Hoh hoijaa..
LAITA SILMÄT kiinni ja kuvittele, miten Espanjan maajoukkue pelaa jalkapalloa. Tai Italia. Tai Brasilia. Englanti. Saksa. Hollanti.
Valtaosa jalkapalloihmisistä tietää suunnilleen, mitä näet. Mielikuvasi on puettu jopa sanoiksi. Tiki-taka, catenaccio, joga bonito, pitkä ja perään, konemaisuus ja totaalinen jalkapallo.
Mielikuvat tuskin vastaavat täsmällistä totuutta, sillä jalkapallo muuttuu lajina melkeinpä nopeammin kuin sen ympärillä oleva yhteiskunta.
Ei kick and rush -ajattelu kuvasta englantilaista jalkapalloa enää edes tyydyttävästi, mutta tietyt periaatteet elävät silti syvällä. Brittitopparin on henkisesti helpompi purkaa pallo pitkänä omalta puolustusalueelta kuin hollantilaisen. Se on Englannissa ollut aina hyväksyttävää, jopa tehokasta.
Saamiasi mielikuvia kutsutaan identiteetiksi. Sanan filosofisella määritelmällä tarkoitetaan sitä, mikä tekee jostakin asiasta tunnistettavan, koska sillä on tiettyjä muista erottavia piirteitä.
Sulje nyt uudelleen silmäsi ja mieti, miten Suomen miesten maajoukkue pelaa jalkapalloa. Onnittelut, jos sait jonkinlaisen mielikuvan. Moni ei saa.
Laitetaan vielä kerran silmät kiinni. Millaisia mielikuvia tulvii sellaisisten maiden jalkapalloidentiteetistä kuin Ruotsi, Tanska, Norja, Belgia, Itävalta, Sveitsi, Unkari, Romania, Bulgaria, Tsekki, Puola, Venäjä, Kreikka tai vaikka Uruguay?
Öö, ei varmaan kovinkaan kummallisia (ehkä Kreikkaa lukuunottamatta, joka sattui voittamaan yhdet kisat nihilistisellä taktiikalla), vaikka kaikki ovat Suomea isompia ja perinteisempiä jalkapallomaita.
Ja jos joistain maista tuleekin jotain mielikuvia, kuten "konemainen saksa", mitä helvetin merkitystä tällä mielikuvalla on, jos se ei vastaa todellisuutta?
Joillain mailla nyt vain on vuosikymmenten historia maailman huipulla, ja globaalilla medialla on (ollut) tarve luoda mielikuvia eli
tarinaa suomalaisiinkin kotikatsomoihin välitettäväksi. Toisten maiden menestys tai kiinnostavuus on sillä tasolla, että tällaiselle ei ole markkinaa. Kuten vaikka Ruotsin tai Suomen...
Suomalaisella jalkapallolla ei ole tällaista vahvuutta. Mutta voisiko sillä olla? Jääkiekollakin on.
Vaikka kuinka laitan silmiä kiinni, en pysty sanomaan, millainen identiteetti Suomen jääkiekkomaajoukkueella on, vaikka olen kisoja katsellutkin.