Yleensä en kommentoi omista pelaajista koskaan näin, kunnioitan jokaista Bayernin pelaajaa mutta Bernat on oikeasti paska. En tajua miten tuo kaveri onnistuu lähes aina kentällä ollessaan olemaan täysi katastrofi(no onhan se pari maalia tehnyt.) Ainut pelaaja tässä seurassa joka on täysi turhake ja pelaa ajoittain, voitaisiin myydä jo pois vaikkapa johonkin vitun Schalkeen
Pizarro voisi tulla takaisin Lewan kirittäjäksi, kyllä se osaa maaleja tehdä. Fanien rakastama pelaaja, iästä viis.
Alonso oli/on hieno pelaaja, mutta hienon debyyttisyksyn jälkeen homma kääntyi päälaelleen ja tärkeästä pelaajasta tuli keväällä taakka. Kaikki kunnia Xabierille kuitenkin urasta Münchenissä
Bernat on ihan perustaitava, pallonhallinta ja tekniikka hallussa, mutta pelinäkemys, sijoittuminen yms. mättää usein pahasti. Tosin joskus häneltäkin nähdään ihan hyviä matseja ja ihmetyttää silloin miksei hän useammin pelaa tuolla tavalla. Bernatilla ongelmat selvästi ovat korvien välissä. Itseluottamus rakoilee, hän ei oikein osaa ennakoida tilanteita, joka sekin osittain saattaa johtua tuosta epävarmuudesta. Nykyään tuntuu omituiselta sanoa, mutta jotenkin muistuttaa "entistä" Rafinhaa. Viimeksi mainittu sai kuitenkin korvien välinsä kuntoon ja muuttui erittäinkin luotettavaksi pelaajaksi, jonka nykyään haluaa nähdä kentällä.
Xabi Alonso on hieno mies ja hän loi upean uran kaikkiaan. Tietysti hän Bayerniin tullessaan oli karriäärinsä ehtoopuolella jo, mutta kyllä hänestä ainutlaatuinen taito ja pelisilmä näkyivät selvästi. Nopeus, joka ei koskaan ollut hänen paras ominaisuutensa, tosin oli se puute, joka myös näkyi. Silti, pidin hänestä pelaajana ja varmasti hänellä on paljon antaa edelleen nuoremmilleen ja toivottavasti myös jakaa tietotaitoaan.
Mielenkiintoista nyt nähdä miten uudet tulokkaat ottavat joukkueesta paikkansa - vai ottavatko. Mikään itsestäänselvyys ja tae ei allekirjoitettu soppari tietenkään ole peliajan ja menestyksen suhteen. Jollakin saattaa myös mennä ainakin yksi kausi sen pelipaikan ansaitsemiseen valmentajan silmissä. Mahdollisuuden varmasti saavat kaikki, mutta silloin pitää onnistua, kun kentälle pääsee. On se kovaa touhua tällä tasolla. Tosin Bayern kuuluu niihin joukkueisiin, jossa epäonnistuminen ei välttämättä tuhoa uraa, se nähdään jopa meriittinä, että pelaaja on sillä tasolla, että jopa Bayern München kiinnostuu. Ottajia riittää sen jälkeenkin. Ja, jos sattuu onnistumaan, on mahdollista nousta futislegendojen joukkoon. Harva sitä mahdollisuutta jättää käyttämättä, jos se tarjotaan.
Suomalaisittain tulee joskus mieleen Pasi Rautiainen, joka sai nuorena poikana (oliko 18-vuotias vain?) mahdollisuuden liittyä Bayernin miehistöön. Pasi pelasi kaikkiaan vain yhdessä virallisessa matsissa Bayernin paidassa ja silloinkin vain (muistaakseni) 22 minuuttia. Silti hän koki asioita, joista useimmat muut saavat vain uneksia ja hänellä on edelleen suhteet kunnossa seuraan. Ja tulee varmasti olemaan aina. Kuten monilla muillakin entisillä Bayernin miehillä. Tästä ilahduttavana (tuoreena) esimerkkinä myös Willy Sagnol, joka palasi seuraan, nyt valmennusportaaseen.
Joskus Bayernin matseissa tulee meikäläiselle wanhalle parralle erittäin hieno olo, kun näkee jopa Paul Breitnerin tai Gerd Müllerin peliä seuraamassa. Molemmilla toki ollut seurassa hommia peliuransa jälkeenkin. Harmaita hienoja herrasmiehiä. Ikuisesti sydämessä.