Oikeinääntäjäin fonetiikkalarppi

[Arkon]

Yksi näiden topicien kestoaiheistahan on ollut saksan ärrän ääntäminen. Savon keisarin "vokaaliynähdys" ei toki oikeasti ole švaa, mutta kuitenkin esimerkiksi Neuerissa on vain alussa konsonanttiäänne. Toivoisin asiakeskustelua myös tästä aiheesta.

Ärrä lausuttava sanojen helpomman taivuttamisen vuoksi. Siinä menee nopeasti katsoja sekaisin, kun Mylalta lähtee kova laukaus.

Noin muutenkin nimien lausuminen "suomalaisittain" on minusta huomattavasti pienempi paha kuin niiden lausuminen muka-autenttisesti päin vittua tyyliin juuri joku Immobiile tai Fabregaa.

[Taka-Harvey]

Tokihan tuo tavunloppuinen r jää englannissakin ääntymättä, jos mennään Received Pronunciationin mukaan, mikä kai loogisinta olisi ainakin Englannin joukkueen ollessa kyseessä. Helpointa nuo tietysti on ääntää juurikin taivutuksen takia aivan kuten myös p nimessä Deschamps. Toisaalta voisi kai pyrkiä parempaan ääntämykseen edes perusmuodon ollessa kyseessä.

[Kuku]

Noin muutenkin nimien lausuminen "suomalaisittain" on minusta huomattavasti pienempi paha kuin niiden lausuminen muka-autenttisesti päin vittua tyyliin juuri joku Immobiile tai Fabregaa.

Vähintään yhtä paha on lausua niitä ruotsin/enkun ääntämissääntöjen mukaan (kun ne on kumminkin ulukomaan kieltä), vaikka suomalainen ääntäminen olisi lähempänä oikeaa.

"Nou camp" oli yhdellä vuosituhannen vaihteen selostajalla aina "nou kämp".

[Lipton]

Aika iso ero sanooko voimakkaasti ich/mich/nicht vs. Bochum. Jännä juttu sinällään enkä osaa selittää miksi. Empiriaa...

Etuvokaalien (kuten i) ja konsonanttien jälkeen tuleva "ch"-äänne muodostuu kitalaen kohdalla, takavokaalien (kuten o ja u) jälkeen tuleva suun takaosassa. Tuon edempänä äännetyn ch-äänteen ja suhu-s:n ääntöpaikka ja -tapa ovat aika lähellä toisiaan, joten joissain yhteyksissä kuulostanevat suht samanlaisilta.

[Jääpoiju]

Etuvokaalien (kuten i) ja konsonanttien jälkeen tuleva "ch"-äänne muodostuu kitalaen kohdalla, takavokaalien (kuten o ja u) jälkeen tuleva suun takaosassa. Tuon edempänä äännetyn ch-äänteen ja suhu-s:n ääntöpaikka ja -tapa ovat aika lähellä toisiaan, joten joissain yhteyksissä kuulostanevat suht samanlaisilta.

Eli pikkumunkin, eli Münchenin suhteen sama kuin ich, dich, nicht?

Ja joo, Saksaa / kieliä osaavalle joku hj voisi toimia, mutta ihan suomalaiselle sanoisin ässä enkä hoo.

Nyt kun Saksan pelaajisto avauksessa on nimien osalta niin helppoa, niin jostainhan on väännettävä. Ehkä Schweinsteigerin avatessa voi hankaluuksia tulla.

[eb]

Pohjimmiltaan soinniton j. Itse preferoisin [h]:ta. Mynhjen oikein hyvä.

[Kuku]

Eli pikkumunkin, eli Münchenin suhteen sama kuin ich, dich, nicht?

Ja joo, Saksaa / kieliä osaavalle joku hj voisi toimia, mutta ihan suomalaiselle sanoisin ässä enkä hoo.

Nyt kun Saksan pelaajisto avauksessa on nimien osalta niin helppoa, niin jostainhan on väännettävä. Ehkä Schweinsteigerin avatessa voi hankaluuksia tulla.

Kyllä, ich, dich, nicht.

Puhtaalla suomalaisella ässällä kuullostaa kyllä vähän juntilta, mieluummin tuo h vaikka sekään ei aivan kohdalle osu.
"Mynkken" kyllä paskin versio, mutta onneksi sitä ei juuri kuule.

Schweinsteigerissa kuuluisi lausua tuo st myös suhuässällä, siis "-schteiger". S muuttuu suhuässäksi p:n ja t:n edellä. Spiel -> "schpiel". Pohjois-Saksassa s säilyy kutenkin terävänä, mikä lähenee skandinaavista ääntämystä.

E: siis tuo muunnos sch:ksi ääntämisohjeiden mukaan sanan alussa, mutta miten vaikuttaa kun tuo -st- sanan keskellä tulee n:n jälkeen ja/tai on erotettavissa omaksi sanaksi (Steiger)? Odotan vilkasta debattia aiheesta.

Ja ilmeisesti terävän s:n ääntäminenkin on häviämässä pohjoisesta vanhempien sukupolvien myötä.

E2: Täältä taas klikkailemaan ja kuuntelemaan saksan s-kirjaimia
http://moodle.hft-leipzig.de/mod/page/view.php?id=332

Noiden sääntöjen mukaan st, sp ääntyy scht, schp myös tavun alussa. Siis "schweinschteiger"

[Taka-Harvey]

E: siis tuo muunnos sch:ksi ääntämisohjeiden mukaan sanan alussa, mutta miten vaikuttaa kun tuo -st- sanan keskellä tulee n:n jälkeen ja/tai on erotettavissa omaksi sanaksi (Steiger)? Odotan vilkasta debattia aiheesta.

Eikös tuossa ratkaisevaa ole, onko sp tai st tavun alussa ennen vokaalia vai sen jälkeen. Jälkimmäisessä tapauksessa se ei tietenkään äänny suhuna.

Niinhän siis jo sanoitkin.

[Kuku]

Eikös tuossa ratkaisevaa ole, onko sp tai st tavun alussa ennen vokaalia vai sen jälkeen. Jälkimmäisessä tapauksessa se ei tietenkään äänny suhuna.

Niinhän siis jo sanoitkin.

Ei kuitenkaan aivan yksiselitteistä.

Tuon linkkaamani oppaan mukaan s ääntyy terävänä, kun st, sp "on sanan lopussa tai keskellä"
esim: am besten "besten", samoin myös sanoissa Post, Wespe.

Kuitenkin saman oppaan mukaan ääntyy suhuna, kun st, sp on "tavun alussa", vaikka olisikin sanan keskellä
esim: bestehen "beʃtehen".

Tässä jälkimmäisessä tavutus on siis be-ste-hen. Liekö syy, että sisältää verbin "stehen", josta tuo sana on johdettu.

[Jääpoiju]

Ainakin lähijunissa kuulutus sanoo selvästi suhuässän tässä:

Bitte links aussteigen. Eli ensin terävä aus, sitten suhulla steigen. Mielenkiintoinen kielisolmu suomalaiselle.

Ja juu, Schweinin osalta tarkoitin juuri kahta suhuässää , jotka selostaessa varmasti hankala muistaa tai saada aikaiseksi.

[Kuku]

Puolierävaihe on meneillään. Pienimpiäkään virheitä ei enää sallita, ässien täytyy sihahtaa oikein ja diftongien mennä kohdalleen. Ääntämispaikan on sijoituttava oikein, muuten vastustaja rankaisee armotta.

Belgian flaamilaisten nimien ääntämisestä on ollut aikaisemmin keskustelua, esimerkkinä maanmiehensä Tintin jotenkin mieleen tuova Kevin De Bruyne.

Sukunimi on loistava esimerkki alankomaalaisten (Alankomaiden ja Belgian flaaminkielisen osan) sukunimien vaikeudesta. Ne ovat vanhoja ja kuvastavat historiallista kirjoitustapaa, jolla ei ole tekemistä nykykielen ortografian kanssa. Bruyne kirjoitettaisiin nykyisten sääntöjen mukaan "Bruin" (ja itse asiassa tässäkin kirjoitusmuodossa sukunimi esiintyy alueella).

itse diftongi "ui" onkin sitten vaikea, ja sillä on ilmeisesti alueellista variaatiota, kuten joku täällä jo otaksuikin. Ehkä ä:n ja ö:n välimailla oleva vokaali + y on hyvä approksimaatio (foneettisilla merkeillä œy).

Alla on muuten melko hyvä linkki, jossa hollantilainen (läheltä Amsterdamia) ja belgialainen keskustelevat sanojen erosta eri puolilla rajaa. Olen kuulevinani siinä myös eroja juuri diftongin "ui" ääntämisessä. Esim. 4:01 fruitsap "fröitsap" (b), 4:15 gebruiken "hebräyken" (h), 4:17 juist "jäyst" (h), 5:23 gebruiken "hebröyken" (b), 6:26 spuitwater "spöytvater" (b). Eli Belgiassa pikemminkin "öy" (öi?). Erot voivat olla kuulijan korvasta riippuvaisia. Kirjainta "h" olen käyttänyt kuvaamaan hollantilaista "karskia" h:ta.
https://www.youtube.com/watch?v=PDXAq05Ak4c

Video on varsin hyvä, koska puhuttu näkyy samanaikaisesti kirjoitettuna, ja kaverit puhuvat hitaasti ja selvästi. Pientä miinusta taustamusiikista, joka ei onneksi ole liian kovalla. (Mitä sellainen muutenkaan tekee kielivideoissa?)

Diftongia "ui" näkee sukunimissä myös muodossa "uij", mikä sotkee kuvaa vielä enemmän. Ja myös sukunimi "de Bruijn" löytyy toki.

Belgiassa on eräiden tietojen mukaan tendenssi "suoristaa" diftongeja, eli "bröyn" -> "bröön". Sellaista en kyllä kuule tuossa videossa.


E: Hyvä esimerkki vanhassa muodossa olevasta nimestä on myös Thomas Vermaelen. Siinä "ae" kuvaa pitkää a:ta. Siis lausutaan "vermaalen". On pelikiellossa, mutta jos selostaja kuitenkin mainitsee ja vääntää jotakin vermaelenia tai vermeeleniä, niin keltainen viuhuu. V:n lausuminen sanan alussa soinnittomana, "f":nä saksalaisen tavoin, ei ole niin suuri rike, koska niin tehdään kielialueen pohjoisosissa (mm. Amsterdamissa), mutta ei Belgiassa.

EE: Ja heti studion vetäjältä tuli "vermäälen". Seuraavasta ulos!

[Kyseenalaistaja]

Mynjee

[Taka-Harvey]

Mynjee

Suora punainen näistä!

[Jalitsumies]

Litin West Bromvits ja Riiding

[duvin]

Belgian flaamilaisten nimien ääntämisestä on ollut aikaisemmin keskustelua, esimerkkinä maanmiehensä Tintin jotenkin mieleen tuova Kevin De Bruyne.

Sukunimi on loistava esimerkki alankomaalaisten (Alankomaiden ja Belgian flaaminkielisen osan) sukunimien vaikeudesta. Ne ovat vanhoja ja kuvastavat historiallista kirjoitustapaa, jolla ei ole tekemistä nykykielen ortografian kanssa. Bruyne kirjoitettaisiin nykyisten sääntöjen mukaan "Bruin" (ja itse asiassa tässäkin kirjoitusmuodossa sukunimi esiintyy alueella.

...

Diftongia "ui" näkee sukunimissä myös muodossa "uij", mikä sotkee kuvaa vielä enemmän. Ja myös sukunimi "de Bruijn" löytyy toki.

Bruyne tulee varmaankin kirjoitusasusta Bruÿne, joka voidaan kirjoittaa myös Bruijne (kokeile vaikka kaunolla). IJ-hän on Hollannissa oma kirjaimensa, kylteissä usein U, josta puuttuu pieni osa. IJ tosiaan lausutaan leveysasteista riippuen ai-äi-ei.

https://en.m.wikipedia.org/wiki/IJ_(digraph)

[Kuku]

Jep, ensin on ollut ij, joka on lyhennetty y:ksi (ja kirjoituksessa pisteet päälle). Se on vuosisatoja sitten ääntynyt pitkänä i:nä, mutta nykykielessä sillä on mainitsemasi variaatiot (kirjoitettu diftongi "ei" ääntyy ihan samoin). Vrt. skandinaaviset "is" -> ijs (jää), "fin" -> fijn (hieno).

Litti muuten äänsi selvästi "de bräyn", mikä voisi olla juuri Amsterdamissa opittu ui:n ääntäminen.

Tosin näistä ei tarvitse enää säätää, kun Belgia flaameineen tippui. Palataan kahden vuoden päästä, jos Hollantikin on mukana.

[Taka-Harvey]

Joakkim löövillä on muuten menty nämäkin kisat aika johdonmukaisesti. On se saksan kieli niin eksoottista.

[vili bin ali muhammad]

Mitenkä Tero Karhu lausui Barzagli?

[Hugo Salmela]

Mitenkä Tero Karhu lausui Barzagli?

"Parsaili"

[jatsihousu]

Belgian flaamilaisten nimien ääntämisestä ... Bruyne ... (öi?)

Näin. De Bröine.

edit. Tuo Kunkun äännös varmaan oikea amsterdamilaisittain.

[Vlad Kepes]

De Bruine on uusi Lloris.

Murteet ja maakohtaiset ääntämykset on aina hankalia. Mulle se on de bräyn, ja myös gʁismän, mutta ei nouse pulssi jos haluaa ääntää flaamilaisittain tai saksalaisittain.

Muuten kyllä analyysin tasolle. Paljon on taas opittu. Tuntuu että fonetiikkalarpin taso nousee joka kisoissa.

[Kuku]

Viimeiset puristukset. Portugali, tuo vokaalirikkain ja "väärinlausutuin" romaaninen kieli. Monet nasaalit tuovat juuri tuota rikkautta.

Vokaalin lausuminen riippuu vahvasti siitä, onko se painollisessa vai painottomassa tavussa, ja tämä ero on erityisen selvä Euroopan portugalissa. A ja e painottomassa tavussa sanan lopussa on epämääräinen ö, ja o vastaavassa asemassa u, siis Ronaldo -> "ronaldu" (toiseksi viimeinen tavu painollinen). Tuossa R:n pitäisi olla normaali täry-r, eikä brasilialisittain "h", siis ei "honaldu", vai onko tuota h-puhetyyliä Iberiassa? Alkutavun o:n lausumisesta en ole varma, se saattaisi olla jopa o. Sanapainot mennevät kuten espanjassa, ainakin epäsäännölliset painot merkitään aksenttimerkeillä.

Ja tietysti ne lh -> "lj" ja nh -> "nj", jotka pitäisi olla toki jokaisen selostajan selkäytimessä. Moutinho -> "moutinju" (huom! "ou" pitäisi ääntää diftongina, suora o on enemmänkin brassiääntämys).

Otetaan koko nimi: João Moutinho, siinä tuo vekkuli nasaalidiftongi ão (J luonnollisesti soinnillisena suhuässänä, ei kastilialaisittain h:na!).

S muuttuu herkästi suhuässäksi. Tämä tapahtuu ennen soinnitonta konsonanttia ja sanan lopussa. Otetaan taas tämä kaikkia jakava pelaaja esimerkiksi, Cristiano Ronaldo -> "krishtianu ronaldu".

Portugalilaiseen fonologiaan perehtyneet tarkentakoot ja korjatkoot.

E: Gomes -> "gomösh" (ensimmäinen tavu painollinen, sh merkkaa suhuässää)

[Taka-Harvey]

Hyvää analyysia taas kerran. Moutinhonhan selostajat ääntävät yleensä mutinjo .

Ja Quaresma on oikeasti suunnilleen kwa'režma. R sanan alussa taitaa olla ranskan tyylinen uvulaarifrikatiivi.

[Vlad Kepes]

Eikö Guimarães ole tämä klassinen esimerkki portugalista? Eiks se lausuta "gimäresh"? Suht vittumainen kieli kyllä.

[Kuku]

Tuota nasaalidiftongia "ãe" on aika vaikea kirjoittaa foneettisesti, ja sitten vielä lopussa s. Olisiko ães -> "aish" nenän kautta honottaen. Nuo täytyy varmaan kuunnella ääninäytteinä.