KausiyhteenvetoaHommahan meni taas talvella viikinkimäisesti uusiksi, kun Pasi Hyyhö vaihtoi maisemaa ja pelastustalkoisiiin napattiin nopealla aikataululla tuttu mies: Alexander Baranov. Silloin ajatukset menivät siihen suuntaan, että joko taas menee koko juttu uusiksi ja opetellaan pelaamaan kauden verran. Lopulta muutos oli kuitenkin onneksi. Kokenut Baranov otti homman haltuun ja jo harjoituskaudella Idän punaiset repi aika hyviä tuloksia, vaikkei peli aina niin kaunista ollut.
Pelitapa vaihtui melkein peilikuvaksi aiemmasta, kun hyyhöläinen hieronta korvautui toppareiden heittämillä palloilla linjan taakse ja vauhdikkailla suunnanmuutoksilla. Kaikki eivät uuden luotsin suoraviivaisesta tyylistä niin kentällä kuin palautteen antamisessakin pitäneet, ja mm. Alaeddin Alaeddine pakkasi kamppeensa ja suuntasi Vantaalle. Toisaalta ennen pienessä roolissa olleista Jan Eklundista ja Jere Pulkkisesta kuoriutui aivan uudet pelaajat, uusi topparihankinta Pierre Nlate näytti vakuuttavalta ja Emongo Osongo näytti harjoituskaudella juoksevan läpiajoon pari kertaa pelissä vastustajaa kuin vastustajaa vastaan.
Kauden avaus MuSa:a vastaan toi voiton, mutta sen jälkeen näytettiin juuttuvan tasapeleihin, kun kolme seuraavaa ottelua päättyi pistejakoon. Loppuhetkien draamaakaan ei puuttunut, kun välillä Denis Pervov pelasti tasurin viime hetkien rankkaritorjunnalla, välillä voitto karkasi viime hetkillä ja välillä taas Viikingit puristi väkisin rinnalle. Sitten palaset alkoivat loksahdella, ja seuraavat viisi peliä toivat neljä voittoa. Vastustajina oli toki kevyen pään EsPa, Peimari ja NuPS mutta myös kautta ennen lohkon selvänä ykkössuosikkina pidetty TPV. Baranovin hioman pelin ideat alkoivat kirkastua. Pelaajat tiesivät, mitä odottaa toisilta ja mihin palloa koetettiin toimittaa. Puolustus pysyi hyvin paketissa, ja Viikingit kesti vastustajan luomaa painetta usein päästämättä maaleja.
Lohkossa pelattiin paljon ristiin, ja Viikingitkin hävisi kahdesti BK-46:lle ja kerran SalPa:lle, joiden kanssa se taisteli kärkikastin paikoista. Jotenkin kuitenkin aina näillekin tuli pistemenetyksiä, ja vaikka viisi peliä ennen kauden loppua SalPa näytti marssivan selvään lohkovoittoon, toi Viikinkien viiden voiton putki kesken kauden mukaan tulleen Joel Paatelaisen mättäessä maaleja Idän punaiset kauden lopussa rinnalle ja ohi. Viimeisellä kierroksella kaiken piti vielä mennä aivan nappiin, mutta niin vain toteutui sekin, että SalPa ja BK-46 hävisivät viimeiset pelinsä Viikinkien voittaessa Pierre Nlaten survomalla maalilla Jazzin 3-2. Odottamaton toteutui ja nousukarsinta odotti. Samalla oli edetty cupissakin viimeiselle kierrokselle, eikä viimeisellä pelillä olisi Viikinkien kannalta väliä vaan talven lohkovaiheeseen selvittiin siinäkin.
Itse karsinta jäikin sitten aika torsoksi. Palloliiton viimeisen cupin pelin kanssa harrastama itsensä nolaaminen ja oman kilpailunsa päälle kuseminen kuumensi tunteita, mutta taisi enemmän sekoittaa pakkaa kuin luoda taistelutahtoa. Koko nousukarsinta meni yliyrittämiseksi, ja Klubi-04 otti lopulta yllättävänkin helpon voiton Viikinkien lahjoitellessa tukun maaleja ja sekoillessa samalla, kun Klubi-junnut pelasivat todella mallikasta jalkapalloa. Lopputulos 9-1 ja opittavaa jäi.
Koko kausi oli kuitenkin huikea menestys, kun ennen kauden alkua saattoi taas pitää sarjapaikan säilyttämistä sopivana tavoitteena. Valmennusduo Baranov & Suetov jatkavat ensi kesään (ellei talvella tule taas viikinkimäisiä käänteitä) ja nyt tuntuisi olevan tilaisuus rakentaa rauhassa upean kauden päälle. A-juniorien SM-karsintapaikka tuo ryhmään varmasti kiinnostuneita nuoria pelaajia ympäri Helsinkiä, ja huhut kertovat, että myös kiinnostavia paluumuuttajia olisi tarjolla.
Joukkuetta lienee siis mahdollista maltillisesti vahvistaa, ja hyvää silmää hankinnoille tähän asti osoittanut Baranov on epäilemättä hyvä mies tätä tekemään. Nuoret Vuoripelto, Abdi, Chydenius, Torala, Talka ja Viljanen ovat taas vuoden vanhempia, ja ehkä jo valmiita lunastamaan paikkansa Kakkosen tasolla.
Tärkeimmistä jatkosopimuksista Teemu Honkaniemi pisti jo nimensä paperiin ja sekä Jesse Mutikainen että Ville Varila jatkavat. Joel Paatelainen pitäisi ehdottomasti saada jatkamaan, samoin Thurlingin veljekset, puolustuksen Nlate ja Eklund sekä Hussein Mohamed ja Nemanja Biga laidoilla. Ennen muuta joukkue tarvitsee leveyttä, sillä varsinkin nousukarsinnoissa pari kriittistä poissaoloa teki aivan liian ison loven joukkueeseen. Suorilta tämän kauden jälkeen ei mielestäni kenellekään tarvitse näyttää ovea. Erityisesti tarvitaan parikin selkeää hyökkääjää, jottei olla ihan niin paljon Paatelaisen varassa.
Seuran organisaatio taas kaipaa edelleen kipeästi vahvistamista, ja kaikkien vapaaehtoisten kannattaakin olla yhteydessä, sillä kaikille käsille, aivoille, tunneille ja sponsorieuroille löytyy varmasti käyttöä, ja mitä enemmän meitä on, sen paremmin voi Viikingit.
Kauden suurimmat onnistujat:
+++ Valmennus: Baranov ja Suetov
++ Puolustuksen ydin: Eklund, Nlate ja Mutikainen
+ Hyökkäyksen tehoduo: Mohamed ja Paatelainen
Epäonnistujia en tämän kauden ryhmästä löydä.
Nyt hetki hengähdystaukoa, ja vuodenvaihteen jälkeen painetaan taas A:n SM-karsintaa ja pianhan se cupin lohkovaihekin jo häämöttää edessä.
