Club Atlético de Madrid - España entera se siente colchonera

[El Sabio de Hortaleza]

Club Atlético de Madrid S.A.D
Perustamispäivä:  26.04.1903
Kotistadion: Estadio Vicente Calderón
Omistajat; Miguel Ángel Gil Marín 52%, Enrique Cerezo 20%, Wang Jianlin 20%
Päävalmentaja: Diego Pablo Simeone

Toukokuun lopussa loppunut kausi oli yksi Atléticon historian parhaita, vaikka lopulta pettymys oli koko seurayhteisön päällimmäinen tunne, jälleen. Vaikka on mahdotonta jättää Cholona tunnetun argon nimi mainitsematta puhuessa Atléticosta, niin viime kaudella patjantekijöiden menestys ei ollut ainoastaan kiinni kentän laidalla mesonneesta mustapukuisesta viiksinaamasta. Pelaajat ovat jo sisäistäneet Simeonen pelitavan ja jokainen seuraan tuleva pelaaja tietää, että punavalkoisessa seurassa työnteolla on hieman kirjaimellisempi merkitys, kuin muualla. Toisaalta se onkin yksi syy, miksi Atléticoon on lopulta haastavaa ostaa pelaajia, koska monet tippuvat potentiaalisten ehdokkaiden listalta juuri pelitapaan sopimattomuuden johdosta.

Viimeisin sarjakausi osoitti sen, että pitkässä juoksussa pelillisesti seurana Atlético on ottanut kaksi suurta lopullisesti kiinni. Ohi päästäkseen tarvitsee hieman paremman tuurin ja leveyttä kärkeen. Niin, jälkimmäinen on valmistumassa ja ensiksi mainitusta voi olla montaa mieltä. Pienenä tarkennuksena, Atletille vihellettiin viime kaudella sarjassa kaksi pilkkua – luit oikein, kaksi. Ei siinä sinällään mitään, vaikka alhaiselta kuulostaa ja onkin, mutta miettiessä Barcelonan saaneen kuitenkin yhdeksäntoista. Selittelyt sikseen, koska rankkareiden määrään liittyy vahvasti myös pelitapa ja läpi kauden paras joukkue ollut Barcelona voitti ilman muuta sarjan.  Se tuo kuitenkin perspektiiviä, koska siinä alkaa kunnioittamaan sitä, että sarjan päättyessä Atlético oli ainoastaan kolme pistettä katalaaneja perässä.

Mitkä asiat viime kaudella onnistuivat ja mitkä eivät? Se on laaja kysymys, johon voi vastata monella tavalla, mutta yritetään. Ensinnäkin viime kesän siirroista pieni toteamus. Ardan vaihto Carrascoon toimi loistavasti niin kentällä, kuin taloudellisessa mielessä. Raúl Jiménezin ja Mario Mandzukicin myyminen muualle Jacksonin tieltä oli suuri virhe, vaikka sitä kukaan ei osannut odottaa. Cholo ei tykännyt Mandzukicista sen suuremmin pelaajana ja seura myi kroatialaisen pienellä voitolla yhden kauden jäljiltä Juventukseen. Raúl García, joka on noussut seuralegendaksi Atléticossa, siirtyi Athleticiin muutamaa päivää ennen siirtoikkunan loppumista peliajan perässä. Se oli periaatteessa ainut myynti, jonka kannattajat tuomitsivat. Joukkue pysyi muuten koskemattomana ja oli valmis uuteen kauteen.

Sarja alkoi loistavasti, kun ensimmäisellä kierroksella kotona Las Palmasin kaatanut Atlético rymisteli Pizjuánille ja pelasi samana iltana joukkueesta lähtenyt Raúl García mielessään voittaen ottelun jopa 0-3. Kaikki näytti hyvältä, kun seuraavaksi Calderónille asteli suurin mestarisuosikki Barcelona. Jackson jatkoi penkillä ja pirteästi pelannut Torres räjäytti Calderónin liitoksistaan johtomaalilla. Kuten jotenkin saattoi odottaa, niin ilo kesti lopulta noin puoli minuuttia ja pallo löysi tiensä Oblakin taakse. Hetkeä myöhemmin Messi asteli kentälle ja kaatoi Atletin. Ensimmäisen kymmenen kierroksen jälkeen alun loistava ote oli hieman hiipunut, kun mittarissa oli kuuden voiton lisäksi kaksi tasapeliä ja kaksi tappiota, sekä neljäs sija.


Raúl García jätti patjantekijät usean hienon kauden jälkeen.

Se oli kaikille pettymys, mutta toisaalta juuri se kertoo Atletin noususta sinne kirkkaimmalle huipulle, koska tuota saldoa pidettiin automaattisesti huonona suorituksena, vaikka jo silloin oli kohdattu kaksi suurta. Yhdennellätoista kierroksella Calderónin katsomoissa alkoi paistamaan huolestuneet katseet, kun Sporting oli pelannut loistavan ottelun ja onnistui pitämään Atletin nollilla lisäajan viimeiselle minuutille asti. Griezmann pelasti Atletin ottelun viimeisessä hyökkäyksessä ja siitä lähti nousukiito, koska Atleti hävisi sen jälkeen lopuista 27 sarjapelistä vain neljä ja piti Real Madridin takanaan aina toiseksi viimeiselle kierrokselle asti, jolloin juuri Mestarien liigan finaaliin selvinnyt Atlético pelasi erittäin väsyneen ottelun jo tippunutta Levantea vastaan vieraissa ja isännät tekivät voittomaalin lisäajalla. Atlético pelasi kuitenkin loistavaa jalkapalloa joulukuusta toukokuuhun ja siinä välissä kaatui esimerkiksi Real Madrid ja Athletic vieraissa.

Mestarien liigassa Atlético arvottiin Benfican, Galatasarayn ja Astanan kanssa samaan lohkoon. Alkulohko alkoi hyvin, kun Atleti haki pisteet Istanbulista kiitettävän esityksen myötä. Sitten tuli notkahdus, kun Atléticoon tänä kesänä siirtynyt Nico Gaitán kaatoi Benfican paidassa kahdella maalillaan Atletin Calderónilla. Kyseinen tappio sisältyi myös tuohon varsin heikkoon syyskuuhun. Kolme viikkoa eteenpäin ja Astana vieraili Madridissa. Simeone käytti rotaatiota ja penkkimiehet pääsivät avaukseen toista kertaa koko kaudella, elettiin jo kuitenkin lokakuun puolta väliä. Astana kaatui helposti ja jopa Jackson Martínez onnistui maalinteossa, tosin aikamoisella tuurilla, ja sitä pidettiin maailman kahdeksantena ihmeenä. Seuraavaksi Atlético teki historiansa pisimmän pelimatkan kilpailulliseen otteluun, kun Astana odotti Simeonen laumaa marraskuisessa Kazakstanissa. Lumen peitossa ollut kaupunki sai todistaa maalittoman tasapelin, vaikka Astanalla olikin muutama hyvä tekopaikka. Atlético kaatoi Galatasarayn kotona helposti ja matkasi alkulohkon viimeiseen koitokseen Benfican vieraaksi varmana jatkoonmenijänä. Tosin lohkovoittajan paikka oli vielä täysin auki ja Atléticolta vaadittiin siihen voitto, minkä sinipaidat lopulta saivatkin. Vietto teki yhden koko kauden kolmesta osumastaan ja Saúl kruunasi lohkovoiton komealla maalilla.

Pudotuspeliparit arvottiin ja Atletille astui vastaan Hollannin mestari PSV. Ennakolta varmaan yksi helpoimmista ja toivotuimmista vastustajista. Kentällä se ei sitten näyttänytkään enää niin helpolta, vaikka kilometrin päähän näki Atletin olevan kaksikosta se parempi joukkue. Griezmann mokasi muutaman läpiajon ja maalittomana päättynyt ensimmäinen osa jätti hieman pelonsekaiset tunteet, koska Atlético epäonnistui vierasmaalin teossa, jonka takia punavalkoiset tippuivat Celtalle Copassa hieman aikaisemmin. Lopulta toisessa osassakaan ei saatu maaleja aikaan ja jatkoajan jäljiltä päädyttiin rangaistuspotkukilpailuun, missä itse Juanfran potkaisi 15. laukojana kotijoukkueen puolivälieriin.


Juanfranin uran ensimmäinen pilkku löysi tiensä maaliin ja Atlético nappasi puolivälieräpaikan.

Puolivälierissä hieman kyseenalaisen arvontatuurin päälleen viimeisen kolmen vuoden aikana saanut Atlético kohtasi jotenkin odotetusti Barcelonan. Atletin onneksi toinen osa pelattiin 35 vuotta täyttäneen ultrahuligaaniryhmä Frente Atléticon edessä Calderónilla. Kaksi päivää ennen ensimmäistä osaa Godín, Savic ja Giménez olivat kaikki loukkaantuneiden kirjoissa. PSV-otteluparin toisessa osassa loukkaantunut Godín lopulta parsittiin kasaan ja ’uruguayon’ vierellä aloitti Lucas Hernández. Kaikki ajattelivat, että Atletin puolustus heikentyi oleellisesti debytantin takia, mutta Simeonen pelitapa tukee loistavasti pelaajia juuri tälläisissä tilanteissa. Tuon plantillan jokainen pelaaja osaa puolustaa tiiviisti ja kovaa. Varsinkin Godínin vierelle oli sinällään helppo sopeutua. Simeone lähti hakemaan vierasmaalia ja sellaista tulosta, jolla Atléticolla olisi vielä Calderónilla mahdollisuus mennä jatkoon. Sen Cholo lopulta saikin, vaikka olisi voinut saada paljon enemmänkin. Ennen Torresin erittäin kyseenalaista punaista korttia Atletilla ei ollut johtoasemassa pienintäkään hätää ja oikeastaan hallitsi peliä pallottomana mielin määrin. Lopulta Barcelona, joka on tottunut pelaamaan vajamiehistä Atléticoa vastaan, onnistui tekemään vain kaksi maalia ja eiköhän Atleti lopulta tyytynyt siihen. Kummallista muuten, että Juanfrania täysiä nivusille potkaissut ja Filipeä naamaan lyönyt Súarez ei saanut metkuistaan mitään. Vähemmän yllättäen.

Toiseen osaan mentäessä Nunca dejes de creer-markkinavaltti alkoi vallata toden teolla mediaa ja Atleti oli valmis tekemään maalin ja pitämään omansa tyhjillä. Monet ennakoivat hyökkäävämpää Atletia Barcelonan kimppuun, mutta elämänsä kevättä eläneen Torresin punainen hieman häiritsi tilannetta ja Simeone nosti laidalla viihtyvän Carrascon Griezmannin pariksi kärkeen. Se oli loistava veto, koska Barcelonan puolustus oli läpi ottelun vaikeuksissa belgin kanssa. Tuntui, että Barcelona jotenkin yllättyi jälleen Atletin prässitasosta, joka oli kuudella miehellä ylhäältä toimitettava toimenpide. Griezmannin puskumaali on loistava esimerkki siitä. Koke prässää kulman tuntumassa Albaa, joka potkaisee pallon hätäisesti suoraan takaisin Atletille, josta syntyi voittomaali.

Atleti eteni toistamiseen välieriin kolmen kauden sisällä. Käsittämätön suoritus ja vaikka vastaan asettuikin Bayern, niin Atlético oli periaatteessa moraalisesti tehnyt jo jotain sellaista, mihin ani harvat jaksoivat uskoa. Oli myös jalkapallollisesti kiinnostavaa nähdä Atletin ja Bayernin välinen ottelupari. Joukkueet, jotka kohtasivat viimeksi vuonna 1974 Euroopan cupin finaalissa. Silloin madridilaisjuhlat olivat muutaman kymmenen sekunnin päässä – juuri kuten kaksi vuotta sitten, mutta tämähän on vain Atlético, eikö niin? Joulukuun viimeisinä päivinä seuraan saapunut Augusto loi revanssihenkeä kannattajien keskuudessa, kuvastavaa.  Varsin suurena altavastaajana välieriin lähtenyt Cholon poppoo ei muuttanut sen suuremmin oivaksi loihdittua taktiikkaansa Bayernin kohdalla ja se tepsi ensimmäisessä osassa kotona. Atletin kauden maaliksi odotetusti valittu Saúlin yksilösuoritus alkoi nostattaa toivoa varmaan myös isä-Pedrossa. Jos Torresin tolppalaukaus olisi mennyt sisään, niin isä olisi voinut vain olla hiljaa ja antaa aikoinaan erään kuuluisan kysymyksen
esittäneen pojan kuunnella Calderónin tunnelmaa. ”Hijo, por esto somos del Atleti hasta el día que morimos.”


Cholo Simeone on tunnettu aggressiivisesta tyylistään kentän laidalla. Omat rakastavat, muut vihaavat..

Toisen osan ensimmäinen jakso oli puhdasta selviytymistaistelua. Viime kaudella ehkä Euroopan parhaana maalivahtina toiminut Oblak nappasi Müllerin rankkarin kiinni ja piti Atletin taistossa mukana. Ottelun jälkeen lehdistötilaisuudessa Simeone sanoi, että Bayernin ensimmäinen jakso oli ylivoimaisesti parasta jalkapalloa, jota Cholo on Atletin peräsimessä kohdannut. Piti paikkansa, mutta Atleti kesti pahimmat yritykset ja Alonson vapaapotkumaali ei olisi mennyt sisään, ellei pallo olisi kimmonut Giménezin jalasta ohi Oblakin. Griezmannin tasoituksen jälkeen Cholo ei tuulettanut ollenkaan, vaan sanojensa mukaan panikoi mielessään, koska siitä hetkestä lähtien hän tiesi Atletin olevan finaalissa. Ja siellähän Atlético oli, toistamiseen kahden vuoden sisällä.

El derbi Madrileño finaalissa, sekin toistamiseen. Käytännössä ilmaiseksi finaaliin päässyt, sarjassa punavalkoiset viimeksi yli kolme vuotta sitten voittanut Madrid oli Zidanen alaisuudessa hyvässä vedossa, mutta niin oli Atléticokin. Vaikka Atleti finaalin hävisikin, niin lienee kuitenkin sallittua todeta, että Atlético oli kohdannut kahteen kertaan ennen finaalia kovemman vastuksen ja finaalissakin kaikki oli perinteisesti omissa käsissä. Jossiteltavaa riittää aina Atletista puhuttaessa, mutta suoraan voi sanoa viimeistelyn olleen heikolla tasolla. Zidane pelasi ensimmäisen tunnin Simeonea vastaan juuri oikealla taktiikalla, koska vei jatkuvasti Atléticoa pois omalta mukavuusalueeltaan. Cholo reagoi siihen tuomalla Carrascon sisään, joka herätti täysin Atletin hyökkäyspelin. Juuri kuten Münchenin illassa kolmea viikkoa aikaisemmin.  Varsinkin jatkoajalla Madrid alkoi olla sen verran puhki, että useat maalipaikat olisi pitänyt pystyä käyttämään hyväkseen. Opit opittu kantapään kautta, ensi kaudella sitten – volveremos.

Palataan hetkeksi äskeisen tarinan aloittaneeseen kysymykseen, mitkä asiat onnistuivat ja mitkä eivät? Aloitetaan positiivisista. Cholon intensitiivinen pelitapa on viimein sisäistetty kokonaan ja Atlético osaa käyttää sitä vielä paremmin alkavalla kaudella. Puolustuspeli oli läpi kauden uskomattomalla tasolla. Sarjassa 38 otteluun 18 päästettyä maalia. Se sivuaa sarjan historian ennätystä, eli saattaa kertoa pientä osviittaa jostain. Mestarien liigassa 13 ottelussa 7 päästettyä osumaa. Simeonen alaisuudessa yhteensä 17 Mestarien liigan kotiottelussa 4 päästettyä maalia. Saattaa joidenkin silmään näyttää hirveältä pelitavalta, mutta loppupeleissä Simeonea tuskin kauheasti kiinnostaa, kunhan tulos on toivotunlainen.

Kaikki tietävät, että Atléticon prässipeli on ollut Simeonen aikana huikeaa. Tällä kaudella se kuitenkin konkretisoitui vielä enemmän varsinkin sellaisten ihmisten silmiin, jotka eivät viikottain tuota taidetta katso. Jacksonin lähdettyä Torres pääsi pelaamaan enemmän ja enemmän, se helpotti oleellisesti Griezmannia, koska Atlético pystyi käyttämään Niñon juoksuvoimaa ranskalaisen kanssa samaan aikaan, kun joukkue prässää korkealta. Ammattipallonriistäjät hengittävät vastustajien keskikenttäpelaajien niskaan, laitapelaajat ottavat kiinni laitapuolustajia ja kärjet toppareita. Se pitää kaikki syöttölinjat kiinni. Sen voi ohittaa käytännössä ainoastaan keskittämällä, jota keskiympyrän luona ovat odottamassa aika pitkälti jokaisen pääpallon voittavat Godín, Giménez/Savic.


Yhdessä voittoa kohti. Vicente Calderónin yleisö tifoili läpi Mestarien liigan pudotuspelit.

Tiivis puolustuspeli ei kuitenkaan meinaa, että joukkue ei osaisi tehdä mitään muuta, kun laittaa bussin boksin eteen ja iskeä vastaan. Loppupeleissä Atlético tekee sitä äärimmäisen harvoin, maksimissaan viisi kertaa kaudessa. Ikävä kyllä Atletin tehdessä sitä se kerää suurimmat yleisömäärät Suomessa. Miksi? Koska Atleti tekee sitä ainoastaan silloin, kun vastassa on lähtökohtaisesti taitavampi ja vaikea joukkue. Viime kaudella Simeone ohjasti pelaajat siihen muottiin juuri Barcelonassa Mestarien liigan puolivälierissä Torresin punaisen jälkeen, joka oli täysin luonnollinen valinta, Bayernia vastaan Münchenissa, Real Madridia vastaan osan aikaa ottelusta Bernabéulla ja jälleen vajaalla pelatessaan Barcelonaa vastaan vieraissa tammikuun lopussa. Se oli siinä, mutta koska ihmiset eivät näe muita otteluita, niin yleinen fakta on se, että Atlético vain puolustaa ja puolustaa, sekä mahdollisesti ehkä vielä vähän puolustaa pelatessaan aikaa. Myös nuorten esiintulo joissain osin oli pirteää. Giménez ja Saúl pelasivat nappikaudet ja nostivat itsensä kaikkien tietoisuuteen. Correa pelasi vähän, mutta teki minuuttimääriinsä suhteutettuna hyvin maaleja. Lucasista onkin jo puhuttu hieman ja Thomas ansaitsee myös kehut. Óliverin kausi olikin sitten täysin päinvastainen.

Mikä meni mönkään? Kysymys kuuluu jo itsessään varsin kyseenalaiselta, kun katsoo mihin Atleti ylsi. Yksikään pokaali ei kuitenkaan päätynyt Neptunon patsaalle Gabin käsiin, joten eiköhän jotain parannettavaa löydetä, kun mietitään. Viime kauden Copa oli surkea suoritus. Divariporukka Reus ja Rayo kaatuivat helposti, mutta Celta eteni välieriin voittamalla toisen osan 2-3 Calderónilla, kun ensimmäinen osa Balaídosilla oli maaliton tasuri. Siitä Cholo otti oppia ja eikä lähtenyt siitä lähtien vain puolustamaan omaa maaliaan pudotuspelityyppisissä otteluissa. Jackson floppasi täysin. Seurahistorian kallein hankinta ja tragikoominen epäonnistuminen kulminoitui helmikuun alussa kesken yötä ilmoitetusta myynnistä Kiinaan. Itse Atlético ei sen suuremmin voi asialle mitään ja sai omat takaisin sekä hieman voittoa, mutta päätös myydä Martínez saattoi maksaa jommankumman suuren tittelin. Atleti myi Martínezin tietäen, että eivät saa kolumbialaiselle korvaajaa ja joutuvat pelaamaan Griezmann-Torres-Correa-Vietto-nelikolla loppukauden. Niin, silloin Torres ei ollut tehnyt maalin maalia puoleen vuoteen ja Vietto oli niin näkymätön tuossa pelitavassa, ettei häntä edes kehdattu laittaa kentälle. Haastavat lähtökohdat viimeiselle neljälle kuukaudelle kautta, kun jotenkin pitäisi ehkä jopa taistella menestyksestä. Jälkiviisaana voi sanoa, ettei kauas jäänyt..

[El Sabio de Hortaleza]

Pelaajaesittelyt:                                                                                                                                                                    

#1 Miguel Ángel Moyá (02.04.1984, 32-v)

Mallorcan kasvatti siirtyi Calderónille kaksi vuotta sitten Getafesta noin kolmella miljoonalla eurolla. Moyá otti avauksen paikan itselleen kauden alussa, kun Oblakin harjoituskausi oli mennyt penkin alle ja espanjalainen pelasi vakuuttavasti puolustuksen viimeisenä muurina Supercopassa Real Madridia vastaan. Puoli vuotta siitä eteenpäin ja Moyá loukkasi itsensä Leverkusen-kotipelissä Mestarien liigan neljännesvälierien toisessa osassa.  Se oli suuri käännekohta Atletin maalivahtidebatissa, koska loukkaantumisen johdosta Moyá menetti paikkansa loistavasti pelanneelle Oblakille. Seuraavaan kauteen Moyá lähti puhtaasti kakkosveskarina, eikä pelannut kuin muutaman pelin Copassa, josta Atlético tippui aikaisin pois.  Joukkuepelaajana tunnettu maalivahti ei ole kertaakaan valittanut epäantoisasta roolistaan ja jatkaa myös alkavan kauden Atletin penkillä toivoen, että punavalkoiset etenevät pitkälle Copassa. Lähtee todennäköisesti muualle ensi kesänä pelaamaan viimeisiä pelivuosiaan.

#13 Jan Oblak (07.01.1993, 23-v)

Samaan aikaan Moyán kanssa Manzanaresin kulmille Benficasta siirtynyt Oblak on La Ligan historian kallein maalivahti. Atleti pulitti portugalilaisseuralle reilut 16 miljoonaa euroa slovenialaisesta ja jälkikäteen voi todeta, että oli aikamoinen ryöstö.  Portugalissa useissa seuroissa lainalla kiertänyt maalivahti koki Simeonen ja fysiikkavalmentaja Profe Ortegan pretemporadan varsin kuluttavana kaksi vuotta takaperin ja epäonnistui harvoissa näyttöpaikoissa. Olympiakos-vierastappiossa debyyttinsä tehnyt Oblak sähelsi myös tammikuun Copan puolivälierissä Real Madridia vastaan, vaikka lopulta patjantekijät peittosivat punavalkoisin lakanoin Bernabéun.

Moyán loukkaannuttua Oblak joutui kovaan paikkaan kylmiltään, kun Atleti taisteli Leverkusenin kanssa Calderónilla jatkoonmenijästä. Maalia ei saanut päästää tai Atlético olisi periaatteessa tippunut varmasti. Muutama loistotorjunta kulminoitui pilkkukisassa kiinni otettuun Calhanoglun yritykseen. AS:n kannessa seuraavana aamuna paistatellut kakkosmaalivahti tuskin osasi odottaa, että reilu vuosi eteenpäin ja Olimpija Ljubljanan kasvatti voittaa ylivoimaisesti Zamora-palkinnon jaetulla historian parhaalla tuloksella. Eiköhän kokonaisvaltainen, kookas ja nykyään käytännössä virheetön Oblak on Atléticon vahvan puolustuksen viimeinen lukko vielä monta vuotta. Euroopan kirkkainta eliittiä.

#2 Diego Godín (16.02.1986, 30-v)

Aliarvostettu. Kuinka niin? Varmaan siksi, että todellisuudessa Godín on varsin lähellä maailman parhaan topparin titteliä, jos lasketaan vain puolustussuuntaan pelaaminen.  Godín vahvisti keväällä, että viime kesänä Manchester City tarjosi puolustajalle sopimusta, joka olisi triplannut uruguaylaisen palkan. Simeone tuli välittömästi väliin ja määräsi seurajohdon tekemään jatkosopimuksen joukkueen tärkeimmän pelaajan kanssa. Godín kuuluu Simeonen nimittämään kolmikkoon, johon kuuluvat myös Koke ja Saúl. Kyseiset pelaajat eivät lähde Atletista Simeonen aikana mistään hinnasta. Kuudennen kauden Atletissa aloittava Godín on noussut muutaman viime vuoden aikana puolustuksen suurimmaksi tukipilariksi varsin yksinkertaisesta syystä.


Cholo ei halua toppareiltaan kentällä mitään muuta, kuin perinteiset kaksinkamppailu- ja pääpallovoitot, sekä helpot syötöt eteenpäin. Sen varaan on helppo rakentaa yksinkertainen ja toimiva puolustuspeli, joka kuvaa Godínia pelaajana loistavasti. Monet eivät tykkää Atletin varakapteenista, koska Godín tykkää mennä tilanteisiin aggressiivisesti ja yleensä rakastaa provosoida vastustajia, mutta jos penkin päässä ohjeita huutaa Cholo Simeone ja Mono Burgos, niin eiköhän voi todeta uruguaylaisen tottuneen talon tavoille. Luo Giménezin tai Savicin kanssa toimivan ja vaikeasti ohitettavan toppariparin.  Kolmekymppinen jatkaa niin pitkään Atletissa, kun jalka vielä nousee riittävään tahtiin.

#3 Filipe Luís (09.08.1985, 30-v)

Yksi Atléticon historian parhaita laitapuolustajia. Loistava puolustuspäässä, mutta melkein parempi hyökkäyksen apuna.  Godínin tavoin kaksinkamppailuissa vahva ja pallotekniikka harvinaisen hyvällä tasolla. Kaksi vuotta sitten mestaruuskaudella sarjan paras vasen laitapuolustaja. Viime kaudella ensimmäiset kolme kuukautta meni jälleen totutellessa Simeonen rytmiin niin harjoituksissa, kuin peleissäkin. Sen jälkeen oli tuttu oma itsensä kentällä ja on pelipaikallaan ilman muuta kärkipäätä maailmassa.

Voisi olettaa, että mediassa omia ajatuksiaan varsin ärhäkkäästi lataava brassi jatkaa Atletissa vielä muutaman kauden. Riippuu myös hieman siitä, että kehittyvätkö Lucas ja Manquillo riittävästi, jotta Filipelle saataisiin hieman oikeaa kilpailua tontilleen. On mielestäni outoa, että Filipe jäi Mourinhon Chelseassa täydeksi penkkimieheksi, koska pelipäällään ollessa on monipuolisin laitapuolustaja Euroopassa ja ainakin omissa silmissä, jotka tosin ovat hieman punavalkoiset, Filipe menisi käytännössä jokaisen seuran avaukseen.  Samalla lienee turha pelätä, että Filipe häipyisi Atletista ennen kuin lähtee jäähdyttelemään Brasiliaan uran loppuvaiheissa, koska Madridiin palannut puolustaja tuskin toistamiseen jättää seuraa, jonka johdosta Filipe on noussut sille estradille, jossa esitellään parhaat laitapuolustajat.

#15 Stefan Savic (08.01.1991, 25-v)

Jämäkkä kolossi, joka ei Godínin tapaan kaihda sääntöjen rajamailla pelaamista. Kokonsa ja fysiikkansa vuoksi melkein mahdoton voittaa kaksinkamppailuissa, mutta pallollinen pelaaminen on varsin rajallista, jonka takia Giménez olikin viime kaudella niin sanotusti avauksen mies Godínin rinnalla. Monille Atletia seuraaville Savicista saattaa tulla mieleen eräs Ujfalusi, joka lähenteli seuralegendan viittaa vuosikymmenen alussa.

Savicin ja Giménezin kilpailu toisesta topparin paikasta oli loppukeväästä massiivista, kun Simeone teki erilaisia testejä muutaman viikon ajan kyseisten pelaajien välillä ennen surullisen kuuluisaa Mestarien liigan finaalia. Savic ajoi silloin edelle varmasti pitkälti sen takia, koska Godínin tavoin on äärimmäisen varma puolustaja ilman sen suurempaa virherekordia. Se saattaa kääntää vaakakupin Savicin suuntaan, kun mietitään Godínin vierellä pelaavaa topparia sarjakauden ensimmäisessä ottelussa Alavésiä vastaan Calderónilla. Godínin manttelinperijä silloin, kun Godínin taso tippuu. Jos tippuu..

#19 Lucas Hernández  (14.02.1996, 20-v.)

Yksi viime kauden parhaita yllätyksiä. 11-vuotiaana Atletin canteraan liittynyt ranskalaissyntyinen toppari  joutui kovaan paikkaan keväällä, kun pahimmillaan Godín, Giménez ja Savic olivat kaikki loukkaantuneena. Esiintyi kuitenkin todella kypsästi edukseen, vaikka alla olikin ennen vain vajaat viisi minuuttia pääsarjafutista Atletin paidassa. Muistetaan esimerkiksi loistavasta otteluparista Barcelonaa vastaan Mestarien liigan puolivälierissä, joka samalla toimi Lucasin debyyttinä avauksessa sieniliigassa – sitä ennen kokemusta siitä kauneimmasta kilpailusta oli jopa kaksikymmentä minuuttia PSV-ottelun jatkoajalta. Ensimmäisessä osassa Nou Campin illassa taisteli Godínin kanssa kotijoukkueen hyökkäystä vastaan yli tunnin vajaamiehisenä, koki Neymarin ja Suárezin sikailut ja sai ottelun jälkeen valtavat suosionosoitukset Simeonelta ja muilta Atléticoilta.

Toinen osa oli jo sen verran vakuuttavaa menoa, että jos ei olisi tiennyt lähtökohtia, niin olisi voinut olettaa Godínin pelaavan Lucasin paita päällä. Yhteensä vastuuta kertyi 13 ottelun verran viime kaudella ja muiden topparien loukkaantumisrekordit huomioiden saattaa olla, että alkavalla kaudella saa muutaman pelin enemmän vyölleen. Pallollisesti luotettava ja tekee harvoin virheitä, joka on tuon ikäiseksi aikamoinen saavutus. Ei myöskään vähemmän yllättäen kaihda fyysistä peliä ja jotenkin niin tutusti, vahvuudet liittyvät pääpeliin. Ilman muuta Atléticon tulevaisuus. Keventävänä faktana seuraava: Lucasin isä oli Fernando Torresin seurakaveri kuusitoista vuotta sitten Atléticossa, näin ajat ja sukupolvet muuttuvat. Lucasin veli Theo Hernández nostettiin Atletin edustusjoukkueesen täksi kaudeksi. Lucas on muuten sanonut, ettei vielä tiedä edustaako hän miesten maajoukkuetasolla Espanjaa vai Ranskaa. Sinällään hieman outoa, ettei ole hankkinut vielä Espanjan kansalaisuutta, kun nuoremmalla veljelläkin sellainen löytyy.

#20 Juanfran Torres (09.01.1985, 31-v)

Atléticon ruumiillistuma. Espanjan maajoukkueen vakiokasvoksi nousseella Juanfranilla lähtee Godínin tapaan kuudes kausi käyntiin patjantekijöissä. Suuri massa muistaa parrakkaan herrasmiehen Mestarien liigan finaalin pilkun mokaamisesta, mutta siihen pisteeseen päässeen laitapuolustajan matkaan mahtuu paljon muutakin.

Real Madridissa uransa aloittanut Juanfran siirtyi tammikuussa 2011 Calderónille neljällä miljoonalla Osasunasta. Silloin pelipaikkana oli oikea keskikenttäpelaaja. Vajaa vuosi myöhemmin järkyttävän kauden ensimmäisen puoliskon pelanneen Atletin ruoriin astunut Simeone tiputti Juanfranin laitapuolustajaksi.  Siitä lähti alicantelaisen nousukiito yhdeksi uuden Atléticon suurimmista kulmakivistä. Juanfran on pitkälti samanlainen tapaus Filipe Luísin kanssa. Aikaisemmalta pelipaikalta muistiin jääneet hyökkäävän pelin edellytykset ovat huipputasolla ja Cholo on luonut Juanfranin puolustustaidoista myös maailmanluokkaa. Kova luu fyysisessä pelissä. Yhteispeli keskikentän ja hyökkäyksen kanssa, nousut laitaansa pitkin, sekä keskitykset ovat sarjan kärkeä. Suurin vahvuus on kuitenkin sopeutuminen useaan erilaiseen pelitapaan, jonka on todistanut maajoukkueessa, Osasunan vuosilla ja Calderónilla. Juanfran sai kilpailua pelipaikalleen, kun Atleti osti Kroatian maajoukkueessa pelaavan Sime Vrsaljkon Sassuolosta noin 16 miljoonalla eurolla, mutta eiköhän Juanfran ole lähtökohtaisesti vielä avaava laitapakki seuraavat kaksi kautta.

#24 José María Giménez (20.01.1995, 21-v)

Huhtikuussa 2013 Atlético ilmoitti ostaneensa 18-vuotiaan topparin Danubiosta, Uruguaysta. Tuntematon suuruus pelasi samana kesänä alle 20-vuotiaiden MM-kisat Turkissa ja pääsi onnekseen mukaan Atléticon pretemporadalle Demichelisin lähdettyä vain viikko sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen Manchester Cityyn.  Giménez pelasi kaudella vain yhden ottelun, mutta kruunattiin kuitenkin Espanjan mestariksi toukokuussa.  Mirandan lähtö Interiin auttoi huomattavasti Giméneziä vuosi sitten. Potentiaalisesti näyttöpaikoissaan esiintynyt nuori toppari sai Simeonen luoton ja lähti Godínin parina avauksessa kauteen, jossa pysyi käytännössä koko ajan.

Savicin ja maanmiehensä tavoin erittäin vahva kaksinkamppailuissa ja pääpalloissa, mutta ikänsä myötä on hieman virhealtis. Toisaalta Giménez on ainoa Atletin kolmesta niin sanotusta suuresta topparista, joka osaa myös pallollisen pelaamisen salat. Se olikin yksi syy, minkä takia Savic istui koko viime syksyn ja talven käytännössä penkillä. Simeone halusi Godínin rinnalle pallollisen topparin ja Giménez pelasikin loistavan kauden ottaen huomioon sen, että se oli pelaajan ensimmäinen kokonainen kausi säännöllisen peliajan puitteissa. Espanjan kansalaisuuden saanut Giménez auttoi huomattavasti Gaitánin saapumista, toisen kansalaisuuden johdosta nuorukaista ei enää lasketa Euroopan ulkopuolelta tulevaksi pelaajaksi ja Atleti pystyi käyttämään sen hyödykseen. Kilpailee Savicin kanssa tasaisesti toisesta topparin paikasta. Monet näkevät Giménezissä uuden Godínin, joka tavallaan pitää paikkansa. Seura tekee varmasti kaikkensa, ettei Giménez lähde Atléticosta vielä moneen vuoteen. Ennemminkin vuosikymmeneen..

#26 Theo Hernández (06.10.1997, 18-v)

Nuorempi Hernándezin veljeksistä. Isoveljensä tapaan jokaisessa Ranskan juniorimaajoukkueessa esiintynyt toppari pystyy pelaamaan laitapuolustajana, joka on alkavalla kaudella varmasti Hernándezin pelipaikka toimiessaan Filipen backupina. Kuukausi sitten B-joukkueen kanssa nuorten Copa del Reyn voittanut juniori tekee mitä todennäköisimmin kilpailullisen debyyttinsä edustusjoukkueessa viimeistään Copassa joulukuussa, mutta pelaa kuitenkin säännöllisesti reservien kanssa. Lainasiirto täksi kaudeksi lienee jo nyt pois suljettu mahdollisuus, koska Gámez lähti ja Manquillo etsii uutta lainaseuraa itselleen. Vuoden päästä taitaa olla eri ääni kellossa, riippuu hieman silloisesta laitapuolustajatilanteesta, mutta järkevintä näin potentiaaliselle pelaajalle olisi juuri hakea minuutteja muualta. Eiköhän Cholo halua, että Hernández oppii tämän vuoden aikana talon tavoille työmoraalin kautta.

#27 Sime Vrsaljko (10.01.1992, 24-v)

Berta kävi skouttaamassa 24-vuotiasta kroatialaista useampaan otteeseen menneellä kaudella ja Simeonen pyynnöstä Atleti maksoi nykymarkkinoihin verrattuna varsin vähän erittäin lupaavasta laitapuolustajasta. Peliaika saattaa olla kortilla ensi kaudella, kun alustavasti Juanfran pelaa kaikki minuutit, jotka jaksaa. Toivottavasti puolustaja suostuu istumaan myös penkillä, koska voi sanoa Vrsaljkon olevan lähitulevaisuuden hankinta. Pelilliset kyvyt huippuluokkaa ja kroaatti pelasikin hyvän kauden Italiassa ja EM-kisoissa. Potentiaalia olla avauksen mies vaikka välittömästi, mutta edellä majailee eräs Juanfran. Kuinka kauan? Saa nähdä, toivottavasti sen aikaa, että Vrsaljko jaksaa odottaa. Cerezo kutsui miestä nimihirviöksi, mutta eihän tuo ole edes niin vaikea loppupeleissä.

#4 Nicolás Gaitán (23.02.1988, 28-v)

Pääkaupunkiin Benficasta 25 miljoonalla siirtynyt hyökkäävä keskikenttäpelaaja pääsee todenteolla kilpailemaan pelipaikasta oikeastaan ensimmäistä kertaa urallaan, kun Atletissa ei ole tällä hetkellä tarjota selvää avauksen paikkaa. Loistavana syöttelijänä ja pelinrakentajana tunnettu Argentiinan maajoukkuepelaaja toivottavasti sopeutuu ensinnäkin Profe Ortegan kevyesti todettuna raskaaseen harjoitustahtiin- ja tyyliin, mutta myös Simeonen valmennusmetodeihin ja pelitapaan.

On mielenkiintoista nähdä millaiseen rooliin lattarikommuunia pitkäjänteisesti Atletin pukukoppiin rakentava Cholo on miettinyt Gaitánia. Benficassa on pelannut pääosin laidalla. Jälleen päästään formaatiohassutteluihin, jotka ovat aina yhtä mielenkiintoisia. Puolustaessa 4-4-2:sessa varmasti keskikentän laitapelaaja, mikä tarkoittanee sitä, että hyökätessä Gaitán löytää itsensä 4-3-3:sen ylimmän kolmikon laidalta. Nämä ovat tosin vain oletuksia, mutta Simeonen tuntien voivat pitää hyvin paikkansa.Joka tapauksessa argentiinalainen tuo leveyttä hyökkäyspelaamiseen. Esittelytilaisuudessaan kertoi halunneensa tulla punavalkoisiin jo viime kesänä, mutta seurat eivät päässeet yhteisymmärrykseen siirtosummasta. Kilpailee yleisön suosikiksi nousseen Carrascon kanssa samasta pelipaikasta.

#5 Tiago Mendes (02.05.1981, 35-v)

Plantillan kokenein pelaaja. Loukkaantui vakavasti viime syksynä Espanyolia vastaan Calderónilla. Lusitaanin tervehtymisessä meni lopulta päälle puoli vuotta ja kauden viimeisessä sarjaottelussa Celtaa vastaan Tiago palasi kentälle puoleksi tunniksi. Atlético jatkoi pelaajan sopimusta yhdellä vuodella ja voi aikamoisella varmuudella sanoa, että Tiago poistuu seurasta ensi kesänä kahdeksan kauden jälkeen. Juventuksesta aikoinaan pääkaupunkiin saapunut Tiago on aikamoinen seuraikoni kannattajien keskuudessa ja ihan ansaitusti.

Pelaajaprofiililtaan Tiago sopii hyvin Simeonen luomaan pelitapaan. Älykäs pelaaja korvaa hävinnyttä juoksunopeuttaan sijoittumisella. Rikkova keskikentän jyrä, joka on pelannut Gabin kanssa useita loistavia kausia punavalkoisten keskikentällä. Ollut kolme viikkoa sitten alkaneella harjoituskaudella ilmeisesti liekeissä ja saanut valtavia määriä kehuja eri medioissa. Riittääkö enää avauksen paikkaan? Rohkenen epäillä, koska viime kaudella kulttipelaajan asemaan noussut Saúl on varmasti tällä kaudella sementoitunut avauksen pelaaja. Tiago tietää asian itsekin ja hyväksynee roolinsa rotaatiossa. Pukukoppipelaaja tulevalla kaudella, jos näin saa tuosta hienosta miehestä sanoa. Keskikenttä on tällä hetkellä sen verran laaja ja ottaen huomioon senkin, että Cholo alkaa käyttämään ilmeisesti tästä lähtien 4-3-3-formaatiota, niin tuskin Tiago on ainoa niin sanottu suuri nimi penkin puolella.

#6 Koke (08.01.1992, 24-v)

Atléticon canteran tuotoksien ylivoimaisia helmiä. Edustusjoukkueen palkkakuningas kuudella miljoonalla eurolla. Ulosostoklausuuli 120 miljoonaa euroa. Pelaaja, jota Simeone ei yksinkertaisesti tule päästämään pois seurasta. Nuoreksi mieheksi alkamassa kuitenkin kahdeksas kausi Atléticossa. Vakiokalustoa Espanjan A-maajoukkueessa, Xavin sanoin maajoukkueen moottori seuraavaksi kymmeneksi vuodeksi. Siinä pieni alustus yhdestä koko seuran historian parhaasta kasvatista.



Tunnetaan parhaiten laitapelaajana, mutta osaa pelata tarvittaessa myös keskikentän pohjalla ja Simeone onkin väläytellyt, että saattaa muuttaa Koken pelipaikkaa lopullisesti hieman alemmas. Omistaa loistavat syötöt, kadehdittavan puolustusmoraalin ja kirsikaksi kakun päälle on vielä erikoistilannespesialisti. Miinuspuolena mainittakoon, että vaikka peliäly onkin hyvällä tasolla, niin jaloista nopeus on varsin kaukana.  Koke kuuluu tosiaan myös tuohon Cholon nimeämään kolmen koplaan, joista Simeone ei ole valmis luopumaan koskaan. Miksi? Siksi, koska Simeonen mukaan Atléticon haastava pelitapa ei olisi mitenkään mahdollista toteuttaa ilman Kokea. 17-vuotiaana Barcelonaa vastaan vieraissa debytoinut Koke on muutamaan otteeseen hylännyt juuri Barcelonan tarjoukset ja on todennut, ettei näe mitään syytä jättää Atletia missään vaiheessa uraansa. No, se nähdään sitten joskus..

#8 Saúl Ñíguez (21.11.1994, 21-v)

Läpimurto kaikkien tietoisuuteen viime kaudella. Vahva vääntäjä on erinomainen box to box-tyyppinen kahden suunnan keskikenttäpelaaja. Sai Paco Jémezin alaisuudessa lainalla tärkeää oppia Atléticon mestaruuskaudella ja seuraavalla kaudella kilpaili tiukasti Gabin ja Tiagon paikoista keskikentällä.  Pääosin Saúl pääsi kentälle penkin kautta, mutta kuitenkin osallistui reilusti yli 30 peliin. Silloin ei ollut vielä nähtävissä sellaista kukkaan puhkeamista, joka saatiin todistaa viime kaudella. Kolmen koplan viimeinen jäsen on elintärkeä palanen pelitavan perusteella uudenkaltaiselle Atletille, koska ei periaatteessa omaa sen suurempia heikkouksia ja on tasavahva jokaiseen suuntaan – varsinkin puolustukseen. Monipuolinen keskikenttäpelaaja pystyy pelaamaan jokaisella paikalla keskikentällä, laitahyökkääjänä ja topparina. Lienee siten selvää, ettei nykyisin pikkuisen tusinakyläseuran maineessa olevan Manchester Unitedin tarjouksen hylännyt Saúl hevillä lähde Atléticosta. Monivuotisen jatkosopimuksen tehneen cantenaron ulosostoklausuulin hintaa nostettiin samalla 80 miljoonaan.

Madridiin yksin 11-vuotiaana muuttanut Saúl liittyi Real Madridin juniorijoukkueeseen, jossa sai osakseen jatkuvaa kiusaamista ja syrjintää. Kaksi vuotta myöhemmin Saúlin entinen valmentaja houkutteli nuorukaisen Atletiin. Simeonen saavuttua kolmannen kerran seuraan vajaat viisi vuotta sitten koko peli-ideologia pelaajien suhteen laitettiin uuteen kuntoon. Saúl on siitä loistava esimerkki, sillä puolustusosaaminen alkaa olemaan sellaisella tasolla, että kehittyminen vielä korkeammalle vaatii jo aikamoista uhrautumista.

#10 Óliver Torres (10.10.1994, 21-v)

Ristiriitainen pelaaja. Koken tavoin yksi taitavimmista pelaajista Atletin canteran historiassa, ellei hieman kärjistetysti jopa se taitavin. Ensimmäinen kosketus, pallotatsi, peliäly ja syötöt huikealla tasolla. Tiellä on kuitenkin eräs ikävä fakta, sillä kyseiset vahvuudet eivät loppupeleissä riitä mihinkään Atletissa niin pitkään, kun penkin päässä heiluu eräs sympaattinen argentiinalainen.  Jos olisin itse Simeone, niin myisin Óliverin pois takaisinosto-optio perässään. Óliver ei tule koskaan pelaamaan vakituisia minuutteja Simeonen alaisuudessa. Sen tietää niin pelaaja itse, kuin myös kannattajat, seurajohto ja Cholo. Joku Óliverissa kuitenkin viehättää. Varmaan se idea takaraivossa, että oma kasvatti olisi todennäköisesti edustusjoukkueen valovoimaisin tähti, jos Atletia valmentaisi joku muu, kuin Simeone. Atléticossa pelaaja tarvitsee muiden ominaisuuksien lisäksi kaksinkamppailuvoimaa ja fyysistä kokoa. Óliverilla ei ole kumpaakaan. Fyysisesti täysin raakileeksi luokiteltava junnumaajoukkuemies olisi todennäköisesti selkeä avauksen mies kaikissa La Liga-seuroissa kolmea suurta lukuun ottamatta.

Óliver todennäköisesti lähtee ennen sarjakauden alkua, jonka takia harkitsin olla kirjoittamatta mitään herrasta, mutta Atleti-kasvatin tilanne on sen verran surullinen periaatteessa koko Atlético-yhteisön mielestä, niin piti muutama hassu sana kertoa plantillan kolmannesta El Niñosta. En jaksa uskoa lainaan ja myynti kuulostaa luontevimmalta ratkaisulta niin pelaajan, kuin seurankin kannalta. Se onkin sitten eri asia, että saako Atlético laitettua tosiaan tuon takaisinosto-option mukaan. Jos ei, niin myynti on kaksijakoinen tapahtuma. Kaikki ymmärtävät sen, mutta kukaan ei haluaisi luopua Óliverista. No, eiköhän Cholo, Caminero, Manolete, Berta ja Cerezo tiedä mitä tekevät.

#12 Augusto Fernández (10.04.1986, 30-v)

Argentiinan maajoukkuemies solmi kolmen ja puolen vuoden sopimuksen Atletin kanssa puolisen vuotta sitten. Celtassa loistavan alkukauden pelannut keskikenttäpelaaja siirtyi siten takaisin Cholo Simeonen valmennukseen. Esiintyi vakuuttavasti läpi kauden toisen puolikkaan ja näytti sopeutuvan hyvin keskikentälle. Se tosin ei yllätä millään tavalla, koska Auguston vahvuudet sopivat kiitettävästi Atletin pelitapaan. Vaikka pituutta ei sen suuremmin löydy, niin kaksinkamppailuvoima ja yleinen fyysisyys on varmasti kärkipäätä koko plantillassa. Itse kirjoittaisin Auguston nimen heti ensimmäisenä aloituskokoonpanoon ja saattaa olla, että Cholo ajattelee samoin. Fernández on ajanut ohi mielestäni jo Gabista, vaikka sen sanominen ääneen on eräänlainen itsemurhayritys Atléticon kannattajien keskuudessa. Ottaen huomioon Simeonen formaatiomuutoksen, joka on ilmeisesti tosiaan tuo 4-3-3 ensi kaudeksi, niin keskikentän keskustan paikalle on yksi paikka vapaana. Samasta paikasta kilpailevat siis Augusto, Gabi, Thomas ja Tiago. Mitä todennäköisimmin juuri tuossa järjestyksessä.

#14 Gabi (10.7.1983, 33-v)

Atléticon itseoikeutettu kapteeni. Mestaruuskauden viimeiset kaksi kuukautta murtuneilla kylkiluilla pelannut oma kasvatti on Tiagon, Godínin, Juanfranin, Filipe Luísin ja Torresin kanssa kokenutta kaartia, jotka jokainen tunnistaa Atleti-ikoneiksi. Lopettaa todennäköisesti muutaman kauden kuluttua uransa punavalkoisissa, jolloin viimeistään saa seuralegendan tittelin. Rankkarispesialisti palasi seuraan kolmella miljoonalla puoli vuotta ennen Cholismon alkua. Simeone kuitenkin nosti Gabin korkeimmalle jalustalle tekemällä hänestä selkeän avauksen pelaajan käytännössä ensimmäisenä tekonaan Atletin valmentajana. Pelaajana Gabi on ollut aina vahva puolustussuuntaan, mutta osaa myös aloittaa hyökkäyksen aloittavalla syötöllä. Jää usein hieman alemmas Atletin hyökätessä, joka on ollut toisaalta täysin Simeonen toive. Syötönkatkojana  ja pelinrytmittäjänä huippuluokkaa. Nopeutta ei ole koskaan löytynyt ja tänä päivänä vielä vähemmän. Sen takia Gabia onkin peluutettu ainoastaan keskikentän pohjalla, joten hitaus ei näy massiivisesti Fernándezin pelissä.



On sanonut, että ammattilaisuransa loputtua hankkii itselleen valmentajan lisenssit ja aloittaa uuden uran sillä puolen jalkapallomaailmaa. Se lienee looginen valinta ottaen huomioon sen, että kentällä johtajan roolissa oleva Gabi on niin sanottu pelaava valmentaja Atléticossa. Useiden mielestä Gabissa ja Simeonessa on paljon yhteistä, muutenkin kuin pelinumeron ja pelipaikan osalta. Pitää varmasti paikkansa, mutta voittaako Gabi Atletin peräsimessä sarjaa? Se nähdään sitten joskus..

[El Sabio de Hortaleza]

#21 Yannick Carrasco (04.09.1993, 22-v)

Atletin plantillan taitavin pelaaja Óliverin kanssa. Periaatteessa koko joukkueen ainoa pelaaja, jonka vahvuuksiin sisältyvät harhautukset.  1v1-tilanteissa käytännössä mahdoton pysäytettävä. Carrascolla oli huomattavia ongelmia vuosi sitten sisäistää Cholon pelitapa, jonka takia espanjaa äitinsä takia sujuvasti puhuva belgi jätettiin ensimmäiset puolitoista kuukautta jatkuvasti kokoonpanon ulkopuolelle. Óliverin menetettyä avauksen paikkansa varsin heikkojen peliesityksien jäljiltä Simeone päätti antaa Carrascolle mahdollisuuden. Se todellakin kannatti. Vikkelästä Carrascosta tulee väkisinkin mieleen Arda. Pallokosketus on jotain sellaista mitä Calderónin yleisö saa harvoin nauttia kotijoukkueen pelaajan toimesta. Läpi viime kauden nilkkojaan potenut laitapelaaja on varsin loukkaantumisherkkä pelaaja, joka on rokottanut avauksen paikasta taistelua. Optimiavauksessa – riippuen vastustajasta – Carrasco aloittaa pelin yleensä penkin puolelta tullen kentälle aikaisin toisella jaksolla. Olisi erittäin eroottista nähdä jokaisen junnumajun läpi käyneen miesleivoksen pelaamassa kymppipaikkaa vapaassa roolissa. Se tuskin tapahtuu koskaan varsinkaan Simeonen alaisuudessa, mutta aina saa unelmoida.

Mitäköhän Cholo lopulta päättää Carrascon suhteen? Benficasta tullut Gaitán on hieman samanlainen pelaaja belgin kanssa ja jotenkin en jaksa uskoa, että Atletin avauksessa olisi viidestä kuuteen hyökkäysorientoitunutta pelaajaa. Periaatteessa se tarkoittaa sitä, että Carrasco ja Gaitán taistelevat yhdestä pelipaikasta, koska 4-3-3:sen keskellä oleva kolmikko koostunee Saúlista, Augustosta(Gabista) ja Kokesta, jolloin ylin kolmikko koostuisi Griezmannista, Gameirosta ja toisesta laitahyökkääjästä. Saa nähdä, mielenkiintoiseksi joka tapauksessa menee. Pitää laittaa kädet ristiin, jotta Carrasco jatkaa myös La Peinetalla vuoden kuluttua.

#22 Thomas Partey (13.06.1993, 23-v)

Ghanalainen puolustava keskikenttäpelaaja saapui Atléticon akatemiaan neljä ja puoli vuotta sitten. Thomas on stereotyyppinen junioripelaaja Atléticossa. Jos taso ei riitä edustukseen, eikä periaatteessa viitsitä enää pitää B-joukkueen mukana, niin pelaaja lähetetään lainalle. Ennen viime kesää vyöltä löytyi kokemusta Segundasta Mallorcan riveissä ja Almeríassa pääsarjaa. Mitä sitten tapahtui viime kesänä? Atlético etsi keskikentälle puolustavaa pelaajaa kiivaasti. Thiago Mottaa huhuttiin pitkään paluumuuttajaksi Calderónille ja Motta ilmeisesti neuvotteli useaan otteeseen Madridissa, mutta lopulta PSG ei halunnut luopua italobrassista. Silloin kuvioihin astui lainalta palannut Thomas, joka esitti harjoituskaudella sellaisia otteita, mitkä ajoivat Cholon välittömään kiimaan. Aggressiivinen, vahva ja nopea pallonriistäjä, jonka pallolliset taidotkin yllättivät – kaiken lisäksi vielä halpa sellainen omasta canterasta.

Thomas otti rotaation yleiskeskikenttämiehen paikan innolla vastaan ja harjoitteli läpi syksyn valtavalla intensiteetillä, vaikka pääsi debytoimaan Atléticossa vasta marraskuun viimeisinä päivinä. Silloin Thomas kehuttiin maasta taivaisiin, vaikka pelasi vain parikymmentä minuuttia. Siitä lähtien ghanalainen sai hieman enemmän ja enemmän vastuuta. Loppukaudesta oli jo täysin normaali näky nähdä rastat kasvattanut jokapaikanhöylä kentällä. Omaa enemmän asennetta, kuin monet plantillassa ja jollain tavalla ei yllättäisi ollenkaan, jos saisi jonkunlaisen roolin itselleen tälle kaudelle. Mitä todennäköisimmin paremman, kuin viime kaudella, koska tällä hetkellä näyttää, ettei Atleti ole ostamassa ketään keskikentän keskustaan. Toisaalta Tiago on kunnossa, joka söi Thomasin minuutteja viime syksynä. Nyt tosin kilpailutilanne on hieman erilainen, koska Thomas on tehnyt itselleen hieman nimeä seuran ja kannattajien sisällä. Toivottavasti jatkaa vielä pitkään.

#18 Diogo Jota (04.12.1996, 19-v)

Niin sanottu tuntematon suuruus. Nuorukainen saapui Atletiin viiden vuoden sopimuksella Pacos de Ferreirasta, Portugalin pääsarjasta. Jota pelaa ilmeisesti hyökkäävänä keskikenttänä ja teki viime kaudella yhteensä 35 ottelussa jopa  14 maalia ja 18 syöttöä. Tuntuu käsittämättömältä määrältä ottaen huomioon pelaajan iän ja hinnan, koska Atleti tosiaan maksoi pelaajasta noin kahdeksan miljoonaa euroa. Portugalilainen oli kuuleman mukaan sarjan paras nuori pelaaja, mutta jäi erään Renato Sanchesin varjoon, koska Sanches pelasi Benficassa ja voitti mestaruuden.

Yllä oleva sitten varauksella, koska itselle tosiaan tämä Jota on aikamoinen tuntemattomuus ja voin puhtaasti myöntää, etten ole ainakaan tietääkseni nähnyt yhtäkään peliä tältä keskikenttäpelaajalta. Kovasti kuitenkin yritti väittää esittelytilaisuudessaan Santos Borrén kanssa, että tekee kaikkensa, jotta saisi jäädä Atletin rinkiin täksi kaudeksi. Tuohonkaan on periaatteessa hieman vaikea sanoa mitään, koska pitää katsoa miten Óliverin tilanne kehittyy. Ilmeisesti kuitenkin potentiaalia löytyy järjetön määrä, jonka takia tässä ihmettelenkin halpaa siirtosummaa verrattaessa todella koviin tilastoihin. Atletilla on tosin hyvä rekordi näiden nuorukaisten kanssa, joten tuskin Jotaa turhaan Madridiin hankittiin. Eri asia onkin, että milloin Jota pääsee edustusjoukkueen mukaan koko kaudeksi, jos ikinä siihen asti saa itsensä hinattua. Toivottavasti.

#7 Antoine Griezmann (21.03.1991, 25-v)

Yksi maailman kuumimmista hyökkääjistä tällä hetkellä. Griezmannin suurin yksittäinen vahvuus on se, ettei hänellä ole käytännössä mitään heikkouksia. Nopeutensa, maalintekotaitonsa ja peliälynsä lisäksi pärjää fyysisessä pelissä sekä pääpalloissa loistavasti, vaikka rungossa ei paljon mittaa olekaan. Mahtava tekniikka ja osaa käyttää sitä pienissä tiloissa näppärästi.  Oppinut myös Atléticossa hoitamaan puolustusvelvoitteensa kiitettävällä tasolla. Monet ihmiset tekevät virheen, kun laskevat Griezmannin puhtaaksi kärjeksi, koska se ei pidä paikkaansa. Monet ovatkin varmaan huomanneet katsoessaan Atletin pelejä, että Griezmann häärää periaatteessa kaikkialla läpi hyökkäyskolmanneksen.

Pystyy pelaamaan ilman ongelmia myös laidalla, joka on mitä todennäköisimmin Griezmannin lopullinen pelipaikka alkavalla kaudella. Vaikka jokaisen pelaajan kohdalla on melkein pakko alkaa miettimaan Simeonen huhuttuja formaatiomuutoksia, niin pitää vain toivoa, että Simeone ymmärtää olla peluuttamatta Griezmannia yksinäisenä kärkenä. Siitä ei tule yhtään mitään, koska patonki tarvitsee vierelleen tilaa tekevän, palloja tiputtelevan ja pystyyn juoksevan kärjen. Giroud oli sellainen kisoissa, mutta Atleti tarvitsee Griezmannin kärkipariksi hieman eri kaliiberin hyökkääjän – parempaan suuntaan siis. Teki kesken kisojen monivuotisen jatkosopimuksen Atléticon kanssa ja ulosostoklausuuli nostettiin vähän päälle sataan miljoonaan. Se on hyvä uutinen, koska Cholonkin on varmasti hieman helpompi elää tietäen, ettei Griezmann ole lähdössä mihinkään. Tärkeintä Simeonelle Griezmannissa on kuitenkin se, että ranskalainen sopii pelitapaan, kuin se kuuluisa nenä päähän. Atletilla tulee tekemään tiukkaa pitää Griezmannista kiinni ensi kesänä, vaikka pelaaja ei Atletia jätä alle sadasta miljoonasta. Positiivista on kuitenkin se, kuinka jatkuvasti Griezmann on todennut mediassa, että miksi hänen pitäisi siirtyä mihinkään, kun pelaa jo valmiiksi Euroopan top 5-joukkueessa. Pitää paikkansa..

#9 Fernando Torres (20.3.1984, 32-v)

Mistäköhän sitä aloittaisi. El Niño kuuluu joukkueen kokeneimpiin pelaajiin ja on yksi suurimmista henkisistä kapteeneista. Viime kesänä Atléticon kannattajat ajattelivat, että Torresin rooli on mitätön ja poika tuskin pelaa kymmentä ottelua enempää koko kaudella, koska uunituoreet Jackson Martínez, Luciano Vietto ja Atléticossa vuoden jälkeen debytoinut Ángel Correa ovat ajaneet edelle. Siltä se näyttikin syksyllä, kun Torresin maaliton putki näytti jatkuvan syyskuun puolesta välistä maailman loppuun.

Samalla kuitenkin Jackson ja Vietto olivat yhtä näkymättömiä, jolloin Torres sai periaatteessa pakon edestä joitain minuutteja alle. Helmikuun alussa Kiinaan häpeää karkuun lähtenyt Jackson vaikutti Torresin tilanteeseen huomattavasti. Samana viikonloppuna Torres katkaisi puolen vuoden ja yli 20 ottelun maalittoman putkensa Eibaria vastaan lisäaikaosumalla. Aikanaan pojan Atléticon junioriakatemiaan skoutannut Manuel Briñas sai välittömästi maalin jälkeen, joka oli sattumalta Torresin sadas Atleti-paidassa, massiiviset suosionosoitukset niin Torresilta, kuin kotiyleisöltä.



Seuraavana viikonloppuna Torres jatkoi siitä mihin jäi ja iski Getafe-vierasottelun voittomaalin ottelun ensimmäisellä minuutilla Carrascon loistavasta syötöstä. Sosiaalinen media ja madridilaislehdistö rummuttivat pojan paluuta sellaiseksi Fernandoksi, jotka me kaikki tiesimme aikoinaan. Siitä se sitten periaatteessa lähti. Koko kevään Madridissa vallitsi hallitsematon torresmania. Osumia alkoi tulla useana viikonloppuna ja mikä tärkeintä, Torresin peliesitykset alkoivat olla sillä tasolla, että seuraan 11-vuotiaana liittynyt pisamaposki raivasi itselleen kiistattoman avauksen paikan loppukaudeksi Atletin taistellessa sarjamestaruudesta ja UCL-menestyksestä.

Pitkästä aikaa Torres todella uskalsi hymyillä kentällä omiensa joukossa täydellä Calderónilla, joka toisti ja toisti seisaalteen seuralegendansa nimeä. Voi vain olettaa, minkälaisia ajatuksia Torresin päässä on pyörinyt sen puolen vuoden aikana, kun ei oikeasti olisi osunut ladon seinäänkään ja samalla mielessä oli sekin, että pitäisi ehkä hankkia vielä jatkosopimuskin. Ilman maaleja kärki tuskin sellaista saa. Barcelonaa vastaan Mestarien liigan puolivälierien ensimmäisessä osassa tärkeä avausmaali ja koomisesti vihelletty punainen. Bayernia vastaan kotona loistava esitys ja toisessa osassa mahtava läpisyöttö Griezmannin maaliin, joka vei Atletin finaaliin. Finaaliin, jossa Torresilla oli mahdollisuus voittaa ensimmäinen pokaali ikinä Atléticonsa paidassa, loput todennäköisesti tiedämmekin. Ehkä vielä joskus, eli toisinsanoen alkavalla kaudella, joka lienee Torresin viimeinen Atletissa.

Alkava kausi saattaa olla Torresille hieman samankaltainen, kuten viime kauden alku. Lähtökohtaisesti penkkimies, joka saattaa tulla kentälle viimeiseksi vartiksi. Ei mitenkään loistava rooli, mutta Torres hyväksyi sen, kun kirjoitti sopimuksen muutama viikko sitten. Varmasti hieman Tiagon kaltainen pelaaja tällä kaudella, jonka työtehtäviin pelaamisen lisäksi kuuluvat pitkälti nuorten pelaajien, tässä tapauksessa kärkien opastaminen ja pukukopin johtaminen pelaajaroolistaan.

#11 Ángel Correa (09.03.1995, 21-v)

Atlético osti Correan San Lorenzosta viikko sen jälkeen, kun seura hävisi Lissabonissa Mestarien liigan finaalin. Madridiin lentänyt Correa kävi lääkärintarkastuksessa, josta lopulta löydettiin kasvain sydänkammiosta. Correa leikattiin ja muutamaa kuukautta myöhemmin argentiinalaiskärki aloitti harjoittelemaan joukkueen kanssa. Correaa ei kuitenkaan rekisteröity mukaan pelaajaksi, joka voisi pelata sarjaa Atletissa. Se tarkoitti sitä, että Correa lopulta esiteltiin niin sanotusti uutena pelaajana viime kesänä ja argo pystyi pelaamaan ehjän viime kauden.

Pelaajatyypiltään Correa on maalintekijä, joka laittaa pallon maaliin, jos vain saa tilanteen. Ongelmana on vain se, ettei Correa yleensä saa tilanteita kohdalleen. Mistä se johtuu? Heikosta sijoittumisesta, joka taas johtunee  siitä, ettei Correa ole vieläkään sisäistänyt täydellisesti Atletin pelitapaa, vaikka sitä on yritetty hioa pelaajan päähän puolitoista vuotta. Mihin juokset ja milloin juokset, mitä teet, kun kärkiparisi prässää korkealta, mitä teet, kun Atleti riistää pallon keskikentällä, haetko paikkaa boksin sisällä vai ulkopuolella, kun pallo on omalla pelaajalla laidassa jne. Yksinkertaisia asioita, jotka näkyvät puutteina Correan pelissä aika ajoin.

Toisaalta taitoa löytyy vaikka muille jakaa, kun saa itse pelivälineen haltuunsa. Joku voisi todeta, että varsin tavallinen katufutaaja. Osaa vaikka mitä pallon kanssa ja on pelannut koko ikänsä jalkapalloa, mutta kaikki taktiset näkökulmat pelistä ovat varsin huteralla tasolla. Se on yksi suuri syy, jonka takia Correa istui viime kaudella melkein jatkuvasti penkillä. Simeone on saanut kuuleman mukaan tehdä aikamoista työtä, jotta sai minuutteja muualta haluavan Correan jäämään Atléticoon. Potentiaalia on, mutta se vaatii, että se realisoituu ensimmäiseksi pääkopan sisällä. Kaikin puolin hieno pelaaja ja toivottavasti jatkaa Atléticossa pitkään. Torres lähtee todennäköisesti vuoden kuluttua, joka avaa tilaa kilpailulle Borrén kanssa kolmoskärjen roolista.

#? Kevin Gameiro (09.05.1987, 29-v)

Atleti on metsästänyt uutta kärkeä periaatteessa siitä hetkestä, kun seuran historian suurimpiin floppeihin kuulunut Jackson Martínez lähti Guangzhoun matkaan siirtoikkunan viimeisen päivänä aamuyöllä. Se oli silloin kova päätös, koska myydessään Jacksonin Atleti tiesi siirtoikkunan olleen sulkeutunut ja uusi kärki saisi odottaa kesään.  Hyökkääjän ostamisesta ja sen vaikeudesta alempana, keskitytään hetkeksi Sevillasta pääkaupunkiin siirtyvään Gameiroon. Gameiro on maaliahne kärki, joka tekee kliseisesti maalintekijän maaleja. Boksin sisällä yksi sarjan vaarallisimmista pelaajista. Vahva oikea jalka, mutta osaa myös viimeistellä vasemmalla. Omistaa myös laadukkaan peliälyn, jonka takia Gameiro pystyy rakentamaan peliä ja syöttelemään loistavia läpisyöttöjä pystyyn. Hieman vaikea kuvailla pelaajaa, joka on samalla puhdas maalintekijä, mutta myös epäitsekäs kärki.  Gameiron onneksi Griezmann ei ole varsinaisesti kärki, joten pelipaikka löytynee mitä todennäköisimmin keskeltä hyökkäystä.

Useita atléticoja on huolettanut Gameiron ikä, koska kolmekymppiset lähestyvät uhkaavasti ja siihen ottaessa huomioon hinnan, joka on ilmeisesti vähän päälle kolmekymmentä miljoonaa, niin siirto sisältää floppiriskin. Seitsemän vuotta nuorempi Vietto ei sopinut ollenkaan pelitapaan, sopiiko Gameiro? Vaikka Griezmannin maanmies on tottunut korkeaan työmoraaliin Emeryn alaisuudessa, niin nyt siirto on toteutunut hieman vaativampaan työympäristöön. Kaikki merkit onnistumiseen on, mutta samalla lienee sallittua miettiä mikä on onnistumisen merkkipaalu Atléticossa? Viime kaudella ranskalainen iski 31 maalia koko kaudella. Hieman vähemmän, kuin Griezmannilla, mutta mitä tapahtuu kaksikon pelatessa yhdessä? Tilastoja ei pitäisi koskaan katsella, kun yrittää luoda jotain mielikuvaa pelaajasta, mutta nyt jos koskaan Atléticon pitäisi saada pelaaja, josta tietävät mitä saavat.

#17 Rafael Santos Borré (15.09.1995, 20-v)

Erään Alfredo Morelosin kärkiparina useasti pelannut Santos Borré teki kuuden vuoden sopimuksen Atléticon kanssa vuosi sitten, mutta patjantekijät lähettivät nuoren kolumbialaishyökkääjän kaudeksi takaisin lainalle Deportivo Caliin. Seurassa 46 ottelussa 20 osumaa viimeistellyt nuorten vakituinen maajoukkuekärki on Atletin mukana ainakin tämän harjoituskauden. Kovasti Santos Borré on uhonnut olevansa osa ensi kauden joukkuetta. Pitkälti varmaan seuran ympärillä pyörineen kärkihässäkän johdosta ja AS:n mukaan Cholo olisi positiivisesti yllättynyt Santos Borrén otteista harjoituskaudella. Diogo Jota kilpailee kolumbialaisen kanssa yhdestä paikasta edustusjoukkueessa. Jompikumpi jää, rannalle jäänyt lähtee La Liga-seuraan lainalle. Ilmeisesti tällä hetkellä Santos Borré on jäämässä Atletin plantillan viidenneksi kärjeksi.



Borja Bastón, Luciano Vietto, Javier Manquillo, Emiliano Velázquez, Bernard Mensah, Matías Kranevitter, Alessio Cerci, Silvio, Axel Werner ja André Moreira jäivät esittelemättä, koska eivät ole osana ensi kauden Atléticoa. Osa on lainattu muualle, osa etsii itselleen seuraa pysyvällä tai lainasiirrolla.

Tähän vaiheeseen on sanottava, että seuran oma kasvatti Borja olisi ehdottomasti ansainnut mahdollisuuden tällä kaudella Atletissa, mutta ilmeisesti Simeone ei tykkää pelaajasta ollenkaan. Se on käsittämätöntä, koska viime kaudellakin Bastón iski kevyet 18 maalia sarjassa Eibarille ja on kaikella tavalla pelaajaprofiililtaan Simeonen haluama pelaaja. Kookas ja vahva vääntäjä, joka osaa tehdä maaleja. Ilmeisesti kyseessä on vielä myynti, joten Borjan kohdalla ei mennyt ihan putkeen. Jotenkin villi arvaukseni on, että hieman samanlaisen pelaajatyypin Fernando Torres sai jatkosopimuksen, joka sulkee pois Borjan. Pelillisestihän yhdeksän vuotta nuorempi Borja on Torresia edellä, mutta tässä taitaa painaa seuralegendan status ja Atléticon kannattajana tuohon on hieman haastavaa puuttua.

Kesän siirtoikkuna on ollut Atléticolle kärjen etsimistä lukuun ottamatta suuri helpotus. Kaikki avauksen ja rotaation muodostavat pelaajat ovat tyytyväisiä seurassa ja monet avainpelaajat ovat saaneet jatkosopimukset nostetuin palkoin ja ulosostohinnoin. Sen takia kukaan ei ole ollut lähdössä mihinkään eikä lähdekään. Se on suuri edistysaskel seurassa, joka on tunnettu siitä, että on periaatteessa pakotettu myymään parhaat pelaajat joka kesä, kun tarjous on kohdillaan. Se aikakausi on hiipumaan päin, vaikka tälläkin hetkellä monet ajattelevat esimerkiksi Ardan myynnin vuosi sitten. Lopulta kyseinen siirto oli yksi Atletin historian parhaita myyntejä, koska turkkilaisesta saadut 40 miljoonaa käytettiin harkiten. Carrascosta maksoi 15 miljoonaa, jota voi pitää nykymarkkinoilla aikamoisena ryöstönä. Kyseisten pelaajien urat ovat menossa varsin eri suuntiin..

Sitten päästään siihen asianhaaraan, joka on aiheuttanut harmaiden hiuksien putoamista suoraan Enrique Cerezon nuorekkaille kasvoille. Kyllä, kärkiongelmat. Cerezo ilmoitti välittömästi Jacksonin myytyään, että Atleti aloittaa uuden huippukärjen kartoittamisen heti. Niin, siitä on aikaa sellaiset puoli vuotta ja vielä tätäkin tekstiä kirjoittaessa uusi kärki ei ole saapunut Calderónille. Kyllä, tiedän Gameiron olevan pelaajaesittelyissä, helpotin hieman työtäni laittamalla ranskalaisen sinne. Jo valmiiksi pahoittelut, jos Gameiro ei todella tulekaan punavalkoisiin, koska siirto näyttää tällä hetkellä sen verran varmalta, että siihen voi alkaa jo luottaa ainakin Gameiron reaktioista päätellen. Tätä tekstiä yritetään muokata mahdollisimman nopeasti, kun jotain konkreettista joskus toivottavasti tapahtuu.

Toisaalta samalla tavalla niin monen asian piti olla varmaa. Diego Costa oli Simeonen ainut toive kärkeen ja sen eteen Atlético on tehnyt jo pitkään töitä. Costa on osoittanut halunsa palata jo keväästä lähtien tähän päivään saakka, mutta Chelsea ei suostu myymään pelaajaa, joka on sinällään ymmärrettävää, koska tämän hetken kärkimarkkinat ovat vaikeat ja mitat täyttävää korvaajaa olisi haastava saada. Atleti on ollut valmis maksamaan jopa 60 miljoonaa La Panterasta, joka olisi heittämällä uusi seuraennätys. Yksi tragikoominen tapaus tähänkin mahtuu, koska Chelsea ilmeisesti on valittanut Fifalle siitä, että Atlético on puhunut Costan kanssa ja Chelsea ei pidä siitä. Joku voisi todeta, että varsin kaksinaamaista toimintaa seuralta, joka osti juuri Costan ja Filipe Luísin Atletilta yli puolen vuoden neuvotteluiden jäljiltä, jotka alkoivat kesken mestaruuskauden suoraan pelaajien kanssa, eikä Atleti tiennyt asiasta mitään.

Yllättyykö kukaan, kun englantilaisseurat käyttäytyvät joissain määrin hieman ylimielisesti siirtomarkkinoilla. Toivottavasti ei. Niille ihmisille, jotka yllättyvät siitä, että Atlético on tarjonnut pelaajasta 60 miljoonaa euroa, niin minäkin yllätyin. Kuitenkin hieman eri syystä. Kyllä, Atléticolla on rahaa tarjota Costasta 60 miljoonaa kahdesta syystä. Ensinnäkin patjantekijät tienasivat viime kaudella Mestarien liigasta yli 50 miljoonaa ja La Ligan uusi televisiosopimus nostaa alkavaksi kaudeksi Atléticon saatavat 45 miljoonasta hieman yli sataan miljoonaan.


José Luis Camineron hiukset harmaantuvat sitä tahtia, kun uusi kärki ei näytä naamaansa Calderónilla

Higuaín ja Cavani suostuivat Atletin tarjoukseen, mutta Pipitan hinta oli yksinkertaisesti järkyttävä ja onneksi Atleti ei langennut tuohon. PSG ei sen sijaan edes suostunut neuvottelemaan. Berta matkasi Saksaan tapaamaan Aubameyangin edustajaa ja palasi tyhjin käsin, koska palkkapyyntö oli 12 miljoonaa kaudessa. Sen jälkeen siirryttiin Icardiin, jonka hinta olisi ollut myös 60 miljoonaa, mutta argentiinalainen vaimonkaappaaja ei suostunut Atletin tarjoukseen, joka on sinällään positiivinen asia. Sitten Atleti pääsi tähän pisteeseen, jolloin Gameiro on ainoa realistinen kärki, jonka seura voi saada. Viides vaihtoehto ei kuulosta kiimaa nostattavalta, mutta tälläistä on jalkapallo ja varsinkin Atletin seuraaminen vuodesta toiseen.

[El Sabio de Hortaleza]

Pelaajasiirrot, tilanne 22.08:

Sisään;

Nicolás Gaitán Benficasta 25 miljoonalla.
Sime Vrsaljko Sassuolosta 16 miljoonalla.
Diogo Jota Pacos de Ferreirasta 7 miljoonalla.
Axel Werner Atlético de Rafaelista vajaalla miljoonalla, lainattiin saman tien Bocaan kaudeksi.
Kevin Gameiro Sevillasta 32 miljoonalla, päälle viisi miljoonaa mahdollisia bonuksia ja neljä miljoonaa Vietton lainasta.                            

Tällä hetkellä kärkitilanne näyttää siltä, että joko Gameiro tai Costa siirtyy Calderónille. Costa palaa, jos Chelsea saa hankittua Lukakun, Cavanin tai Moratan. Gameiron kanssa kaikki on valmista, mutta kuten olette saattaneet tämänkin tekstin ansiosta huomata, niin patonki ei ole Atléticon ykkösvaihtoehto ja seura työskentelee vieläkin Costan paluun eteen. Muuten Gameiron siirto olisi jo julkistettu viikko sitten.

Ulos;

Jésus Gámez Newcastleen 5 miljoonalla.
Léo Baptistão Espanyoliin 3.5 miljoonalla.
Matías Kranevitter Sevillaan kaudeksi lainalle ilman osto-optiota 2.2 miljoonalla.
Josuha Guilavogui Wolfsburgiin 3.5 miljoonalla.
Yassine Bounou Gironaan puolella miljoonalla.
Luciano Vietto Sevillaan kaudeksi lainalle osto-optiolla, lainan hinta 3 miljoonaa, osto-option 20.
Raúl Jiménez lopullisesti Benficaan yhteensä 24 miljoonalla.
Silvio ilmaiseksi Wolvesiin.
Emiliano Velázquez lainalle Bragaan, lainan hinta 450k.
Óliver Torres 18 miljoonalla Portoon, diilissä ei mukana takaisinosto-optiota.
Borja Bastón Swanseaan 18.5 miljoonalla ilman takaisinosto-optiota.                                            

Uusi aikakausi alkaa seuran historiassa. Tasan viisikymmentä vuotta sitten käyttöön otettu Estadio Vicente Calderón, joka kunnioittaa nimellään yli kaksi vuosikymmentä Atletin seurapresidenttinä ollutta Calderónia, valmistautuu parhaillaan viimeiseen kauteensa punavalkoisen jalkapallon näyttämönä. Pitkään seuraa palvellut stadion on yksi maan legendaarisimpia ja sen takia lentokentän lähelle kohonnut uusi La Peineta on kerännyt paljon negatiivia mielipiteitä kannattajayhteisön keskuudessa. Varsinkin sen takia, koska Calderón ilmeisesti puretaan ja tilalle rakennetaan kerrostaloja.

Varsinkin vanhemman väestön kritiikin alaiseksi joutunut stadionin muutto on eräällä tapaa paljon seuraa muuttava asia. La Peinetan etäisyys on vajaat 20 kilometriä Calderónista ja sinne menee vain yksi metrolinja keskustasta. Kaupungin kynsissä ollut muutto sai viimein luvat muutama vuosi sitten rakennuksen aloittamiseen ja tällä hetkellä paljon muuttunut La Peineta näyttää jo jalkapallostadionilta. Ennen maaliskuuta lopullisesti valmistuva stadion on yksi maailman moderneimmista ja sisältää istumapaikat yli 70 000 katsojalle. Atlético korostaa maailmanlaajuista imagoaan suurseurana ja tämän päivän jalkapallossa raha on keskiössä, joka oli yksi syy uudelle stadionille muuttamiselle.

Atlético tunnetaan kaupungin asukkaiden niin sanottuna rahattomana seurana. Vastakohtana isolle ja pahalle Real Madridille. Se ideologia tuskin muuttuu pitkään aikaan aika pitkälti vain sen takia, koska vastassa on Real Madrid, joka tuskin lopettaa globalisoitumistaan koskaan.  Noin 3-4 kertaa pienemmällä budjetilla operoivaa Atletia ei sinällään voi sanoa rahattomaksi, mutta mittakaavoihin suhteutettuna Simeonen työ seuran eteen käytettävissä olleilla resursseilla on varsin uskomatonta. Velkaa on lyhennetty vuosittain huomattavin määrin, joka syö käytettävissä olevia rahoja pelaajahankintojen suhteen, mutta uuden stadionin johdosta rahaa alkaa kertymään entistä enemmän ja seura saattaa saada velkansa maksettua kokonaan ennen kuin vuosikymmen vaihtuu. Puhutaan kuitenkin useiden satojen miljoonien veloista, jotka madridilaisseuran presidenttinä 16 vuotta toiminut Jesús Gil ajoi niinkin suuriksi. Muutenkin käytännössä rikollisen nimikkeen alla toiminut Gil toimi hieman kyseenalaisesti jalkapallomaailman ulkopuolella ja kuolemansa jälkeen Atleti on alkanut maksamaan velkoja takaisin.

Gilistä tuli mieleen aikoinaan James Bond-elokuvien pahis, ehkä hän oli oikea sellainen? Miehen tekosista kiinnostuneet voivat lukea hieman syvempää analyysiä kaverista vaikka Wikipedian puolella – eiköhän sieltä joku artikkeli tästä vekkulista sikarisuusta löydy.



Katse ensi kauteen – sammuvatko Calderónin valot viimeisen kerran sieniliigapystin esittelyn jäljiltä?

Partido a partido, ottelu ottelulta-mentaliteetti jatkuu jatkumistaan toivottavasti vielä pitkään, koska se merkitsisi Cholon jatkamista Atletissa. Joukkue on vahvistunut kesän aikana hieman siipirikkoisesta kevään Atléticosta. Tärkeille osa-alueille on tullut vahvistusta ja periaatteessa Atletin pitäisi olla valmiimpi taistelemaan kaikista pysteistä alkavalla kaudella. Toisaalta se periaatteessa tarkoittaisi liigamestaruutta ja Mestarien liigan voittoa, koska kummatkin olivat erittäin lähellä. Sarjassa viime kaudella Atlético keräsi jopa 88 pistettä, mikä oli samalla seuran historian toiseksi korkein pistemäärä. Edellä ainoastaan viimeisimmän mestaruuskauden 91 pistettä.

Siitä huomaa sen, että muissa Euroopan sarjoissa tämän hetken Atlético olisi aika potentiaalinen mestari, mutta ikävä kyllä samassa sarjassa pelaavat kaksi maailman suurinta ja rikkainta seuraa, jotka keräävät vuodesta toiseen maailman parhaimmat pelaajat riveihinsä ja pokaalisade on loputon. Paitsi Real Madridilla sarjamestaruuksissa, heh. Simeonen tuntien kauden tavoite on olla sarjassa kolmen joukossa. Oikeastaan se on ainoa realistinen tavoite, jonka pitäisi olla varmasti tavoitettavissa. On muistettava se, että Cholon avulla Atlético ylisuoritti jälleen viime kaudella ja taitaa olla niin, että Atletin kannattajilla on noussut odotukset taivaisiin Simeonen alaisuudessa. Eiköhän se ole aika normaalia, kun katsoo millä tavalla Atlético on pelannut viimeiset kaudet. Faktana voi pitää kuitenkin sitä, että jos ensi kauden päättyessä Atlético on päässyt Copassa ja Mestarien liigassa välieriin ja sarjassa on varmistanut kolmossijansa, kausi on ilmiselvä menestys. Se luo sitä jatkuvuutta.

Miltä Atlético näyttää ensi kaudella kentällä?

Jokaisella Atléticoa seuraavalla on siitä varmasti oma mielipide ja tuskin on olemassa oikeaa sellaista. Sen takia kerron omat mietteeni. Seuraa läheltä seuraavat mediat ovat hiiskuneet Simeonen muuttavan 4-4-2:sen 4-3-3:seen. Se on suuri muutos, kun ajatellaan sitä materiaalia, mikä Atléticolla on käytettävissä juuri keskikentällä. Ensiksi mainittu on avauksessa, toinen penkillä.



On ikuisuuskysymys pelaako Savic vai Giménez avauksessa. Sama kysymys on esillä Auguston ja Gabin kohdalla, sekä hieman ylempänä Gaitánin ja Carrascon kesken. Kumpi tahansa kentällä kirmaa, taso on äärimmäisen korkea. Kärjen saapuessa huomattavasti korkeampi, kuin viimeisimmällä mestaruuskaudella. Tuo ryhmä ei kauhean montaa joukkuetta vastaan lähde altavastaajana.

Kauden otteluohjelma:

Harjoituskausi näyttää seuraavalta

23.07 Numancia – Atlético 0-2 (Torres, Vietto)
29.07 Tottenham - Atlético 0-1 (Godín)
31.07 Melbourne – Atlético 1-0
06.08 Crotone - Atlético 0-2 (Gaitán, Jota)
12.08 Cádiz – Atlético 1-1 (Carrasco)
13.08 Nigeria All Stars - Atlético 1-2 (Gaitán, Godín)

Sarjan otteluohjelma



Legendaarinen Athletic on siten Atléticon viimeinen vastustaja Vicente Calderónin historiassa. Kauden ensimmäisellä puoliskolla luvassa vaikeat vierasottelut Celtan, Barcelonan, Sevillan, Valencian, Villarrealin ja Athleticin vieraina. Toisaalta hyvä, että juuri toisella puoliskolla kautta kyseiset vastustajat käyvät hyvästelemässä Calderónin. Copa alkaa muuten Atletin osalta joulukuussa, kun patjantekijät pelaavat divarijengiä vastaan aloittaen vieraista. Vastustaja arvotaan marraskuun lopussa. Mestarien liigan lohkot arvotaan sen sijaan elokuun 25. päivä Monacossa ja Atlético on kakkoskorissa.

Uudet pelipaidat


Tämän kauden pelipaidat kunnioittavat 50-vuotiasta Estadio Vicente Calderónia paitaan painetulla merkillä. Samalla perinteiset punavalkoraidat palaavat myös kotipaidan selkään. Vieraspaita on musta, kuten kahdesti aikaisemminkin. Kyseisinä kahtena kautena Atlético voitti Eurooppa-liigan ja Copan. Enteileekö se jotain?





Kiitos ja anteeksi. Tajunnanvirtaus oli ilmeisen massiivinen, kun lopulta sanoja tähän tekstiin upposi reilusti yli 8000 kahdessa päivässä. Jotenkin saatan epäillä, ettei monia tuo pituus haittaa, koska eiköhän tämä aikamoiseksi yksinpuheluksi mene muiden seurojen saadessa viestitulvat. Se ei tosin menoa haittaa.

[Roy Ceane]

Olipahan hienoa tykitystä ja kyllä näin hieno joukkue tarvitseekin kunnon aloituksen. Espanjan ykkös poppoo!

Hieman yllättynyt, että Matías Kranevitter on lainattu Sevillaan mutta toivottavasti peliaikaa sieltä irtoo ja tulee varmana loistamaan.

[mehukas]

Hieno avaus

Täytyy palata tähän vielä tarkemmin kunhan on enempi aikaa.

[TRon]

Mahtava avaus, kiitos.

[Guarin]

Olipahan huikeeta settiä, kiitokset

[El Sabio de Hortaleza]

Muun muassa El Mundo kirjoitti juuri Atléticon odottavan lauantaihin saakka Costa-diilin realisoitumista. Jos mitään ei tapahdu, niin Gameiro lentää välittömästi pääkaupunkiin ja ranskalaisen sopimus julkaistaan.

[Pumba]

Vuosi sitten olin melko varma, että Simeonen eväät Atletin peräsimessä ovat jo syöty, mutta mitä vielä. Mielenkiintoista nähdä, miten toisen UCL-finaalipettymyksen jälkeen joukkue ja Simeone ovat saaneet rivit taas kasaan, kun ilmeisesti Cholo itsekin joutui pari päivää hengähtämään ennen lopullista päätöstään jatkaa joukkueen peräsimessä. Viime vuosina nähdyllä pelityylillä henkinen ja fyysinen jaksaminen on viety niin äärirajoille, että veren on kovia kilometrejä keräävillä pelipaikoilla vaihduttava säännöllisesti. Tässä Simeone on onnistunut pestinsä aikana loistavasti ja kun tuohon viime kauden nippuun vielä lisätään Gameiro/Costa, niin ei tuota porukkaa kukaan halua ensi kevään UCL-pudotuspeleissä taaskaan vastaansa.

Toivottavasti Griezmann voittaisi jo ensi kaudella jotain.

[CCh]

Erinomaista settiä!

Jollei ystävämme Diego Costa palaa Espanjaan, eiköhän Kevin Gameiro siirry Atletiin - en tästä kuviosta ollut itse edes kartalla - jos Cholo vain katsoo sen joukkueensa kannalta tarpeelliseksi. Nyt kun Unai Emery lähti Sevillasta, eivät jäämishalut varmasti ole kaikkein suurimmat. Lisäksi en itse millään jaksa uskoa että Gameiro haluaisi parhaina pelivuosinaan istumaan MSN-kolmikon taakse Barcaan. Ja Barcalla on rahaa palanut jo miehistön vahvistamiseen muilla osa-alueilla.

[kettunuttu]

-

[ensijokolmas]

Luen tarkemmin paremmalla ajalla, mutta avaukselle jo etukäteen valtaisa :mahou:

[Incrível]

Uuh aah, olipas komea avaus!

[García]

Simeonen Melbourneen mukaan ottama 24 pelaajan ryhmä näyttää seuraavalta.

Oblak, Bernabe, Marín; Godín, Savic, Filipe, Velázquez, Vrsaljko, Manquillo, Theo, Lucas; Saúl, Tiago, Gabi, Thomas, Jota, Óliver, Mensah, Caio, Amath, Moreno; Torres, Santos Borré, Héctor

Hyvin Atleti B-painoitteinen ryhmä mukana, kun Profen alaisuuteen Madridiin jäivät loukkaantuneet Moyá, Giménez ja Borja, sekä lomiltaan palanneet Augusto, Gaitán, Juanfran, Carrasco ja Koke. Amerikkaa parhaillaan lomallaan valtaava Griezmann palaa harjoitusvahvuuteen viikon kuluttua.

Siirtotilanne elää koko ajan ja samalla osaa muuttua useaan eri suuntaan. Vietto on matkannut Saksaan Sevillan harjoitusleirille odottamaan lainansa virallistamista. Gameiro/Costa-saaga on muuttumassa entistä mielenkiintoisemmaksi, koska ranskalainen istui katsomossa viimeisimmässä Sevillan treenipelissä Monchin kanssa, mutta onkin yllättäen tänään avauksessa, kun samalla AS kertoo Costan soittaneen Simeonelle pyytääkseen Choloa odottamaan vielä hetken.

Aamulla Costa julkaisi sosiaalisessa mediassa jäähyväisten tapaisen kuvan, eikä pelannut sekuntiakaan Chelsean harjoitusottelussa Liverpoolia vastaan. Onko Costa palaamassa Calderónille? Saa nähdä, siitä saataneen enemmän potentiaalista osviittaa loppuviikon aikana..

[la magica]

Olipas yksi parhaista aloituksista mitä olen koskaan lukenut!

[El Sabio de Hortaleza]

Tottenham - Atlético 0-1

Gabin keskityksestä voittomaalin puski Godín. Savic, Vrsaljko, Tiago, Thomas, Amath ja ottelun parhaaksi valittu Oblak jäivät mieleen positiivisessa mielessä. Héctor oli näkymätön ja saa nähdä, eiköhän Santos Borré ole avauksessa ylihuomisaamuna Melbournea vastaan. Formaationa oli ainakin vielä perinteinen 4-4-2, mutta eiköhän mahdolliseen formaation muutokseen saada konkreettisia näkökulmia, kun kaikki avauksen pelaajat ovat mukana. Itse ottelu oli aika hidastahtinen, kuten odottaa saattoi. Tottenham oli ensimmäiset puoli tuntia parempi joukkue, mutta ensimmäisen jakson viimeisen vartin Atlético ei käytännössä luopunut muutamaa kertaa enempää pallosta vastustajan puoliskolla. Toinen jakso oli huomattavasti tasaisempi pelillisesti, eikä Atlético esittänyt lopulta mitään sen ihmeellisempää ja Simeone on varmasti tyytyväinen, että oma maali pysyi puhtaana jälleen, vaikka Spurs osui muutaman kerran poikkipuuhun ja Oblak esitti kaksi maailmanluokan torjuntaa.

[El Sabio de Hortaleza]

Kevin Gameiron sopimus julkaistaneen tämän viikonlopun aikana, kun Simeone ei suostu odottamaan enää mahdollista Costan siirtoa. Monille varmasti aikamoinen pettymys, mutta lopulta vain Costa ja Atletin seurajohto tietää, kuinka lähellä siirto edes missään vaiheessa oli. Atleti on yrittänyt kaksi vuotta korvata Costaa onnistumatta, joten ranskalaisen olisi niin sanotusti pakko onnistua - toisaalta mitäköhän Gameiro miettii, kun tietää olleensa viides vaihtoehto kärkeen ja käytännössä koko kannattajayhteisö on pettynyt. Hintana ilmeisesti 35-40 miljoonaa, joka menee kieltämättä aika suurestikin yläkanttiin, mutta Atletilla oli tässä vaiheessa todennäköisesti aika vähän sanottavaa hintaan, kun Sevilla tietää Atletin tarvitsevan uuden kärjen nopeasti. Useat Atleti-kannattajat ovat sanoneet pitävänsä tätä yhtenä surkeimmista siirtoikkunoista koskaan, jos Gameiro jää lopulta mercadon viimeiseksi hankinnaksi.

Pitää muistaa, että kuukauden päästä alkava siirtokielto kestää melkein puolitoista vuotta, joten jotain lisäyksiä olisi käytännössä pakko tehdä. Mitä Bastónille tapahtuu? Borja teki muuten ironisesti viime kaudella sarjassa enemmän maaleja, kun punavalkoraitapaitaan saapuva Gameiro, mutta minkäs teet, kun luotto Simeonen suunnalta näyttää pyöreää nollaa. Óliver lähtee ilmeisesti lainalle, joka on kaksijakoinen juttu, kuten pelaajaesittelyssä avauksessa sanottiin. Jos Simeone lähtee ensi kesänä, niin laina on Óliverille loistava asia. Jos Cholo jää, niin Óliverin olisi voinut laittaa kahden vuoden lainalle. Saattaa kuitenkin olla, että Óliverin lainalle saava joukkue saa myös osto-option.

E: Gameiron siirto virallistettiin, neljän vuoden lappu.

[fletkumper]

Avaukselle :ylös:
Meni pari kuppia kahvia ja avasin jo oluenkin, mahtavaa luettavaa!

[marcelo vieira da silva]

Kevin Gameiron siirto varmistui juuri lopullisesti. Tarkoittanee siis Costan jäämistä Chelseaan?

[Seeteufel]

Kevin Gameiron siirto varmistui juuri lopullisesti. Tarkoittanee siis Costan jäämistä Chelseaan?

Costahan ilmoitti jo seurakavereilleen lähtevänsä jne. ja Chelsea koitti ilmeisesti hankkia Lukakun tilalle siinä kuitenkaan onnistumatta.

[García]

Kevin Gameiron siirto varmistui juuri lopullisesti. Tarkoittanee siis Costan jäämistä Chelseaan?

Costa jää Lontooseen. Teoriassahan Atléticolla olisi vieläkin rahaa Costaan ja muutamat lähteet ovat kertoneet Atletin ostavan Gameiron rinnalle vielä jonkun pelaajan, mutta Chelsea ei myy Costaa. Se on tosiaan ymmärrettävää, jos korvaajaa ei saa.

[El Sabio de Hortaleza]

Melbourne voitti aamulla 1-0 Atletin, joka pelasi oikeastaan melkein kokonaan junioreillaan. Amath toistamiseen erittäin hyvä, vaikka joutui pelaamaan laitapuolustajana. Óliver aikamoinen pettymys ja Borré pienoisiin odotuksiin nähden heikko. Mielenkiintoista nähdä mitä tapahtuu Borrén ja Jotan kesken, koska vain toinen jäänee rinkiin. Jotalla kokemusta eurooppalaisesta jalkapallosta, saattaa olla pienoinen etu tässä vaiheessa. Kilpailu pelipaikoista on tällä hetkellä sen verran intensiivinen, että tällä hetkellä on mahdoton sanoa kuka lopulta lähtee ja kuka jää.

Kärkitilannekohu on vieläkin päällä Conten kommenteista johtuen. Gameiron jäljiltä en itse ainakaan usko Costan paluuseen, mutta kaikkien tiedossa on pelaajan lähtöhalut ja se, että Chelsea on ilmeisesti lähellä Lukakun ostamista. Vaikea päätellä mitä tapahtuu, mutta jotain ilmeisesti on tekeillä, kun Conten kommentit Costasta ovat muuttuneet sen verran radikaalisti viimeisen vuorokauden aikana. Italialainen pyysi median kautta Costaa puhumaan suoraa hänelle ja seurajohdolle lähtöhaluistaan, sekä muutamien lähteiden mukaan Costa on varsin suuttunut Gameiro-siirrosta, mutta loppupeleissä on mahdoton tietää mikä on faktaa. Onko Atletissa tilaa vielä Costalle? Epäilen. Se vaatii ainakin Bastónin, Óliverin, Borrén/Jotan tai kummankin lähdön. Siihen vielä päälle se, että Gameiroa tuskin penkille hankittiin tuolla hinnalla, niin vaikea nähdä Costan paluuta, koska tarvetta ei yksinkertaisesti enää ole.

[atleti]

Loistava avaus pitää lukea ajatuksella jossain välissä

[El Sabio de Hortaleza]

Gameiro esiteltiin eilen Calderónilla reilun viiden tuhannen ihmisen edessä. Gameiro sanoi antaneensa sanansa Atletille välittömästi, kun sai tietää patjantekijöiden kiinnostuksesta ja ranskalainen siten hylkäsi hieman myöhemmin tulleen Barcelonan tarjouksen. Siitä hieman mallia eräälle Costalle, että jos jotain asioita halutaan, niin sen eteenkin voi tehdä asioita. Kärkitilanne lienee valmis ja on mielenkiintoista nähdä miten Cholo ryhmittää lopulta hyökkäyksen. Kahdella kärjellä pelatessa ranskalaiskaksikko yhdessä ylhäällä, yhdellä kärjellä Gameiro keskellä ja Griezmann laidassa - näin voisi olettaa. Simeone sai muuten odotetusti tahtonsa läpi ja Galatasaray-treenipeli Istanbulissa peruttiin, joten seuraavan kerran Atlético pelaa vasta kahden viikon kuluttua Cádizia vastaan.