Tuhat vuotta sitten komeat, itsevarmat, ovelat, agressiiviset ja elämänmyönteiset islantilaiset rantautuivat lädien saarelle ja vei hidasälyisiä,rumia, kömpelöitä ja yksitoikkoisia englantilaisia niin kentällä kuin kabineteissa kuin litran mittaa.
Historialla on tapana toistaa itseään, ja kaikki ennusmerkit antavat olettaa ettei mikään ole muuttunut. Island!
Hann fór fyrst til Eirķks jarls ķ Noregi en žašan til Englands. Žį var Ašalrįšur Jįtgeirsson konungur Englendinga. Konungur spyr hvašan af löndum hann vęri. Gunnlaugur segir sem var, en žvķ hef ég sótt į yšar fund, herra, aš ég hef kvęši ort um yšur, og vildi ég aš žér hlżddiš kvęšinu. Gunnlaugur flutt fram kvęšiš vel og skörulega. Konungurinn žakkaši honum kvęšiš, gaf honum aš bragarlaunum skarlatsskikkju veglega og gerši hann aš hiršmanni sķnum. Gunnlaugur var vel virtur af konungi og fékk mikla fręgš ķ Englandi.Žašan hélt hann til Ķrlands
Suomennos: Tulen Englantiin, menen hoviin, hurmaan kaikki. Miekka saa jäädä tuppeen, sitä ei tarvita. Saan yltäkylläisesti lahjoja, herkkuja ja kehuja. Kivaa joo, mutta mun aika on matkaani jatkaa.
Gunnlaugr Ormstungu, 1010-luku
Äänestys
