Associazione Sportiva RomaAllenatore: Luciano Spalletti
Capitano: Francesco Totti
Seuran varhaista historiaaAS Roma on Italian kaunein, muttei vanhin seura. Kesäkuun seitsemäntenä vuonna 1927 alueen kolme vanhaa seuraa (Roman FC, SS Alba-Audace ja Fortitudo-Pro Roma SGS) fuusioituivat yhdeksi, ja La Magican tarina alkoi. Seuran ensimmäinen presidentti oli Italo Foschi. Tarkoitus oli luoda pääkaupunkiin suurseura, joka pystyisi kilpailemaan tasaväkisesti pohjoisen jättejä vastaan. Uuden seuran tunnukseksi otettiin susi, Rooman historiaa kunnioittaen, ja seuran väreiksi valittiin luonnollisesti kaupungin värit keltainen ja punainen.
Ensimmäinen mestaruus tuli sodan melskeissä kaudella 1941-1942, viisitoista vuotta seuran perustamisen jälkeen. Roman joukkue oli Alfred Shafferin komennossa erittäin kovassa iskussa, helmenään Amedeo Amedei, joka viimeisteli kaudella 18 maalia. Scudetto oli siinäkin mielessä historiallinen, että se tuli näin ensimmäistä kertaa Pohjois-Italian ulkopuolelle.
Roman historia on kuitenkin täynnä tuskaa ja kyyneliä. Ensimmäisen Scudetton jälkeen alkoi alamäki, joka oli pitkälti sodan seurausta. Romalla ei ollut jäänyt juuri lainkaan rahaa eikä pelaajia. Pohjakosketus tuli kauden 1950-1951 päätteeksi, kun Roma putosi ensimmäistä ja viimeistä kertaa Serie A:sta sarjaporrasta alemmas. Gipo Vianin johdolla nousu koitti jo ensimmäisellä Serie B –kaudella, mutta menestys antoi odottaa itseään, ellei sellaiseksi voida lukea kauden 1954-1955 kakkostilaa.
1961 Roma pelasi Fairs Cupin finaalissa voittaen Birmingham Cityn 4-2 (2-2 vierastasurin jälkeen Roma voitto kotonaan Olimpicolla 2-0). Pedro Manfredini, yksi suurista, teki tuon kauden turnauksessa peräti 12 maalia. Nykyään relevanteista euroturnauksista Romalla ei sen sijaan ole juurikaan menestystä. 1984 Liverpool voitti Euroopan Cupin finaalin rankkareilla, ja 1991 Inter voitti UEFA Cupin Roman jäädessä kakkoseksi.
Italian cup, Coppa Italia, ei nauti yhtä suurta arvostusta kuin vaikkapa Englannin FA Cup. Coppa-voittoja Romalla on kuitenkin yhdeksän kappaletta. Vuoden 1969 Coppan voittoa oli muuten juhlimassa muuan Fabio Capello, suurmies, joka oli myöhemmin johdattava Roman kolmanteen ja toistaiseksi viimeiseen Scudettoon. Viimeisin Coppan voitto on kaudelta 2007-2008.
Roman orastava uusi tuleminen ja kauan odotettu toinen Scudetto1970-luvulle tultaessa Gaetano Anzalonesta tuli presidentti ja ruotsalainen Nils Liedholm palkattiin valmentajaksi. Liedholm uskoi nuorten nostavan Roman takaisin huipulle, ja luotti erityisesti Francesco Roccan ja Agostino Di Bartolomein kykyihin. Kauden 1974-1975 päätteeksi Roma olikin lupauksia herättävästi Serie A:n kolmas. Näihin aikoihin valmistui myös Roman nykyäänkin käyttämä harjoittelukeskus Trigoriassa. Anzalonen aikana Roma ei kuitenkaan vielä saavuttanut Italian aivan viimeistä huippua. 1979-80 Inter oli mestari, seuraavana kahtena vuonna peräkkäin Juventus. Kesällä 1979 kuitenkin tapahtui jotain, jolla oli kauaskantoiset seuraukset Roman tulevaisuuden kannalta: Dino Violasta tuli seuran presidentti. Liedholm oli tehnyt paluun, ja joukkueesta löytyi uutta nuorta verta, mm. Bruno Conti ja Carlo Ancelotti. Myös hyökkääjälegenda Roberto Pruzzo oli uransa huipulla. 1980-1981 Romalla oli tilaisuus ottaa historiansa toinen mestaruus, mutta kausi ratkesi aivan kalkkiviivoilla Juventuksen hyväksi. Tuttuun tapaan Serie A ei olisi maailman upein liiga ilman asiaan kuuluvia hulinoita. Tästä saatiin näyte kauden kolmanneksi viimeisessä ottelussa, joka käytiin Juventuksen ja Roman välillä Torinossa. Maurizio Turonen tekemä maali hylättiin kiistanalaisesti paitsiona, eikä Roma onnistunut voittamaan elintärkeää ottelua. Roma pelasi vielä viimeisessä matsissaan tasurin Avellinoa vastaan, ja Scudetto matkasi Torinoon.
1982-1983 toi kuitenkin viimein kauan odotetun täyttymyksen, Roman ottaessa historiansa toisen Scudetton. Mestaruus ratkesi toukokuun 8. Genovassa Pruzzon maalilla. Joukkueen kantavat nimet kuten Tancredi, Vierchowod, Di Bartolomei, Falcao, Ancelotti, Pruzzo ja Conti ovatkin Roomassa ikuisesti kanonisoituja.
Seuraavana vuonna oltiin jälleen pettymysten äärellä, kun Juventus vei mestaruuden kahden pisteen erolla. Vielä tuskallisempaa oli hävitä Liverpoolille Euroopan Cupin loppuottelussa. Kamppailu käytiin, kuinkas muuten, Stadio Olimpicolla. Liedholmin johtama joukkue oli pelannut erinomaisesti koko turnauksen, mutta Bruce Grobbelaarin omituinen kikkailu maalilla oli liikaa Roman sankareille, joiden kasetti ei kestänyt kotiyleisön luomia paineita.
Liedholm lähti ja toinen ruotsalainen, nuori Sven-Göran Eriksson, saapui vuonna 1984. Kolmas Scudetto kävi lähellä kaudella 1985-1986, mutta pupellus Lecceä vastaan kauden toiseksi viimeisessä ottelussa kostautui kalliiksi. Kuudennesta Coppan voitosta oli vain laihaa lohtua. 80-luvun lopulla hopeakippoja ei Roman kaappiin tullut, vaikka Giuseppe Giannini teki kovaa nousua, ja seuraan saapui myös kivikova teutoni Rudi Völler. 1991 Dino Viola kuoli, ja seuran uudeksi puheenjohtajaksi tuli Ottavio Bianchi. Samana vuonna Roma hävisi edellä jo mainitun UEFA Cupin Interille.
Sensi nostaa Roman takaisin huipulleItalpetrolin suuromistaja Francesco ”Franco” Sensi nousi puheenjohtajaksi vuonna 1993. Serie A:ssa ei juurikaan nähty vielä menestystä, itse asiassa Roma oli parhaimmillaan neljäs kaudella 1997-1998. Jotain maagista oli kuitenkin tapahtumassa, sillä kaikkien aikojen italialaispelaaja Francesco Totti alkoi nousta otsikoihin.
Zdenek Zeman toi Romaan Candelan, Cafun ja Tommasin kaltaisia suurmiehiä ensimmäisellä Roma-kaudellaan. Zeman myös nosti Tottin kapteeniksi. Sensin aikakauden kirkkain hetki koettiin kuitenkin kaudella 2000-2001, kun Fabio Capellon luotsaama ja Tottin kipparoima Giallorossi otti historiansa kolmannen Scudetton. Joukkue oli henkeäsalpaavan kova. Listoilla olivat jo mainittujen lisäksi mm. Gabriel Batistuta 20 maalillaan, Marco Delvecchio, Aldair, Emerson sekä Walter Samuel.
Sittemmin Roma on ollut useaankin otteeseen kärkikahinoissa, mutta mestaruutta ei ole tullut. Valmentajat ovat vaihtuneet tiheään, Rudi Völlerkin kävi kokeilemassa, mutta homma meni puihin jo alkumetreillä. Luciano Spalletti, Roman nykyinen valmentaja, aloitti ensimmäisen urakkansa vuonna 2005. Franco Sensi kuoli kesällä 2008, ja seuran puheenjohtajuuden otti tytär Rosella. Talousvaikeuksista jatkuvasti kärsinyt Roma teki kentällä kaikkensa, mutta realiteetit olivat liian kovia. Spalletti erosi 2009 syksyllä, tehden tilaa myöhemmin Leicesterissä urotekoihin yltäneelle Claudio Ranierille. Ranierin debyyttikausi meni mahtavasti, ja mestaruus käytti jälleen lähellä, jääden kuitenkin hiuskarvan päähän. Helmikuussa 2011 Ranierin eväät oli syöty, ja tilapäisvalmentajaksi saapui Vincenzo Montella.
Roma AmericanaKesällä 2011 voidaan puhua nyky-Roman uudelleensyntymisestä, hyvässä ja pahassa. Tuolloin Rosella Sensi luopui Roman omistajuudesta, ja pankkien myötämielisellä avustuksella vallan otti amerikkalaisomisteinen konsortio James Pallottan johdolla. Thomas DiBenedettosta tuli seuran puheenjohtaja. Espanjalaislegenda Luis Enrique palkattiin valmentajaksi suurin odotuksin (Trigoriassa, ei forkalla), mutta projekti meni reisille kaoottisissa olosuhteissa. Järjestystä ei tuonut myöskään seuraava valmentaja, toista kertaa kokeilemaan päästetty Zdenek Zeman, joka kaikesta sympaattisuudestaan ja hienoudestaan huolimatta kostautui vääräksi valinnaksi. Aurelio Andreazzoli, apuvalmentaja, teki parhaansa muttei onnistunut vakuuttamaan johtoa kyvyistään päävalmentajana. Kesäkuussa 2013 saapui Rudi Garcia.
Garcian aika ja Spallettin uusi tuleminenTuntemattoman Rudi Garcian nimitys ei ensi alkuun lämmittänyt oikein ketään, mutta joukkueen otteet kentällä vakuuttivat. Romanistojen leirissä alkoi herätä jälleen toivonkipinä. Ensimmäinen kausi alkoi kymmenellä perättäisellä voitolla ja hankinnatkin näyttivät kaikesta epäilyistä huolimatta jopa erinomaisilta. Garcian saldoksi molemmilta kokonaisilta kausiltaan Roman peräsimessä jäivät jo liian tutuiksi tulleet kakkossijat. Paikka UCL:ssä oltiin kuitenkin saatu vakiinnutettua ja Roma Italian kakkosseuraksi hirmuisessa nosteessa olleen Juventuksen vanaveteen.
Garcia oli kuitenkin lopulta yhden tempun ihme, jonka tähti sammui yhtä nopeasti kuin oli syttynytkin. Henkisesti romahtaneen Roman peräsimeen palkattiin Luciano Spalletti, toiselle valtakaudelleen. Odotukset eivät olleet kummoiset, mutta niin vain Spalletti sai joukkueeseen ryhtiä ja ylsi lopulta kolmanneksi, mitä voidaan pitää kaikki olosuhteet huomioon ottaen tyydyttävänä.
Kausi 2015-2016Niin, mitäpä tästä sitten muuta sanoisi? Garcian kohtaloksi koitui lopulta kyvyttömyys muuttaa Roman pelitapaa, ja tietyllä tapaa varmasti myös henkinen heikkous. Joukke otti 2014 pahasti paksiin Bayernilta kotona, ja jotenkin tuntuu, että tuohon iltaan kaikki lopulta kaatui. Tai ainakin se oli lopun alkua. Viime kaudella Roma pääsi sentään alkulohkosta jatkoon, mutta sekin tapahtui nöyryyttävän rimpuilun jälkeen käsittämättömästi ilman ainuttakaan voittoa. Ensimmäisellä pudotuspelikierroksella noutaja tuli täysin ansaitusti Real Madridin toimesta, onneksi sentään persraiskaukselta vältyttiin.
Roma ei Sabatinin johdolla oikein vieläkään saanut joukkuetta balanssiin, ja peliesitykset ailahtelivat aivan liikaa. Puolustuksen avaukseen kaavailtu Romagnoli ei kai koskaan edes halunnut pelata Romassa, ja siirtyi isolla rahalla Milaniin. Antonio Rüdiger tuli paikkaamaan ja esiintyi kelvollisesti, ollen ajoittain loistava ja välillä taas loikki hyökkäämään kuin nuori hirvi. Manolas pelasi hyvin, mutta Castan oli vain varjo entisestä itsestään. Vasemmaksi pakiksi hankittu Digne oli ok, ja oikealla puolella Florenzi pelasi ihan hyvin, mutta kaikesta näki ettei oikea pakki ole se positio jota Ale mielellään pelaa. Dzeko oli lopulta suoraan sanottuna paska. El Shaarawyn ja Salahin otteet sentään miellyttivät kautta linjan.
Mahdollisuudet olivat periaatteessa hyvät, semminkin kun Juventus koomaili alkukauden jopa historiallisesti perseelleen. Silti vain rutiinilla ja voittamisen kulttuurilla, materiaalisesta ylivoimasta puhumattakaan, Juventus meni menojaan. Garcian olisi ehdottomasti pitänyt saada joukkue voittamaan Scudetto, tämä olisi ollut pelaajien puolelta täysin mahdollinen asia saavutettavaksi. Valitettavasti vain henkinen köyhyys ja Roman johdon impotenssi asian korjaamiseksi ajoissa pilasi mahdollisuudet. Tammikuussa Garcia sai viimein lähteä, eikä hetkeäkään liian aikaisin.
Spallettin saapumisesta oltiin huhuiltu jo jonkin aikaa, joten eihän se lopulta yllättänyt enää ketään. Sen sijaan jonkinlaisena yllätyksenä ainakin itselleni oli se, miten selvä ero Garcian aikaiseen saatiin, ja miten nopeasti tämä tapahtui. Tämä laittaa kiroamaan Garcian liian myöhäiseksi venyneitä potkuja entisestään. Mutta se mikä tapahtui, tapahtui.
Kausi oli vieläpä lässähtää totaalisesti Spallettin, seurajohdon ja Tottin välirikkoon, mutta onneksi asiat saatiin korjattua ja Tottille vielä ansaittu jatkopahvi. Viimeisten otteluiden suvereeni haltuunotto, maalit ja Zampan kyyneleet toivat taas esiin sen miksi Roma on niin ihana seura.
Tottin jumalallista loppukautta lukuun ottamatta 2015-2016 on kausi, josta ei jää juuri mitään muuta mieleen kuin turhautuminen, epätoivo ja raivo. Josko uusi kausi toisi jotain uutta, jälleen kerran. Jos ei muuten niin Tottin vuoksi.
Uusi kausi 2016-2017!En usko että olen ajatusteni kanssa yksin, jos kerron, ettei tästä kaudesta ole oikein mitään odotuksia. Pjanic lähti Juventukseen, Rüdiger on poissa pitkään ACL-vamman vuoksi, kuten on myös uusi hankinta Mario Rui. Spallettin kyvystä viedä Roma seuraavalle tasolle voi myös esittää epäilyksiä, jotka toki mielelläni koen vääriksi. Pelaajahankinnat ovat vielä pahasti kesken, eikä suuria hankintoja ainakaan toistaiseksi olla nähty. Etenkin puolustuksen uudelleenrakentamisen olisi oltava prioriteettilistalla ykkösenä, mutta Rüdigerin ja Mario Ruin loukkaantumisten myötä tässäkin on menossa taas pakka uusiksi. Juan Jesus vaikuttaa hyvältä hankinnalta, mutta missä ovat laitapakit? Jälleen kerran on jäämässä luu käteen muiden viedessä parhaat nenän edestä. Dignekin päästettiin Barcelonaan. Puolustukseen on kertakaikkiaan pakko saada vielä pari kunnon nimeä.
Maalivahtiosasto lienee kohtalaisissa kantimissa. Alisson on saapunut, joskin ykkösveskan paikka taitaa kuulua tulevallakin kaudella Szczesnylle. Ainakin jos lainan uusiminen onnistuu.
Keskikentän ja hyökkäyksen osalta tilanne taitaa olla vähän valoisampi, vaikka Pjanic siirtyikin Sauronin joukkoihin. Nainggolan on jäämässä ainakin toistaiseksi, samoin Strootman on jo ainakin fyysisesti pelikunnossa. De Rossi oli viime kaudella ajoittain taas oma vanha itsensä, ja toivoa sopii, että vanha sotaratsu saa piiskattua itsensä vielä korskeaan laukkaan. Ylempänä Perotti/SES/Salah pärjäävät varmasti, Totti on Totti, ja ehkä Dzekokin saa päänsä kuntoon. Jälkimmäistä sopii toivoa, sillä ilman jättialennuksia miehestä ei varmasti päästä viime kauden koomailun jälkeen eroon. Myös Iturben kohtaloksi on koitumassa Salahin stunttaus, onneksi sentään Ljajic ja käsittämätön Iago Falque saatiin ulostettua Torinoon.
Olisi kiva nähdä myös nuorten pääsevän tulevalla kaudella esiin. Gerson saattaa lähteä vielä ensi kaudeksi lainalle eteenpäin, mutta Paredesin onnistumista todella toivoisin. Poncen tilannetta viime kaudella saadun ACL-vamman jälkeen en ihan tarkkaan tiedä. Sadiq voisi olla hyvinkin mukana ensi kaudella aiempaa enemmän, mutta Spallettin aivoituksista ei aina tahdo tietää. Sabatinista puhumattakaan.
Roman kukkaroa rasittavat aiempien kausien laina+ostot sekä FFP:n käsittämättömyydet. Lisäksi ei ole lainkaan varmaa, että AS Roman kaltainen ailahteleva joukkue selvittää tiensä Mestarien Liigan karsinnasta lohkovaiheeseen. Puolustuksen keskeneräisyys vaikuttaa tällä hetkellä todella pahalta, ja kyllähän tietynlainen epävarmuus kautta linjan heijastuu tekemisissä varmasti ihan kaikkeen. Stadion-hanke ei ota edetäkseen, ja idioottimaiset pleksit Curvassa pitänevät katsomot tyhjinä jälleen yhden kauden.
Kauden sijoitusta Serie A:ssa on vaikea ennustaa etukäteen. Jos kaikki menee nappiin, on mielestäni mahdollista taistella kakkossijasta. Juventukselle ei mahda kukaan mitään, siellä satsataan nyt isoja euroja Mestareiden Liiga mielessä, mikä on tietysti ainoa oikea tapa. Jos Napoli pelaa korttinsa oikein, on sielläkin odotettavissa menestystä Higuainista saatujen miljoonien avittamana. Toivottavasti käyttävät niistä mahdollisimman paljon Icardin kaltaisiin turhakkeisiin, silloin Romalla voi olla jotain mahdollisuuksia. Interin ja Milanin menestykseen en usko tälläkään kaudella.
Senilix ei ole saanut seuraansa vieläkään myytyä, minkä vuoksi myöskään Serie A ei tule hetkeen nousemaan vanhaan loistoonsa. Tämä on sääli, mutta elämme niitä aikoja mitä elämme.
Kaikesta huolimatta
FORZA ROMA PER SEMPRE!Sana on vapaa.
