Reipas 15 vuotta sitten, alakouluikäisenä pojankloppina kiinnostuin jalkapalloharrastuksen aloittamisesta. Seuravaihtoehtoja oli tuohon aikaan Seinäjoella kolme: SiSu, Sepsi, sekä TP-Seinäjoki. Valitsin viimeksi mainitun kavareideni tavoin. Tulevina kesinä oman pelailun ohella tuli käytyä aina silloin tällöin isojen poikien peleissä katsojana sekä pallopoikana Seinäjoen futispyhätöllä, Keskuskentällä. TP ja Sepsi pelasivat kakkosta ja kauden ehdottomia kohokohtia oli Seinäjoen derbyt, jotka muistaakseni päättyivät melko usein pistejakoon. Komealla tiikerilogolla varustettu oranssipaitainen törnäväläisseura teki Keke Armstrongin johdolla ranskalaisen liigavisiitin 1997, mutta muuten Seinäjoella pelailtiin tyytyväisenä alempia divareita.
--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Vuosi 2016. Oma futisura on muuttunut mukavaksi harrasteluksi aladivareissa. TP:llä ei ole enää edustusjoukkuetta, kuten ei Sepsilläkään. Näiden fuusiona perustetulla SJK:lla sen sijaan on. Tämä kyseinen edustusjoukkue, hallitseva Suomen mestari pelaa tulevana kesänä UCL-karsintoja ikiomalla kotistadionillaan Jouppilanvuoren kupeessa, samoilla kadunkulmilla, jossa oma pallonpotkiminen silloisessa kuplahallissa aikoinaan alkoi. Edellämainittu on kokonaisuutenaan sellainen yhtälö, joka ei meinaa vieläkään avautua allekirjoittaneelle. Viikottain tulee autolla ajeltua OmaSp Stadionin ohitse ns. monttu auki hämmästellen, mitä kaikkea SJK, etunenässä Simo sekä Raipe ovat seinäjokelaiselle jalkapallolle tehneet. Uskomatonta.
Me mennään EurooppaanEurokiima on huomattavasti vuoden takaista suurempi. Viime kaudella oltiin turisteja, ensikertalaisia Euroopassa ja forumin SJK-fanien slogan, "heittämällä lohkovaiheeseen" olikin vain ylisuurta pohojalaista uhoa. Siitä viis, eipä ne karsinnnat muillakaan Veikkausliigaseuroilla viime kesänä häävisti menneet. Leuka pystyyn, katseeseen tuttu kiilto ja töihin. Tällä kaudella ei olla turisteja, näyttöhalut joukkueella ja koko organisaatiolla ovat varmasti kovat - SJK haluaa näyttää olevansa varteenotettava kilpailija muuallakin, kuin kotimaan kentillä.
Kesällä 2015 SJK:n Eurotaival päättyi UEL-karsintojen ensimmäisessä vaiheessa. Vastassa oli tuolloin islantilainen FH Hafnarfjördur, joka eteni jatkoon yhteismaalein 2-0. SJK joutui pelaamaan ainoaksi jääneen
kotiottelunsa Sonera Stadionilla torstaina 2.7.2015. Ajankohdasta ja paikasta huolimatta SJK-väkeä lähti paikanpäälle Helsinkiin varsin hyvänkokoinen mobi, mutta fanien pettymykseksi SJK:n esitys jäi varsin ponnettomaksi. Silmiinpistävintä Kerhon pelissä oli näennäinen hallinta ja vaarallisille tekopaikoille murtautumisen hankaluus, joka oikeastaan alkoi ensimmäisestä FH-pelistä ja jatkui liki koko heinäkuun.
Toiseen osaotteluun geysirien maahan SJK lähti pakkovoitto edessään ja vähintään yksi maali olisi tehtävä. Vain muutamaa päivää aiemmin SJK hävisi Lahelle 1-0 Veikkausliigassa. Torstai-liigasta tuttuna torstai-pelipäivänä muut suomalaisjoukkueet olivat jo pupeltaneet omat mahdollisuutensa päästä jatkopeleihin, joten nyt olisi SJK:n paikka puhdistaa hieman koko kansakunnan kasvoja. Siinä ei kuitenkaan onnistuttu. SJK lähti hallitsemaan ottelun kenttätapahtumia, mutta jälleen maalintekosektoriin pääseminen oli valtavan työn sekä tuskan takana, ja FH:n vaaralliset vastahyökkäykset aiheuttivat jatkuvasti päänvaivaa. Selkäsauna plus muutama muu häkellyttävän uskollinen SJK-kannattaja olivat lähteneet Islantiin omiaan kannustamaan. Me muut katselimme ottelua FC Casa Granden terassilla
vaihtelevasti toimivan streamin välityksellä. Väkeä oli kyseisenä iltana muutoinkin Tangomarkkinoista johtuen mukavasti liikkeellä ja ottelua seurasi terassilla arviolta yli 40 silmäparia. Maalia ei päästy juhlimaan. Tucon, Aksun sekä Finnish internationalin johtama hyökkäys epäonnistui ja Cedricin hölmöilyn seurauksena FH teki 1-0 voittomaalin. SJK lauluun yhteistuloksella 2-0 tekemättä maaliakaan. Mahalasku. Vitutti, ihmetytti ja suoraan sanoen hieman hävetti.
FH pelistä ei mennyt kuin muutama päivä, kun SJK sai vieraakseen liiganousija KTP:n Keskuskentälle. Europelit eivät olleet enää rasitteena, nyt keskityttäisiin täysillä Veikkausliigaan, jossa pakka oli mukavasti auki. Hyökkääjien tuhnuilu maalipaikoissa, sekä muutenkin melko munaton pallottelu jatkui muutamaa poikkeusta (HIFK k Aksu x4) lukuunottamatta koko elokuun, mutta Simo onnistui kuin onnistuikin kääntämään vaikean jakson voitoksi ja SJK:n tasaisen tappava syksy johti lopulta kultamitaleiden jakamiseen Keskuskentällä.
Maajoukkuemiesten pikkuveljillä kohti EurooppaaSJK saa uuden mahdollisuutensa näyttää koko Euroopalle kesällä 2016. Uusi, Pohjoismaiden hienoin 6000-paikkainen stadion vihitään käyttöön Klubi-pelissä 18.6. Tuolloin on lupa odottaa täyttä tupaa, kuten varmasti myös kotona pelattavissa karsintapeleissä. Klubi-ottelua edeltää varsin miehekäs otteluruuhka Veikkausliigassa sekä Suomen Cupissa, jolloin fysiikkavalmennus sekä pelaajien kunto nousevat suureen arvoon. SJK:lla ei ole tällä hetkellä mitenkään erityisen laaja rinki käytössään ja muutaman avainpelaajan saaminen pelikuntoon olisi jo tässä vaiheessa äärimäisen tärkeää. Etenkin Mehun kokemusta sekä johtamista koko joukkue tarvitsee kesän suurimmissa otteluissa. Kerhon kokeneempaa kaartia edustava Hetemaj on yksi niistä useista SJK- pelaajista, jotka eivät päässeet omalle tasolleen viime kesän FH-otteluissa.
SJK:n kapteeni, joukkueen tukipilari ja fanien ikuinen suosikki Miku Aksalu on takuuvarmasti riittävä torjuja Europeleissä. Toppareista ainoastaan Meitellä on aiempaa kokemusta ns. isommista ympyröistä, mutta miehen kausi tähän saakka on ollut lähinnä sydäninfarkteja aiheuttavaa sähellystä. Uskon kuitenkin, että Meiten rauhallisuutta ja kovuutta tarvitaan karsinnoissa. Kane sen sijaan on yllättänyt varmaan likimain kaikki positiivisesti ja samankaltaisuus kaksi kautta Kerhossa vaikuttaneeseen Gogouaan on hämmentävää. Gogoua tosin oli vajaa vuosi takaperin FH-peleissä Kerhon kenties huonoin pelaaja, joten mielenkiinnolla odotellaan Kanen suorituksia. Melko varmaa jo kuitenkin on, että Kane ihastuttaa ja vihastuttaa SJK-paidassa kauden tai kaksi ennen siirtymistään ulkomaille.
Laitapakeista Tahviksen ja Jakke Hurmeen taso riittää varmasti ja Roopen hääriessä kärjessä voi lähteä luottavaisin mielin otteluun kuin otteluun. Laituri on pelipaikoista se, joiden tason riittävyys mietityttää tässä vaiheessa eniten.
Valmennus on vielä isommassa kuvassa kysymysmerkki, mutta jos Bana Lehkosuo pystyy viemään joukkueensa lohkovaiheeseen, pystyy siihen varmasti Simokin. Päivittäinen tekeminen on SJK:ssa ollut erittäin ammattimaisella tasolla jo vuosia ja Simo on tyyppinä jatkuvasti kehitystä janoava sekä aina enemmän pelaajiltaan vaativa. Tämä on yksi suuri syy siihen, miksi SJK on Veikkausliigan hallitseva mestari sekä HJK:n varteenotettavin haastaja Veikkausliigassa jatkossakin ja eniten Eurokokemusta omaavan Klubin ohella suosikki menemään pitkälle Euroopassa.
Seurapomo Raipe (joka ansaitsisi kultaisen patsaan Stadionin eteen) on aina SJK-aikanaan asettanut isoja, joidenkin mielestä suurudenhulluja tavoitteita organisaatiolle. Tähän saakka pohojalaanen uho on kuitenkin konkretisoitunut tuloksina, jotka kertovat kovaa kieltä SJK:sta. Varmasti lohkovaiheenkin suhteen on joku tavoiteaika asetettu.
Noh, ainakin vastustajaa pelottaa ennen ottelua, kun kokoonpanosta löytyy nimiä kuten
Riski, Hradecky, Hetemaj ja Vasara heh heh.
SJK hyppää sijoittamattomana joukkueena mukaan siis UCL:n toiselta karsintakierrokselta. Arvonta suoritetaan 20.6. ja ottelut pelataan Ti-Ke 12-13.07.16 sekä Ti-Ke 19-20.07.16. Mahdollisten vastustajien kirjo vaihtelee Makedonian mestarista, Red Bull Salzburgiin. Kuten jo mainittua, SJK saa pelata kotiottelunsa ikiomalla OmaSp Stadionillaan Seinäjoen Joupissa. Stadionin kapasiteetin (6000) tulisi riittää ainakin UCL:n 3. ja 4. karsintakierrokselle saakka, mutta jos sattuu niin käymään että Kerho viilettää lohkovaiheeseen saakka, luulisi silloinkin pelaamisen onnistuvan poikkeusluvalla. Kenttäolosuhteet, valaistus ym. ovat vaadittavalla tasolla.
Ps. Kävin eilen ihmettelemässä Stadionin nykytilannetta. Hyttysiä ei ollut, stadion näytti seisovan suorassa ja penkit olivat helvetin hyvän väriset.
---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Heinäkuussa 2015 saavutettiin yksi merkkipaalu, kun SJK teki ensiesiintymisensä Euroopassa. Tänäkin heinäkuussa saavutetaan uusi, upea merkkipaalu, kun UCL-hymni kajahtaa Jouppilanvuoren metsissä. Tien toisella puolella seisoo vanhan, kylmän ja pimeän hiekkakuplahallin sijasta Sarajärven ensimmäinen hauiksennäyttö, Wallsport Areena ja molempien Raipen tekeleiden kylkiä koristaa mustakultainen logo.
SJK - MUIT EI OO
