Onko tämä kausi jotenkin poikkeuksellinen vai onko tuo Venäjän sarja noin vähämaalinen normaalistikin? Olosuhteet pelaamiseen eivät varmaan ole ihan priimaa tähän aikaan vuodesta mutta luulisi niiden jo tottuneen siihen.
Hyvinkin asiallinen kysymys ja pyrin vastaamaan parhaani mukaan.
Viimeisin kierros oli todellakin vähämaalinen. Onko tämä vain vaikeiden olosuhteiden (ilmasto) ja huonojen kenttien vika, vai onko taustalla jotain muuta?
20. kierros kaudella 2015-16:
23 maalia20. kierros kaudella 2016-17:
8 maaliaVoidaanko
287% eroa maalien määrässä perustella huonoilla olosuhteilla? Tuskinpa, kun lähestulkoon samat olosuhteet olivat viime vuonna vastaavalla kierroksella.
20. kierros, sarjan kokonaismaalit kaudella 2015-16:
425 maalia20. kierros, sarjan kokonaismaalit kaudella 2016-17:
318 maalia25% pudotus koko sarjan maalimäärässä. Viimeistään tämä todistaa että normaalisti sarja ei ole näin vähämaalinen. Venäläiset siis
ovat tottuneet pelaamaan vaikeissa olosuhteissa ja näin ollen Timppa Lampaan kysymys on tärkeä ja vaatii tarkempaa pohdiskelua.
Merkkejä maalimäärän romahtamiseen oli ilmassa jo kaudella 2015-16, vaikka viime kaudella nuo merkit peittyivät tehokkaasti, koska sarjan kokonaismaalimäärä oli kelvollinen.
Kaiken takana on, kukas muukaan kuin,
Kurban Berdyev. Modernin venäläisen jalkapalloilun merkittävin hahmo, joka toi Rubiniin pallokontrolli-ajattelun ja 4-2-3-1-systeemin, ja myohemmin Rostoviin 3-5-2 (5-3-2)-muodostelman, tosin pakon edestä.
Rostov aloitti kauden 4-2-3-1 muodostelmalla, muuttaen ryhmityksen puolustusvoittoiseksi 5-3-2 systeemiksi vain otteluissa, missä Berdyev tiesi ettei hänen miehistönsä pysty taistelemaan pallon hallinnasta (TsSKA, Spartak, Zenit).
Tässä on hetki, jolloin ruvetaan luomaan perusteita vähämaaliselle kaudelle 2016-17. Jalkapallonero Berdyev ottaa osaksi taktista repertuaariaan 3-5-2-muodostelman, millä pyritään tukkimaan keskusta omasta maalista aina 30 metriin asti. Tässä vaiheessa tuo oli kuitenkin vain varakeino, jota käytettiin otteluissa, joissa Rostovin materiaali ei millään riittänyt hallitsemaan palloa ja pallollisena joukkueena pelin kulkua. Talvella Rostovin tilanne kuitenkin muuttui merkittävästi kun seuran rahat olivat käytännössä loppu, mikä johti yhteen merkittävään tapahtumaan, joka tulisi muuttamaan venäläisen jalkapalloilun:
Lokakuun lopulla Rostovin rahat olivat käytännössä loppu ja joukkue uhkasi jättää menemättä kentälle ottelussa Lokomotivia vastaan. Tässä vaiheessa kuvioihin astui isä-Rotenberg, joka lupasi että Rostov tulee pelaamaan kauden loppuun asti. Tuon lupauksen myötä Boris Rotenberg sai kausikortin Rostovin avaukseen ja Berdyevin oli pakko siirtyä vakituisesti viiden miehen alakertaan Rotenbergin pelitaitojen aiheuttamien tuhojen minimoimiseksi. Rostov siis sai takuut siitä että kausi pelataan loppuun asti ja samalla takuun siitä, että joukkueen avauskokoonpanossa pelaa sarjan ylivoimaisesti surkein pelaaja, mikä pakotti Berdyevin muuttamaan tutun 4-2-3-1 -pelitapansa ja hiomaan joukkuepelaamisen aivan huippuunsa. Rotenbergin avauspaikan jälkeen Rostov on päästänyt ainoastaan 4 maalia, mikä kertoo siitä että Berdyev on onnistunut loistavasti taktisessa kikkailussaan, millaista ei ole ennen nähty Venäjällä (ja tuskin missään muuallakaan).
Kyllä, kuka olisi uskonut että Boris Rotenberg on se alullepaneva voima, jonka takia Timppa Lammas joutuu ihmettelemään suomalaisella futisforumilla Venäjän pääsarjan alhaisia maalimääriä? Rotenbergin pelitaidoista voi olla montaa mieltä, mutta mies on kuitenkin tukkinut uransa parin viimeisen kauden aikana ei vain Rostovin puolustuksen, vaan myös koko maan pääsarjan maalien tehtailun. Tämä ei ole tietenkään seurausta siitä että nyt valmentajat analysoivat Rotenbergin viime kauden pelejä ja opettavat omat puolustajansa pelaamaan samalla tavalla kuin Boris, vaan Rostovin huikeaan menestykseen johtaneen
kollektiivisen pelitavan analysoinnin tuloksena maan jalkapalloilu on kokemassa muodonmuutosta ja on mielenkiintoista seurata mihin tämä kaikki johtaa.
Suuri muutos on siis Berdyevin käyttöön ottama viiden miehen alakerta, kutsuttakoon sitä muodostelmaksi 3-5-2. Viiden miehen alakerrassa ei ole sinänsä mitään uutta ja mullistavaa, mutta uutta on se, millä tavalla tuota muodostelmaa on ryhdytty toteuttamaan Venäjällä. Yleensä tuota muodostelmaa on lähestytty sen hyökkäyspotentiaalin lähtökohdasta. Muodostelma antaa helposti laitapuolustajille mahdollisuuden pelata korkealla, aina vastustajan puolustuslinjassa ja hyökkäävät keskikentät voivat pelata monipuolisesti tukemassa hyökkäyksiä tulemalla taskuun keskelle, luomalla alueellisia ylivoimia keskelle tai laitoihin ja niin edelleen. Muodostelma siis mahdollistaa monipuolisen hyökkäyksen ja antaa mahdollisuuden korkeaan prässiin. Venäjän 3-5-2 ja 3-4-3 taas on rakennettu taktisesti lähtökohdasta, missä hallitaan puolustussuunnassa tiettyjä kentän osa-alueita ja pidetään vastustaja pois sektoreilta, mistä A) annetaan syötöt jotka todennäköisimmin johtavat maaliin ja B) tehdään maalit. Lähtökohta peliin taktisesti ei siis ole se, miten ja milloin laitapuolustajat nousevat ja miten luodaan alueellisia ylivoimia kentän eri sektoreille vaan se, miten estetään vastustajan pääsy tietyille sektoreille ja miten se ohjataan halutuille alueille missä pyritään pallonriistoihin. Hyökkäyksissä teemat ovat nopeus ja pyrkimys pelata linjan taakse nopeasti pallonriiston jälkeen.
Onko venäläinen jalkapalloilu siis kuolemassa maalien myötä? Päinvastoin. Mikäli tätä pelitapaa ei murreta pian, tulee se olemaan, ellei ole jo nyt, maan kansallinen pelitapa siinä missä Espanjalla on pallonhallintapeli. Olemme siis todistamassa Venäläisen jalkapallo-identiteetin syntymää joka onkin Venäjän ensimmäinen pelillinen identiteetti sitten Neuvostoliiton jälkeen. Vaikka venäläisiä monet pitävät mielikuvissaan taitelilijaluonteina ja yksilökeskeisinä , ovat he todellisuudessa erittäin kollektiivisia ja ryhmä-keskeisiä ihmisiä. Siksi onkin täysin luonnollista että juuri tämä pelitapa, tiukka kollektiivinen puolustus ja nopeat vastaiskut, on se minkä venäläiset näin nopeasti ja tehokkaasti omaksuivat. Ovathan käytännössä maan kaikki valmentajat
Neuvostoliittolaisia koulutukseltaan ja kasvatukseltaan, eivät
venäläisiä. Venäjälle on yritetty luoda peli-identiteettiä milloin hollantilaisten, milloin espanjalaisten voimin aina epäonnistuen (yhdet EM-kisat eivät ole kansallinen peli-identiteetti) mutta nyt näyttäisi siltä, että Berdyevin aloittama pelillinen vallankumous on juurtumassa tiukasti maan jalkapalloiluun. Viime kaudella Krylya Sovetov ja Rostov pelasivat 3-5-2-muodostelmalla. Tällä kaudella viiden miehen alkaerralla pelaavat
Rostov,
Krylya (satunnaisesti),
Ufa,
Amkar,
Arsenal Tula ja talvitauon jälkeen joukkoon iloiseen liittyivät
TsSKA,
Lokomotiv ja viimeisimpänä
Tom Tomsk. 8 joukkuetta, puolet pääsarjan joukkueista, pelaavat nyt samoihin periaatteisiin nojaavaa jalkapalloa, missä tärkeintä on estää vastustajan maalinteko ja toissijaista on tehdä itse maali. Listataanpa vielä näiden joukkueiden valmentajat:
Goncharenko (TsSKA),
Semak (Ufa),
Gadzhiev (Amkar),
Berdyev (Rostov),
Semin (Lokomotiv),
Skripchenko (Krylya),
Kiryakov (Arsenal) ja
Petrakov (Tom). NL, NL, NL, NL, NL, NL, NL ja NL.
Tehdään sitten katsaus sarjataulukkoon joukkeen useiten käytetty muodostelma mukaanluettuna:
Sarjataulukko 20. kierroksen jälkeen:
1. Spartak 20 14 3 3 30-16 45 4-2-3-1
2. TsSKA 20 11 6 3 26-11 39 4-2-3-1 (3-5-2)
3. Zenit 20 11 6 3 35-14 39 4-3-3
4. Krasnodar 20 8 9 3 28-17 33 4-2-3-1
5. Ufa 20 9 5 6 14-13 32 3-5-2
6. Amkar 20 8 6 6 17-14 30 3-5-2
7. Rostov 20 8 6 6 25-12 30 3-5-2
8. Terek 20 8 5 7 21-23 29 4-2-3-1
9. Rubin 20 7 6 7 21-20 27 4-4-2
10. Lokomotiv 20 6 9 5 26-16 27 4-2-3-1 (3-5-2)
11. Anzhi 20 6 5 9 14-20 23 4-2-3-1
12. Ural 20 5 5 10 13-27 20 4-2-3-1
13. Orenburg 20 3 7 10 14-22 16 4-3-3
14. Kr. Sovetov 20 3 7 10 17-24 16 3-5-2 (4-2-3-1)
15. Arsenal T 20 3 6 11 8-28 15 3-4-3
16. Tom 20 3 3 14 9-41 12 4-2-3-1 (3-5-2)
Berdyevin pelitavan omaksuneet joukkueet TsSKA, Lokomotiv ja Tom poisluettuna verrattuna viime kauteen kierroksella 20.:
Ufa: 18 päästettyä maalia vähemmän.
Amkar: 10 päästettyä maalia vähemmän.
Rostov: 4 päästettyä maalia vähemmän.
Krylya: 1 päästetty maali enemmän.
Arsenal: viime kausi maan 1.divisioonassa joten en katso vertailukelpoiseksi.
Talvitauolla muodostelman omaksuneet joukkueet mukaan luettuna:
TsSKA: 9 päästettyä maalia vähemmän.
Lokomotiv: 9 päästettyä maalia vähemmän.
Tom: viime kausi maan 1.divisioonassa joten en katso vertailukelpoiseksi.
Kauden lopussa voidaan vertailla talvitauolla 3-5-2-muodostelman omaksuneita joukkueita paremmin kun muodostelman vaikutus tulee heidän osalta paremmin esiin, mutta kuten alun kierrosvertailu jo osoitti, on trendi selkeä.
Mitä tämä kaikki siis tarkoittaa? Venäjällä on syntymässä itsenäisen Venäjän ensimmäinen vahva kansallinen peli-identiteetti jonka ovat luoneet ja kehittäneet Neuvostoliittolaiset valmentajat ja näin sen pelitavan perusteet eivät ole tuontitavaraa maailmalta vaan ne kasvavat venäläisestä kulttuurista, mikä on mahdollistanut näinkin monen valmentajan adaptoimaan kyseisen pelitavan tehokkaasti käyttöönsä ja tuo pelitapa ei ole mitään sekavaa räpellystä kuten tiki-taka -yritykset venäjällä, vaan uusi, nuori peli-identiteetti on jo nyt tehnyt valtavan vaikutuksen maan jalkapalloiluun. Se toi Berdyeville Ancelottin päänahan Mestarien liigassa, se pakotti Manchester Unitedin tekemään täyden päivätyön saadakseen edes pari maalipaikkaa kotikentällään, se on romahduttanut maalien määrän Venäjän pääsarjassa ja se on todennäköisesti tärkein asia mikä on tapahtunut mahdollistaakseen Venäjän menestyksen vuoden 2018 jalkapallon MM-kilpailussa.
Kuten päätin viime vuonna kirjoittamani pidemmän analyysin Rostovista,
It does not take talent to win...just blood, sweat, heart, tears, time, and a good coach. Tämä kuvaa Venäjän uutta jalkapalloidentiteettiä erittäin osuvasti ja siitä ovat todisteena Amkarin, Ufa ja Rostovin kaltaiset, keskinkertaisilla pelaajilla operoivat joukkueet jotka taistelevat tiukasti paikoista tulevan kauden europaikoista, kun taas pelaajamaterialtaan vähintään yhtä laadukkaat joukkueet taistelevat sarjapaikastaan.
Tähän murrokseen vaadittiin yksi nero,
Kurban Berdyev, joka todisti että venäläinen jalkapallo täytyy rakentaa kollektiivisen
puolustuksen ympärille ja tietenkin
syy, mikä pakotti turkmenistanilaisneron pinnistelemään keksintönsä luomiseksi.
Boris Rotenbergin kelpaa siemailla viiniä tietäen olevansa syy siihen, miksi Venäjän pääsarjassa tehdään 25% vähemmän maaleja kuin ennen, miksi Venäjällä on sittenkin toivoa menestyä isännoimissään kotikisoissa ja miksi maan jalkapalloilulle on syntymässä voimakas jalkapalloilullinen peli-identiteetti.
