Miksi samat ongelmat toistuvat ikäluokasta toiseen ?

[Marcos]

Olen tässä nyt seurannut useamman maajoukkueemme matseja ja samat ongelmat toistuvat ikäluokasta toiseen. Onko kyseessä siis perustavanlaatuinen ongelma valmennuksessa ?

Jalkapallo on peli, jossa pallottomien liike vapaisiin tiloihin on elintärkeää. Kyse on nyt siitä onko suomalaisilla pelaajilla täydellistä käsitystä pallottoman liikkeestä tai siitä miten niitä tiloja saa luotua tehokkaasti. Nyrkkisääntönä voidaan pitää sitä, että tilat löytyvät nykyajan futiksessa laidoilta tai vaihtoehtoisesti taskuista, jos laidat tukitaan aktiivisesti(Paras maalintekosektori eli keskusta pyritään nykyfutiksessa aina tukkimaan tehokkaasti). Vapaita tiloja tulee siis väkisinkin, jos peli pidetään hyökätessä koko kentän levyisenä ja syötöt ovat pidempiä kuin 10 metriä. Huippumaiden laitapelaajat ovat lähes järjestäen kiinni sivurajoissa juuri sen takia, että pitkillä syötöillä saadaan vastustajan puolustuspakan etäisyyksiä venytettyä hetkellisesti jolloin taskuihin jää tilaa tai vaihtoehtoisesti laidalle jää tilaa ja päästään keskittämään. Ymmärretäänkö Suomessa jalkapallon perusajatus "tee tiloja kentälle, jonne pallottomat voivat juosta" ? tai ymmärretäänkö sitä miten sitä perusajatusta toteutetaan.

Suomalaisessa pelaaminen koostuu lähinnä roiskimisesta ilman kunnon target-pelaajaa,tehottomista muutaman metrin syötöistä keskustassa tai liian hitaasta kierrättämisestä laidalta toiselle. Sama toistuu A-maajoukkueeseen asti.

[tylerdurden]

Toinen iso ongelma yksilötaidoissa vuodesta toiseen on ja haltuunotot ja haastot. Moni varmaan pani merkille Lodin kohellukset keskikentällä Kosovoa vastaan. Välillä täysin vaarattoman näköiset tilanteet kääntyi Kosovon vastahyökkäyksiksi Lodin louhikkokosketuksen seurauksesta, ja lopulta yksi johti rankkariin sekä tasoitusmaaliin. Muita hyviä esimerkkejä louhikkoisen tatsin omaavista Pukki, Moisander ja vaikkapa Roope Riski. 
Kurikassakin tiedetään, että yksi suurimmista syistä huippumaiden yksilöitä huonompaan pallotatsiin johtaa juurensa lapsuusvuosien neppailuun, jota käsittääkseni Suomessa harrastetaan edelleen huomattavasti vähemmän kuin muualla. Jari oli toki poikkeus. Muutaman henkilön pihapeleissä korostuvat pallottomien liikkeet, yksilön pallolliset taidot pienessä tilassa ja suomalaisilta aniharvoin nähtävät 1vs1 haastot. Suomalainen nöyrä mentaliteetti korostaa, että mielummin annat sen helpon syötön, kun haastat ja menetät. Toki kyseessä joukkuepeli, mutta etenkin junnuissa tämä johtaa monesti arkuuteen ja jatkuvaan pallon kierrättämiseen, ns. näennäiseen hallintaan.
Eka tatsi ylöspäin, omasta miehestä ohi. Näitä juttuja taidetaan harjoitella aika vähän. Tarvitaan lisää Pyrysoireja ja Tayloreita.