Rivelution-paitani (©TeukkaS) on pelottavan hyvä kuvajainen todellisuudelle. Vuoden 2021 kesällä se oli vielä loistossaan. Hölmöihin valintoihin takertuneena (toistuva kuivausohjelman käyttö) kuva alkoi haaleta turhan nopeasti. Vuoden 2023 kesällä kuva ja teksti olivat kuitenkin vielä riittävän selkeitä, että ne pystyi helposti tunnistamaan. Muutin pesutaktiikkaa kuitenkin liian myöhään ja rapautuminen oli jo alkanut. Tänä keväänä kuva ja teksti alkoivat olla jo tunnistamatonta pikselimössöä eikä tuon kanssa kehdannut käydä enää pihalla kuin enintään roskat viemässä. Syksyllä kainaloihin on ilmestynyt reiät ja tänä viikonloppuna toinen niistä ratkesi huomattavan suureksi. Lienee aika jättää hyvästit ja heittää paita pois.
Hauskaa? Traagista? Lohdullista? Haikeaa?
En osaa sanoa, mutta annan tarinalle kuitenkin kokonaisarvioksi 7,21. Saman verran kuin Riven viimeisen onnistumisen eli Slovenia-kotipelin tilastoarvosana.
Päätin sinnitellä paidalla katkeraan loppuun saakka ja niinhän siinä kävi, että kainalon reikä laajeni, mutta siitä alkoi myös repeämä, joka enteellisesti alkoi leikkautua kohti Riven kaulaa. Sinne asti ei onneksi päästy vaan lopulta paljasti vain nännini, minkä vuoksi periaatteessa olisin voinut ottaa sen jälleen myös julkiseen käyttöön, mutta nyt päätin antaa paidalle sen kaipaaman lopullisen rauhan. Paitaan liittyi paljon muitakin rakkaita muistoja, sillä jälkikasvu anto sille pusun ennen kuin suostui antamaan minulle. Nyt Rivelution ja hekuma ovat lopullisesti ohi.
Kiitos Rivelle silti kaikesta siitä, mitä en koskaan uskonut maajoukkuetta kannattaessani pääseväni kokemaan. Nykyinen taaperrus ei sinänsä haittaa, sehän on paluu tunnemuistona niihin hetkiin, kun maajoukkueesta kasvoi nuorelle Jb:lle kaikkea muuta rakasta urheilua suurempi asia, jonka rauhallisesti rytmittämä toivon ja epätoivon tanssi sai muuten turhan rauhallisen mielen aina hetkeksi keinumaan myrskyisille laineille. Täältä noustaan taan pikkuhiljaa pieneen kohti pientä valon pilkahdusta, joka vihjaa jostain paremmasta. Aiemmin tuo vihje oli vain tyhjä lupaus pidemmästä ilosta, mikä puolestaan oli osa tanssia. Nyt Riven ansiosta tunnemuistoon sekoittuu myös usko siihen, että pitkäaikainen riemun täyttämä jaksokin on mahdollista. Tuon riemun ilmentymäksi jääköön Gunnar Yliharjun kyyneleet.
Äänestys
