Jääkiekon puolelta mallia valmennusfilosofiaan

[Blancco]

Ite en mikään asiantuntija todellaka ole asian suhteen, mutta tuohon tuli mieleen sanoa muutama sana hieman sivuten.

Jos puhutaan junnutyöstä ja varsinki erittäin pienistä kyläseuroista (kylän väkimäärä 3000-5000), joissa junnumäärät ikäluokkaa kohden on n. 15-20, niin näiden piilevien kykyjen "rekrytointi" on ainaki omien kokemusten pohjalta melkosen paskalla pohjalla. Aina puhutaan ku Suomessa lahjakkuuksia on niin vähän, mutta unohdetaan kokonaan kaikki muut ku isompien kaupunkien toiminta. Oon kans pienestä kylästä lähtösin ja seurannu junnutoimintaa sivusilmällä ja myös olemalla ite pelaajana. Melkein joka ikäluokassa on ollu muita huomattavasti lahjakkaampi yksilö, joka kepittää muuta jengiä miten tahtoo, mutta pelaa muuten heikossa seurassa (kaikki pelaa jne.). Vuodet kulu ja edelleen nämä yksilöt oli muita parempia ja joku saatto jonain vuonna tuurilla piirijoukkueeseenki päästä näytille, mutta sielläki penkki kutsui, koska kaupunkilaispojat miehittää kentälliset. Jos et oo kyläpoikana täysin ylivertainen, niin ei sua kukaan oikein noteeraa ja teet paluun siihen samaan paskajengiin. Ainahan on mahollisuus vaihtaa seuraa ja lähteä kaupunkijoukkueeseen kokeileen, mutta omien kokemuksien mukaan seki on pahimmillaan aika sisäsiittosta menoa. Väittäsin, että pieniin kyliin jää ihan liikaa piileviä lupauksia jumiin ja lopulta nämä pelaa korkeintaan jotain nelosdivaria paikallisessa pubiseurassa ku merkittävä kehittyminen loppu jo 15-vuotiaana. Nämä ku sais edes jotenki valjastettua parempiin ympyröihin kehittymään, jotta nähtäis, onko sitä potentiaalia johonkin.

Mainittakoon vielä, että omasta pikkukylästä yks melkosen lahjakas yksilö kampes ittensä jopa ulkomaille ollessaan vielä alaikänen ja tämäki tapahtu aika kovalla panostamisella. Vanhemmat kuskas 50km sivu kaupunkijengin treeneihin eli vanhempien panostus oli varmasti ratkaseva. Sitä kautta sitte joku ulkomaalainen kykyjenetsijä bongas jossain vaiheessa ja muistaakseni ikäjoukkueensa majussaki oli.

No mitä tulee kiekkomaailmaan, niin mutulla vois sanoa, että esim. vanhemmat tekee paljon todennäkösemmin sellasen panostuksen, että sitä pientä kiekkolupausta aletaan kuskaamaan niihin parempiin ympyröihin jo pienestä pitäen, jos potentiaalia löytyy. Kiekkoa ei muutenka pelata olosuhteiden takia lähellekään niin useassa kylässä ku mitä futista eli piirit tiivistyy jo automaattisesti helpommin sinne, missä jäähallit sijaitsee. Huomattavasti helpompi ne lahjakkuudetki bongata eli futisessa vastaavaan joutus tehä enemmän töitä. Mutta mitä?

Tästä ei kukaan varmaan tajunnu hevon vittua, mutta ehkä joku saa jostain kiinni.

Täysin samaa mieltä. Futiksessa jo piirijoukkuetoiminta tuntuu olevan melko sisäsiittoista monessa piirissä ja joukkueet kootaan maakuntakeskusten pojista jotka ovat valmentajille tuttuja jo ennestään. Lisäksi seuroilla ei ole juurikaan resursseja järjestää minkäänlaista kokonaispakettia esim 2.asteen oppilaitoksen,pelaamisen ja asumisen suhteen. Jos joku pienen maalaiskunnan lupaava juniori haluaa uralla eteenpäin niin siinä on ylä-asteen jälkeen tehtävä kovia ratkaisuja ja muutettava lukioon ja parempaan seuraan yksin vieraalle paikkakunnalle,jotta kehitys voisi jatkua. Ja tämä kaikki vanhempien kustantamana. Tämä askel jää monella tekemättä ja tekeminen lässähtää harrastamisen tasolle.

Lätkän puolella esim. Lukko ja Kärpät pystyvät tarjoamaan todella kattavan paketin myös näille ulkopaikkakunnilta tuleville lupauksille. Maakuntia myös scoutataan erittäin tarkasti, joten se Inarin tai Tornion lahjakkuus kyllä saadaan ammattimaisen toiminnan piiriin mikäli potentiaali huomataan. Futiksessa sama nuori voi vain tyytyä toteamaan,että sattui kasvamaan väärällä paikkakunnalla kehittymisen kannalta. Sieltä Torniosta tai Inarista ei kyllä kukaan tule hakemaan.

[Ricardo Leite]

Islannissa ja Belgiassa pamahti yhtäkkiä helvetisti lahjakkaita nuoria, kun sitä ennen oli ollut hyvin hiljaista?

Ne muuten pamahti esiin kun lama-ajan nuoriso (melko vitun vakava henkinen ja taloudellinen lama molempia maita vaivasi näiden maiden nykyhuippujen nuoruudessa) kasvoi aikuisiksi. Aivan kuin Suomessa niin sanotun kultaisen sukupolven ikäluokka. Sekä jalkapallon, että jääkiekon puolella. Rakenneuudistukset, schmakenneuudistukset. Ricky uskoo Martti Vainioon ja laman positiiviseen vaikutukseen!

[RaneKa]

Lisäksi kirjoituksistasi huokuu se, että et ymmärrä ollenkaan miten pienemmissäkin seuroissa voidaan tehdä ihan asiallista juniorityötä.

Provoilet ja kysyt paljon, muttet itse vastaa... Tuosta harhalaukauksestasi jää kuitenkin niin ikävä kuva, että se on vielä torjuttava.

Ei tässä olla ristiretkellä pieniä paikkakuntia, esim. Ylivieskaa vastaan. Oulu on yhtälailla jalkapalloilullisesti pieni paikkakunta, eikä sen toteamiseen tarvita edes pohjoismaista mittakaavaa. Ihan aito tarkoitus tässä on pohtia suomalaisen pelaajakasvastuksen pullonkauloja.

Meillä Oulussa on junioritoiminnan eteen tehty viime vuosina paljon hyvää ja oikean suuntaista työtä. Toimintaa voisi halutessaan kutsua asialliseksi. Junioreita lasketaan tuhansissa ja esim. BSM-sarjassa on ollut joukkue lähes säännöllisesti.

Mutta.

Oulussa on kolme pääsarjoissa pelaavaa miesten edustusjoukkuetta. Kaksi Kakkosessa ja yksi Ykkösessä. Näiden kolmen joukkueen pelaajataustan yhteissaldo viime kierroksen sarjapeleissä on karua luettavaa: yhteensä 33:sta (3 x 11) avauskokoonpanon pelaajasta Oulun alueen kasvatteja oli 13. Suomalaisiakin kaikkiaan yhteensä vain 17. Asiallista juniorityötä?

Voi olla, että oululaisten pelaajien osaaminen ei vain riitä BSM-sarjasta eteenpäin. Mutta kenties rakenteissamme on jotain muutakin vialla. Jotain sen tyyppistä, johon Tihinen viittasi. Jotain sen tyyppistä, joka on mahdollistanut sen, että esim. Ouluun on syntynyt kaksi Kakkosen seuraa ilman omaa junioritoimintaa, tai edes yhteistyösopimusta johonkin junioriseuraan. Mutta tuosta Tihisen lausumasta ymmärsin sinun olevan eri mieltä, joten sen osalta riittää mitä aiemmissa viesteissä on kirjoitettu.

[Thalian]

Oulussa on kolme pääsarjoissa pelaavaa miesten edustusjoukkuetta. Kaksi Kakkosessa ja yksi Ykkösessä. Näiden kolmen joukkueen pelaajataustan yhteissaldo viime kierroksen sarjapeleissä on karua luettavaa: yhteensä 33:sta (3 x 11) avauskokoonpanon pelaajasta Oulun alueen kasvatteja oli 13. Suomalaisiakin kaikkiaan yhteensä vain 17. Asiallista juniorityötä?

Montako pelaajaa pitäisi Oulun kokoisen kaupungin sitten tuottaa näille tasoille? 13 avauksen pelaajaa on kuitenkin ihan asiallinen määrä, varsinkin kun tässä ovat vain ne pelaajat, jotka ovat jääneet kotikaupunkiinsa pelaamaan. Kärpillä näyttäisi olevan tällä kaudella 12 omaa kasvattia joukkueessa, ja tuo määrä on kiekkoliigan suurin. Tän: https://twitter.com/ESPNFC/status/527071496846721024/photo/1 tutkimuksen mukaan euroopan suurseuroilla, joilla kuvittelisi olevan aika helvetin hyvä junnutuotanto, on parhaillakin tuollaista 15 omaa kasvattia joukkueessa. Mikä siis on se riittävä taso? Ja kannattaa miettiä, että onko tavoitteiden asettelu nyt oikealla tasolla?

[RaneKa]

uuuh....ei enää yhtään kysymystä tai teoriaa tähän suuntaan please...

[Kaihlamo]

Montako pelaajaa pitäisi Oulun kokoisen kaupungin sitten tuottaa näille tasoille? 13 avauksen pelaajaa on kuitenkin ihan asiallinen määrä, varsinkin kun tässä ovat vain ne pelaajat, jotka ovat jääneet kotikaupunkiinsa pelaamaan. Kärpillä näyttäisi olevan tällä kaudella 12 omaa kasvattia joukkueessa, ja tuo määrä on kiekkoliigan suurin. Tän: https://twitter.com/ESPNFC/status/527071496846721024/photo/1 tutkimuksen mukaan euroopan suurseuroilla, joilla kuvittelisi olevan aika helvetin hyvä junnutuotanto, on parhaillakin tuollaista 15 omaa kasvattia joukkueessa. Mikä siis on se riittävä taso? Ja kannattaa miettiä, että onko tavoitteiden asettelu nyt oikealla tasolla?

3≠1 kai myös Oulussa?

[Thalian]

3≠1 kai myös Oulussa?

Kiekossa Kärpät ovat ymmärtääkseni Oulun ainoa vakavamielinen seura eli siellä käytännössä kaikki tarpeeksi hyvät junnut menevät Kärppien kautta ja myöskin menevät Kärppien edustukseen. Käytännössä siis Kärpät edustavat sitä, mitä kolme futisseuraa yhteensä tekevät. Verrattava pelaajajoukkokin on melkein sama (25 vs 33).

[6660]

Suomen futiksen tilannetta voi hyvin verrata lätkään ennen 1980 lukua.  Lajien kokoerot vaikuttavat siihen, että tavoitteet eivät ole olleet samat. Lätkässä tavoite oli päästä mitaleille ja futiksessa kisoihin. Henkinen kynnys oli yhtä suuri. Neuvostoliitto, Kanada, USA , Ruotsi, Tšekkoslovakia... ylipääsemättömiä esteitä. Lätkän peli-identiteetti lähti puolustuksesta, hyvästä yhteistyöstä ja kovasta työnteosta. Mitään erityistä tarjottavaa ei  lajill maailmalle ollut kuin joitain yksilöitä.

Muutos on häkellyttävä. Muutamassa vuosikymmenessä Suomen peli-identiteetti on täysin mullistanut. Jukka Jalonen ja kumppanit on kehittäneet pelitapaa  kuin hollantilaiset. Kärpät on lätkämaailman Ajax. Suomi tunnetaan loistavista hyökkäyspään pelaajistaan.

Mitä futis voisi tästä oppia?  Paljon puhuttu peli-identiteetti ei synny jollain Palloliiton mahtikäskyllä. Se synttyy sen arkisen käytännön kautta, jossa valmentajat, pelaajat ja muut toimijat rohkeasti työtään tekevät.

Jos joku olisi mennyt kertomaan 80-luvun lätkäihmisille missä Suomi on 2016 varmasti olisi pyydetty palaamaan takaisin todellisuuteen, mikä sinänsä on ihan oikeinkin. Päivä kerrallaan!

[papadopoulos]

Suomen futiksen tilannetta voi hyvin verrata lätkään ennen 1980 lukua.  Lajien kokoerot vaikuttavat siihen, että tavoitteet eivät ole olleet samat. Lätkässä tavoite oli päästä mitaleille ja futiksessa kisoihin. Henkinen kynnys oli yhtä suuri. Neuvostoliitto, Kanada, USA , Ruotsi, Tšekkoslovakia... ylipääsemättömiä esteitä. Lätkän peli-identiteetti lähti puolustuksesta, hyvästä yhteistyöstä ja kovasta työnteosta. Mitään erityistä tarjottavaa ei  lajill maailmalle ollut kuin joitain yksilöitä.

Muutos on häkellyttävä. Muutamassa vuosikymmenessä Suomen peli-identiteetti on täysin mullistanut. Jukka Jalonen ja kumppanit on kehittäneet pelitapaa  kuin hollantilaiset. Kärpät on lätkämaailman Ajax. Suomi tunnetaan loistavista hyökkäyspään pelaajistaan.

Mitä futis voisi tästä oppia?  Paljon puhuttu peli-identiteetti ei synny jollain Palloliiton mahtikäskyllä. Se synttyy sen arkisen käytännön kautta, jossa valmentajat, pelaajat ja muut toimijat rohkeasti työtään tekevät.

Jos joku olisi mennyt kertomaan 80-luvun lätkäihmisille missä Suomi on 2016 varmasti olisi pyydetty palaamaan takaisin todellisuuteen, mikä sinänsä on ihan oikeinkin. Päivä kerrallaan!

Niin futiksessahan ei mitään nousua tapahtunut. Mitä nyt saatiin Litmasta, Hyypiää yms. kasvatettua maailmalle.
Jos joku olisi tullut -80 luvulla sanomaan, että 10-15 vuoden päästä Suomella pelaa maajoukkueessa Euroopan seurajoukkueiden mestaruuden avainpelaajan roolissa voittaneita pelaajia 2 ja useampi kaveri maailman sen hetken kovimmasta sarjasta ei sitäkään kukaan olisi uskonut.

Kyse on siitä mihin se nousu riittää. Vaikka Suomi tekisi minkä nousun pikajuoksussa niin siellä olisi silti Jamaikan ja USA:n kaverit jakamassa mitaleita. Toisaalta taas jos panostetaan isosti vaikka uppopalloon ja tehdään siellä nousu saattaa se riittää vaikka mihin.

Jotain rajaa näille hehkutuksille. Suomella ei ole edelleenkään yhtään oikeaa A-maajoukkue mestaruutta vaikka jengi niin kuvittelee.

[julio gonzales]

s

[wiese]

Jotenkin tuntuu, että monilla kirjoittajilla ei ole mitään kosketuspohjaa junioritoimintaan, kun ainoa argumentti on mölinä Nuori Suomi -toiminnasta. Jalkapallossa on useita erilaisia juniorikulttuureita, joilla on tehty hyviä yksilöitä ja menestyviä maajoukkueita. Voidaan lähteä liikkeelle vaikkapa Hollannin aika tiukasta kulttuurista, jossa monet akatemiat pistetään kasaan jo 8-vuotiaana ja pelipaikoista kilpaillaan joka vuosi. Toisessa ääripäässä on vaikkapa Uruguay, jossa vielä 13-vuotiaana on sarjataulukot kielletty ja joukkueet eivät voi nousta/pudota sarjassa/tasossa.

Viimeisiltä vuosikymmeniltä löytyy monia maita, jotka ovat menestyksekkäästi uudistaneet junioritoimintansa. Espanja teki tämän 90-luvulla, Saksa vuonna 2000 ja Belgia aloitti uudistuksen vuonna 2006. Kaikissa näissä on ollut selkeä ja vahva visio, johon on sitouduttu käytännössä maajoukkueen romahduksen jälkeen. Esimerkiksi Belgiassa otettiin selvä tavoite, jossa suuri juniorimassa pyritään viemään laadukkaassa valmennuksessa 12-vuotiaaksi asti, ja vasta tämän jälkeen alkavat jyvät erottumaan akanoista. Suomessa palloliitolla ei ole minkäänlaisia resursseja ajaa tällaisia uudistuksia eteenpäin, eivätkä seurat muutenkaan ole sitoutuneita Palloliiton ohjeistuksiin.

Mitä tulee taas tuohon totuuteen "jääkiekko on hylännyt Nuori Suomi -toiminnan" ja siksi menestyy, niin tämä on ihan puppua. Jalkapallossa akatemiat pistetään kuitenkin kasaan Suomessa n. 8-vuotiaana, jääkiekossa ei ole mitään tällaista, vaan 10-vuotiaaksi asti pelaajat vaihdetaan peleissä summerista - kaikki pelaavat saman verran! 12-vuotiaaksi asti vedetään pääosin kahdella kentällä, joten peliaika jakautuu käytännössä tasaisesti pelaajille ja vasta tämän jälkeen alkavat erottumaan joukkueet, jotka ovat kilpailullisia ja missä tehdään harrastetoimintaa.

Jos käytännössä jääkiekon ja jalkapallon harrastamista vertaa tällä hetkellä Suomessa, niin ensimmäisessä toiminta on keskimäärin laadukkaampaa jo ensimmäisistä harjoituksista lähtien. Pojat opetetaan kunnioittamaan harjoituksia, ja tämä tulee luonnostaan jo siitä, että jääaika on rajallista ja maksaa! Toiminnassa on mukana paljon entisiä pelaajia, eikä kuka tahansa faija edes uskalla jäälle, kun siellä pitää osata toimia luistimien kanssa. Varsinaiset ammattivalmentajat ovat jääkiekossa harvinaisempia kuin futiksessa, mutta muuten valmentajien koulutus on huomattavasti runsaampaa kuin  jääkiekon puolella.

Tätä tilitystä voisi jatkaa vaikka kuinka siitä, kuinka Suomessa jalkapallojuniorit harjoittelevat ohjatusti enemmän kuin muualla Euroopassa tai siitä, miten lajikulttuurin puute suorastaan räjähtää kasvoille, kun seuraa faijavalmentajien toimintaa turnauksissa, mutta jääköön varastoon.

[6660]

Nythän on aika hyvin jo tajuttu se, että treenaus ei voi vanhanaikaiseen tapaan olla irrallaan pelaamisesta. Tämä aletaan aika hyvin tajuta. Sen sijaan ei vieläkään ei oikein tajuta sitä, kuinka tärkeää olisi se, että huipulle tähtäävä toiminta tapahtuu huipputoiminnan yhteydessä. Sen irroittaminen on aivan yhtä paha virhe kuin oli ennen treenin erottaminen pelistä.

Lätkässä tämä onnistuu luonnostaan, koska Suomen lätkä on maailman huipun tasolla. Futiksessa tämän on merkittävä ongelma. Miten luodaan se tiivis yhteys huipputasoon, kun Suomen seurataso on siitä aika kaukana. Kaikissa onnistuneissa uudstuksissa tämä tiivis yhteys on olemassa. Miten ihmeessä voidaan junnuja viedä huipulle, jos kaikki tapahtuu jonkinlaisen kirjaviisauden ja tiedon varassa ilman suoraa kokemusta siitä mitä huipputoiminta vaatiin.

Pahaa pelkään että esimerkiksi islantilaisilla tulee erittäin suuria ongelmia, jos tulevat ikäluokat eivät olekaan yhtä valmiita lähtemään ulkomaisiin huippuyksiköihin vaan ajattelevat Islannin sisäisen järjestelmän tämän turvaavan, vaikka kaikki tiedämme, että Islannin liigan tasoa ei voi kovin korkeana pitää. Ennustan siis, että Islanti tekee "norjat" eli tulee vielä aika vauhdilla alas sieltä huipulta.

Ei Suomessa futisvanhemmatkaan yleensä tajua, sitä minkälaista on huippuakatemiatoiminta. Kuinka tiivis yhteisö on luotava ja kuinka henkilökohtaista kaiken pitää olla. Useimmilla vanhemmilla toiminnan viitekehys on koulu. Koulu on kuitenkin aivan eri asia. Se antaa perusvalmiuksia kaikille, ei sen tavoite ole, eikä pidäkään olla, huipputoiminnan aikaansaaminen.

Suomeen pitäisi saada futisjunnuputkeen kuin kaksi eri maailmaa. Toinen se koulumainen kaikki mukana ja sitten sen jatkeena täysin erityyppinen jatkoputki niille, joilla on ammatillisia tavoitteita. Aivan uusi vaihde sisään. Tallaisia putkia ovat monet nuoret jo availleet. Voisi olla jopa järkevää, etti edes tavoitella mitään massiivisia itseisarvoisia järjestelmiä vaan tuetaan  sitä työtä, mitä monet nuoret ovat jo tehneet. Esim. futistipendejä hyvistä suoritumisesta kv akatemioissa ja henkistä tukea vaikka liiittäen se esimerkiksi laajaan majutoimintaa. Tietyn taitotason jälkeen suurimmat esteet ovat korvien välissä ja henkisessä kasvussa. Eli alhaalta ylöspäin. Nuorten ehdoilla. Se voisi tuottaa jopa maailmanluokan uutusarvoa. Ei massamaissa tällaiseen lähdetä, mutta pieni maa ei voi hukata talenttejaan.

[papadopoulos]

Lyökää nyt tämä topic lukkoon tai vaihtakaa otsikko.

Esimerkiksi tuo ulkomainen akatemia vs. kotikunnan seura olisi jo ihan oikeasti rakentava keskustelunaihe.

Meillä ne isävalmentajat ei mene jäälle niiden luistinten takia vaan sen, että lätkästä on saatu tällä hypellä jokin mystinen kunnioitusta herättävä laji.
Sitten ne samat isävalmentajat opettaa futista kun kuvittelee sen olevan helppoa.
Kyllä niitä jengejä tuolla näkee kun pelataan lätkätyylisellä pelitavalla voitosta. Sitten tiputaan kelkasta kun pitäisi alkaa pelaamaan aivoilla.

[wiese]

Esimerkiksi tuo ulkomainen akatemia vs. kotikunnan seura olisi jo ihan oikeasti rakentava keskustelunaihe.

Ulkomainen akatemia vs kotimaiset akatemiat on myös ihan mielenkiintoinen keskustelunaihe.

Sitten ne samat isävalmentajat opettaa futista kun kuvittelee sen olevan helppoa.

Tämä on taivahan tosi. Jalkapallosta ei voi edes keskustella suurimman osan isävalmentajista kanssa, kun tämä herättää lähinnä ihmetystä.

Kyllä niitä jengejä tuolla näkee kun pelataan lätkätyylisellä pelitavalla voitosta. Sitten tiputaan kelkasta kun pitäisi alkaa pelaamaan aivoilla.

Mikä on lätkätyylinen pelitapa? Ainakin se on selvää, että suomalaisessa jääkiekossa oli sukupolvi kovasti yrittäviä pelaajia, joilla ei riittänyt tekniikka, pelikäsitys eikä luistelutaito maailman huippuja vastaan. Toimintaa uusittiin isosti, ja uusi sukupolvi on eri maata. Toki yhdyn käsitykseen jalkapallon vaikeudesta lajina.

[papadopoulos]

No ainakin olen ihmetellyt kuinka vähän nappuloissa keskitytään pelin avaukseen ja ryhmittymiseen vastustajan avauksissa.
Peliä ei saada koskaan kontrolloidusti käyntiin kun roiskastaan keskelle selin vastustajan maalille olevalle pelaajalle.

No lätkässähän ei ole pelinavauksia eikä tämä ole ainoa esimerkki.

Miten ihmeessä voi olla kun jalkapallo on maailman ylivoimaisesti suurin laji, että pitäisi hakea mallia muualta. Luulen, että niitä malleja löytyy lajin sisältä enemmän kuin mistään muualta.

[6660]

Ulkomainen akatemia vs kotimaiset akatemiat on myös ihan mielenkiintoinen keskustelunaihe.

Tämä on taivahan tosi. Jalkapallosta ei voi edes keskustella suurimman osan isävalmentajista kanssa, kun tämä herättää lähinnä ihmetystä.

Mikä on lätkätyylinen pelitapa? Ainakin se on selvää, että suomalaisessa jääkiekossa oli sukupolvi kovasti yrittäviä pelaajia, joilla ei riittänyt tekniikka, pelikäsitys eikä luistelutaito maailman huippuja vastaan. Toimintaa uusittiin isosti, ja uusi sukupolvi on eri maata. Toki yhdyn käsitykseen jalkapallon vaikeudesta lajina.

Periaatteeessa on totta, että isävalmentajat, jotka tulevat lätkän puolelta tuovat helposti lätkämäisiä tapoja liian suoraan futikseen. Tämä vaara on hyvä tunnistaa. Omat käytännön kokemukset kertoivat kyllä siitä, että nämä samat valkut toivat kuitenkin hyvin paljon positiivista joukkueena toiminnasta, pelin lukemisessta, yleensäkin taktisesta ajattelusta yms. Asioita jotka eivät sinänsä liity tiettyyn joukkuelajiin. Jos siis isävalkut olisivat tulleet ihan pystymetsästä ilman mitään joukkuelajitaustaa, Suomen futiksen tilanne olisi vielä huonompi. Pitkä ja perään futiksen perinteet johtavat aivan muualle kuin lätkän vaikutukseen. Aivan futiksen omaan perinteeseen.

Tuo helppo ja vaikea laji ajattelu on yksinkertaisesti typerää. Voisihan ajatella, että vaikka golf on maailman helpoin laji, kun siinä vaan lyödään mailalla palloa. Mikä tahansa laji on oikeasti haastellinen mitä lähemmäs huippua mennään, kukin omalla tavallan. Tajuan toki hyvin, että eihän tästä oikeasti ole näissä jutuissa kyse kun jotain tiettyä lajia halutaan dissata tai näitä vertailuja tehdään.

[Leka Harkko]

No ainakin olen ihmetellyt kuinka vähän nappuloissa keskitytään pelin avaukseen ja ryhmittymiseen vastustajan avauksissa.
Peliä ei saada koskaan kontrolloidusti käyntiin kun roiskastaan keskelle selin vastustajan maalille olevalle pelaajalle.

Viikonloppuna tuli katseltua SPL:n C-14 kakkostason turnausta Valkeakoskella. Se mikä pelissä eniten näkyi oli, että pelaajat luottavat paljon tekniikkaan ja ratkaisut lähtevät sitä kautta vaikeasti. Yksinkertainen peli tuntuu olevan monelle mahdoton hahmottaa, vaan pyritään tekemään Youtube-ratkaisuja. Esim pelin levittäminen laidoille painopisteen ollessa keskellä tai toisella reunalla.

No lätkässähän ei ole pelinavauksia eikä tämä ole ainoa esimerkki.

Vaati sen kiako tuominen ja kontrolloitu hyökkäys sitä samaa peliälyä, kuin futiksessakin. Molemmissa lajeissa on myös se yksinkertainen avausmalli, pitkä päätyyn ja nopeimmat perään.

Suurin ongelma suomalaisessa junioriurheilussa on, että talentit pannaan heti pihalle ringissä, jos kehitys ei tapahdu samaa vauhtia muiden kanssa. Tämä lajista riippumatta. Toimihenkilöiden tulisi tunnistaa paremmin potentiaali, mikä on mahdollista saada irti. Toki tähän voi sanoa, että höntsää vähän ja tulee uudelleen rinkiin mukaan, mutta yleensä kun siitä edariringistä putoaa pois myös valmennuksen taso ja vaatimustaso laskee, sekä ihan suoraan motivaatio. Ja vaikka nämä olisivat kunnossa on siihen yhteen hitsaantuneeseen edaririnkiin enää vaikea päästä takaisin parin vuoden jälkeen, ellet ole ihan poikkeuksellinen sukupolvitalentti.

[sus]

..
No lätkässähän ei ole pelinavauksia eikä tämä ole ainoa esimerkki.

Miten ihmeessä voi olla kun jalkapallo on maailman ylivoimaisesti suurin laji, että pitäisi hakea mallia muualta. Luulen, että niitä malleja löytyy lajin sisältä enemmän kuin mistään muualta.

Voi Papa- mistä kiekkoviha ja aliarvostus? Aiemmin oli hyvä kommentti siitä, mitä kiekosta voidaan tuoda. Ei mitään politiikkaa vaan tekemisen meininkiä. Jalkapallon ongelma on liian alhainen vaatimustaso ja ehkä myös liian halpa hinta. Hyväksytään huono tekeminen- jääkiekossa sitä ei hyväksytä.

Ilmanaikuiset valittajat ja pelleilijät pitäisi saada pois jalkapallosta jo pikkujunnuina. Lapsia (ja vanhempia) voi velvoittaa oikeanlaiseen tekemiseen ja harjoitteluun.

Jos tuo onnistuu kiekossa, miksi ei futiksessa ?

Aiemmilta sivuilta:

"Meillä junnu pelasi 13 ikävuoteen sekä jalkapalloa että jääkiekkoa. 13 v teki lajivalinnan ja päätyi jääkiekkoon. Voin läheltä seuranneena sanoa parikin syytä jääkiekon menestykseen.
1) [b]ei lajikateutta [/b]- jalkapallo ei ole vihollinen. Jalkapalloa ei parjata eikä nimitellä ja jalkapalloilijoita arvostetaan jääkiekon piirissä
2) Kovempi vaatimustaso aivan pikkujunnuista lähtien. "niin pelaat kuin harjoittelet" ja ne pelaa jotka harjoittelevat ja paneutuvat harrastukseensa. Tosissaan tehdään
hymy suussa ja kovasta treenista ja kovista peleistä nauttien. Ei hyväksytä huonosti tekemistä.
3) harjoituskertojen määrä ja intensiteetti- 13 v lähtien 4 harkat + pelit viikonloppuna. Harjoitusten kesto 2-3 h /kerta. Hyväksytään pitkätkin pelimatkat..
4) Harjoituksissa pitää yrittää kaikkensa-
5)peliaika ja paikka joukkueessa täytyy ansaita. Tietyllä tavalla tryoutit koko ajan päällä.
6) oikeanlaiset pelit- jo D1:ssä valtakunnallisia pelejä alueen kovimpia joukkueita vastaan..
7) yhteinen tavoitetila- edistyminen ja pärjääminen
ollaan valmiita (vanhemmat ja pelaajat) satsaamaan harrastukseen - harjoituksiin, itsensä kehittämiseen, välineisiin, kk-maksuihin. Ettei tulisi väärinkäsitystä: jääkiekko ei ole rikkaiden harrastus. Talkoot ovat jääkiekkopiireissä hyvin voimakkaasti hengissä.
9) Seurojen välinen yhteistyö-Alueelliset huippuseurat vrs alueen pienemmät toimijat. Alueen huippuseuroihin hakeutuu pelaajia muista seuroista. Ei pidetä huonona.
10)seurojen erikoistuminen kilpa ja harrastekiekkoon. Huippujen annetaan kehittyä ja hakeutua kovempiin haasteisiin..
11) vuosittaiset tryoutit- kaikki hakevat omaa paikkaansa, myös ne "huiput". Kaikilla mahdollisuus päästä sisään ja kehittyä. Tryout systeemi kehitetty huippuunsa.
12) Joukkueet elävät- ei kiinteitä joukkuejakoja- kaikilla mahdollisuus kehittyä
 

 
 Ilmoita valvojille   tallennettu 
 
 
 
 

koera

Poissa Poissa



 
 
Vs: Jääkiekon puolelta mallia valmennusfilosofiaan

Vastaus #74 : 10.05.2016 klo 23:42:17
Vastaa lainatenLainaus 


Olipas hyvä kommentti yllä. Jalkapalloväki voi vaan lukea listaa kateudesta vihreänä (pl. pieni joukko lähinnä suurempien kaupunkien seuroja). Lähtien siitä että esim. Itä-Suomessa on saatu pitkäkestoisia riitoja aikaan sillä, että yksi junioripelaaja on siirtynyt seurasta toiseen.
 

 
 
 
 
 

[Pemari]

1) ei lajikateutta - jalkapallo ei ole vihollinen. Jalkapalloa ei parjata eikä nimitellä ja jalkapalloilijoita arvostetaan jääkiekon piirissä

Mitä helvettiä? Tämä nyt ei sinällään ole kovinkaan merkittävä pointti itse aiheen kannalta, mutta pakko puuttua vanhaan viestiin, kun en mitään näin typerää ole lukenut tämän päivän aikana.

Jalkapalloviha on totisinta totta ja juurtuu kauas menneisyyteen. Jalkapalloa halveksutaan yhä enemmän kuin mitään muuta lajia suomalaisissa urheilupiireissä, eikä vähiten jääkiekon parissa toimivien ihmisten toimesta. "Potkupalloa", "jalkapallo ei sovi suomalaiselle ruumiinrakenteelle", "Suomi ei voi koskaan pärjätä jalkapallossa", "neitien laji".

Jääkiekkoviha taas on pelkkää Futisforumin huuhaata, josta ei kannata mitään johtopäätöksiä koko lajin parissa vallitsevista mielipiteistä vetää.

2) Kovempi vaatimustaso aivan pikkujunnuista lähtien. "niin pelaat kuin harjoittelet" ja ne pelaa jotka harjoittelevat ja paneutuvat harrastukseensa. Tosissaan tehdään
hymy suussa ja kovasta treenista ja kovista peleistä nauttien. Ei hyväksytä huonosti tekemistä.
3) harjoituskertojen määrä ja intensiteetti- 13 v lähtien 4 harkat + pelit viikonloppuna. Harjoitusten kesto 2-3 h /kerta. Hyväksytään pitkätkin pelimatkat..
4) Harjoituksissa pitää yrittää kaikkensa-
5)peliaika ja paikka joukkueessa täytyy ansaita. Tietyllä tavalla tryoutit koko ajan päällä.
6) oikeanlaiset pelit- jo D1:ssä valtakunnallisia pelejä alueen kovimpia joukkueita vastaan..
7) yhteinen tavoitetila- edistyminen ja pärjääminen
ollaan valmiita (vanhemmat ja pelaajat) satsaamaan harrastukseen - harjoituksiin, itsensä kehittämiseen, välineisiin, kk-maksuihin. Ettei tulisi väärinkäsitystä: jääkiekko ei ole rikkaiden harrastus. Talkoot ovat jääkiekkopiireissä hyvin voimakkaasti hengissä.
9) Seurojen välinen yhteistyö-Alueelliset huippuseurat vrs alueen pienemmät toimijat. Alueen huippuseuroihin hakeutuu pelaajia muista seuroista. Ei pidetä huonona.
10)seurojen erikoistuminen kilpa ja harrastekiekkoon. Huippujen annetaan kehittyä ja hakeutua kovempiin haasteisiin..
11) vuosittaiset tryoutit- kaikki hakevat omaa paikkaansa, myös ne "huiput". Kaikilla mahdollisuus päästä sisään ja kehittyä. Tryout systeemi kehitetty huippuunsa.
12) Joukkueet elävät- ei kiinteitä joukkuejakoja- kaikilla mahdollisuus kehittyä

Nämä loput sen sijaan ovat varmasti sitäkin todellisempia kehittämiskohteita suomalaisessa jalkapallossa. Suomessa on kohtuullisen paljon jalkapallon harrastajia mutta hyvin vähän määrätietoisesti kohti maailman huippua treenaavia junnuja. Jokaiselle jalkapallon pariin eksyneelle suomalaislapselle tulisi tarjota aito mahdollisuus päästä ammattimaiseen valmennukseen ja ohjaukseen. Monelta lahjakkaalta juniorilta puuttuu nykyisessä harrasteluilmapiirissä todellinen vaihtoehto lähteä koittamaan tosissaan, mihin asti taidot riittävät, ja samalla suomalainen jalkapallo tuhlaa valtavan määrän potentiaalia ja polkee paikallaan.

[julio gonzales]

s

[Pemari]

Joopa joo. Missä maassa asut? Onko se todellista jalkapallovihaa, jos lytätään kotimainen futis?

En tainnut kirjoittaa mitään kotimaisen futiksen lyttäämisestä. Ja miksi ihmeessä se pitäisi lytätä? Ja eikö se sitä paitsi juuri ole pahin vihan ilmentymä, kun lytätään sen sijaan että yritettäisiin rakentaa?

Jalkapalloa todellaki arvostetaan täällä vähintään yhtä paljon ku kiekkoa.

Asutko siinä samassa maassa, jossa eli taannoin suuri urheiluvaikuttaja T.Pihkala? Kannattaa joskus käydä laajasti Etelä-Suomen ulkopuolellakin.

[papadopoulos]

Joopa joo. Missä maassa asut? Onko se todellista jalkapallovihaa, jos lytätään kotimainen futis? Kaameeta paskaahan se täällä onki ja helppo kohde tylyttää.

Jalkapalloa todellaki arvostetaan täällä vähintään yhtä paljon ku kiekkoa. Gloryhuntterit vaan antaa erilaisen kuvan. Yksinkertasimmat yksilöt pitää sitä kovinta meteliä omista mielipiteistään.

Joo tää jengi on just sitä jonka ansiosta ollaan kisoissa.

Hyvin sä vedät. Suomalainen futis kiittää.

[julio gonzales]

s

[Leka Harkko]

Joopa joo. Missä maassa asut? Onko se todellista jalkapallovihaa, jos lytätään kotimainen futis? Kaameeta paskaahan se täällä onki ja helppo kohde tylyttää.

Jalkapalloa todellaki arvostetaan täällä vähintään yhtä paljon ku kiekkoa. Gloryhuntterit vaan antaa erilaisen kuvan. Yksinkertasimmat yksilöt pitää sitä kovinta meteliä omista mielipiteistään.

Sama. Junioripuolella en ole koskaan nähnyt, että näitä useamman lajin harrastajia alettaisiin jotenkin dumaamaan. Lajiviha on tätä uskottavuuspisteiden keräämistä, kun muuta annettavaa kotimaiselle urheilulle ei ole.
Eriasia on sitten se, että jossain kohtaa seurat alkavat ehkä painostaa valitsemaan lajien välillä. Esimerkiksi eräs Helsinkiläinen futisorganisaatio on parissa tietämässäni tapauksessa ollut hoputtamassa lajivalintaa ja siirtämässä pelaajia ringistä toiseen. Hokissa tämä on yleensä edessä, kun aletaan siirtymään edarijoukkuesiin, mutta toki ymmärrettävää. Jos haluat pitää paikkasi pitää olla aktiivinen.

Edit: ei kuulu aiheeseen enää, mutta kotimaisessa futiksessa on heikkoutensa. Kiistaton fakta on, että omalla tekemisellä tuosta voi vaan nousta. Se mitä muut tekee ja ajattelee on täysin ulkokehän juttuja. Foorumia selatessa lajista saa todella etovan ja elitistisen kuvan. Et voi kannattaa tai olla laji-ihminen, jos et täytä tiettyjä kriteerejä. Lajikateus on sitä ulkokehän juttuja, joille pitäisi antaa mahdollisimman pieni painoarvo, mutta on saanut pallistien keskuudessa mittavat piirteet. Koska ei Anfieldilläkään puhuta hokista...Toiset tykkää tractorpullingista, toiset painista ja tikanheitosta

Taas aiheeseen liittyen. Laji ponnistaa kuitenkin sieltä perunapeltokentiltä, jossa vapaaehtoiset vääntävät puhtaasta innosta treenejä junioerielle ja juniorit treenaavat. Ei yhdenkauden suonenvedoista eurokentillä tai soihduttamisen kieltämisestä sekä saatanan ja vitun huutamisesta katsomosta.

[gv39]

Vähän kevennystä;
Mira Potkosella myös jääkiekkotaustaa. On ne kovia siellä kendon puolella .....