Tälläset läpällä tehdyt trolli-topicit lukkoon ja avaajalle bänniä.
- Myös säälittävistä palstapoliisiyrityksistä bänniä! Aihehan on kiinnostava, ja nimenomaan herättänyt keskustelua viime kuukausina.
On totta, että maajoukkuefutiksen merkitys on muuttunut. Joukkueissa on yhä enemmän monikansallisia pelaajia, jotka täyttäisivät kelpoisuusehdot useampaankin maajoukkueeseen. Tulevien Venäjän ja Qatarin kisojen kyseenalaistaminenkin on perusteltua. Mutta kun verrataan (kansainväliseen) seurajoukkuepuoleen, niin tavallaan siellä on edetty epämiellyttävään suuntaan jo aiemmin. Rikkaat ovat rikastuneet ja köyhät köyhtyneet. Euroopan huippuseurojen identiteeteissä on yhä vähemmän seuran kotipaikkaan viittaavia merkkejä. No, kannattajat ja seuran nimi useimmiten vielä kuitenkin. Euroopan seurajoukkuekilpailujen mielekkyys on etenkin pienten maiden näkökulmasta romahtanut. Champions Leagueen pääsevät parhaista maasta muutkin, kuin Championit. Pienten maiden edustajat joutuvat pelaamaan karsintakierrokset kiiretahtiin epälajinomaiseen aikaan heinäkuussa, kun takavuosikymmeninä käytännössä kaikki aloittivat syyskuussa.
Tämän vuoden EM-kisat olivat kuitenkin nähdäkseni hieno tapahtuma, ja vahvistivat maajoukkuefutiksen elinvoimaa. Keskitasoisina tunnetut maat pääsivät paremmin esiin kuin aikoihin. Kannattajakulttuuri katsomoissa oli vähintään yhtä vahvaa kuin aiemminkin.
