Futiksen 15. EM-turnaus alkoi historiallisena 24 maan turnauksena pyöreästi kuukausi sitten ja pannaan sunnuntai-iltana pakettiin. Vastakkain asettuvat yksi ennakkosuosikeista, isäntämaa Ranska, sekä arvokisojen perinteinen musta hevonen Portugali.
Portugali ei ole aikuisten tasolla voittanut ainuttakaan arvoturnausta, mutta sen meriittilistalta löytyy kuitenkin MM-pronssi sekä EM-hopea vuodelta 2004. Jo tuolloin finaalia oli Kreikalle häviämässä nykyjoukkueen pelaajista tätä nykyä Portugalin historian iäkkäin maajoukkuepelaaja
Ricardo Carvalho sekä pitkäaikainen Portugalin ykköstähti
Cristiano Ronaldo. Molemmat valittiin myös vuoden 2004 EM-kisojen tähdistökentälliseen. Ihan ilman arvokisakultia ei sentään Portugalin futishistoria ole, sillä alle 20-vuotiaista on pari maailmanmestaruutta ja sitä nuoremmista jokunen euroopanmestaruus.
Näihin tunnelmiin päättyi Cristiano Ronaldon edellinen EM-finaali 12 vuotta sitten.
Henkilökohtaisesti Portugali on oman antipatialistani vakioasiakas, joten tämäkään mestaruuden tavoittelu ei aiheuta suurta kiimaa. Finaalipaikan selvittyä jouduin kuitenkin
jollain perverssillä tavalla itselleni myöntämään, että kyllähän sen maajoukkuemestaruudenkin jotenkin CR7:lle soisi. Oli Cristiano Ronaldosta sitten mitä mieltä tahansa, niin kai sen nyt sentään jokaikinen myöntää, että Crisu on yksi oman aikakautensa ehdottomasti suurimmista ja tärkeimmistä pelaajista. Ja tätä parempaa tilaisuutta arvokisavoittoon en usko Ronaldon enää saavan.
Suosikin asema finaalissa lankeaa kuitenkin Ranskalle. Ranska tavoittelee nyt jo kolmatta euroopanmestaruuttaan, ja jos se sen saa, nousee se EM-kisojen "mitalitilaston" kärkipaikalle Saksan ja Espanjan rinnalle. Matemaatikkojen mielestä Ranskan mestaruuden suhteen ei ole mitään epäselvää, sillä sen mestaruudet ovat tulleet vuosina 1984 ja 2000, joten 16 vuoden sykli on jälleen täyttynyt. Tätä tilastoa enemmän suosikin asema nojaa kuitenkin enemmän Portugalia leveämpään pelaajamateriaaliin sekä siihen, että Ranska maana on menestynyt kotiturnauksissaan huomattavasti paremmin kuin mikään muu maa. Ennen näitä kisoja Ranska oli isännöinyt jalkapallon arvokisoja neljä kertaa, ja kahdesti se oli juhlinut myös mestaruutta.
Ranskan edellisissä kotikisoissa vuonna 1998 Didier Deschamps nosteli MM-pokaalia, samalla stadionilla, millä tämän vuoden EM-finaali pelataan.
Näihin kisoihin Ranskan ei isäntänä luonnollisestikaan tarvinnut karsia lainkaan, vaan se sai rakentaa kisaryhmäänsä kaikessa rauhassa. Huomionarvoista kuitenkin on, että monet sen johtavista pelaajista ovat tulleet suurelle yleisölle suhteellisen puskista aiempien arvokisojen jälkeen. Isoissa roolissa kisoissa pelanneet
N'Golo Kante,
Paul Pogba,
Dimitri Payet ja kenties koko kisojen suurin tähti
Antoine Griezmann eivät olleet edellisissä EM-kisoissa vielä lähelläkään maajoukkuetta.
Ranskan valmentaja
Didier Deschamps jakaa Ronaldon tavoin varmasti myös mielipiteitä, mutta meriittilista on takavuosien keskikentän uurastajalla niin ikään vakuuttava. Deschamps voitti kapteenina sekä EM- että MM-kultaa ja päälle Mestarien liigan, eikä samaan saavutukseen ole yltänyt muita kuin
Franz Beckenbauer ja
Iker Casillas. Valmentajana suurimpia urotekoja ovat toistaiseksi Monacon vieminen Mestarien liigan finaaliin 2004 sekä Marseillen liigamestaruus 2009-2010. Jos Deschamps nostelee huomenna mestaruuspalkintoa, on legendan asema viimeistään saavutettu. Jo tässä vaiheessa kisoja valmentaja ansaitsee hatunnoston
Karim Benzeman hyllytyksestä sekä puolustuksen organisoimisesta, sillä niin rajusti loukkaantumispeikko Ranskan puolustuslinjaa ja keskikentän pohjaa ennen kisoja rokotti.
Tie finaaliin:Portugali-Islanti 1-1 (Nani)
Portugali-Itävalta 0-0
Portugali-Unkari 3-3 (Nani, Ronaldo 2)
Portugali-Kroatia 1-0ja. (Quaresma)
Portugali-Puola 1-1, rp. 5-3 (Sanches)
Portugali-Wales 2-0 (Ronaldo, Nani)
Jos Saksaa on nimitetty kunniakkaalla termillä "Turniermannschaft", niin sama pätee myös näiden kisojen Portugaliin. Alkulohkossa homma takkusi pahemman kerran, ja kokoonpanoakin hierottiin kuosiin peli peliltä puolustuksen ja keskikentän osalta. Kroatiaa vastaan kokenut valmentaja
Fernando Santos loi kuitenkin väsyneelle joukkueelle sopivan inhorealistisen taktiikan ja yksi tehokkaasti käytetty vastahyökkäys riitti pudottamaan jatkosta yhden turnauksen vakuuttavimmista joukkueista. Puolaakin vastaan puolustus pysyi tiiviinä, ja kun maalivahti
Rui Patricio nappasi yhden rankkarin, jatkui matka välieriin. Välierissä Portugali otti Walesista poikkeuksellisen "ylivoimaisen" kahden maalin voiton, ja eteni ansaitusti finaaliin, oltuaan omassa alkulohkossaan kuitenkin vasta kolmas. Voitto oli myös Santosin aikakauden ensimmäinen kahden maalin voitto tosipeleissä, mutta ainuttakaan kilpailullista matsia ei Portugali ole Santosin alaisuudessa vielä hävinnyt, vaan saldo on nyt komea 9-4-0.
Ranska-Romania 2-1 (Giroud, Payet)
Ranska-Albania 2-0 (Griezmann, Payet)
Ranska-Sveitsi 0-0
Ranska-Irlanti 2-1 (Griezmann zwei)
Ranska-Islanti 5-2 (Giroud 2, Pogba, Payet, Griezmann)
Ranska-Saksa 2-0 (Griezmann zwei)
Ranskankaan esitykset eivät lohkovaiheessa hurmanneet, vaan sekä Romania että Albania selätettiin vasta ottelun lähestyessä loppuun. Sveitsiä vastaan sitten himmailtiin vain lohkon voittoon mahdollisimman pienellä energialla. Irlannin ja Islannin Ranska kaatoi jopa melkoisen helposti, mutta Saksaa vastaan vaakakuppi oli kallistumassa itänaapureille, kunnes maailmanmestareiden kapteeni
Bastian Schweinsteiger sortui avausjakson lopulla hölmöön käsivirheeseen. Toisella puoliajalla Saksa ei saanut edes kunnon kiriä aikaiseksi, vaan Ranskan hyvään kuntoon viritetty puolustuslinja piti Saksan tuhnuhyökkäyksen kurissa, ja mainiot kisat pelannut maalivahti-kapteeni
Hugo Lloris huolehti lopusta.
-60444.jpg)
Hugo Lloris, turnauksen paras maalivahti?
Ranska on tehnyt viidessä ottelussa kuudesta vähintään kaksi maalia, ja kokonaismaalisaldo 13 uhkaa jo Espanjan yksien EM-kisojen ennätystä 14 tehtyä maalia. Toki tuolloin pelattiin yksi ottelu vähemmän. Mielenkiintoista on ehkä sekin, että molemmilta finalisteilta maalinteossa on onnistunut vain neljä eri pelaajaa, ja näistäkin ainoastaan Ranskan Pogba tunnetaan enemmän puolustavan roolin pelaajana. Portugalin kaksikko Nani-Ronaldo ja Ranskan trio Payet-Giroud-Griezmann ovat kuitenkin olleet läpi kisojen mainiossa pelivireessä.
Poissaolot ja ennakoidut avauskokoonpanot:Pelikieltoja ei kummallakaan joukkueella ole, ja terveystilannekin taitaa olla hyvä molemmilla. Näillä näkymin molemmat pääsevät siis valitsemaan kentälle parhaan mahdollisen kokoonpanonsa.
Pepe on tiettävästi toipunut pelikuntoon, ja vaikka
William Carvalho vapautuukin pelikiellosta, saattaa
Danilo silti säilyttää paikkansa avauksessa.
Portugali: Rui Patricio; Cédric, Pepe, Jose Fonte, Güerreiro; Joao Mario, Danilo, Sanches, Silva; Nani, Ronaldo
Ranska: Lloris; Sagna, Umtiti, Koscielny, Evra; Matuidi, Sissoko, Pogba; Griezmann, Giroud, Payet
Keskinäinen historia:Keskinäiset ottelut on pelattu selvästi Ranskan merkeissä, sillä tilasto on Les Bleusin eduksi murskaava 18-1-5. Portugalin edellinen voitto on vuodelta 1975, ja sen jälkeen Ranska on voittanut 10 kohtaamista putkeen. Kohtaamisista kolmea vaille kaikki ovat olleet ystävyysotteluita, ja kaikki kilpailulliset ottelut on voittanut Ranska:
- EM-välierä 1984, Ranska voitti jatkoajalla 3-2 (Domergue 2, Platini/Jordao 2): Portugali johti Marseillessa pelattua ottelua jatkoajalla 2-1, mutta Ranska teki viimeisen viiden minuutin aikana kaksi maalia ja nousi rinnalle ja ohi
- EM-välierä 2000, Ranska voitti jatkoajalla 2-1 (Henry, Zidane rp./Nuno Gomes): Tätäkin ottelua Portugali johti avausjakson jälkeen, mutta Henry toi pelin tasoihin ja Zidane johdatti jatkoajan rankkarillaan Ranskan finaaliin
- MM-välierä 2006, Ranska voitti 1-0 (Zidane rp.), jälleen kerran Ranska siis pudotti Portugalin välierävaiheessa
Zizou oli Portugalille melkoinen peikko
Kuten yltä näkyy, on Ranska raivannut Portugalin tieltään välierällä jatkoajassa molemmilla aiemmilla kerroilla, kun se on euroopanmestaruuden voittanut. Nyt ei pelata välierää vaan finaalia, mutta jos ottelu jatkoajalle menee, niin varmaan jokunen historioitsija nousee takarivistä näistä tilastoista muistuttamaan.
Aikaisemmat EM-loppuottelut:1960: Neuvostoliitto-Jugoslavia 2-1ja. (Metreveli, Ponedelnik/Galic)
1964: Espanja-Neuvostoliitto 2-1 (Pereda, Marcelino/Khusainov)
1968: Italia-Jugoslavia 2-0, uusintaottelu (Riva, Anastasi)
1972: Länsi-Saksa-Neuvostoliitto 3-0 (Gerd Müller 2, Wimmer)
1976: Tsekkoslovakia-Länsi-Saksa 2-2, 5-3rp. (Svehlik, Dobias/Dieter Müller, Holzenbein - mestaruuden ratkaisi Panenka "panenkalla")
1980: Länsi-Saksa-Belgia 2-1 (Hrubesch 2/Vandereycken)
1984: Ranska-Espanja 2-0 (Platini, Bellone)
1988: Hollanti-Neuvostoliitto 2-0 (Gullit, Van Basten)
1992: Tanska-Saksa 2-0 (Jensen, Vilfort)
1996: Saksa-Tshekki 2-1 ja. (Bierhoff 2/Berger)
2000: Ranska-Italia 2-1 ja. (Wiltord, Trezeguet/Delvecchio)
2004: Kreikka-Portugali 1-0 (Charisteas)
2008: Espanja-Saksa 1-0 (Torres)
2012: Espanja-Italia 4-0 (Silva, Alba, Torres, Mata)
Tästä se aikoinaan lähti
Tuomari:Ottelun tuomariksi nimettiin englantilainen
Mark Clattenburg, jonka uraan mahtuu monenmoista kohua, eikä pienimpänä tämänkeväinen Tottenhamin ja Chelsean välinen tulikuuma taisto. Clattenburg voi kuitenkin pitää kauttaan onnistuneena, sillä hän sai kunnian viheltää myös Mestarien liigan finaalin n. puolitoista kuukautta sitten. Tuossa ottelussa kohtasivat edellisen kerran tämän turnauksen kenties kuumimmat pelaajat Antoine Griezmann ja Cristiano Ronaldo.
"Ylös sieltä, Pepe", vihjaisi Clattenburg äskettäin UCL-finaalissa
Äänestys
