TURUN PALLOSEURAPerustettu: 1922
Saavutukset: 8 SM-kultaa, 12 SM-hopeaa, 11 SM-pronssia, 3 Suomen Cup -mestaruutta
Kaudet Suomen pääsarjassa: 72SEURAJOHTOHallituksen puheenjohtaja: Jouko Peräaho
Hallituksen jäsenet: Aimo Moisander, Raimo Rytö, Niklas Österlund
Toiminnanjohtaja: Kari Uronen
KAUSI 2016Jo pikavilkaisu sarjataulukoon osoittaa, että kausi 2016 oli pieni, mutta odotettu askel eteenpäin. TPS otti kaksi pistettä enemmän kuin kaudella 2015 ja voitti kaksi ottelua enemmän. Maltillista eteenpäinmenoa siis. Takapakkia tuli oikeastaan vain puolustuspäässä, jossa TPS päästi 38 maalia eli yli tuplat kauteen 2015 verrattuna. Vastapainoksi TPS pystyi kuitenkin myös tekemään tasan samat 20 maalia enemmän toiseen päähän, eli maaliero oli toista kautta peräkkäin +22. 51 sarjapistettä toi odotetusti karsijan paikan. HIFK onnistui voittamaan Ykkösen 50 pisteellä vuonna 2014, mutta yleensä TPS:n pistemäärällä karsinnat kutsuvat.
Kauteen mahtui kuitenkin paljon enemmän kuin pelkistä numeroista voisi päätellä.
Pelkkää joukkuetta ajatellen lähtökohdat olivat hyvät. Pelaajisto pysyi pääosin samana kuin vuonna 2015. SJK:hon lähtenyt Matej Hradecky ja KTP:hen palannut Jussi Aalto olivat tuntuvia menetyksiä, mutta mihinkään todelliseen uudelleenrakennukseen TPS:ssä ei jouduttu. Ennen kautta ovista sisään käveli vain Jani Virtanen, joka palasi Seuraan ja tällä kertaa sarjatasoa alemmas. Joukkueessa päästiin rakentamaan vanhojen pohjien päälle, ja kun nuori joukkue oli kliseisesti ilmaistuna vuoden kokeneempi, lähtökohdat olivat periaatteessa ihan hyvät.
Toimistolla tilanne oli kuitenkin täysin toinen. Seuran operatiivista toimintaa pyörittäneessä hallituksessa tilanne oli katastrofaalinen. Katastrofikauden 2013 jälkeen taustayhtiö FC TPS Turku Oy:n oli "pakko" tehdä voittoa kaudella 2014. Vuodet 2014 ja 2015 olivat kuitenkin edelleen rumasti tappiollisia, ja keväällä 2016 väistämätön oli jo edessä.
Aprillipäivänä 2016 avattiin joukkorahoitusanti, jossa Seura yritti haalia vähintään 300 000 euroa kasaan muun muassa kauden läpiviemiseksi. Mikäli tavoitesummaa ei olisi saatu täyteen, anti olisi rauennut ja FC TPS Turku Oy olisi hakeutunut konkurssiin.
Anti lähti vauhdikkaasti liikkeelle, mutta sittemmin tahti hiipui. Samaan aikaan kaupungilla liikkui huhuja, joiden mukaan seurajohto oli ajautunut täyteen pattitilanteeseen. Taustoilla peritepsiläiset henkilökysymykset ja klikit nousivat ilmeisen suureen rooliin. Kassa oli tyhjä, seura oli täysin lamaantunut ja jopa aina rauhallinen päävalmentaja Mika Laurikainen sanoi seuran omissa kanavissa, ettei näkyvissä ole sellaista pitkän tähtäimen suunnitelmaa, jollaisen puolesta hän on puhunut jo vuodesta 2014.
Samaan aikaan kausi alkoi kentällä nihkeästi. Avauskierroksella tuli 1-2-tappio Valkeakoskella. Seuraavan kierroksen 1-1-vierastasapeli sarjan ennakkosuosikkeihiin kuulunutta Jaroa vastaan oli paperilla kelvollinen tulos, mutta kun sen jälkeen tuli tappio GrIFK:lle ja täydellinen kotisulaminen KTP:tä vastaan, kausi oli alkanut saldolla 0-1-3. Kun samalla peli itsessään ei näyttänyt kovin hääviltä ja Seura oli ainakin ulkoapäin katsoen täysin kaoottisessa tilassa, nousu tuntui utopialta.
Sen jälkeen alkoikin kentällä melkoinen liito. Jazz piestiin kotikentällä maalein 5-1, ja voitottoman putken jälkeisistä 15 ottelustaan TPS otti 12 voittoa ja ilmoittautui sarjan kärkikahinoihin. Hallituksessa tapahtui kaivattuja muutoksia, kun Tomi Aalto poistui talosta ja puheenjohtaja Niklas Österlund siirtyi hallituksen rivijäseneksi. Kuukaudella pidennetty rahoitusanti merkittiin täyteen heinäkuussa, jolloin TPS:n lähitulevaisuus oli taloudellisesti turvattu.
Kentällä kausi jatkui loppuun asti mukavasti. Elo-syyskuuhun osui vaikea jakso, jonka aikana TPS voitti viidestä ottelusta vain yhden, mutta sitä voinee pitää luonnollisena vaihteluna kesän liidon jälkeen.
Viimeistä edellisen kierroksen 1-0-voitto Oulussa takasi sen, että jopa mestaruus oli päätöskierroksella mahdollinen, mutta sinällään komea 3-0-voitto EIF:stä ei auttanut, kun JJK kaatoi samaan aikaan AC Oulun.
Seurasi kesästä asti kiiman- ja pelonsekaisin tuntein odotettu liigakarsinta naapuri FC Interiä vastaan. Materiaaliero Interin eduksi oli kiistattava valtava, mutta kun Inter oli sillä materiaalilla jo onnistunut tyrimään itsensä karsintaan, niin sen pudottaminenkaan ei olisi utopiaa. Erinomaista onnistumista se toki vaatisi.
Ensimmäinen osaottelu Paavo Nurmen stadionilla alkoi täydellä Inter-dominoinnilla, ja maalivahti Oskari Forsmanilta vaadittiin pari huipputorjuntaa. TPS pääsi kuitenkin illan edetessä peliin alati paremmin mukaan ja loi jokusen maalintekopaikankin. 0-0-tulos tiesi sitä, että toisessa osaottelussa tappion välttäminen veisi TPS:n Veikkausliigaan.
Veritas Stadionilla ottelu oli panoksiin nähden yllättävän avoin. TPS:lläkin oli omat hallintajaksonsa ja maalintekopaikkansa, mutta niissä joko jännitti liikaa tai ruuti oli muuten vain märkää. Pahin tapahtui sitten toisen puoliajan alussa, kun läpi kauden takkuillut erikoistilannepuolustaminen petti ja Kosta Manev vei Interin kulmapotkusta johtoon.
Yksi maali olisi toki edelleen riittänyt TPS:lle liigapaikkaan, mutta johtomaalinsa jälkeen Inter tappoi pelin erinomaisesti eikä TPS:llä ollut kuin pari puolittaista paikkaa pelin tasoittamiseen. Loppuminuuteilla TPS nosti pakkaansa, mikä poiki paljon enemmän vastaiskuja Interille kuin kunnon hyökkäyksiä TPS:lle. Yhdestä loppuminuuttien vastaiskusta Bajram Nebihi lopulta paketoi pelin ja varmisti sen, että TPS:n taival jatkuu Ykkösessä. Liigahaave eli oikeastaan yllättävänkin realistisesti niin kauan, kuin ottelupari oli tilanteessa 0-0.
Lopulta liigakarsinta ratkesi yksinkertaisesti tasoeroon liiga- ja divarijoukkueen välillä. TPS jäi Ykkösessä maaleitta vain kaksi kertaa koko kaudella, Inter nollasi Tepsin kahdesti neljässä päivässä.
Kokonaisuutena kausi päätyi heittämällä plussalle. Miesten ykkösjoukkue otti askeleen eteenpäin, naiset voittivat SM-hopeaa ja A-nuoret mestaruuden. Liigapaikatta jääminen luo kuitenkin isoja haasteita ensi kaudelle.
PELAAJA-ARVOSTELUT 2016Huomautettakoon, että nämä ovat sivullekirjoittajan omia näkemyksiä, joiden on tarkoitus toimia lähinnä keskustelun herättäjänä.
12 Oskari Forsman: 23 ottelua
TPS päästi huomattavasti enemmän maaleja kuin vuotta aiemmin, mutta sitä ei oikein saa Forsmanin piikkiin. Luotettava maalivahti, joka nappaa myös tarvittavia huipputorjuntoja. Piti karsinnoissa TPS:n liigahaaveet hengissä.
35 Jere Aalto: 4 ottelua
Tuurasi Forsmania muutamassa ottelussa ja pelasi ihan kelvollisella tasolla. Tällä otannalla on vaikea sanoa sen enempää.
-------------------------------------------------------
3 Juri Kinnunen: 26/3, 2 YC
Joukkueen tärkeimpiin pelaajiin kuuluva hyökkäävä vasen pakki. Tunnollisuutta ja taistelutahtoa ei voi kuin ihailla. Ykkösen tasolla pelitaitojakin on sinne ihan parhaimmistoon saakka. Suurimpana heikkoutena se, että vasen jalka taitaa olla pelkkää juoksemista varten.
4 Rasmus Holma: 19/2, 8 YC
Toppari, joka hoitaa kovanaaman hommat hienosti. Piti Njazi Kuqinkin pihdeissä karsintojen ensimmäisessä osassa. Loistava asenne, paljon vahvuuksia puolustuspään pelissä, mutta pelinavaaminen ei todellakaan häikäise. Pykälän varmaotteisempi kuin Liespuu.
5 Mikael Liespuu: 11(3)/0, 2 YC
Rotaatiotoppari, joka pystyy pääosin hoitamaan hommat omaan päähän, joskaan ei täysin virheettömästi. Pelinavaaminen on iso heikkous, tekee ylipäätään välillä isoja virheitä.
7 Sami Rähmönen: 27/2, 0 YC
Kaksijakoinen tapaus. Kiistatta joukkueen johtavia avainpelaajia, huippulaitapakki Ykkösen tasolle ja seuraikoni, mistä kertoo kauden päätteeksi myönnetty kultamerkki 350 ottelusta TPS-paidassa. Sitten se iso mutta: onko sittenkään sellainen pelillinen liideri, mitä 233 liigapelin mieheltä toivoisi? Ei välttämättä ole sellainen pelaaja, joka tekee kanssapelaajistaan parempia ja toden teolla potkii joukkuetta eteenpäin, niin hieno mies kuin onkin.
15 Miro Tenho: 19/0, 4 YC
Pieni loukkantuminen syyskaudella pudotti avauksesta, kun Friberg-Holma kostautui yllättävän tasokkaaksi topparipariksi. On silti TPS:n toppareista se potentiaalisin. Ei samanlainen mörssäri kuin Liespuu tai Holma, mutta merkittävästi rauhallisempi, peliälykkäämpi ja parempi pelinavaaja.
21 Niklas Friberg: 7(10)/2, 2 YC
Sai paljon vastuuta laidan eri pelipaikoilla 2015, mutta näytti jäävän sivurooliin 2016. Teki kuitenkin yllättävän comebackin syksyn aikana, kun Laurikainen kokeili Fribergiä topparina. Toi sillä paikalla puolustukseen rauhallisuutta ja pallollista osaamista. Epävirallinen vuoden comebackin palkinto.
Muut puolustajat:28 Juho Montola 1(2)/0, 0 YC----------------------------------------------------------
11 Jani Virtanen: 15(8)/8, 1 YC
Kaikki tietävät, että jos Virtasen asenne olisi ihan tapissa, Jamppa tekisi komeaa uraa vähintään Veikkausliigassa ja todennäköisesti ulkomailla. Tiettyjä puutteita pitää siis katsoa sormien läpi. Oli tehokas ja tärkeä osa TPS:n joukkuetta.
16 Santeri Peltola: 2/0, 2 YC
Maalailtiin joukkueen runkopelaajaksi, mutta loukkaantu heti alkukaudesta ja kausi päättyi siihen. Potentiaalia on paljon, toivottavasti pääsee rytmiin kiinni.
17 Waltteri Peltola: 4(6)/1, 1 YC
Nuoremmalla Peltolalla on intoa ja sähäkkyyttä, mutta ei ole ainakaan omaan silmään näyttänyt vielä mitään sellaista ominaisuutta, jolla kisailtaisiin avauskokoonpanon paikasta. Ehkä ensi kaudella?
22 Niklas Blomqvist: 11(14)/1, 2 YC
Odotukset olivat kovat, mutta armeija häiritsi kauden alkupuoliskoa eikä Blomqvist päässyt sen jälkeen missään vaiheessa kunnon rytmiin. On kuitenkin lupaava, pelinrakennuskykyinen keskikenttäpelaaja. Innolla odotan, mitä tapahtuu, kun saa ehjän treenikauden alle ja pääsee toivottavasti alusta asti kunnolla mukaan ensi kaudella.
26 Jonni Peräaho: 25/2, 5 YC
Keskikentän polkukone. Tekee valtavasti duunia kumpaankin kenttäpäätyyn. Kovassa pelitempossa parempia vastustajia vastaan rajat tulevat vastaan, jolloin virhealttius kasvaa. En näe mitään syytä, miksi Peräaho ei voisi kuulua joukkueen runkopelaajiin niin kauan, kuin sarjataso on tämä, mutta liiga saattaisi olla jo liikaa. Yrittää aina ottaa kaiken irti niistä taidoista jotka on saanut, joten itse en ainakaan osaa olla arvostamatta.
32 Abukar Mohamed: 18(3)/1, 2 YC
Tuli TPV:stä Seuraan pitkä tähtäin mielessä, mutta Peltolan loukkaantuminen avasi pelipaikan jo nyt. Teki yllättävän läpimurron ja pelasi loistavan kauden. Peräahon tavoin todella juoksuvoimainen ja dynaaminen kahden suunnan keskikenttäpelaaja. Pelaa kuitenkin kokonaisuutena kypsemmin, pallollista taitoa on enemmän ja fyysiseenkin peliin on rahkeita jo nyt. Erittäin potentiaalinen liiga-TPS:n runkopelaaja, jos nousu nyt vihdoinkin tulisi.
27 Lucas Gabrielsson: 10(7)/0, 1 YC
Sai omat näyttöpaikkansa, muttei oikein koskaan säväyttänyt. Taitoa on, mutta se ei tule oikein millään tavalla esiin. Motivaatio pelaamiseen on kaiketi ylipäätään ollut viime vuosina vähän niin ja näin, eikä tällä menolla uskalla paljoa odottaa lahjoista huolimatta.
Muut keskikenttäpelaajat:23 Roope Läpinen: 0(1)/0, 0 YC
29 Ilari Koljonen: 0(5)/0, 0 YC
----------------------------------------------------------
9 Patrik Lomski: 0(5)/0, 0 YC
Tuli kesken kauden joukkueeseen profiilihankintana. Homma meni kaikkea muuta kuin suunnitellusti, koska syksyllä Lomski jäi jo kokonaan kokoonpanon ulkopuolelle, vaikkei ollut loukkaantunut. Olisi kiinnostavaa tietää, mikä tässä keississä oli lopulta se ongelma.
18 Mikko Hyyrynen: 21(1)/14, 2 YC
38-vuotiaana 14 maalia Ykkösessä. Muutenkin upeaa tekemistä niin johtajatyyppinä kuin pelaajana. Ovela, vahva ja sopivasti likainenkin hyökkääjä, joka käy vastustajan hermoille. Silti kaikki kentällä tapahtuva on toissijaista, kun ajattelee Hyyrysen roolia koko seurassa. Oli avainasemassa joukkueen äänenä keväällä, kun seurajohtoa putsattiin ja firmaa saateltiin jaloilleen. Päälle sitten roolit valmentajana ja tästä lähtien junioripuolella. Mulla on aika kova kynnys julistaa joku ei-turkulainen seuraikoniksi, mutta Hyyrynen on kahdella pestillään tehnyt niin kovaa työtä vaikeissa paikoissa, että ansaitsee tittelin heittämällä.
19 Oskari Jakonen: 14(8)/4, 3 YC
TPS:n laitapeli oli päättyneellä kaudella tehokasta, eikä Jakonenkaan lainkaan hullummin pelannut. Ei toisaalta ihan täysosumakausikaan, potentiaalia on Ykkösessä sinne lähemmäs kymmentä maalia.
20 Riku Sjöroos: 21(2)/8, 0 YC
Ominaisuudet olivat nähtävissä jo 2015, mutta silloin selässä oli puoli eläintarhaa. Tällä kaudella hyvä tekeminen muuttui sitten tehoiksikin. Hukkaa edelleen jonkin verran maalipaikkoja mm. louhikkokosketuksilla, mutta eteenpäin on menty.
24 Ilari Mettälä: 19(4)/12, 1 YC
Tehnyt minuutteihin verrattuna kovia tehoja TPS-paidassa niin syksyllä 2015 kuin kaudella 2016. Tekniikka on ilmeisen rajallista, mutta nopeutta riittää ja verkko heiluu kovalla prosentilla. Harmi, että tehot laskivat normaalista juuri liigakarsinnoissa. Mettälällä oli toisessa osaottelussa TPS:n parhaat tekopaikat, mutta silloin ruuti oli märkää.
SOPIMUSTILANNEMaalivahdit
-
Puolustajat
3. Juri Kinnunen (2017)
4. Rasmus Holma (2017)
7. Sami Rähmönen (2017)
15. Miro Tenho (2017)
21. Niklas Friberg (2017)
28. Juho Montola (2018, Gant Akatemia)
xx. Jami Siirtola puolustaja/kk (2017)
xx. Joni Mäkinen (2017)
xx. Otto Schultz (2017)
Keskikenttä
11. Jani Virtanen (2017)
17. Waltteri Peltola (2017)
22. Niklas Blomqvist (2017)
26. Jonni Peräaho (2017)
23. Roope Läpinen (Gant Akatemia 2018(?))
32. Abukar Mohamed (2018, Gant Akatemia)
Hyökkääjät
18. Mikko Hyyrynen (2017)
19. Oskari Jakonen (2017)
24. Ilari Mettälä (2017)
20. Riku Sjöroos (2017)
xx. Mika Ääritalo (2018)
Taustat:
Päävalmentaja: Mika Laurikainen (2017)
Valmentaja: Mikko Hyyrynen
Maalivahtivalmentaja: Jani Tuomala
Joukkueenjohtaja: Pekka Aarnio
Huoltaja: Tapani Elmeranta
Huoltaja: Asko Hytönen
Lääkäri: Olli Heinonen
Fysioterapeutti: Saara Hyyrynen
Videokoordinointi: Tuomas Sonck
LÄHTÖKOHDAT KAUTEEN 2017Kausi 2017 on TPS:lle vedenjakaja. Puheenjohtaja Jouko Peräaho on toistuvasti sanonut, että TPS on pyrkinyt pitämään toiminnan Ykkösessäkin mahdollisimman ammattimaisena, mutta vuosikaupalla siihen ei ole varaa (tappiot huomioiden voi perustellusti kysyä, onko siihen ollut varaa tähänkään asti). Rivien välistä on myös ollut luettavissa, että kausi 2017 on viimeinen, jolloin Ykköstä voi pelata nykypanostuksella. Heti putoamisen jälkeen 2014 TPS ilmoitti, että tavoitteena on paluu Veikkausliigaan viimeistään seuran 95-vuotisjuhlavuonna 2017.
Asetelma näyttää siis olevan se, että joko TPS nousee 2017, tai sitten toimintaa on jälleen pakko leikata, jolloin oletusarvona on sijoittuminen Ykkösen keskikastiin. Jos liigahaave ei nyt toteudu, edessä voi siis olla vielä pidempi korpivaellus kuin kukaan uskalsi olettaa tai halusi nähdä.
Suorittavassa portaassa lähtökohdat ovat suht hyvät. Mika Laurikainen jatkaa koutsina, Mikko Hyyrynen apuvalmentajana, ja nimimerkki Jasserin parturi on vihjaillut, että joukkuekin pysyisi kasassa paljon pelättyä paremmin.
Pelaajatilanteesta ollaan ilmeisesti viisaampia marraskuun ensimmäisen viikon jälkeen, joten tarkemmat spekulaatiot jätettäneen sinne. Huhujen mukaan näyttää kuitenkin sieltä, että esimerkiksi Miro Tenho ja Ilari Mettälä olisivat tällä erää jäämässä Tepsiin (ensimmäisestähän saataisiin siirtokorvauskin, mikäli olisi lähdössä). Painavimmin äänenpainoin foorumilla on spekuloitu Sami Rähmösen jatkoa. Rähmönen täyttää toki seuraavaksi 30, on nähnyt Suomen kentät varsin huolellisesti ja on jo asettunut siviilielämään, mutta saa nähdä, onko lopettamishuhuilla mitään totuuspohjaa. Patrik Lomskin ja Lucas Gabrielssonin jatkon puolesta en näillä näytöillä löisi vetoa. Pelaajamarkkinoilla talous sanelee tietenkin jotakuinkin kaiken.
Ilokseni yllätin itseni ajattelemasta, ettei mitään ammottavia aukkoja joukkueessa edes ole, mikäli nykyrunko nyt tosiaan pysyy kasassa.
Maalivahtiosastolla Forsmanilla on optiovuosi, enkä ainakaan Seuran osalta näe mitään syytä, miksei optiota käytettäisi.
Puolustus oli tällä kaudella hatarampi kuin 2015, mutta en näe, että vika olisi niinkään materiaalissa. Nyt pitäisi vain löytää se perusvarma topparipari, joka oli kateissa suurimman osan päättyneestä kaudesta. Niklas Friberg ilmoittautui yllättäen topparikilpailuun mukana syksyllä ja teki sen ilmeisen vakuuttavasti. Omissa papereissani Miro Tenho on tämän joukkueen ehdoton ykköstoppari, jonka varaan lähtisin puolustuslinjaa rakentamaan. Rasmus Holma ja Mikael Liespuu toisivat erilaisina pelaajina kovuutta keskuspuolustukseen, mutta kummankin ajoittaiset koomailut häiritsevät. Tenho ja Friberg saattaisivat taas yhdessä pelatessaan olla liiankin samanlaisia. Holma-Liespuu-topparipari on näyttönsä antanut, ei jatkoon.
Keskikentällä kulmapalaset on periaatteessa kiinnitetty. Mohamedilla on käsittääkseni kolmevuotinen akatemiasopimus, joka tehtiin ennen viime kautta. Peräaholle tuskin on muualla valtavaa kysyntää, joten eiköhän puheenjohtajan poika jatka, jos Seura niin haluaa (ja uskon haluavan). Niklas Blomqvistilla on sopimus ensi kaudesta.
Keskustassa on kaksi merkittävää kysymysmerkkiä, sillä Santeri Peltolan ja Jani Virtasen sopimukset ovat käsittääkseni katkolla. Peltolasta kaavailtiin avainpelaajaa jo päättyneeksi kaudeksi, enkä näe mitään syytä, miksi jatkoa ei leivottaisi, jos asia on TPS:stä kiinni. Toki asia riippuu paljon siitä, miten kuntoutuminen on sujunut. Jos kaikki on mennyt suunnitelmien mukaan, Peltola ehtisi varmaankin vetää vielä ehjän pre-seasonin.
Virtasen kohdalla kyse on puolestaan rahahommista ja pelaajan omista suunnitelmista, mutta sellaisia merkkejä en ole havainnut, että Virtasta kauheasti ainakaan muualle vietäisiin.
Hyökkäyksessä Jakosella ja Hyyrysellä on sopimus, ja eiköhän Sjöroosillekin sellainen leivota. Mettälää viedään foorumhuhuissa muualle, mutta hän lienee niitä pelaajia, joiden kohdalla on syytä odottaa rauhassa tämän viikon uutisia.
Maalintekorintamalla oli jo nyt ihan mukavasti leveyttä, enkä ole siinä mielessä tehojen suhteen huolissani. Hyyrynen vaikuttaa kuitenkin olevan joukkueen ainoa selkeä ysipaikan pelaaja. Toinen vaihtoehto sille paikalle ei olisi pahitteeksi, vaikken hetkeäkään epäile Hyyrysen tason saati fysiikan riittävyyttä ensi kaudellakaan.
Talous on kuitenkin edelleen aika heikoissa kantimissa. Kannattajana on helppo haluta joukkueeseen vaikka mitä, mutta kirstun kokohan asian lopulta määrittelee. Saa nähdä, millaisia eväitä TPS:llä on naarata joukkueeseen ulkopuolisia vahvistuksia. Oma, nuori runko pysynee kuitenkin kasassa. Sillä on jo tähän mennessä tehty nousujohteista työtä, mutta kaikesta päätellen nyt on jo lunastuksen aika.
Kaikkein eniten tässä toivookin sitä, että järki pysyisi päässä. Liigassa maltillisella budjetilla pelaaminen olisi taloudellisesti suhteessa helpompaa, jos jonkinlaista ammattimaisuutta halutaan ylläpitää, mutta viime kädessä kaikkein tärkeintä on Seuran olemassaolo. Uskon, että Peräaho ja Uronen tiedostavat tämän. Nousu olisi todella tärkeä, mutta ainakin allekirjoittanut on lopen kyllästynyt TPS:n venäläiseen rulettiin.
OBS! Pelaajasopimusluettelo on kopioitu seurojen sopimustilanteet -topicista, ja siinä on muutamia puutteita (mm. Peräahon sopimus merkattu päättymään 2015). Jos joku pystyy auttamaan listan päivittämisessä, apua otetaan mieluusti vastaan.
