Saksan Bundesliiga on ollut jo pitkään mielessä futisreissuja suunnitellessa ja viimein oli aika toteuttaa kyseinen matka. Tässä raportissa en ajatellut sen analyyttissemmin käydä nähtyjä pelejä läpi, vaan lähinnä kertoa fiiliksistä ja kokemuksista. Ennen matkaa tuli luettua täältä useita muita matkaraportteja, jotka ainakin itse koin hyödyllisiksi omaa reissuani ajatellen. Kannan nyt siis oman korteni kekoon.
Toukokuun puoliväliin napsahti muutaman viikon loma ja ajatuksissa alkoi pyöriä jonkin sortin futismatkan tekeminen. Saksa oli heti ensimmäisenä mielessä, mutta kartoitin myös vaihtoehtoja Englannista, Espanjasta, Tanskasta ja Ruotsista. Päädyin kuitenkin melko nopeasti Saksaan, koska lennot, hinta ja ottelut sattuivat aikatauluun kohtuullisen hyvin. Reissulle lähdin tällä kertaa yksin HH:n ollessa töissä, eikä kavereillakaan ollut aikaa, rahaa tai kiinnostusta.
Bundesliigassa pelattiin 14.5. kauden päätöskierros ja ensimmäinen ajatukseni oli lähteä Dortmundin ja Kölnin väliseen paikallisotteluun nauttimaan "keltaisen seinän" luomasta tunnelmasta. Lippu otteluun irtosi Viagogosta riistohintaan ajatuksella "kerranhan täällä vaan eletään". Tilasin lipun edeltävän viikon keskiviikkona ja se toimitettiin minulle Suomeen otteluviikon maanantaina. Kaikki hoitui nopeasti ja vaivattomasti, kuten tietysti Viagogon hinnoilla soisi olettaakin.
Lähtö koitti perjantaina 13.5. Helsinki-Vantaalta kohti Düsseldorfia. Paikallisella lentokentällä olin jo hyvissä ajoin aamulla ja lähdin suunnistamaan junalla kohti Kölniä. Ennen matkaa arvoin jonkin verran, että missä kaupungissa majoittuisin, mutta päädyin lopulta Kölniin. Kenties miljoonakaupungin meininki houkutteli tässä kaikkein eniten, vaikka lopulta en ehtinyt Kölnissä aikaa juuri viettää. Hotellin olin ottanut kätevästi aivan Kölnin päärautieaseman vierestä. Kölniin saapuessani heitin kamat hotellille ja lähdin tutkimaan kaupunkia ja metsästämään lounaspaikkaa. Päädyin lopulta ilmeisesti melko legendaarisen Früh am Domin terassille, jossa lounaan lisäksi tuli tietysti napattua pari tuopillista paikallista Kölschiä. Kiertelin vielä jonkin verran kaupungilla ja kävelin kaupingin läpi virtaavan Reinin (ei Juha) rannalla. Paljon kirkkoja ja erilaisia museoita olisi ollut tarjolla ja todennäköisesti näissä olisi HH:n kanssa päässyt (joutunut) ramppaamaan melko ahkerastikin. Nyt sain jättää nämä nähtävyydet suosiolla muille. Hotellilla vietetyn välikuoleman jälkeen illallinen vielä huikeassa argentiinalaisessa El Gaucho -nimisessä pihviravintolassa. Mesta oli niin täynnä, että pääsin jakamaan pöydän parin paikallisen gangsterin kanssa, joiden seurassa tuli jauhettua futiksesta sen verran, mitä kavereiden kielitaito antoi myöten. Safkan jälkeen vielä pari Kölschiä hotellilla ja valmistautumista seuraavan päivän peliin.
Lauantai ja pelipäivä. Hyvä aamiainen hotellilla, jonka jälkeen suunta pikku hiljaa kohti rautatieasemaa ja Dortmundia. Ottelu käynnistyi kello 15.30 ja tavoitteenani oli olla perillä Dortmundissa viimeistään klo 12 aikaan, että ehtisin kunnolla nauttia pre-match bisseä ja bratwurstia ennen peliä. En ollut kuitenkaan yksin tämän ajatukseni kanssa, sillä rautatieasemalla tajusin, että koko perkeleen Köln on lähdössä vierasmatkalle kohti Dortmundia. Olin kyllä tiedostanut tämän etukäteen, mutta valtava Köln-fanien määrä tuli silti jotenkin yllätyksenä. Todella huonolla saksan kielen taidolla olin ottelulipustani käsittänyt, että lipulla voin matkustaa junalla ilmaiseksi Dortmundiin ja takaisin ottelupäivän aikana. Näin olikin, tosin lippu ei käynyt ollenkaan IC-juniin, vaan ainoastaan tiettyihin paikallisjuniin.
Oikea juna löytyi lopulta vaivattomasti ja jo juna-asemalla sai nauttia hyvästä tunnelmasta Kölnin fanien pitäessä iloista mekkalaa. Varsinkin rautatieyhtiötä arvosteleva "Scheisse Deutsche Bahn" -chäntti oli ennen junan tuloa erityisen suosittu. Tällä porukalla paineltiin sitten junaan ja puolentoista tunnin matka Dortmundiin totaalisen täyteen sullotussa kulkupelissä alkoi. Junassa oli helvetin kuuma ja kaljaa kiskovat kölniläiset ramppasivat kusella koko matkan. Kaikilla tuntui olevan kuitenkin rento ja iloinen meininki, vaikka matka taisi lopulta kestää yli kaksi tuntia. Junassa näkyi myös muutamia Dortmundin faneja, mutta mitään ongelmia tämän suhteen ei ollut, vaan kaikki olivat liikkeellä rennolla mielellä.
Lopulta päästiin perille Dortmundiin, josta vaihto paikallisjunaan, mikä vei suoraan Signal Iduna Parkille. Stadionille päästyäni taisi matsin alkamiseen lopulta olla aikaa puolitoista tuntia. Heti stadikan ulkopuolelta bratwurst käteen ja bisse kouraan, jonka jälkeen askeleet kohti stadionin portteja. Matkalla oli myös Dortmundin fanikoju, josta tarttui matkaan keltamusta kannatushuivi You'll never walk alone -biisin sanoilla.
Stadionin sisäpuolella maksaminen tapahtuu erillisellä stadionkortilla, jolle ladataan haluttu määrä rahaa. Näiden korttien myyjiä/latauspisteitä on stadionilla paljon, joten kortin ostaminen on suhteellisen vaivatonta ja nopeaa. Itse latasin kortille 20 euroa ja tämä riitti varsin mainiosti useampaan tuopposeen ja ruokaan. Tuoppi stadionilla maksoi muistaakseni 3,60€ ja bratwurst oli 2,50€:n luokkaa. Istumapaikkani sijaitsi katsomossa numero 39, joka sijaitsee kulmassa, keltaisen seinän eli kotijoukkueen kannattajasektion välittömässä läheisyydessä. Kannattajakatsomo oli käytännössä täynnä jo tuntia ennen peliä ja piti tunnelmaa yllä koko ajan. You'll never walk alone sai ennen ottelua meikäläisen jopa vähän herkistymään, niin mahtava tunnelma oli.
Itse ottelusta ei ihan tarkkaa muistikuvaa edes jäänyt, johtuneeko sitten tunnelman aiheuttamasta euforiasta vai bissen aiheuttamasta lievästä humalatilasta. Itse ottelussahan ei juurikaan panoksia ollut, Dortmund oli edellisellä kierroksella menettänyt viimeisetkin mahdollisuudet mestaruuteen, eikä Kölnkään pystynyt nousemaan enää europaikoille. Dortmund hallitsi peliä, mutta pyöritti palloa melko laiskasti Kölnin kytätessä vastahyökkäyksiä. Dortmund hallitsi palloa peräti 75 prosenttisesti ensimmäisellä puoliajalla ja siirtyi Castron kaukolaukauksella 1-0 -johtoon. Köln iski kuitenkin pallon kahdesti nopealla vastahyökkäyksellä kotijoukkueen maaliin ja tauolle mentiin vieraiden 2-1 -johdossa. Toisella puoliajalla sama meininki jatkui, tosin Dortmund tuntui saavan peliinsä hiukan lisää tempoa. Reusin vapari vartti ennen pelin päättymistä sujahti maalivahdin puolelta verkkoon ja peli päättyi lopulta 2-2.
Matsin jälkeen pelaajat kävivät viimeisen kotiottelun päätteeksi kiittämässä vielä faneja kaudesta ja itsellänikään ei ollut mikään kiire poistua stadionilta. Lopulta lähdin massan mukana poistumaan kohti kaupungin keskustaa ja ruuhkien vättämiseksi ajattelin kävellä ainakin osan matkasta. Jossain vaiheessa hyppäsin kuitenkin metroon, jolla pääsi takaisin Dortmundin rautatieasemalle. Tässä kohtaa ei enää varsinaisesti kiinnostunut lähteä tunkemaan ensimmäiseen Kölniin vievään junaan, vaan päätin hengata Dortmundissa vielä pari tuntia ja suunnistaa vasta myöhemmällä junalla takaisin majapaikalle. Mitään kiirettä ei ollut, ilma oli mukavan keväinen ja olutta sai kaupasta. Tulevia reissuja ajatellen on hyvä muistaa, että ottelupaikkakunnalle ei voi matkustaa liian aikaisin. Matkustamiseen, kävelemiseen, jonottamiseen yms. saa tuhrautumaan yllättävän paljon aikaa ja ylimääräiseltä stressiltä välttyy, kun on meistoila ajoissa.
Seuraavana aamuna eli sunnuntaina ilmassa leijaili seitinohut kankkunen, mutta laitoin kuitenkin kellon herättämään ajoissa, sillä ajatukseni oli suunnata 2. Bundesliigan otteluun MSV Duisburg - Red Bull Leipzig. En ollut hankkinut lippua tähän otteluun etukäteen, mutta seuran Twitter-tili tiesi kertoa, että otteluun on vielä jäljellä 1 500 lippua, jotka tulevat sunnuntaiaamuna myyntiin Duisburgin stadionilla sijaitsevassa fanikaupassa. Jälleen kerraan siis juna alle ja noin 45 minuutin matka Kölnistä Duisburgiin. Duisburgin asemalla vaihto toiseen junaan, joka vei lähemmäs stadionia. Fanikauppaan ehdin n. klo 11 ja melko hiljaista tuntui stadionilla siihen aikaan olevan. Kävin kysymässä lippuja ja niitä tuntui löytyvän vielä hyvin. Valitsin paikan pääkatsomon ensimmäiseltä riviltä, hiukan lähempää kotijoukkueen kannattajapäätyä. Lippu kustansi 26 euroa, ei paha. Nappasin kaupasta vielä mukaan seuran sinivalkoisen huivin joukkueen seepra-logolla. Tämän jälkeen päätin lähteä tappamaan aikaa Duisburgin keskustaan. Kävely kesti noin 45 minuuttia ja kaupunki oli ainakin näin sunnuntaina täysin autio muutamaa pyöräilijää lukuunottamatta. Keskustastakin oli hankala löytää yhtään auki olevaa ravintolaa, josta saisi lounasta.
Palasin MSV-Arenalle jälleen noin puolitoista tuntia ennen matsia ja yhtäkkiä kaupunki, tai ainakin stadionin lähialueet, oli herännyt eloon. Joka puolella näkyi sinivalkoisiin pukeutuneita Duisburgin kannattajia, jotka virittelivät laulujaan. Stadikan ulkopuolella oli viiden metrin välein pikku kojuja, joissa myytiin kylmää bisseä muutaman euron hintaan. Jatkoin matkaa kuitenkin suoraan sisään stadionin porteista ja nappasin matsioluen vasta siellä. Duisburgin stadionilla maksuvälineenä toimi käteinen ja sitä kannattaakin varata riittävästi mukaan. En nähnyt kenenkään suorittavan maksua pankkikortilla, enkä tiedä olisiko se tällä stadionilla onnistunutkaan. MSV-Arenalla puolen litran König Pils kustansi 3,50€. Tuoppi käteen ja tsekkaamaan oma istumapaikka, mikä osoittautui mielestäni loistavaksi.
Dortmund -ottelusta poiketen tässä pelissä oli panoksia, sillä kotijoukkue taisteli elämästä ja kuolemasta sarjan häntäpäässä. Voitto Leipzigista tarkoittaisi lähes varmasti sitä, että Duisburg ei ainakaan tippuisi suoraan vaan pääsisi/joutuisi putoamiskarsintaan. Vastus oli kova, sillä energiajuomatölkit olivat sarjassa toisena. Leipzig oli tosin varmistanut jo toisen sijan ja myös sarjanousunsa, joten panosta joukkueella ei ollut. Tunnelma 31 500 henkeä vetävällä stadionilla oli ottelun aikana käsittämätön ja tuntui oikeasti siltä, että kannattajat olivat kotijoukkueelle se ylimääräinen kenttäpelaaja. Hankala arvioida onko tunnelma stadionilla aina yhtä hyvä, vai johtuiko tämän ottelun meininki sarjatilanteesta. Joka tapauksessa siihen tunnelmaan oli vaikea olla yhtymättä ja pakkohan sitä oli viritellä lauluja muun yleisön mukana, vaikka sanoista ei kovin tarkkaan mitään selvää saanutkaan. Penkillä ei tahtonut millään pysyä ja vähintään puolet matsista tuli seisottua muun yleisön mukana.
Itse ottelu oli tasainen ja tunteet kävivät paikoin kuumana puolin ja toisin. Ensimmäisellä puoliajalla Duisburgin nigerialaiskärki oli jo kertaalleen läpiajossa, mutta heikko viimeistely esti seeprojen juhlat. Toisen puoliajan alussa tölkit vyöryttivät melko pitkään vaarallisia tilanteita kotijoukkueen maalille, mutta Duisburg kesti tämän. Vartti ennen loppua kotijoukkueen liukas laituri Chanturia räjäytti pankin tulemalla tuurilla ja taidolla koko Leipzigin puolustuksen läpi ja viemällä seeprat 1-0 johtoon. Koko stadion pomppasi pystyyn ja bisseäkin lensi ympäriinsä kuten asiaan kuuluu. Mieletön fiilis! Tämä johto riitti aina loppuun saakka ja voiton ansiosta Duisburgin pelit jatkuvat vielä putoamiskarsinnassa.
Matsin jälkeen annoin jälleen pahimman ruuhkan hälvetä ja nautiskelin Königiä vielä stadionin edustalla. Käväisin vielä uudestaan fanikaupassa, josta mukaan tarttui Duisburgin kahvimuki omaa kokoelmaani täydentämään. HH on taas helvetin iloinen tästä. Tämän jälkeen päätin ottaa taksin juna-asemalle ja suunnistaa takaisin Kölniin viimeiseksi yöksi ennen paluuta kotiin.
Maanantaina kirjautuminen ulos hotellista ja jo tutuksi tullut paikallisjuna Düsseldorfin lentokentälle. Kentältä löytyi vielä kauppa, jossa oli useimpien alueen joukkueiden fanituotteita myynnissä. Päätin ilahduttaa HH:ta vielä isolla ja jopa melko rumalla Dortmundin kahvimukilla, joka saisi kunniapaikan astiakaapista.
Kaiken kaikkieen melko nopea, mutta erittäin antoisa pidennetty futisviikonloppu Saksassa. Keltainen seinä oli juuri niin mahtava, kuin odotinkin ja Duisburg taas todella positiivinen yllätys. Stadioneiden koko, omat istumapaikat ja joukkueiden sarjatilanteet olivat sen verran erilaiset, että niiden vuoksi otteluiden tunnelmia on melko vaikea verrata. Jollain tavalla hiukan parempi fiilis jäi Duisburgista, vaikka ei Dortmundissa missään nimessä ollut mitään vikaa. Jotenkin Duisburgin pienempi stadion oli kuitenkin sympaattisempi ja niin sanottujen tavallisten kannattajien suhtautuminen omaan joukkueeseen intohimoisempaa, kuin Dortmundissa. Toisaalta meno Dortmundissa olisi varmasti ollut vielä euforisempaa jos joukkue olisi päätöskierroksella taistellut vaikkapa Bundesliigan voitosta.
Ensimmäinen futismatka BuLiin on nyt takana ja tämä reissu ei jää missään tapauksessa viimeiseksi. Ei voi kuin suositella lämpimästi kaikille vierailua kyseisellä alueella, josta löytyy useita 1. Bundesligan ja 2. Bundesligan joukkueita. Jos ajatuksissa on pelkkä futismatka, on viikonloppureissu täydellinen, sillä siihen on helppo yhdistää useimmin kahdesta neljäänkin ottelua. Alueella liikkuminen on junalla helppoa ja vaivatonta, kunhan muistaa olla liikkeellä tarpeeksi ajoissa. Reilu kahden tunnin lento suoraan Helsingistä Düsseldorfiin ei ole paha ja hintataso on ainakin joissain asioissa (lue:kalja) Suomea edullisempi.
Jos tulee mieleen kysymyksiä tai kaipaat vinkkejä, niin vastailen niihin toki mielelläni. En nyt tiedä oliko tämä rapo kovinkaan mielenkiintoinen, mutta reissusta jäi ainakin itselleni paljon muistoja vielä pitkäksi aikaa.
