Rive "Markku" Kanerva

[Taktiikkapalaveri]

Maajoukkueen pelikirja eli taktiset valinnat ovat suoraan riippuvaisia käytettävissä olevien kyvyistä, vahvuuksista ja heikkouksista sekä tietenkin kunkin pelaajan viretilasta eli "formista". Ei voida rakentaa mitään "meidän peliä" (vrt. lätkä) ellei sitä "meidän peliä" ole ajettu sisään seuroissa vuosikausia. Eikä tätä voi tehdä, kun pelaajat ovat hajallaan ympäri maailmaa.

Rive on siksi tässä karsinnassa mennyt liikaa arvostelijoidensa kelkkaan ja tehnyt taktisia valintoja, jotka eivät sovi käytettävissä oleville pelaajille ja tehnyt pelaajavalintoja, jotka eivät sovi käytettäviin taktiikoihin. Ehkä kaikkein pahinta on harhaluulo, että Suomi olisi muuttunut vastaiskujoukkueesta pallonhallintajoukkueeksi. Pikemminkin on käynyt niin, että Suomi on muuttunut puolustuksellisesti vahvasta joukkueesta joukkueeksi, joka ei osaa sen enempää puolustaa kuin hyökätäkään. Toiseksi vanhat vahvuudet hyökkäyspäässä (lue: Pukin nopeus, kyky ajoittaa juoksunsa ja viimeistellä juoksunsa päätteeksi) ovat kadottaneet teräänsä, samoin kuin puolustuspään vahvuudet (matalassa blokissa puolustaminen). Nyt ollaan joka suhteessa keskinkertainen joukkue, joka voittaa pikemminkin sattuman kuin taidon ansiosta.

Ehkä pahimmin tämä näkyi keskikentän keskustan valinnoissa. Kun Schüller loukkaantui, penkiltä ei löytynyt ketään lähellekään saman profiilin puolustusorientoitunutta pelaajaa. Kairisen seuraksi laitettiin Kamara, jonka puolustuspeli on ollut viimeiset 18 kk rehellisesti sanottuna kamalaa alibipuolustamista. Kamaran sijasta Kanerva olisi voinut kokeilla vaikka Klubin Peltolaa pihkatappina. Toki jopa Veikkausliigassakin on muutamia päteviä kutospaikan kavereita, kuten vaikkapa KuPS:in Popovitsh, joille soisi mahdollisuuden näyttää kyntensä.

Tämänhetkisen Huuhkajaryhmän vahvuudet ovat nopeissa laitureissa, joka vaatii pelikirjalta neljän puolustuslinjaa, jotta he pääsevät aloittamaan juoksunsa ylempää riiston jälkeen. Topparit eivät ole erityisen nopeita, joten korkean prässin peli on syytä unohtaa. Kärjiksi pitäisi valita puolustuksellisesti parhaat ainakin isoja maita vastaan (pl. loppuvaiheen erikoistilanteet). Näin ollen Suomen pitäisi pelata 4-3-3/4-1-4-1-muodolla ja keskiblokilla, koska ilman selkeää kutospaikan ankkuria keskikentän pohja vuotaa. Ja laitapakkien olisi syytä osata ensisijaisesti puolustaa, entiset laiturit saisi laittaa pihalle Huuhkajista samantien.

Hyökkäyspelin tulisi perustua riistojen jälkeisiin vastahyökkäyksiin laitojen kautta aggressiivisen keskikentän prässin seurauksena. Sieltä sitten nopeaa etenemistä ja matalia keskityksiä maalin eteen.

P.S. Illan matsin jälkeisissä haastatteluissa kävi selväksi, että valmennus oli psyykannut joukkueen liian virittyneeseen tilaan. Ilmeisesti pelin tärkeyttä oli korostettu. Suoritukset erityisesti oman ja vastustajan maalin edessä olivat jännittyneitä, mikä sitten näkyikin ikävinä lukemina taululla. Ylisuorittamisen välttämätön edellytys on toisaalta paineettomuus mutta toisaalta usko omiin kykyihin ja mahdollisuuksiin. Nyt edellisessä epäonnistuttiin.

[pilkku seiska]

Eiköhän anneta Riven pelata vielä säälipleijarit ja katsotaan sitten. Ei oikein vaihtoehdotkaan mitään kauhean vakuuttavia ole tällä hetkellä ja mieluusti tohon ottaisi jonkun jolla on tuntemusta suomalaisesta jalkapallosta ja pelaajista.

Tämä on vain ajan tuhlausta ja välttämättömän siirtämistä eteenpäin. Ratkaisujen aika on nyt. Naapurin mummokin näkee, että Riven pakki on tyhjä, eikä muutosta ole luvassa hänen johdollaan.

Uskotko todella, että Rive saa filosofisen muutoksen aikaiseksi syksyn aikana, jotta jatkokarsinnoissa olisi koolla iskukykyinen ryhmä, jolla olisi aito valmius taistella kisapaikasta? Itse en tähän usko: samat hidastuneet sotaratsut siellä "kirmaisivat" ja lopputulos olisi sama kuin lokakuun ikkunassa.

Ari Lahti, hoida homma.

[Karl Den Lille]

Mietin asiaa hetken. Epäironisesti sama. Otetaanhan Kiekkoleijonille.

[Blaugranes]

Maajoukkueen pelikirja eli taktiset valinnat ovat suoraan riippuvaisia käytettävissä olevien kyvyistä, vahvuuksista ja heikkouksista sekä tietenkin kunkin pelaajan viretilasta eli "formista". Ei voida rakentaa mitään "meidän peliä" (vrt. lätkä) ellei sitä "meidän peliä" ole ajettu sisään seuroissa vuosikausia. Eikä tätä voi tehdä, kun pelaajat ovat hajallaan ympäri maailmaa.

Rive on siksi tässä karsinnassa mennyt liikaa arvostelijoidensa kelkkaan ja tehnyt taktisia valintoja, jotka eivät sovi käytettävissä oleville pelaajille ja tehnyt pelaajavalintoja, jotka eivät sovi käytettäviin taktiikoihin. Ehkä kaikkein pahinta on harhaluulo, että Suomi olisi muuttunut vastaiskujoukkueesta pallonhallintajoukkueeksi. Pikemminkin on käynyt niin, että Suomi on muuttunut puolustuksellisesti vahvasta joukkueesta joukkueeksi, joka ei osaa sen enempää puolustaa kuin hyökätäkään. Toiseksi vanhat vahvuudet hyökkäyspäässä (lue: Pukin nopeus, kyky ajoittaa juoksunsa ja viimeistellä juoksunsa päätteeksi) ovat kadottaneet teräänsä, samoin kuin puolustuspään vahvuudet (matalassa blokissa puolustaminen). Nyt ollaan joka suhteessa keskinkertainen joukkue, joka voittaa pikemminkin sattuman kuin taidon ansiosta.

Ehkä pahimmin tämä näkyi keskikentän keskustan valinnoissa. Kun Schüller loukkaantui, penkiltä ei löytynyt ketään lähellekään saman profiilin puolustusorientoitunutta pelaajaa. Kairisen seuraksi laitettiin Kamara, jonka puolustuspeli on ollut viimeiset 18 kk rehellisesti sanottuna kamalaa alibipuolustamista. Kamaran sijasta Kanerva olisi voinut kokeilla vaikka Klubin Peltolaa pihkatappina. Toki jopa Veikkausliigassakin on muutamia päteviä kutospaikan kavereita, kuten vaikkapa KuPS:in Popovitsh, joille soisi mahdollisuuden näyttää kyntensä.

Tämänhetkisen Huuhkajaryhmän vahvuudet ovat nopeissa laitureissa, joka vaatii pelikirjalta neljän puolustuslinjaa, jotta he pääsevät aloittamaan juoksunsa ylempää riiston jälkeen. Topparit eivät ole erityisen nopeita, joten korkean prässin peli on syytä unohtaa. Kärjiksi pitäisi valita puolustuksellisesti parhaat ainakin isoja maita vastaan (pl. loppuvaiheen erikoistilanteet). Näin ollen Suomen pitäisi pelata 4-3-3/4-1-4-1-muodolla ja keskiblokilla, koska ilman selkeää kutospaikan ankkuria keskikentän pohja vuotaa. Ja laitapakkien olisi syytä osata ensisijaisesti puolustaa, entiset laiturit olisi syytä pihalle Huuhkajista samantien.

Hyökkäyspelin tulisi perustua riistojen jälkeisiin vastahyökkäyksiin laitojen kautta aggressiivisen keskikentän prässin seurauksena. Sieltä sitten nopeaa etenemistä ja matalia keskityksiä maalin eteen.

P.S. Illan matsin jälkeisissä haastatteluissa kävi selväksi, että valmennus oli psyykannut joukkueen liian virittyneeseen tilaan. Ilmeisesti pelin tärkeyttä oli korostettu. Suoritukset erityisesti oman ja vastustajan maalin edessä olivat jännittyneitä, mikä sitten näkyikin ikävinä lukemina taululla. Ylisuorittamisen välttämätön edellytys on toisaalta paineettomuus mutta toisaalta usko omiin kykyihin ja mahdollisuuksiin. Nyt edellisessä epäonnistuttiin.

Tämä on huolestuttavinta, foorumin peruskäyttäjät vetää analyysit ja joukkueen taktiikat paremmin kasaan yhdessä viestissä kuin Riven tiimi. Maajoukkueen valmennusjohto ei saanut tätä asiaa kuntoon tämän eikä edellisen maajoukkueikkunan aikana. Jos saisin päättää niin korvaisin välittömästi Riven valmennustiimiin  nimimerkillä Taktiikkapalaveri.

[barbarian]

Karu totuus, joka viime vuosien hyvien tulosten myötä on monelta sumentunut, on kuitenkin se, että Suomen pelaajamateriaali on aika selkeästi jäljessä näitä Slovenian, Kreikan, Bosnian ja Irlanninkin kaltaisia maita, joita vastaan kurinalaisella puolustamisella ja Pukin ihmeteoilla on silti Riven aikana otettu komeita voittoja. Ero pelaajamateriaalissa näkyy kentällä pelaajien tekniikassa, fysiikassa ja jalkapallon perustaidoissa ja ero näkyy myös seurajoukkuestatuksissa. Vaikkapa Slovenian maajoukkueesta on helppo löytää 15 jätkää jotka valittaisiin suomalaisina Huuhkajiin nykypelaajien ohi.

Tämän tuloksellisessa ylärekisterissä pelaamisen aika on nyt selvästi ohi. On todennäköistä että pelillinen umpisolmu kasvaa niin suureksi, että Riven aika on tulossa päätökseen, joskin jatkokarsinnat varmasti mennään vielä tällä tiimillä.

Kuitenkin olisi jonkin sortin ihme, jos kenen tahansa uuden valmentajan alaisuudessa pystyttäisiin samanlaiseen pitkäkestoiseen ylisuorittamiseen suhteessa käytettävissä olevaan pelaajamateriaaliin. Kyllä se ikävä kyllä näyttää enemmänkin siltä, että maajoukkue astuu nyt uuteen aikakauteen, jossa ihan viime vuosien kaltaista menestystä ei hetkeen ole odotettavissa. Psykologisesti tällaiseen aikakauteen astuminen on kannattajan näkökulmasta kuitenkin nyt ihan erilaista, kun kisoihin on jo kerran päästy ja unelmat ovat konkretisoituneet. Ei se ole enää yhtään samanlaista pimeydessä ajelehtimista ja via dolorosaa kuin ennen.

Pysyvämpi nousu Riven aikakauden alkupuolta vastaavalle tasolle edellyttäisi kuitenkin myös Suomen pelaajamateriaalin huomattavaa parantumista (ja vieläpä suhteessa kilpakumppaneihin), ja eihän sellaista nyt ole oikein millään mittarilla näköpiirissä.

[Jämpti]

Kaikkien aikojen suurin suomalainen jalkapallohahmo. 1998 mukana HJKn sieniliigajengissä osoittamassa, että suomalainenkin joukkue voi pärjätä. 2008 vei U21-joukkueen kisoihin, kasvattaen Suomen kisaunelman täyttävää sukupolvea. 2019 pitkän korpivaelluksen jälkeen vei taktisella neroudella Suomen viimein kisoihin.

Ja tänään, 2023, hän on tehnyt suurimman palveluksensa. Kotitappio Kazakstanille tuhansien junnujen silmien edessä iskostaa suomalaisen jalkapallokulttuurin ytimen, tuskaisen pettymyksen ja menetetyt haaveet, uuteen sukupolveen. Suomalainen jalkapallo ei ole karnevaalia, iloa ja juhlaa. Se on Via Dolorosaa. Hetken aikaa jonnet ja veetit ehtivät innostua jalkapallosta niin kuin se olisi jotain fortnaittia tai jääkiekkoa, mutta Rive otti sankarin viitan ja uhrasi itsensä suomalaisen jalkapallon vuoksi.

Kanerva pelasti suomalaisen jalkapallon Lärviseltä. Ikuiset kiitokset hänelle siitä.

Hattua päästä.

[Guaje]

Sukupolvien unelmalla on edessä sukupolvenvaihdos joka lähtee isännästä liikkeelle. Ei tässä kukaan odota mitään messiasta valmentajaksi ja uutta Pukkia kärkeen, mutta jostain on lähdettävä liikkeelle. Seuraava realistinen tavoite on EM2028. Kanervasta tuli päävalmentaja 2017 (joulukuu 2016) ja kisoissa oltiin neljä vuotta myöhemmin... Uusi valmentaja joulukuussa ja 2028 kisoihin

[Durden]

Suomalainen jalkapallo ei ole karnevaalia, iloa ja juhlaa. Se on Via Dolorosaa.

Jokainen sukupolvi tarvitsee omat Via Dolorosa -hetkensä. Jonneille, Veeteille ja viimeisen parin vuoden sisällä Huuhkajien kelkkaan hypänneille keltanokille kulunut viikko ja erityisesti tämä ilta saattoi olla sellainen. Vanhemmalle kaartille se oli Suomi - Unkari, toisille Tsekki - Suomi. Minulle ja varmaan aika monelle muulle se oli lähes koko Mixu- ja Backe-era.

Kohta ollaan varmaan taas tilanteessa, jossa katsomossa tulee vastaan pelkkiä tuttuja.

[Peledinho]

Juuri näin.

[Näätäkeisari]

Karu totuus, joka viime vuosien hyvien tulosten myötä on monelta sumentunut, on kuitenkin se, että Suomen pelaajamateriaali on aika selkeästi jäljessä näitä Slovenian, Kreikan, Bosnian ja Irlanninkin kaltaisia maita, joita vastaan kurinalaisella puolustamisella ja Pukin ihmeteoilla on silti Riven aikana otettu komeita voittoja. Ero pelaajamateriaalissa näkyy kentällä pelaajien tekniikassa, fysiikassa ja jalkapallon perustaidoissa ja ero näkyy myös seurajoukkuestatuksissa. Vaikkapa Slovenian maajoukkueesta on helppo löytää 15 jätkää jotka valittaisiin suomalaisina Huuhkajiin nykypelaajien ohi.

Tämän tuloksellisessa ylärekisterissä pelaamisen aika on nyt selvästi ohi. On todennäköistä että pelillinen umpisolmu kasvaa niin suureksi, että Riven aika on tulossa päätökseen, joskin jatkokarsinnat varmasti mennään vielä tällä tiimillä.

Kuitenkin olisi jonkin sortin ihme, jos kenen tahansa uuden valmentajan alaisuudessa pystyttäisiin samanlaiseen pitkäkestoiseen ylisuorittamiseen suhteessa käytettävissä olevaan pelaajamateriaaliin. Kyllä se ikävä kyllä näyttää enemmänkin siltä, että maajoukkue astuu nyt uuteen aikakauteen, jossa ihan viime vuosien kaltaista menestystä ei hetkeen ole odotettavissa. Psykologisesti tällaiseen aikakauteen astuminen on kannattajan näkökulmasta kuitenkin nyt ihan erilaista, kun kisoihin on jo kerran päästy ja unelmat ovat konkretisoituneet. Ei se ole enää yhtään samanlaista pimeydessä ajelehtimista ja via dolorosaa kuin ennen.

Pysyvämpi nousu Riven aikakauden alkupuolta vastaavalle tasolle edellyttäisi kuitenkin myös Suomen pelaajamateriaalin huomattavaa parantumista (ja vieläpä suhteessa kilpakumppaneihin), ja eihän sellaista nyt ole oikein millään mittarilla näköpiirissä.

Kyllä mä näkisin, että Suomen materiaali on huomattavasti leveämpi kuin vielä joku 15 vuotta sitten. Sen kautta hyvä valmentaja - tai sanotaanko, oikeanlainen valmentaja oikeaan aikaan - voi saada jatkossakin paljon irti keskinkertaisuuksista. Tämä on ihan ennennäkemättömäntä luksusta, että voidaan jättää jotain Portugalin ja Belgian liigan pelaajia ulos. Aikoinaan vaadittiin kullia pölkylle, kun Marco Parnela ja Miikka Multaharju kehdattiin jättää ulos joukkueesta.

On sitten eri asia, millainen valmentaja Suomelle toimisi. Kuka osaa valmentaa "ripeäjalkaista kilpikonnaa", niin kuin Rive ennen hurahdusta pallonhallintaan? Sellaiseen materiaali nytkin sopisi.

[Kiovan kanakotletti]

Ajattelinkin jo, milloin tämä uni loppuu.

Kiitos, että herätitte. Ens karsinnoissa voi sit kuulla taas oman pierunsa stadikalla.

Itse otsikon sankariin sanoisin, että annetaan mennä jatkokarsinnat ja mahdolliset kisat vielä. Uus kaveri sit puikkoihin. Ei tää nyt mikään katastrofi ole, vaikka vituttaakin tuo näkemämme paska viikon sisään.

[MarcosTulio]

Rive hoitakoon karsinnat loppuun. Nurelle erikoistilanteista vastaavana valmentajana vois antaa jo tässä vaiheessa kenkää.

[--are--]

Mietityttää tosiaan, että mitä tästä eteenpäin. Riven johdolla on vedetty loistavasti materiaalin ylärajoilla kolmet Nations Leaguet, puolitoista EM-karsintaa, yksi MM-karsinta sekä EM-kisat. Tämä putki on luonut maajoukkueen ympärille ennennäkemättömän positiivisuuden kierteen niin joukkueen sisällä kuin katsomossa, jonka avulla ne tiukat marginaalit ovat kääntyneet kerta toisensa jälkeen Suomelle.

Tämän iltaisen tuloksen myötä tämä putki ja positiivisuuden kierre on totaalisesti nyt poikki, ja paluu normaaliin taitaa olla vääjäämättömästi edessä. Pelaajamateriaali ei ole parantumassa, oikeastaan päinvastoin (milloin meillä tulee olemaan vuoden 2019 Pukin tasoinen hyökkääjä?), ja sellaista hyvien sattumusten sarjaa mitä nämä viitisen vuotta ovat olleet tuskin on hetkeen tulossa. Ihan sama oikeastaan kuka siellä penkin päässä on, niin taso taitaa hiipua sinne nelos-, maksimissaan kolmoskoriin.

Ainoa tapa jatkaa tätä hurmosta ja positiivisuuden kierrettä taitaisi olla hakea kisapaikka jatkokarsinnoista, mutta tuo taitaa olla aikamoisen savotan takana.

[Holmgård]

Jos tässä pelissä pysytään, niin peli, taktiikka, peli- ilme ja asenne oli oikein hyviä, ja ottelu oli hyvin selvästi Suomen hallussa. Kazakstanin kaltaista melko laadukasta ja tekemiseltään yllättävää ja potentiaalista ( valtava kaukolaukausuhka, hyvät erikoistilanteet, ennakkoluulottomat haastot, fyysinen kyvykkyys ) vastustajaa vastaan voi sitten käydä kalpaten selvästä hallinnasta ja jopa vyörystä huolimatta.

  Äsken mainittu Miikka Multaharju pelasi Turkin laatujengissä eikä mahtunut edes maajoukkueen penkille. Nykyään meillä ei taida olla yhtään kenttäpelaajaa joka mahtuisi Turkin kärkiseurojen avaukseen. Pelaajamateriaaliltaan suunnilleen Suomen tasoiset Montenegro, Islanti, Georgia, ja Bulgaria eivät kykene tuon enempää köysiin Kazakstanin tasoista joukkuetta laittamaan, päivastoin.

Miksipä sitten kävi kalpaten? No kun johdettiin vain yhdellä maalilla ja sitten tehtiin niitä meille ominaisia töpeksimisiä, eli yhdistelmä varmuuden, peliälyn ja reaktiokyvyn puutteista. Etumies päästi sivuvaparissa kasakin eteen ja vuosi pallon taka-alueelle, Kamara oli tavoilleen uskollisesti epävarma hasardi puolustustilanteessa ja purki pallon erittäin vaaralliseen paikkaan, oikeastaan syötti Kazakstanille maalipaikan ja toppari ( tällä kertaa Jensen) sohelsi kuin sokea kana. Muutoin erinomaisesti pelannut Jensen olisi helposti voinut 1. hypätä löysään palloon ajoissa 2. tuupata vihun pois 3. pitää käsi alhaalla. Joku noista kolmesta tai vaikka kaikki kolme kuten kunnon toppari niin ei hätää.

Tämän ikäpolven suomalaispelaajilla on suuria, perustavanlaatuisia heikkouksia puolustusalueen puolustuspelaamisen ( sekä molempien maalinedustojen toiminnassa ) perusasioiden kanssa ja armotta se näkyy vaikkapa tämänpäiväisessä lahjapilkussa tai Italian pilkussa Ratinalla tai Tanskan em- skabapilkussa tai monessa muussa pelitilanteessa, josta vastustaja on rokottanut. Ongelmana on yhden totuuden heikko lajikulttuuri, jossa peliä ei nähdä kokonaisuutena vaan kopioidaan milloin mitäkin trendejä maailmalta. Tälle asialle Rive ei ihan hirveästi voi, asiat kun tapahtuvat huipputason peleissä niin nopeasti että jos pohjia ei ole, ei muutama palaveri riitä puutteita tilkitsemään.

Monelle muulle asialle Rive ja Gene ja kumppanit voivat, ja saisivat parantaa, tuulareille näkyvimpinä vaihdot jotka taas menivät ihan prinkkalaan. Tasoituksen jälkeen oli 18min aikaa hakea voitto, mutta peli meni aivan jumiin. Mutta siitä sitten enemmän joku toinen kerta, pelit jatkuvat ja uutta matoa on punottava koukkuun.

[Ilkeä Eläinlääkäri]

Tulipa haikea fiilis, kun muisteli sitä hienoa syksyä 2018, jolloin mentiin kansojen liigassa lohkovoittoon. Mixun ja Backen jättämistä raunioista saatiin kasattua joukkue, joka yhtäkkiä loi aivan uudenlaista uskoa Suomifutikseen useiden synkkien vuosien jälkeen. 2019 sitten koitti huikeat karsinnat, jotka päättyivät kisapaikkaan eräänä marraskuisena iltana. Ja sitten tietysti ne kisat. Yhtäkkiä suomalaiseen jalkapalloon oli syntynyt jonkinlainen hype. Vuosia parjattu Pukki tuntui tekevän joka pelissä maalin Lodin syötöstä, samalla kun Sparv ja Kamara dominoivat keskikenttää ja Toivio, Raitala, Arajuuri, Uronen ja Hradecky puolustusta. Kiitos Rive kaikista hienoista hetkistä ja vuosista, kiitos myös kaikille muille mukana olleille. Joko nyt on aika siirtyä eteenpäin (tai palata vanhaan korpivaellukseen), vai vieläkö kerran Rive tekee sen ja vie meidät keväällä kisoihin?

[tumma jutila]

Ajattelinkin jo, milloin tämä uni loppuu.

Kiitos, että herätitte. Ens karsinnoissa voi sit kuulla taas oman pierunsa stadikalla.

Itse otsikon sankariin sanoisin, että annetaan mennä jatkokarsinnat ja mahdolliset kisat vielä. Uus kaveri sit puikkoihin. Ei tää nyt mikään katastrofi ole, vaikka vituttaakin tuo näkemämme paska viikon sisään.

Olis mielenkiintosta kuulla mikä sitten on katastrofi jos ei tämä

[Ärjyvä Lokki]

Pelaajamateriaali ei ole parantumassa, oikeastaan päinvastoin (milloin meillä tulee olemaan vuoden 2019 Pukin tasoinen hyökkääjä?), ja sellaista hyvien sattumusten sarjaa mitä nämä viitisen vuotta ovat olleet tuskin on hetkeen tulossa. Ihan sama oikeastaan kuka siellä penkin päässä on, niin taso taitaa hiipua sinne nelos-, maksimissaan kolmoskoriin.

En näe tilannetta noin synkkänä. Uskaltaisin väittää, että nyt kasvamassa oleva uusi sukupolvi on lahjakkaampi kuin yksikään edeltävä ja voidaan odottaa useita läpimurtoja maajoukkueeseen ihan lähitulevaisuudessa. Toki se vaatii vielä kehittymistä, mutta Antman on vasta alkua ja tulevaisuus näyttää valoisalta.

Rive vei maajoukkueen "seuraavalle tasolle" ja on tehnyt erinomaista työtä, mutta nyt saattaa olla aiheellista pohtia olisiko joku vaihtoehto, joka voisi ottaa sitä seuraavan askeleen tuon uuden sukupolven kanssa. Toki en äkkiseltään keksi juurikaan hyviä vaihtoehtoja ainakaan Suomesta, joten en koe että Riven jatkokaan olisi varsinaisesti huono ratkaisu.

[Jair Bolsoaarnio]

Karu totuus, joka viime vuosien hyvien tulosten myötä on monelta sumentunut, on kuitenkin se, että Suomen pelaajamateriaali on aika selkeästi jäljessä näitä Slovenian, Kreikan, Bosnian ja Irlanninkin kaltaisia maita, joita vastaan kurinalaisella puolustamisella ja Pukin ihmeteoilla on silti Riven aikana otettu komeita voittoja. Ero pelaajamateriaalissa näkyy kentällä pelaajien tekniikassa, fysiikassa ja jalkapallon perustaidoissa ja ero näkyy myös seurajoukkuestatuksissa. Vaikkapa Slovenian maajoukkueesta on helppo löytää 15 jätkää jotka valittaisiin suomalaisina Huuhkajiin nykypelaajien ohi.

Tämän tuloksellisessa ylärekisterissä pelaamisen aika on nyt selvästi ohi. On todennäköistä että pelillinen umpisolmu kasvaa niin suureksi, että Riven aika on tulossa päätökseen, joskin jatkokarsinnat varmasti mennään vielä tällä tiimillä.

Höpö höpö. Slovenian huiput menisi tietenkin suoraan avaukseen, mutta Sloveniankin rosterista löytyy pelaajia joiden seurat on luokkaa Viking Stavanger, Gornik Zabrze, Pogon Stettin, Olympia Ljubiljana, APOEL jne.

Ainoa maa tässä lohkossa jonka pelaajien taso on ollut Suomea paljon kovempi on Tanska. Samoin väittäisin kahden kansojen liigan kauden kohdalla ettei Suomen materiaali ole näkynyt yleisilmeeltään pelaajien tekniikassa, fysiikassa ja jalkapallon perustaidoissa heikommalta kuin vastustajilla, kuin ihan muutamissa pelaaja vs vastustajan pelaaja kohdalla.

Seurajoukkuestatuksissa taas on niin paljon liikkuvia osia että vaikea verrata, mutta millä mittareilla esim suoraan kisoihin tod näk menevällä Romanialla seurastatukset on Suomea kovempia: https://en.wikipedia.org/wiki/Romania_national_football_team#Current_squad ? Sen sijaan Pohjois-Irlannin pelaajien seurastatukset on valtavasti Suomea paremmat, mutta siihen on ihan loogiset syyt. Toisaalta se ei näy tuloksissa.

Viimeisten otteluiden huonot tulokset johtvat vain siitä että pelaajat ovat pelanneet majussa huonommin kuin pelaavat seurajoukkueissaan. Ja valmennustiimi on myös alisuorittanut taktisesti rankalla tavalla.

[Laru_]

Maajoukkueen pelikirja eli taktiset valinnat ovat suoraan riippuvaisia käytettävissä olevien kyvyistä, vahvuuksista ja heikkouksista sekä tietenkin kunkin pelaajan viretilasta eli "formista". Ei voida rakentaa mitään "meidän peliä" (vrt. lätkä) ellei sitä "meidän peliä" ole ajettu sisään seuroissa vuosikausia. Eikä tätä voi tehdä, kun pelaajat ovat hajallaan ympäri maailmaa.

Täysin samaa mieltä. Hieno analyysi.

[Zazar]

Jos tässä pelissä pysytään, niin peli, taktiikka, peli- ilme ja asenne oli oikein hyviä, ja ottelu oli hyvin selvästi Suomen hallussa. Kazakstanin kaltaista melko laadukasta ja tekemiseltään yllättävää ja potentiaalista ( valtava kaukolaukausuhka, hyvät erikoistilanteet, ennakkoluulottomat haastot, fyysinen kyvykkyys ) vastustajaa vastaan voi sitten käydä kalpaten selvästä hallinnasta ja jopa vyörystä huolimatta.

Äsken mainittu Miikka Multaharju pelasi Turkin laatujengissä eikä mahtunut edes maajoukkueen penkille. Nykyään meillä ei taida olla yhtään kenttäpelaajaa joka mahtuisi Turkin kärkiseurojen avaukseen.

Muuten pitkälti samaa mieltä, mutta tartun nyt tähän. Myyttinen Multaharju pelasi siis kaksi kautta suhteellisen isoja minuutteja Denizlisporissa, joka sivusi tuona aikana koko historiansa parasta sijoitustaan Turkin liigassa, eli viidettä sijaa.

Juuri tällä hetkellä kuudennella sijalla Turkin liigassa on Caykur Rizespor, jonka avauskokoonpanoon hankittiin tänä kesänä FC Lahdesta yksi Suomen kansalainen ja jonka penkille hankittiin FC Hakasta toinen. Tarkastin topikin "Täällä listataan MAAJOUKKUEESEEN! huudettuja" jossa tehdään listausta pelaajista, joita toivotaan foorumilla nostettavan maajoukkueeseen ja ilmeni ettei näistä pelaajista kumpaakaan ole huudettu maajoukkueeseen edes foorumilla toisin kuin Multaharjua.

---

Puhtaita papereita ei toki voi Kazakstan-matsistakaan missään nimessä valmennukselle antaa, sillä reagointi Kazakstanin pelaamisen muutoksiin toisella puoliajalla epäonnistui täysin, ja esitys Sloveniaa vastaan oli minusta vielä tämänpäiväistäkin kertaluokkaa kehnompi. Mutta näkisin, että edelleen on paras vaihtoehto antaa valmennustiimille työrauha maaliskuuhun asti. Mitään ilmiselvää vaihtoehtoa Rivelle ei kuitenkaan ole näköpiirissä. Riven kanssa on hetkellisesti ennenkin kyykkäilty ja aina se on jollain tempulla oikaissut joukkueen vireen, enkä aisti mitään merkkejä siitä, etteikö joukkue seisoisi edelleen Riven ja muun valmennustiimin takana.

Tänä vuonna Suomen pelisysteemipankista on löytynyt enemmän taktista variaatiota kuin koskaan ennen Riven aikana, joten varmasti jotain ratkaisua siellä yritetään joukkueen pelaamisen ongelmien ratkomiseksi. Pidän siis edelleen hivenen todennäköisempänä sitä, että nykyinen valmennusryhmä saisi joukkueen vireen jotenkin palautettua "ennalleen" sinne bosnian/irlanninkaato-tasolle (varsinkin, jos Antman on keväällä taas pelikunnossa tuomassa vintage-pukkimaista liikettä, pallotatsia ja nopeutta linjan taakse) kuin sitä, että [joku muu, kuka?] pystyisi virittämään joukkueen maaliskuun peleihin käytännössä kylmiltään. Suomalaiset vaihtoehdot ovat luokkaa Wiss, Toke tai venäjäraha-Valakari, ja jos tällä aikataululla ulkomailta majun peräsimeen saataisiinkin vielä rekryttyä jollain ilveellä joku ison nimen valmentaja, ehtisi se saamaan alle todennäköisesti vain talvimaaottelut, jotka pelataan käytännössä B-jengin kanssa.

[The Real Wolf]

... Suomalaiset vaihtoehdot ovat luokkaa Wiss, Toke tai venäjäraha-Valakari, ...

- Ei voi unohtaa Bana Lehkosuota ja Toni Koskelaa. Klubitausta on maajoukkueessa ennenkin ollut kovaa valuuttaa, ja ymmärrettävästi, koska ainoasta suomalaisesta suurseurasta tulee aina rosteriin jokunen pelaajakin.

[hazzuu]

- Ei voi unohtaa Bana Lehkosuota ja Toni Koskelaa. Klubitausta on maajoukkueessa ennenkin ollut kovaa valuuttaa, ja ymmärrettävästi, koska ainoasta suomalaisesta suurseurasta tulee aina rosteriin jokunen pelaajakin.

"Osta kaksi pelaajaa, saat valmentajan kaupan päälle." Eipä silti, ihan looginen ajatuksenjuoksu toisaalta, että Klubi-meriittejä katsotaan kotimaan futiksesta puhuttaessa.

[Järkkäri]

Markku Kanerva on repinyt maksimaaliset tehot nykypelaajista, nyt ei
ole enää mitään annettavaa. Peli ei ole kehittynyt, päinvastoin ollaan menossa
kohti entisiä aikoja. Ole Rive mies ja eroa itse, sillä nämä liiton miehet eivät
sinua erota. Teet näin palveluksen koko suomalaisen futiksen eteen.
Eilisessä pelissä kaikki muut näkivät paitsi oma tiimisi, että peli oli maalin jälkeen
surkeaa. Oli vain ajankysymys milloin omassa päässä soi. Sinä jähmetyit täysin ja
odotit ihmettä, etkä suorittanut vaihtoja aiemmin.
Maaliskuussa karsintoihin uusi mies tilalle ja syksyn kahteen peliin rohkeasti ajamaan
uusia miehiä sisään, Liimattaa, Keskistä ym.
Ole itsellesi rehellinenn ja eroa välittömästi. Lehdistö on kohdellut sinua silkkihansikkain,
nyt on rajun kritiikin aika.
Riven johdolla me mennään turmioon!

[Teme44]

Kun joukkue on täynnä tuommoisia torveloita niin ei valmentajakaan ihmeisiin pysty.

[Elmo]

Kuitenkin olisi jonkin sortin ihme, jos kenen tahansa uuden valmentajan alaisuudessa pystyttäisiin samanlaiseen pitkäkestoiseen ylisuorittamiseen suhteessa käytettävissä olevaan pelaajamateriaaliin.

Kyllä, tosin johtuen lähinnä siitä, että enää ei ole Pukki Primea kannattelemassa joukkuetta ja ratkomassa pelejä.

Suomen materiaalihan tapaa olla melko tasapaksua, avauksessa yksi tai kaksi selkeästi heikompaa kohtaa. Tuolla pystytään useinkin haastamaan, mutta se vaatii sen erikoisainesosan, joka onnistuu kääntämään vaa´an Suomen eduksi. Pukki oli sitä parhaimmillaan, hänen hiipuessaan Antman otti sitä harteilleen. (Jollain tasolla eilen, yllättäenkin, Suomea kantoi Taylor niin pitkään kuin jaksoi.)

Kuka on jatkossa se erikoismies, joka pystyy ratkomaan, kääntämään pelejä. Ihan kiva peli ei riitä jos se ei näy tulostaululla. Toivottavasti Antman palaa yhä ratkaisukykyisenä ja kiva jos muitakin nousisi.