyt ei loppupeleissä niin paljoa hetkauta, ja jotenkin nurinkurisen alistuvaa olisi jopa toivoa arvokisapaikkaa siksi, että katajainen kansa suostuisi vihdoin gloryhunttaamaan Suomen jalkapallomaajoukkuetta.
Queerinho

Poissa Poissa


Vastaus #43 : 15.11.2016 klo 20:02:39

Ei nyt suoraan liity otsikkoon, mutta pelkään pahoin että jos säälikisapaikka jonkun D-rupusarjan kautta tulee niin se kääntyy helposti rasitteeksi. Kendomedia muistaa naureskella sille seuraavat 20 vuotta ja sitä on helppo käyttää aseena potkupallon lyttäämiseen. Eihän sitä kunnioitusta nytkään ole, mutta tässä voidaan mennä komeasti ojasta allikkoon.
Tsei Tsei

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Tampere United


Vastaus #44 : 15.11.2016 klo 21:04:48

Sepä onkin hienoa peluuttaa jotain Lamia pää märkänä keskikentän pohjalla ja huomata seuraavissa karsinnoissa, että ei se taso riittänytkään ja samalla Sakari Mattila vetää kolmekymppisenä jotain unelmakautta Keski-Euroopassa, mutta on maajoukkueessa koirankopissa, koska on muutaman vuoden Lamia vanhempi.
betluck

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: turkulainen pesäpallo ja väärinkannatus


Vastaus #45 : 15.11.2016 klo 21:07:03

Ei nyt suoraan liity otsikkoon, mutta pelkään pahoin että jos säälikisapaikka jonkun D-rupusarjan kautta tulee niin se kääntyy helposti rasitteeksi. Kendomedia muistaa naureskella sille seuraavat 20 vuotta ja sitä on helppo käyttää aseena potkupallon lyttäämiseen. Eihän sitä kunnioitusta nytkään ole, mutta tässä voidaan mennä komeasti ojasta allikkoon.

Eiköhän se riipu ihan siitä miten kisoissa menee. Jos siellä onnistutaan vaikka korisjengin tavoin edes kohtuullisesti, niin kukaan ei muista edes sitä että kisoihin päästiin rahaa maksamalla.
Bubi-huuhkaja

Poissa Poissa


Vastaus #46 : 15.11.2016 klo 22:00:14

Syitä on erilaisia, kuten esim. se, että Lamin fysiikka ja puolustuspään pelivarmuus ja sijoittuminen ei ole sillä tasolla, mitä toppareiden edessä kaksinkamppailuja rouhivalta keskikentän ankkurilta Backen pelijärjestelmältä vaaditaan. Toisenlaisessa pelijärjestelmässä Lamille olisi varmasti nykyistä enemmän käyttöä heikkouksineenkin, ei kyse sinänsä ole hänen tason riittämättömyydestä esim. Mattilaan verrattuna.
En ole jalkapallotaktiikan tuntija, mutta omalla tavalla tämäkin analyysi tukee näkemystäni. Backen pelijärjestelmä joutaa romukoppaan, jos se sulkee tulevaisuutemme pelaajat pois pelaavasta kokoonpanosta. Mattilan ja Halstin tapaiset konkarit voivat olla arvokkaita opettajia nuorille, mutta sama virka luonnistuu Moisanderilta ja Hetemaj'lta, jotka luonnollisemmin sopivat tulevaisuuden näkymiin parin vuoden päästä alkaviin EM-karsintoihin. Miksei siis jo nyt rakennettaisi pelijärjestelmää, joka tukisi sitä tulevaa ihanneavausta?

Lisäksi parikymppisten noustessa maajoukkuerinkiin tapahtuu aina kasvukipuja kuten mainitsemiasi virheitä puolustuspään pelivarmuuden ja sijoittumisen osalta. Kovia matseja jossain Turkki-awayssä jo nyt alle niin ei tarvitse koomailla EM-karsintojen alkaessa.

Kyllähän peleissä edelleen panosta on. Jos tappioilla ei ole merkitystä, niin sit täytyy myös kyseenalaistaa, miksi hukata aikaa, rahaa ja energiaa pallon potkimiseen ylipäätään?
Käyttämäni panos-sana oli liian suppea. Tarkoitin edellisessä viestissä kollektiivisesti pelillistä panosta. Oli urheilutapahtuma mikä hyvänsä, on ottelussa aina joku tavoite. Suomen Cupin (RIP) matsissa vitosdivarin höntsäsakki saattaa tavoitella kakkosdivarivastustajaa vastaan, että josko tehtäisiin yksi maali sen sijaan, että revittäisiin peliverkkareita, koska ei ole voittoa tulossa kuitenkaan. Suomen MM-karsinnat ovat nyt kilpailullisen tuloksen osalta ohi. Nyt tavoitteet jäljellä oleviin karsintaotteluihin olisikin voittamisen sijaan painotettava yksilöiden ja pelijärjestelmän kehittämiseen. Uransa ehtoopuolella olevat kolmekymppiset eivät futareina enää suuria harppauksia edisty, joten nyt tulisi iskeä munat nuorten toivojen koriin. Sijoitus tulevaisuuteen!

En itse ole missään nimessä lähtökohtaisesti nuorten miesten A:han nostamista vastaan, mutta on tarpeellista keskustella kuitenkin tarkemmin siitä, ketkä pelaajat olisivat sitten mahdollisesti valmiita siihen. Kyllä tällaisenkin toiminnan täytyy olla perusteltua, eikä vain nostella pelaajia A:han, koska 'sisäänajo'.
Täällä on sivu- ja aihetolkulla vaihtoehtoja, mistä miettiä kuka on oikeasti maineensa arvoinen lupaus. Talvimaajoukkueessa toivottavasti nähdään näitäkin esitettyjä nimiä sankoin joukoin ja sieltä voidaan noukkia parhaat päältä. Kyllähän joku Mosa herättäisi Sakkea enemmän innostusta ja mielenkiintoa, vaikka näytöt eivät vielä riitäkään.

En minä ole itkenyt väärin pääsemisestä, vaan kyseenalaistanut, miltä oikein tuntuisi päästä tuollaisen huumorijärjestelmän kautta kisoihin. Ja minkälaisen lähtökohdan se Ö-lohkon voittaminen tarjoaisi sitten vieläpä kisoissa pärjäämiseen? En itse siis näe toki ylipäätään yksittäisiä arvokisoja minään itseisarvona, Graalin maljana, joka täyttäisi kaikki suomalaisfanien odotukset ja toivomukset. Yhtäältä hyvät fiilikset jalkapallossa tulevat kuitenkin siellä pelien sisällä, itsensä haastamisesta, kovempien päihittämisestä, vaikeuksien voittamisesta... muodostaen ajan saatossa omia unohtumattomia jalkapallotarinoitaan. Nykyinen karsintasysteemi tarjoaa kilpailulliselta kantilta varsin sopivasti niitä, Nations Leaguen mutasarja ei.
No ei varmasti tuntuisi mitenkään euforiselta ihmeen todistamiselta, jos D-liigan 15 muusta joukkueesta haastavin vastustaja on joku Viro ja onnistuisimme kisoihin tuota reittiä pääsemään. Siinähän olisi kyse vain "Tehtiin mitä pitikin" -tason suorituksesta! Lisäksi tietenkin D-liigasta EM-kisoihin pääsevä joukkue on kaikkien papereissa suuri altavastaaja ja mikä sen hienompaa joukkueelle lähteä rakentamaan tarinaa tuolta pohjalta itse kisoihin, missä kolme vaivaista alkulohkomatsia määrävät pitkälti, olivatko kisat menestys vai pettymys. Altavastaajana kynnys menestyjien puolelle on matalampi, joten niitä hyviä fiiliksiä olisi herkemmin vieläpä luvassa!

Nations Leaguen mutasarja ei näitä tarinoita yhtä lailla tuota, mutta jos tuota kautta on paikka päästä niitä oikeasti tavoittelemaan, en ymmärrä sen ylenkatsomista. Lilliputtien nöyryyttäminen ei ole keneltäkään pois hobby-tason turnauksessa ja saataisiinpa tuohonkin mahdollisesti jopa rutiinia, jottei käy Liechtenstein-tasurin tapaisia lapsuksia, jotka määrittelevät lopulta koko karsintarupeamaa isolla kädellä.

No eihän se tuntuisi mitenkään erityiseltä, jos noin teoriassa Suomi saisi miesten arvokisat joskus järjestettäväkseen ja pääsisi sitä kautta ekaa kertaa kisoihin. Hieman eri asia käytännössä, mutta eihän seurajoukkuepuolella kabinettinousutkaan aiheuta pahemmin juhlan tunnetta, ainakaan minulle ja uskon muidenkin kannattajien olevan melko lailla samaa mieltä. Kyllä jalkapallon merkitys korostuu vain siellä kentällä, ja ehkäpä sielläkin lopulta vain lyhyissä, 90 minuutin hetkissään. Kaikki muu on seuraavan kick-offin odottelua.

Arvokisapaikka tarjoaisi varmasti hyvän ponnahduslaudan jalkapalloyhteiskunnalle, mutta ei itsessään vielä sen enempää, jos ei noudatettaisi Savon keisarin ohjeita ja käärittaisi hihoja. Lisätietoja voi kysyä vaikkapa Latvian FA:lta.

Toisaalta itseäni tuulareiden mielipiteet jalkapallosta nyt ei loppupeleissä niin paljoa hetkauta, ja jotenkin nurinkurisen alistuvaa olisi jopa toivoa arvokisapaikkaa siksi, että katajainen kansa suostuisi vihdoin gloryhunttaamaan Suomen jalkapallomaajoukkuetta.
Kaksi kautta sitten Ilves nostettiin Veikkausliigaan kabinetissa. Olet oikeassa, että skumppapullot eivät poksuneet ja juhlahumu ei ollut "rehdin" nousun veroinen, mutta totuus on, että MyPalla loppui resurssit liigatasolle ja olimme ensimmäisenä jonossa asiat hyvin hoidettuna. Liigapaikka oli siis ansaittu enkä ainakaan henkilökohtaisesti kokenut huonoa omatuntoa siitä, että nousu olisi tapahtunut jotenkin vääryydellä. Ilomielin olen nyt käynyt kaksi kautta taas katsomassa tamperelaista liigafutista ja seurannut esimerkiksi tämän kauden tarinaa jopa lapsellisen innokkaana. Emme saaneet hienoa nousutarinaa Ykkösen kaudelta, joka tultaisiin seuran historiassa muistamaan hamaan tappiin asti, mutta kabinettinousu on kuitenkin mahdollistanut uusien stoorien syntymisen liigakentillä ja niistä olen iloinen.

Samaan tapaan Nations Leaguen mutasarja ei varmasti itsessään olisi maailmoja mullistava taipale, mutta se on reitti niiden syntymiseen. Ja toki Latvian malli osoittaa, että vaikka kehykset ovat olemassa, tarvitsee taulu maalarinsa.

Tuularikommentti taas oli lähinnä muistuttamaan siitä, että vaikka pahimmat lajiniilot voivat nähdä tapahtumat kontekstissaan (Otettiin turpaan 2016-2017 niin paljon, että saatiin helpompi reitti kisoihin.), ei tavan kansa ymmärrä Nations League -kisapaikan ja perinteisen kisapaikan eroa. Jos arvokisoihin päästään, sinne päästään ja se on fakta, vaikka kuinka pyörittelisimme sivulauseita siitä, millaisella pelijärjestelmällä tai kilpailukalenterilla saavutus tehtiin. Kehykset jalkapalloyhteiskunnan syntyyn ovat likipitäen yhtä vahvat tuli arvokisapaikka oikein tai väärin.
fingerström

Poissa Poissa


Vastaus #47 : 15.11.2016 klo 22:00:34

Nuorennusleikkaus kuitenkin viimeksi tarkoitti sitä, että heitettiin kokeneet ja hyvät pelaajat helvettiin maajoukkueesta, mikä näkyi rankasti tuloksissa.

Tästä olisi hyvä saada edes yksi esimerkki. Aiemmat eivät kelpaa, koska ne on ammuttu alas jok´ainut kerta, joskin halutessasi voit toki niitäkin kokeilla. Onhan edellisestä kerrasta jo aikaa.

Sen sijaan voitaisiin hiukan keskustella myös siitä edesvastuuttomuudesta, millä Hodgson kasasi joukkueensa, mitä siitä seurasi ja miten se heijastuu vielä tänäänkin. Tai oikeastaan siitä, miksi edesmennyt liiton silloinen pj hänet valmentajaksi halusi niillä "nyt-kaikki-tai-minun-jälkeeni-vedenpaisumus" -ehdoilla. Hodgsonhan teki vain sitä, mihin hänellä oli valtuudet ja mihin hänen osaamisensa riitti.
Bubi-huuhkaja

Poissa Poissa


Vastaus #48 : 15.11.2016 klo 22:05:28

Sepä onkin hienoa peluuttaa jotain Lamia pää märkänä keskikentän pohjalla ja huomata seuraavissa karsinnoissa, että ei se taso riittänytkään ja samalla Sakari Mattila vetää kolmekymppisenä jotain unelmakautta Keski-Euroopassa, mutta on maajoukkueessa koirankopissa, koska on muutaman vuoden Lamia vanhempi.
Tietenkään tarkoituksenani ei ole ilmaista, että nyt pistetään lukkoon mikä meidän avaus on vuonna nolla. Mielestäni kuitenkin olisi järkevää peluuttaa sen mukaan, mikä on todennäköistä ja rakentaa tulevaisuutta sen pohjalta.

On muuten huomattavan paljon helpompi sitten parin vuoden päästä, kun todetaan, että Sakke olikin late-bloomer, nostaa hänet avaukseen ringin ulkopuolelta, kuin että alkaa antaa ensimmäisiä Huuhkaja-minuutteja heti kovaan karsintamatsiin jossain hornankattilassa junnulle, joka on noussut kuluneen kauden seurajoukkuestatuksellaan Suomen parhaimmistoon.
Rikkiviisas

Poissa Poissa


Vastaus #49 : 15.11.2016 klo 22:29:17

Tietenkään tarkoituksenani ei ole ilmaista, että nyt pistetään lukkoon mikä meidän avaus on vuonna nolla. Mielestäni kuitenkin olisi järkevää peluuttaa sen mukaan, mikä on todennäköistä ja rakentaa tulevaisuutta sen pohjalta

Mistä ne ennustajat, joista seurajoukkueet maksaisivat miljoonia, saadaan maajoukkueeseen laskemaan todennäköisyyksiä?
Ei niitä mahdollisesti joskus hyviä kannata peluuttaa ihan huvin vuoksi jos tarjolla on tällä hetkellä hyvä pelaaja. Maajoukkue harjoittelee ja pelaa niin vähän, että ei siellä kehitetä pelaajista parempia ja jos joku ei omalla harjoittelulla kehity ilman oikopolkuja, niin uravalinta voi olla pikkaisen väärä. Tietysti maajoukkueen päävalmentajan on tehtävä kokeiluja, kuten vaikka Hodgson ja Roman Eremenko Belgia-pelissä. Tai Backe ja Robin Lod. Niitä ei vain ole tehtävä pakolla ja kokeiltava kokeilemisen ilosta, vaan aina pitää olla urheilullinen perusta. Joku Lam on hyvä esimerkki, että nousi foorumilla maajoukkueen pelastajaksi kun jäi ringin ulkopuolelle, huomattiin peleissä köykäiseksi ja nyt on varamies. Peluuttaminen sen takia, että voisi joskus olla parempi on vaan tyhmää.

 
Sivuja: 1 [2] 3
 
Siirry:  

Powered by SMF 1.1.21 | SMF © 2011, Simple Machines