Associazione Calcio Milan 2016-2017 - Uuden ajan alku
AC Milan lähtee alkavaan kauteen mielenkiintoisista asetelmista. Menestys on kiertänyt punamustan leirin jo jonkin aikaa ja nyt onkin alkamassa kolmas perräkkäinen kausi kokonaan ulkona europeleistä. Yksi sykli on tulossa päätökseen ja ensi kauteen lähdetäänkin uuden valmentajan, uusien tulevien omistajien ja varmasti myös uusiutuvan seurajohdon johdolla, tavoitteena pikkuhiljaa palauttaa Milan sinne, minne se on koko historiansa kuulunut - Euroopan huipulle. Tästä alkaa uusi aika!
Historiaa Vuonna 1899 perustettu Associazione Calcio Milan on 18:lla kansainvälisellä pokaalillaan maailman kolmanneksi menestynein jalkapalloseura. Edellä ovat vain Real Madrid ja Al Ahly. Scudettoja historiasta löytyy niin ikään 18. Menneiltä vuosilta ehdottomasti mainittava on 50-luvulla mielin määrin dominoinut johdattanut ruotsalaistrio Gre-No-Li, eikä Gianni Riveraakaan voi jättää mainitsematta. Ensimmäinen euro-pokaali tuli vuonna 1963, kun Eusebion Benfica kaatui Wembleyllä 2-1. Riveran lisäksi kentällä oli mm. Cesare Maldini sekä Giovanni Trapattoni. Seuraavaa onnistumista ei tarvinnut odottaa kovin kauaa, kun Ajax kaatui Madridissa Bernabeulla vuonna 1969. Tämä menestyksen aikakausi tuli päätökseensä 80-luvun vaihteessa, kun Milan putosi kahdesti Serie B:hen, ensin rangaistuksena ottelumanipulaatiosta ja sitten heti sarjanousun jälkeisellä kaudella ihan pelaamalla. Silloinkin nousu saavutettiin heti, mutta seura oli huonossa jamassa ja lähellä vararikkoa. Lopulta 20. helmikuuta 1986 italialainen yrittäjä Silvio Berlusconi osti konkurssikypsän seuran ja seurahistorian menestyksekkäin aikakausi sai alkaa.
Berlusconin aika - näin sen koimmeUusi omistaja Berlusconi pani töpinäksi heti alkuun, kun jo valmiiksi seurassa olleiden Paolo Maldinin, Franco Baresin ja Mauro Tassottin kaltaisten pelaajien seuraksi hankittiin hollantilaistrio Marco van Basten, Ruud Gullit ja Frank Rijkaard. Myös Carlo Ancelotti, Roberto Donadoni ja Giovani Galli hankittiin ja tähtisikermää valmentamaan pestattiin nouseva kyky Arrigo Sacchi. Scudetto tuli heti Sacchin debyyttikaudella ja seuraavalla kaudella päästiin nostamaan Euroopan Cupin kannua 20 vuoden tauon jälkeen, kun Steaua Bucureşti kaatui Camp Noulla 4-0. Seuraavan vuoden Euroopan Cupissa Milan kaatoi HJK:n ja eteni lopulta finaaliin, jossa kaatui jälleen Benfica tuoden Sacchin Milanille toisen peräkkäisen euro-pokaalin. Sacchin valmennuskauden Milan muistetaan yhtenä kaikkien aikojen parhaista joukkueista, ja joukkue muutenkin mullisti jalkapalloa mm. paitsioansan hyödyntämisellä.
Sacchin korvaajaksi valittiin vuonna 1991 Fabio Capello, joka jatkoi siitä mihin oltiin jääty ja ja Capellon ensimmäisellä kaudella Milan voittikin Scudetton häviämättä peliäkään. Tappioton putki kestikin 58 ottelua ja Scudettojakin tuli kolme peräkkäin. Capello ja Berlusconi jatkoivat tähtipelaajien kärräämistä seuraan ja Capellon aikana seuraan tulivat mm. Dejan Savićević, Marcel Desailly, George Weah ja Zvonimir Boban. Tähtisikermä selvisi myös kolmeen peräkkäiseen Mestarien liigan finaaliin 1993-95, voittaen vuonna 1994 Barcelonan ja häviten Marseillelle ja Ajaxille. Capellon viimeisellä kaudella tuli vielä Scudetto, joten ensimmäisen kymmenen vuotensa aikana presidentti Berlusconi nosti konkurssikypsän seuran kolminkertaiseksi Mestarien liigan voittajaksi ja viisinkertaiseksi Italian mestariksi.
Vuosituhannen loppu oli Milanille vaikeampi, kun Óscar Tabárezin epäonnistumisen jälkeen epäonnistuivat myös Sacchi ja Capello valmentajan paikalla ja Milan sijoittui keskikastiin Serie A:ssa. Alberto Zaccheroni onnistui tuomaan Scudetton Milanoon kaudella 1998-99, mutta Zaccheroninkin menestys jäi muuten ohueksi, eikä muita pokaaleja miehen aikakaudella voitettu. Zaccheronin kaudella alkoi kuitenkin sen viimeisimmän legendaarisen Milanin rakentaminen, kun hieman aiemmin saapuneen Andriy Shevchenkon seuraksi hankittiin Alessandro Nestaa, Rui Costaa, Pippo Inzaghia sekä Andrea Pirloa. Paletti oli valmis, kun Fatih Terimin tilalle valmentajaksi valittiin Carlo Ancelotti. Vuonna 2003 tulikin seuran kuudes Mestarien liigan pysti, kun Juventus kaatui rankkareilla Italian sisäisessä finaalissa, josta brittikohkausniilot näkevät vieläkin painajaisia. Seuraavalla kaudella mukaan tuli Kaká ja Milan voittikin Scudetton sen aikaisilla ennätyspisteillä. Menestys Italian kentillä Ancelottin alaisuudessa jäi siihen, mutta Euroopassa kulki. Istanbulin CL-finaalin 2005 muistavat varmasti kaikki, 2006 Barcelona oli parempi semifinaalissa ja vuonna 2007 Ateenassa oli aika kostaa Liverpoolille edellisen finaalin tapahtumat ja tuoda Milanoon seuran seitsemäs - ja Berlusconin viides - europokaali.
Samaan Ateenan iltaan voidaan katsoa myös päättyvän Milanin menestyksen vuodet. Pitkään kasassa olleen rungon keski-ikä olikin yhtäkkiä melko korkea, ja ehkäpä vatsatkin olivat täynnä menestyksestä. Berlusconi ja Gallianikaan eivät olleet enää yhtä valovoimainen kaksikko Euroopan seurapomojen keskuudessa, ja pitkät sopimukset vanhalle kaartille osoittautuivat huonoksi vaihtoehdoksi. Pelaajia kyllä tuli sisään, mutta hankinnatkin olivat enimmäkseen Ronaldon ja Zambrottan kaltaisia vähän sammuvia tähtiä eikä uuden sukupolven kasaamista aloitettu missään vaiheessa. Kaudelle 2010-11 nähtiin oikeastaan tähän asti viimeisin Berlusconin väliintulo, kun siirtoikkunan viime hetkillä hankittiin Zlatan sekä Robinho ja nämä hankinnat vanhan Ancelottin aikaisen rungon sekä Thiago Silvan johdolla toivat Milanille sen viimeisimmän Scudetton. Toinenkin olisi tullut putkeen, jollei joukkue olisi kärsinyt Allegrin valmentamille jengeille tyypillisestä infernaalisesta loukkaantumiskierteestä ja jollei Juventus olisi pelannut tappiotonta haamukautta. Tätä kautta seurasi todellinen tyhjiö joukkueessa, kun viimeisetkin senatoret lopettivat ja talousvaikeudet pakottivat myymään Zlatanin ja Thiago Silvan, kun Berlusconillakaan ei henkilökohtaisten ongelmiensa vuoksi ollut kykyä kattaa seuran velkoja. Pimeän kesän 2012 jälkeinen aika on ollut punamustien kannattajille vaikeaa aikaa, kun Euroopassa ollaan oltu vain kerran ja Allegrin sinänsä ansaittujen potkujen jälkeen toiminta on ollut lyhytnäköistä niin valmentajavalintojen kuin pelaajahankintojenkin suhteen. Talousvaikeuksien vuoksi siirtomarkkinoilta ollaan jouduttu hankkimaan vähän ketä saadaan ja valmentajinakin on ollut keltanokkia.
Berlusconin kolmekymmenvuotisen aikakauden aikana Milan voitti 28 pokaalia. Berlusconia voidaankin pitää yhtenä kaikkien aikojen seurapomoista sekä menestyksen takia että niiden kolmen legendaarisen joukkueen takia, jotka mies yhdessä Gallianin kanssa rakensi. Huolimatta Berlusconin kiistattomasta legendaarisuudesta ja huikeista saavutuksista, voidaan hänenkin valtakaudellaan nähdä samanlainen rakenne kuin Milanilla ennen Berlusconia ja viimeiset vuodet ovatkin olleet vaikeita ja menestyksettömiä. Pokaaleista 26 tulikin ennen vuotta 2008. Voikin sanoa, että Silvio ansaitsee sekä kaikki saamansa kiitokset menneistä menestysvuosista että kaiken paskan, mitä on saanut niskaansa viime vuosina. 5.8. allekirjoitettu esisopimus seuran myynnistä kiinalaiselle konsortiolle merkkaa lopun alkua Berlusconin aikakaudelle. Vaikka Berlusconin Milan onkin varmasti valtaosalle tälle foorumille kirjoittelevista juuri se Milan, minkä muistavat ja mikä joskus on sytyttänyt tähän hommaan, pitää kuitenkin muistaa, että Milan on ollut jo ennen Berlusconia ja Milan tulee olemaan myös Berlusconin jälkeen. Nyt on hyvä aika vaihtaa uudet miehet ohjaksiin ja aloittaa uusi aikakausi Milanissa. Kiitos Berlusconille näistä vuosista jo etukäteen!
Grazie Presidente!Kausi 2015-2016Viime kausikaan ei tuonut punamustille sitä kaivattua uutta nousua. Kauteen lähdettiin kovin odotuksin, kun kesällä oltiin hieromassa seurakauppoja mystisen Mr. Been kanssa, omaa stadionprojektia käynnisteltiin ja Galliani lensi tyhjän shekkivihon ja Doyen Sportsin Nelio Lucasin kanssa ympäri Eurooppaa kovien nimien perässä. Ancelottia houkuteltiin valmentajaksi ja Zlataninkin piti palata siihen ainoaan seuraan, jossa mies olisi halunnut pelata uudelleen. Ennen kauden alkua kävi kuitenkin selväksi, ettei kauppoja Been kanssa ole tulossa. Isojen kalojen sijasta siirtomarkkinoilta jouduttiin ottamaan hieman pienempiä kaloja ja valmentajaksikin tuli Ancelottin kieltäydyttyä Inter-historiansa vuoksi vaikeassa lähtötilanteessa ollut Sinisa Mihajlovic. Hyviä hankintoja kuitenkin tehtiin ja rahaa saatiin palamaan lähemmäs 100 miljoonaa, joten kauteen lähdettiin 3. sija ja CL-paikka mielessä.
Kausi alkoi Firenzessä huippuottelulla Fiorentinaa vastaan, ja tuloksena tästä ottelusta oli 2-0 tappio ja muutenkin todellinen löylytys pelillisesti. Kovin paljoa paremmin eivät seuraavat matsit sujuneet, kun jokusesta voitosta huolimatta puolustuspää vuoti ja Diego Lopez oli maalilla epävarma. Kauden ensimmäinen derbykin ehdittiin hävitä heti kolmannella kierroksella. Seitsemännellä kierroksella Napoli nöyryytti Milania San Sirolla 0-4 ja joukkueen ollessa kahden ottelun tappioputkessa ja sijalla 11 alettiin mediassa huhuilla jo Sinisan potkuilla.
Seuraavaan otteluun Torinoa vastaan serbi luopui aiemmin käyttämästään 4-3-1-2 -muodostelmasta ja marssitti kentälle nopeilla vastaiskuilla elävän 4-4-2:n. Peli loksahti heti parempaan päin, vaikka voittoa ei vielä tullutkaan Lopezin imaistua Basellin kudin etukulmasta. Seuraavassa ottelussa Sassuoloa vastaan palaset loksahtivat kohdalleen lopullisesti Mihalovicin istutettua Lopezin kentälle ja komennettua vasta 16-vuotiaan lupaavan Gianluigi Donnarumman tolppien väliin. Jälkeen päin voidaan todeta, että se oli aika helvetin hyvä veto Sinisalta. Joukkueeseen saatiin ihan uudenlainen pöhinä päälle ja Milan hävisikin ennen joulutaukoa enää ainoastaan Juventukselle 1-0. Häntäpään bussiseuroja vastaan Mihajlovicilla ei oikein ollut aseita, joten mm. Carpia ja Hellasta vastaan jäätiin tasureihin, mutta kaikesta huolimatta puolivälin krouvissa Milan oloi kuntopuntarin kärkijoukkueita ja yhtäkkiä europaikat - jopa CL-paikka - olivatkin taas näköpiirissä.
Sarjan toinen puolisko alkoi hienosti, kun Milan nollasi Fiorentinan San Sirolla ja jopa kevääksi sopimuksen saanut Kevin-Prince Boateng iski maalin. Koko lopputalvi menikin tappiottomana ja silloin näytti jopa todennäköiseltä, että Milan nousisi vähintäänkin neljänneksi Interin ja Violan yskiessä edellä. Kauden alun derbytappiokin otettiin takaisin komealla 3-0 voitolla. Kuitenkin 28. kierroksen tappio Sassuoloa vastaan rikkoi jotain ja seuraavissa otteluissa nähtiin ihan erilainen Milan. Samoihin aikoihin myös Niang joutui autokolariin loukkaantuen loppukaudeksi, eikä Sinisan työkalupakista löytynyt korvaajaa ranskalaiselle. Sinisan voittokulku alkoi Sassuoloa vastaan ja samaa joukkuetta vastaan se myös päättyi. Neljä voitotonta peliä myöhemmin Mihajlovic sai potkut Milanin hävittyä Juventukselle kotona 1-2. Berlusconi kertoi olevansa tyytymätön tuloksiin ja lisäksi sanoi, ettei aiemmista hyvistä tuloksistakaan huolimatta ollut nähnyt Milanin pelaavan ikinä noin huonosti.
Korvaajaksi viimeisen kuuden ottelun ajaksi nostettiin Primaveran valmentaja Christian Brocchi. Kyseessä oli parin vuoden sisällä jo kolmas Milanin ex-pelaaja, joka nostettiin joukkueen valmentajaksi ilman aiempaa valmennuskokemusta aikuisten tasolta. Kaksi ensimmäistä yritystä päättyivät huonosti ja myös kolmas kerta sanoi toden. Brocchi puhui lehdistötilaisuuksissa fiksuja kauniista pelaamisesta ja työnteosta ja kyllä pallonhallintaa yrittävä pelaaminen saattoi miellyttääkin presidentin silmää, mutta tulosten valossa se ei näkynyt ja tuloksena kuudesta pelistä oli vain kaksi voittoa ja mm. tappio Veronaa vastaan sekä todellinen pohjanoteeraus sarjakauden viimeisessä pelissä Romaa vastaan. Jälleen San Sirolla. Kuudes sija Serie A:ssa olisi riittänyt viemään Milanin eurokentille, mutta pari kierrosta ennen loppua Sassuolo painoi ohi ja Milan putosi lopulliseen sarjasijoitukseensa, seitsemänneksi. Samalla sanottiin hyvästit viimeiselle vanhoina hyvinä aikoina pelanneelle, maalivahti Christian Abbiatille. Vielä kerran isot kiitokset kaikista vuosista. Grazie Abbiati!
Serie A:n päättymisen jälkeen Brocchilla ja koko joukkueella oli vielä yksi mahdollisuus pelastaa kausi ja viedä Milan eurokentille. Milan nimittäin kohtasi Juventuksen Coppa Italian finaalissa. Finaalipaikkaa itsessään ei voi pitää mitenkään kovana suorituksena, sillä muiden pupellettua oli jo talvella käytännössä selvää, että Milan tulisi olemaan finaalissa. Perugian ja Crotonen kaaduttua alkukierroksilla, oli 16 parhaan joukossa vastassa Sampdoria. Sen jälkeen puolivälierissä selvittiin Carpilla ja semifinaalissa kaksiosaiseen ottelupariin vastaan asettui täysin käsittämättömästi sinne asti päässyt Lega Pron Alessandria. Itsekin totesin kaavion selvitessä, että seuran voi ihan hyvin vaan lopettaa, jollei Milan ole finaalissa. Cupin voitolle oli siis tilausta, vaikkeivat odotukset olleet kovin korkealla Romaa vastaan kärsityn tappion jälkeen. Brocchi kuitenkin onnistui viime hetkillä kaivamaan jostain ihan uudenlaisen Milanin, joka taisteli, pelasi hyvin, halusi ja olisi ansainnutkin voittaa seuralle ensimmäisen pokaalin sitten viiden vuoden takaisen Scudetton, mutta lopulta jatkoajalla kesken Milanin painostuksen pääsi Juventus iskemään voittomaalin ja viime kausikin päättyi kyyneliin.
Kesä 2016Kesän 2016 hulinat saivat lentävän lähdön jo kauden ollessa vielä kesken, kun mediassa levisi tieto siitä, että kiinalainen konsortio edustajanaan urheiluseurakauppohin erikoistunut Sal Galatioto olisi kiinnostunut ostamaan Milanin. Huhuina alkaneet jutut saivatkin nopeasti lihaa luidensa ympärille ja alkoi vaikuttaa siltä, että jo kesäkuun puolivälissä Silvio Berlusconi omistaisi seurasta enää 20% ja loppuosa olisi konsortion hallussa. Kului päiviä, kului viikkoja, eikä nimiä oltu vieläkään saatu papereihin. Kesäkuun puolivälin kuultiin yhtäkkiä raju uutinen: Berlusconi on sairaalassa. Tila on vakava, mutta vakaa ja vaatii sydänleikkausta. Lienee sanomattakin selvää, että neuvottelut seisahtuivat hetkeksi aikaa.
Presidentti vietti sairaalassa useamman viikon ja päästyään heinäkuun alussa pois sairaalasta, kertoi hän medialle aikovansa myydä seuran kiinalaisille ja laittavansa sopimukseen pykälän, jossa uudet omistajat sitoutuvat laittamaan 400 miljoonaa pelaajahankintoihin seuraavan kolmen vuoden aikana. Lienee sanomattakin selvää, että hyvältähän tuo kuulosti. Jälleen kerran kuitenkin aikaa kului, kului ja kului, eikä edistystä tapahtunut. Mediamylly tuotti koko ajan huhuja kauppojen kaatumisesta, välirikoista, Mr. Been paluusta, ja vaikka mistä. Loppujen lopuksi 5.8., kun osa alkoi jo luopua toivosta kauppojen suhteen, iski salama kirkkaalta taivaalta ja media alkoi yhtäkkiä uutisoida, että esisopimus kaupoista allekirjoitetaan tuntien sisällä. Samalla alkoivat kiivaat uutisoinnit siitä, kuka/ketkä esilletulleista ostajakandidaateista lopulta laittaisivat nimet paperiin. Selvisi, että neuvottelut hoiti loppuun herra nimeltä Han Li eikä Sal Galatioto ja että konsortio koostuisi Galatioton edustamasta konsortiosta erilleen lähteneistä sijoittajista. Joka tapauksessa joukkueen ja seuran kannalta oli erittäin tärkeää, että myyntisaaga saatiin vihdoin päätökseen, ja voidaan alkaa keskittyä pelaajien hankintoihin, sponsoridiileihin ja muihin tärkeisiin asioihin. Rahahanat pelaajahankintoihin olivat nimittäin kiinni koko saagan ajan ja sponsorisopimuksiakaan ei jatkettu neuvottelujen aikana, joten seura menetti rahaa - joidenkin arvioiden mukaan jopa 50 miljoonaa euroa - pitkittyneen kaupanteon aikana. Saaga saatiinkin päätökseen vasta elokuun 5. päivä, kun Berlusconin ja kiinalaisten tekemä esisopimus julkaistiin.
Christian Brocchi oli Milanin valmentajana ainoastaan loppukauden kestävällä sopimuksella ja miehen näytöt eivät olleet niin vahvat, että sopimusta olisi jatkettu saman tien kauden jälkeen. Neuvottelut Kiinan miesten kanssa synnyttivät huhuja ainakin Unai Emerystä ja Manuel Pellegrinistä, mutta myös Brocchi oli koko ajan kuvioissa mukana ja oli saanut ilmeisesti ohjeet alkaa valmistautua seuraavaan kauteen ja pitkän aikaa olikin käsityksenä, että Brocchin ja Empolia viime kaudella valmentaneen Marco Giampaolon nimet ovat seurajohdon vatulointikorissa ja näistä jompikumpi tulisi valmentamaan Milania seuraavalla kaudella. Kesäkuun lopussa, alle viikko ennen harjoituskauden alkua saatiin lopullinen selvyys valmentajakuvioon - ja yllättävä selvyys saatiinkin, kun vakmentajaksi ilmoitettiin Sampdoriassa sopimuksenalaisena ollut Vincenzo Montella. Giampaolo meni sitten Sampdoriaan ja Brocchi taas Serie B:n Bresciaan.
Siirtomarkkinoilla kesä on ymmärrettävästi ollut melko hiljainen. Neuvotteluissa kumpikaan osapuoli ei halunnut pistää rahaa sisään, koska lopputuloksesta ei ollut varmuutta. Yhdessä vaiheessa rahaa yritettiin saada kasaan Carlos Baccan myynnillä, mutta ainakin vielä tällä hetkellä Carlitos on Milanin mies. Ja hyvä niin. Silti, kyllä kesällä sentään jotain on tapahtunut, kun Roma käytti osto-optionsa Stephan El Shaarawyyn ja Jeremy Menezkin lähti Bordeauxiin. Myös usealla pelaajalla loppui sopimus niin, ettei jatkopahvia väännetty. Tällaisista pelaajista ainakin Alexin lähtö saattaa jopa näkyäkin jossain. Kesän aikana Milaniin päin on tehty tasan kolme hankintaa. Leonel Vangioni tuli River Platesta Bosman-siirrolla, Gianluca Lapadula hankittiin Pescarasta ja Gustavo Gomez argentiinalaisesta CA Lanusista. Lainakomennuksilta palanneista ainakin Gabriel, Gabriel Paletta ja Suso saanevat jonkinlaista roolia tällä kaudella. Nähtäväksi jää, kuinka aktiivisesti Milan hyörii siirtoikkunan loppuaikana. Uskoisin - ja toivon - ettei Gomez ollut kesän viimeinen hankinta. Alle poimittu kesän siirtoja. Kaikki siirrot Primavera-jonnejen lainoja myöten löytyvät kätevästi
täältä.Sisään:
Leonel Vangioni (River Plate)
Gianluca Lapadula (Pescara)
Gustavo Gomez (Lanús)
Alessandro Plizzari (Primavera)
Lainalta takaisin:
Gabriel (Napoli)
Gabriel Paletta (Atalanta)
Jherson Vergara (Livorno)
Suso (Genoa)
Giacomo Beretta (Pro Vercelli)
Alessandro Matri (Lazio)
Giorgio Altare (Virtus Bergamo)
Favour Aniekan (NK Krka)
Juan Mauri (Akragas)
Ulos:
Christian Abbiati (Lopetti uransa)
Stephan El Shaarawy (AS Roma)
Alex (Sopimus päättyi)
Philippe Mexes (Sopimus päättyi)
Kevin-Prince Boateng (Sopimus päättyi)
Fernando Torres (Laina muutettu pysyväksi)
Simone Verdi (Bologna)
Michael Agazzi (Cesena)
Jeremy Menez (Bordeaux)
Alessandro Mastalli (Juve Stabia)
Mario Balotelli (Laina päättyi)
Hachim Mastour (Lainalle Zwolleen)
Harjoitusotteluitakin pelattiin ja Montella käytti pelejä tietysti enemmän omien kuvioidensa sisäänajamiseen kuin tuloksen hakemiseen. Peli näytti ajoittain jopa ihan lupaavalta. Alla tulokset ja maalintekijät kaikista harjoitusmatseista.
Bordeaux - Milan 1-2 (Maalit: Suso x2)
Bayern München - Milan 3-3 (3-5 pen.) (Maalit: Niang, Bertolacci, Kucka)
Liverpool - Milan 2-0
Milan - Chelsea 1-3 (Maali: Bonaventura)
Milan - Celta Vigo 0-0
Sassuolo - Milan 3-2 (Maalit: Niang x2)
SC Freiburg - Milan 0-2 (Maalit: Luiz Adriano x2)
Vincenzo Montella”Muistan aina, kuinka lapsuudessani seinälläni oli Marco van Bastenin juliste. Kerroin Gallianille unelmoineeni, että Milan hankkisi minut, mutta sitä ei ikinä tapahtunut. Van Basten oli idolini ja nyt toivon oppivani tuntemaan hänet”Vuosi sitten Milanin kannattajat hehkuivat varovaista tyytyväisyyttä seuran palkatessa pitkästä aikaa valmentajan, joka oikeasti oli valmentaja ja valmentanut jossain muualla joskus aikaisemmin. Sinisan kohdalla kuitenkin taannoiset Milan-vastaiset kommentit loivat tiettyä varauksellisuutta ja muutenkin ilmassa oli tietynlainen kompromissivalinnan henki. Tulevana kautena Milania luotsaavan Vincenzo Montellan valinta jatkaa samaa kehitystä eteenpäin. Valmentajana parempi kuin edeltäjänsä eikä menneisyydessäkään ole erityisiä skismoja Milania kohtaan. Montellahan pelasi pääosan peliurastaan AS Romassa ja peliuransa jälkeen myös valmentajaura alkoi Roomassa ensin junioripuolella ja vuonna 2011 vajaan kauden puolikkaan ajan päävalmentajanakin. Roomasta tie vei Catanian kautta Fiorentinaan, jonka Montella johdatti kolme kertaa peräkkäin neljänneksi ja lisäksi viime vuonna Eurooppa liigan semifinaaleihin. Fiorentina-pestiä voidaan viimeistään pitää miehen läpimurtona Italian valmentajaeliittiin. Hyvät tulokset ja kaunis, pallonhallintaan perustuva peli herättivät positiivista huomiota ja varmasti näillä näytöillä Montella on Milaniinkin haluttu. Huolimatta viime kauden vähän alavireisestä pestistä Sampdoriassa on Milan-fanien konsensus yleisesti se, että valmentajasta tulevan kauden menestys ei tule jäämään kiinni. Itse ainakin odotan näkeväni pirteämmän ja iloisemman Milanin, vaikkakaan tämän hetkisellä osin puujalkaisella rosterilla ei välttämättä ihan shamppanjafutikseen asti päästäkään. Innolla kuitenkin odotan, millainen tulee olemaan Vincenzo Montellan Milan. Toivotaan myös, että mies saa nyt Milanin siirtomarkkinalukon auettua vielä pari haluamaansa lisäystä rosteriin.