FutisForum2 - JalkapalloFutisForum2 - Jalkapallo
19.08.2017 klo 01:59:15 *
Tervetuloa, Vieras. Haluatko rekisteröityä?
Aktivointiviesti saamatta? Unohtuiko salasana?

Kirjaudu käyttäjätunnuksen, salasanan ja istunnonpituuden mukaan
Uutiset: Booking.com - Parhaat tarjoukset
 
Yhteys ylläpitoon: ff2 ät futisforum2 piste org
Sivuja: 1 ... 11 [12] 13
 
Kirjoittaja Aihe: Jääkiekon puolelta mallia valmennusfilosofiaan  (Luettu 26672 kertaa)
0 jäsentä ja 1 vieras katselee tätä aihetta.
papadopoulos

Poissa Poissa


Vastaus #275 : 21.10.2016 klo 19:36:17

Loistava kommentti...

Ettekö te nyt ymmärrä- te, jotka olosuhteita ja panoksia syytätte, että yksinkertaisesti: vaatimustaso korkeammaksi aivan pikkujunnuista alkaen.

Vaikka mitä mieltä olette,  käykää seuraamassa kiekkoharkkoja, jututtakaa valmentajia...MYÖS SINÄ PAPA

Syy menestymättömyyteen ei ole olosuhteissa - eikä yhteiskunnassa.

Syynä on heikkojen suoritusten hyväksyminen. Pitää tehdä oikein, että kehittyy. Väärin tai huonolla asenteella tehtyä suoritetta ei pitäisi hyväksyä. Vaatikaa lapsiltanne ja nuoriltanne. Joukkueen vapaamatkustajat pois tavoitteellisesta joukkuetoiminnasta. Jo joukkueen perustamisvaiheessa pitäisi tehdä pelisäännöt ja vaatimustaso selväksi. Joukkuetta ei pidä viedä heikoimpien ehdoilla, mutta heikoimmillekin pitää antaa mahdollisuus kehittyä ja myös peliaikaa jos aktiivisuus ja asenne harjoituksissa on riittävällä tasolla.

Syynä on myös vaatimus siitä, että futiksen pitäisi olla ilmaista tai lähes ilmaista. Jääkiekon puolella summat aivan toista- itselläkin oman 16 v kiekkojunnun kk-maksu n. 400 eur/kk, jolla saadaan ammattimaista valmennusta, hyviä ja oikeantasoisia pelejä. Pelimatkat pitkiä, mutta so what- hyväksykää tämä ja panostakaa- silloin lapsennekin panostaa.

Toistan itseäni, mutta vaatimustaso kiekon puolella aivan toista kuin mitä futiksessa. Kumpaakin lajia poitsu pelannut.

Been there done that ja nähnyt molemmissa sekä huonoa, että hyvää tekemistä.

Erona vain se, että lätkään isät tuo muksunsa kehittymään NHL:ää varten ja futikseen tappamaan aikaa.  Ei siinä paljon kannata lähteä vaatimaan ettei lähde joukkue alta niiltä muutamalta joista voi tulla jotain. Antaisivat edes lapsensa itse päättää, mutta kun aivopesu alkaa jo ennen koulua.

Noissa olosuhteissakin verrataan taas varmaan lätkään vaikka pitäisi verrata futikseen muissa maissa.
Lätkän olosuhteet on maailman parhaat ja futiksen täyttä kuraa ilmaston ja panostusten johdosta.
« Viimeksi muokattu: 21.10.2016 klo 19:42:48 kirjoittanut papadopoulos »
turkistarhaaja

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Munsala IK


Vastaus #276 : 21.10.2016 klo 20:49:16

Mitä jos sitten verrataan korikseen tai lentopalloon? Molemmat globaalisti suuria lajeja, joissa Suomi on saanut kokoonsa nähden hyvää menestystä..
Coco

Poissa Poissa


Vastaus #277 : 21.10.2016 klo 21:48:09

Been there done that ja nähnyt molemmissa sekä huonoa, että hyvää tekemistä.

Erona vain se, että lätkään isät tuo muksunsa kehittymään NHL:ää varten ja futikseen tappamaan aikaa.  Ei siinä paljon kannata lähteä vaatimaan ettei lähde joukkue alta niiltä muutamalta joista voi tulla jotain. Antaisivat edes lapsensa itse päättää, mutta kun aivopesu alkaa jo ennen koulua.

Noissa olosuhteissakin verrataan taas varmaan lätkään vaikka pitäisi verrata futikseen muissa maissa.
Lätkän olosuhteet on maailman parhaat ja futiksen täyttä kuraa ilmaston ja panostusten johdosta.

Tuohon en jaksa millään uskoa, että jääkiekossa junioreilta pitää vaatia ja vanhemmat ovat tyytyväisiä, mutta jos jalkapallossa vaatimustaso on korkea, juniorit kaikkoontuvat. Omina juniorivuosina valmentajat vaihtuivat tiuhaan, mutta eniten pidin juuri niistä jotka vaativat eniten, jälkeen päin kun mietin, ovat suurimmat kehitysaskeleetkin tapahtuneet omalla kohdalla silloin.

Tästä tuli vielä mieleen, joukkueessamme vaihtui jälleen valmentaja ja tällä kertaa ei pelaajilta vaadittu yhtään mitään. Silloin n. 90% ilmoitti lopettavansa tai vaihtavan seuraa, itsellä siis aivan päinvastaisia kokemuksia.
Lenko

Poissa Poissa


Vastaus #278 : 21.10.2016 klo 22:20:34

Rastapopoulos on oikeassa siinä, että mallia tulisi mieluummin hakea menestyneiden jalkapallomaiden toimintatavoista. Otsikko nyt kuitenkin koskee mahdollista oppia, jota jääkiekon piiristä voisi saada, joten koetetaan pysyä siinä. Oikea vastaus keskusteluun ei siis ole, että ei oteta mallia, koska lajeja ei voi verrata, lätkä on paska marginaalilaji, jossa lahjaton ja laiskakin pääsee maailman huipulle ja illuusio menestyksestä johtuu siitä, että Kummola on lobannut kaikki rahat ja missit jääkiekkoilijoille.

Minusta jääkiekosta voisi ottaa oppia harjoituskulttuurissa, harjoitusmäärissä sekä esimerkiksi fyysisen treenin osuudessa kokonaisuudesta.

Harjoituskulttuurilla tarkoitan juuri tuota tosissaan tekemisen mentaliteettia, josta yllä mainittiin. Varmasti löytyy jalkapallostakin joukkueita, joissa tehdään tosissaan, tehdään oikeita asioita ja tehdään tarpeeksi. Ikävä kyllä, näitä joukkueita ei ainakaan ole ihan joka nurkalla ja minusta ne vaikuttavat yhtä todellisilta kuin mustanaamio ja joulupukki (joista kumpaankin uskon). Jalkapalloharjoittelua sen sijaan vaivaa minun kokemuksieni mukaan leppeä puolivillaisuus, jossa tosissaan tekemistä on firman verkkarit ja neljät 60-90 minuutin treenit viikossa.

Toisessa ketjussa tuli esimerkki, että fysiikkaa vedetään Varsinais-Suomessa 1-4 kertaa viikossa ja sen pitäisi riittää. Kertoina varmaan neljä alkaa jo ollakin lähelle tarpeeksi. Sitten alkaa nousta kysymykseksi fysiikkatreenin kesto ja sisältö. Joku sanoo tähän, että niin mutta kun jääkiekossa fyysisyys korostuu ja jalkapallo on taktisempi peli. Lajien fyysiset vaatimukset ovat erilaiset, mutta kukaan ei voi olla huippujalkapalloilija olematta huippu-urheilija. Jokaisen täytyy löytää fyysisessä harjoittelussa oma maksiminsa, oli kyseessä sitten jääkiekko tai jalkapallo, muuten maailman tai edes Suomen huipulle ei ole mitään asiaa. Ei kai kukaan kuvittele, että maailman kilpailluimmassa lajissa voidaan antaa vähän tasoitusta fysiikassa, jos jääkiekossakaan ei voida? Minun käsitykseni mukaan fyysinen harjoittelu on jalkapallossa siis monin paikoin aliarvostetussa asemassa. Se ei ole tarpeeksi suunnitelmallista, ei tarpeeksi monipuolista eikä sitä ole tarpeeksi.

Treenimääristä ja fyysisestä harjoittelusta esitän esimerkin. Alla on linkki Oulun Kärppien b-junioreiden sivuille, joissa on myös joukkueen treenikaltenteri. Joukkuetreeniä ja pelejä on viikossa esimerkkiviikolla 22 tuntia ja 15 minuuttia. Sen tiedän sivusta seuranneena, että ainakin osa maailmalle päätyneistä ammattilaisista on tehnyt tuon lisäksi vielä laukaustreenejä tai muuta pelaamista omalla ajalla lukemattomia tunteja. Taas joku sanoo, että niin niin, mutta se on nyt vaan tuo viikko ja sitten kesällä näppäillään kiveksiä. Heinäkuu on lomaa, mutta ei tuo kilpakauden ohjelma tuntimäärältään juuri poikkea vaikkapa kesä- tai toukokuun ohjelmasta.

http://www.oulunkarpat46.fi/joukkueet/1798

Viime viikon ohjelma (viikolla kaksi peliä):

ma: lepo
ti: 8.00-9.00 jääharjoitus, 16.30-20.00 fysiikka+jääharjoitus
ke: 16.00-19.15 fysiikka+jääharjoitus
to: 8.00-9.15 jääharjoitus, 17.45-21.30 fysiikka+jääharjoitus
pe:16.30-20.30 fysiikka+jääharjoitus
la:17.30-20.30 peli
su:12.45-15.15 peli

*

Tuo oli Oulun Kärpät. Montako vastaavalla intensiteetillä ja määrillä treenaavaa jääkiekkojoukkuetta (tai edes lähelle) Suomesta löytyy? Veikkaan, että jokaisesta Kauhavaa suuremmasta kaupungista yksi ja isoimmista kaksi. Montako vastaavalla tavoitteellisuudella treenaavaa jalkapallojoukkuetta Suomesta löytyy? En heti osaa nimetä. HJK:n pitäisi kai jollain tavalla edustaa tässä suomalaista huippua. No, alla on linkki HJK akatemian b-junnujen kalenteriin.

http://www.hjk-j.fi/joukkueet/poikajoukkueet/akatemiajoukkueet/hjk-akatemia-b17/

Treenikertoja on yleensä ottaen läpi vuoden neljä, 60-90 minuuttia kerrallaan, yhteensä 5-6 tuntia viikossa, pelit päälle. Toivottavasti ei mene kymmenen tuntia viikossa ylirasituksen puolelle. Huomaatte kuitenkin varmaan eron Kärppien 20+ tuntiin viikossa.

Siinä on minusta ehkä se olennaisin oppi, jota jääkiekon puolelta voitaisiin ottaa - helvetisti tavoitteellista treeniä. Viesti on seuran puolelta se, että me uskomme ja panostamme teihin, näyttäkää nyt vittu, että emme tee tätä kaikkea turhaan. Sama oppi on varmasti saatavissa vaikkapa kansainvälisistä futisakatemioista, mutta otsikon mukaan täällä keskustellaan nimenomaan jääkiekon puolelta saatavasta opista, ei vaikkapa La Masiasta.


« Viimeksi muokattu: 21.10.2016 klo 22:26:37 kirjoittanut Lenko »
julio gonzales

Poissa Poissa


Vastaus #279 : 22.10.2016 klo 12:15:44

Syynä on heikkojen suoritusten hyväksyminen. Pitää tehdä oikein, että kehittyy. Väärin tai huonolla asenteella tehtyä suoritetta ei pitäisi hyväksyä. Vaatikaa lapsiltanne ja nuoriltanne. Joukkueen vapaamatkustajat pois tavoitteellisesta joukkuetoiminnasta. Jo joukkueen perustamisvaiheessa pitäisi tehdä pelisäännöt ja vaatimustaso selväksi. Joukkuetta ei pidä viedä heikoimpien ehdoilla, mutta heikoimmillekin pitää antaa mahdollisuus kehittyä ja myös peliaikaa jos aktiivisuus ja asenne harjoituksissa on riittävällä tasolla.

Syynä on myös vaatimus siitä, että futiksen pitäisi olla ilmaista tai lähes ilmaista. Jääkiekon puolella summat aivan toista- itselläkin oman 16 v kiekkojunnun kk-maksu n. 400 eur/kk, jolla saadaan ammattimaista valmennusta, hyviä ja oikeantasoisia pelejä. Pelimatkat pitkiä, mutta so what- hyväksykää tämä ja panostakaa- silloin lapsennekin panostaa.
Tässä on yksi aika olennainen asia väännössä kiekko vs futis. Futista voi pelata lupaavat yksilöt tai sitte täysin lahjattomat puujalat. Väliin mahtoo todella kirjava määrä eri tasoisia junnuja. Kiekossa puolestaan jo pelkkä kuukausimaksu karsii valtavan määrän junnuja eli ei mitään luistelutaidottomia kompurajalkoja ala yksikään vanhempi käyttämään kalliissa treeneissä vuosi toisensa perään. Uskoisin, että kiekossa nämä joukkueet täyttyy siitä koko kirjon paremmasta puoliskosta melko automaattisesti. Kyläseurat sitten erikseen, mutta niistäki luultavasti kunnianhimosemmat vanhemmat raahaa oman superjunnunsa parempiin piireihin aika nopeasti.

Futiksen puolella taas voi olla halvan harrastushinnan takia aika surkeaakin yksilöä joukkueessa. Surkeat yksilöt jarruttaa jossain määrin koko joukkueen kehitystä, koska nämä viettää aikaa jokasissa treeneissä. Huonot ja heikot suoritukset alkavat vaivaamaan muitakin. Olen itsekin pelannut jonkin aikaa kaupunkijoukkueessa, jossa rinki oli suhteellisen laaja, mutta niin oli myös taitotaso. Se ulottui aina junnumaajoukkuemiehistä aika keskinkertasiin pelaajiin. Ei tuollanen ympäristö ole se otollisin huippuyksilöitä rakennettaessa. Eniten koko hommassa vihastutti, että kaupungissa oli kaks isompaa seuraa, joilla oli eräänlainen Suomi-Ruotsi -tilanne päällä eli mitään yhteistyötä ei haluttu tehdä. Sanomattaki selvää, että yhteisvoimin oltais voitu rakentaa aika kova joukkue ja mahdollisuudet parantaa lahjakkuuksien kehitysympäristöä. Keskinkertaiset olis voitu sitten pistää pelaamaan jotain piirisarjaa.
Lenko

Poissa Poissa


Vastaus #280 : 22.10.2016 klo 13:14:39

Tuota "koska huonot pelaa jalkapalloa, hyvätkään ei kehity" -selitystä en hyväksy. Laajat harrastajamäärät ovat lajille eduksi, ei haitaksi. Ei se, että puujalka pelaa jalkapalloa ole pois siltä lahjakkaalta pelaajalta. Tai jos on, kyse on huonosta valmennuksesta, ei siitä, että myös heikkolahjaisempi tai kehittymättömämpi pelaaja saa harrastaa. Enkä tarkoita, että pistetään se hitaampi kaksi kertaa viikkoon hippakerhoon, vaan että yhä saa tavoitteellista valmennusta ja riittävän määrän treeniä, jos oma kiinnostus siihen riittää.

Alueellisesta yhteistyöstä tai sen ontumisesta olen samaa mieltä.
julio gonzales

Poissa Poissa


Vastaus #281 : 22.10.2016 klo 13:27:50

Tuota "koska huonot pelaa jalkapalloa, hyvätkään ei kehity" -selitystä en hyväksy.
Ei tuon ollu tarkotus ollakaan mikään kaikenkattava selitys, vaan yks palanen isosta palapelistä. Isompi harrastajamäärä on aina eduksi, mutta jossain vaiheessa pitäis alkaa ohjaamaan ne lahjakkaammat yksilöit kaltaistensa seuraan. Mikä sitten onkaan se kriittinen ikä, millon pitäs alkaa tekemään vakavemmin töitä, eikä vaan harrastaa.
fingerström

Poissa Poissa


Vastaus #282 : 22.10.2016 klo 19:40:05

..., eikä vaan harrastaa.

Jos Leo Messi harrastaa, niin miksi se sinulle tai sinun valmentamillesi junnuille on niin hankalaa, että edistystä ei tapahdu?
julio gonzales

Poissa Poissa


Vastaus #283 : 22.10.2016 klo 19:48:59

Jos Leo Messi harrastaa, niin miksi se sinulle tai sinun valmentamillesi junnuille on niin hankalaa, että edistystä ei tapahdu?
Niin mitä että?
Månsas

Poissa Poissa


Vastaus #284 : 23.10.2016 klo 10:56:46

Julio, mitenkäs ne lahjakkaimmat yksilöt löydetään ja valitaan, kenen toimesta  ja millä kompetenssilla valinta tapahtuu? Ja miten määritellään lahjakkuus?
julio gonzales

Poissa Poissa


Vastaus #285 : 23.10.2016 klo 12:00:27

Julio, mitenkäs ne lahjakkaimmat yksilöt löydetään ja valitaan, kenen toimesta  ja millä kompetenssilla valinta tapahtuu? Ja miten määritellään lahjakkuus?
Niinpä. Jos se olis yksinkertasta, niin varmasti olis toteutettu nykystä paremmin. Pienen kylän kasvattina haluaisin ensimmäisenä parempaa salapoliisityötä pieniin kyläseuroihin, joissa piilee lahjakkuuksia pilvin pimein, mutta liian helposti sinne jäädään vain harrastamaan. Ei siinä sinänsä mitään vikaa ole, mutta se on kaikki pois suomalaiselta huippufutikselta, jos näiden lupausten todellista potentiaalia ei voida ensin testata.

Itellä kun ei ole hirveämmin tietoa, mikä on realistista ja mikä järkevää, mutta olisko se hirveän hankalaa järjestää enemmän piirijoukkue-tyyppisiä tryout-"leirejä" tai vastaavia, joihin pikkuseuranki valmentajat voi ehdottaa omasta joukkueestaan pelaajia parhaimpia. Ideana siis saada näitä potentiaalisia pikkumiehiä isompien silmien alle edes hetkeksi.

Tekis mieli sanoa, että jätän asian fiksummille, mutta liekö siellä loppupeleissä hirveästi fiksumpaa väkeä saunan lauteilla.
Thalian

Poissa Poissa


Vastaus #286 : 23.10.2016 klo 15:13:32

Itellä kun ei ole hirveämmin tietoa, mikä on realistista ja mikä järkevää, mutta olisko se hirveän hankalaa järjestää enemmän piirijoukkue-tyyppisiä tryout-"leirejä" tai vastaavia, joihin pikkuseuranki valmentajat voi ehdottaa omasta joukkueestaan pelaajia parhaimpia. Ideana siis saada näitä potentiaalisia pikkumiehiä isompien silmien alle edes hetkeksi.

Ensi vuonnahan käynnistyvät ns. huuhkaja ja helmari päivät, joissa nimenomaan on tarkoitus katsastaa näitä pelaajia. Tulevaisuus näyttää, että miten konsepti toimii. Olen vielä hiukan skeptinen, mutta annan näille mahdollisuuden.
Månsas

Poissa Poissa


Vastaus #287 : 28.10.2016 klo 12:02:13

[quote author=julio gonzales
Tässä on yksi aika olennainen asia väännössä kiekko vs futis. Futista voi pelata lupaavat yksilöt tai sitte täysin lahjattomat puujalat. Väliin mahtoo todella kirjava määrä eri tasoisia junnuja. Kiekossa puolestaan jo pelkkä kuukausimaksu karsii valtavan määrän junnuja eli ei mitään luistelutaidottomia kompurajalkoja ala yksikään vanhempi käyttämään kalliissa treeneissä vuosi toisensa perään. Uskoisin, että kiekossa nämä joukkueet täyttyy siitä koko kirjon paremmasta puoliskosta melko automaattisesti. Kyläseurat sitten erikseen, mutta niistäki luultavasti kunnianhimosemmat vanhemmat raahaa oman superjunnunsa parempiin piireihin aika nopeasti.

Futiksen puolella taas voi olla halvan harrastushinnan takia aika surkeaakin yksilöä joukkueessa. Surkeat yksilöt jarruttaa jossain määrin koko joukkueen kehitystä, koska nämä viettää aikaa jokasissa treeneissä. Huonot ja heikot suoritukset alkavat vaivaamaan muitakin. ...

Lainaus

J.G kerrotko mitä siellä treeneissä tehdään jos surkeat(ahkerat?) jokaisissa treeneissä käyvät kaverit eivät kehity jalkapalloilijoina? Futista voi onneksi pelata kaikenlaiset lapset ja valmennuksen tehtävä on edes auttaa heitä kehittymään lajissaan. Jos lapset ja nuoret eivät halua pelata jalkapalloa tai heidät karsitaan pois lajin parista kannattaa lajin toimijoiden(valmentajien) tarkastella toimintaansa.

joosar

Poissa Poissa


Vastaus #288 : 02.11.2016 klo 12:01:47

17-Vuotias häkkipää tienas viimekaudella 88k€..
Maalitekijä jumalanarmosta (Kokko) veikkausliigassa 39k€

Saa siinä junnucoutsit perustella vanhemmille että miks ei mene kärppiin vaan potkii meillä :)
drone

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Suomen maajoukkueet, suomalaiset kasvattajaseurat


Vastaus #289 : 02.11.2016 klo 12:33:29

Futiksen puolella taas voi olla halvan harrastushinnan takia aika surkeaakin yksilöä joukkueessa. Surkeat yksilöt jarruttaa jossain määrin koko joukkueen kehitystä, koska nämä viettää aikaa jokasissa treeneissä. Huonot ja heikot suoritukset alkavat vaivaamaan muitakin. ...

Ote Palloliiton toiminta-ajatuksesta 2016-20:
"Jokaisella Suomessa asuvalla yksilöllä on oikeus ja mahdollisuus osallistua jalkapalloperheen toimintaan sukupuoleen, etniseen taustaan, uskontoon tai
muuhun taustaan katsomatta, omalla tasollaan ja tavallaan, oikealla asenteella ja itseensä luottaen - pelaajana tai valmentajana, erotuomarina tai huoltajana, vanhempana tai katsojana, harrastajana tai kilpa-/huippu-urheilijana."

Siis: Jokainen harjoittelee ja pelaa omalla tasollaan. Jos joukkueessa riittää kosolti monentasoisia pelaajia, hyvä niin. Jos ei riitä, niin parhaat voivat lähteä hakemaan paikkaa paremmasta seurasta ja joukkueesta (tosin siitä joutuvat sitten vanhemmat jo maksamaan ja kyseeseen voi tulla paikkakunnan vaihtoa tms.). Jos joukkueessa on pelkkiä "surkeita" pelaajia, niin sitten voidaan istua miettimään, mitä tehdään. Halutaanko pelata kilpaa vai riittääkö "just for fun"-pelailu (joka ei maksa käytännössä mitään). Jos halutaan pelata kilpaa, niin sitten lähdetään miettimään, miten "surkeista" pelaajista tehtäisiin parempia. Jos aitoa halua on, niin laitetaan vaikka hattu kiertämään ja hankitaan "surkeille" pelaajille ammattivalmentaja.

Ei siis mitään rakettitiedettä.

Lalli

Poissa Poissa


Vastaus #290 : 01.01.2017 klo 23:54:51

Suomessa jääkiekon ja jalkapallon ammatillisuuden ero näkyy hyvin nuorten maajoukkueissa.  Juuri on nähty kuinka tarkkaan jääkiekon puolella on seurattu nuorten U20 pelaajien menestystä kisoissa. Kun valmennus ei onnistunut, se vaihdettiin jopa kesken kisojen. Keskeinen syy tälle ei ole vain tuloksen hakeminen vaan se menee syvemmälle. Jääkiekossa nähdään kuinka tärkeä yksittäinen turnauskin on isolle joukolle ammattiin tähtääviä nuoria. Tällaisessa tilanteessa ei voida hyväksyä valmennuksen pettämistä. Valmennuksen pitää saada paras irti joukkueesta. Sitä kautta pelaajat pääsevät ammatillisilla urillaan eteenpäin.

Asenne-ero jalkapalloon on suuri.  Jalkapallossa ollaan hädin tuskin kiinnostuneita nuorten maajoukkueista.  Löysällä ”työ tehdään kuitenkin seurassa” kuittauksella jalkapallon nuorten maajoukkuevalmentaja voi kuitata melkein minkälaisen valmennusjäljen tahansa.  Maajoukkue on edustamista. Pelaajat pääsevät irti seura-arjesta. Jos jossain onnistutaan, se on odottamatonta bonusta.
 
Jääkiekossa maajoukkueella on paljon yksilöä korostavampi merkitys. Jokainen pelaaja on ammatillisesti suuntautunut ja motivoitunut. Hän haluaa eteenpäin ja olla kaikissa näyttötilanteissa parhaimmillaan. Jääkiekon ammatillinen puoli tukee tätä. Logiikka menee niin, että pelaajien etua ajateltaessa myös maajoukkue pääsee maksimitasolleen.  Vanhanaikainen maan ”edustaminen” on unohdettu. Nyt toimitaan ammattimaisemmin myös nuorten maajoukkueessa.

Erot suhteessa ammatillisuuteen eivät tule tyhjästä. Palloliitto elää henkisesti jonkinlaista Paavo Nurmen aikaa, jolloin urheilu ammattina eli urheilu rahaa vastaan oli kauhistus.  Ideologisesti puhtaassa urheilussa urheilijat ovat kuin suurta perhettä, eikä siellä sovi ääneen ajatella sellaisia maallisia tavoitteita kuin ammatti tai raha.  Niistä motivoituminen on erityisesti nuorille vääräoppisuutta.  Palloliiton perheessä nuoren paikka on puuhastella kotona viikkorahoillaan.

Tämän ideologian takia on loogista, että Palloliitto on ajautunut sivuraiteille suhteessa muuhun urheiluyhteisöön. Se on myös pyrkinyt eristämään ammattiurheilullisen puolen liiton reuna-alueille. Palloliitosta on tullut kuin urheilun herätysliike, joka ottaa etäisyyttä maallistuvaan yhteiskuntaan vaaliakseen omassa piirissään puhtaan harrasteurheilun ideologiaa.  Palloliiton unelmassa kedolla kirmaavat nuoret pallon perässä ilman huolen häivää ja kilpailun paineita.

Jääkiekko puolestaan on Suomessa duunarilaji, joka elää tätä päivää, ottaa iskuja vastaan ja tekee virheitä, mutta pyrkii koko ajan määrätietoisesti ja konkreettisesti eteenpäin myös kasvattaen ammatillisesti sen parissa toimivien määrää. Kannattaa muistaa, että jo silloin kun jääkiekosta ei Suomessa juuri kukaan tiennyt, jalkapallo oli täällä aikansa mitoissa iso laji. Jääkiekko on joutunut taistelemaan tiensä suosioon Suomessakin melkein nollasta, koska sillä ei ole ollut ison maailmanlajin selkänojaa takanaan.

Palloliitto ei selvästikään halua sitä ammatillista näkymää nuorille, joka jääkiekossa nyt vallitsee. Muuten se tekisi asioita aivan eri malliin. Palloliiton unelman näkökulmasta jääkiekossa nuoret ovat likaisessa pakkotyössä ja nuorille sopimattomissa ammatillisissa paineissa. Kaukana ollaan lajien välillä siitä, kun Palloliitto oli aikoinaan jopa järjestämässä jääkiekon ensimmäiset SM-kilpailut.
 
Palloliitossa on kuitenkin selvästi alettu tajuta, ettei se voi kääntää kehityksen kelkkaa. Liitto onkin ottanut strategiakseen viivytystaistelun.  Mitään ei ulospäin myönnetä, mistään ei keskustella eikä mistään kerrota. Vedotaan vain sisäisiin toimiin. Palloliitto tietää häviävänsä, mutta muurien murtumiseen voi mennä vielä pitkäkin aika. Siinä on Palloliiton päättäjien hiipuva toivo.
Kaihlamo

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Jalkapallo


Vastaus #291 : 02.01.2017 klo 00:07:42

Hyva ajoitus.

Jääkiekkoliitto erottaa valmennusjohdon päin vittua menneiden kisojen takia, estääksen totaalisen nöyryytyksen tippumisen muodossa. Toki hyvä skenaario sullakin :D

Paavo Nurmen aika toki ihan hauska termi kuvaamaan aikaa jolloin urheiltiin intohimosta eikä rahasta, mutta ei tainnut olla nyt ihan loppuun asti mietitty. Paavo itsehän ei juossut rahasta ja eikä myöskään luonut näillä juosten saamillaan rahoilla vahvaa perustaa mittavalle omaisuudelle josta kaikki miehen nykyiset ja tulevat jälkipolvet voivat nauttia, eihän?
« Viimeksi muokattu: 02.01.2017 klo 00:11:10 kirjoittanut Kaihlamo »
Sakari Topelius

Poissa Poissa


Vastaus #292 : 02.01.2017 klo 00:27:49

Itseasiassa kun mietti, että Kautonen on valmentamassa U-21 joukkuetta, niin kyllä tuo Lalli asiaa puhuu. Täysin anteeksiantamatonta (Katonen)
Lalli

Poissa Poissa


Vastaus #293 : 02.01.2017 klo 09:57:35

Hyva ajoitus.

Jääkiekkoliitto erottaa valmennusjohdon päin vittua menneiden kisojen takia, estääksen totaalisen nöyryytyksen tippumisen muodossa. Toki hyvä skenaario sullakin :D

Paavo Nurmen aika toki ihan hauska termi kuvaamaan aikaa jolloin urheiltiin intohimosta eikä rahasta, mutta ei tainnut olla nyt ihan loppuun asti mietitty. Paavo itsehän ei juossut rahasta ja eikä myöskään luonut näillä juosten saamillaan rahoilla vahvaa perustaa mittavalle omaisuudelle josta kaikki miehen nykyiset ja tulevat jälkipolvet voivat nauttia, eihän?

Kyse ei vain Jääkiekkoliiton imagosta vaan nuorilla on arvoa ja heidän ammatillista tietään halutaan tukea. Nämä asiat vahvistavat toisiaan. Jääkiekkoliitolla ei ole enää varaa lipsua tasosta.

Nurmi eli juuri samanlaisessa muutoksen maailmassa kuin jalkapalloon ammattilaiseksi pyrkivät nuoret nyt Suomessa. Urheilun harrastusideologialla ei silloinkaan pystytty peittämään urheilun ammatillistumista. Viilari Paavo Nurmi uudelleenkouluttautui omaehtoisesti ammattiurheilijaksi aivan samoin kuin nyt moni rakennustyömieskin pyrkii tekemään jalkapallosta itselleen ammatin. Tämä ammatillistuminen koskee nyt yhä nuorempia.
Stürmer

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: YJPKKÄ & Suomen naiset.


Vastaus #294 : 02.01.2017 klo 14:54:11


Kuten olen jo kauan sitten sanonut, on jääkiekon puolella mahdollista vaatia junnuilta kovia treenimääriä ja vanhemmilta mittavaa taloudellista panostusta, kun kohtuullisen hyvin saavutettavana prospektina on änärimiljoonat.  Siitä sitten vaatimaan futisjunnuilta kovia joukkuetreenimääriä ja sitoutumista, että pääsee Veikkausliigaan hädin tuskin puoliammattilaiseksi suoritettuaan siinä sivussa jonkun oikeaan ammattiin valmistavan tutkinnon...

Pakolla ei kenestäkään tehdä huippu-urheiljaa enää nykyaikana (R.I.P. NL ja DDR).  Eli prospektit kuntoon ensin ja katsotaan sitten joskus...

papadopoulos

Poissa Poissa


Vastaus #295 : 02.01.2017 klo 15:06:37

Lainaus
Eli prospektit kuntoon ensin ja katsotaan sitten joskus...

https://www.youtube.com/watch?v=rOXaPE6gklI

There's no easy way out. There's no shortcut home.
« Viimeksi muokattu: 02.01.2017 klo 15:08:44 kirjoittanut papadopoulos »
Lalli

Poissa Poissa


Vastaus #296 : 03.01.2017 klo 23:40:38

Ei ole ihme, että jääkiekon ja jalkapallon nuorten maajoukkueiden joukkuepelissä on eroja, kun katsoo kummankin joukkueen vuoden ohjelmaa liittojen nettisivujen mukaan.

Jääkiekon U20 2016-17
Tshekki ottelut      26-27.7         2 ottelua
Plymouth turnaus   31.7 -6.8              5 ottelua
Tshekin turnaus      26-28.8         3 ottelua
Tshekki ottelut      4-6.11         2 ottelua
Ruotsin turnaus      4-6-11         3 ottelua
MM leiri            13-25.12              2 ottelua
MM kisat            26.12-5.1              6 ottelua
Sveitsin turnaus      6-12.2         4 ottelua
Itävallan turnaus   4/2017         2 ottelua
                                  Yht 30 ottelua

Jalkapallon U21 2016

Puola maaottelu            23.3      1 ottelu
Färsaaret EM karsinta      2.6      1 ottelu
Itävallan EM karsinta      2.9      1 ottelu
Saksan EM karsinta      6.9      1 ottelu
Azerbaizhanin EM karsinta   7.10      1 ottelu
Venäjän EM karsinta      11.10        1 ottelu
Espanja leiri         7-13.11   2 ottelua
                               Yht 8 ottelua

                               2015         Yht. 14 ottelua (sis. 6 ottelun Commonwealth Cup)

PS. pahoittelut levinneestä taulukosta
« Viimeksi muokattu: 03.01.2017 klo 23:46:06 kirjoittanut Lalli »
papadopoulos

Poissa Poissa


Vastaus #297 : 04.01.2017 klo 10:19:34

Nyt kun teet vielä taulukot pikkuhuuhkajien ja heidän kilpailijoidensa ottelumääristä niin saadaan taulukot joiden vertailussa on jotain järkeä.
« Viimeksi muokattu: 04.01.2017 klo 10:24:49 kirjoittanut papadopoulos »
Lalli

Poissa Poissa


Vastaus #298 : 04.01.2017 klo 15:59:25

Nyt kun teet vielä taulukot pikkuhuuhkajien ja heidän kilpailijoidensa ottelumääristä niin saadaan taulukot joiden vertailussa on jotain järkeä.

Ei se muuta mihinkään sitä, että jääkiekossa tekeminen on tiiviimpää, joten hyvään joukkuepeliin päästään lähtökohtaisesti paremmin kiinni. kun kaikkiin peleihin liittyy myös valmistautuminen, kertaus ja keskittyminen majupelitapaan.

Voidaan suhteuttaa siihen, että nuori pelaa Veikkausliigaa ja pelejä tulee 33, kun taas SM-liigan pelkässä runkosarjassakin pelejä on 60. Totta kai peli on eri luonteista, koska jääkiekossa on vaihdot, mutta halusin nostaa esille yhdessä joukkueena toimimisen määrän. Tunnit, jotka nuori viettää maajoukkueen kanssa. Miksei näitä tunteja voisi lisätä jalkapallossa, teki kilpailijamaat mitä tahansa. Liigojen paineet pelaajia kohtaan on molemmissa lajeissa varmasti samat. Jostain jääkiekossa se yhteinen maajoukkueaika vain kaivetaan. Tahtokysymys.

Tällä on merkitystä, koska Suomi ei lähtökohtaisesti pärjää yksilöiden vaan joukkueen pelillä. Jääkiekko jälleen osoitti tämän muutaman huippupelaajan tuottaman huuman jälkeen.

papadopoulos

Poissa Poissa


Vastaus #299 : 04.01.2017 klo 17:22:01

Lainaus
Tahtokysymys

 
Sivuja: 1 ... 11 [12] 13
 
Siirry:  

Powered by SMF 1.1.21 | SMF © 2011, Simple Machines