Rive "Markku" Kanerva

[Ken Doo Yanar Ee]

Millä tavalla voitto Islannista oli merkityksetön? Etenkin Islannille ottelulla oli todella paljon merkitystä.

[Snägäri]

En tiedä missä määrin kyse on vitsailusta, mutta on todella irvokasta jos Kanervaa tosissaan pidätte erinomaisena valmentajana. Aika hyvin Rive pystyy organisoimaan puolustuksen ja luomaan tsemppihenkeä, mutta pallollisen pelaamisen organisoinnissa on suuria puutteita, ja koska näin on, niin puolustus joutuu aina tosi koville ja kyse on liian monesti tuurista silloin, kun voittoja saadaan. On älyllistä epärehellisyyttä ottaa huomioon vain viimeisimmät kaksi peliä ja edellisen karsinnan viimeiset ottelut, unohtaen muut ottelut ja jättäen myös huomioimatta voitettujen pelien huonot osiot.

Jos Riven alaisuudessa jokainen peli on sitä, että itselle saadaan 1-2 hyvää maalipaikkaa ja vastustajalla on niitä iso tukku (okei, Kosovoa vastaan ei, mutta Kosovo oli heikko), niin miten ajattelette pitkässä juoksussa käyvän, varsinkin kovempia maita vastaan? Islantia vastaan oli tähdet kohdillaan, Islanti olisi voinut pelitilanteiden valossa ihan hyvin ottaa ainakin tasurin, sen sijaan Turkkia ja Ukrainaa vastaan homma ei toiminutkaan tuloksellisesti. Viime karsintojen Kreikka ja Romania-peleissäkin tuurilla oli iso osuus tuloksiin. Rive-pallolla voidaan saada pari hyvää tulosta silloin tällöin, mutta silloin kun pelataan n.10-ottelun sarja, niin hyvä onni voi kantaa vain niin pitkälle, eikä ole realismia olettaa Suomen venyvän joka matsissa ylisuorituksiin. Niihin hyviin tuloksiin vaaditaan ilmiömäistä venymistä puolustustilanteissa, erinomaista maalivahtipeliä ja suunnilleen 100 % onnistumista maalipaikoissa. Lisäksi kaikki hyvät tulokset tähän asti Riven alaisuudessa ovat tulleet panoksellisesti merkityksettömistä matseista.

Minä en vittuile enkä provosoi, iloitsin näistä parista voitosta ja olen aika helvetin mielelläni väärässä jos Suomi pärjääkin hyvin seuraavissa karsinnoissa, joissa pelataan seuraavia merkityksellisiä matseja. Lokakuun matsit Kroatiaa ja Turkkia vastaan antavat taas lisäosviittaa, mutta ei niissäkään mahdollinen onnistuminen ole tae pärjäämisestä ensi karsinnoissa, joissa Rive ensimmäistä kertaa mitataan ihan tosissaan. Katsellaan niiden aikana, että vieläkö halutaan patsasta rakennella.

Eikai kukaan oikeasti pidä Riveä minään valmentaja velhona. Mutta tämän vuosikymmenen hengetöntä, alistunutta ja masentunutta maajoukkuetta kun on tarpeeksi katsonut, niin tuntuu tämä Riven joukkue mahtavalta. Ei ehkä taktisia hienouksia, mutta pelaajat pelaa intohimolla, voittaa kaksinkamppailuja, näyttää ylipäätään joukkueelta ja ennen kaikkea voittaa pelejä.
Kyllä kaikki tiedostaa että peli on aivan hirveän näköistä suurimmaksi osaksi, ja sitä tuleekin parantaa. Tärkein asia on se, että tällä hetkellä maajoukkueen ympärillä on ensimmäistä kertaa vuosiin positiivinen tunnelma pelaajien, median ja fanien puolelta. Nautitaan siitä.

[Spure]

Hiukan tässä on tullu Paxua siinä mielessä ikävä, että silloin Suomella oli selkeä pelitapa. Toki tuo pelitapa ei sitten ollut Suomen tasoiselle joukkueelle sopiva. Backe yritti tuoda suoraviivaisempaa tapaa, mutta meni vähän toiseen ääripäähän överiksi. Rive on keskitie, mutta aika keskinkertainen valmentaja maajoukkuetasolle. Tuloksellista parannusta Suomi kaipaa tällä hetkellä eniten ja sitä kautta uutta boomia. Tällä hetkellä Rive siis on ihan sopiva valmentaja. Ehkä toivoisin kuitenkin, että  seuraaviin karsintoihin etsittäisiin taas uutta kaveria. Ei kuitenkaan väkisillä, vaan tarkkaan harkittu valinta. Joku joka on kokenut ulkomailla pelaamista ja valmentamista, nähnyt vähän enemmän kuin Rivet ja Paxut. Innostaisi pelaajia ja omaisi auktoriteettia.

[törömömmö]

Minulle on ihan sama onko Rive erinomainen valmentaja vai ei. Näen mieluummin Suomen peräsimessä osaamattoman hannuhanhen, joka voittaa maagisella säkällään pelit, kuin hyvän valmentajan joka on kuin mustalla magialla tuomittu häviämään.

Siinä vaiheessa kun taika raukeaa niin luiskaan vaan mun puolestani.

[13ergkamp]

Eikai kukaan oikeasti pidä Riveä minään valmentaja velhona. Mutta tämän vuosikymmenen hengetöntä, alistunutta ja masentunutta maajoukkuetta kun on tarpeeksi katsonut, niin tuntuu tämä viime viikon joukkue mahtavalta. Ei ehkä taktisia hienouksia, mutta Perpa pelaa intohimolla, voittaa kaksinkamppailuja, näyttää ylipäätään joukkueelta ja ennen kaikkea voittaa pelejä.
Kyllä kaikki tiedostaa että peli on aivan hirveän näköistä suurimmaksi osaksi, ja sitä tuleekin parantaa. Tärkein asia on se, että tällä hetkellä maajoukkueen ympärillä on ensimmäistä kertaa vuosiin positiivinen tunnelma pelaajien, median ja fanien puolelta. Nautitaan siitä.

Kyllähän sitä taisteluilmettä alkoi näkyä jo Backen aikana, eikä Riven puikkoihin tuleminen muuttanut tilannetta mitenkään erityisesti. Lauantain Islanti-peli oli sykkeeltään hyvä, eilinen taas luonnollisesti takapakkia.

Taktisesti eilinen peli oli mitäänsanomaton. Karseat etäisyydet eikä kunnollista reagointia. Kuka tahansa vl-valmentaja olisi hoitanut homman asiallisemmin?

Minulle on ihan sama onko Rive erinomainen valmentaja vai ei. Näen mieluummin Suomen peräsimessä osaamattoman hannuhanhen, joka voittaa maagisella säkällään pelit, kuin hyvän valmentajan joka on kuin mustalla magialla tuomittu häviämään.

Siinä vaiheessa kun taika raukeaa niin luiskaan vaan mun puolestani.

Niin sitä taikaa on kestänyt nyt viikonlopun yli, toki edellisillä kerroilla peräsimessä homma oli kieltämättä maagista.

[Spangen]

Taktisesti eilinen peli oli mitäänsanomaton. Karseat etäisyydet eikä kunnollista reagointia. Kuka tahansa vl-valmentaja olisi hoitanut homman asiallisemmin?

Kun keskikentän keskellä pelaa toppari Lam, on turha olettaa mitään kovin vahvaa luovuutta tahi reagointia. Sitä tuskin Jari Åhman tai Juha Pasoja miksikään muuttaa.

[13ergkamp]

Kun keskikentän keskellä pelaa toppari Lam, on turha olettaa mitään kovin vahvaa luovuutta tahi reagointia. Sitä tuskin Jari Åhman tai Juha Pasoja miksikään muuttaa.

Rupesin miettimään jotain nokkelaa / hassua vaihtoehtoa tuolle paikalle, mutta ei noita kyllä taida hirveästi olla. Mehu? Dahlström?

[Blancco]

En tiedä missä määrin kyse on vitsailusta, mutta on todella irvokasta jos Kanervaa tosissaan pidätte erinomaisena valmentajana. Aika hyvin Rive pystyy organisoimaan puolustuksen ja luomaan tsemppihenkeä, mutta pallollisen pelaamisen organisoinnissa on suuria puutteita, ja koska näin on, niin puolustus joutuu aina tosi koville ja kyse on liian monesti tuurista silloin, kun voittoja saadaan. On älyllistä epärehellisyyttä ottaa huomioon vain viimeisimmät kaksi peliä ja edellisen karsinnan viimeiset ottelut, unohtaen muut ottelut ja jättäen myös huomioimatta voitettujen pelien huonot osiot.

Jos Riven alaisuudessa jokainen peli on sitä, että itselle saadaan 1-2 hyvää maalipaikkaa ja vastustajalla on niitä iso tukku (okei, Kosovoa vastaan ei, mutta Kosovo oli heikko), niin miten ajattelette pitkässä juoksussa käyvän, varsinkin kovempia maita vastaan? Islantia vastaan oli tähdet kohdillaan, Islanti olisi voinut pelitilanteiden valossa ihan hyvin ottaa ainakin tasurin, sen sijaan Turkkia ja Ukrainaa vastaan homma ei toiminutkaan tuloksellisesti. Viime karsintojen Kreikka ja Romania-peleissäkin tuurilla oli iso osuus tuloksiin. Rive-pallolla voidaan saada pari hyvää tulosta silloin tällöin, mutta silloin kun pelataan n.10-ottelun sarja, niin hyvä onni voi kantaa vain niin pitkälle, eikä ole realismia olettaa Suomen venyvän joka matsissa ylisuorituksiin. Niihin hyviin tuloksiin vaaditaan ilmiömäistä venymistä puolustustilanteissa, erinomaista maalivahtipeliä ja suunnilleen 100 % onnistumista maalipaikoissa. Lisäksi kaikki hyvät tulokset tähän asti Riven alaisuudessa ovat tulleet panoksellisesti merkityksettömistä matseista.

Minä en vittuile enkä provosoi, iloitsin näistä parista voitosta ja olen aika helvetin mielelläni väärässä jos Suomi pärjääkin hyvin seuraavissa karsinnoissa, joissa pelataan seuraavia merkityksellisiä matseja. Lokakuun matsit Kroatiaa ja Turkkia vastaan antavat taas lisäosviittaa, mutta ei niissäkään mahdollinen onnistuminen ole tae pärjäämisestä ensi karsinnoissa, joissa Rive ensimmäistä kertaa mitataan ihan tosissaan. Katsellaan niiden aikana, että vieläkö halutaan patsasta rakennella.

Tottahan tämä on, mutta hiukan voisi myös antaa Rivelle armoa, koska Suomi kohtaa joka ottelussa käytännössä joko vähintään yhtä hyvän joukkueen tai sitten huomattavasti itseään paremman. Se on aika paljon vaadittu, että altavastaajana on kaikilla mittareilla ottelun sisällä vastustajaa parempi. Juuri siitä vastustajan hyvyydestä johtuen niitä maalipaikkoja ei kovin montaa per ottelu saa ja sen takia niistä sitten pitäisi kovalla prosentilla viimeistellä. Samoin pallonhallinta on erittäin vaikeaa, jos vastustajan prässi on hyvää ja pelaajien tekninen taitotaso erittäin korkea. Ei siinä silloin pallonhallintavaiheessa paljon levätä pallon kanssa, vaikka tällaista fraasia usein kuuleekin käytettävän.

[törömömmö]

Niin sitä taikaa on kestänyt nyt viikonlopun yli, toki edellisillä kerroilla peräsimessä homma oli kieltämättä maagista.

Saatan muistaa väärin, mutta ei se peli hyvältä näyttänyt silloinkaan kun Suomi edellisten karsintojen lopussa napsi säkällä tappiottoman putken.

Rive on tehnyt hyvää tulosta maajoukkueiden peräsimessä. Mitä useammin jokin epätodennäköisenä pidetty asia toistuu, sitä pienemmällä todennäköisyydellä kyse on sattumasta.

[supstanssi]

Täytyy sanoa että siitä on aikaa kun Islannin voittamista kotona ja Kosovon voittamista vieraissa (molemmat noin yhdellä rakennetulla maalipaikalla ja useiden hyvien mahdollisuuksien totaalisen hukkaamisen jälkeen) on pidetty kovana näyttönä. Mutta kun itseluottamus, odotukset ja vaatimustaso on laskenut pakkasen puolelle niin näinkin voi olla.

[törömömmö]

Täytyy sanoa että siitä on aikaa kun Islannin voittamista kotona ja Kosovon voittamista vieraissa (molemmat noin yhdellä rakennetulla maalipaikalla ja useiden hyvien mahdollisuuksien totaalisen hukkaamisen jälkeen) on pidetty kovana näyttönä. Mutta kun itseluottamus, odotukset ja vaatimustaso on laskenut pakkasen puolelle niin näinkin voi olla.

Itse ainakin katson Rive näytöiksi myös Paxun palavien raunioiden jälkeisen uskonpalautuksen.

Nähtäväksi jää kun Rive saa nyt valmentaa alusta asti, eikä tehtävänä ole vain korjata edeltäjien sotkuja.

[muumi]

Kyllähän se niin on, että erityisesti maajoukkueen pelit on vain tulosurheilua. Ihan höpinää - ennenkaikkea voittojen jälkeen! - miettiä näyttääkö peli oikeanlaiselta. Suomen viime vuosien tilastot ihan hirveitä, muiden kuin Kanervan kanssa, joten nyt syytä painaa kaasua eikä miettiä pallonhallinnan sujuvuutta tai hyökkäysmallien määrää.

Jalkapalloa voi valmentaa monella tavalla, mutta miesten A-maajoukkueessa vain tulos ratkaisee. Nyt höpistään että väärin voitettu. Kanerva ei kuulu trendikkääseen pallonhallinta- ja peliasentokoulukuntaan, vaan vihdoin maajoukkueessa puhutaan tunteesta ja itseluottamuksesta. Lähdetään voittamaan pelejä eikä rakentamaan pelityyliä. Kaikki se puhe vaikuttaa siihen miten kentällä esiinnytään. Onko keskittyminen vähän liikaa syöttösuunnassa vai voitanko vain sen kakkospallon.

Ja uskon tämän kanervamaisen pelin olevan suomelle paras. Ei pienet nyanssit, vaan ilkeä, itseluottamusta ja haluja puhkuva joukkue, joka saattaa tehdä joskus vääriä valintoja kentällä, mutta tekee vastustajan olemisen ikäväksi. Arajuuri, Hetemaj, Lod, Ring, Mosa, Granlund jne - kovia taklauksia ja kakkospallojen voittamista.

Maajoukkueet näkee niin lyhyitä hetkiä, että siellä peli voi oikeasti perustua yksinkertaisiin malleihin ja kovaan tahtoon.

[13ergkamp]

Saatan muistaa väärin, mutta ei se peli hyvältä näyttänyt silloinkaan kun Suomi edellisten karsintojen lopussa napsi säkällä tappiottoman putken.

Nimenomaan, maagista oli että voittoja kairattiin sen näköisellä pelillä.

[Rikkiviisas]

Saatan muistaa väärin, mutta ei se peli hyvältä näyttänyt silloinkaan kun Suomi edellisten karsintojen lopussa napsi säkällä tappiottoman putken. Rive on tehnyt hyvää tulosta maajoukkueiden peräsimessä. Mitä useammin jokin epätodennäköisenä pidetty asia toistuu, sitä pienemmällä todennäköisyydellä kyse on sattumasta.

Molemmissa tilanteissa Kanerva on perinyt savuavat rauniot ja molemmilla kerroilla palaaminen perusasioihin sekä henkisen puolen kohennus on auttanut.

Toistumisen osalta taas niin tappiota Ukrainalle, tasapeliä Liechtensteinin kanssa ja sitä, että ennen näitä kahta peliä Kanervan maajoukkue oli voittanut vain Marokon, ei varmaan lasketa, koska muuten kysymys ei olisi jonkin asian toistumisesta?

Kanervan kyvyt punnitaan EM-2020 karsinnoissa, koska silloin ei enää paikata tulipaloja ja siivota edellisen sotkuja, vaan pitää rakentaa jotain uutta. Paatelaisen raunioiden siivoamisen ja nyt oman alkukauden pelien tyyliset esitykset tuskin riittävät koko karsintojen mittakaavassa. Peruspalikat Kanervalla ovat kunnossa, nyt vaan pitää luoda se sapluuna jossa materiaalista riippumatta on käsitys mitä tehdään (tämä puuttui Backelta) ja sitten materiaali- ja ottelukohtaisesti hienosäätää peliä (tähän kaatui Paatelainen).

[Toldo]

Muistetaan myös se miten Rive valmensi Pikkuhuuhkajat EM-kisoihin 2009. Valmentajavelho tai ei, niin onhan Rive aina takonut tulosta, tulosta ja tulosta.

[Rikkiviisas]

Muistetaan myös se miten Rive valmensi Pikkuhuuhkajat EM-kisoihin 2009. Valmentajavelho tai ei, niin onhan Rive aina takonut tulosta, tulosta ja tulosta.

Toki samalla pitäisi muistaa ne Kanervan muutkin karsinnat U21-joukkueessa ja täydellinen jäätyminen itse kisoissa...

[Kratos]

Itse kisoissa oli kyllä niin tekemätön paikka, että ennemmin nostaisin niitä muita karsintoja esiin

[Kyseenalaistaja]

Toki samalla pitäisi muistaa ne Kanervan muutkin karsinnat U21-joukkueessa ja täydellinen jäätyminen itse kisoissa...

Lohkon kolmen muuta joukkuetta olivat Englanti, Espanja ja Saksa

[Rikkiviisas]

Lohkon kolmen muuta joukkuetta olivat Englanti, Espanja ja Saksa

Itse kisoissa oli kyllä niin tekemätön paikka, että ennemmin nostaisin niitä muita karsintoja esiin

Wikipedian perusteella toki näin.
Sen sijaan itse peleissähän Suomi pelasi ihan ookoo ja vaikka pisteitä ei välttämättä olisi tullut, niin ilman jumittumista samaan taktiikkaan ja samoihin pelaajiin, olisi voinut tulla muutakin kuin yksi maali rangaistuspotkusta. Saksa-ottelun lopullahan vaihtojen myötä myös taktiikka muuttui ja peli parani.

Mutta tietysti aina voidaan muistella Vasaran ja Maanojan venymisiä karsinnoissa. Kisojen osalta hävittiin kenelle pitikin, joten ihan turhaahan on pohtia kuinka hävittiin, kun kerran pitikin hävitä.

[superDISA]

Kanervan erottaa muutamista aikaisemmista maju-valmentajista sen, ettei Kanervalla ole mitään voimakasta yhtä pelifilosofiaa tai pelitapaa. Rive lähtee voittamaan yksittäisiä otteluita parhaiten ja muokkaa pelitavan vastustajan mukaan. Esimerkiksi Islanti-ottelua ennen Suomen taktiikka "vuodettiin" lehdistölle etukäteen, ettei kukaan voisi syyttää Suomea vahinkovoitosta. Taktiikka toimi tilastojen välissä melkein täydellisesti.

Kanervalla on samoja ominaisuuksia voittaa pelejä kuin Mourinholla. Hän on taktisesti erittäin valveentunut ja aliarvostettu Suomessa. Ulkomailla kukaan ei hänestä tuskin ole kuullutkaan, hän on vaatimaton mies eikä hänellä ole suurta kunnianhimoa mihinkään omaan legacyyn tai ulkomailla valmentamiseen. Sitä vastoin hän on kuin vastakohta Lehkosuolle, Mixulle tai ulkomailta vaikka Guardiolalle, joiden mielestä tietty pelifilosofia systemaattisesti toistettuna voittaa useammin kuin häviää.

[Kärsä]

Sen sijaan itse peleissähän Suomi pelasi ihan ookoo ja vaikka pisteitä ei välttämättä olisi tullut, niin ilman jumittumista samaan taktiikkaan ja samoihin pelaajiin, olisi voinut tulla muutakin kuin yksi maali rangaistuspotkusta. Saksa-ottelun lopullahan vaihtojen myötä myös taktiikka muuttui ja peli parani.

Tämä nyt menee jo ihan älyttömäksi jossitteluksi. Ihan yhtä hyvin eri taktiikalla olisi voinutkin sitten tulla ihan totaalisia turpasaunoja tyyliin miten kävi U-19 porukalle Hollantia vastaan äskettäin. Materiaalierohan oli luonnollisesti aikamoinen, kun pelattiin Özilejä ja kumppaneita vastaan.

[Rikkiviisas]

Kanervan erottaa muutamista aikaisemmista maju-valmentajista sen, ettei Kanervalla ole mitään voimakasta yhtä pelifilosofiaa tai pelitapaa. Rive lähtee voittamaan yksittäisiä otteluita parhaiten ja muokkaa pelitavan vastustajan mukaan.

Onko tästä nyt jotain todisteita?
Islanti-kotipelissä pelattiin aika samalla tavalla kuin Islanti-vieraspelissä eli "islantilaisittain" ja antamalla pallo islantilaisille. Kosovo-pelissä taas palattiin samaan pelaamiseen kuin Paatelaisen jälkeisellä tuuraajakaudella ja Ukraina-tappiossa.

Pikkuhuuhkajissa Kanerva veti useammat karsinnat perus-442 taktiikalla ja itse kisoissa otti 451-muodostelman, joka ei toiminut ennen kuin se vaihtojen jälkeen muuttui 442 muotoon. Silti seuraavassa pelissä jatkettiin samalla tavalla ja samoilla pelaajilla. Muutoin Kanervan tyyli on ollut peruspalloa ja se riittää ajoittain yksittäisissä peleissä, karsintojen mittakaavassa tarvittaisiin vähän enemmän. Olisi sangen huolestuttavaa, jos Kanerva ei lähtisi voittamaan otteluita, mutta pelitavan muokkaamista vastustajan mukaan on nähty aika harvoin ja pelitavan tai pelifilosofian (oliko näitä Backellakaan) puuttumisen voi nähdä myös siten, että peruspalloilun jälkeen Kanervan eväät on käytetty.

Tämä nyt menee jo ihan älyttömäksi jossitteluksi. Ihan yhtä hyvin eri taktiikalla olisi voinutkin sitten tulla ihan totaalisia turpasaunoja tyyliin miten kävi U-19 porukalle Hollantia vastaan äskettäin. Materiaalierohan oli luonnollisesti aikamoinen, kun pelattiin Özilejä ja kumppaneita vastaan.

Pointti olikin tuo juuttuminen toimimattomaan taktiikkaan ja pelaajiin, jotka jäivät vaihtomiesten varjoon.

Mutta tokihan hävittiin kenelle pitikin.

[qCc]

The Wizard

Toki väärin voitettu, kun Riven olisi pitänyt voittaa jo niitä "merkityksillisiä" pelejä, joita Hans Backe operoi.

On muuten kivaa, kun Suomi voittaa Kiitos Rive!

[4-5-2]

Kanervan erottaa muutamista aikaisemmista maju-valmentajista sen, ettei Kanervalla ole mitään voimakasta yhtä pelifilosofiaa tai pelitapaa. Rive lähtee voittamaan yksittäisiä otteluita parhaiten ja muokkaa pelitavan vastustajan mukaan. Esimerkiksi Islanti-ottelua ennen Suomen taktiikka "vuodettiin" lehdistölle etukäteen, ettei kukaan voisi syyttää Suomea vahinkovoitosta. Taktiikka toimi tilastojen välissä melkein täydellisesti.

Kanervalla on samoja ominaisuuksia voittaa pelejä kuin Mourinholla. Hän on taktisesti erittäin valveentunut ja aliarvostettu Suomessa. Sitä vastoin hän on kuin vastakohta Lehkosuolle, Mixulle tai ulkomailta vaikka Guardiolalle, joiden mielestä tietty pelifilosofia systemaattisesti toistettuna voittaa useammin kuin häviää.

Seuratasollahan pelitapa-valmentajat ovat noin niinkuin yleistettynä niskan päällä, mutta ainakin itselläni on vahva mutu siitä, että esim. Guardiola olisi täysi katastrofi maju-valkkuna (ehkä jopa myös Espanjan valkkuna). Majussa pitää lyhyestä ajasta saada irti kaikki mahdollinen, eikä valmentajat, jotka sortuvat mikromanageeraamaan (koski se sitten koko kentän peliä tai vain kahta ekaa kolmannesta) ehdi millään saamaan palasia kohdalleen niinä muutamana päivänä, jotka maajoukkue vuodessa pääsee yhdessä treenaamaan.

Näin jälkeenpäin ja post-Paxu-ajan tuloksia peilaten, on tosin pakko sanoa, ettei se ongelma ehkä sittenkään ollut joulukuuseen hirttäytyminen, vaikka siihen olikin helppo kaataa kaikki syy. Mixu teki hyvinkin kohtalaista tulosta, vaikka pelitapa oli pelaajille haasteellinen. Itse asiassa tulokset oli parempia kuin nykyisen tulospallon aikaan. Mixulla haasteet olivat ryhmädynamiikan ylläpitämisessä ja ylipäätään henkilöjohtamisessa. Rivellä ei tätä ongelmaa ole, vaan mies käytännössä loistaa siinä.

[ginikettu]

Toki väärin voitettu, kun Riven olisi pitänyt voittaa jo niitä "merkityksillisiä" pelejä, joita Hans Backe operoi.

On muuten kivaa, kun Suomi voittaa Kiitos Rive!

Olin jo unohtanut koko Backen Mutta kyllähän Rivellä kesti oma aikansa saada peli-ilme "paremmaksi". Kyllä itse antaisin Riven vetää seuraavat karsinnat alusta loppuun kävi miten kävi. Varovaista peukkua siis.