#Mexit

[Ben]

Tämän läpiajon lisäksihän Messillä oli myös ottelun loppuhetkillä loistopaikka laukoa vaparista tasoitusmaali, mutta se veto taisi lentää vielä korkeammalle kuin muutaman vuoden takainen Ramosin rankkari...

Eikös tämä "loistopaikka" ollut jostain 35 metristä josta oikeasti ei olisi kannattanut suoraa vetoa edes yrittää?

Ansiokas Maradona-Messi-maajoukkuevertailu yllä, mutta siitä puuttuu toteamus, että Argentiinan miehistö 1990 oli oikeasti Maradonaa lukuunottamatta sellainen kasa paskaa, että se, että Maradona hilasi sen finaaliin on yksi kaikkien aikojen MM-suorituksista jo itsessään. 1986 kisojen tueksi (kontra Messillä ei tukea 2014 MM-kisoissa) mainostetulla Burruchagalla taas ei olisi minkään valtakunnan asiaa nyky-Argentiinan avaukseen.

[JiiPee]

Maradona vs. Messi

Jäätävän hyvä analyysi, siinä kaikki mitä kenenkään tästä aiheesta missään tarvitsee tietää.

Ansiokas Maradona-Messi-maajoukkuevertailu yllä, mutta siitä puuttuu toteamus, että Argentiinan miehistö 1990 oli oikeasti Maradonaa lukuunottamatta sellainen kasa paskaa, että se, että Maradona hilasi sen finaaliin on yksi kaikkien aikojen MM-suorituksista jo itsessään.

Oli Argentiinalla toki Maradonan aisaparina Claudio Caniggia, joka teki Argentiinan molemmat ja samalla ainoat pelitilannemaalit pudotuspeleissä, sekä maalissa Sergio Goycochea, joka pelasti rangaistuspotkukilpailut Argentiinalle. Muutenhan joukkue keskittyi vain rikkomaan peliä ja pelaamaan aikaa ennennäkemättömän härskisti, tuohon aikaan pallon sai vielä syöttää omalle maalivahdille käteen ja Argentiina otti siitä kaiken ilon irti. Caniggia oli myös pelikiellossa finaalissa Saksaa vastaan, mikä oli valtava menetys. Dezzottin ja Monzonin ottamat punaiset kortit finaalissa eivät nekään helpottaneet asiaa.

Ihan mutuiluna, näin em-kisoja seuranneena ja vertailukohtana esim. materiaaliltaan kovimpana etelä-amerikkalaisena joukkueena pidettyyn Argentiinaan tuntuu siltä, että eurooppalainen järjestelmällisyys pelaajakasvatuksessa alkaa mennä etelä-amerikkalaisen luovan hulluuden ohi kovaa vauhtia, varsinkin mitä alemmas kentällä mennään. Vaikka esim. Argentiinalla on paperilla vielä toistaiseksi hirmuinen hyökkäys (Messikin on käytännössä kasvatettu Euroopassa), niin em-kisoista voisi nimetä varmaan kymmenkunta nippua, joiden keskikenttä on Argentiinaa edellä, puolustuksesta nyt puhumattakaan. Maalivahdeista ei kannata edes aloittaa, ja valmennuskin on vähän mitä sattuu. Jos nyt Messin lisäksi Mascheranokin lopettaa, niin tuntuu että Argentiinalle ei jää oikein yhtään mitään millä vakavasti kilpailla seuraavissa mm-kisoissa.

[OHTO]

Maradonahan oli 90-kisoissa kuin varjo entisestään, ylipainoinen ja heikko, joten kyllä vähän ihmettelen tuota Benin kommenttia että muka hilasi yksi joukkueen finaaliin. Pari väläytystä sieltä nähtiin, kuten pitkä kuljetus ja syöttö Caniggialle maalissa Brasiliaa vastaan, ja "Jumalan käsi" alkulohkon ottelussa neukkuja vastaan, mutta ei muuta tosiasiaa. Argentiina oli enimmäkseen catenaccio-puolustuksen ja Goychoechean, joka oli alunperin kakkosveska ja sai paikan vasta Pumpidon loukkuaannuttua alkulohkon pelissä, varassa.

[Ben]

Oli Argentiinalla toki Maradonan aisaparina Claudio Caniggia, joka teki Argentiinan molemmat ja samalla ainoat pelitilannemaalit pudotuspeleissä, sekä maalissa Sergio Goycochea, joka pelasti rangaistuspotkukilpailut Argentiinalle.

Niin, seurajoukkueessa taas aisaparina oli Careca, joka oli muutamankin napsun Caniggiaa kovempi tekijä. En nyt viitsi Caniggiaa yhtenä kaikkien aikojen suosikeistani hirveästi dissata, mutta eihän sekään kaveri koskaan läheskään maailman huippupelaajiin lukeutunut vaan samalla tavalla kahdesta maalistaan huolimatta oli Diegon hilattavana kuin muu paskasakki, enkä todellakaan lähtisi ylentämään Diegon aisapariksi kyseisissä kisoissa. Sinänsä kävi tosiaan tuuri, että ensinnäkin ykkösmolari Pumpido loukkaantui ja toisekseen, että totaalisen keskinkertainen kakkosmaalivahti Goycochea kostautui loistavaksi rankkaritorjujaksi, koska muuten olisi tie noussut ansaitusti pystyyn Jugoslaviaa vastaan.

Näin jälkikäteen olisi mielenkiintoista miten nuo kisat olisivat menneet mikäli oikeasti maailman luokan kärkipelaaja Gabriel Batistuta olisi jo tuolloin tehnyt läpimurtonsa eikä vasta vuosi-pari myöhemmin.

[aquel]

Eikös tämä "loistopaikka" ollut jostain 35 metristä josta oikeasti ei olisi kannattanut suoraa vetoa edes yrittää?

Jep, keskittäähän tuo olisi pitänyt, mutta Leo lähti riskillä ampumaan kovaa, korkealle lähti (ei nyt ihan Ramoseja mutta kuitenkin). Surkea suoritus, mutta ei finaali siihen kaatunut, vaan jo ennen sitä ensimmäisen puoliajan alun (Higuaín), toisen puoliajan alun (Messi) ja jatkoajan alun (Palacio) hukattuihin vaarallisiin maalipaikkoihin. Nuo olivat itse asiassa pelin parhaat maalipaikat, sillä Saksan paras tekopaikka oli (muistaakseni) oikeastaan Götzen maalin lisäksi tolppaan osunut pusku kulmapotkusta.

Ansiokas Maradona-Messi-maajoukkuevertailu yllä, mutta siitä puuttuu toteamus, että Argentiinan miehistö 1990 oli oikeasti Maradonaa lukuunottamatta sellainen kasa paskaa, että se, että Maradona hilasi sen finaaliin on yksi kaikkien aikojen MM-suorituksista jo itsessään. 1986 kisojen tueksi (kontra Messillä ei tukea 2014 MM-kisoissa) mainostetulla Burruchagalla taas ei olisi minkään valtakunnan asiaa nyky-Argentiinan avaukseen.

Sellainen kasa paskaa päästi kuitenkin vain neljä maalia turnauksessa eli 0,57 maalia ottelua kohti, mikä on vähemmän kuin esimerkiksi samojen kisojen Saksa, 1986 kisojen Argentiina tai 1982 kisojen Italia - näin aikakauden mestareihin kun vertaillaan. Lisäksi sellainen kasa paskaa vei lohkovaiheessa joukkueen ainoaan lohkovaiheen voittoonsa ilman Suuren Diegon panosta maaleihin ja puolivälierien rankkarivoittoon Jugoslaviaa vastaan, vaikka joukkueen suuri henkinen ja pelillinen johtaja epäonnistui pilkkukisassa. Oikein kun tarkastellaan, ovat nuokin jo enemmän ja paremmin kuin mitä Messi on viimeisen kolmen kesän turnauksissa saanut tukea joukkueeltaan.

Niin, seurajoukkueessa taas aisaparina oli Careca, joka oli muutamankin napsun Caniggiaa kovempi tekijä. En nyt viitsi Caniggiaa yhtenä kaikkien aikojen suosikeistani hirveästi dissata, mutta eihän sekään kaveri koskaan läheskään maailman huippupelaajiin lukeutunut vaan samalla tavalla kahdesta maalistaan huolimatta oli Diegon hilattavana kuin muu paskasakki, enkä todellakaan lähtisi ylentämään Diegon aisapariksi kyseisissä kisoissa.

Vuosikymmenen tai parin päästä Caniggian tilalle voi aivan hyvin kuvitella sijoitettavan Higuaínin nimen ja Diegon tilalle Messin nimen eikä tämän lainatun kappaleen totuudenmukaisuus (ottamatta kantaa oli se sitä tai ei) muutu pätkääkään.

Näin jälkikäteen olisi mielenkiintoista miten nuo kisat olisivat menneet mikäli oikeasti maailman luokan kärkipelaaja Gabriel Batistuta olisi jo tuolloin tehnyt läpimurtonsa eikä vasta vuosi-pari myöhemmin.

Jep. Mielenkiintoista myöskin olisi ollut nähdä, millainen jalkapallomaailma ja -historia olisi, mikäli Diego Maradona olisi osallistunut jo 1978 MM-kisoihin, kuten kansa vaati. Olisiko Kempes johdattanut Albicelesten historiansa ensimmäiseen MM-kultaan paperisilppusateen keskellä? Olisiko Maradona kaksinkertainen maailmanmestari yksinkertaisen maailmanmestarin sijaan? Vai olisivatko 1986 kisojen tapahtumat jääneet toteutumatta? Sitä emme saa koskaan tietää...

[Ben]

Vuosikymmenen tai parin päästä Caniggian tilalle voi aivan hyvin kuvitella sijoitettavan Higuaínin nimen ja Diegon tilalle Messin nimen eikä tämän lainatun kappaleen totuudenmukaisuus (ottamatta kantaa oli se sitä tai ei) muutu pätkääkään.

Älä nyt viitsi. Vertaa huviksesi Higuainin ja Caniggian seurajoukkuemeriittejä keskenään. Higuain teki pelkästään päättyneellä kaudella enemmän maaleja Serie A:ssa kuin Caniggia koko urallaan ja ennen Napoli-pestiä kuului seitsemän vuotta maailman parhaimpiin seurajoukkueisiin kuuluvan porukan avausmiehistöön. Caniggia pelasi uransa keskikastin Serie A-joukkueissa kohtuullisella menestyksellä. Aikakauden seurajättiläiset eivät todellakaan edes harkinneet mitään Caniggiaa hankkivansa. Kappaleessa jonka totuudenmukaisuus ei muka muutu nimiä vaihtamalla mainittiin myös "muu paskasakki" jollaisiksi ei todellakaan voisi kuvailla nykyisessä jalkapallomaailmassa Mascheranon, Agueron tai Di Marian kaltaisia pelaajia.

Argentiina voitti Chilen muuten kokonaan ilman Messiä tämän kesän Copa Americassa.

[aquel]

Älä nyt viitsi. Vertaa huviksesi Higuainin ja Caniggian seurajoukkuemeriittejä keskenään. Higuain teki pelkästään päättyneellä kaudella enemmän maaleja Serie A:ssa kuin Caniggia koko urallaan ja ennen Napoli-pestiä kuului seitsemän vuotta maailman parhaimpiin seurajoukkueisiin kuuluvan porukan avausmiehistöön. Caniggia pelasi uransa keskikastin Serie A-joukkueissa kohtuullisella menestyksellä. Aikakauden seurajättiläiset eivät todellakaan edes harkinneet mitään Caniggiaa hankkivansa.

Myönnetään, en Caniggian uraa seurajoukkueessa tunne tai tarkistanut, mutta lopulta pointtini oli: Samanlaista vähättelyä, epäonnistumisten unohtamista, teiden vetämistä suoraksi eli 'aika kultaa muistot' -tyyppistä ilmiötä tapahtuu Diegon kohdalla ja samaa tulee tapahtumaan myös Messin kohdalla, kun vuosikymmenet kuluvat ja Messi on lopettanut uransa.

Argentiina voitti Chilen muuten kokonaan ilman Messiä tämän kesän Copa Americassa.

Jep. Lohkovaiheen avauspelissä, jonka jälkeen Chile jatkoi kasvuaan turnauksessa lähemmäs sitä joukkuetta, joka se oli Sampaolin alaisuudessa 2014 & 2015. Argentiina voitti Chilen myös Messin kanssa maaliskuussa MM-karsinnoissa Santiagossa. Chile oli finaalissa aivan eri joukkue kuin turnauksen alussa. Huomaa vaikkapa puolivälierien ja välierien tuloksista ja peliesityksistä. Argentiinalla puolestaan oli avauspelissä Di María täydessä iskussa, finaalissa Di María oli todella vaisu, mikä laitetaan loukkaantumisesta johtuvan puolikuntoisuuden piikkiin. Lohkon avauspelissä Chile menetti kahdesti keskialueella omassa pelinrakenteluvaiheessa pallon ja antoi näin kohtalokkaat vastahyökkäysmahdollisuudet Albicelestelle suojaamatonta puolustuslinjaansa vastaan. Nämä tilanteet Di María ja Banega hyödynsivät. Tuliko vastaavia finaalissa? Tuli yksi: Higuaínille joka pääsi Chilen pallonmenetyksestä läpiajoon. Lopputuloksen tiedämme.

[Karl Den Lille]

Nuo olivat itse asiassa pelin parhaat maalipaikat, sillä Saksan paras tekopaikka oli (muistaakseni) oikeastaan Götzen maalin lisäksi tolppaan osunut pusku kulmapotkusta.

Sama. Erikoistilannemaalejahan ei lasketa, joten niistä tulleet maalipaikat eivät ole maalipaikkoja. Uuh.

[JiiPee]

Vertaa huviksesi Higuainin ja Caniggian seurajoukkuemeriittejä keskenään. Higuain teki pelkästään päättyneellä kaudella enemmän maaleja Serie A:ssa kuin Caniggia koko urallaan ja ennen Napoli-pestiä kuului seitsemän vuotta maailman parhaimpiin seurajoukkueisiin kuuluvan porukan avausmiehistöön. Caniggia pelasi uransa keskikastin Serie A-joukkueissa kohtuullisella menestyksellä.

Caniggia tosin sopi uskomattoman nopeana pelaajana täydellisesti Bilardon joukkueeseen ja puolustavaan pelitapaan, yhteispeli Maradonan kanssa oli kaveruksilla aika saumatonta. Caniggia oli klassisesti niitä pelaajia, jotka olivat paljon tärkeämpiä maajoukkueelle kuin seuralleen. Aika ehkä kultaa muistoja, mutta tässä kontekstissa pidän Caniggiaa parempana pelaajana kuin Higuainia, vaikka muuten Higuain on toki statukseltaan ihan toista luokkaa.

[Ben]

Maradonahan oli 90-kisoissa kuin varjo entisestään, ylipainoinen ja heikko, joten kyllä vähän ihmettelen tuota Benin kommenttia että muka hilasi yksi joukkueen finaaliin.

Höpöhöpö, Maradonahan oli tuore Italian (tuolloin ykkössarja maailmassa) mestari joukkueen ylivoimaisena ykköstähtenä voitettuaan lähes maalikuninkuuden sarjassa keskikenttäpelaajan paikalta. Argentiinan maajoukkue vain oli tuolloin hädintuskin pudotuspelimateriaalia, joten Bilardo oli neljän vuoden takaisesta poiketen pakotettu luomaan taktiikka kilpikonnapuolustuksen ja maailman parhaan pelaajan oivallusten varaan. Se riitti lopulta onnekkaastikin hopeaan asti.

Napoli tuolla pelaamassa Argentiinan maajoukkueen sijaan olisi lasketellut ylivoimaiseen maailmanmestaruuteen ja nimenomaan Maradonan johdolla.


Mitä Caniggiaan tulee, niin tulee vastenmielinen olo puhuessani pahaa tästä pitkätukasta. Minähän rakastin tuota höpönassua (enkä lainkaan homolla tavalla), joten en sano hänestä enempää.

[aquel]

Kappaleessa jonka totuudenmukaisuus ei muka muutu nimiä vaihtamalla mainittiin myös "muu paskasakki" jollaisiksi ei todellakaan voisi kuvailla nykyisessä jalkapallomaailmassa Mascheranon, Agueron tai Di Marian kaltaisia pelaajia.

Mascherano onkin ollut Argentiinan paidassa viimeiset kolme arvoturnausta aivan loistava, avainpelaaja ja pelaajista suurin yksittäinen syy sille, miksi Argentiinan puolustus on päästänyt yhteensä vain 0,47 maalia ottelua kohti viimeisen kolmen arvoturnauksen aikana. Di Maríakin on yleensä ollut hyvä, paitsi finaaleissa jolloin Messi ja joukkue olisi häntä eniten tarvinnut, on Enkeli ollut joko loukkaantuneena, puolikuntoinen tai molempia. Agüero on maajoukkueessa arvoturnauksissa ollut useimmiten pettymys, paitsi viime kesän Copa Américan alkulohkossa. Paperillahan Argentiinan joukkue on rautaa etenkin hyökkäyksen (Higuaín, Messi, Agüero, Di María) ja Mascheranon osalta ja onkin osoittanut rautaisuutensa menemällä kolmena peräkkäisenä vuotena finaaliin (saavutus jota vähätellään ja jonka vähättely lopulta on osasyynä Messin lopettamispäätökselle), mutta syystä (vuosikymmenten pokaalittomuus?) tai toisesta (loukkaantumiset, sattuma?) joukkue alisuorittaa ja menee kipsiin finaaleissa. Valmentajia kohtaan voisi myös osoitella sormia pelaajien lisäksi.

Sama. Erikoistilannemaalejahan ei lasketa, joten niistä tulleet maalipaikat eivät ole maalipaikkoja. Uuh.

No en nyt ihan tätäkään tarkoittanut. Olisi toki pitänyt kirjoittaa: "Nuo olivat itse asiassa pelin parhaat maalipaikat yhdessä Saksan parhaiden tekopaikkojen (Götzen maali + tolppaan osunut kulmapotku) ohella." Pahoittelut epäselvästä ilmaisusta.

Caniggia tosin sopi uskomattoman nopeana pelaajana täydellisesti Bilardon joukkueeseen ja puolustavaan pelitapaan, yhteispeli Maradonan kanssa oli kaveruksilla aika saumatonta. Caniggia oli klassisesti niitä pelaajia, jotka olivat paljon tärkeämpiä maajoukkueelle kuin seuralleen. Aika ehkä kultaa muistoja, mutta tässä kontekstissa pidän Caniggiaa parempana pelaajana kuin Higuainia, vaikka muuten Higuain on toki statukseltaan ihan toista luokkaa.

Tulee mieleen muuan chileläinen Eduardo Vargas. Loistava maajoukkueessa, vähemmän sellainen seurajoukkueessaan...

Napoli tuolla pelaamassa Argentiinan maajoukkueen sijaan olisi lasketellut ylivoimaiseen maailmanmestaruuteen ja nimenomaan Maradonan johdolla.

Aika hassua vertailla seurajoukkueita ja maajoukkueita tällä tavalla. Samaan tapaan Messi olisi voittanut Barcelonan paidassa jokusen arvokisapystin Barcelonan paidassa viimeisen vuosikymmenen aikana...

[OHTO]

Höpöhöpö, Maradonahan oli tuore Italian (tuolloin ykkössarja maailmassa) mestari joukkueen ylivoimaisena ykköstähtenä voitettuaan lähes maalikuninkuuden sarjassa keskikenttäpelaajan paikalta. Argentiinan maajoukkue vain oli tuolloin hädintuskin pudotuspelimateriaalia, joten Bilardo oli neljän vuoden takaisesta poiketen pakotettu luomaan taktiikka kilpikonnapuolustuksen ja maailman parhaan pelaajan oivallusten varaan. Se riitti lopulta onnekkaastikin hopeaan asti.

Wikipedia silti vahvistaa käsitykseni:

Maradona captained Argentina again in the 1990 World Cup in Italy to yet another World Cup Final. An ankle injury affected his overall performance, and he was much less dominant than four years earlier.

[JiiPee]

Mitä Caniggiaan tulee, niin tulee vastenmielinen olo puhuessani pahaa tästä pitkätukasta. Minähän rakastin tuota höpönassua (enkä lainkaan homolla tavalla), joten en sano hänestä enempää.

Sama, oli Maradonaakin suurempi sankari itselleni. Oman "jalkapallourani" pelipaidan numero on myös 1990-Caniggian mukaan poimittu.

[Ben]

Wikipedia silti vahvistaa käsitykseni ja sen mukaan kärsi nilkkavammasta ja oli kaukana siitä tasosta mitä 1986

Vai että Wikipedia jotain vahvistaa. En ole missään väittänyt, että olisi ollut yhtä dominoiva kuin 1986. Minähän olen nähnyt nuo pelit kokonaisuudessaan, mutta fakta on, että Maradona oli 1990 myös uransa huipulla ja yleisesti tunnustetusti maailman selvästi paras pelaaja sekä, että vuoden 1986 miehistöllä olisi 1990 kisoissakin peli ollut aivan eri näköistä, vaikka vuosimallin 1986 Maradona olisikin siis vaihdettu vuoden 1990 Maradonaan.

Toisekseen, koska mestarivalmentaja-Bilardon tavoite oli maailmanmestaruuden uusiminen, niin hän näki, ettei vuoden 1986 pelityylillä tämä joukkue tule pitkälle pötkimään vaan ainoa mahdollisuus on antifutis josta kärsii kaikkien, myös Maradonan, hyökkäyspeli. Tuloksista näkee, että Bilardon valinta oli oikea, vaikka Maradonakaan ei päässyt loistamaan kuten neljä vuotta aiemmin. Diego valittiin kisojen kolmanneksi parhaaksi pelaajaksi maalikuningas-Schillachin ja mestarikapteeni-Matthäuksen jälkeen.

Sen sijaan sinä annoit ymmärtää, että Maradona vuosimallia 1990, joka siis oli juuri johdattanut seurajoukkueensa maailman vaikeimman sarjan voittajaksi sen ylivoimaisena ykköstähtenä ja lähes sarjan maalikuninkaana keskikenttäpelaajan paikalta, olisi ollut ylipainoinen ja heikko, kuin varjo entisestään.

[OHTO]

http://www.espnfc.com/fifa-world-cup/story/696774/world-cup-history

Maradona was a leading culprit and the footballing demi-god of 1986 had been replaced by a moaning, complaining prima donna.

Juuri tuo on oma muistikuvani Diegosta noissa kisoissa(kyllä, muistan katsoneeni kisoja 8-vuotiaana). Itkeminen ja valittaminen tuomareille joka käänteessä. Vaikka kyllähän tuon vähän ymmärtää, jos pelasi puoliksi loukkaantuneena.

[straiter]

Diego valittiin kisojen kolmanneksi parhaaksi pelaajaksi maalikuningas-Schillachin ja mestarikapteeni-Matthäuksen jälkeen.

Nämä nyt ovat yleensä täysiä hassutteluvalintoja, TJEU: viime skabojen ykkösvalinta.

[aquel]

Nämä nyt ovat yleensä täysiä hassutteluvalintoja, TJEU: viime skabojen ykkösvalinta.

Parhaus on aina enemmän tai vähemmän subjektiivista, kun parhautta ei ole mitenkään tarkkaan määritelty. Olihan Messi selvästi jokaisen alkulohkopelinsä paras pelaaja, oli sitä myös neljännesvälierissä Sveitsiä vastaan. Siitä eteenpäin voidaan keskustella. Ilman Di Maríaa puolivälieristä eteenpäin pelanneen Argentiinan hyökkäyspelaaminen Belgiaa, Hollantia ja Saksaa vastaan oli varovaisempaa kuin turnauksen aikaisemmissa otteluissa, Kirppu pelasi ennemminkin keskikenttäpelaajana ja rakensi peliä sieltä. Silti myös Belgiaa, Hollantia ja Saksaa vastaan Messi oli hyökkäyssuuntaan otteluiden näkyvin ja vaarallisin pelaaja, vaikka ei suoranaisia tehomerkintöjä kerännytkään tai onnistunut pelaamaan aivan sillä korkealla tasolla, jonne hän on itse riman asettanut. Kisojen kenties näyttävintä ja rohkeinta hyökkäyspelaamista välieriin saakka pelannut Hollantikin joutui van Gaalin alaisuudessa pelaamaan normaalia selvästi varovaisemmin, jotta Messi saataisiin kuriin.

Hyökkäyspään pelaajiin nämä valinnat yleensä menevät ja yleensä ansaitusti, sillä vaatiihan hyökkäyspelaaminen ja siinä loistaminen lähtökohtaisesti enemmän poikkeuksellista taitoa, lahjakkuuteen perustuvaa pallokosketustaitoa ja luovuutta kuin puolustuspelaaminen. Messillä oli panos 7/8 joukkueensa turnauksessa tekemään maaliin tehden 4+1 tehot, joiden lisäksi hän loi myös kisojen eniten maalipaikkoja ja suoritti eniten onnistuneita kuljetuksia, jotka luovat epätasapainoa vastustajan puolustusryhmityksiin. Neuer toki oli loistava etenkin Algeriaa vastaan ulostuloineen eikä Saksa olisi päässyt finaaliin ilman häntä (kuten ei olisi Argentiinakaan ilman Messiä), mutta siitä eteenpäin Neuerin ei tarvinnut edes venyä vastaavaan: Ranska oli varsin vaisu eikä päässyt juurikaan kokeilemaan Neueria, kuuluisassa Brasilia-ottelussa Neuerin panoksella lopputuloksen kannalta ei ollut suurta merkitystä, niin erikoinen oli ottelu ja ylivoimainen oli Saksa. Finaalissa Neuerin suurin uroteko oli se yksi ulostulo ja samalla Higuaíniin kohdistunut polvitaklaus, sillä Albiceleste ei saanut laukaustakaan Neuerin maalia kohti. Neuer oli kisojen paras maalivahti ja sai siitä tunnustuksensa mestaruuden lisäksi.

Paatelainen perustelee Messin valintaa:

12 hengen tekninen tarkkailuryhmä valitsi Lionel Messin kisojen parhaaksi pelaajaksi. Oliko valinta yksimielinen?

- Oli, täysin yksimielinen. Meillä oli kymmenen nimeä, joita pyörittelimme pitkään. Toisaalta olisi ollut hyvä, että turnauksen paras pelaaja olisi ollut voittajajoukkueesta. Mutta loppujen lopuksi Saksan joukkueessa yksikään kandidaateista ei noussut ylitse muiden, Paatelainen sanoo.

- Kun Messi saa pallon, hänellä saattaa olla neljä miestä ympärillään. Silti hän tulee sieltä läpi. Tai syöttää seinän ja saa pallon takaisin ja tulee sitä kautta ulos. Se on uskomatonta. Tällaista pelaajaa Saksalla ei ollut.

- Argentiinan hyökkäyspelaaminen oli koko turnauksen aika lailla Messin harteilla. Jos katsotaan yksilönä, niin kyllä Messi ainakin minun mielestäni oli paras.

FIFA:n virallinen sivusto antaa perustelut valinnalle:

adidas Golden Ball: Lionel Messi (Argentina)
A true captain and a true matchwinner. There can be no finer compliment to Argentina skipper Lionel Messi, who was so influential in his team’s path to the Final. With some questioning just how influential he would be in Brazil after a demanding season for Barcelona and concerns over a troublesome hamstring, he silenced the doubters by simply being his usual inspirational self. He mesmerised at the Maracana by scoring and setting up another in the 2-1 win over Bosnia and Herzegovina. He scored late on against Iran to send the team through to the Round of 16 and then added two in the 3-2 win over Nigeria. But he didn’t stop there. He played the ball to Angel Di Maria, who scored in the 118th minute of the match against Switzerland to send them through to the quarter-finals. In the semi-finals he stroked home a penalty to help his side defeat the Dutch. And while the personal accolade may be scant reward for a runners-up medal, he can be justifiably proud of his performances at this FIFA World Cup.

adidas Silver Ball: Thomas Muller (Germany)
adidas Bronze Ball: Arjen Robben (Netherlands)
adidas Golden Boot: James Rodriguez (Colombia) - 6 goals, 2 assists
adidas Silver Boot: Thomas Muller (5 goals, 3 assists)
adidas Bronze Boot: Neymar (4 goals, 1 assist)
adidas Golden Glove: Manuel Neuer (Germany)

Olen samaa mieltä valintaryhmän kanssa. Ehkä katson sitten lajia väärin ja olen mielipiteeni kanssa väärässä. Sitten on moni muukin.

[sheng]

Ihan mutuiluna, näin em-kisoja seuranneena ja vertailukohtana esim. materiaaliltaan kovimpana etelä-amerikkalaisena joukkueena pidettyyn Argentiinaan tuntuu siltä, että eurooppalainen järjestelmällisyys pelaajakasvatuksessa alkaa mennä etelä-amerikkalaisen luovan hulluuden ohi kovaa vauhtia, varsinkin mitä alemmas kentällä mennään. Vaikka esim. Argentiinalla on paperilla vielä toistaiseksi hirmuinen hyökkäys (Messikin on käytännössä kasvatettu Euroopassa), niin em-kisoista voisi nimetä varmaan kymmenkunta nippua, joiden keskikenttä on Argentiinaa edellä, puolustuksesta nyt puhumattakaan. Maalivahdeista ei kannata edes aloittaa, ja valmennuskin on vähän mitä sattuu. Jos nyt Messin lisäksi Mascheranokin lopettaa, niin tuntuu että Argentiinalle ei jää oikein yhtään mitään millä vakavasti kilpailla seuraavissa mm-kisoissa.

Argentiinalainen lehdistö kirjoitteli talvella samasta asiasta. Pelaajakoulutusjärjestelmä on kuulemma kriisissä, keskikenttäpelaajia, varsinkaan hyökkääviä keskustan 8/10-hybridejä ei tule enganchen "kuoltua" ja vitospaikan pelaajilta puuttuu taas olennaiset ominaisuudet pärjätä ihan huipputasolla. Topparina ei kukaan junnu halua pelata kun idoleita ei ole ja ykköstason laitapakkeja ei ole tuotettu vuosikausiin. Lyhyet turnausmallit pääsarjassa sotkevat joukkueiden pysyvyyttä ja nuorten pelaajien sisäänajoa, kun jokainen ottelu on "pakko voittaa". Huippuakatemioissa ja ruohonjuuritasolla voittamisella on ylikorostetun suuri merkitys.

Vaikka osittain tunnistankin nuo oireet niin olen siltikin aavistuksen eri linjoilla. Argentiinasta ostetaan Eurooppaan enemmän pelaajia kuin koskaan, enemmän kuin jopa Brasiliasta. Juuri äsken Lyon lunasti Riverin topparin, Emanuel Mammanan, 8 miljoonalla eurolla eikä siitä Otamendikin siirtymisestäkään ikuisuutta vielä ole. Funes Mori kelpasi myös Kivikovaan, vaikka argotoppareita harvemmin valjussa on nähty. Otamendin voi ainakin lukea ihan korkealle omalla pelipaikallaan maailmassa vaikka kuinka haluaisi tuota puolustusta kritisoida. Lisäksi Centralin superlupaava keskustan taikuri Giovani Lo Celso (19v) siirtyy PSG:n omistukseen 10 miljoonan kaupassa. Vientiä on edelleenkin.

Tyyppiesimerkki tällä hetkellä Argentiinasta Eurooppaan siirtyvänä pelaajana on kuitenkin 17-20 -vuotias nopea ja taiturimainen laitapelaaja, jolla on alla maksimissaan kaksi täyttä sesonkia pääsarjaa. Esimerkkeinä käyköön lähivuosilta vaikka Erik Lamela, Nicolás Gaitán, Ángel Correa tai Roberto Pereyra. Näitä syntyy edelleen kuin sieniä sateella. Kohteenahan on edelleenkin pääosin Euroopan kakkostason seurat tai vähän pienemmätkin, jonka jälkeen pieni totuttelujakso vie lähemmäksi kermaseurojen kiinnostusta. Toki siitä ollaan tultu kauemmaksi, että jonkun Gagon ja Higuaínin kaltaiset talentit ostetaan 20 miljoonalla suoraan Realin avaukseen.

Eurooppalaisten huippuakatemioiden johtajat ovat kuitenkin jo pidemmän aikaa kiroilleet kun omat jalostamot tuottavat hyvin pitkälti robotin lailla liikkuvia, ennalta-arvattavia, hyökkääjiä ja katseet täytyy kääntää joka kerta Etelä-Amerikan suuntaan kun tarvitaankin vähän enemmän omaperäisyyttä, oveluutta ja yllättävyyttä. Vaikka itsekin välillä ihmettelen missä ne kotimaan sarjan lupaavat kärjet piileskelevät, niin jostain kumman syystä sieltä pomppaa framille aina joku uusi Dybala tai Agüero.  Maajoukkueen offensiivisesta vaarallisuudesta ei tarvitse tulevaisuudessakaan siis hikoilla. Perustason argentiinalainen keskikenttäpelaaja (Biglia, Banega) on puolestaan pallokosketukseltaan ja pelitaidoiltaan edelleenkin enemmän kuin nämä em-kisoissa nähdyt bjarnasonit ja witselit. Ahtaissa tiloissa selviydytään paineenkin alla, 1v2 ei ole mikään ongelma ja puolustustasapainon säilyttäminen sekä omaan alueen kontrollointi luonnistuu. Messin kanssa tai ilman on hyökkäyspelote edelleenkin ihan maailman eliittiä, siitä tuskin tarvitsee edes keskustella. Tai sitten kannattaa katsoa tarkemmalla silmällä eurooppalaisten huippuhyökkääjien pupellusta eeäm-kisoissa.

Mascheranon mahdollinen lopettaminen on toki pieni (henkinen) isku, mutta maajoukkueuran jatkuessa voisi olla järkevämpää istuttaa mies topparin paikalle, jossa pelaa seurajoukkueessaankin. Keskikentältä puuttuu toki Iniestan ja Pogban kaltaiset puolustuksia murtavat taikurit eikä sellaisia taida ihan hetkeen näkyäkään (pl. mahdollisesti Lo Celso), mutta Kranevitterin urakehitys on mennyt toistaiseksi erinomaista linjaa pitkin ja ukko ottanee Mascheranon paikan kenties jo karsintojen jatkuessa. Tulevalla seurajoukkuesesongilla Kranevitter joutuu todennäköisesti hakemaan peliaikaa kuitenkin jostain muualta kuin Simeonen ryhmästä.

Maalivahtiongelma on selvä, mutta melko hyvin näillä goycocheoilla, abbodanziereilla ja romeroilla on finaaleihin asti siltikin selvitty. Ja tosi asiassa maalivahtipeliin Argentiina ei ole kertaakaan kaatunut vaan ihan muihin tekijöihin. Martino ei ole valmentajana ihan täysin omaan makuunikaan, mutta on siltikin saanut turhaakin kritiikkiä niskaansa. Euroopan kentillä on Simeone, Pochettino ja Sampaoli. Kaikki kelpaisivat mutta nykyisissä tilanteissa kukaan näistä ei taida olla realistinen vaihtoehto.

Loppukaneettina sellainen viesti, että ei se argentiinalainen pelaajakasvatus niin huonolla tolalla ole, mitä JiiPee luulet. Isoja haasteita on, sitä en kiellä, ja varsinkin laitapakkikoulutus tökkii pahasti. Centralin, Riverin, Bocan ja Vélezin akatemiat tuottavat kuitenkin edelleen paljon laatupelaajia Euroopan kermakentille. Kotimainen sarja on kuitenkin Etelä-Amerikan sarjoista ylivoimaisesti eurooppalaisin, ja siksipä vientituotteiden sopeutuminen vanhan mantereen taktisempaan oppikouluun soljuukin pääosin melko kivuttomasti. Aika sitten näyttää kuinka moni noista prospekteista kehittyy ihan sinne terävimmälle huipulle asti. Maajoukkueen kohdalla Messin sukupolvella on jäljellä enää Venäjän MM:t ja ehkä Brasilian Copa América 2019. Niiden jälkeen ja jo aikaisemminkin osa alla olevista pelaajista tulee kantamaan maajoukkuepaidoista kauneinta. Ei se ihan niin toivottomalta näytä.

Dybala, Icardi, Simeone, Kranevitter, Cubas, Lo Celso, Vietto, Correa, Mammana, Calleri, Ocampos, Paredes, Pavón, Cervi, Martínez...

[Tolisman]

Tosin jos vielä palataan tohon  Maradonan aikojen maajoukkueisiin joissa mielestäni oli eniten " yksilölahjakkuutta" materiaaliin vedoten  oli  MM- 1982( Kempes/ardiles/bertoni/Passarella ja nuori  Ramon diaz) ja MM-1994 (Batistuta/Caniggia/Redondo/Balbo/Simeone"chamot jne jne. Tuota voisi myös spekuloida  olisko toi hieno MM-1994 ryhmä mennyt päätyyn asti noissa kioissa diegon johdolla jos ei olis käryä tapahtunut!!. tietenkin voisi myös ajatella että kyllähän siinä 1982-1990 niin argentiinan pelaajasato oli diegon jälkeen aika kapea minun mielestäni!!. varrattuna  1990 eteenpäin tähän päivään. t

Olihan Argoilla tietenkin Burruchgagaa/valdanoa/caniggiaa mutta aika suppee oli 1980-luvun lopun hyökkääjä tilanne albicelestessä!. eri tarina on sitten tämä Ramon Diazin poisjättäminen Diegon aikana majusta!!.

off topic. mutta visko joku valottaa että kuinka kova lahjakkuus aikanansa tämä Ramon diaz oli?. kuitenkin Diegon kanssa voitti nuorten MM-kullan ja siinä turnauksessa maalikuninkuuden!!. jos en nyt väärin muista jostain lukeniini että pidettiin ihan nuorena Diegon vertaisena lahjakkuutena!!

[kokistuoppi]

Vaihtaako Kosovoon?

[JiiPee]

Kiitoksia erinomaisista tarkennuksista mutuiluihini ja nykytilanteen kattavasta avaamisesta. Vähän toivoinkin, että joku tarttuisi tuohon ja kertoisi miten asiat oikeasti ovat.

[Rhintintin]

Yhdyn JiiPeen kirjoitukseen, kiitos tästä Sheng! Todellakin, upea ja napakka katsaus Argentiinan pelaajatuotantoon ja Albicelesten tulevaisuuteen. Argentiinan pelaajatuotanto on vain jotain ihan käsittämätöntä vuodesta toiseen, etenkin hyökkäävien pelaajien osalta.

Ensi kaudella voinee odotella/toivoa ainakin Angél Correan todellista läpimurtoa Atleticossa.

/offtopic

[Jääskraba]

Ylipäätään näin tilastollisella ja todennäköisyyksiin perustuvalla tasolla arvojoukkueturnauksissa - ja miksei myöskin yksittäisellä CL-liigakaudella - otanta on liian pieni, jotta "pitkä juoksu" tulisi koskaan vastaan, joten yksittäisillä onnistumisilla ja epäonnistumisilla on suhteettoman suuri merkitys verrattuna esim. tavalliseen sarjakauteen. Jos pelattaisiin vaikkapa 5 arvoturnausta peräkkäin, voitaisiin jo päästä selvästi lähemmäksi todellista joukkueen menestymistodennäköisyyttä. Samasta syystä myös MM-, EL- ja CL-turnaukset ovat kaikkein "arvostetuimpia" (oikeampi sanamuoto olisi ehkä kaikkein "tavoitellumpia ja haasteellisimpia") - niitä on todella vaikea voittaa, vaikka olisi kuinka hyvä.

Edellä mainitusta syystä ihan tilastollisin perustein näistä turnauksista on mahdotonta - ja typerää - vetää laajaa yhteenvetoa jonkin yksittäisen pelaajan kyvyistä ja osaamisesta ja yleistasosta. Nostalgia, arvaamaattomuus ja arvostus kuitenkin saavat meidät arvottamaan pelaajia yksittäisten pelien ja tilanteiden perusteella. Tähän viitaten esim. Higuain on edelleenkin ehdotonta huippua hyökkääjänä - ja edellä mainittua Caniggiaa selvästi kokonaisvaltaisesti parempi - vaikka on missannut ratkaisevissa tilanteissa lukuisia paikkoja, joista edes yhdessä onnistumalla olisi päässyt legendojen joukkoon. Niin pienestä se on kiinni. En edes osta väitettä, että Higuainilla "ei pää kestä"; hänellä oli useita hyviä arpoja, joista jokaisella voitto olisi voinut tulla, mutta nyt hän alisuoritti näissä yksittäisissä tilanteissa osuen todennäköisyysjakauman alapäähän. Vastaavasti Iniesta nostetaan - oikeastaan yhden ainoan osuman ansiosta, niin epäreilua kuin sitä on sanoakin - yhdeksi suureksi esimerkiksi "pään kestämisestä", vaikka Iniestan pitkän, satoja ja satoja matseja kestäneen uran aikana vastaavia "pään kestämisiä" ei ole sattunut ratkaisupaikoissa oikeastaan kuin kerran (tjeu: Chelski).

Itse pidän näin tilastollisesti ja kokonaisvaltaisesti arvostettuna Messiä minun eliaikanani selvästi parhaana pelaajana, ihan omalla tasollaan (ensimmäiset muistukuvani ovat vuoden -82 MM-kisoista). Mutta jos painotetaan legendaarisia arvoturnauksia, hänen edelleen voidaan toki nostaa myös esim. Xavi, Iniesta, Zidane, Ronaldinho, Neuer, Buffon jne. ihan jo 2000-luvulla pelanneista. Silti jokainen tietää sisimmässään, että kukaan näistä ei ole eikä ole ollut kokonaistasoltaan lähelläkään kirppua pelaajana; Neueriin häntä nyt tosin on mahdotonta edes verrata.

Toivottavasti ei lopeta argojen majussa, mutta kuten Aquel avasi, lopettamisjulistuksen taustalla on ihan varmasti monitahoisia syitä, joista osaa emme edes tiedä - ties vaikka aviokriisi jatkuvien poissaolojen vuoksi, missä tapauksessa majussa lopettaminen olisi itsestäni itsestäänselvää.

P.S. Henkilökohtaisesti paras pelaaja ennen 2000-lukua itselleni on Platini tai Ronaldo - siis sen perusteella, mitä olen nähnyt.

[koera]

Heittämällä kaikkien aikojen paras, mutta jos #mexit pitää, niin kukaan ei voi väittää että olisi kaikkien aikojen suurin.

[Ratchet]

#Mexit ei koskenutkaan pelkästään maajoukkuepelejä.

Lionel Messi tuomittiin vankeuteen veronkierrosta





...Okei kyllä siellä nähtävästi saatin suhmuroitua tuomiota pienemmäksi. Onko seurajoukkuepuolella Messille muuten omaa topicia?