Hankalat vanhemmat harrastavalla lapsella tai nuorella

[BlueJ]

Näinhän se on. Näin aiheen ympärillä käytyä keskustelua jonkin aikaa seuranneena en oikein keksi tähän muuta selitystä kuin sen, että vanhempien on vaikea pidättäytyä puuttumasta asiaan, koska juniorivalmentajista suurin osa ei ole ammattilaisia eikä heillä ole välttämättä sitä lisenssiäkään. Näin kärjistettynä esimerkkinä ajattelisin, että jos valmentajana olisi Antti Muurinen, vanhemmilla olisi korkeampi kynnys ryhtyä muuhun kuin rakentavaan keskusteluun.

Lainaan esimerkin - lehdestä luetun - jääkiekon puolelta. Janne Ojanen lopetti juniorijoukkueen valmentamisen, koska ei halunnut kuulla sitä vanhempien valittamista. Tuskin osaaminen loppui sillä junioritasolla. Samoja vanhempi-lapsi-harrastus -ongelmia, vaikka laji on eri.

[Jiksi]

Mielestäni "hankalia vanhempia" on erilaisia. Osa on itsekkäistä syistä (haluaa lapselleen menestystä) ja osa sitten taas lapsilähtöisestä syystä. Ainakin näitä lapsilähtöisestä syystä hankalia auttaisi varmasti se, jos valmennus kertoisi/perustelisi ratkaisujaan enemmän. Esim. jos lapsi vaihtaa joukkueen sisällä tasoryhmää "huomaamatta", vaan niin, että lapsi itse alkaa kotona ihmettelemään miksi ei enää pelaakaan siinä joukossa johon kehityskeskustelussa valmennus sanoi lapsen menevän. Tai jos lapsi itse suhtautuu harrastukseen vakavasti ja on saanut valmentajilta hyvää palautetta ja motivaatio on kohdallaan ja sitten kuitenkaan ei pääse vaikeimpiin peleihin tai jos pääsee niin peliaikaa on vähän verrattuna muihin jne. Näitä kun lapsi miettii kotona ja kyselee näitä asioita vanhemmalta, niin tietysti vanhempikin pohtii mistä kaikki johtuu.

[Josse]

En lukenut kuin vähän alusta enkä tiedä onko ollut jo täällä, mutta näin vanhempana suurin ongelma junnufutiksessa on persettä nuolevat vanhemmat. Eli ne, joiden mielestä kaikki on aina helvetin hyvin (varsinkin kun oma lapsi pelaa täydet minuutit) ja muistavat tämän hyvin menon myös aina kovaan ääneen mainita kun on joukkueen taustoja paikalla. Ne, ketkä puhisevat kun "vanhempainillassa" kyselee ja kyseenalaistaa ja tulevat sitten kahdenkesken kuiskimaan, että olit oikeassa.

Ne, jotka parkkeeraavat itsensä tapahtumissa seurajohdon tai pelaajatarkkailijoiden viereen ja antavat kommentteja. Toki oman lapsen hyvyydestä. Ne, jotka muistavat aina tilaisuuden tullen tarjota kahvit ja pullat (tai bissen) koutseille.

Suurin ongelma tässä on se, että näiden perseennuolijoiden lapsukaiset pelaavat ansaimattomasti täydet minuutit ja ovat ensimmäisenä koutsin listoilla kun pelaajavalintoja ja -suosituksia tehdään.

Ja ei, oma lapseni ei ole putoamassa jengistä eikä ole tullut valituksi piiri- tai aluejoukkueisiin näiden vuoksi. Mutta tiedän esimerkkejä niistä ketkä ovat.

[Jortsukka]

Eniten ihmettelen vanhempia, jotka jäävät joukkueeseen koko kaudeksi valittamaan toiminnasta, vaikka vaihtoehtoja olisi kaupungissa/alueella useita.

[fingerström]

Eniten ihmettelen vanhempia, jotka jäävät joukkueeseen koko kaudeksi valittamaan toiminnasta, vaikka vaihtoehtoja olisi kaupungissa/alueella useita.

Ehkä he välittävät seurasta ja yrittävät saada aikaan muutosta nähdessään kaiken menevän päin helvettiä?

[Jortsukka]

Ehkä he välittävät seurasta ja yrittävät saada aikaan muutosta nähdessään kaiken menevän päin helvettiä?

Niin puhuin siis tapauksista, jossa suurin ongelma on se missä peliryhmässä poika pelaa ja ei motivoidu pelaamaan siis "omiaan huonompien kanssa".

Ne jotka oikeasti tahtovat kehittää toimintaa ovat yhteydessä valmentajaan, mutta ne jotka eivät osaa kuin katsoa vääristynein lasein omaa poikaansa ovat niitä jotka itkevät omaa pahaa mieltään koko toimintaa myrkyttäen kaudet läpeensä.

[KuningasZeddy]

Jos mietitään hankalia vanhempia, niin itse olen kokenut oman joukkueeni kanssa tärkeänä kommunikoinnin ja yhteyden ylläpitämisen pelaajien vanhempiin. Johdonmukaisuus ja joukkueen sovitut toimintatavat on myös erittäin tärkeä asia. Haasteena tietysti on ne vanhemmat, joiden lapsi aloittaa pelaamisen joukkueessa kesken kauden, eikä välttämättä vanhemmalla ole kiinnostusta tutustua tai ottaa selville joukkueen toimintatapoja. Toisaalta omassa joukkueessa on hyvä joukkueenjohtaja ollut ja hänelle olen myös kertonut kaikista mahdollisista asioista mitä vanhempien taholta on tullut. Liittyen siis lähinnä kritiikkiin tai ihmettelyyn asioiden suhteen. Olen pitänyt kynnyksen hyvin matalana. Itse valmentajana myös pyrin huomioimaan uusien pelaajien vanhemmat alkuvaiheessa mahdollisimman hyvin ja kertomaan joukkueen toiminnasta.

Haasteellisimpina vanhempina toki pidän niitä, jotka eivät sitoudu itse pitämään kiinni sovituista asioista. Toki joukkueen pelaajien oma vastuunotto alkaa kasvaa tulevan kauden myötä. Viime kauden aikana kuitenkin pelaajien sitoutuminen on vaatinut vanhempien ohjausta, sillä pelaajat 08-ikäluokkaa.

Yksi kategoria haasteellisten vanhempien joukossa on toki sitten tämä, jonka kohtasin viime kauden aikana. Kauden aikana joukkueeseeni liittyi seuran sisäisen joukkuesiirron myötä pelaaja, jonka vanhempi liittyi myös apuvalmentajatiimiin (D-koulutettuna valmentajana). Joukkuesiirron taustalla oli kertomuksen mukaan halu päästä valmentamaan, mikä ei ollut toisessa joukkueessa mahdollista. Joukkuesiirron jälkeen pelaaja tuli mukaan enemmän pelanneiden poikien ryhmään (oma virhearvio), sillä pojalla oli pelitaustaa jo jonkin verran. Alkukesä ja kesän suurin turnaus tosin osoitti, että harrastetaso olikin sitten se oikeampi taso haasteen ja kilvan sijaan. Sitten kun peliryhmävalintoja tehtiin kesän kahteen kokeiluun kilpatason peleissä ei tämä kyseinen poika mahtunutkaan kumpaankaan ryhmään. No kyseinen apuvalmentaja ihmetteli pelaajavalintoja ja oli sitä mieltä, että olen luvannut valmentajien poikien pelaavan korkeammalla tasolla. Luonnollisesti kiistin tällaisen lupauksen ja kerroin muiden apuvalmentajien lasten siirtyvän hyvin tiuhaan ryhmien välillä. Tietenkin tämä sai aikaan sen, että kyseinen apuvalmentaja aloitti nokittelun oman vastuupeliryhmänsä kanssa pelaten korostettua tulospalloa omaa poikaansa suosien. Kävin kyllä keskustelun pelijärjestelmästä, pelaajien peluuttamisesta ja puolen pelin takuusta sekä pelaajien kehittämisestä pitkällä tähtäimellä. Kyseisen apuvalmentajan/vanhemman mielipide toki oli, että olen oikeassa ja räikeimmät toiminnat vähentyivät. Onneksi kausi oli lopuillaan, joten tilanne on päästy nollaamaan. Luonnollisesti olen seuraa infonnut edelliskauden tapahtumista ja olen saanut hyvinkin positiivisen palautteen asian hoitamisesta tulevalla kaudella. Nythän olen jo kaikilta apuvalmentajilta ottanut viestillä kirjallisen sitoumuksen siitä, minkälaiseen toimintaan osallistuvat toimiessaan apuvalmentajana. Jälkikäteen pohtiessani olen kyllä tullut siihen tulokseen, että ei se halu joukkueen vaihtoon siitä valmennuksesta tullut vaan siitä oman pojan asemasta joukkueessa. Jos kyse olisi ollut valmennuksesta, olisi kyseinen apuvalmentaja keskittynyt siihen valmentamiseen harjoituksissakin, eikä seilannut ryhmältä toiselle.