Rive "Markku" Kanerva

[sambatonttu]

Vaikka Riveä olen jaksanut puolustaa niin kyllä nyt rupee usko menemään, kun ei jaksa edes karsintojen päätyttyä tulla kaarteen eteen. Häpeä, varsinkin, kun tietää sisimmässään, että viimeinen peli huuhkajien peräsimessä on saattanut juuri päättyä… mies olisi ansainnut arvokkaammat jäähyväiset, mutta ei toisaalta sitä ole itse käytöksellään myöskään edesauttanut.

[CC2]

Kyllähän hodari on ykkönen. Sai pyörätuolissa istuvan Litin johtaman jengin hyvin lähelle arvokisoja. Ainoa oikeastaan, joka on maximoinut käytettävissä olevan materiaalin. Huutista Mursulle. Ja samoin Mixulle ja Backelle. Riven ajanjaksosta jää positiiviset fiilikset, eteenpäin on menty, ja sitten taas taakse. Mutta EOM:ät jää mieleen.

[dicknick]

Kiitos menneistä ja kohti uutta alkua.

[DAF]

Jos kerran Ari Lahden papereissa Rive on edelleen yksi vaihtoehto jatkamaan

Ei tällaista tulkintaa kyllä saa mitenkään irti yhdestäkään Lahden haastattelusta pl. ehkä kesän tulevien maaotteluiden yli jatko, jos niitä haastiksia oikeasti ajatuksella kuuntelee. Työnantajana joutuu käyttämään tietynlaista retoriikkaa juuri tässä vaiheessa.

[atletico1]

Riven puolustukseksi on sanottava että pelaajamateriaali on kaikilla mitattavilla faktoilla erittäin heikko kisapaikkaa ajatellen.

Riveä vastaan puhuu se, että aina näistä ns. heikomman materiaalin maista jotkut menevät kisoihin. Viimeksi se oli Suomi, nyt Georgia. Aiemmin saman ovat tehneet Islanti, Albania, Latvia jne. Eli Suomen käyrä on laskussa suhteessa verrokkimaihin.

[PekkaPS]

Kyllähän hodari on ykkönen. Sai pyörätuolissa istuvan Litin johtaman jengin hyvin lähelle arvokisoja. Ainoa oikeastaan, joka on maximoinut käytettävissä olevan materiaalin. Huutista Mursulle. Ja samoin Mixulle ja Backelle. Riven ajanjaksosta jää positiiviset fiilikset, eteenpäin on menty, ja sitten taas taakse. Mutta EOM:ät jää mieleen.

Ja pelaajia oli mm. seuroista PSV, Liverpool, Tottenham, Anderlecht, Ado DenHaag, Birmingham, Bolton, Lecce kun nykyään luokkaa 2. BL, Allsvenskan, MLS, HJK ja Norjan divari. Oli hodarilla hyvä jengi.

[giro12]

Vertailua:

ITA&DEN: 2 tappiota
BIH&SVN: Voitto ja tappio
GRE&KAZ: Voitto ja tappio
ARM&NIR: 2 voittoa
LIE&SMR: 2 voittoa

Täysin identtinen suoritus tuloksien puolesta, harmi kun karsinnoissa ei pelattu ristiin. Muuten kurpitsahuutelijat olisivat vaatimassa mestarinerolle patsasta.

Kisapaikka
2x varapatruunaa Kansojen liigasta (Sijoitukset lohkoissa 1/2/2)
Täpärä 3. Sija MM-karsinnoissa

Ja Huuhkajat on tosiaan 40./55. UEFA maajoukkue kun katsotaan joukkueen Markkina-arvoa

Rivelle jatkoa. Muuten tulee joku paska ja lasketaan tutulle tasolle. EM-Kisapaikka muuttuu vähimmäisvaatimuksesta takaisin Sukupolvien unelmaksi.

Jos tulokset eivät kelpaa perusteluksi tulosurheilussa, niin mikä sitten? Tämä tilasto ikävästi alleviivaa, että kisapaikka vaati Suomelta hyvää tuuria ja win the right games menoa. Tällä kertaa meiltä puuttui karsinnoista Lod, jonka vaihdon jälkeen ainakin eilen ainakin pallollisen pelin taso laski aivan suunnattoman paljon. Luulen, että pisteitä olisi Lodin kanssa saatu enemmän.

Luulenkin, että jopa valmentajaa enemmän suomen kisapaikkaan ja menestykseen tulevaisuudessakin vaikuttavat tähtien asennot, mitkä 2019 osuivat kohdalleen. Pjanicin loukit, kreikan ja Bosnian ristiinpelaamiset jne. Nythän meiltä puuttui karsinnoista pelinteon primus motor ja pelailtiin kazakkien kanssa ristiin Tanskan vielä menettäessä pisteitä lohkossa.

Pelkään pahasti, että Rive potkimalla edes hyvä tuuri ei vie suomea kisoihin seuraavan kymmenen vuoden aikana. Tuloksellisesti Rive on ollut todella kova tekijä Suomen majussa.

[GaLi]

Hyvä Rive - karrikoirat haukkuu, karavaani kulkee. Katse kohti kansojen liigaa, pari hyvää tulosta, hyvä pöhinä päälle ja jatkolappua kouraan

[jautsi viileä]

Pitkästä karsinnasta on hyvä poimia jotain yksittäisiä tolppia yms. ja valittaa tuuria. Siinä on kuitenkin niin monta tuntia futista, että sitä on turha typistää mihinkään hyvään tai huonoon tuuriin. Vielä turhempaa on yksilöidä sitä vain yhteen pelaajaan. Sparvia (ja näköjään Lodia) näkee vieläkin mainittavan, mutta siinä ollaan taas muna-kana -asetelmassa, Sparv oli varmasti suurimpien hyötyjien joukossa Riven alun simplifico-futiksessa ja sai pelata kk:lla, jossa ei oltu annettu lähtökohtaisesti ylivoimaa vastustajalle. Jos jotain yksittäistä pelaajaa Riven ajalta pitää nostaa, niin se on ehdottomasti Pukki. Prime-Pukki viimeisteli niin järjettömällä tasolla, että se sai joukkueen näyttämään paremmalta ja ennen kaikkea toi tuloksen. Tässä yhteydessä voi toki mainita Lodinkin, joka toimi varsinkin prime-Pukin kanssa, mutta ei ollut välttämättömyys. Jos statseja tykkää perata, niin väitän Suomen olleen tuolloin tehokkaimpien joukkueiden joukossa ja edes maailman parhailla kärjillä saman tason tehokkuus ei jatku loputtomiin.

[Julkea bulbul]

Kanervan alkukausi pärjättiin simppelillä ryhmityksellä ja rooleilla, mutta Sparvin rooli oli paljon muutakin. Hän oli valmennuksen jatke kentällä ja vaikka kolmas toppari olisikin otettu osin häntä paikkaamaan, uskon että myöhemmät "vaativammat" viritykset olisivat sujuneet paremmin Sparvin kanssa, sillä hän olisi auttanut pelaajien sijoittumisessa kentällä. Siis sen oman sijoittumisensa lisäksi. Nyt tuollaista selkeää, äänekästä johtajaa ei ole. Sparvia ennen Litmanen ja Tainio olivat vastaavia, jatkuvasti ohjaamassa myös muita. Mutta kuten kisoissa nähtiin, ei pelkkä rampa Sparv auta, jos taktiikka on vedetty yltiövarovaisuudella vihkoon.

Ymmärrän varsin hyvin, miksi Rive lähti hakemaan jotain muuta ja kunnianhimoisempaa. 4-4-2 toimi alkuun, varsinkin yhdistettynä lisääntyneeseen uskoon, että paskallakin pelillä pystyi pärjäämään, kun perusasiat, kuten puolustuksen kaksinkamppailut olivat kunnossa. Simppeliydessä on kuitenkin myös se puoli, että sen vahvuuksien eliminoiminen on helppoa. EM-kisoissa ensimmäistä kertaa vastaan oli tulossa maita, jotka oli viritetty kisoja vastaan huippuunsa tavallista maaottelua pidemmällä valmistautumisjaksolla ja varmasti tarkemmalla skouttauksella. Kyyti olisi voinut olla varsin kylmää joka suuntaan. Kanerva halusi kehittää peliä suuntaan, jossa olisi erilaisia ryhmityksiä ja murtautumismalleja erilaisia joukkueita vastaan, mutta mitä pidemmälle mentiin ja mitä enemmän haasteita oli sitä enemmän peli mikromanageroitiin solmuun, kuten Rikkiviisas on hyvin tuonut esiin. Toisaalta joissain peleissä onnistuttiin mainiosti, kuten Slovenia-kotiottelu ja edelleen väitän myös Tanska-kotiottelua pääosin hyväksi suoritukseksi. Vastapainona tuli sitten täysiä katastrofeja, mitä ei Kanervan alkuaikana tullut. Jotenkin tuntuu, että myös pelaajatyypeillä on merkitystä, esimerkiksi Ivanovin taso heittelee dominoivasta pahasti riskialttiiseen pelistä toiseen, toisin kuin Arajuurella, joka oli pelistä ja ryhmityksestä toiseen oma simppeli ja vakaa itsensä.

Nyt aika olisi jälleen otollinen simppelille tahtofutikselle, ja se vaatinee valmentajan vaihdoksen ihan jo senkin takia, että Rive tuskin haluaa luopua ideaalisesta haaveestaan kehittää joku joustava, mutta yllätyksellisyyden mahdollistavat pelitapa. Se ei tule Suomen pelaajamateriaalilla onnistumaan. Eikä rehellisesti sanottuna Riven taktisilla taidoillakaan. Perusasioihin palaaminen toimisi jälleen sen hetkensä, kun pelataan karsintoja. Joku tikitaka-valmentajavelho menisi Suomen materiaalilla täysin hukkaan. Itse uskon johonkin tsemppariin, jonka taustalla nyhjöttäisi piilossa katseilta nykyaikainen huipputilastohiiri.

Hradeckyn eilisen puolustuspuheenvuoron ymmärrän varsin hyvin, sillä pelaajillekin Rive on se, joka palautti uskon ja mikä tärkeintä, vei heidät unelmaansa, johon kukaan pelaaja ennen heitä ei ollut päässyt. Jos pelaajistossa on vastarintaa, voisin lyödä vetoa, että se on niiltä pelaajilta, jotka eivät tuolloin vielä olleet mukana tai ainakaan merkittävässä roolissa ja joille kisat eivät ole enää vastaava sukupolvien kärsimysunelma vaan todistetusti täysin mahdollista ja hekin haluavat sen kokea. Vanha kaarti on elänyt maajoukkueen mukana sen epätoivon ajat ja kantaneet mukanaan yli 100 vuotta pettymyksiä. Totta kai he ovat lojaaleja miehelle, joka vei sen taakan pois.

Kiitos siitä Rivelle kuuluu myös kannattajilta, mutta nyt kun mekin olemme nähneet, mikä on mahdollista ilman taikatemppuja tai yhtään maailmantähteä, vaadimme totta kai sen tapahtumista uudelleen. Oli miten oli, itse reissaan mukana tulevat ilot ja tuskat, oli siellä sitten Backe, Rive tai Guardiola.

[13ergkamp]

Bulbul

Haluaisin yhä nostaa esille tätä, että Riveluutio 2.0 piti olla ennen kaikkea tulevaisuuden pelitapa (vs. nykyisyyden, "pikavoittojen haku"). Samoin Ari Lahti korosti (jälleen) haastattelussa, että A-maajoukkueen tulevan pelitavan tulee olla sellainen, joka sopii U20-jengin vahvuuksiin.

Millainen pelitapa se olisi? Kuka vetää suuntaviivat? Päävalmentaja yksin vai työryhmässä? Kuka on luonnostellut Riveluutio 2.0:n?

Vielä turhempaa on yksilöidä sitä vain yhteen pelaajaan. Sparvia (ja näköjään Lodia) näkee vieläkin mainittavan, mutta siinä ollaan taas muna-kana -asetelmassa, Sparv oli varmasti suurimpien hyötyjien joukossa Riven alun simplifico-futiksessa ja sai pelata kk:lla, jossa ei oltu annettu lähtökohtaisesti ylivoimaa vastustajalle. Jos jotain yksittäistä pelaajaa Riven ajalta pitää nostaa, niin se on ehdottomasti Pukki. Prime-Pukki viimeisteli niin järjettömällä tasolla, että se sai joukkueen näyttämään paremmalta ja ennen kaikkea toi tuloksen. Tässä yhteydessä voi toki mainita Lodinkin, joka toimi varsinkin prime-Pukin kanssa, mutta ei ollut välttämättömyys. Jos statseja tykkää perata, niin väitän Suomen olleen tuolloin tehokkaimpien joukkueiden joukossa ja edes maailman parhailla kärjillä saman tason tehokkuus ei jatku loputtomiin.

No ei se nyt turhaa ole miettiä että mikä pelitapa toimii parhaiten milläkin pelaajamateriaalilla. Oma näkemys on että 4-4-2 vaatii laadukkaan tasapainottavan pohjapelaajan (Sparv) tai työparin (Sparv & Kamara). Schüller ei jotenkin aivan riittänyt tuohon tontille...

[Rikkiviisas]

Riven puolustukseksi on sanottava että pelaajamateriaali on kaikilla mitattavilla faktoilla erittäin heikko kisapaikkaa ajatellen.

Lopetetaan sitten osallistuminen koko karsintoihin.
Kyllä siellä San Marinokin jaksaa ja kisoihin meni eilen esimerkiksi Georgia, joka on toki materiaaliselittäjän mukaan jalkapallon jättimaa, onhan se naapurimaa pelannut monissa kisoissa.

Materiaaliselittäjiltä menee kirkkaasti ohi se valtava pointti, että hyvin harva odottaa menestystä ja kisapaikkaa pidetään vaikeana saavuttaa. Sen sijaan kritiikki kohdistuu siihen, että saataisiin joukkue pelaamaan hyvin omalla tasollaan, mikä se sitten onkaan. Ollaan palattu siis lähtötilanteeseen, jossa maajoukkue joko pelaa omalla tasollaan ja voittaa tai sitten alisuorittaa. Eilenkin Viroa vastaan oli surkea loppu.

Kanervan alkuaikojen tasaisesta suorittamisesta ja ylisuorittamisesta on siirrytty taas alisuorittamiseen, jossa taktisilla ja kokoonpanoon liittyvillä valinnoilla tehdään homma ihan itse. Niitä erikoistilanteita kumpaankaan päähän ei nyt viitsi enää edes mainita...

[13ergkamp]

Kanervan alkuaikojen tasaisesta suorittamisesta ja ylisuorittamisesta on siirrytty taas alisuorittamiseen, jossa taktisilla ja kokoonpanoon liittyvillä valinnoilla tehdään homma ihan itse. Niitä erikoistilanteita kumpaankaan päähän ei nyt viitsi enää edes mainita...

Kuinka pitkään on alisuoritettu? Kolmisen ottelua...

[Rikkiviisas]

Kuinka pitkään on alisuoritettu? Kolmisen ottelua...

Riippuu mikä on alisuorittamista.
Jos se on sitä, että ei saada haluttua tulosta, niin silloin vähemmän aikaa.
Jos se on sitä, että pelaaminen näyttää todella vaikealta ja homma ei tunnu toimivan, niin useamman vuoden.

[Metsän poika]

. Simppeliydessä on kuitenkin myös se puoli, että sen vahvuuksien eliminoiminen on helppoa. EM-kisoissa ensimmäistä kertaa vastaan oli tulossa maita, jotka oli viritetty kisoja vastaan huippuunsa tavallista maaottelua pidemmällä valmistautumisjaksolla ja varmasti tarkemmalla skouttauksella. Kyyti olisi voinut olla varsin kylmää joka suuntaan.

Tämähän on hyvä jossittelun aihe. Sen sijaan, että olisi luotettu hyvin toimineeseen omaan tekemiseen, lähdettiin juurikin esitellyllä tavalla pelkäämään ja tekemään jotain mitä ei osattu. Siinä sitten ollaan tänäkin päivänä.
 Se pre-EM ollut kentällä huokunut luottamus omaan tekemiseen on minun nähdäkseni se mitä Kanervan ajasta pitää ottaa oppia.

[jautsi viileä]

No ei se nyt turhaa ole miettiä että mikä pelitapa toimii parhaiten milläkin pelaajamateriaalilla.

Eikä sellaista ole varmaan kukaan väittänytkään, sen sijaan on käyty hyvin perusteellisesti läpi, mikä juuri Suomen materiaalille toimi ja enemmistön mielestä toimisi edelleen parhaiten.

Esim. vaikka eilinen oli mitä oli, niin Kairinen-Suhonen oli lupauksia herättävä. Peltolan kanssa ei taas toiminut yhtään ja lopun matsia Suhonenkin oli muun joukkueen tasolla.

[Savon keisari]

Niin, tulokset ovat tuloksia ja niitä pitää kunnioittaa, mutta pitää osata nähdä myös tuloksen taakse, katsoa pelaamista pelaamisena. Kummallakin tavalla katsottuna tilanne on se, että johtopäätös on sama. Vähän omituista hämmentämistä Yleltäkin joku tarkastelu koko pitkän 7 vuoden jakson aikana, kun tiettävästi kukaan ei ole missään perustellut potkuvaatimuksia vuosien takaisilla tuloksilla. Syynä on viime aikojen jo pitkään jatkunut trendi sekä sen pohjalta muodostettu informaatio, jonka mukaan ei myöskään ole perusteltua olettaa menon tulevaisuudessakaan tuosta paranevan uudelle askeleelle.

Pelaajien ryhmitystä kuvaavat numerosarjat ovat numerosaroja, ja kuten on tiedetty kertoa, niiden puitteissa voi itse peliä pelata monella tavalla. Mutta ennen kaikkea voi sitä toteuttaa, pelata hyvin tai huonosti. Tässä on nyt menty hyvin pitkän aikaa niin, että päävalmentajalla sinänsä on voinutkin olla teoriassa ihan hyviä ja perusteltuja suunnitelmia, mutta missään vaiheessa hän ei ole kuitenkaan saanut joukkuetta toteuttamaan näitä käytännön tasolla kovinkaan hyvin. Entistä enemmän tämä on ruvennut näkymään myös lausunnoissa ulospäin syyn vierittämisessä pelaajiston niskaan. Tekemisestä ja olemuksesta ei mikään anna sellaista signaalia, että tässä olisi mikään parempaan päin menossa tulevien tulosten paranemisen muodossa.

Pitää nyt odotella pääsiäisen yli. Mahdollisesti jo ensi viikolla tästä julkisuuteen tulee virallista tietoa. Siinä Ylen podcastissahan Kanerva väläytteli, että häntä voisi seurajoukkuevalmentaminenkin kiinnostaa vielä. Parhaassa tapauksessa hän itse jo tässä kevään aikana löytäisi itselleen uuden työpaikan.

[Villahousu]

Parhaassa tapauksessa hän itse jo tässä kevään aikana löytäisi itselleen uuden työpaikan.

Ihan varmasti kun vaikka kuinka monessa haastattelussa Wales-ottelun jälkeen sanonut, että aikoo jatkaa sopimuksensa loppuun . Toki tilanne on eri, jos kenkää tulee, mutta itse Rive ei ole mihinkään lähdössä, vaikka sitä on varmaan sadoissa jos ei tuhansissa viesteissä täällä ennakoitu.

[Savon keisari]

Ihan varmasti kun vaikka kuinka monessa haastattelussa Wales-ottelun jälkeen sanonut, että aikoo jatkaa sopimuksensa loppuun . Toki tilanne on eri, jos kenkää tulee, mutta itse Rive ei ole mihinkään lähdössä, vaikka sitä on varmaan sadoissa jos ei tuhansissa viesteissä täällä ennakoitu.

Ei hän sitä yksin päätä jatkaako vai ei. Palkan nostamista toki voi jatkaa, jos ei aio uutta työtä löytää. Mutta kunhan käyvät Lahden kanssa keskustelut "mies miehelle", siellä hänelle voidaan ilmoittaa, että velvollisuudet maajoukkueen päävalmentajana on nyt loppu, aloitetaan uuden päävalmentajan rekrytointi ja Kanerva omalta osaltaan saa ruveta etsimään uutta työpaikkaa.

Niistä lausunnoista, mitä on viime päivinä puolelta ja toiselta annettu ei pidä tehdä kovinkaan kirjaimellisia johtopäätöksiä. Ne on annettu siinä tilanteessa missä on sen hetkisten työelämän lainalaisuuksien vallitessa.

[Nigel Kugelschfeir]

Niin jos miettii näitä karsintoja niin onnistumisia oli:

-Slovenia kotona
-Kazakstan vieraissa
-Tanska kotona vaikka ei pisteitä tullutkaan mutta joukkue pelasi tiiviisti

Surkeita epäonnistumisia taas
-Kazakstan kotona
-Tanska vieraissa
-Slovenia vieraissa
-Wales-peli

Oman johtopäätös on se että pelin lopputulema riippuu ihan siitä miten pelisuunnitelma onnistuu. Jos se onnistuu niin homma toimii mutta sitten kun se ei toimi, tulee totaalinen romahdus ja omissa soi. Ei ole mitään nollapistettä mihin palata jos pelisuunnitelma epäonnistuu vaan sitten mennään pöpelikköön eikä sitä saada korjattua. Tavallaan Kanerva on ihan oikeassa että pitää olla vaihtoehtoja mutta nyt ne ainakin aiheuttaa liikaa tason vaihtelua.

[Villahousu]

Ei hän sitä yksin päätä jatkaako vai ei. Palkan nostamista toki voi jatkaa, jos ei aio uutta työtä löytää. Mutta kunhan käyvät Lahden kanssa keskustelut "mies miehelle", siellä hänelle voidaan ilmoittaa, että velvollisuudet maajoukkueen päävalmentajana on nyt loppu, aloitetaan uuden päävalmentajan rekrytointi ja Kanerva omalta osaltaan saa ruveta etsimään uutta työpaikkaa.

Niin. Lainaamassasi viestissä kirjoitin kirjaimellisesti, että "Toki tilanne on eri, jos kenkää tulee", joka tarkoittaa päävalmentajien yhteydessä täsmälleen tuota menettelyä.

[Rikkiviisas]

Simppeliydessä on kuitenkin myös se puoli, että sen vahvuuksien eliminoiminen on helppoa. EM-kisoissa ensimmäistä kertaa vastaan oli tulossa maita, jotka oli viritetty kisoja vastaan huippuunsa tavallista maaottelua pidemmällä valmistautumisjaksolla ja varmasti tarkemmalla skouttauksella. Kyyti olisi voinut olla varsin kylmää joka suuntaan.

Hyvä viesti ja kaikesta samaa mieltä, mutta tähän on pakko (on, on!) tarttua tarkemmin.

Ensinnäkin kyyti oli nyt jo kylmää.
Tanska-peli oli sattuneesta syystä anomalia ja Venäjä-pelissä hyvä alku hukattiin siihen, että linjat valuivat liian alas ja etäisyydet kasvoivat jättimäisiksi. Belgia-pelissä jäätiin lähtötelineisiin. Kisojen jälkeen on toki tullut tulosta, mutta peli näyttää ja tilastoissa myös on paljon heikompaa.

Simppeliys kun ei tarkoita itsensä toistamista ja numerosarjoja on helppo varioida, joten niihin on turha jumittua.
Kanervan aikana on ollut juuri tällaista variaatiota, kuten Jasse Tuominen puolustavana hyökkääjänä tai Ilmari Niskanen juoksemassa vastustajalta jalat alta sekä aiheuttamassa kaaosta. Muutoin tällaisia pikkujuttuja on palloa pitävän alimman keskikenttäpelaajan vaihto luutivaan ankkuriin tai vaikka enemmän nouseva toppari. Hyökkäyksessä voi käyttää piilokärkeä tai laitahyökkääjää. Tähän päälle vielä epäsymmetriset kuviot, niiin sitä perustapaa ja tekemistä rikkomista on mahdollista varioida ilman, että oma tekeminen kärsii liikaa.

Nyt ollaan EM-kisoissa ja kisojen jälkeen siirrytty kolmen topparin systeemiin, kisoissa vieläpä Sparv putosi neljänneksi...
Kisojen jälkeen ongelma on ollut, että tuohon systeemiin ei oikein löydy kolmea sopivaa topparia ja hyvin harva on pelannut seurajoukkueessa kolmen linjaa. Tähän päälle sitten se, että tuo vaatii niitä wingbackeja, joiden taso on (nyt toki Terho tulossa) hansbacke.

Samalla on menetetty keskikentän ylivoima ja välimatkat hyökkäykseen ovat kasvaneet.
Edelleen tuo Wales-peli on jonkinlainen säätämisen multihuipennus: Lod ja Pukki tunkemassa samaan piilokärki/kymppitaskuun, toisaalta Lod ja Alho samassa nipussa laidalla, Håkans laitahyökkääjänä, Peltola laitapakkitopparina ja Kamara sekä Schüller eksyksissä. 

[kokistuoppi]

Kanervan alkukausi pärjättiin simppelillä ryhmityksellä ja rooleilla, mutta Sparvin rooli oli paljon muutakin. Hän oli valmennuksen jatke kentällä ja vaikka kolmas toppari olisikin otettu osin häntä paikkaamaan, uskon että myöhemmät "vaativammat" viritykset olisivat sujuneet paremmin Sparvin kanssa, sillä hän olisi auttanut pelaajien sijoittumisessa kentällä. Siis sen oman sijoittumisensa lisäksi. Nyt tuollaista selkeää, äänekästä johtajaa ei ole. Sparvia ennen Litmanen ja Tainio olivat vastaavia, jatkuvasti ohjaamassa myös muita. Mutta kuten kisoissa nähtiin, ei pelkkä rampa Sparv auta, jos taktiikka on vedetty yltiövarovaisuudella vihkoon.

Ymmärrän varsin hyvin, miksi Rive lähti hakemaan jotain muuta ja kunnianhimoisempaa. 4-4-2 toimi alkuun, varsinkin yhdistettynä lisääntyneeseen uskoon, että paskallakin pelillä pystyi pärjäämään, kun perusasiat, kuten puolustuksen kaksinkamppailut olivat kunnossa. Simppeliydessä on kuitenkin myös se puoli, että sen vahvuuksien eliminoiminen on helppoa. EM-kisoissa ensimmäistä kertaa vastaan oli tulossa maita, jotka oli viritetty kisoja vastaan huippuunsa tavallista maaottelua pidemmällä valmistautumisjaksolla ja varmasti tarkemmalla skouttauksella. Kyyti olisi voinut olla varsin kylmää joka suuntaan. Kanerva halusi kehittää peliä suuntaan, jossa olisi erilaisia ryhmityksiä ja murtautumismalleja erilaisia joukkueita vastaan, mutta mitä pidemmälle mentiin ja mitä enemmän haasteita oli sitä enemmän peli mikromanageroitiin solmuun, kuten Rikkiviisas on hyvin tuonut esiin. Toisaalta joissain peleissä onnistuttiin mainiosti, kuten Slovenia-kotiottelu ja edelleen väitän myös Tanska-kotiottelua pääosin hyväksi suoritukseksi. Vastapainona tuli sitten täysiä katastrofeja, mitä ei Kanervan alkuaikana tullut. Jotenkin tuntuu, että myös pelaajatyypeillä on merkitystä, esimerkiksi Ivanovin taso heittelee dominoivasta pahasti riskialttiiseen pelistä toiseen, toisin kuin Arajuurella, joka oli pelistä ja ryhmityksestä toiseen oma simppeli ja vakaa itsensä.

Nyt aika olisi jälleen otollinen simppelille tahtofutikselle, ja se vaatinee valmentajan vaihdoksen ihan jo senkin takia, että Rive tuskin haluaa luopua ideaalisesta haaveestaan kehittää joku joustava, mutta yllätyksellisyyden mahdollistavat pelitapa. Se ei tule Suomen pelaajamateriaalilla onnistumaan. Eikä rehellisesti sanottuna Riven taktisilla taidoillakaan. Perusasioihin palaaminen toimisi jälleen sen hetkensä, kun pelataan karsintoja. Joku tikitaka-valmentajavelho menisi Suomen materiaalilla täysin hukkaan. Itse uskon johonkin tsemppariin, jonka taustalla nyhjöttäisi piilossa katseilta nykyaikainen huipputilastohiiri.

Hradeckyn eilisen puolustuspuheenvuoron ymmärrän varsin hyvin, sillä pelaajillekin Rive on se, joka palautti uskon ja mikä tärkeintä, vei heidät unelmaansa, johon kukaan pelaaja ennen heitä ei ollut päässyt. Jos pelaajistossa on vastarintaa, voisin lyödä vetoa, että se on niiltä pelaajilta, jotka eivät tuolloin vielä olleet mukana tai ainakaan merkittävässä roolissa ja joille kisat eivät ole enää vastaava sukupolvien kärsimysunelma vaan todistetusti täysin mahdollista ja hekin haluavat sen kokea. Vanha kaarti on elänyt maajoukkueen mukana sen epätoivon ajat ja kantaneet mukanaan yli 100 vuotta pettymyksiä. Totta kai he ovat lojaaleja miehelle, joka vei sen taakan pois.

Kiitos siitä Rivelle kuuluu myös kannattajilta, mutta nyt kun mekin olemme nähneet, mikä on mahdollista ilman taikatemppuja tai yhtään maailmantähteä, vaadimme totta kai sen tapahtumista uudelleen. Oli miten oli, itse reissaan mukana tulevat ilot ja tuskat, oli siellä sitten Backe, Rive tai Guardiola.

Toinen puoliskoni sanoi sen taas hyvin. Toivoisin että kaikkien tunnekuohujen keskelläkin kukin muistaisi että Rive tosiaan antoi meille sen mahdollisuuden unelmoida isoista asioista. Ei sillä perusteella pidä jatkoa antaa, mutta ei nyt myöskään keskaria näyttää Suomen maajoukkueen kaikkien aikojen valmentajalle.

Kazakit-kotipeli oli minun papereissani sellainen työtapaturma, että olisi ollut suoranainen ihme ellei yhtään sellaista olisi osunut Riven aikakaudelle. Siis että hävitään huonommalle maajoukkueelle, joka oli vieläpä sillä hetkellä nosteessa. Annan paljon helpommin anteeksi tuollaisen, kuin ne totaaliset romahtamiset Ljubl..bl...bil..bul...janassa ja Cardiffissa.

[Julkea bulbul]

Hyvä viesti ja kaikesta samaa mieltä, mutta tähän on pakko (on, on!) tarttua tarkemmin.

Ensinnäkin kyyti oli nyt jo kylmää.
Tanska-peli oli sattuneesta syystä anomalia ja Venäjä-pelissä hyvä alku hukattiin siihen, että linjat valuivat liian alas ja etäisyydet kasvoivat jättimäisiksi. Belgia-pelissä jäätiin lähtötelineisiin. Kisojen jälkeen on toki tullut tulosta, mutta peli näyttää ja tilastoissa myös on paljon heikompaa.

Simppeliys kun ei tarkoita itsensä toistamista ja numerosarjoja on helppo varioida, joten niihin on turha jumittua.
Kanervan aikana on ollut juuri tällaista variaatiota, kuten Jasse Tuominen puolustavana hyökkääjänä tai Ilmari Niskanen juoksemassa vastustajalta jalat alta sekä aiheuttamassa kaaosta. Muutoin tällaisia pikkujuttuja on palloa pitävän alimman keskikenttäpelaajan vaihto luutivaan ankkuriin tai vaikka enemmän nouseva toppari. Hyökkäyksessä voi käyttää piilokärkeä tai laitahyökkääjää. Tähän päälle vielä epäsymmetriset kuviot, niiin sitä perustapaa ja tekemistä rikkomista on mahdollista varioida ilman, että oma tekeminen kärsii liikaa.

Nyt ollaan EM-kisoissa ja kisojen jälkeen siirrytty kolmen topparin systeemiin, kisoissa vieläpä Sparv putosi neljänneksi...
Kisojen jälkeen ongelma on ollut, että tuohon systeemiin ei oikein löydy kolmea sopivaa topparia ja hyvin harva on pelannut seurajoukkueessa kolmen linjaa. Tähän päälle sitten se, että tuo vaatii niitä wingbackeja, joiden taso on (nyt toki Terho tulossa) hansbacke.

Samalla on menetetty keskikentän ylivoima ja välimatkat hyökkäykseen ovat kasvaneet.
Edelleen tuo Wales-peli on jonkinlainen säätämisen multihuipennus: Lod ja Pukki tunkemassa samaan piilokärki/kymppitaskuun, toisaalta Lod ja Alho samassa nipussa laidalla, Håkans laitahyökkääjänä, Peltola laitapakkitopparina ja Kamara sekä Schüller eksyksissä. 

Samoin samaa mieltä kaikesta. Lähinnä hain taustaa syille, miksi Kanerva alkoi hakea toimineen sapluunan ulkopuolelta jotain muuta. Kisoissa se toimi vain siltä osin kuin käytännössä neljän topparin systeemi voi toimia eli bussin seisontajarru piti ihan hyvin, mutta liikkeelle se ei lähtenyt.

[Claw]

Henkilökohtaisesti en kaipaa maajoukkueeseen valmentajaa, joka ratsastaa vain menestys edellä. Päävalmentaja tekee töitä koko kotimaiselle jalkapalloilulle ja toimii eräänlaisena majakkana, kuten Rive itse itseään kuvailee. Ulkomaalaisessa (tai esim. Valakarissa) on aina riski jossa nuorten pelaajien kehittäminen jää liian toissijaiseksi.

Pro Rive.

Mikä helvetin nuorten kehittäminen? Luuletko että Rive onnistuu tekemään jotain taikatemppuja kun nuori pelaaja saapuu seurajoukkueestaan pariksi päiväksi maajoukkueen mukaan?