FC Barcelona 2016–2017
PròlegMascherano repii Kévin Gameiron boksin reunalla nurin ja joutuu ulosajetuksi. Ottelun luonne muuttuu, Sevilla painostaa, mutta Barcelonan puolustus kestää. Piqué tuntuu voittavan boksissa melkein jokaisen pääpallon. Suárez loukkaantuu, joten Barcelonan hyökkäys jää Neymarin ja Messin varaan. Haave voitosta koki toisen pahan kolauksen. Kapteenina Iniesta näyttää esimerkkiä ja pujottelee pallo jalassaan vastustajien ohi kerta toisensa jälkeen pelaten kauden parasta peliään. Busquets liukuu vastustajan vedon eteen ja pelastaa maalin. Blaugranan pelattua lähes tunnin vajaamiehisenä, syöttää Messi Neymarin läpi lisäajalla. Éver Banega taklaa brassin kumoon ja saa punaisen kortin. Puntit tasoittuvat ja ottelu menee jatkoajalle. Lopulta ottelu ratkeaa kahteen Messin oivallukseen: Ensin Kirppu syöttää syvältä keskialueelta nerokkaan pallon linjan taakse juosseelle Alballe, joka tekee kauden ensimmäisen osumansa tärkeällä hetkellä. Jatkoajan toisen puoliskon lisäajalla Kirppu pelaa läpisyötöllään vielä Neymarin tekopaikkaan. Brassi viimeistelee varmasti ja tuulettaa näyttämällä juhliville culéille selviä merkkejä siitä, että on tyytyväinen Barcelonassa ja pysyy alkavan kesän jälkeenkin seurassa. Samalla myös Messi juoksee culéjen eteen tuulettamaan voittoa raivokkaasti helpottuneena ja tietoisena siitä, että historiallinen tuplamestaruus on varmistunut…
FC Barcelona voitti kansallisen tuplamestaruuden kaudella 2015–2016, eli Espanjan liigan ja Copa del Reyn. Vastaavaan Barça on kyennyt ainoastaan neljä kertaa aiemmin: Kahdesti 50-luvulla, kerran 60- ja 90-luvuilla. Tämän vuosituhannen puolella tulleet kaksi vieläkin historiallisempaa temppua, eli triplamestaruudet, sisältävät toki myös tuplan. Ylipäätään kansallisten kilpailuiden tuplamestaruuteen ei ole Espanjassa ylletty kuin 15 kertaa: Athletic & Barcelona viidesti, Real Madrid neljästi ja Atlético kertaalleen.
Pelkästään historiaan peilaten voidaan siis puhua merkittävästä, loistavasta ja huikeasta kaudesta, jota culét pääsivät suosikkijoukkueeltaan todistamaan. Sitä ei poista UCL-voiton lipsuminen toiseen osoitteeseen, sillä joka vuosi ei ole mahdollista voittaa kaikkea, ei yhdelläkään seuralla. Muistetaan, ettei yksikään joukkue ole voittanut triplaa useammin kuin kerran, paitsi FC Barcelona, joka toisti kevään 2009 temppunsa vuosi sitten. Kevään 2015 uskomattoman triplamestaruuden tuoneen ilotulituksen jälkeen juuri päättynyt kausi ja kevät toimivat erinomaisena jatkumona. Muistamme huiman 39 ottelun tappiottomien otteluiden putken, historiallisen 0-4 voiton Bernabéulla, Messin jalkapallomaailmaa kohauttaneen syötön pilkulta, Suárezin uskomattoman läpi kauden jatkuneen maalivireen, Neymarin huiman syksyn, Piquén twiitit ja loistavat esitykset… Listaa voisi jatkaa pitkään. Täydellistä kautta (eli triplaa) paremmaksi ei voi pistää, joten sikäli on oltava tyytyväinen siihen, kuinka loistelias Barçan kausi jälleen oli tietyistä vaikeuksista ja vastoinkäymisistä huolimatta.
Tämä kausiavaus tulee tietoisesti olemaan pituudeltaan inhimillisemmissä mitoissa kuin aiemmat laatimani vastaavat. Jokaisella Barcelonan tämän kauden pelit nähneellä ja lajia ymmärtävällä on näkemys siitä, miten joukkue ja pelaajat esiintyivät. Eivätkä nuo näkemykset eroa joitain yksityiskohtia lukuun ottamatta toisistaan kovinkaan merkittävästi. Suurimmaksi osaksi näkemykset joukkueesta tuplamestaruuden tuoneen kauden jälkeen ovat ylistäviä. Tai ainakin niiden pitäisi olla. Siispä ei yritetä keksiä pyörää uudestaan tässä avauksessa, vaan aloitetaan otsikko perusvarmasti.
Avaus rakentuu viidestä luvusta:
1. Pròleg
2. Segon vers: Tie tuplamestaruuteen ja miksi Barcelona sen voitti
3. Tercer vers: Peräkkäisten UCL-mestaruuksien voittamisen vaikeus
4. Quart vers: Miltä näyttää Barçan lähitulevaisuus?
5. Epíleg: FC Barcelonan 2000-luvun dynastia
Otsikon avaaja kannattaa 14. kautta FC Barcelonaa, on avannut tai ollut mukana avaamassa 2007/2008 kausiavauksesta alkaen nyt kuudetta kertaa FF2:n Barça-topikkia, on asunut Barcelonassa, on nähnyt 50 ottelua espanjalaista jalkapalloa paikan päällä vuodesta 2008 alkaen, juhlii 10-vuotispäiväänsä FF2:lla 26.6.2016, kuuluu Barçan Penyoihin sekä Suomessa että Espanjassa ja ennen kaikkea tuntee suurta intohimoa Barçaa, jalkapalloa ja kannattamista kohtaan.
Segon vers: Tie tuplamestaruuteen ja miksi Barcelona sen voitti
Syksyllä Barça voitti Euroopan Supercupin ja seurajoukkueiden MM-turnauksen, keväällä puolestaan Espanjan mestaruuden sekä Copa del Reyn. Miksi? Syitä on monia ja niistä joitain merkityksellisimpiä on tarkoitus kerrata tässä osiossa.
MSN aka. Messi-Suárez-NeymarBarcelonan kuuluisaa hyökkäyskolmikkoa on suorastaan pakko pitää merkittävimpänä syynä sille, miksi Luis Enriquen Barcelona on nyt kahden kauden aikana voittanut seitsemän pokaalia. 122 maalia triplan tuoneella kaudella, 131 maalia juuri päättyneellä. Hurjia lukuja.
Neymar: Brassi pelasi kolmikosta epätasaisimman kauden. Syksyllä Messin ollessa lasaretissa Neymar oli häikäisevän hyvä, kenties Euroopan paras hyökkäyspään pelaaja syksyn osalta. Neymar haastoi, oli energinen, loi paikkoja muille kuin myös itselleen ja voitti otteluita joukkueelleen. Brassin kirkkaimpina kruunuina syksyltä jäivät mieleen ottelut Villarrealia ja Real Madridia vastaan sekä vapariosuma Vicente Calderónilla Atléticon verkkoon. Ilman Neymarin panosta Barcelona ei olisi voittanut Espanjan mestaruutta, sillä ilman Messiä syksyllä pelannut Blaugrana lepäsi hyökkäyspään tehojen osalta Neymarin (ja Suárezin) harteilla menestyksekkäästi. Kokonaisvaltaisuudessaan Neymar oli hyökkäyspään pelaajista toiseksi paras Euroopassa Messin jälkeen.
Neymarin kausi oli kuitenkin kaksijakoinen, sillä suuret minuuttimäärät alkoivat näkyä talvella ja kevätpuoliskolla ylipäätään brassin otteissa. Lennokkuus ja terävyys ensimmäisistä askeleista hävisivät, mikä vähensi onnistuneiden haastojen ja tehojen määrää. Tämä näkyi välillä turhautumisina. Muistetaan nyt kuitenkin, että Barcelona on iso seura joka taistelee mestaruuksista Simeonen loistavan Atléticon ja maailman kalleimman seurajoukkueen eli Real Madridin keskellä. Barçaa ei kuka tahansa pysty kantamaan harteillaan menestyksekkäästi. Tämä kausi ja kevät eritoten antoivat viitteitä siitä, että Neymar ei vielä 24-vuotiaana ole täysin valmis kantamaan Barçaa hyökkäyspäässä koko pitkää kautta. Neymarin 31+20 tehot 49 ottelussa eivät jätä kuitenkaan kylmäksi tässä kohtaa viime kauden 39+7 tehojen perään. Maalisyöttöjen kasvu kertoo siitä, kuinka Neymarin rooli hyökkäystilanteissa monipuolistui edellisestä kaudesta myös rakentajaksi pelkän päättäjän sijaan. Siitä huolimatta Neymar pelasi tasaisemman kauden Luis Enriquen alaisuudessa 2014-2015 kaudella kuin juuri päättyneellä kaudella.
Suárez: Urugualainen pelasi tehoissa mitattuna uransa parhaan kauden ja olikin Euroopan kovin maalintekijä: 40 maalia liigassa, joilla irtosi sekä Pichichi että Euroopan kultainen kenkä, joka on toinen laatuaan Suárezille. Lisäksi kaikki kauden kilpailut laskettuna urugualainen iski peräti 59 osumaa, mikä on enemmän kuin kukaan muu tällä kaudella (CR teki 51, Zlatan 50). Suárez pääsi nauttimaan Neymarin ja Messin tarjoiluista. Suárez oli toisella kaudellaan ensimmäistä kauttaan valmiimpi rooliinsa Barcelonan ylimpänä pelaajana, jonka täytyy olla valmis pitämään vastustaja jatkuvasti varpaillaan. Suárez iski paljon tärkeitä osumia, toki myös useita ei niin tärkeitä. Mikä tärkeintä, Suárez oli tasaisen hyvä lähes koko kauden ajan. Ainoastaan huhtikuun alussa, kun Barcelonalle tuli notkahdus, tuhlasi Suárez myös turhan paljon paikkoja. Muistuu mieleen Klassikossa avausjaksolla nähty ja tuhrittu avopaikka, jonka Neymar järjesti. Atléticoa vastaan UCL:ssa Calderónilla Suárezille siunaantui vetopaikkoja, mutta ei uponnut. Muuten Suárez saa ja ansaitsee pelkkiä ruusuja.
Suárezin kauteen mahtuu paljon upeita tähtihetkiä: Ainoaksi osumaksi jäänyt kolmen pisteen osuma uudella San Mamésilla elokuussa, maalisyöttö Messille Atléticoa vastaan 1-2 voitossa syyskuussa, kaksi osumaa Las Palmasia vastaan, kaksi osumaa Real Madridia vastaan, viisi maalia seurajoukkueiden MM-kilpailuissa, voittomaali Atléticoa vastaan Camp Noulla tammikuussa, neljä maalia Valencia verkkoon Copa del Reyn välierissä, 14 osumaa viimeiseen viiteen liigapeliin… Suárezin maalintekokyky ja aktiivisuus olivat tärkeimpiä elementtejä tämän kauden Barcelonassa. Huhtikuun kriisin jälkeen Suárez oli nostamassa Barçaa takaisin mestaruuskantaan maaleillaan.
Yltä on kuva hyökkäyspään kontribuutioista kauden toiseksi kovimman maalintekijän eli CR:n ja kovimman maalintekijän eli Suárezin liigakausista. Aika tasaista noin kokonaisuudessaan, CR kuljetti vähän enemmän, osallistui peliin vähän Suárezia enemmän (CR pelaa toki urugualaista useammin laidassa), Suárez puolestaan loi enemmän paikkoja pelikavereilleen ja teki enemmän maaleja kuin CR.
Tästä kuvasta puolestaan näemme, miten Suárezin huippukausi maalinteon suhteen sijoittuu viimeisen seitsemän vuoden osalta liigapeleissä (top5-liigat Euroopassa): Lähes huipulle. Messi ja CR ovat edellä kolmella tehokkaammalla kaudellaan, Zlatan yhdellä.
Suárezin 59+22 tehot 53 pelissä ovat suorastaan käsittämättömät tehot. Enempää ei voi vaatia. Ainoastaan Messi on yltänyt Barcelonan paidassa kovempiin tehoihin. Suárezin voi perustellusti sanoa olleen kauden 2015–2016 paras maalintekijä ja paras puhdas kärkipelaaja koko Euroopassa.
Messi: Maailman paras jalkapalloilija koki syksyllä kolauksen, kun loukkasi polvensa ottelun alussa Las Palmasia vastaan ja oli sivussa lopulta pelikentiltä tasan kahdeksan viikkoa. Toki Messillä kesti vielä kuukauden päivät paluunsa jälkeen päästä oikeasti tutulle huipputasolleen. Syyspuoliskolla Messin suurimmiksi ansioiksi jäivät Euroopan Supercupin finaali, jossa Kirpun vaparit käytännössä upottivat andalucialaiset sekä Vicente Calderónilla syyskuussa pelattu liigaottelu, jonka Kirppu tuli penkiltä ratkaisemaan maalillaan 1-1 tilanteessa. Joulukuussa Leo haki vielä pelituntumaansa, mutta iski siitä huolimatta avausmaalin seurajoukkueiden MM-finaalissa.
Vuoden 2016 puolella Messi on ollut yleensä kertakaikkisen loistava. Copa del Reyssa Espanyol jäi Kirpun jalkoihin, Valencia samassa kilpailussa Messin ja Suárezin jalkoihin. Yksi kauden vaikeimmista vieraspeleistä Málagan vieraana tammikuussa päättyi Kirpun voittomaalilla 1-2 voittoon. Myös avausmaalissa Messi oli mukana. Viikkoa myöhemmin Atlético kaatui Camp Noulla samoin lukemin. Patjantekijät olivat siirtyneet 0-1 johtoon, mutta juuri Messi nosti Barçan tasoihin maalillaan. Helmikuussa Celta oli niin ikään mennyt Blaugranaa vastaan johtoon, mutta Kirppu nosti vapariosumallaan Barcelonan tasoihin. Lopulta toisella puoliajalla tuossa ottelussa Barça meni menojaan 6-1 voittoon. Gijónissa Kirppu vei Barçan kahdesti johtoon ja lopulta 1-3 voittoon. Sevilla helmikuussa Camp Noulla kaatui 2-1 lukemin. Barcelonan avausosuman luonnollisesti viimeisteli Messi, ja luonnollisesti vapaapotkusta.
Messin esitykset Barçan huhtikuun alun kriisin aikaan olivat linjassa muun joukkueen kanssa. Messi pelasi liian turvallista jalkapalloa, haastoi liian vähän ja yritti ratkaisuja liian harvoin. Liigamestaruuden kannalta Messi kuitenkin keräsi itsensä riittävän aikaisin ja olikin loistava 6-7 viimeistä ottelua. Betisin vieraana huhtikuun lopussa Messi syötti molemmat joukkueen osumista, mikä oli kovin tyypillistä pelinrakentajana yhä useammin pelanneelle Kirpulle. Derbyssä Messi iski kauden viimeisen osumansa, joka oli tietenkin ottelun avausmaali ja joka syntyi tietenkin vapaapotkusta. Copa del Reyn finaalissa Messi antoi ottelun kolme ratkaisevinta syöttöä: Lisäajalla läpisyöttö Neymarille, jota Banega rikkoi punaisen arvoisesti; jatkoajalla Alballe 1-0 maaliin keskikentältä lähtenyt jäätävän kaunis ja nerokas nosto linjan taakse sekä jatkoajan lisäajalla tuplamestaruuden sinetöinyt läpisyöttö Neymarin 2-0 osumaan.
Jos ja kun kausi 2014–2015 ja etenkin kevät 2015 Messin osalta oli niin täydellinen kuin keltään voi jalkapallossa vain olla, jää kausi 2015–2016 siitä jonkin verran. Messi ei ollut huhtikuussa Vicente Calderónilla siinä iskussa kuin olisi pitänyt olla. (Tosin ei ollut tällä kaudella kukaan muukaan Atléticoa vastaan UCL:ssa, vaan hävisivät vasta kolikonheitossa finaalissa, eli rankuilla). Lohdutukseksi Messi kuitenkin oli liigassa kahdesti riittävän hyvä Atléticoa vastaan, jotta Barça kykeni voittamaan väännöt sekä Calderónilla että Camp Noulla. Niissä otteluissa ratkaistiin mestaruus, sillä Real Madrid menetti Atléticoa vastaan viisi pistettä. Myös ottelut Málagaa vastaan muodostuivat isoiksi: Barcelona otti Vermaelenin, Munirin ja Messin maaleilla täydet kuusi pistettä, Real Madrid vain kaksi pistettä (CR missasi pilkun) ja Atlético kolme.
Yllä oleva kuva osoittakoon Messin olleen taas kerran kokonaisvaltaisin hyökkäyspään pelaaja Euroopassa kaudella 2015–2016. Tehot 41+23 eivät kalpene maalinteon osalta kuin Suárezille, CR:lle, Lewandowskille ja Zlatanille, joista jokainen pelasi lähtökohtaisesti ylempänä kuin Kirppu päättyneellä kaudella. Ja tämä vaikka Messi missasi yli kaksi kuukautta kaudesta loukkaantumisten vuoksi. Maalisyötöissä ainoastaan Mkhitaryan ja Di María ylsivät parempaan Euroopan top5-sarjoissa pelaavista pelaajista. Messin rooli Barcelonan pelinrakentajana korostui päättyneellä kaudellaan entisestään, kun Xavi oli siirtynyt muualle. Neymar ja Suárez tekivät juoksuja ylempänä, Messi laski rakentamaan peliä alemmas kauas maalilta. Vuoden 2016 puolella Messi on 28+18 tehoillaan Suárezin (33+15) kanssa Euroopan tehotilaston kärjessä.
Yllä oleva kuva puolestaan kertokoon omaa kieltään siitä, kuinka erilaisista pelaajista CR:n ja Messin kohdalla puhutaan, joita niin kovin usein vertaillaan keskenään. Pelaajia on oikeastaan todellisuudessa turha vertailla, sillä roolit ovat niin erilaiset. CR pelaa Messiä ylempänä, CR on pystysyöttöjen kohde, Messi läpisyöttöjen antaja. Messin kontribuutio ja vaikutus oman joukkueen pelaamiseen on huomattavasti suurempi kuin CR:n vastaava. Molemmat ovat fantastisia jalkapalloilijoita, mutta Messi on aivan eri planeetalla kokonaisvaltaisuudessaan jalkapalloilijana Cristiano Ronaldoon verrattuna. CR pystyy nykyisin kilpailemaan Messin kanssa ainoastaan maalinteon saralla. Tämän ovat osoittaneet tälläkin kaudella pelit ja tilastot. Messi on syöttäjänä, pelinrakentajana, maalintekijänä ja kuljettajana maailman kärkeä, CR nykyisin ainoastaan maalintekijänä.
Kaiken kaikkiaan kun puhutaan Kirpun kaudesta 2015–2016, kokonaisvaltaisuuden ja pelinrakentajan roolin lisäksi mieleen jäi Kirpun oleminen parhaimmillaan ja terävimmillään yleensä silloin, kun joukkue sitä eniten tarvitsi. Vapaapotkuissa Messi oli Euroopan paras päättyneellä kaudella ja lisäksi vapariosumat tulivat aina joukkueensa kannalta tärkeillä hetkillä. Yli puolet Kirpun kaikista tehoista tuli hetkillä, jolloin Barcelona oli joko tappiolla tai tasoissa, eli suurempi osuus kuin kellään muulla tehopelaajalla Euroopassa. Messi yleensä laski jalkaa kaasulta ja säästeli itseään, kun ottelu oli jo ratkennut Barçan hyväksi, sillä se mahdollistaa Messin pelaamisen ottelusta toiseen. Messin tasaisuuden ansiosta Blaugrana selvisi talvesta ja tappiottomien otteluiden putki oli niinkin pitkä kuin se oli (39 ottelua). Messi oli Suárezin kanssa huhtikuun alun kriisin jälkeen merkittävin yksittäinen pelaaja, joka oli nostamassa Barcelonaa takaisin pokaalikantaan niin liigassa kuin Copa del Reyssakin.
Luis Enrique – aliarvostettu suurmies lajinsa valmentajien huipulla
Luis Enrique on nyt valmentanut Barçan ykkösjoukkuetta kaksi kautta. Menestys on ollut huimaa, jopa parempaa kuin Pep Guardiolalla aikanaan, sillä Pep ei kyennyt toisella kaudellaan Barçassa voittamaan kuin liigamestaruuden keväällä, Lucho ylsi tuplaan. Tiivistetysti Enriquen Barcelona on niin hyvä kuin se on, koska se on niin monipuolinen joukkue. Enriquen Barça pystyy hyökkäämään nopeasti vastaan kuin myös pitkien pallonhallintajaksojen kautta eikä se täysin kaihda tilanteita, joissa se joutuu puolustamaan pidempiä jaksoja pallottomana. Vastahyökkääminen vaatii joukkueelta kuitenkin kovaa fyysistä kuntoa, jota koeteltiin tällä kaudella etenkin keväällä, kun ottelukuorma oli ollut niin valtaisa kapealle materiaalille. MSN-kolmikon monipuolisuus ja vaarallisuus niin hitaissa kuin nopeissakin hyökkäyksissä mahdollistaa Enriquen ajatuksen Barçan monipuolisesta peluuttamisesta. Lisäksi avaimia pelisysteemissä ovat Rakiticin dynaamisuus ja juoksuvoima tehdä töitä pallottomana kahden pelaajan edestä, Busquetsin ulottuvuus ja pelinrakennustaidot sekä Iniestan pelinrakennustaidot ja monipuolisuus kokonaisvaltaisena pelaajana.
Enriquen Barcelona oli tällä kaudella huomattavasti valmiimpi heti syksystä lähtien kuin mitä se oli ensimmäisen kauden syksyllä. Elo-syyskuussa Barçalla oli vaikeuksia puolustuspelaamisen kanssa, mutta sekin saatiin lopulta hiottua uomiinsa varsin nopeasti lokakuuhun mennessä. Mikä tärkeintä, Enrique onnistui motivoimaan joukkueen voittamaan jälleen triplamestaruuden tuoneen kevään jälkeen, mikä ei ole koskaan helppoa. Huipulle on helpompi päästä kuin siellä pysyä. Huhtikuun kriisin jälkeen Enrique sai koottua joukkueen kasaan ja otettua tilanteen jälleen hallintaansa, vaikka hetken näytti pahalta. Niinpä iso kiitos sekä syksyn että kevään tuplapytyistä menee valmentaja Luis Enriquelle. Vielä valmentajana aliarvostettu Luis Enrique jatkaa ansaitusti kolmanteen kauteensa Barçan peräsimessä.
Busquets – pelipaikkansa parasSergio Busquets pelasi huikean kauden: 53 peliä, joista 51 avauksessa, kuusi maalisyöttöä, ei yhtään maalia. No, Busin merkitystä ei tietenkään lasketa tehoissa, vaan aivan muualla. Busquetsin merkitys Barçan pelinrakentelulle oli järkyttävän suuri etenkin syksyllä, kun Messi oli loukkaantuneena. Xavin poistuessa takavasemmalle Busquets otti pelinrakentelussa vastuuta entistä enemmän, odotetusti. Kun pallo on Barçan alakerrassa ja joukkue haluaa pelata pallon vastustajan prässin ohi, on Busquets merkittävin palanen ja linkki puolustuksen ja hyökkäyksen välillä. Tämän ovat huomanneet vastustajatkin, etenkin Diego Simeone, joten keväällä Busquetsia pyrittiin pelaamaan yhä enemmän pois Barçan pelaamisesta, osittain onnistuneesti. Busquets kasvoi juuri päättyneellä kaudella entistä monipuolisemmaksi pelaajaksi pallollisena. Älykkäämpää pelaajaa ei tästä lajista löydä. Kesän paras uutinen barcelonismolle oli, kun uutinen Busquetsin viisivuotisesta jatkosopparista koki päivänvalon.
Piqué – twiittien kautta menestykseenPiqué on kasvanut suureksi hahmoksi Kataloniassa ja Espanjassa, häntä joko rakastetaan tai vihataan. Piqué on antimadridista ja katalaani, jolla on suuri ymmärrys
barcelonismosta. Enemmän kuin kukaan muu juuri Piqué halusi tehdä 0-5 osuman Bernabéulla viime marraskuussa. Piqué sai maalinsa vasta huhtikuun Klassikossa. Piqué pelasi pelillisesti varman ja tasaisemman kauden kuin Luis Enriquen ensimmäisellä kaudella, jolloin Piqué oli syksyllä vielä varsin epävarma. Piquén kauden huipensi käsittämätön esitys Copa del Reyn finaalissa johtamassa tunnin vajaalla pelanneen Barçan puolustuslinjaa. Tuntui, että Piqué oli jokaisen boksiin tulleen pallon tiellä. Ilman Piquéta, Barcelona ei olisi voittanut tänä keväänä kumpaakaan voittamistaan pokaaleista.
Tähtihetkiä ja kunniamainintojaKapteeni
Andrés Iniesta toimi ykkösjoukkueen ensisijaisena kapteenina uransa ensimmäistä kertaa – ja hyvin toimikin. Iniesta johti joukkuettaan esimerkillään. Iniesta on tottunut olemaan kapteeni jo junnujoukkueissaan vuosikymmeniä sitten. Pelillisesti Iniesta pelasi hänkin tasaisemman ja eheämmän kauden kuin Luchon ensimmäisellä kaudella, jolloin Barça pelasi Iniestan pelitavalle liian suoraviivaista ja nopeaa vastahyökkäyspeliä ajoittain turhan paljon. Juuri päättyneellä kaudella Don Andrés oli omimmillaan pelinrakentajana vähän kontrolloidummassa pelitavassa. Kun Xavia ei enää löytynyt viereltä, löytyi samasta kohdasta yleensä kuitenkin sinne laskenut Messi ja vähän alempaa Busquets. Iniesta esitti yhden uransa top3-esityksistä Copa del Reyn finaalissa. Kun Barça joutui vajaalle, Iniesta nousi esiin, piti kylmän viileästi palloa ja tuli sen kanssa tiukoistakin paikoista ulos. Iniesta puolusti, järjesti useita tekopaikkoja, taklasi. Iniesta oli tärkeässä paikassa parhaimmillaan, mikä on ollut niin kovin tyypillistä Don Andrésille hänen uransa varrella. Suuri pelaaja.
Dani Alves ansaitsee kunniamaininnan, sillä hän pelasi pitkän ja hyvän kauden vailla merkittäviä pudotuksia pelitasossa, vaikka ei ole enää nuori. Kruununa mainittakoon upea maalisyöttö Suárezille kauden viimeisessä liigapelissä. Alvesia ei syrjäyttänyt keväällä pelipaikaltaan kukaan.
Rakitic on pakko mainita, kun puhutaan Barcelonan pelitasapainosta pallonmenetysten jälkeen. Barcelona ei kaipaa niin paljoa Xavia, koska Messi laskee alas rakentamaan peliä, mutta Rakitic tekee sen puolustustyön, jonka Xavi tekisi ja Messi jättää pelillisistä syistä tekemättä. Rakitic tuo arvokasta vääntö- ja juoksuvoimaa Barçan keskikentälle vähän kuin Keita aikanaan, mutta omaa toki malilaista enemmän pallollisia ominaisuuksia. Lisäksi kroatialainen tarjoaa pallottomilla taustanousuillaan ja laukauksellaan oivan pelotteen hyökkäyspäähän.
Mascherano on pakko mainita, sillä suuri soturi antoi ja antaa aina kaikkensa. Tänä keväänä Masche sai ultrien keskuudessa viimein oman kannatuslaulunsa. Mascherano antaa tasoitusta topparina, koska on ajatusmaailmaltaan ja koulutukseltaan pivote. Pivotena on lupa ottaa riskejä enemmän kuin topparina. Barcelonassa topparin puolustustyöskentely tapahtuu yleensä enimmäkseen keskikentällä, minkä vuoksi Mascherano on sopeutunut ja pelannut Barçan paidassa Piquén rinnalla näinkin pitkään ja näinkin menestyksekkäästi.
Ykkösnyrkin ulkopuolelta ehdottoman erityismaininnan ansaitsee
Sergi Roberto, joka pelasi läpimurtokautensa Barçan ykkösjoukkueeseen. Sergi Roberto pelasi uskomattoman syksyn ja varsin hyvän kevään. Sergi Roberton monipuolisuus on uskomatonta ja takaa hänelle valoisan tulevaisuuden ykkösjoukkueessa: Alvesin paikkaajana oikeana laitapakkina, Alban paikkaajana vasemmalla, Busquetsin tuuraajana pivotena, Rakiticin/Iniestan paikkaajana keskikentän ylemmillä oksilla, Messin paikkaajana Klassikossa avauksessa oikealla/kärjen alapuolella. Sergi Roberton monipuolisuuden vuoksi häntä on turha piirtää pysyvästi millekään pelipaikalle, vaan hän pelaa jatkossa siellä, missä häntä eniten tarvitaan. Suurina hetkinä Sergi Roberton kaudesta jäivät mieleen maalisyötöt Suárezin tekemiin vierasotteluiden avausosumiin niin suurta ja mahtavaa Getafea kuin Real Madridiakin vastaan…
Vastustajien vaikeudetPakkohan sitä on mainita vastustajien eli Atléticon ja Real Madridin ajoittaiset vaikeudet, jotka olivat mukana vaikuttamassa pokaalien kohtaloon, halusi sitä culéna myöntää tai ei. Kaikki ei ole aina pelkästään omaa hyvyyttä. Atléticon kaudessa oli kaksi isoa ongelmaa. Ensinnäkin syksyllä se menetti liikaa pisteitä, koska Simeone halusi aluksi peluuttaa patjantekijöitä aikaisempia kausia enemmän pallonhallinnan kautta puolustuspelaamisen ja vastahyökkäysten sijaan. Tästä ajatuksesta Simeone lopulta luopui, mikä olisi pitänyt tapahtua jo elokuussa ennen kauden alkua. Toinen kompastuskivi oli se, ettei Griezmannin rinnalle löytynyt toista tehopelaajaa riittävän ajoissa. Torres lopulta heräsi uuteen kevääseensä keväällä, mutta se oli lopulta liian vähän liian myöhään pokaalien kannalta.
Real Madrid puolestaan kaivoi kuoppaa alleen jo vuosi sitten, kun Ancelottille annettiin potkut ja jatkuvuus heitettiin romukoppaan. Benitez oli virhe, joka myönnettiin Perezin puolelta ja Zidane vedettiin pakasta esiin heti joulun jälkeen. Benitezin alaisuudessa Real Madrid oli kuitenkin valunut turhan kauas liigamestaruuden kannalta, mikä teki Zidanen tehtävästä haastavan. Toiseksi Zidanen alaisuudessa peli lähti turhan hitaasti toimimaan toivotulla tavalla, sillä tammi-helmikuun pistemenetykset Betisiä, Málagaa ja Atléticoa vastaan koituivat lopulta Valkoisten lopulliseksi kohtaloksi liigassa. Ja sitten oli tietysti
Cheryshev…
Tercer vers: Peräkkäisten UCL-mestaruuksien voittamisen vaikeusBarcelona ei voittanut Espanjan Supercupia eikä sitä himoittua, haaveiltua ja historiallista toista peräkkäistä UCL-mestaruutta. Miksi ei? Siitä jaaritellaan tässä osiossa.
Rotaationkäytön tärkeysBarçan vuoden 2015 kattanut siirtokielto vaikutti ja vaikeutti Blaugranan kautta 2015–2016 siinä mielessä, että syksyllä 2015 rotaation harjoittaminen oli todella hankalaa. Rotaation harjoittaminen olisi ollut erityisen tärkeää, sillä Barçan avainpelaajat pelasivat pitkän ja raskaan kevään menemällä jokaisessa kilpailussa päätyyn asti edellisellä kaudella. Siihen päälle Etelä-Amerikassa pelattiin Copa America viime kesänäkin, jossa Suárez ei sentään pelannut. Lopulta Arda Turan ja Aleix Vidal pääsivät pelaavaan kokoonpanoon vasta tammikuusta lähtien, mikä vaikutti olevan lopulta kuitenkin liian myöhään, sillä kummastakaan ei ollut tunkeutumaan ykkösnyrkkiin eikä kumpikaan vakuuttanut suuremmin edes rotaatiopelaajana (joskin Vidal sai jostain syystä turhan vähän näyttöpaikkoja).
Syksyllä 2014 Luis Enrique harjoitti todella paljon rotaatiota, mikä oli avainasia triplan tuoneen Barçan monipuolisen ja erinomaista fyysistä kuntoa vaativan pelitavan kannalta. Siirtokiellon lisäksi Enriquen rotaationharjoittamista vaikeuttivat lähteneet pelaajat, Pedro ja Xavi, joita Barcelona ei vielä ole onnistunut korvaamaan. Xavi pelasi riisutussa roolissa viimeisellä kaudellaan, mikä oli juuri omiaan sekä Xavin että joukkueen kannalta. Rafinhan loukkaantuminen syksyllä oli valtaisa takaisku Barçan rotaationkäytön kannalta, sillä keskikentän ylemmille oksille ei ollut Rakiticin ja Iniestan lisäksi käytettävissä kuin Sergi Roberto. Joskus toki Busi myös stunttasi siellä, mutta lähtökohtaisesti Busquetsia tarvittiin pivotena. Keskikentän materiaali oli turhan kapea syksyn ajan, mikä heijastui huhtikuussa väsyneinä jalkoina.
Pedron rooli edelliskauden joukkueessa oli toimia MSN-kolmikon takana neloshyökkääjänä. Tuohon rooliin Muniria yritettiin sovittaa. Munir iski 8+3 tehot 26 ottelussa. Maaleista kolmella (vs. Athletic, Málaga & Eibar) oli jonkinlaista merkitystä. Luis Enrique pyysi Nolitoa tai Denis Suárezia tammikuun siirtoikkunassa, mutta seurajohto ei tuonut kumpaakaan. Kummalle tahansa olisi ollut käyttöä, sillä etenkin Suárez ja Neymar olisivat kaivanneet talvella enemmän lepoa pitkän syksyn jälkeen ennen huhtikuun isoja pelejä, vaikka eivät sitä itse myötäisi tai haluaisikaan. Jos ja kun Barcelona hankkii nyt kesällä uuden neljännen hyökkääjän, tulee Luchon rohkeasti ulottaa rotaatio aina MSN-kolmikkoon saakka, sillä triplaa ei voi voittaa ilman voimakasta & fiksua syksyllä ja talvella harjoitettua rotaatiota.
OnniMestarien liigassa on myös aina kyse onnesta, kuten kaikissa cup-muotoisissa kilpailuissa. Muun muassa siksi kilpailua on niin vaikeaa ja epätodennäköistä voittaa peräkkäisiä kertoja. Barcelona ei ollut Mestarien liigassa onnekas pelikentällä tai arvonnoissa tällä kaudella. Arsenal ei ollut helpoin arpa neljännesvälieriin vastustajaksi puhumattakaan Atléticosta puolivälieriin. Arsenal oli kuitenkin selkeähkösti Barcelonaa heikompi joukkue, kuten olisi ollut suurin osa muistakin puolivälierissä mukana olleista joukkueista, mutta Atlético viime kaudella oli aivan Euroopan top5-joukkue. Atléticolle voi hävitä mikä joukkue tahansa. Barcelona ei tehnyt 3-1 johtomaalia Camp Noulla avausosassa, vaikka kolisutteli rimoja ja kävi muutenkin lähellä. Toisessa osaottelussa Vicente Calderónilla tuomarilta meni ottelun viime hetkillä käsipalloilu boksissa ohi eikä seurauksena ollut kuin vapaapotku. Jonain toisena päivänä tuomarin päätös olisi saattanut olla toinen ja pallo olisi viety pilkulle. That’s football.
Onni oli toisenlainen tämän kauden UCL-mestarille: Onnekkaasti tullut lohkovoitto, kun muistetaan, millainen sen ratkaissut ottelu PSG:tä vastaan Bernabéulla oli. Ranskalaiset tuhlasivat lukuisia selviä tekopaikkoja ja kotijoukkueen maali oli varsin onnekas. Joulun arvonnoissa vastaan asettui AS Roma, vaikka se oli voinut olla esimerkiksi Juventus tai Arsenal. AS Roma laittoi Real Madridin yllättävän tiukoille, vaikka 4-0 yhteistulos ei anna niin ymmärtää. Roomalaiset vain jälleen tuhlasivat avopaikkansa ratkaisevilla hetkillä. Puolivälierissä arvonnasta löytyi kaksi vapaalippua, Wolfsburg ja Benfica, joista ensimmäiseksi mainittu luonnollisesti osui Valkoisille. Bundesliigan kahdeksanneksi sijoittunut Wolfsburg onnistui aiheuttamaan vaikeuksia avausosan 2-0 voitolla Kuninkaallisille, mutta tuokin kääntyi kotiosassa, kun CR teki hattutempun. Avausmaali pomppi onnekkaasti kahden kimmokkeen kautta portugalilaiselle takatolpalle. Otteluparin ratkaissut vaparimaali meni muurin läpi,
onnekkaasti. Normaalitilanteessa vapari olisi osunut muuriin. Välierissä Valkoisia suosi tietysti jälleen onni ja vastaan asettui heppoinen Manchester City, joka oli päässyt siipirikkoisella keskikentällä pelanneesta PSG:stä jatkoon. Manchesterilaiset eivät saaneet hyökkäyspäähän mitään aikaan oikeastaan koko otteluparissa, mutta paljoa enempään ei kyennyt myöskään Real Madrid, jonka ainoa maali syntyi Balen jalasta lähteneestä ja manchesterilaisesta
onnekkaasti maaliin kimmonneesta keskityksestä. Finaalissa avausmaali oli paitsio, Griezmann sössi pilkun ylärimaan ja pilkkukilpailu on enemmän tai vähemmän lottoa, jossa onnella on aina merkitystä.
Ei nyt kannata vetää vääriä tai liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä edellisestä kappaleesta. Real Madrid ansaitsi UCL-voittonsa eikä allekirjoittanut ole menettänyt yöuniaan tuon vuoksi. Jos Barcelonalla olisi ollut surkea kausi, voisi tilanne olla toinen. Barcelona voitti tuplan pelaten fantastista jalkapalloa läpi kauden enkä siten vaihtaisi Barcelonan kautta yhdenkään toisen joukkueen kauteen tällä kaudella Euroopassa. Samaan hengenvetoon on todettava, että onnen ja sattuman vuoksi UCL-pokaalia ei aina nosta ehdottomasti Euroopan paras seurajoukkue enkä sitä siksi arvota sitä tärkeysjärjestyksessä liigamestaruuden yläpuolelle. En ennen kautta, en kauden aikana tai sen jälkeen. Mestarien liiga on pokaaleista kaunein, liigamestaruus tärkein ja parhaimmin paremmuutta kuvaava. Ja olihan Barçan kevään 2015 UCL-mestaruus varsin erilainen kuin Real Madridin tämän kevään vastaava…
Olihan Barcelonalla kaudessaan myös onnea: Se oli onnekas Copa del Reyssa, että Real Madrid putosi sattuneesta syystä jo aikaisessa vaiheessa pois kilpailusta, samoin Atlético ennen kuin Barcelona sitä kohtasi. Se tosin saattoi olla myös Real Madridin onni, sillä kuormitus pienentyi ja UCL-mestaruus oli entistä mahdollisempi...
Luis Enrique ja Barcelona voivat toki katsoa peiliin, sillä molemmissa osaotteluissa Atléticoa vastaan Barça oli heikko ensimmäisellä puoliajalla. Etenkin Vicente Calderónilla Blaugrana lähti väärällä asenteella avauspuoliajalle, sillä Barçalle niin ominaiseen tapaan olisi pitänyt pyrkiä kasvattamaan johtoa rohkeammin pelkän pallonsiirtelyn sijaan. Simeonen ryhmä pystyi estämään taktisilla keskialueella tapahtuneilla rikkeillä Blaugranan lähdöt nopeisiin vastahyökkäyksiin silloin, kun Atléticon oma pakka oli korkealla prässin aikana. Messi oli otteluparissa liian staattinen ja pelasi liian turvallista futista. Neymar puolestaan oli todella epävireinen ja väsynyt varsinkin Calderónilla. Suárez teki avausosassa pari isoa maalia, mutta toisessa osaottelussa tuhlasi joukkueensa parhaat tekopaikat. Yhtä kaikki, Atlético eteni jatkoon ja olisi ansainnut voittaa koko kilpailun ja olisi sen voittanutkin, jos se ei olisi… Atlético.
