Rive "Markku" Kanerva

[--are--]

Selventäisin myös vielä niille, ketkä eivät olleet stadikalla paikanpäällä ja ovat lukeneet vain sensaatiohakuisten iltapaskojen lööpit: koko stadikka ei tosiaankaan buuannut tai viheltänyt ottelun jälkeen. Pohjoispäädyssä sanoisinko että 40% porukasta taputti pettyneesti, 40% oli hiljaa tai suuntasi uloskäynneille tms., ja 20% buuasi tai vihelsi joukkueen tullessa päädyn luo. Tämä siis G11 katsomosta tarkkailtuna.

[Osmonkääliö]

Nyt on asettunut kroppa eilisestä niin vähän tuntoja… Eilen noin 2 h pelin päättymisen jälkeen HH tuli kysymään että mitä helvettiä minä teen. Olin about 2h istunu yksin pimeessä olohuoneessa. Olotila oli yllättävän levollinen, mutta shokissa. Tavallaan kotoisa ja tuttu, turvallinen tunne. Tämä tapahtui edellisen kerran legendaarisessa islanti-awayssa. Sen jälkeen ei muuten viikkoon edes muna toiminut eikä pystyny edes naapurille morjestamaan ilman että itsetunto romahti. Aikalailla tuosta pelistä tuli elämän käännekohta ja Rive tuli kuvioihin.

Eilen sitten tämä matka tuli päätökseen ja game over. Nyt ei enää kisapaikkoja Riven alaisuudessa tule. Ihan sama onko jatkokarsinnat jne, mutta ei sieltä mitään tuolla pelitavalla tule. Fiilis näistä em-karsinnoista ollut toiveikas, mutta nihilistinen. Suhtautuminen ollut sellainen että mennään kisoihin jos mennään ja se ansaitaan. Haikeaa, mutta tämä on sitä Huuhkaja-kannattamista. Tää on sitä aitoa settiä. Jollain sadomasokistisella tavalla tästä eilisestä jopa hetken nautti. Tuli vihdoin stoppi tälle Kanervan loppuajalle jossa on useampi vuosi menty liian ailahtelevasti, varovasti ja liian pienin askelin eteenpäin. Tuntu että eilen tämä vuosia kestävä uni (fantasia) loppui ja palattiin siihen vanhaan normaaliin. Missä ei voi luottaa siihen et voitetaanko enää ikinä yhtään ketään vaan pitää nauttia jokaisesta valonpilkahduksesta. Tavallaan olo kun ois kotiin tullut ja helpottunut. Nyt ei tartte hetkeen stressata Huuhkajien peleistä ja loukeista vaan nauttia vaan uudesta matkasta. Tää on tavallaan se ydin juttu mistä koko tämä Huuhkajien kannatus ja koko vitun 90% ajasta oleva kärsimysnäytelmä, Vitun Via Dolorosa elää. Tavallaan mahtavaa.

Tähän täytyy myös todeta että Huuhkajilla eikä itselleni ei sovi näin tiivis pelitahti. Itse tarvitsisin enemmän aikaa pelien väleihin toipumiseen ja spekuloimiseen. Nyt olisi aika rakentaa jotain uutta. Joko Riven johdolla tai ilman. Rakkaus Huuhkajiin ei kuole koskaan eikä yksittäisiä pelaajia tulisi mieleen lähtee syyttelee. Huuhkajien saavuttama kisapaikka poisti iteltä jotain sellaisia lapsuuden traumoja ettei tuon merkitystä voi sanoin kuvaillakaan. Huvittavaa se etten koskaan itkenyt lasteni syntyessä, mutta kun Rive vei meidät kisoihin niin itkin kuin pikkulapsi. Se kertoo jo jotain. Nyt hetki happea ja parin vuoden päästä on uudet em-karsinnat jossa toivottavasti unelma elää taas varteenotettavasti.

[Ehis]

Tavallaan mahtavaa.

Vitut. Kesän skabat ilman Suomea tuntuu vaan laimealta. Se on se kun on kerran päässyt siihen fiilikseen, että jee mekin ollaan täällä.

[Tsei Tsei]

Nyt on pelisysteemi, missä on kaksi pelipaikkaa mille ei löydy mitat täyttäviä pelaajia, eli wingbackit. Toisaalta tällä hetkellä Suomella on ylikorostuneen paljon majun yleisees tasoon nähden laadukkaita pelaajia laidoille ja keskikentän keskustaan ja sitten pelataan kuitenkin ryhmityksellä, jossa on mahdollisimman vähän laitureita ja keskikentän keskustan pelaajia. Sitten samalla meillä on myös laadukas targethyökkääjä, jonka vahvuuksille nykyinen pelisysteemi ei sovi. Meillä on myös hyvin MLSssä ja majussa aiemmin pelannut hyökkääjä, jonka vahvuuksia nykyinen pelisysteemi ei tuo.

Tällä hetkellä nykyinen pelisysteemi tuo parhaat puolet esiin Alhosta, Soirista ja Niskasesta. Muiden osalta viime aikojen pelisysteemi on ollut aikalailla paska.

Niin kauan, kun vedetään tällä nykyisellä systeemillä, niin maajoukkueen pelitapa ei tuo yksilöiden vahvuuksia. Tai voitko sanoa, kenelle tämä nykyinen 5-2-3 sopii? Ja jos ei tuo kenenkään vahvuuksia esiin, niin miksi kannattaa hakata päätä seinään?

Huomattavasti paremmin tuo 523 on viime peleissä toiminut kuin 442. Kun on vaihdettu 442-muotoon, niin peli on tyrehtynyt täysin takaa-ajoasemassa. Enkä sanoisi, että meille on keskikentän keskustaan hirveästi laatua. Kairinen on ihan ok ja Schüller on hyvä, mutta Kamaran lisäksi ei erityistä laatua ole, kun Suhonenkaan ei pysy kunnossa. Mielestäni tuossa 523-muodossa laitahyökkääjätkin pääsevät paremmin esiin kuin 442-muodossa, kunhan siellä pelaa oikeasti laitahyökkääjät eikä Glen Kamara. Ja kun laitahyökkääjinä on oikeat laitahyökkääjät, sopii Jollekin tuohon targetiksi varsin hyvin. Pohjanpalo pelasi mielestäni hyvin Kazakstaniakin vastaan.

Wing backit ovat ainoa haaste, mutta nämäkin ovat parantaneet. Alho on hyvä ja vasemmalla Niskanen on parantanut ja olihan Håkans myös mielenkiintoinen kokeilu tuolla. Oikeastaan ainoastaan Uronen ei ole tarpeeksi hyvä ylöspäin tuolla.

Jotenkin tuntuu, että nyt on vaan jääty jumiin tähän viiden linjan kritisointiin, kun silmät ummistetaan siltä, että 442-muodolla peli ei ole viime aikoina toiminut yhtään.

Boldattuun vielä pakko kysyä, että miten niin eivät ole? Suhonen ja Antman tekivät debyyttinsä U21-ikäisinä, ja ainakin minun mielestäni näyttivät jo debyyteissään enemmän kuin valmiilta? Tai jos esimerkiksi Liimatta on seurajoukkueessa valmis pelaamaan Sportingia ja Terho Liverpoolia vastaan (ihan miesten kilpailullisia pelejä), ja noin muutenkin viikosta toiseen Portugalin ja Belgian liigan pelejä, niin vaikka maajoukkue sinänsä spesiaali juttu onkin, niin miksi eivät olisi valmiita pelaamaan maajoukkueessa esimerkiksi Kazakhstania vastaan? Vai onko molempien kyseisten seurajoukkueiden valmentaja vaan ihan kuistilla?

"Valmiilla" tässä tarkoitan, että osaltaan valmis auttamaan ja potentiaalisesti parantamaan Huuhkajien pelaamista ja menestymismahdollisuuksia.

Antman ja Suhonen tulivat jengiin mukaan, kun olivat painaneet ensin U21-karsinnat läpi. Jos katsoo vaikka Leo Wallan kehitystä, niin vuodessa tapahtuu paljon. Nuorista pelaajista voi olla kyllä apua joukkueelle, mutta jotenkin en näe, että Terho toisi käytännössä mitään etua Antmaniin tai Håkansiin verrattuna. Ei ole U21-peleissä ollut lähellekään yhtä hyvä kui Antman tai Håkans omissaan. Eikä Terho ole aikaisemmissakaan ikäluokissa ollut niin dominoiva pelaaja. Sekä Terho, että Liimatta saavat jengeissään peliaikaa, koska ovat nuoria pelaajia ja seurat haluavat panostaa heihin. Tuskin Liimatan otteilla pysyttäisiin avauksessa, jos ikää olisi 30 vuotta. Terho sentään on käsittääkseni vähän paremmin pärjännyt ja antanut joukkueelle enemmän. Maajoukkueessa on kuitenkin Terhon tontille aika paljon kilpailua.

Tämä on ihan naurettava perustelu. Miten valmiita joku Puolan liigan penkkiveikko tai klubin Veikkausliigapelaajat ovat maajoukkueeseen? Eiköhän Suomea kovemmassa sarjassa treenaaminen ja pelaaminen ole ihan valmistava tekijä jotain Sloveniaa tai Kazakkeja vastaan pärjäämiselle.

Käännetään tilanne seuraavaksi. Oletettavaa oli, että jommassa kummassa pelissä saatetaan joutua tappioasemaan. Näkisitkö silloin ennemmin kentällä Pyry Soirin vai Casper Terhon?

Kokemus tekee valmiimmaksi. En toki tiedä mitä Mäenpää tuo maajoukkueeseen, kun en ole koskaan nähnyt hänen esittävän oikein mitään. Walta on mennyt eteenpäin paljon vuodessa, mutta en tiedä oliko hänestäkään hirveästi apua. Sinänsä on aika turha verrata Mäenpäähän, kun ei kuitenkaan pääse kentälle eikä aina edes kokoonpanoon.

Jälkimmäisen kysymyksen kohdalla kääntäisin toisin päin, jos johdetaan, haluatko kentälle puolustavaan rooliin Casper Terhon vai Pyry Soirin? Näistä laadukkaista puolustavammista pelaajista on Suomella pulaa, kun nyt on kohtuullisen hyvin hyökkääviä pelaajia.

[Ehis]

Jotenkin tuntuu, että nyt on vaan jääty jumiin tähän viiden linjan kritisointiin, kun silmät ummistetaan siltä, että 442-muodolla peli ei ole viime aikoina toiminut yhtään.

Ehkäpä juu, mutta kun peliin on lähdetty alusta lähtien 4-4-2:lla (tai neljän alakerralla), ei se aina ihan kurapaskaa ole ollut. Toki Tanska-matsi oli vaikea, mutta se oli jo Schüllerin poissaollessa tuleva niin. Aina voi spekuloida, jos oltais menty tällä tavalla aina vähän niinkun Ruotsin tyyliin, että miltä homma olisi näyttänyt.
Väittelyn ei ehkä pitäisi olla näin mustavalkoinen, koska mukaan mahtuu muitakin variaatioita neljän alakerralla.

[Jaksuhali2]

Nyt on sellainen tilanne maajoukkueessa, ettei anteeksipyynnöt oikein riitä. On uuden aika. Uusi valmentaja ja uudet tuulet, vaikka sitten taka-askereiden kautta. Kiitos Rive, Pukki ja Paulus. Teitte yhden uroteon, annetaan uusi mahdollisuus muille.

Uudet tuulet puhaltaa uusia sankareita.

[Tsei Tsei]

Ehkäpä juu, mutta kun peliin on lähdetty alusta lähtien 4-4-2:lla (tai neljän alakerralla), ei se aina ihan kurapaskaa ole ollut. Toki Tanska-matsi oli vaikea, mutta se oli jo Schüllerin poissaollessa tuleva niin. Aina voi spekuloida, jos oltais menty tällä tavalla aina vähän niinkun Ruotsin tyyliin, että miltä homma olisi näyttänyt.
Väittelyn ei ehkä pitäisi olla näin mustavalkoinen, koska mukaan mahtuu muitakin variaatioita neljän alakerralla.

Joo, tietyllä tavalla ihan samaa mieltä tästä. Mutta esim. eilen tultiin peliin hyvällä asenteella ja luotiin helvetisti maalipaikkoja 523-muodolla. En nähnyt, että muodossa olisi ollut jotain vikaa ja ongelma olisi ollut viiden linja. Eilen roolitukset toimivat, Sloveniaa vastaan ei. Pilkku taidettiin aiheuttaa Ivanovin ollessa sivussa ja kulmasta päästettiin maali, kun oli jo neljän linja.

442 ei mielestäni tee autuaaksi, vaikka onkin ihan hyvä olla repertuaarissa. Voi olla, että Suomen materiaali menee siihen suuntaan, että itse asiassa 433 voi olla se paras muoto jo lähitulevaisuudessa.

[Siperia]

Joo, tietyllä tavalla ihan samaa mieltä tästä. Mutta esim. eilen tultiin peliin hyvällä asenteella ja luotiin helvetisti maalipaikkoja 523-muodolla. En nähnyt, että muodossa olisi ollut jotain vikaa ja ongelma olisi ollut viiden linja. Eilen roolitukset toimivat, Sloveniaa vastaan ei. Pilkku taidettiin aiheuttaa Ivanovin ollessa sivussa ja kulmasta päästettiin maali, kun oli jo neljän linja.

442 ei mielestäni tee autuaaksi, vaikka onkin ihan hyvä olla repertuaarissa. Voi olla, että Suomen materiaali menee siihen suuntaan, että itse asiassa 433 voi olla se paras muoto jo lähitulevaisuudessa.

Itseasiassa tuosta samaa mieltä ettei se 4-4-2 välttämättä olisi paras vaihtoehto. 5 linjassa ja kahden keskikentällä tullut vain ongelmia laitojen puolustamisen, boksin puolustamisen ja boxin rajan puolustamisen kanssa. Tuo ylimääräinen toppari tuntuu sotkevan monta asiaa tuosta. Ja loppujen lopuksi peliryhmitys on tosiaan ei niin oleellinen asia kunhan roolitukset ovat kunnossa. Tällä hetkellä ne eivät tunnu pääsääntöisesti olevan. Esimerkiksi Kamara laidalla ja Pukki targettina.

Toki hyvä pointti tuo, ettei välttämättä ole niin paljoa laadukkaita keskikentän keskustan pelaajiakaan riittävästi, toki väittäisin silti että paremmalla tolalla tuo on kuin wingbackit.

Kazakkeja vastaan alku oli joo hyvää, mutta toisaalta vastustajan tasokin oli heikko.

Rive ulos!

[A47]

Vuorokauden nyt sulatellut eilistä sekä koko lokakuun maajoukkueikkunaa. Riven asemaa kaikkien aikojen maajoukkuevalmentajana ei voi kiistää, mutta nyt olisi aika uusien tuulien. Oikeastaan kesästä 2021 alkaen on Huuhkajien pelejä leimannut yritys ensisijaisesti välttää tappio niiden voittamisen sijaan, joka on syönyt fiilistä pelien katsomisesta. On palannut fiilis siitä, että joukkue ei itsekään usko voittoonsa. Varsinkaan takaiskujen sattuessa. Ja ilmapiirin luominen sekä peleihin valmistautuminen on valmennuksen vastuulla. Tämä oli myös aiemmin Kanervan vahvuus, mutta nyt tuntuu että EM-kisoihin pääsyn jälkeen on häneltä usko loppunut joko joukkueen kykyihin tai omaan osaamiseen.

Uusi valmentaja ei luultavasti pystyisi ihmetekoihin, mutta nyt alkaa aika olla kypsä uusille tuulille. Viimeaikaisia Huuhkajien otteluita on leimannut apaattisuus koko ryhmässä. En usko, että Kanervan kanssa suuntausta saadaan enää muutettua. Itse lähtisin jo nyt vaihtamaan valmentajaa, jotta jatkokarsintoihin päästäisiin uusin kujein ja yllättämään kenties vastustajatkin vaihteeksi. Mutta eiköhän Kanerva tosiaan vielä nämä pelit johdata joukkoja ja ensi kesänä selviää manttelinperijä.

Ja toivon edelleen, että Kanerva yllättää minut sekä meidät muut pessimistit kairaamalla vastustajat ensi keväänä ja saavuttamalla toisen kisapaikan. Mutta uskoa tai luottoa siihen ei enää löydy.

[karvatassu85]

Oikeastaan kesästä 2021 alkaen on Huuhkajien pelejä leimannut yritys ensisijaisesti välttää tappio niiden voittamisen sijaan, joka on syönyt fiilistä pelien katsomisesta. On palannut fiilis siitä, että joukkue ei itsekään usko voittoonsa.

Juurikin tämä asia. Onhan tuo peli uskomattoman tylsää useimmiten. Ja jos yhtään ennakolta kovempi vastus, niin bussi parkkiin. Kiitos Rive ja näkemiin.

[Ehis]

Kaipa tää koko viiden linja lähti sillä, että skaboissa ei olisi muuten jakoa. Pitää kuitenkin muistaa, että kisapaikka ja NL-lohkovoitto tuli neljän linjalla. Viiden linjalla ollaan hävitty kelle pitikin, vaikka toki nykyiselläkin on nähty hyviä pelejä.

[Erval]

Onko tässä nyt käynyt niin, että se reilun vuoden mittainen erinomainen putki, jonka joukkue pelasi Nations Leaguessa ja EM2020- karsinnoissa on saanut porukat luulemaan liikoja Suomen futiksen tasosta? Tosiasiahan on että meidän pelaajamateriaali on sanalla sanoen heikko. Ainoastaan Hradecky pelaa eurooppalaisessa suursarjassa. Muut "huippumme" pelaavat suurien futismaiden kakkos- tai kolmosliigoissa tai jossain alemman keskitason liigoissa kuten Puola, Ruotsi tai MLS. Valmentajaa vaihtamalla ei näiden pelaajien taso nouse yhtään ja riski on suuri, että ollaan taas Baxter/Backe suossa.

[Metsän poika]

Jotenkin tuntuu, että nyt on vaan jääty jumiin tähän viiden linjan kritisointiin, kun silmät ummistetaan siltä, että 442-muodolla peli ei ole viime aikoina toiminut yhtään.

Edellinen 442 oli San Marino-voitto. Sitä edellinen PIrkut-vierasvoitto. Sitä ennen Tanskassa tuli tappio, Makedoniassa tasuri ja Montenegrossa voitto.
 En nykytilassa tuota kuvaisi sanoilla "ei ole toiminut yhtään".

[Tsei Tsei]

Edellinen 442 oli San Marino-voitto. Sitä edellinen PIrkut-vierasvoitto. Sitä ennen Tanskassa tuli tappio, Makedoniassa tasuri ja Montenegrossa voitto.
 En nykytilassa tuota kuvaisi sanoilla "ei ole toiminut yhtään".

442 oli sekä Sloveniaa ja Kazakstania vastaan lopussa, eikä mitään saatu aikaan. En tarkkaan muista vanhempia pelejä, mutta Pirkkuja vastaan taisi olla 433 ja tuloksena nihkeä voitto. Tuollaisen voiton, kun olisi pelannut viiden linjalla niin olisi sun esimerkkinä siitä kuinka kolmen topparin systeemi ei toimi. Ja San Marino -peliä tuskin olisi hyväksytty myöskään mukaan.

Edit: piti tarkistaa, Pirkut oli 442 ja lopussa taisi olla 451.

[Metsän poika]

442 oli sekä Sloveniaa ja Kazakstania vastaan lopussa, eikä mitään saatu aikaan. En tarkkaan muista vanhempia pelejä, mutta Pirkkuja vastaan taisi olla 433 ja tuloksena nihkeä voitto. Tuollaisen voiton, kun olisi pelannut viiden linjalla niin olisi sun esimerkkinä siitä kuinka kolmen topparin systeemi ei toimi.

PIrkut vieraspeli oli kyllä minusta ihan ok peli paskalle kentälle (0.88 vs 1.36). Sinänsä totta, että Kazakstan vieraissa oli pelinä minusta paskaa (0.39 vs 0.58). Varmaan tuo maaliodottama selittää mielipidettäni - suunnilleen samanlainen tuo suhde, mutta Kazakstanissa peli vain oli antijalkapalloa.
 Muodon puolesta Kazakstan-kotipeliin lähdettiin minusta ihan hyvällä muodolla. Riven piikkiin sitten se, että johtomaalin jälkeen alettiin paskoa housuun. Sitä ennenhän peli oli ihan hyvää.
 Järjetöntähän se 442 olikin Sloveniapelissä siihen takaa-ajoon vaihtaa, jos vastustaja vetäytyy. Ei siitä vaihdosta mitään iloa silloin ole, kun pitäisi palloa pitää ylhäällä. Mutta ei Rive ole ymmärtänyt tuotakaan. Kazakstanpelissä en kiinnittänyt huomiota tuollaiseen vaihtoon, kun siinä pelin loppupuolessa ei ylipäätään ollut mitään järkeä.

[Bunuel]

Ari Virtanen kirjoitti tänään muuten erinomaisessa jutussaan Hesarissa että MM-karsinnat oli pettymys ja Kansojen Liigassa meni heikosti. Olenko ainoa jonka mielestä molemmat menivät ihan ok? Ei mitään mieletön venymistä mutta ei kyllä mitään jättimäisiä sulamisiakaan - toisin kuin nyt päättyneessä ikkunassa.

[Herstein]

Jälkimmäisen kysymyksen kohdalla kääntäisin toisin päin, jos johdetaan, haluatko kentälle puolustavaan rooliin Casper Terhon vai Pyry Soirin? Näistä laadukkaista puolustavammista pelaajista on Suomella pulaa, kun nyt on kohtuullisen hyvin hyökkääviä pelaajia.

Terhon. Lisäksi kysymys ei  edes ole suoranaisesti tästä, sillä kyseisen pelipaikan pelaajia (mm. Peltola, Ollila ja Pallas) oli mukana joukkueessa niin paljon, että kaikki eivät edes mahtuneet kokoonpanoon. Käytännössä missään mahdollisessa skenaariossa kuusi eri laitapuolustajaa olisi käynyt näissä matseissa kentällä, joten täysin järjetöntä valita heitä noin sankoin joukoin joukkueeseen.

Kokemus ei tuo pelaamiseen varmuutta vaan riittävän kova arjen vaatimustaso.

[Arkon]

Rive on kaikkien aikojen valmentaja ja ihminen, joka on nostanut Huuhkajat pohjamudista upeaan kukoistukseen. Pakko kuitenkin myöntää, että usko on alkanut rakoilla jo tovin. Kazakstan-peli oli katastrofi, mutta tuollaisia yksittäisiä pelejä voi tulla kelle tahansa, ja Riven Huuhkajat on tuota ennen ollut vastaavissa (koti)peleissä suorastaan järisyttävän kova. Kuten mainittua, itse tuloksia huolestuttavampaa on se, mihin suuntaan peli on mennyt viimeisen reilun parin vuoden aikana. Tiettyihin taktisiin juttuihin on hirttäydytty kiinni ilman minkäänlaista näkyvää hyötyä tai kehitystä, eikä taktista joustavuutta ole ollut nimeksikään. Kun Rive parhaimmillaan pystyi repimään miehistöstä kaiken irti ja tekemään joukkueesta enemmän kuin osiensa summan, nyt liian moni pelaaja on joutunut vetämään vääränlaisessa roolissa tai liian isoissa saappaissa. Tietysti miehistössä on ollut muutoksia ja moni avainpelaaja on ikääntynyt tai kokonaan lopettanut, mutta viimeaikaista menoa on silti vaikea sulattaa, kun peluutuksen ja taktiikan sokeat pisteet ovat olleet niin ilmiselviä.

Mitään hätäratkaisua en Riven tilalle missään tapauksessa toivo, ja mieluummin mennään Markun kanssa tämä karsinta loppuun asti kuin hommataan joku hansbacke puikkoihin. Ehkä tämä hieno aikakausi kuitenkin alkaa olla lopussa.

[Tsei Tsei]

PIrkut vieraspeli oli kyllä minusta ihan ok peli paskalle kentälle (0.88 vs 1.36). Sinänsä totta, että Kazakstan vieraissa oli pelinä minusta paskaa (0.39 vs 0.58). Varmaan tuo maaliodottama selittää mielipidettäni - suunnilleen samanlainen tuo suhde, mutta Kazakstanissa peli vain oli antijalkapalloa.
 Muodon puolesta Kazakstan-kotipeliin lähdettiin minusta ihan hyvällä muodolla. Riven piikkiin sitten se, että johtomaalin jälkeen alettiin paskoa housuun. Sitä ennenhän peli oli ihan hyvää.
 Järjetöntähän se 442 olikin Sloveniapelissä siihen takaa-ajoon vaihtaa, jos vastustaja vetäytyy. Ei siitä vaihdosta mitään iloa silloin ole, kun pitäisi palloa pitää ylhäällä. Mutta ei Rive ole ymmärtänyt tuotakaan. Kazakstanpelissä en kiinnittänyt huomiota tuollaiseen vaihtoon, kun siinä pelin loppupuolessa ei ylipäätään ollut mitään järkeä.

En minäkään pitänyt vieraspeliä Pohjois-Irlannissa huonona. Ylipäätään heikkoja pelejä on Suomella ollut aika vähän viimeisen kuuden vuoden aikana. Viittasin näiden kahden viimeisimmän pelin muutoksesta 442-muotoon, mikä on tyrehdyttänyt kirin täysin. Itselleni käy ainakin kaikki peliryhmitykset ja useimmiten ymmärrän mitä niillä haetaan. Joskus kuitenkin epäonnistutaan, kuten Sloveniassa. Toisin kuin sinä, en kuvittele olevani huomattavasti Riveä parempi taktinen velho, vaikka jotain perustason ymmärrystä jalkapallotaktiikoista onkin.

[C Less]

Kokoonpanovalinnoista pakko vielä sanoa, että puolustavia pelaajia oli yksinkertaisesti liikaa mukana. Penkiltä löytyi Källman, Forss ja keskikentälle pallollisempana vaihtoehtona Lingman. Muuten 12 miehen penkki, ja kaiken kukkuraksi katsomosta löytyneet kolme pelaajaa, olivat puolustavia pelaajia. Mihin kahden ottelun ikkunassa tarvitaan seitsemää topparia tai viittä laitapuolustajaa/laitalinkkiä? Ei yhtään mihinkään käytännössä missään olosuhteissa. Tämä siitä huolimatta, että ainakin kaksi laadukasta käytettävissä olevaa hyökkäyspään vaihtoehtoa oli jätetty kotiin. Käsittämätöntä.

Maaotteluiden taktisesta puolesta sen verran, että kovinkaan monimutkaisia pallollisia pelityylejä harvoin nähdään. Pitkälti ottelut ovat hyvin matalatempoisia ja tarkkoja, joissa ratkaisut nähdään erikoistilanteiden lisäksi mielestäni korostetusti pelaajien henkilökohtaisten pelitaitojen tai virheiden hyödyntämisen myötä. Totta kai tilanteenvaihdot ovat sitten se tärkein maaleja tuottava juttu, jolloin tiloja löytyy. Lähtökohtaisesti pelaaminen on kuitenkin konservatiivisempaa, jolloin niidenkin merkitys nähdäkseni hieman laskee. Nämä ovat toki silmällä ja hihasta heitettyjä juttuja.

On kuitenkin niin, ettsi Suomen maajoukkue ehdi viilaamaan murtautumis- ja pelinavaamismalleja, vaan nähdäkseni tärkeintä on varsinkin rajallisella materiaalilla muodostaa selkeät hyökkäys- ja puolustuspelin raamit. Ennen kaikkea kyse on siitä, että joukkueen suorituskyky maksimoidaan. Parhaimmat pelaajat tulee olla sellaisissa rooleissa, joissa he pystyvät auttamaan joukkuetta parhaalla mahdollisella tavalla. Suomella ei ole varaa peluuttaa parhaita pelaajiaan epäsuotuisissa rooleissa. Heikkouksia peitetään sitten kollektiivin avulla. Janne Andersson oli parhaimmillaan tästä erinomainen esimerkki. Ruotsi hyökkäsi todella vaarallisesti vastaan ja pärjäsi myös suhteessa itseään huomattavasti kovempiakin maita kohdatessa noudattamalla lähes orgastisella  tavalla 4-4-2 linjapuolustamisen perusperiaatteita.

Yhtä kaikki, maaottelut ovat usein taktisesti melkoisen paljon köyhempiä kuin seurajoukkueottelut. Ehkä sitten joku poikamaajoukkueista asti jauhettu pidemmälle viety pelitapa voisi tuottaa tulosta, mutta en näe miksi Suomen pelitavan pitäisi poiketa ainakaan kovin paljon tiiviiseen blokkiin ja vastaiskuihin perustuvasta pelaamisesta. Erityishuomio sitten tilanteenvaihtoihin, keskimatalasta blokista mallia vaikka Anderssonilta tai Unai Emeryltä, joka on optimoinut sen vielä seurajoukkueympyröihinkin riittävällä pieteetillä. Tällä hetkellä Emery toki pelaa pääosin Suomen kannalta liian korkealla puolustuslinjalla.

Selvästi heikompia vastustajia vastaan totta kai eri juttu. Lähtökohtaisesti ne tulee pystyä klaaraamaan yksilötaidolla, sopivilla pelaajavalinnoilla, sekä tarkoituksenmukaisilla roolituksilla. Luonnollisesti täytyy pyrkiä tarjoamaan pelaajille lisätyökaluja murtautumiseen, mutta pääpaino tulisi olla yksinkertaisissa raameissa, joiden sisällä pelaajat itseään toteuttavat, ja joissa avainpelaajista saadaan paras mahdollinen irti.

[Staatsanwalt Paravant]

Rive hoitakoon karsinnat loppuun. Nurelle erikoistilanteista vastaavana valmentajana vois antaa jo tässä vaiheessa kenkää.

Tottahan se on, että Nure on ihan väärässä roolissa, kun vahvuudet ovat hengenluonnissa ja pelin taktisella puolella. Tuskin Guardiolakaan olisi erityisen hyvä erikoistilannevalmentaja. Kenkimisen sijaan tuota taktista osaamista kannattaisi hyödyntää laajentamalla roolia.

[13ergkamp]

Jos nyt vielä palataan tuohon nuorien pelaajien sisäänajoon, niin ei niitä voi määräänsä enempää ajaa sisään, tai kentällä on joku junnujoukkue eikä se joukkue johon pelaajia pitäisi ajaa sisään. Reissun päällä oleminen on jo paljon - oppii porukkaan ja maajoukkueen tapoihin, ja penkillä kokee tunnelmaa.

Minusta Rive on onnistunut nuorentamaan porukkaa aika tasapainoisesti ja antanut mahdollisuuksia niille jotka ne ansaitsevat - ja foorumin mukaan liian monelle sellaisellekin jotka eivät ansaitse

Mitä Liimattaan &co tulee, niin tuntuu että usein unohtuu että Veikkausliigaa voi dominoida vaikka olisi kansainvälisesti tarkasteltuna (vielä) sellainen B/C/D-korin peluri. Liimatta, Skyttä, Aspegren... Karsintapelit ovat vaativuudessaan ihan eri tasolla Veikkausliigaan verrattuna. Hienoa että näinkin moni sisäänajetuista nuorista pelaajista on osoittanut olevansa riittävällä tasolla tai ainakin lähellä sitä.

[kuuhasen lalli]

Jos nyt vielä palataan tuohon nuorien pelaajien sisäänajoon, niin ei niitä voi määräänsä enempää ajaa sisään, tai kentällä on joku junnujoukkue eikä se joukkue johon pelaajia pitäisi ajaa sisään. Reissun päällä oleminen on jo paljon - oppii porukkaan ja maajoukkueen tapoihin, ja penkillä kokee tunnelmaa.

Minusta Rive on onnistunut nuorentamaan porukkaa aika tasapainoisesti ja antanut mahdollisuuksia niille jotka ne ansaitsevat - ja foorumin mukaan liian monelle sellaisellekin jotka eivät ansaitse

Mitä Liimattaan &co tulee, niin tuntuu että usein unohtuu että Veikkausliigaa voi dominoida vaikka olisi kansainvälisesti tarkasteltuna (vielä) sellainen B/C/D-korin peluri. Liimatta, Skyttä, Aspegren... Karsintapelit ovat vaativuudessaan ihan eri tasolla Veikkausliigaan verrattuna. Hienoa että näinkin moni sisäänajetuista nuorista pelaajista on osoittanut olevansa riittävällä tasolla tai ainakin lähellä sitä.

Mitä?

Kyllä noita nuoria ja oikeasti potentiaalisia pitäisi ajaa sisään vielä hanakammin. Ei se taso sieltä merkittävästi tipu verrattuna tämän hetken pelaajiin ja se tulisi palkitsemaan kuitenkin myöhemmin.

Ainakin Terho, Liimatta, Galvez ja Pyyhtiä tuohon pitäisi saada mukaan nopealla aikataululla. Lingmanit, Soirit ym voi potkia siinä viereisellä stadikalla sitten.

[Tsei Tsei]

Kyllä noita nuoria ja oikeasti potentiaalisia pitäisi ajaa sisään vielä hanakammin. Ei se taso sieltä merkittävästi tipu verrattuna tämän hetken pelaajiin ja se tulisi palkitsemaan kuitenkin myöhemmin.

Ainakin Terho, Liimatta, Galvez ja Pyyhtiä tuohon pitäisi saada mukaan nopealla aikataululla. Lingmanit, Soirit ym voi potkia siinä viereisellä stadikalla sitten.

Miksi nämä pitäisi ajaa sisään hanakammin? Joku Galvez on fyysisesti täysi raakile, Liimatallakin on vielä paljon tekemistä. Pyyhtiä pärjäisi fyysisesti, mutta jo U21-jengissä on tekemistä. Tämähän on A-maajoukkue, jossa parhaat ja sopivimmat pelaavat, eikä mikään junnujen hippoleiri. Soirihan on kaiken lisäksi esiintynyt hyvin viime aikoina maajoukkueessa (ja ilmeisesti Klubissakin). Lingman on nyt valitettavasti taantunut palattuaan Klubiin.

[Herstein]

Miksi nämä pitäisi ajaa sisään hanakammin? Joku Galvez on fyysisesti täysi raakile, Liimatallakin on vielä paljon tekemistä. Pyyhtiä pärjäisi fyysisesti, mutta jo U21-jengissä on tekemistä. Tämähän on A-maajoukkue, jossa parhaat ja sopivimmat pelaavat, eikä mikään junnujen hippoleiri. Soirihan on kaiken lisäksi esiintynyt hyvin viime aikoina maajoukkueessa (ja ilmeisesti Klubissakin). Lingman on nyt valitettavasti taantunut palattuaan Klubiin.

Oletko sä siis ihan oikeasti sitä mieltä, että maajoukkueessa pelaa tällä hetkellä Suomen parhaat jalkapalloilijat? Samaa mieltä toki siitä, että sisäänajo on huono termi, koska noiden kärki lupausten siihen ei ole tarvetta.

Hämmentävä tämä keskustelu, missä jollekin abstraktille kokemukselle annetaan valtavan iso painoarvo. Onko Suomi Italian lisäksi ainoa maa, jossa nuoruutta ei pidetä vahvuutena?