Leicester City FC 2016-17 - Some are born great, some have greatness thrust upon

[marionette]

Kun Ranieri tuli heinäkuussa 2015 Leicesterin manageriksi, välitön reaktioni oli: ei helvetti! Steve Walsh kumppaneineen oli kuitenkin onnistunut kesäostoissa pääosin loistavasti, helmenä Kanté. Edellinen manageri Nigel Pearson oli onnistunut luomaan keväällä -15 joukkuelle toimivan systeemin, joka tuotti tulosta. Kun Pearson hölmöili itselleen potkut kesäkuun alussa, pääsi Ranieri astumaan tavallaan "valmiiseen pöytään". Kausi sujui loistavasti. 81 pisteellä mestaruus.

Kuinka Ranieri onnistui sitten viime kesän ostoksissa? Suoraan sanoen helvetin huonosti! Morgan ja Huth olivat vuoden vanhempia ja hitaampia ja kun Kanté lähti Chelseaan, heille tuli liikaa palloja torjuttavaksi. Ranierin olisi pitänyt hankkia moderni liikkuva toppari, mutta sitä hän ei tehnyt. Fuchsin taso laski vuoden aikana rajusti. En olisi ikinä uskonut, että kirjoitan Simpsonin olevan tämän kauden paras pakki. Musa on pehmeä. Mendy ja Slimani ovat kärsineet loukkaantumisista; sitä ei voida laskea Ranierin piikkin. Albrigtonin keskitykset menevät harakoille. Mahrezin vaparit menevät useimmiten tolpan väärälle puolelle, kun viime kaudella ne menivät sisään. Vardy ei voi tehdä maaleja, jos ei saa palloja. Drinkwaterin peliesitykset heittelevät laidasta toiseen. Kasper Schmeichel on sentään säilyttänyt forminsa. Talvihankinnat Gray ja Ndidi ovat onnistuneita, mutta eivät auta tähän hätään.

Kai Ranierin olisi pitänyt ymmärtää, että joukkueen pelitavan pitää uudistua. Nyt puskettiin päätä seinään taktiikalla, jonka kilpailevien joukkueiden managerit olivat vuoden aikana opiskelleet. Poikkeuksena tuo Dimesin mainitsema Guardiola.

[Dimes]

Ottelu yksi jälkeen Ranierin, Liverpool kotona.

Craig Shakespeare pääsee ensimmäistä kertaa johdattamaan joukkonsa Valioliigassa kentälle ja ylipäätään toista kertaa urallaan. Kakkoskoutsina vuosia toimineen miehen valmennushistoriaan mahtuu yksi peli caretaker-managerina West Bromwichin puikoissa kaudella 2006-07. WBA muuten voitti tuon pelin Championshipissa 2-0 Crystal Palacea vastaan, eli Shakespearelta löytyy puhdas sataprosenttinen voittotilasto illan kamppailuun lähdettäessä. Siviilielämässä Pearsonin hyvänä kaverina tunnettu 53-vuotias lädi on pitänyt salassa suunnitelmansa Liverpoolin varalle, mutta jotain samankaltaista on odotettavissa kuin Ranierin viimeiseksi jääneessä Sevilla-kamppailussa. Toivottavasti Shakespeare viitsii kokeilla tuon puolustuslinjan suhteen jotain päräyttäviä uudistuksia, kun Ranieri ei sitä uskaltanut tehdä. Benalouanen avaripaikka yllättäisi pelkästään positiivisesti.

Eilisen ykkösuutinen Leicesterin managerisaagassa oli, kun Ranskasta tulleiden juttujen mukaan Nantesin portugalilaiskäskyttäjä Sérgio Conceicao oli sanonut thanks but no thanks tarjoukselle tulla pelastamaan rypevää kettulaumaa. Valmentajana melko tuntematon kasvo, mutta Portugalin ex-majupelurina tietysti iso nimi. Totaalinen yllätystavoittelu sikäli kun pitää paikkansa, mutta peukkua sille. Tällaisten uuden polven valmentajakykyjen perään olen itsekin enemmän kuin noihin kulahtaneiden kivinaamojen, joita muut vaihtoehdot tuppaavat olemaan. Juuri nythän Leicesterissä pelätään, että sähköpostia työtarjouksen suhteen on lähetelty Roy Hodgsonin suuntaan...

Edit: Hienosti näyttää somessa leviävän legendaa, että Ranieri olisi lahjoittanut puolet kolmen miljoonan lopputilistään Foxes Foundationin kassaan. Kun #fakenews ja mediakritiikittömyys tuntuu olevan in, niin mitäpä tuonkaan taustoja penkomaan. Paitsi että Skyn ja Guardianin toimittajat kirjoittavat, että huhu on saanut alkunsa joltain neverheard Leicesterin kannattajasivulta ilman minkäänlaista totuuspohjaa ja levinnyt sittemmin aika monelle saitille. Daily Starin toimittajan sanoin ''He's nice... but not that nice!''

[marionette]

Peräti mielenkiintoinen peli. Shakespeare ei tehnyt muutoksia vaan käytti samaa taktiikkaa kuin Ranieri. Nyt Cityn pelaajat vain taistelivat joka pallosta ja pari viikon huililla ollut Pool jäi jalkoihin. Kun saadaan Mahrez vielä viime kauden kuntoon, niin tuskin kukaan uskaltaa ehdottaa putoamista.

[Dimes]

Olihan se suvereenisti kauden paras peli. Energiaa vaikutti olevan aivan uudella tavalla heti alkuvihellyksestä lähtien ja Vardyn käyntikorttimaali puolen tunnin kohdalla vapautti kuukausia kestäneitä paineita. Periaatteessa tuo 1-0-maali saattoi olla se iso hetki, joka vielä muuttaa joukkueen suunnan (vaikka samaa on heitelty ilmoille joulukuisen City-voiton, cupin Derby-kaadon ja viimeviikkoisen Sevilla-pelinkin jälkeen, mutta nyt ihan aikuisten oikeasti ). Shakespeare paranteli osakkeitaan katsomossa maireasti hymyilleen Vichain papereissa. En välttämättä pitäisi ollenkaan huonona vetona tarjota kakkosmiehelle seksikkäämpää titteliä kesään asti, kun joukkue tuntuu ostaneen lädin valoittavan persoonan. Oli samalla aika huvittavaa nähdä maalivahtivalmentaja Mike Stowell preppaamassa Grayta kentälle taktiikkavihkon kanssa. Tuskin on hänenkään noita hommia tarvinnut hetkeen tehdä

Kentän parhaita pohtiessa on tärkeintä korostaa, ettei sinisessä paidassa ollut yhtään epäonnistujaa. Vardyn kaksi maali on tietysti suoritus, joka tekee hänestä itseoikeutetun ykköspalkinnon pokkaajan, mutta mielestäni erityisesti Ndidi, Drinky, Simpson, Schmeichel ja Fuchs pelasivat kauden parasta peliään. Schmeichel tuntui ottavan kaiken kiinni ja torjui pari kertaa ohi muuten painuneen vedon vielä kulmaksi, kun ei halunnut ottaa pienintäkään riskiä. Fuchsista ei menty ohi kuin pyöröovista, mikä oli jo sinällään selvää kehitystä aiemmin nähtyyn, mutta onnistui kaiken huipuksi rakentamaan peliäkin. Ja Ndidi on kovaa vauhtia pelaamassa itsensä allekirjoittaneen suurimpien suosikeiden joukkoon, kuten jo tuolla kalinatopicissa avauduin. Ei uskoisi miten fiksusti 20-vuotias reilun kuukauden Englannissa elänyt nuorukainen pystyy pelaamaan.

Ennen kuin kukaan ehtii, niin sanotaan se, ettei tämä tietenkään vielä tarkoita sitä, että Ranierin ulos potkiminen oli absoluuttisesti oikea ratkaisu. Tämä on hyvä alku, jota ei oltaisi saatu ilman Ranierin erottamista. Joukkue pelasi järkevästi ja vapautuneesti. Ei nuo takuulla ole tahallaan paskasti pelanneet aiemmin italialaisen ulos grillaamiseksi, vaan Ranieri oli ainoastaan menettänyt pelaajiensa uskon, joka on ainakin hetkellisesti palautettu Shakespearen toimesta. Pakko kuitenkin myöntää, että tuntuihan se perhanan hyvältä, kun joukkue osoitti elonmerkkejä kaikkien seuraa vihaamaan alkaneiden silmien edessä. In your face! taisi itsellänikin käydä kerran mielessä. Tästä on ns. hyvä jatkaa.

PS. Voitto irtosi huikealla 57 prosentin syöttötarkkuudella. Siitä sopii pistää paremmaksi muiden putoamistaiston joukkueiden.

[Edmundo]

Olin ennen Ranierin potkuja, heti niiden jälkeen ja etenkin nyt sitä mieltä, että fudut olivat ainoa mahdollinen keino säilyttää sarjapaikkaa. Eikä tuo sisuuntunut esitys lainkaan hälventänyt mielipidettäni. Aivan huikea esityskoko kettulaumalta ja matsia katsoessa tuntui kuin olisi avannut portaalin viime kauteen. On ilmiselvää, että Ranieri, kaikki kunnia hänelle viime kaudesta, ei enää komentanut joukkojaan, vaan oli menettänyt kaiken kunnioituksen. Etenkin Vardysta näki tänään, että näyttöhalut olivat ihan järkyttävällä tasolla.

[Dimes]

Olin ennen Ranierin potkuja, heti niiden jälkeen ja etenkin nyt sitä mieltä, että fudut olivat ainoa mahdollinen keino säilyttää sarjapaikkaa. Eikä tuo sisuuntunut esitys lainkaan hälventänyt mielipidettäni. Aivan huikea esityskoko kettulaumalta ja matsia katsoessa tuntui kuin olisi avannut portaalin viime kauteen. On ilmiselvää, että Ranieri, kaikki kunnia hänelle viime kaudesta, ei enää komentanut joukkojaan, vaan oli menettänyt kaiken kunnioituksen. Etenkin Vardysta näki tänään, että näyttöhalut olivat ihan järkyttävällä tasolla.

Näinhän se todellakin on. Ottelun jälkeen Vardy oli sanonut suoraan lainattuna We've worked hard at what we were asked to do but it didn't come off, minkä ainoa tarkoitus tuntuu olevan vain medialle täsmentäminen, ettei kuukausien pupellusputki ole johtunut mistään Ranieri-protestista, vaan italoherran ontuvista taktiikoista.

Hauska kuvio muuten kaiken kaikkiaan tämä nyky-Leicester. Pearson kasasi keväällä 2015 unelmaporukan, jota ei ehtinyt itse koeajamaan potkujen takia. Ranieri istui valmiiseen pöytään ja pienellä lisähionnalla rakensi siitä mestarijoukkueen. Nyt Pearsonin luottomies, saunakaveri ja hyvä kollega Shakespeare niittää mainetta frendinsä rakentamasta pohjatyöstä ja saattaa hyvin saada manageripestin tästä itselleen. Kyllähän Shakey olisi siinä mielessä täydellinen jatkaja projektille. Kesällä sitten Pearson ja Shakey yhdessä luotsaamaan porukkaa, tuloksena toinen valioliigamestaruus No, rehellisesti sanottuna Pearsonin aika on ollut ja mennyt.

[Dimes]

Huomenna kotipeli Hullia vastaan. Kauden ensimmäinen kohtaaminen oli avauskierroksen avausottelu, jossa vastoin kaikkia ennakko-odotuksia Tiikerit kairasivat hurjalla 13:lla ammattilaissopimuspelaajallaan voiton kettulaumasta. Sen jälkeen on paljon tapahtunut ja vielä enemmän jäänyt tapahtumatta, joten mitään elokuun kaltaista ei toivottavasti huomenna nähdä. Haastava peli taas tiedossa Leicesterille, kun vastustaja ei ole yhtä halukas pitämään pelivälinettä kuin Liverpool maanantaina, mutta toki tuoreen portugalilaisluotsinsa ansiosta Tiikerit tulevat pyörittämään palloa enemmän kuin Phelanin aikana. Sehän tietysti sataa Leicesterin laariin, kun itse ei tarvitse niin paljon muuttaa perussapluunasta.

Shakespearen toinen peli päävalmentajan ominaisuudessa voinee tuoda jo jotain pelitavallista muutosta esitykseen. Liverpool-matsi oli käytännön syistäkin pakko vetää Ranierin taktiikkavihkon päällimmäiselle sivulle jääneellä hahmotelmalla, kun Shakeylle ei liikaa siunaantunut aikaa kehitellä omia suunnitelmia, mutta entäpä nyt? Rehellisesti sanottuna tietysti yllättävää olisi, jos Shakespeare lähtisi väliaikaispestillä muuttamaan mestaruuden tuonutta kokoonpanoa suuresti, mutta ryhmitelmän palauttaminen 4-4-2:een on ihan mahdollisuuksien rajoissa, kun tuotahan kovinkin uskollisesti suosittiin Pearsonin ja Shakeyn toimesta taannoin. Mutta kuten jo syksyllä todettua ja nyt toistettua, on Leicesterin tämän hetken materiaali kuitenkin paremmin 4-2-3-1:n käyttöön soveltuva, eikä Poolin lähes nollannutta kentällistä takuulla huvikseenkaan vaihdeta. Tai tietysti mistä tuotakaan varmaksi tietää, tähän astihan Shakey on joutunut jäämään ykkösluotsien varjoon ja vasta nyt nähdään herran todellinen osaaminen. Olisi aika munakas veto ottaa koppi joukkueesta tappioputken kohdalla ja omilla opeilla johdattaa seura uuteen nousuun.

Grayn nostaminen avariin Mahrezin paikalle on ollut kokoonpanon toivotuin muutos algerialaisen himmaillessa varjojen mailla ja vastaavasti nuoren birminghamilaisen vakuuttaessa tiukoissa paikoissa. Muutenhan Liverpool-ottelun avanneessa kokoonpanossa ei suurempia epäkohtia ollut, kun topparisektorillakin sattui olemaan se yksi kymmenestä -peli, jolloin nuo saatiin näyttämään valioliigapuolustajilta samanaikaisesti. Yhdellä kärjellä pelatessa Vardyn avauspaikka on lyöty itsestäänselvästi lukkoon, mutta kahdella aloitettaessa toisesta paikasta riittäisi nyt kilpailua. Slimani on toipunut kaiketi pelikuntoon, Ulloa samoin ja Okazaki avasi maanantaina kymppinä. Musa ei mahtunut viimeksi edes penkille, voidaanko siitä vetää pidempiä johtopäätöksiä Shakeyn suunnitelmista?

[marionette]

Kirjoitin maanantaina, että putoamispeikko voidaan unohtaa, jos Mahrez saadaan viime kauden formiin. No, ei hän ole vieläkään aivan parhaimmillaan, mutta joka tapauksessa 2-1 maali oli upea!

[Dimes]

Kuuden pisteen viikko, Shakespeare yhä täysillä pisteillä

Seuraavaksi odotellaan uutisia liittyen valmentajakuvioon. Aamuisen Daily Mailin mukaan Hull-ottelun jälkeen Vichai, DoF Rudkin ja Shakespeare istuvat samaan pöytään keskustelemaan tulevaisuudesta. Lehden tietojen tai jonkinlaisen valistuneen arvauksen mukaanhan Shakeyn loppukauden kestävää päävalmentajan roolia voidaan Hullin voittamalla pitää jopa todennäköisenä. Nyt kun voitto tuli suoraan sanottuna loistavalla esityksellä, niin melkeinhän tässä pitää lähteä siitä oletuksesta, että Craig Shakespeare on loppukauden vetovastuussa. Osoittaisi mielestäni hyvää pelisilmää seurajohdolta, jos Shakeylle annettaisiin iso rooli kaiken sen pitkäjänteisen ja laadukkaan työn jälkeen, mitä mies on vuosikymmenen aikana seuran eteen tehnyt. Ja kun kaiken lisäksi Shakespeare tuntee pelaajiston paremmin kuin kukaan, olisi kyseessä heittämällä pienempi riski kuin esimerkiksi flopilta kilometrin päästä haiseva Hodari.

Itse ottelusta mainittavaa oli tuo Leicesterin yllättävänkin vahva painostus alusta alkaen. Toisin kuin suunnilleen kaikki odottivat, ei Hull lähtenyt peliä viemäänkään, vaan päinvastoin Tiikerit kyttäsivät tutulta näyttävällä tavalla Leicesterin tekemisiä noin tunnin ajan. Siinä reilun 60 minuutin aikana Hullin ainoa kohtalainen hyökkäys tuottikin avausmaalin, mutta missään muussa vaiheessa Kettujen ei tarvinnut olla huolissaan. Päinvastoin Vardyn ja Mahrezin peli-ilme oli vahvasti plusmerkkinen ja nämä aiheuttivat Hullille suuria ongelmia. Jos ennen ottelua puhuttiin Mahrezin penkittämisestä, nyt saatiin hieman perusteluja algerialaisen toistuville avauspaikoille. Varaa on parantaa, mutta putoamistaistossa riittää mieheltä tällainen 80-prosenttinen virekin mainiosti, jos ajatellaan sitä viimekautista vetoa sellaisena sataprosenttisena tasona. Fuchsille lisäksi peukkua; yhteispeli Vardyn kanssa oli taidetta!

Ndidi paransi toisella jaksolla selkeästi. Hullin maali syntyi nigerialaisen pallonmenetyksen seurauksena, mikä lisäksi avauspuoliskolla hän oli hieman jäässä ratkaisuidensa kanssa, mutta täysin vastakkainen toinen puoliaika kaunisteli tilastoja: viisi taklausta, kaksi syötönkatkoa, neljä Hullin maalipaikan purkua ja foorumilla yleisenä tasonmittarina käytetyn Whoscoredin arvosanana joukkueen kolmanneksi paras Vardyn ja Mahrezin jälkeen. Jos vielä 45 minuutin jälkeen kirjoitin, että esitys oli siihen mennessä miehen heikoin Englannissa, oli toinen jakso kuin suoraan Kantén viime kauden esitykseen verrattavissa. En sano, että nigerialainen olisi Kantén tasoa, mutta hyökkäyssuunnassa tästä Uudesta Kantésta on enemmän iloa kuin ranskalaisesta oli ikinä Kettujen paidassa. Tavallaan haluaisin nähdä tämän joskus suoraan hyökkäävämmässäkin roolissa, mutta joukkueen edun kannalta on parasta, että hän on dominoimassa Drinkyn parina keskikentän pohjalla.

Ottelun ikävänä puolena Drinkwater sai kauden neljännen varoituksensa eli joukkueen aivot on poissa West Hamia vastaan. Seuraavaan matsiin on kuitenkin aikaa, kun tulevan viikonlopun Arsenal-matsi on siirretty cupin takia. Sevilla siis seuraava vastus UCL:ssä reilun viikon päästä.

[Tino Asprilla]

Onkohan nimi sen verran enne, että Shakespeare kirjoittaa vielä sellaisen näytelmän jota ihmetellään vuosia myöhemmin? UCLn puolella meinaan. Eihän Sevillan tiputtaminen mahdottomia vaadi varsinkaan kun fiilis joukkueessa on parantunut. Sen jälkeen sopiva arpa niin ei nljän joukko mahdottomuus ole.

[Rupikuula]

Ottelun ikävänä puolena Drinkwater sai kauden neljännen varoituksensa eli joukkueen aivot on poissa West Hamia vastaan. Seuraavaan matsiin on kuitenkin aikaa, kun tulevan viikonlopun Arsenal-matsi on siirretty cupin takia. Sevilla siis seuraava vastus UCL:ssä reilun viikon päästä.

Pelikielto tulee 5:llä keltaisella kortilla, ei vielä neljällä.

[Dimes]

Pelikielto tulee 5:llä keltaisella kortilla, ei vielä neljällä.

Totta. Jostain oli tuo neljä jäänyt virheellisesti mieleen. Eikä Drinkyn tarvitse viidennestäkään huilata, kun bännivaara tuosta on purkautunut vuodenvaihteessa.

[Dimes]

So will he manage to step back from his previous, harmonious working relationship with the players and show a tougher edge?

Will Shakespeare make the grade, so he gets the job beyond this season, or will he be another Sammy Lee or Brian Kidd?

Hugely respected, acknowledged as a fine coach, but ultimately an assistant?

Näihin BBC:n nostamiin kysymyksiin saadaan vastauksia kevään mittaan, kun pari tuntia sitten Craig Shakespeare esiteltiin seuran uutena managerina kauden loppuun kestävällä sopimuksella. Odotettu ratkaisu, joka tehtiin vieläpä mielestäni oikein hyvään ajankohtaan. Tiistaina pelataan kuitenkin se kauan odotettu ratkaiseva Sevilla-peli kotiyleisön edessä, ja näin ottelun aaton aattona on loistava sauma julkistaa toivottu ja odotettu uutinen. Shakeyn alaisuudessa on toistaiseksi takana kaksi ottelua kotiyleisön edessä, joista tuloksena on ollut kaksi fantastista esitystä ja täydet pisteet. Nyt jos koskaan Sevilla on kaadettavissa Filbert Wayn yleisön säestämänä Shakespearen käsikirjoituksella.

Saapa nähdä, millaiseksi velhoksi Shakey kostautuu pelitavallisten kysymysten kanssa. Toistaiseksi vähällä hän on päässyt, kun Liverpool- ja Hull-otteluista on huokunut sellainen ''antaa poikien pelata''-henki joukkueen nautiskellessa kuin mestaruusjuhlissa konsanaan, mutta katsellaan mitä tapahtuu, jos/kun Sevillaa vastaan peli ei pyörikään yhtä nätisti kuin Hullin jannuja vastaan. Motivaattorina Shakey osannee hommansa paremmin kuin Ranieri, joten sillä sektorilla EOMää on varmasti havaittavissa tappioasemastakin huolimatta. Tuo tappioasema lienee se avainsana Sevilla-peliin. Ranieri Eran synkemmässä pätkässä tappioasemaan ajautuminen tarkoitti yhtä kuin idioottivarmaa häviämistä, mutta Shakeyn kanssa epätoivoista vastustajan perässä juoksemista ei ole ehditty kokemaan. Hullia vastaan 0-1-maali ei katkaissut selkärankaa, ja oli itsestään selvää, että Ketut nousisivat tuossa voittoon. Pään sisällä näitä matseja ennen kaikkea voitetaan. Siinä suhteessa Leicesterillä on vahva etulyöntiasema espanjalaisiin nähden.

[Dimes]

http://www.skysports.com/football/news/11712/10800449/how-craig-shakespeare-was-at-heart-of-leicesters-premier-league-win

"It was certainly a learning curve for me and Shakey, because at that time it was us running it with [goalkeeper coach] Mike Stowell, and Ranieri came in. We'd have our sessions planned for the players and literally as we were walking out onto the training pitch Ranieri would come over and say I want to do this now with them, and he'd change it.

"We were like, 'fine, go on then, you take it'. But he'd say, 'no, no, no you take it'. And he's telling us to put a session on that he wants and we don't know what it is. We had to adapt.''

Sky Sportsin luetuin artikkeli tällä hetkellä on kiintoisaa tekstiä. Leicesterin valmennustiimissä mukana ollut Super Kev antaa kritiikkiä Ranierin persoonasta, arvostelee joukkueen yhteishenkeä kulisseissa ja suorastaan ylistää Shakespearen osaamista. Mikään shokkiwau-juttu tuo ei ole, sillä lähes kaiken edellä mainitun on pystynyt viimeisen parin vuoden aikana lukemaan useammasta lähteestä ja lopun päättelemään. Seuran ex-pelaaja Sean St Ledger on yhtynyt Twitterissä Phillipsin pointteihin, vaikkakaan tietysti Ranierista hänellä ei ole kokemusta. Shakeyn vahvuutena pidetty porukan yhdessä pitäminen on mainittu myös Phillipsin toimesta.

Sitä voi sitten jokainen arvuutella, miksi Phillips tuli asian kanssa julkisuuteen juuri nyt, kun miehen nykyinen seura Derby laittoi omat valmennuskuvionsa uusiksi eilen Derbyn valmentaminen kiinnostaa, paluu Leicesterin penkin päähän houkuttelee vai kenties pelkkää oman nimen esille tuomista muiden valmentajia katsastelevien seurojen vaihtoehdoksi? Tokikaan tuo ei poista jutussa esitettyjen nostojen oikeellisuutta.

[Heiska]

Mielestäni todella ala-arvoista Phillipsiltä lähteä tässä vaiheessa avautumaan, kuinka "Shakespeare valmensi Leicesterin mestaruuteen".

[Filosofi]

Ettei olisi myös ns. lädilisää mukana? Kyllähän se hivelee itsetuntoa kun voi väittää että oman maan mies on ollut tekemässä Leicesteristä mestaria...

EDIT. Kyllä siellä koutsia halattiin ja naurettiin yhdessä niin kovin, että taitaa olla suosittu poikain keskuudessa. Ainakin nyt kun tulee onnistumisia.

[Binääripyhimys]

Pakko se on vihdoin myöntää että Ranierin ulostus taisi pelastaa Leicesterin kauden. Onnittelut jatkopaikasta

[JuustoMakkara]

Onnittelut

Nyt sitten seuraavalla kierroksella vastus Monaco-Man City otteluparin voittajasta ja semifinaalit häämöttää!

[Pohojanpoika]

Helkkarin isot onnittelut jatkopaikasta! Ei tuolla liian montaa lädiseuraa ole jäljellä

[Deu]

Onnittelut! Huikea tarina vaan jatkuu

[Dimes]

Aah, täydellistä Kuinka hyvältä tuntuukaan lukea niitä ''Leicester pilaa Englannin maapistesaldot ensi kaudella'' -itkuja keväältä, kesältä ja osin vielä lohkovaiheen ajaltakin. Monacon käsissä on nyt se, onko Leicester koko saarivaltakunnan paras seura Mestarien liigassa kaudella 2016-17. Ja voihan se sitä toki olla, vaikka City itsensä jatkoon huomenna veisikin.

Aivan karmeat 30 minuuttia tuossa pelin lopulla, vaikka homma kestikin Sevillan painostuksesta huolimatta hyvin Kettujen kontrollissa. Vardy väläytteli tuttua temperamenttiään ja päästi yhden kuumakallen etukäteen pois nöyryyttämästä itseään koko maailman edessä. Sääli, että mies ei onnistunut vielä tänään tekemään Leicester-paidassa maalia numero 60, joka nostaisi JV9:n seurahistorian 20 parhaan maalintekijän listalle. Viikonloppuna se tulee, vahva kutina tästä.

Yhdyn kaikkeen tuohon suitsutukseen, jota Albrighton saa Twitterissä osakseen! Jos on jannun paikkaa avauksessa ihmetelty paljon, niin ei varmasti taas pariin viikkoon ihmetellä. Kasper, Captain Morgan ja Vardy ovat tunnetusti tiukoilla paikoilla kääntämässä pelejä Kettujen eduksi, mutta Albrightonia ei näissä parrasvaloissa turhan usein näe.

Edit: Ja olihan se Sevillan rankkarin väärin perustein vihelletty, mutta syystä tai toisesta ei jaksa enää kiinnostaa.

[12]

Leicesterin foorumilla oli noita maapistekuittailuja. Kiva nähdä että maapisteet kiinnostavat muuallakin kuin Futisforumilla.

[Dimes]

Bayern München, Barcelona, Real Madrid, Juventus, Monaco, Borussia Dortmund, Atlético Madrid... ja Leicester City.

Perjantaina arvotaan tai arvotaan, miten vaan, mutta Monacon jatkoon eteneminen Manchester Cityn kustannuksella tarkoittaa, että jäljellä on ainoastaan todellisia unelma-arpoja Leicesterin näkökulmasta. Manchesterilaiset olisivat olleet epäilemättä kahdeksan parhaan sakissa se joukkue, jonka Leicester olisi mieluiten kohdannut välieräpaikan jahtaamisen kannalta, mutta aivan uskomattoman tylsä vastushan se olisi ollut kaikkien noiden vaihtoehtojen rinnalla. Tämä euroseikkailu jää joka tapauksessa historiankirjoihin, joten touhua ei mielestäni enää kannata ajatella jatkoonmenotodennäköisyyksien vinkkelistä, vaan puhtaasti siltä kannalta, jolla tarina saa upeimman päätöksen. Borussia Dortmund olisi kaikin puolin kuitenkin täydellinen yhdistelmä kovaa vastusta, upea vieraspeli täpötäydellä Westfalenstadionilla ja pienen pieni unelman eläminen välieristä.

Vähän pidemmän linjan kannattajien toiveena on ollut Atlético Madrid johtuen syistä, jotka löytyvät syksyltä 1997. Joukkueet oli tuolloin arvottu edesmenneen UEFA Cupin ensimmäisellä kierroksella vastakkain, Leicester pelasi silloin seurahistoriansa kolmatta eurocupin ottelupariaan 36 vuoden tauon jälkeen. Avausosa oli mennyt Vicente Calderónilla isännille lukemin 2-1 ja toinen osa pelattiin vanhalla Filbert Streetilla viikkoa myöhemmin. Tuossa ottelussa Kettuja sitten potkittiinkin päähän aivan huolella tuomariston toimesta. Garry Parker ajettiin kahdella samasta tilanteesta tuomitulla keltaisella suihkuun kaikkien hämmennykseksi sekä Muzzy Izzetiin kohdistunut maaiman selkein rangaistuspotkun arvoinen virhe jätettiin tuomitsematta - sillä seurauksella, että espanjalaiset painoivat kaksi häkkiä ja hoitelivat otteluparin 4-1. Pelin viheltänyt ranskalainen Rémi Harrel ei sittemmin enää tuominnut ainoatakaan kansainvälistä jalkapallo-ottelua urallaan, mikä osaltaan kuvastaa tuomaritoiminnan laadukkuutta. Tunnelmaan pääsee tuosta: https://www.youtube.com/watch?v=vC7SgRdRu5U

[Wiltsu]

Oli kyllä täysin uskomattomat kaksi keltaista. Yksi olisi vielä mennyt, mutta kaksi oli todella poikkeuksellista. Ehkä nyt olisi sitten aika kohdata Atletico Madrid sitten. Toisaalta olisi varmasti kova juttu Leicesterin faneille kohdata Euroopan kaikkien aikojen menestynein seura Real Madrid tai PSG:n toisessa matsissa jyrännyt Barcelona.

[stroger]

Lestöö menee päätyyn asti UCL:ssä, varma tieto.