Sieltähän se odotettu irtisanomisuutinen saatiin. Claudio Ranieri jättää seuran vuoden ja seitsemän kuukauden työsuhteen seuran päätöksellä.
Hyvin kiintoisia reaktioita on saanut lukea viimeisen tunnin ajan eri näkökulmista asiaan liittyen. Kannattajien tuntemukset ovat yhtä ristiriitaisia kuin itselläkin tuota edellisellä sivulla kirjoittamaani vuodatusta näpytellessä. Selkeä enemmistö kannattajafoorumin pitkän linjan asiakirjoittajista on vaatinut voimistuvaan sävyyn valmentajanvaihdosta ja näille kirjoittajille on kaikkien muiden tapaan ainoa yllätys ollut tempun ajankohta. Leicester City Football Clubiin välinpitämättömämmin suhtautuvien joukossa tuntuu löytyvän samankaltaista hajontaa ajatuksissa kuin tälläkin foorumilla, eli osa ymmärtää motiivin, osa tyrmää menestyksekkään viime kauden takia teon. Omalta kohdaltani tahdon vain mainita, että tämä oli ainoa oikea ratkaisu, jonka jokainen ammattilaisorganisaatio olisi tehnyt vastaavassa tilanteessa.
Seurahistorian menestyneimmän managerin irtisanominen on iso teko, jota ei takuulla ole päätetty yhdessä tai kahdessa kokouksessa suljettujen ovien takana, vaan lopullisen tuomion julkistamista ennen on käyty keskusteluja kaikkien asianosaisten kanssa. Pelaajien vastuuta tämän kauden fiaskossa on korostettu laajasti ja pelaajiston kollektiiviseen mielipiteeseen veikkaisin tämän irtisanomisen perustuvan. Vichai ja Ranieri ovat istuneet saman pöydän ääressä tiedetysti jo useita kertoja pelkästään tämän kauden aikana, ja Ranieri on korostanut useampaan kertaan halunneensa luoda jotain uutta ja omaa Leicesterissä. Koska irtisanomista ei huonoista peliesityksistä huolimatta ole aiemmin kuulunut, on tästä toki vedetty johtopäätös Vichain ostavan Claudion maalailemat visiot tulevaisuudesta.
Julkisesta luottamuslauseesta (kyllä, ei vedetä liian paljon johtopäätösiä näistä) on kulunut vasta muutama viikko aikaa, jonka jälkeen tuloksena on ollut cupista putoaminen Millwalille, tappioputken jatkuminen Swanseaa vastaan liigassa ja eilinen Sevilla-häviö. Heikko tekeminen on siis jatkunut tuon edellisen potku-uhan [Vichain ja Ranierin viimeisin yhteinen istunto Derby-ottelua ennen 7.2., jossa italialaisen erottamista jo odoteltiin] jälkeen, joten kyseessä voi olla joko omistajaportaan lopullinen kyllästyminen sukeltavaan formiin tai pelaajien turhautumisesta johtunut erottaminen. No, kuten jokainen pelejä tällä kaudella katsonut tietää, on Kettujen avainmiehillä ollut pahasti vikaa asenteessa, minkä takia en myöskään pysty uskomaan pelaajiston vaatinen Claudion erottamista oman laiskuutensa takia, tuohan tekisi pelaajista itsestään täyden pellen. Tietysti katsojat ja asiantuntijat studioissa voivat pohtia, kuinka ison vastuun Ranieri saa ottaa siitä, kun ei epämotivoituneita neppailijoitaan saanut heräteltyä, tuohan on kuitenkin yksi managerin tärkeimmistä tehtävistä joukkueen sisällä.
Ranieri on epäonnistunut tällä kaudella yhtä pahasti tehtävässään kuin pelaajatkin. Tahdon tässä kohtaa nostaa tuon valmentajamarkkinat-topicissa jonkun nimimerkin mainitseman vauhtisokeuden esiin, jota Leicesterin kohdalla voi joku perustellusti käyttää. Niin paljon kuin vihaankin tätä nykyjalkapallon iljettävintä puolta eli kaiken rahassa mittaamista ja kaiken bisneksellä perustelemista, on jokaisen ymmärrettävä, että Leicesterillä ei ollut mitään järkeä pitää kiinni Ranierista tämän pidempään. Olisin halunnut nähdä Ranierin päättävän valmennusuransa aikanaan Kettujen peräsimessä (tämä toki saattoi pienellä mahdollisuudella myös tapahtua), mutta kriittisesti ajateltuna italialainen on kuluvan kauden aikana epäonnistunut lähes kaikessa mahdollisessa...
Päättötodistus Ranierin kaudesta 2016-17:* Pelaajahankinnat
6-Kesällä Ranierilla oli enemmän rahaa käytettävissään kuin ikinä yhdelläkään Leicesterin aikaisemmalla managerilla. Oikeanlaisia pelaajia tavoiteltiin, mutta puolustukseen kohdistuneet vahvistukset olivat todella mitättömät; sisään vain täydeksi flopiksi kostautunut vapaa agentti Hernández. Saihan Ranieri lopulta käytettyäkin hyvät summat, mutta kuten jo moneen kertaan tässä topicissa todettua, ei uudet pelaajat ole osoittaneet mitään vahvistuksen merkkejä.
* Joukkueen rakennus
6Viime kaudella Leicester meni mestaruuteen aivan liian kapeaksi dumatulla joukkueella, mutta välittömästi mestaruuden ratkettua puhuttiin - ja Ranieri itsekin sen myönsi -, että laajuutta kaivataan aivan toisella tapaa kun UCL-pelit tulevat mukaan kuvioihin. Ranierin johdolla joukkueseen saatiin määrällisesti kyllä riittävät raamit, mutta laatu on tunnetusti toinen juttu. Toppariosasto on elävä esimerkki siitä, miten kapeille harteille (Morganin ja Huthin ollessa kyseessä väärä kielikuva, sori siitä) joukkue jätettiin kesällä ja tammi-ikkunan olemattomat vahvistukset tuolle sektorille pidentävät italoherran saamaa kritiikkiä. Korostetaan kuitenkin, että pelkästään toppariosastosta tai puolustuslinjasta tässä ei ole kyse.
* Pelaajiston kierrättäminen tarvittaessa
5½Rotaatio - mitä se edes on, kysellään Leicestershiren toreilla edelleen. Vaikka tarpeeksi päteviä korvaajia ei olisi ollutkaan, olisi ne kertaluokkaa heikommatkin pelurit olleet EOMää suhteessa uusrikkaisiin diivailijoihim, joita aina silloin tällöin Dr Jekyll and Mr Hyde -tyylisesti näistä tasonsa aikaisemmin todistaneista pelaajista kuoriutui. Eihän Ranieri toki voinut ikinä sitä myöntää, ettei varavaihtoehdot ole riittävän laadukkaita, koska silloin olisi myöntänyt kasanneensa joukkueen väärin kesällä.
* Oikeanlainen kilpailuihin priorisointi
7Valioliiga on ykkönen, CL-menestys kiva plussa siinä sivussa ja cupissa pärjätään jos pärjätään tuntui olevan ihan hyvä menestysresepti. Olisiko kuitenkin europeleihin keskitytty liikaa sarjaotteluiden kustannuksella, sillä Mestarien liigan iltaa edeltäneistä kotimaan kamppailuista ei jäänyt mitään positiivista kerrottavaa. FA Cupissa Leicesterillä oli vuosikymmenen paras arpaonni ja päätyyn meno täysin realistinen, ellei hommaa oltaisi kustu muilla rintamilla niin pahasti, että Millwall-peliin ei yksinkertaisesti riittänyt varaa panostaa.
* Johdonmukainen johtaminen
7-Linja ja punainen lanka tekemisessä oli ja sitä noudatettiin uskollisesti, mutta valitettavasti sokea uskominen vanhoihin menestyksen osasiin oli väärä linja. Tässä suhteessa Ranierilta toivottiin räiskyvämpää ja uudenlaista ajattelua, jotain yllättävää. Sitä ei saatu, kuten pahasti pelättiinkin. Vanha koira ei opi uutta.
* Yhteishengen ylläpito joukkueessa
6Ne, johon Ranieri luotti, eivät osoittaneet minkäänlaisia luottamuksen arvon merkkejä. Ne, joihin olisi pitänyt enemmän luottaa, eivät halunneet jäädä Ranierin alaisuuteen luottamuksen puutteen takia. Jos tässä vaiheessa voidaan spekuloida sillä hiillostiko pelaajisto seurajohdon erottamaan Claudion, voidaan varmaan yksimielisesti todeta, ettei keskusteluyhteys pelaajan ja valmennuksen välillä ollut erityisen hyvä. Ranieri vaikutti valmentajalta, joka oli hyvä ylläpitämään hyvää fiilistä, jos se oli valmiiksi olemassa, mutta mikään tsemppaaja heikolla hetkellä hän ei ollut.
* Sympaattisuus julkisuuskuvan perusteella
10Voiko joku kiistää, ettei tämä kymppi olisi? Dilly ding, dilly dong, kaikkien toimittajien kättelemiset ennen viikoittaisia lehdistötilaisuuksia ja huonosta englannista huolimatta retorisesti erittäin taitava puhuja. Epäilemättä seurajohtokin on joutunut epämieluisaan paikkaan, kun joutui kertomaan mukavalle sedälle, ettei tällä ole enää työpaikkaa.
* Yleisarvosana
6-Korkeintaan tyydyttävä ja tuossakin painaa vaakakupissa se kivasetämäinen luonne, jolle ei kehtaa viitosta antaa kaudesta. Ranierin 20 kuukauden työsuhteen arvosana olisi jossain ysin tietämillä, mutta pelkästään tätä kautta tarkastellessa oikein pahaa tekee.
Kaikesta huolimatta kiitos kaikesta ja hyvää jatkoa hienolle miehelle.
