Oman asian tuntevan anal yysi viestin päättyneestä kaudesta julkaisen joko tänään tai lähipäivinä, täytyy sitten uuteen topiciin pistää.
Ja näin (en malttanut odottaa
):
AC Oulun kausi 2017Jälleen on saatu yksi kausi loppuun ja pelit jatkuvat Ykkösessä myös vuonna 2018. Odotukset kautta kohtaan olivat maltilliset, vaikka edelliskaudella nousu oli omissa käsissä lähes loppuun asti. Suurin syy tähän oli suuri vaihtuvuus joukkueessa: vain yhdeksän pelaajaa (+ Leppälä) jatkoivat joukkueessa ja pois lähtivät muun muassa Iiro Vandell, Lassi Nurmos, Anselmi Nurmela, Rasmus Karjalainen sekä Aristote Mboma. Tilalle tuli Eero-Matti Auvisen ja Matias Lindforsin kaltaisia nuoria lupauksia ja maalitykiksi Sasa Jovovic, mutta vaikea oli uskoa menestykseen.
A-juniorit aloittivat kautensa SM-karsintasarjan pohjoislohkossa. Joukkue sijoittui lohkossa viidenneksi ja pääsivät jatkokarsintaan, jossa vastaan tuli kotipelissä Kaarinan Pojat. Peli päättyi 1-2 ja näin haaveet SM-sarjasta jäivät siihen. Kyseessä oli käsittämätön pupellus, josta lopulta seurasi se, että A-juniorien toiminta lopetettiin väliaikaisesti. Vaihtoehtona olisi ollut tietysti pelata Ykkösessä, mutta pelejä olisi ollut vähän eikä täten kannattavaa. Osa nuorista pelasi Kakkosessa ja Kolmosessa miesten pelejä ja tavoitteena on jatkaa A-junioreiden toimintaa ensi kaudella.
Itse edustusjoukkueen kausi lähti liikkeelle tammikuun lopussa, kun uusitussa Suomen Cupissa pelattiin lohkovaiheen ensimmäinen ottelu. OPS- ja HauPa-peleistä tuli voitot, mutta pelit ennakkoon kovempia RoPS:aa, PS Kemiä ja KPV:tä vastaan päättyivät kaikki 1-2-tappioon. Näin ollen kuuden joukkueen lohkossa loppusijoitus oli Ranelle niin tuttu neljäs ja pelit päättyivät siihen.
Ykkösessä ensimmäiset kolme peliä menivät hienosti: täydet pojot ja omissa ei soinut kertaakaan. Tuurilla ei ollut mitään vaikutusta... Valitettavasti hyvät fiilikset kuolivat täysin, kun joukkue hävisi käsittämättömästi oksettavalle OPS:lle. Sen jälkeen tulikin neljä voitotonta ottelua lisää ja kaiken kukkuraksi 1-0-päättynyt EIF-kotimatsi määrättiin uusittavaksi tuomarisekoilun takia.
Jonkinlainen piristysruiske saatiin, kun kesä-heinäkuun vaihteessa otettiin komeat voitot Gnistan- ja Haka-vieraspeleistä. Lisäksi aina vaikeaa TPS:aa vastaan pelattiin kotona maaliton tasuri. GrIFK-tasuri vieraissa oli paha munaus, josta seurasi jälleen hämmentävä tilanne: paljon yleisöä kerännyt kotiderby OPS:aa vastaan keskeytettiin pommiuhkauksen takia. Ottelu määrättiin uusittavaksi.
Tämän jälkeen otettiin hieno KPV-vierasvoitto ja kotitasuri Honkaa vastaan, mutta sitten tuli Jaro vierailulle voittaen murskalukemin 4-0 täysin ansaitusti. Masennus ei kuitenkaan iskenyt, kun EIF-vieraspelistä tuli voitto. Valitettavasti piristynyt Gnistan ryösti pisteet Oulusta, mutta uusittu kotiderby voitettiin onneksi tyylikkäästi 3-0. Tämän jälkeen nousuhaaveet saatiin kuopata, kun tukkaan tuli kolme kertaa putkeen.
Loppukausi oli pelailua ja tavoitteena oli paikka viiden parhaan joukossa ja toimia kiusankappaleena muille. Tässä joukkue onnistuikin, kun se lopulta sijoittui sarjassa neljänneksi ja voitti nousua tavoitelleen KPV:n. Kauteen ei voi olla tyytyväinen, sillä loppukaudesta peleissä kävi vähän porukkaa ja pelin taso vaihteli liikaa. Hyviäkin hetkiä mahtui mukaan, mutta ei tätä kautta kovin iloisin mielin halua muistella.
Taulukosta voi katsella, miten jengi pärjäsi kutakin joukkuetta vastaan. Kaikista hirveintä on, että OPS:lle hävittiin kaksi kertaa ja täten autettiin tätä vastenmielistä limanippua säilymään sarjassa. Honka oli kärkijoukkueista selvästi haastavin. Edelliskauteen verrattuna sarjasijoitus oli sama ja pistemäärä yhden pienempi. Joukkueen maaliero oli tuolloin tosin +19, kun nyt oli vaikeuksia molemmissa päissä kenttää.
Seuraavassa pelaajien tilastot (otettu
Sinitähtien sivuilta, mukana uusittavaksi määrätyt ottelut) ja omia ajatuksia (Ranen ajatuksia
täältä). Sopimuspelaajista MV Aleksanteri Patronen, P Niko Ronkainen, KK Samuel Kurttila, KK Santeri Laatikainen sekä H Jyri Vääräniemi eivät pelanneet minuuttiakaan. KK Onni Heikkinen pääsi kauden päätösottelussa haistelemaan Ykkösen tunnelmaa lisäajan minuutit ja MV Juuso Särkelä pelasi täydet minuutit samassa ottelussa päästäen kaksi maalia selkänsä taakse. Hyökkääjäksi merkattu Christian Bohui pelasi samaisessa ottelussa isot minuutit oikeana wingbackina.
Maalivahdit30. Johannes Wentin (28 ottelua, 2520 minuuttia, 9 nollapeliä, 38 päästettyä)
Perushyvä maalivahti Ykköseen. Tekee välillä huikeita torjuntoja, mutta jokunen maali taisi upota helpon oloisesti. Sopimuksessa on optio ensi kaudesta, joten jatkanee ja hyvä niin.
Puolustus4. Eero-Matti Auvinen (28 ottelua, 2520 minuuttia, 2 maalia + 1 syöttö)
Tuli talvella Hakasta ja kehittyi paljon kauden aikana. Hyvää pelaamista molemmissa päissä. Ura jatkunee liigaympyröissä.
5. Akseli Kalermo (25 ottelua, 2155 minuuttia, 0+0)
Aika mitäänsanomaton kausi minun silmääni. Ei toiminut pujottelukeppinä, mutta ei häikäissyt. Ihan hyvin topparille siis. Veikkaisin, että hakee liigasta paikkaa, mutta täällä olisi edelleen iso rooli tarjolla.
6. Markus Heikkinen (19 ottelua, 1414 minuuttia, 0+0)
Puolustuspelaaminen oli selvästi heikompaa, kun Mako ei ollut pitämässä kuria linjassa. Edelleen erinomainen pelaaja, mutta loukkaantumiset vaivasivat tätäkin kautta. Sopimus kattaa vielä ensi kauden ja toivottavasti jaksaa vielä pelata.
13. Niilo Hautala (24 ottelua, 1893 minuuttia, 0+1)
Sai liikaa peliaikaa tasoonsa nähden. Tähän tietysti vaikuttivat muiden pelaajien loukkaantumiset ja vähäinen kilpailu pelipaikalle. Rotaatiomiehenä pitäisin kyllä, mutta avauksen mies hän ei ole.
16. Aleksi Lappalainen (17 ottelua, 773 minuuttia, 0+0)
Jallu on ollut jo monta vuotta joukkueen mukana, mutta ei ole onnistunut vakiinnuttamaan itselleen pelipaikkaa. Loppukaudesta tuli enemmän minuutteja loukkaantumisten myötä – mies tuurasi jopa topparina! Toivottavasti jatkaa, koska pelaa asenteella ja tuntee joukkueen kuviot.
17. Jere Aallikko (26 ottelua, 2066 minuuttia, 2+4)
Keskikenttä on miehen varsinainen pelipaikka, mutta pelasi paljon vasempana wingbackina. Fysiikan puute näkyi välillä eikä se kovasti puhuttu potkutekniikkakaan näkynyt erikoistilanteissa. Hyvä yleismies, joka kelpaa rotaatioon, mutta ei ehkä avauksen kaveri.
19. Samuli Leppälä (19 ottelua, 1458 minuuttia, 0+0)
Potentiaalia näkyi jo viime vuonna ja tälle kaudelle aukesi paikka ykkösjoukkueeseen. Vasta 18v nuorukainen pelasi myös pelejä Suomen junnumajussa ja pärjäsi kokemukseen nähden hyvin Ykkösessä. Äkkiä vaan parin vuoden pahvi kouraan!
21. Juuso Kemppainen (15 ottelua, 851 minuuttia, 0+1)
Hyökkäävässä roolissa viihtynyt peluri istutettiin wingbackin paikalle, mutta kausi päättyi elokuun alussa, kun polvi vääntyi harjoituksissa. Nyt vaan hyvä kuntoutus ja sitten läpimurtokausi!
22. Sharp Räsänen (9 ottelua, 692 minuuttia, 0+0)
Tuli lainalle KuPS:sta, kun ukot puolustuspäässä kävivät vähiin. Ihan hyvä maku nuorukaisen otteista lopulta jäi ja kenties voisi palata ensi kaudeksi, jos ei liigassa saa peliaikaa?
Keskikenttä18. Josue Soto (11 ottelua, 488 minuuttia, 1+1)
Debyyttiottelu Honkaa vastaan oli lupauksia herättävä, mutta ei se seisonut lopulta. Edelleen kuitenkin kiinnostaa miehen potentiaali ja olisi kiva pitää hänet mukana ainakin talven ajan.
18. Marin Glavas (8 ottelua, 594 minuuttia, 0+1)
Kroatialainen tuli noin kuukausi ennen kauden alkua ja hänestä odotettiin keskikentän pallotaikuria. Onnistumisia hyökkäyspäässä ei kuitenkaan oikein tullut. Sopimus purettiinkin yhteisymmärryksessä heinäkuussa.
23. Matias Lindfors (20 ottelua, 1354 minuuttia, 0+2)
Aluksi pidin kaveria kymppipaikan pelaajana, mutta olikin tämmöinen keskikentän terrieri. Tykkäsin kaverin tyylistä ja harmillisesti loppukausi meni pöpeliksi loukkaantumisen takia. Jatko olisi hieno juttu, mutta haluaako palata takaisin etelään?
24. George Junior Tangko (10 ottelua, 449 minuuttia, 0+0)
Ikimuistoinen
debyytti Jaroa vastaan oli jäätävä ja muutenkin pelasi aika holtittomasti aina kentällä ollessaan – pistetään se vielä nuoruuden piikkiin. Sopparissa oleva kahden vuoden optio varmaan käytetään ja eiköhän mies siirry vuoden päästä viimeistään johonkin eurooppalaiseen suurseuraan.
29. Jair (21 ottelua, 1832 minuuttia, 3+0)
Hyvin Suomeen kotiutunut brassi pelasi perushyvän kauden ja upotti pilkut varmasti sisään. Sopimus jatkuu ja toivottavasti pelaa koko uransa täällä...
32. David Ramadingaye (22 ottelua, 1700 minuuttia, 3+2)
Seppoa vaivasi jälleen vaivat, mutta mielestäni samanlaista löysäilyä kuin viime kaudella ei nähty. Kauden kohokohta oli hattutemppu Hakaa vastaan vieraskentällä. En kannattajien kummipelaajaksi valitsisi ensi kaudelle, mutta jatko olisi hieno juttu.
Hyökkäys3. Tuomas Mustonen (22 ottelua, 1358 minuuttia, 6+3)
Erittäin sympaattinen helsinkiläinen teki kentällä ollessaan pirusti töitä, vaikka taito ei aina riittänytkään. Palaa takaisin etelään, mutta jätti varsin miellyttävän kuvan itsestään.
8. Petteri Pietola (7 ottelua, 392 minuuttia, 0+1)
Viime kausi meni pipariksi loukkaantumisen takia ja ei tämäkään kausi helppo ollut. Mies lähtikin elokuussa, kun sai stipendin yhdysvaltalaiseen yliopistoon. En tiedä, miten pelit ovat siellä kulkeneet, mutta on aina tervetullut takaisin!
9. Alberto Alvarado Morin (15 ottelua, 1187 minuuttia, 8+2)
Tuli Jovovicin korvaajaksi kesällä. Aluksi otteet olivat vähän heikkoja, mutta pääsi lopulta hyvään vauhtiin ja tässä olisi mainio kärkimies ensi kaudelle. On kuulemma tosin muualle siirtymässä, tiedä häntä.
10. Titi Essomba (24 ottelua, 1271 minuuttia, 5+3)
Pappa pyöritti Ykkösen pakkeja edelleen, vaikka oli pari kautta pelaillut Kakkosessa. Hieno mies ja viihdyttävä pelaaja. Loukkaantumiset ja siviilikiireet tosin häiritsivät kautta. Jos halvalla saisi pidettyä, niin menisi edelleeen "supersubina".
11. Aleksis Lehtonen (3 ottelua, 240 minuuttia, 0+0)
Tuli kesällä lainalle jostain syystä pariksi viikoksi ja pelasi pari peliä. Kiitos ja hei.
22. Sasa Jovovic (14 ottelua, 1246 minuuttia, 8+2)
Kovat oli odotukset miestä kohtaan ja kyllähän miehen preesensin kentällä näki. Pelityyliltään Sasa ei sopinut oikein Ranen pelikirjaan ja maaleista puolet tulivat rankkareista. Siirtyikin kesällä parilla saludopaketilla JJK:hon. Sellainen pelaaja, jota omat rakastavat, mutta vastustajat vihaa.
55. Hannes Seikkala (4 ottelua, 27 minuuttia, 1+0)
Jos Rane olisi tajunnut peluuttaa täydet minuutit jokaisessa ottelussa, olisi joukkue tehnyt yli 80 maalia. Ehhehheh. Kiva, että sai maalin tehtyä Jaroa vastaan ja katsotaan, nappaako paikan ensi kauden jengistä.
---
Rauno Ojanen
Yksi aikakausi AC Oulun historiassa tuli päätökseen, kun Rauno Ojasen sopimusta ei jatkettu (tai omien sanojensa mukaan ei halunnut jatkaa) ja näin mies on vapailla markkinoilla. Hän sai vetovastuun päävalmentajana syyskuussa 2012 Juha Malisen siirryttyä liigaympyröihin. Tätä ennen hän oli toiminut apuvalmentajana kaksi kautta.
Ensimmäinen kokonainen kausi 2013 päättyi turvalliseen vitossijaan 40 pisteellä. Tuolloin surullinen elokuu murskasi nousuhaaveet (kuudesta ottelusta kolme pistettä). Seuraava kausi oli kaksijakoinen: alkukaudesta joukkue oli putoamistaistossa, mutta viimeiset 14 peliä menivät rekordilla 10-4-0. Oulu oli lopulta sijalla neljä 47 pojolla - ykkössija jäi kolmen pisteen päähän. Kolmantena ollut Ilves nousi kabinettipäätösten myötä vielä liigaan. Jossiteltavaa jäi, sillä Ilveksellä oli saman verran pisteitä kuin Oululla, mutta maaliero meni sopivasti paremmaksi, kun he raiskasivat kauden viimeisessä pelissä Viikingit 10-0.
Kaudelle 2015 mentiin erittäin positiivisin fiiliksin ja kaiken kukkuraksi joukkue eteni Suomen Cupissa kahdeksan parhaan joukkoon. Ykkösessä kausi oli kuitenkin yhtä tervanjuontia ja maalinteko hirveän vaikeaa. Osumia syntyi 27 ottelussa vain 31 ja lopullinen sijoitus oli viides 44 pisteellä. Näistä lähtökohdista seuraavalle kaudelle ei ollut suuria odotuksia, mutta kesällä joukkue oli kaikkien iloksi jopa kärkipaikalla. Valitettavasti pää ei kestänyt päävastustajia JJK:ta ja TPS:ää vastaan, joten sarjasijoitus jäi neljänneksi 43 pojolla.
Päättynyttä kautta onkin jo analysoitu ja vähän huono makuhan siitä jäi. Raatin nurmi oli surkeassa kunnossa pitkään, mutta siitä huolimatta pyrittiin pelaamaan pallonhallintafutista, joka ei vain oikein toiminut. Haastetta lisäsivät loukkaantumiset ja muutokset pelaajistossa kesällä. Lopulta saatiin kuitenkin juhlia "Rane Trophyä", kun nelossija varmistui ennen viimeistä kierrosta. Päätösottelu EIF:iä vastaan saatiinkin pelata paineitta ja lopulta värikkäiden vaiheiden jälkeen peli päättyi 3-2-voitton ja Rane sai ihan positiiviset jäähyväiset.
Taktisesti "ranepallo" ryhmittyi aluksi 4-3-3, josta se vaihtui 2014 puolivälissä 4-4-2 keskikentän timanttiin ja 2016 taisi olla jonkinlainen 4-2-3-1. Päättyneellä kaudella pelattiin pääosin kolmen topparin systeemillä, mutta välillä loukaantumiset pakottivat siirtymiseen yksinkertaiseen 4-4-2. Oli ryhmitys mikä tahansa, seurafilosofiaan kuuluu pallonhallinta ja nuorten kehitys sen kautta ja ainakin jälkimmäisessä Rane ja muu valmennuspoppoo onnistuivat hyvin. Itse peli oli välillä varsin puuduttavan näköistä, kun palloa vain siirreltiin kaverilta toiselle ja palloton liike oli laiskaa. Myös hienoja hetkiä mahtui mukaan ja pelin kulkiessa sai hyvillä mielin laulaa sexy football-tsänttejä.
Pelaajien kehitys kun tuli mainittua, niin Ranen alaisuudessa pelanneista seuraavat kaverit ovat siirtyneet liigaympyröihin:
Aapo Heikkilä (RoPS)
Anselmi Nurmela (RoPS)
Aristote Mboma (SJK)
Lassi Nurmos (PS Kemi)
Matias Ojala (PS Kemi)
Rasmus Karjalainen (PS Kemi)
Tuure Siira (Ilves)
---
Joni Mäkelä (KuPS, Hakan kautta)
Niklas Jokelainen (Ilves, Stoken akatemian kautta)
Toni Tahvanainen (JJK, ilman häntä joukkue ei olisi noussut liigaan)
Myös ulkomaiden alasarjoista löytyy tuttuja pelaajia, esimerkiksi Tanskan divarista legendaarinen Morten Gerster Peipinen (Brabrand IF).
Rane ei toiminut päätoimisena valmentajana, vaan teki siviilitöitä futiksen ohella. Välillä aika oli kortilla ja stressiä riitti. Mies onnistui kuitenkin vakiinnuttamaan AC Oulun tason Ykkösen ylempään keskikastiin rajallisilla resursseilla ja auttoi nuoria pelaajia eteenpäin. Nähtäväksi jää, kuka se sankari on, joka Oulun liigaan johdattaa. Paljon Rane herätti tunteita ja itsekin olin miehen kullia pistämässä pölkylle toisinaan, mutta eihän tuota miestä voi vihata. Todella sympaattinen ihminen ja hänelle ei voi muuta kuin toivoa kaikkea hyvää jatkoon!
---
2018 ja uudet kujeetUudeksi päävalmentajaksi nimetty Mika Lähderinne aloittaa pestissään tammikuussa. Sopimus on vuoden mittainen kahden vuoden optiolla. Mies tunteekin Oulun jo entuudestaan, sillä "Diego" pelasi täällä kaudet 2010-2011. Valmennusura alkoi 2012 PK-37:n pelaajavalmentajana, jonka jälkeen hän vietti kauden 2014 JIPPO:n peräsimessä. Sieltä matka jatkui Kuopioon, jossa hän valmensi seuran B- ja A-junioreita. AC Oulun tiedotteen voi lukea painamalla
tästä.
Ykkösestä tippuivat GrIFK ja Gnistan ja tilalle nousivat AC Kajaani ja Klubi-04. Veikkausliigaan nousi TPS ja JJK palaa divariin. Liigakarsinnassa Honka kohtaa joko HIFK:n tai PS Kemin. Jos Honka ei nouse nyt, on se ennakkosuosikki voittamaan Ykkösen ensi kaudella.
Pelaajasopimukset jatkuvat Jairilla ja Markus Heikkisellä. Optiot löytyvät Johannes Wentiniltä, Josue Sotolta ja George Junior Tangkolta ja todennäköisesti ainakin Wentin jatkaa. Muiden pelaajien suhteen omia veikkauksia:
Jatkaa: Aleksi Lappalainen, Juuso Kemppainen, Niilo Hautala, Samuli Leppälä
50-50: Akseli Kalermo, David Ramadingaye, Jere Aallikko, Titi Essomba
Lähtee: Alvarado Morin, Eero-Matti Auvinen, Matias Lindfors, Tuomas Mustonen
Junnuille tietty tehdään verkkarisopimuksia. Toiveissa on, että AC Oulu saa kasaan tätä kautta tasaisemman nipun. Päättyneeseen kauteen joukkue lähti todella kapealla puolustuspään ringillä ja vähemmän yllättäen topparit loppuivat kesken. Lisäksi haastavaan wingbackin rooliin ei ollut tarpeeksi taitavia pelaajia.
Nyt sitten odotellaankin pelaajauutisia ja varmasti Mako yrittää yhteyksillään houkutella potentiaalisia pelaajia etelästä. Kaudella 2016 viihdyttänyt, puolustustaidoton Gilberto oli seuraamassa kauden viimeistä ottelua, joten olisiko hän tulossa? Kenties Aapo Heikkilä palaa Rovaniemeltä kotiin? OPS:n limanipusta voitaisiin pelastaa ainakin Felix Orishani ja Oskari Rounaja, joiden sopimukset päättyvät Transfermarktin mukaan.
Tammikuu tuntuu kaukaiselta, mutta nopeastihan se tämäkin kausi lopulta meni. Ei muuta kuin entistä kovempaa kannatusta ensi kaudella! Oi Oulu on!
