FutisForum2 - JalkapalloFutisForum2 - Jalkapallo
20.09.2017 klo 23:23:43 *
Tervetuloa, Vieras. Haluatko rekisteröityä?
Aktivointiviesti saamatta? Unohtuiko salasana?

Kirjaudu käyttäjätunnuksen, salasanan ja istunnonpituuden mukaan
Uutiset: Foorumi aukeaa nopeasti osoitteella ff2.fi!
 
Yhteys ylläpitoon: ff2 ät futisforum2 piste org
Sivuja: [1] 2
 
Kirjoittaja Aihe: Hankalat vanhemmat harrastavalla lapsella tai nuorella  (Luettu 6294 kertaa)
0 jäsentä ja 1 vieras katselee tätä aihetta.
Sami P

Poissa Poissa


: 30.07.2016 klo 14:38:32

Tämä asia tuntuu puhuttavan monia valmentajia ja sivusta seuraavia. Vanhemmat koetaan erittäin suureksi vaikuttajaksi suomalaisen pelaajan kehitykselle.

Ajattelin että avataan tälle oma ketju, jossa voisi joku rohkea voisi ottaa esimerkin ja tutkisimme tilannetta täällä yhdessä. Voisin väittää sen parantavan tuota hankalaa tilannetta joukkueessa. Helppoa se ei ole, koska esimerkin ottaja joutuu pistämään itsensä peliin, omat ajatuksensa ja tunteensa. Löytyykö rohkeaa? Anonyymiys antaa hieman suojaa, mutta helppoa se ei ole silti. Toivottavasti joku uskaltaa ottaa jonkun päällä olevan tilanteen esimerkiksi. Esimerkissä olisi hyvä kertoa hieman kokonaisuutta ja mahdollisesti siihen vaikuttavia tautoja yms.
Mä voin olla kuljettamassa keskustelua eteen päin ton ongelman suhteen eli toimia "työnohjaajana". Jos joku haluaa kokeilla, kuinka homma toimii näin aktiivisella foorumilla, jossa piisaa vittuilua riittämiiin, mutta hyötyäkin on luvassa niin tässä ollaan.

Itse olen nähnyt tätä otsikon aihetta muutamasta näkökulmasta. Olen ollut vanhempana sekä pelaajana joukkueessa. Olen toiminut valmentajana psyykkisellä puolella muutamassa joukkueessa ja keskustellut valmentajien kanssa hankaliksi koetuista vanhemmista. Jotain pohjaa on, mutta oleellisinta nyt on varmasti tuo esimerkki, jonka kautta voisimme asiaa tarkastella.

-Sami
rocket_scientist

Poissa Poissa


Vastaus #1 : 30.07.2016 klo 15:59:30

Esimerkkejä en jaksa tähän kaivaa, mutta parempi olisi, että vanhemmat pysyisivät kaukana lastensa futisharrastuksesta. Ja ennen kaikkea, pää kiinni futista koskien.

Vanhempien erehtymättömän subjektiivinen näkökulma omien lastensa kyvyistä, taipumuksista ja kehitystarpeista pilaa monen joukkueen pelin. Isien ja äitien mielipiteet siitä miten oman lapsen pitäisi pelata iskostetaan harkkakyydeissä, pelireissuilla, ruokapöydässä, tv:n ääressä, saunassa.

 Kun keskikentän pelirakentajalupaukselle toistetaan 50 kertaa päivässä, "tee vaan ite", "säästä voimia maalintekoon" ja muuta älykästä saadaan joukkueen menestykselle ja ilmapiirille ihmeitä aikaan. Kaiken lisäksi oma kultamussukka ei lopulta osaa havainnoida kentällä, kuin itseään ja palloa. Joukkueen eteen kultapossu ei suostu eväänsä liikauttamaan ellei itse saa tehdä maalia.

Sami P

Poissa Poissa


Vastaus #2 : 01.08.2016 klo 14:14:20

Mo.

Harmi, esimerkki olis ollut jees ! Olet ilmeisesti valmentaja? Eli vanhemmat ohjaavat lapsensa pelaamista ja tekevät sen päin persettä. Tämä kuulostaa tutulta. Tätä olen nähnyt kentän reunalla. Minulla on usein myös vähän sama kutina hanurissa, että vanhemmat neuvovat usein ihan väärissä kohdissa, väärässä asiassa ja aivan nurin kurin. En oel täydellinen vanhempi, oman lapseni kohdalla olen ratkaissut asian siten, että olen yrittänyt pitää naamani kiinni ohjeiden antamisten suhteen, koska olen realisti --> olen ikäni ollut niin paska pelaaja, ettei minulla ole varaa antaa neuvoja. Pari neuvoa olen antanut eli kun muut harjoittelivat joukkuenjohtavan innostamana ylärimaan vetoa ihan junnuina, sanoin omalle pojalleni että se alanurkka on parempi harjoituksen kohde ja myöhemmin vaikeampi, kun veto nousee niin helposti taivaisiin. Toinen oli se että opettele kuljettamaan palloa nopeasti, se on hyvä taito. Minulla ei ole tarvetta pelien jälkeen olla sanomassa, että olisit tehnyt niin tai näin. Jokainen peli on omansa ja valmentaja on se jonka vastuulla on pelaajien kehitys.

Mä jäin miettimään, mistä tuo vanhempien tarve puuttua oman lapsensa suorituksiin johtuu? Mitä te valmentajat ajattelette, miksi vanhemmat puuttuvat niin voimakkaasti joidenkin kohdalla harjoitteluun tai pelaamiseen?
nozick

Poissa Poissa


Vastaus #3 : 02.08.2016 klo 17:04:18

Esimerkkejä en jaksa tähän kaivaa, mutta parempi olisi, että vanhemmat pysyisivät kaukana lastensa futisharrastuksesta. Ja ennen kaikkea, pää kiinni futista koskien.
Olen siinä mielessä eri mieltä, että luullakseni useimpien menestyneiden jalkapalloilijoiden takana on isä, joka ei todellakaan ole pysynyt kaukana lastensa futisharrastuksesta. Monet ovat valmentaneet lastensa joukkueita ja kaikki ovat varmasti puhuneet jalkapallosta ja antaneet neuvoja.

Isien (tai äitien) neuvot ovat huonoja vain jos ne ovat huonoja.
Messi

Poissa Poissa


Vastaus #4 : 02.08.2016 klo 17:26:33

Miten määritellään "hankala vanhempi"?
drone

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Suomen maajoukkueet, suomalaiset kasvattajaseurat


Vastaus #5 : 02.08.2016 klo 17:27:14

Isien (tai äitien) neuvot ovat huonoja vain jos ne ovat huonoja.

Näinhän se on. Näin aiheen ympärillä käytyä keskustelua jonkin aikaa seuranneena en oikein keksi tähän muuta selitystä kuin sen, että vanhempien on vaikea pidättäytyä puuttumasta asiaan, koska juniorivalmentajista suurin osa ei ole ammattilaisia eikä heillä ole välttämättä sitä lisenssiäkään. Näin kärjistettynä esimerkkinä ajattelisin, että jos valmentajana olisi Antti Muurinen, vanhemmilla olisi korkeampi kynnys ryhtyä muuhun kuin rakentavaan keskusteluun.

Tarkoituksena ei ole tässä osoitella yhtään arvokasta työtä tekevää harrastajavalmentajaa, vaan sen sijaan osoittaa sitä rakenteellista ongelmaa, joka meillä suomalaisessa jalkapalloilussa eittämättä edelleen on. Ennen kuin tämä ongelma saadaan kuntoon, täytyy vain pyrkiä pysymään rauhallisena haasteellisten vanhempien kanssa ja pyrkiä kaikesta huolimatta sopimaan niitä yhteisiä pelisääntöjä.
Sami P

Poissa Poissa


Vastaus #6 : 02.08.2016 klo 17:35:52

Miten määritellään "hankala vanhempi"?

Vaikea sanoa yhtä vastausta, jokaisella voi olla vähän omanlainen kokemus hankalasta vanhemmasta.. Ihan mikä vaan esimerkki olisi jees, jos yhdessä täällä pohtis tilannetta. Veikkaan melkoisella varmuudella sen avaavan tilanteeseen uusia näkökulmia.
Sami P

Poissa Poissa


Vastaus #7 : 02.08.2016 klo 17:46:48

Näinhän se on. Näin aiheen ympärillä käytyä keskustelua jonkin aikaa seuranneena en oikein keksi tähän muuta selitystä kuin sen, että vanhempien on vaikea pidättäytyä puuttumasta asiaan, koska juniorivalmentajista suurin osa ei ole ammattilaisia eikä heillä ole välttämättä sitä lisenssiäkään. Näin kärjistettynä esimerkkinä ajattelisin, että jos valmentajana olisi Antti Muurinen, vanhemmilla olisi korkeampi kynnys ryhtyä muuhun kuin rakentavaan keskusteluun.

Tarkoituksena ei ole tässä osoitella yhtään arvokasta työtä tekevää harrastajavalmentajaa, vaan sen sijaan osoittaa sitä rakenteellista ongelmaa, joka meillä suomalaisessa jalkapalloilussa eittämättä edelleen on. Ennen kuin tämä ongelma saadaan kuntoon, täytyy vain pyrkiä pysymään rauhallisena haasteellisten vanhempien kanssa ja pyrkiä kaikesta huolimatta sopimaan niitä yhteisiä pelisääntöjä.

Mulla tulee mieleen sanat, ´riittävän hyvä´. Kun ei ole satavilla parasta valmentajaa jokaiselle lapselle niin jossain on se riittävän hyvä. Sen määritteleminen onkin sitten jo vaikeampaa. Rittävät tiedot ja taidot, sekä sopiva persoona hommaan..

Mä mietin tätä aihetta alustaessani, että tuo yhteisten sääntöjen sopiminen on varmasti iso osa hommaa. Se on joskus vaikeaa, mutta silloin olisikin hyvä pysähtyä miettimään missä mennään ja miten näin? Missä menee sitten rajat suuntaan tai toiseen? Vanhempi on hankala jostain syystä, aina. Välillä syy on pieni tai keskittyy epäoleellisiin asioihin kokonaisuuden kannalta eli välillä se on sitä kultamussukkatasoa. Välillä vanhempi koetaan hankalana hyvinkin pienestä syytä. Kuten joku sanoikin niin se mitta tulee täyteen ajan kanssa, kun valmentajana kuulee vaan paskaa, kehuja ei juuri lainkaan. Tässä kohdin on mielestäni se paikka, jossa mitataan valmentajan ammatillisuutta. Kuinka keskustella, laittaa sopivat rajat ja luoda yhteistyötä?

Come on valmentajat, ottakaa joku elävä esimerkki keksityillä nimillä.
Linkki

Paikalla Paikalla


Vastaus #8 : 02.08.2016 klo 21:57:33

Minä olen todennäköisesti hankala vanhempi. Ja myös valmentaja. Poikani pelaa C14:ssa ja itse valmennan D13-junioreita eri seurassa. Poikani joukkuetta valmensin vuosi sitten.

Olin tänään katsomassa poikani peliä ja meinasin lähteä kesken kaiken pois, koska alkoi suoraan sanoen oksettaa. Nopein ja isoin pelaaja kärjessä ja hänelle pelattiin pitkää palloa jatkuvasti. Tiedätte pelityylin. Ja valmentaja huutaa jokaisen pitkän pallon jälkeen, että hyvä! Sain kohtuullisen pitkiä katseita muilta vanhemmilta, koska en taaskaan voinut pitää naamaani peruslukemilla, kun aina poikani saadessa pallon, hän räiskäisee sen kärjelle, vaikka lähellä olisi pelaajia vapaana. Poikani pelaa topparin paikkaa. Olen huomannut, että muut vanhemmat eivät tule oma-aloitteisesti katsomaan peliä lähelleni, koska kommentoin turhankin kärkkäästi tämän pelityylin järjettömyyttä pelaajan kehityksen kannalta. Vaikka voittoja tuleekin nyt huomattavasti enemmän mitä omalla valmennuskaudellani ko. joukkueessa.

Poikani treenejä olen seurannut ja viimeisten fysiikkatreenien (heinäkuun kovimmissa helteissä 1,5 h tyhjällä jalkapallokentällä, jossa olisi ollut mahdollisuuksia vaikka mihin pallollisiin harjoitteisiin) jälkeen otin yhteyttä valmennuspäällikköön, että mikä tässä on oikein ideana ja ovatko nämä harjoitteet ja pelitapa kaikkien ikäryhmien linjaus. Seurasin siis puoli tuntia näitä fysiikkatreenejä (esim. 20 poikaa on kahdessa jonossa. Jonon ensimmäiset lähtevät ryömimään 15 metrin matkan, kääntyvät tötsältä takaisin ja ryömivät jonon perälle. Jonon seuraavat lähtevät sen jälkeen matkaan. Kaikilla pelaajilla kaksi toistoa. Laskin, että poikani sai seistä jonossa 7 minuuttia ennen seuraavaa suoritetta). Valmennuspäällikkö käski minun mennä puhumaan valmentajalle. Kieltäydyin ja perustelin, että se ei todennäköisesti ole hyvä juttu, koska tosiaan valmensin tuota porukkaa enkä halua, että poikani joutuu silmätikuksi. Asia jäi tähän. Useat treenit ovat olleet tötsältä tötsälle juoksuja, syöttödrillejä ja todella vähän pelinomaisia harjoitteita.

Annoin tänään palautetta pojalleni pelin jälkeen ja käytiin läpi yksi tilanne, missä hänen pitkä pallonsa epäonnistui, koska vastustaja oli puolen metrin päässä ja sai "syötön" katkaistua päästen läpiajoon. Ohjeistin poikaa seuraavalla kerralla vilkaisemaan sivuille onko laidat vapaana tai syöttämään pallo maalivahdille. Poika sanoi, että kun valmentaja käski. En minä voinut tuohon kauheasti mitään sanoa, kun en myöskään voi alkaa valmentajaa kritisoimaan poikani kuullen.

En suoraan sanoen tiedä mitä tehdä. Muilla vanhemmilla ei ole futistaustaa, joten en usko, että saisin heistä kovinkaan paljon tukea, jos barrikadeille lähdetään. Kausimaksu kaikkinensa on kuitenkin lähes nelinumeroinen, joten mielestäni minulla ja pojallani olisi oikeus vaatia enemmän. Se täytyy kuitenkin sanoa, että joukkueessa on hyvä ilmapiiri ja poika käy treeneissä ja peleissä mielellään sekä haluaa nimenomaan itse kehittyä hyväksi pelaajaksi.

ZZlatan

Poissa Poissa


Vastaus #9 : 02.08.2016 klo 22:48:05

Minä olen todennäköisesti hankala vanhempi. Ja myös valmentaja. Poikani pelaa C14:ssa ja itse valmennan D13-junioreita eri seurassa. Poikani joukkuetta valmensin vuosi sitten.

Olin tänään katsomassa poikani peliä ja meinasin lähteä kesken kaiken pois, koska alkoi suoraan sanoen oksettaa. Nopein ja isoin pelaaja kärjessä ja hänelle pelattiin pitkää palloa jatkuvasti. Tiedätte pelityylin. Ja valmentaja huutaa jokaisen pitkän pallon jälkeen, että hyvä! Sain kohtuullisen pitkiä katseita muilta vanhemmilta, koska en taaskaan voinut pitää naamaani peruslukemilla, kun aina poikani saadessa pallon, hän räiskäisee sen kärjelle, vaikka lähellä olisi pelaajia vapaana. Poikani pelaa topparin paikkaa. Olen huomannut, että muut vanhemmat eivät tule oma-aloitteisesti katsomaan peliä lähelleni, koska kommentoin turhankin kärkkäästi tämän pelityylin järjettömyyttä pelaajan kehityksen kannalta. Vaikka voittoja tuleekin nyt huomattavasti enemmän mitä omalla valmennuskaudellani ko. joukkueessa.

Poikani treenejä olen seurannut ja viimeisten fysiikkatreenien (heinäkuun kovimmissa helteissä 1,5 h tyhjällä jalkapallokentällä, jossa olisi ollut mahdollisuuksia vaikka mihin pallollisiin harjoitteisiin) jälkeen otin yhteyttä valmennuspäällikköön, että mikä tässä on oikein ideana ja ovatko nämä harjoitteet ja pelitapa kaikkien ikäryhmien linjaus. Seurasin siis puoli tuntia näitä fysiikkatreenejä (esim. 20 poikaa on kahdessa jonossa. Jonon ensimmäiset lähtevät ryömimään 15 metrin matkan, kääntyvät tötsältä takaisin ja ryömivät jonon perälle. Jonon seuraavat lähtevät sen jälkeen matkaan. Kaikilla pelaajilla kaksi toistoa. Laskin, että poikani sai seistä jonossa 7 minuuttia ennen seuraavaa suoritetta). Valmennuspäällikkö käski minun mennä puhumaan valmentajalle. Kieltäydyin ja perustelin, että se ei todennäköisesti ole hyvä juttu, koska tosiaan valmensin tuota porukkaa enkä halua, että poikani joutuu silmätikuksi. Asia jäi tähän. Useat treenit ovat olleet tötsältä tötsälle juoksuja, syöttödrillejä ja todella vähän pelinomaisia harjoitteita.

Annoin tänään palautetta pojalleni pelin jälkeen ja käytiin läpi yksi tilanne, missä hänen pitkä pallonsa epäonnistui, koska vastustaja oli puolen metrin päässä ja sai "syötön" katkaistua päästen läpiajoon. Ohjeistin poikaa seuraavalla kerralla vilkaisemaan sivuille onko laidat vapaana tai syöttämään pallo maalivahdille. Poika sanoi, että kun valmentaja käski. En minä voinut tuohon kauheasti mitään sanoa, kun en myöskään voi alkaa valmentajaa kritisoimaan poikani kuullen.

En suoraan sanoen tiedä mitä tehdä. Muilla vanhemmilla ei ole futistaustaa, joten en usko, että saisin heistä kovinkaan paljon tukea, jos barrikadeille lähdetään. Kausimaksu kaikkinensa on kuitenkin lähes nelinumeroinen, joten mielestäni minulla ja pojallani olisi oikeus vaatia enemmän. Se täytyy kuitenkin sanoa, että joukkueessa on hyvä ilmapiiri ja poika käy treeneissä ja peleissä mielellään sekä haluaa nimenomaan itse kehittyä hyväksi pelaajaksi.



Jos tuollainen toiminta menee seurassa läpi, niin kannattaa pohtia seuran vaihtoa (jos on vaihtoehtoja...). Nimittäin tuossa ei välttämättä paljon auta, mikäli valmentaja vaihtuu, kun seuran "laatuvaatimus" ikäluokan toimintaa kohtaan on tuollaista tasoa.
Coco

Paikalla Paikalla


Vastaus #10 : 03.08.2016 klo 00:05:01

ZZlatania kompaten joukkue mahdollisimman nopeasti vaihtoon. Mieluummin vaikka huonompitasoiseen, jos pelaamisessa on järkeä enemmän kuin nykyisessä joukkueessa. Nykyisessä joukkueessa joukkuetreenit ja pelit ovat täyttä ajanhukkaa ja ainoa kehittymismahdollisuus on omalla ajalla treenaamisessa, tuossa kuitenkin joka tapauksessa jää kaikki joukkuetaktiset ominaisuudet oppimatta.
gv39

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Tuomarit sekä kyläjoukkueet


Vastaus #11 : 03.08.2016 klo 10:04:46

Esimerkeistä. Itse koen, että olimme vaimon kanssa olleet "kilttejä" hankalia vanhempia.

Moni asia on harmittanut, mutta realisteina ja kokemuksen kautta olemme tienneet ja oppineet, ettei asia keskustelemalla muutu. Kun ihmisten kanssa toimitaan, niin on aina riski siitä, ettei lapsen asema ainakaan helpotu. Muutaman kerran olemme peluutuksesta keskustelleet, mutta kun on vaihtuvat säännöt ja painotukset, jotka vain valmentaja tietää, niin turha potkia tutkainta vastaan.

Valmentajien näkökulma kiinnostaisi, että kuinka suuri paine tulee "hyvien" pelaajien vanhemmilta.
Snoopy

Poissa Poissa


Vastaus #12 : 03.08.2016 klo 10:22:56

Varmasti jokainen valmentaja myöntää (tulisi ainakin pystyä myöntämään), että paine on iso olla neutraali kaikkia pelaajia kohtaan. Ne ns. huonot vanhemmat painavat usein niin paljon päälle, että jo itsekin alkaa miettiä omia ratkaisujaan. Samalla hyvien pelaajien suhteen miettii hyvinkin usein, antaako liiaksi painoarvoa esimerkiksi vanhoille teoille ja luottaako pelaajaan jopa liikaa. Uskon, että jos valmentaja ei kyseenalaista omia päätöksiään on hän jo sokea ratkaisuilleen.

Lasten kanssa tekemisissä oleminen on siinä mielessä vaikeampaa kuin aikuisten, että lapset vielä kehittyvät. 6kk on pitkä aika lapsen elämässä ja siinä ajassa moni asia voi muuttua. Tämä tarkoittaa sitä, että hyvä pelaaja konttaa helposti osan kaudesta jo pelkästään fysiikan kehittymisen takia ja toisaalta kauden alussa ollut puujalka onkin yhtä-äkkiä erinomainen. Helposti tulee tila, että vanhempi luulee räksyttämisen auttaneen, vaikka kyseessä onkin vain pelaajan kehittyminen tai palautuminen. Toisaalta hyvän pelaajan vanhemmalle voi tulla järkytyksenä, ettei pelaaja olekkaan enää avauksen pelaaja ja lämpöä tulee silloin jopa enemmän. Kyseessähän on kuitenkin vain evoluution tapa koettaa pitää jälkikasvustaan huolta. Puolustetaan viimeiseen asti.


Itselläni on menossa pari hyvin ikävää tapausta muutamassa joukkueessa, jossa molemmissa hyvä pelaaja on taantunut ja vanhemmat eivät ota asiaa ymmärtääkseen. Molemmissa suurin ongelma on pelaajan henkisellä puolella ja molemmissa tapauksissa vanhemmat ruokkivat lapsen huonoa omatuntoa. Kun ei luista, niin pelaaja hajoaa ja koska tämä ei ole yksilöurheilua on tämä otettava huomioon joukkueen kokoonpanossa.

Suurin osa ongelmista vanhempien kanssa tulee peliajoissa. Meillä peliaikoja kellotetaan vanhempien puolelta, mikä on aivan helvetin ärsyttävää, koska tietyt pelaajat kiertävät paljon, eli laitapelaajat sekä hyökkääjät, jotka pelitavan sekä temmontakia tekevät myös fyysisesti suurimman työn. Itse olen puolustusvoittoisen pelitavan valmentaja, joten 8v8 peleissä topparit sekä kaksi kk pelaajaa ovat ne jotka pelaavat suurimmat minuutit. 11v11 peleissä neljän alakerta sekä kaksi kk pelaajaa ovat pelaajia joilla on suurimmat minuutit. Mikäli puolustuksen pelaaja pelaa laitaa, on hänen peliaika sama kuin muillakin laitapelaajilla, joten kyse ei ole itse pelaajasta, vaan siitä, että molempia pelipaikkoja on vaihtamassa yksi pelaaja ja 11v11 pelitavassa kaksi pakkia ja yksi kk pelaaja. Tämä ei mene monenkaan vanhemman jakeluun vaan he laskevat sekä vertailevat toisten pelaajien peliaikoja, mitä ei koskaan saa tehdä, mikäli et tietä miksi pelitapa on se mikä on. Ja kyllä, tästä on keskusteltu ja silti siitä edelleen keskustellaan.

Valitettavasti sähköpostit ja puhelut varsinkin iltaisin ovat välillä aikamoisia, ehkä iltaisin on tunnetta pelissä enemmän, kun oma lapsikin on väsynyt vähän kaikkeen, mutta muutaman kerran olisi tehnyt mieli lopettaa lennosta. Eräs valmentaja piti tiukkaa linjaa siinä, että vain kahdesti vuodessa on oikeus tulla juttelemaan lapsen tekemisestä, mutta itse olen kyllä sen kannalla, että keskustellaan kun on sen aika ja kun siltä tuntuu, mutta keskustelu tulisi tapahtua hyvässä hengessä ja varsinkin, jos jotain kerron, niin siitä ei tulisi keskustella enää toiste, jankkaaminen on aika syvältä.

Tässä "ammatissa / harrastuksessa" on yksi suurimpia epäkohtia, että töitä ei voi jättää kentälle, vaan juuri henkinen paine tulee kotiin ja ajatuksiin.

-Snoopy-
Sami P

Poissa Poissa


Vastaus #13 : 03.08.2016 klo 14:47:46

Esimerkeistä. Itse koen, että olimme vaimon kanssa olleet "kilttejä" hankalia vanhempia.

Moni asia on harmittanut, mutta realisteina ja kokemuksen kautta olemme tienneet ja oppineet, ettei asia keskustelemalla muutu. Kun ihmisten kanssa toimitaan, niin on aina riski siitä, ettei lapsen asema ainakaan helpotu. Muutaman kerran olemme peluutuksesta keskustelleet, mutta kun on vaihtuvat säännöt ja painotukset, jotka vain valmentaja tietää, niin turha potkia tutkainta vastaan.

Valmentajien näkökulma kiinnostaisi, että kuinka suuri paine tulee "hyvien" pelaajien vanhemmilta.

Pienelle lapselle on ominaista siirtyä suoraan hyvästä pahaan ja päin vastoin. Elämä on mustavalkoista. Minusta meillä aikuisilla on samaa käytöstä usein. Ajattelen meidän helposti siirtyvän hyvästä pahaan eli kokonaisuuden näkeminen on vähän kortilla. Jos joku ilmaisee mielipiteensä ja se on eriävä omamme kanssa, hänet luokitellaan helposti hankalaksi. Onko asia näin? Itse ajattelisin näkökulmien rikkauden olevan hyvä asia. Muutamassa palaverissa ja vanhempainillassa istuneena tilanne on ollut erikoinen. Kun sanot eriävän mielipiteen, seuraa hiljaisuus. Uusi näkökulma vaietaan hiljaiseksi. Monesti palaverin jälkeen sitten joku tulee sanomaan, että olipas hyvä kommentti.. Tarve miellyttää on niin vahva ja toisaalta tuo mainitsemasi pelko seurauksista (esim. omalle lapselle vakeuksia) estää puhumisen. Sama on joukueissa pelaajilla, he pelkäävät penkitystä jos ilmaisevat rehellisen mielipiteensä valmentajalle. Hullua. Mikään ei kehity, jos me aikuiset toimimme näin. Välillä pelko on turha ja kuviteltu (kuten ajattelen että suurimmassa osassa tapauksista), mutta joskus hankalan vanhemmat sanomiset kaatuvat pelaajan niskaan, valmentajat ovat ihmisiä.

Minä olen oppinut elämässäni, että sanoilla on paljon merkitystä. Se että jauhan täällä psyykkisestä puolesta ja saan sen kautta osakseni hilpeyttä, ei ole minulle kovin suuri ongelma. Välillä se toki tuntuu kurjalta, mutta on aika tavallista elämässä. Uskon että jauhamisellani on monenlaisia vaikutuksia, osa hiton pitkällä välillä tapahtuvia ja osa laantuu nopeasti. Uskon tämän kehittävän urheilukulttuuriamme. Tuo ettei mikään keskustelemalla muutu, kuulostaa pahalta. Aika karmea ajatus, että joku voi tehdä mitä vaan ja etkä voi vaikuttaa siihen mitenkään. Toivo on mennyt.. Joku on ollut melko toivoton tapaus?

Minua myös kiinnostaa tuo valmentajien näkökulma ja sen pohtiminen.. onneksi snoopy on hieman avannut sitä.
Sami P

Poissa Poissa


Vastaus #14 : 03.08.2016 klo 15:22:03

Itselläni on menossa pari hyvin ikävää tapausta muutamassa joukkueessa, jossa molemmissa hyvä pelaaja on taantunut ja vanhemmat eivät ota asiaa ymmärtääkseen. Molemmissa suurin ongelma on pelaajan henkisellä puolella ja molemmissa tapauksissa vanhemmat ruokkivat lapsen huonoa omatuntoa. Kun ei luista, niin pelaaja hajoaa ja koska tämä ei ole yksilöurheilua on tämä otettava huomioon joukkueen kokoonpanossa.

Suurin osa ongelmista vanhempien kanssa tulee peliajoissa. Meillä peliaikoja kellotetaan vanhempien puolelta, mikä on aivan helvetin ärsyttävää, koska tietyt pelaajat kiertävät paljon, eli laitapelaajat sekä hyökkääjät, jotka pelitavan sekä temmontakia tekevät myös fyysisesti suurimman työn. Itse olen puolustusvoittoisen pelitavan valmentaja, joten 8v8 peleissä topparit sekä kaksi kk pelaajaa ovat ne jotka pelaavat suurimmat minuutit. 11v11 peleissä neljän alakerta sekä kaksi kk pelaajaa ovat pelaajia joilla on suurimmat minuutit. Mikäli puolustuksen pelaaja pelaa laitaa, on hänen peliaika sama kuin muillakin laitapelaajilla, joten kyse ei ole itse pelaajasta, vaan siitä, että molempia pelipaikkoja on vaihtamassa yksi pelaaja ja 11v11 pelitavassa kaksi pakkia ja yksi kk pelaaja. Tämä ei mene monenkaan vanhemman jakeluun vaan he laskevat sekä vertailevat toisten pelaajien peliaikoja, mitä ei koskaan saa tehdä, mikäli et tietä miksi pelitapa on se mikä on. Ja kyllä, tästä on keskusteltu ja silti siitä edelleen keskustellaan.

Valitettavasti sähköpostit ja puhelut varsinkin iltaisin ovat välillä aikamoisia, ehkä iltaisin on tunnetta pelissä enemmän, kun oma lapsikin on väsynyt vähän kaikkeen, mutta muutaman kerran olisi tehnyt mieli lopettaa lennosta. Eräs valmentaja piti tiukkaa linjaa siinä, että vain kahdesti vuodessa on oikeus tulla juttelemaan lapsen tekemisestä, mutta itse olen kyllä sen kannalla, että keskustellaan kun on sen aika ja kun siltä tuntuu, mutta keskustelu tulisi tapahtua hyvässä hengessä ja varsinkin, jos jotain kerron, niin siitä ei tulisi keskustella enää toiste, jankkaaminen on aika syvältä.

Tässä "ammatissa / harrastuksessa" on yksi suurimpia epäkohtia, että töitä ei voi jättää kentälle, vaan juuri henkinen paine tulee kotiin ja ajatuksiin.

-Snoopy-

Kiitos mukaan tulosta myös valmennuksen näkökulmasta !

Mistä johtuu pelaajan taantuminen esimerkissäsi, sinun näkökulmasta (tunnet pelaajan)? Kun sanot, että vanhemmat ruokkivat huonoa omatuntoa tarkoitatko itsetuntoa ? Eli pelaaja epäonnistuu ja sen seurauksena hajoilee, tätä hajoilua vanhemmat sitten "viisailla" kommenteillaan lisäävät? Hmm... jos ymmärsin oikein, voisiko vanhemmille sanoa asiasta suoraan, jotenkin hienotunteisesti? Esimerkiksi: "Huomaan että teidän PeraPertinpoika epäonnistuttuaan ei oikein saa kasattua itseään ja näyttää että se epäonnistuminen ottaa itsetunnon päälle." "Huomaan, että te myös sanotte pojallenne hänen epäonnistumisistaan, yritätte toki ohjata parempaan suoritukseen, mutta se on tällä hetkellä omiaan lisäämään paineita ja se taas lisää epäonnistumisia ja ruokkii huonoa itsetuntoa". Jos tuon sanoisi vanhemmille, uskoisin heidän miettivän asiaa. Ei heille tarvitse sanoa, miten pitää toimia eli ei kannata käskeä lopettamaan, riittä usein kun vain sanoo havaintonsa ääneen. Tämä toimii lähes aina ja pomminvarmasti. Joskus se vie hieman aikaa, mutta niin kaikki muutos, joten iisisti....


Toi kellottaminen on yksi iso "kirous". Olen nähnyt sitä tapahtuvan paljon ja kuulut vanhempien tekevän näin. Aluksi valmentajat menevät mukaan ja kellottavat pelaajiaan, jotta maailma olisi täysin tasapuolinen kaikille. Vanhemmilla ei ole kertomistasi peliin liittyvistä asioista mitään hajua ja puuttuvat vain tuohon peliaikaan.
Se minkä olen itse huomannut, se peliaikakirous ei ole yksin vanhemmista lähtöisin. Moni pelaaja ei sano sitä suoraan valmentajalle, mutta kotona kiroaa valmentajan antaman ja riittämättömäksi kokemansa peliajan ja valmentajan alimpaan helvettiin. Monesti kotona uskalleteaan ilmaista tunteet avoimesti. Moni pelaaja ei uskalla sanoa sitä suoraan valmentajalle, koska pelkää reaktioita/seuraumuksia. Vanhemmat haluavat parasta lapselleen ja puuttuvat lapsensa kokemaan epäoikeudenmukaisuuteen, koska eivät ymmärrä tukea omaa lastaan itse suoraan vuorovaikutukseen valmentajan kanssa. Tämä on meidän kultalusikkasukupoplven hankaluus ja etu. No, nyt ku avuton lapsi/nuori kotona kiroaa peliajan ja valmentajan, ovat vanhemat valjastettu purkamaan nuoren turhautumisen synnyttämä aggressio valmentajan suuntaan. Vanhempi nuoren aggression ilmaisijana ja tämä on niin yleistä koulumaailmassa kuin harrastuksissa. Uskon että asiaan on monia tapoja vaikuttaa. Minun työni psyykkisenä valmentajana on siihen vaikuttamista, kun kuuntelen pelaajien turhautumista, keskustelen siitä heidän kanssaan, pureskelen asiaa juttelen asiasta pureskeltuani valmentajien kanssa. Näkisin että valmentaja voi itse myös ennaltaehkaistä tätä vanhempien vihaa, yrittämällä luoda pelaajien keskuuteen ilmapiirin, jossa voi puhua kaikesta pelaamiseen ja peluttamiseen liittyvistä asioista.

Tuo mitä sanot Snoopy, että työt seuraavat kotiin, on minusta erittäin huono asia ja polttaa varmasti paljon energiaa valmennuksesta ja sen kehittämisestä. Tuon vapaa-ajan moni valmentaja käyttäisi mielummin varmasti vapaalla olemiseen tai positiivisen kehittämisen merkeissä. Tässä kohdin se laadukas työnohjaus olisi varmasti hyödyksi, saisi käydä tilanteet läpi ja ne ei kulkisi mukana kotiin. Toisaalta jos valmentaja ei rajaa työtään eli hänelle saa soittaa milloin vain niin minusta siihen olisi hyvä saada muutos. Työpuhelin firmalta ja se auki vain tiettynä, ennalta sovittuna aikana.
Itse pidän ajatuksesta, että valmentajan kanssa voi keskustella useammin kuin kerran tai kaksi vuodessa. Se avoin ilmapiiri on hyvä pohja ja ajattelen sen ennalta ehkäisevät pahempien konfliktien syntymistä. Jos jokin saa muhia pitkään pinnan alla niin se vaikuttaa isosti ja moneen.. Jokin selkeä rajaus kuitenkin voisi helpottaa valmennuksen arkea? Ei iltaisin kotiin soittoa.. tai vain tiettyinä päivinä/päivänä tai kerran viikossa yms.. Tämän puhelinajan jälkeen olisi hyvä olla se joku, kenen kanssa voisi käydä asiat läpi ja saada vähän näkökulmaa ja ehkä etäisyyden tuomaa näkemystä tilanteeseen. Uskoisin sen helpottavan asian kanssa elämistä ja näin kuluttavan vähemmän energiaa ja varsinkaan siitä vapaa-ajasta.
Snoopy

Poissa Poissa


Vastaus #15 : 03.08.2016 klo 15:24:06

Lyhyesti ja nopeasti; en tunne yhtään valmentajaa joka penkittäisi pelaajan vanhempien takia. Tämä on asia mikä minua ihmetyttää, että se otetaan edes esille, jatkuvasti. Jos valmentaja eläisi kostolle, niin olisi aikalailla läpinäkyvää.

Mielipiteet ovat monesti hyvä asia, mutta jälleen kerran tullaan siihen, että tulisi myös tietää mistä puhua, koska pelkällä tunteella eläminen aiheuttaa pääsääntöisesti väärinkäsityksiä ja konflikteja. Jos koetan kertoa syitä, miksi lapsi ei pelaa jotain kyseistä pelipaikkaa, ei ole avauskokoonpanon pelaaja, ei ole täysiä minuutteja pelaava tai mitä tahansa muuta, niin harvoin vanhempi onnistuu sisäistämään tämän asia, saati oikeasti miettimään voisiko asiassa olla perää. Kun eletään tunteella, ei useinkaan ajatella järjellä. Se on valmentajan virhe, mikäli pelaaja ei saa peliaikaa muualla tai muun tasoisissa peleissä, mutta mitä korkeammalle tasolle mennään, niin sen vaikeammaksi nämä asiat käyvät.

Olen aikaisemminkin kertonut, että tiedän useita pelaajia, jotka roikkuvat väärässä joukkueessa pelkästään statuksen takia. Vanhempi voi vielä niellä ylpeyden ottaa esimerkiksi peliaikaa esille, mikäli joukkueen status on hyvä. On helpompi avautua mitä enemmän mennään tasossa alaspäin, koska asioiden pilaaminen on vähemmän "haitallista". Onnistuessaan valituksessa voi tasoryhmä jopa nousta.

Olen ollut pitkään mukana ns. kyläjoukkueessa ja itsekin intopinkeänä tehnyt monen monet virheet. Suurin virhe kuitenkin koko seurassa on ollut, että kokeneita valmentajia ei ole, vaan aina tulee uusia ja innokkaita vanhempia valmentamaan, jolloin samat virheet aina toistetaan, vuosi toisensa jälkeen. Monesti vanhemmilla on täysioikeus nousta barrikaadeille näissä kyläjoukkueissa joissa uudet isät valmentaa, koska toiminnan laatu on niin huonoa. Jo pelkästään yhdellä vastuuvalmentajalla/tutorvalmentajalla voitaisiin pelastaa satoja nuoria harrastuksen alkutaipaleella. Tiedän myös kyläjoukkueita joissa hommia tehdään todella hyvin, mutta niissä pääsääntöisesti aina on valmentaja vastuussa, joka on ollut remmissä jo pitkään ja osaa luovia asiat oikealla tavalla eteenpäin, kokemuksella.

-Snoopy-
Snoopy

Poissa Poissa


Vastaus #16 : 03.08.2016 klo 15:30:29

Mistä johtuu pelaajan taantuminen esimerkissäsi, sinun näkökulmasta (tunnet pelaajan)? Kun sanot, että vanhemmat ruokkivat huonoa omatuntoa tarkoitatko itsetuntoa ?

Joo, liikaa asioita päässä ja menee sanat sekaisin, eli itsetunnosta puhutaan.

Eli pelaaja epäonnistuu ja sen seurauksena hajoilee, tätä hajoilua vanhemmat sitten "viisailla" kommenteillaan lisäävät? Hmm... jos ymmärsin oikein, voisiko vanhemmille sanoa asiasta suoraan, jotenkin hienotunteisesti? Esimerkiksi: "Huomaan että teidän PeraPertinpoika epäonnistuttuaan ei oikein saa kasattua itseään ja näyttää että se epäonnistuminen ottaa itsetunnon päälle." "Huomaan, että te myös sanotte pojallenne hänen epäonnistumisistaan, yritätte toki ohjata parempaan suoritukseen, mutta se on tällä hetkellä omiaan lisäämään paineita ja se taas lisää epäonnistumisia ja ruokkii huonoa itsetuntoa". Jos tuon sanoisi vanhemmille, uskoisin heidän miettivän asiaa. Ei heille tarvitse sanoa, miten pitää toimia eli ei kannata käskeä lopettamaan, riittä usein kun vain sanoo havaintonsa ääneen. Tämä toimii lähes aina ja pomminvarmasti. Joskus se vie hieman aikaa, mutta niin kaikki muutos, joten iisisti....

Sanotaanko näin, että olen kuullut parhaimman valmentajan kommentin vanhemmille kesken pelin, Turussa kilpaturnauksessa, ja se meni jotenkin näin; "suksikaa vi**uun kentänreunalta ohjaamasta, minä ohjaan, te pidätte turpanne kiinni!!" Meni yllättävän pitkään ennen kuin seuraavan kerran kentänlaidalta ohjattiin poikien peliä...

Kun kyseessä on isä/äiti ja lapsi, niin enpä ole huomannut, että nätisti puhumisessa olisi ollut kauheasti hyötyä. Tunteet, ne kun on pinnassa, niin harvoin niistä pääsee eroon. Usein sama napina jatkuu läpi kauden, ellei asiat syystä tai toisesta muutu ajansaatossa, vääristä tai oikeista asioista.

-Snoopy-
Sami P

Poissa Poissa


Vastaus #17 : 03.08.2016 klo 15:34:23

Linkin näkökulmasta hankalana vanhempana muutama sana.

Miten olet hankala? Et huutele kentälle tai valmentajalle? Olet eri mieltä ja se on rikkautta, vaikkakin nähdään usein päin vastoin. Manaat kentän reunalla itseksesi ja lähimmille kuulijoille..? Asia johon kiinnität huomiosi kuulostaa ihan järkevältä. Pitkä ja perään ei taida paljon kehittää ja taitaa olla aika pitkälti liiton linjauksen vastainen. Olen ymmärtänyt että idea on opettaa pelaamaan pienpelejä ja niiden kautta pyrkiä oppimaan pelaamista. Tuo seuran vaihto ei kuulostanut huonolta vaihtoehdolta. Toisaalta olen usein miettimässä mutia vaihtoehtoja, koska tuo hyvä joukkuehenki on monelle se juttu. Pelaako oma lapsesi ammattilaisuus mielessä vai haluaako harrastaa vain hyvien kavereiden kanssa pelailua? Mitä sinulla vanhempana on mielessä oman lapsesi suhteen? Haluatko hänellä olevan mahdollisuuksia menestyä jalkapalloilijana ? Onko sinulle tärkeämpää hänen harrastaminen kuin hänelle itselleen?
Omalla kohdalla jouduin joskus miettimään näitä asioita, kun mietin poikani joukkueen vaihtoa. Mietin joukkueenvaihdon todellisia syitä. Olin itse tuolloin hyvin turhautunut joukkuen johtoon ja valmentajan tapaan ajatella joistakin asioista.
Sami P

Poissa Poissa


Vastaus #18 : 03.08.2016 klo 15:47:32

Joo, liikaa asioita päässä ja menee sanat sekaisin, eli itsetunnosta puhutaan.

Sanotaanko näin, että olen kuullut parhaimman valmentajan kommentin vanhemmille kesken pelin, Turussa kilpaturnauksessa, ja se meni jotenkin näin; "suksikaa vi**uun kentänreunalta ohjaamasta, minä ohjaan, te pidätte turpanne kiinni!!" Meni yllättävän pitkään ennen kuin seuraavan kerran kentänlaidalta ohjattiin poikien peliä...

Kun kyseessä on isä/äiti ja lapsi, niin enpä ole huomannut, että nätisti puhumisessa olisi ollut kauheasti hyötyä. Tunteet, ne kun on pinnassa, niin harvoin niistä pääsee eroon. Usein sama napina jatkuu läpi kauden, ellei asiat syystä tai toisesta muutu ajansaatossa, vääristä tai oikeista asioista.

-Snoopy-


Mä olen myös huomannut, että puhumisesta ei ole hyötyä, mutta havaintonsa ääneen sanomisesta usein on. Se pitää vaan tehdä siinä tilassa, kun ei ole just tatti otsassa kesken peliä tai sen jälkeen. Toi painukaa vittuun on varman toiminut hetken, mutta olen huomannut että pidemmän päälle se havainto tai kysymys on vaikuttanut pitkään. Onko jokin muu syy, miksi et "halua" puhua vanhemmille/vanhemmalle tästä aiheesta? "Puhuminen ei auta", on joissain kohdissa todettu myös, mutta itse olen huomannut että silloin olen lähestynyt asiaa väärin sanoin. Jos löytää oikeat sanat niin vaikutus on 100 % Pitää tuntea tilanne ja vanhemmat.
Millaisista vanhemmista tässä tapauksessa on kyse? Entä pelaajasta?

Yksi esimerkki, kun olin koulussa opettajana. Opetin teknistä. Moni pojista halusi teknisessä tehdä puusta aseen ja oli todella innoissaan, kun saivat vapaasti niitä leikkipyssyjä puuhastella. Motivaatio puutöihin oli kohdillaan ! Sitten meni joku tovi ja eräs äiti soitti minulle. Hän ihmetteli, ettemmekö oikein tee siellä teknisessä enää mitään järkevää, kun sieltä ei tule enää niitä kivoja pannunalusia tai servettitelineitä kotiin. Kysyin tältä äidiltä kenen mielestä ne pannunaluset ovat kivoja, hänen vai hänen poikansa? Äiti hetken mietti ja sanoi että hänen. Kerroin että minulla on periaate saada motivaatio lapselle tekemiseen hänen omasta ilosta tehdä ja että aseet ovat tuon ikäisten poikien iso ilostuksen aihe. Sanoin että niistä oppii monia asioita myös, kuten siitä pannunalusesta. Äiti ymmärsi yskän, ei soittanut enää koskaan minulle ja oli puhelun jälkeen vielä kovin tyytyväinen-
Sami P

Poissa Poissa


Vastaus #19 : 03.08.2016 klo 16:00:04

Lyhyesti ja nopeasti; en tunne yhtään valmentajaa joka penkittäisi pelaajan vanhempien takia. Tämä on asia mikä minua ihmetyttää, että se otetaan edes esille, jatkuvasti. Jos valmentaja eläisi kostolle, niin olisi aikalailla läpinäkyvää.

Mielipiteet ovat monesti hyvä asia, mutta jälleen kerran tullaan siihen, että tulisi myös tietää mistä puhua, koska pelkällä tunteella eläminen aiheuttaa pääsääntöisesti väärinkäsityksiä ja konflikteja. Jos koetan kertoa syitä, miksi lapsi ei pelaa jotain kyseistä pelipaikkaa, ei ole avauskokoonpanon pelaaja, ei ole täysiä minuutteja pelaava tai mitä tahansa muuta, niin harvoin vanhempi onnistuu sisäistämään tämän asia, saati oikeasti miettimään voisiko asiassa olla perää. Kun eletään tunteella, ei useinkaan ajatella järjellä. Se on valmentajan virhe, mikäli pelaaja ei saa peliaikaa muualla tai muun tasoisissa peleissä, mutta mitä korkeammalle tasolle mennään, niin sen vaikeammaksi nämä asiat käyvät.

Olen aikaisemminkin kertonut, että tiedän useita pelaajia, jotka roikkuvat väärässä joukkueessa pelkästään statuksen takia. Vanhempi voi vielä niellä ylpeyden ottaa esimerkiksi peliaikaa esille, mikäli joukkueen status on hyvä. On helpompi avautua mitä enemmän mennään tasossa alaspäin, koska asioiden pilaaminen on vähemmän "haitallista". Onnistuessaan valituksessa voi tasoryhmä jopa nousta.

Olen ollut pitkään mukana ns. kyläjoukkueessa ja itsekin intopinkeänä tehnyt monen monet virheet. Suurin virhe kuitenkin koko seurassa on ollut, että kokeneita valmentajia ei ole, vaan aina tulee uusia ja innokkaita vanhempia valmentamaan, jolloin samat virheet aina toistetaan, vuosi toisensa jälkeen. Monesti vanhemmilla on täysioikeus nousta barrikaadeille näissä kyläjoukkueissa joissa uudet isät valmentaa, koska toiminnan laatu on niin huonoa. Jo pelkästään yhdellä vastuuvalmentajalla/tutorvalmentajalla voitaisiin pelastaa satoja nuoria harrastuksen alkutaipaleella. Tiedän myös kyläjoukkueita joissa hommia tehdään todella hyvin, mutta niissä pääsääntöisesti aina on valmentaja vastuussa, joka on ollut remmissä jo pitkään ja osaa luovia asiat oikealla tavalla eteenpäin, kokemuksella.

-Snoopy-

Tuo tunne on kuitenkin se määräävä tekijä, ei järki ! Hmm.. taas esimerkki.. Pelaajat puhuivat minulle psyykkisessä valmennuksessa turhautumisestaan, kuinka tietty tekeminen toistui aina treeneissä ja se oli hyvin tuhauttavaa. Valmennus oli pelaajien toiveesta mukana psyykkisessä valmennuksessa ja pelaajat ottivat saman asian puheeksi. Kaikki valmentajat perustelivat näiden tiettyjen harjoitusten tärkeyden vuorotellen. Valmentajien puheenvuoron jälkeen sanoin valmentajille ja pelaajille, että ymmärrän näiden harjoitusten merkityksen ja laadun, ne ovat todella sitä mitä liitto myös haluaa ja kehittävät pelaajia monella tavalla, mutta ! silti tämä selitysten määrä ja harjoitusten hyvyys, ei poista sitä turhautumista joka pelaajilla tästä kyseisestä harjoituksesta on tullut. Moni pelaajista sanoi puheenvuoroni jälkeen; "Niin just !". Yksi valmentajista hetken tuijotti minua ja sitten hän sanoit että nyt tajuan mistä on kyse ja oli hyvin tyytyväinen. Valmentajat ja pelaajat jatkoivat keskustelua ja minä sain tyytyväisenä seurata sivusta. Homma toimi kuin junan vessa..

Kuten esimerkistä voi huomata, tunne on se joka voi vaikuttaa moneen asiaa. Tässä esimerkin tapauksessa harjoittelumotivaatioon, harjoitusten mielekkyyteen/iloon/nautintoon jne jne.. Tunne määräsi, vaikka järjellä jokainen tajusi valmentajien selityksen ja oli tajunnut sen jo aiemminkin. Tunne .
6660

Poissa Poissa


Vastaus #20 : 03.08.2016 klo 16:48:50

Olisi mielenkiintoista tietää onko muissakin lasten harrastuksissa paineet vanhempien taholta nousseet samalla tavalla ja onko vielä pahempaa odotettavissa. Aikanaan kun olin junnuvalmentajana oli sentään aika harvinaista, että raivopäistä palautetta tuli  ja harvoin kotiin soiteltiin. Tässä oli kyllä valkkukohtaisia erojakin. Kollega lähti hanakasti erilaisiin vänkäyksiin mukaan. No, tappouhkauksia hän ei sentään saanut, mutta turpaanvedolla uhattiin ja aamuyöstä soi puhelinkin tämän tästä. Ja kyse oli sentään arvostetusta seurasta.

Vaikka puhutaan "vain" isä- tai äitivalkuista seurojen olisi hyvä jollain tavoin valmentaa heitä tähän. Jos asiasta vaietaan ja tämä realiteetti lävähtää äkkiarvaamatta silmille, seuraukset on vielä pahemmat. Herkimmät lopettaa siihen paikkaan ja suurella osalla muistakin motivaatio katoaa sen tien. Sen jälkeen tehdään sitten enää se minimi.

Jonkinlainen "respect" kampanja tähän suuntaan olisi aiheellinen. Eihän vanhemmat usein edes tiedä valkun asemaa. Yksikin tuli jälkeenpäin melkein anteeksipyytelemään, kun hänelle selvisi, että valkku ei saa mitään korvausta vaan kaikki pelimatkat ja jopa osan treenivälineistä valkku joutui itse hankkimaan. Tilanne meni aika mahdottomaksi, kun oma poika oli lopettanut ja pari vuotta jatkoin vielä tämän jälkeen ns. omaan piikkiin, kustannusten vain noustessa. Lopussa fiilinki oli jo, että ei enää koskaan tätä hommaa. Seuralta ei tullut koskaan yhtään mitään palautetta 6 vuoden aikana.

Kyllähän laji vain korostaa näitä paineita. Jos verrataan vaikka musiikkiin siinähän on aika harvaan tahtiin esityksiä, joissa vanhemmat ovat tarkempina jälkikasvunsa suhteen. Futiksessa on menty siihen, että joka viikko on "esitys" eli peli, joka on jonkinlainen lapsen kohtalon kysymys. Joku piirisarja ei ole mitään leikkiä vaan täyttä sotaa ja kamppailua viime sekuntiin. Vanhemmat elävät siinä enemmän täpöllä mukana kuin kannattamansa seuran edareiden matsissa. Vanhempi joka ei Shefkillekään mitään matsissa huutaisi, antaa "vitun" junnuvalmentajaa kohtaan palaa täysillä.

Kyllähän laji ja seurat on vastuussa siitä mikä tunnelma junnupeleihin saadaan. Jos todella haluttaisiin, kyllähän vanhempien kanssa voitaisiin tehdä pelisäännöt, jossa vain positiivinen kannustus sallitaan. Onneksi sitäkin sentään on valtaosa. Se negatiivisuus vain lähtee kovimmasta tunnetasosta ja nousee siksi parhaiten esiin. Kommenteista päätellen asialla ei edelleenkään ole kovin suurta merkitystä. Seurat ja joukkueet tehkööt miten lystää!



Coco

Paikalla Paikalla


Vastaus #21 : 04.08.2016 klo 19:11:10

Tuli kirjoitettua sama teksti jo Jalkapalloa televisiosta topiciin, mutta sopii ehkä paremmin kuitenkin tänne ja herättää keskustelua.

Melko hirvittävää katsottavaa ollut tämä futisvanhemmat sarja. Äskeinen jakso 4/8 jossa kyykkä oli Tanskassa sai melkoisen myötähäpeän päälle, joukkueenjohtoon kuuluvat vanhemmat huutavat ontuvalla englannilla ja suomella tuomarille pelleä ym. kun juuri on junioreille kerrottu että pitää käyttäytyä hyvin kun ollaan edustamassa seuraa ja Suomea sekä tämän lisäksi kommentit tulivat vielä täysin aiheettomista tilanteista jotka tuomari tuomitsi oikein.

Sitten tämä Niskasen perhe. Pojalla hajoaa paikat jatkuvasti ja Tanskan reissu jää sen takia väliin. Mitä tekee isä? Vie pojan treenikentälle ja elää omaa unelmaansa poikansa kautta.

Toivottomalta tuntuu suomalaisen jalkapallon nousu kun joutuu tällaista näkemään.
hopsansaa

Poissa Poissa


Vastaus #22 : 05.08.2016 klo 14:20:44

Mielestäni tämä tämä ongelma johtuu vain ja ainoastaan siitä, että vanhemmat maksavat koko lystin eli tietyssä mielessä ovat niitä asiakkaita, jotka haluavat oman näkemyksensä mukaista vastinetta rahoilleen. Jos toiminta olisi ilmaista, voisi vanhemmatkin ns. deletoida arvioimasta toimintaa ja sen laatua.

Itse olen omasta mielestäni asiallisesti valittava vanhempi :) En ahdistele valmentajia puhelimitse ihmeellisiin aikoihin ym. Monessa seurassa kuitenkin toistetaan mantraa "aina ennenkin on toimittu näin" tai "no, kun ei näille asioille voi mitään". Ns. asiakkaan näkökulmasta nuo ovat vääriä vastauksia ja jokaisen seuran pitäisi olla lähtökohtaisesti haluakas koko ajan kehittämään toimintaansa joka osa-alueella. Olen siis valittanut niin seuran yleisistä toimintatavoista seurajohdolle kuin harrastavan lapsen peliajasta ja jämähtäneistä pelipaikoista. Aina valittaessani olen myös tuonut esiin niitä asioita, jotka toimivat ja ovat laadukkaita. Useimmiten närää aiheuttaa epätietoisuus eli tiedottaminen ja avoimmuus, koskee se sitten suurta seuratoimintaa tai joukkueen sisäisiä toimintatapoja, poistaisi monta valituksen aihetta alkuunsa.
Metsän poika

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: RoPS, TPV


Vastaus #23 : 25.08.2017 klo 17:28:04

Itse olen omasta mielestäni asiallisesti valittava vanhempi :) En ahdistele valmentajia puhelimitse ihmeellisiin aikoihin ym. Monessa seurassa kuitenkin toistetaan mantraa "aina ennenkin on toimittu näin" tai "no, kun ei näille asioille voi mitään". Ns. asiakkaan näkökulmasta nuo ovat vääriä vastauksia ja jokaisen seuran pitäisi olla lähtökohtaisesti haluakas koko ajan kehittämään toimintaansa joka osa-alueella. Olen siis valittanut niin seuran yleisistä toimintatavoista seurajohdolle kuin harrastavan lapsen peliajasta ja jämähtäneistä pelipaikoista. Aina valittaessani olen myös tuonut esiin niitä asioita, jotka toimivat ja ovat laadukkaita. Useimmiten närää aiheuttaa epätietoisuus eli tiedottaminen ja avoimmuus, koskee se sitten suurta seuratoimintaa tai joukkueen sisäisiä toimintatapoja, poistaisi monta valituksen aihetta alkuunsa.
Sama. Minusta monella vanhemmalla olisi antaa hyviä näkökulmia toiminnan kehittämiseen, mutta monesti vastaus varsinkin ns. kaikentietäviltä valmentajilta on tasoa "turpa kiinni, minä päätän".
 Tuo ei ole nykypäivää. Sen ymmärrän, että valmentaja on se joka päättää. Mutta jos ei kykene perustelemaan omia päätöksiään, niin voi miettiä onko ylipäätään oikeassa.
 Tietenkin rajoja voi asettaa siinä, ettei keskellä yötä soiteta jne. Mutta silloin pitäisi olla jokin selkeä tapa, millä tietää pystyvän kysymyksiä esittämään ja vastauksia saamaan - vaikka joku yhteyshenkilö, joka voi koota samat kysymykset, niin ettei valmentajan tarvitse koko aikaa samoja asioita selittää.
tuuma

Poissa Poissa


Vastaus #24 : 25.08.2017 klo 20:52:44

Sama. Minusta monella vanhemmalla olisi antaa hyviä näkökulmia toiminnan kehittämiseen, mutta monesti vastaus varsinkin ns. kaikentietäviltä valmentajilta on tasoa "turpa kiinni, minä päätän".
 Tuo ei ole nykypäivää. Sen ymmärrän, että valmentaja on se joka päättää. Mutta jos ei kykene perustelemaan omia päätöksiään, niin voi miettiä onko ylipäätään oikeassa.
 Tietenkin rajoja voi asettaa siinä, ettei keskellä yötä soiteta jne. Mutta silloin pitäisi olla jokin selkeä tapa, millä tietää pystyvän kysymyksiä esittämään ja vastauksia saamaan - vaikka joku yhteyshenkilö, joka voi koota samat kysymykset, niin ettei valmentajan tarvitse koko aikaa samoja asioita selittää.

Urheiluseuratoiminnassa on paljon mukana valmentajia jotka ovat sosiaalisesti kyvyttömiä vaikka lajiosaamista olisikin. Junioritasolla kun toimitaan oto-pohjalta on vaatimukset myös valmentajien ammattimaisten toimintatapojen osalta alhaisemmat.
 
Sivuja: [1] 2
 
Siirry:  

Powered by SMF 1.1.21 | SMF © 2011, Simple Machines