Suomen ongelma. Lahjakkaimmat eivät pelaa jalkapalloa

[kallee]

Monesti tulee lukeneeksi sen ,että jalkapallo valmennuksessa tai valmentajissa on kovasti moitittavaa. Mutta tuskin koskaan
kuule puhuttavan siitä ,että jalkapallo ei saa houkuteltua lajin piiriin kaikkein lahjakkaimpia yksilöitä kuin hyvin vähäisissä määrin.

Kuten hyvin tiedetään. Jääkiekko vetää puoleensa lahjakkaita junioreita. Samoin pesäpallo. Jokainen joka on seurannut kentänlaidalla junioreiden pelejä on huomannut se ,että pojat jotka pelaavat jääkiekkoa sekä jalkapalloa pärjäävät pääsääntöisesti hyvin myös jalkapallossa.  Mutta kun tulee aika tehdä valinta siitä mitä harrastaa. Jää jalkapallo monesti kakkoseksi niiden lahjakkaiden pelaajien kohdalla jotka pärjäävät jääkiekossa kilpasarjassa.  Jalkapallon puolelle kallistuu valitettavan usein pelaaja joka on huomannut ,että hänen rahkeet eivät tule riittämään kiekon parissa. Tässä kohtaa
jalkapallo menettää paljon mahdollisia tulevia lahjakkuuksia. Ajatus siitä ,että korvataan menetetyt lahjakkuudet isosta
harrastaja massasta on harha luulo.

Suomessa on pelipassin omaavia jalkapalloilijoita noin 140 000 Jääkiekkoilijoita on noin 70 000
Karu totuus on luettavissa alla olevasta raportista. Jalkapallo noin 250 ammattilaista kotimaassa.
Jääkiekko noin 725 ammattilaista kotimaassa. Näistä luvuista puuttuu ulkomailla pelaavat ammattilaiset.
Eli kaikkein kovimmat ammattilaiset. Pesäpallo noin 100 ammattilaista.

Vaikka monen Suomessa pelaavan jääkiekko ammattilaisen tulotaso on todella pieni. Niin siitä huolimatta näitä pelaajia
löytyy. Se kertoo omaa kieltä siitä asenteesta ja sitkeydestä mitä heillä on. Nämä lahjakkuudet eivät ole jalkapallon käytettävissä



 


 



Suomessa 1195 ammattiurheilijaa 
Suomessa urheilutoimintaa harjoittavan urheiluseuran tai muun yhteisön on vakuutettava urheilija tapaturman ja vanhuuden varalta, jos urheilija on alle 43-vuotias ja hänen kanssaan on sovittu, että hän saa pääasiallisesti Suomessa harjoitetusta urheilemisesta veronalaista palkkaa vuodessa tai vuotta lyhyemmässä pelikaudessa vähintään 10 690 euroa. Tapaturmavakuutuslaitosten liiton mukaan Suomessa urheili vuonna 2013 yhteensä 1 195 kyseisen vakuutuksen alaista ammattiurheilijaa. Ammattiurheilijoiden määrä on kasvanut 150 urheilijalla vuoteen 2010 verrattuna.   
Urheilu on Suomessa mielletty työksi vasta noin 20 vuotta. Ennen vuotta 1995 urheilijoilla ei ollut lainkaan tapaturma- ja työeläkelakeja vastaavaa sosiaaliturvaa. Vuosien 1995–99 välisenä aikana ammattiurheilijoiden sosiaaliturvaa hoidettiin erityisjärjestelyin ja vasta vuonna 2000 astui voimaan laki urheilijoiden tapaturma- ja eläketurvasta. Yksilölajien urheilijoille vakuutusturva on vapaaehtoista. 
Ammattiurheilijoita eniten jääkiekossa 
Jääkiekko työllistää Suomessa selvästi eniten ammattipelaajia, vuonna 2013 yhteensä 725. Ammattijääkiekkoilijoiden lukumäärä on kasvanut 25 % viimeksi kuluneen neljän vuoden aikana. Jalkapallossa ammattipelaajia oli 248, mutta ammattijalkapalloilijoiden määrä on ollut hienoisessa laskussa. Muissa joukkuelajeissa on alle sata ammattiurheilijaa, mikä tarkoittaa sitä, että lajit ovat puoliammattilaisia. Eniten kasvu ammattipelaajien määrässä vuosien 2010–2013 välillä on lentopallossa (+68 %) ja koripallossa (+36 %).     
Yksilölajien pieni ammattilaisurheilijoiden lukumäärä selittyy osittain sillä, että urheilijoille ei ole yhtä työnantajaa, joka olisi velvoitettu vakuuttamaan urheilijat. Yksilöurheilijat rinnastuvat näin joko yrittäjiin tai luovilla aloilla toimiviin ns. itsensä työllistäjiin. Osalla yksilölajien huippuurheilijoista on myös yritysmuotoista toimintaa.   


        2010 2011 2012 2013

Jääkiekko  582  576  686  725
Jalkapallo  272  250  256  248
Koripallo  58  72  78  79
Pesäpallo  79  92  91  96
Lentopallo  22  30  33  37

Ammattiurheilijoiden lukumäärä on lisääntynyt vähitellen Suomessa. Suomen Liikunta ja Urheilu kyseli vuosien 1997–2007 välillä säännöllisesti lajiliitoilta arvioita ammattiurheilijoiden lukumäärästä. Vuonna 1997 lajiliitot arvioivat Suomessa urheilleen yhteensä 660 ammattiurheilijaa, joista 210 oli ulkomaalaisia. Vuonna 2007 vastaava arvio oli noussut yhteensä 950 ammattiurheilijaan, joista ulkomaalaisia oli 150. Lisäksi lajiliitot arvioivat noin 400–500 suomalaisen urheilevan ammatikseen ulkomailla. 
Naisammattiurheilijoita ainoastaan 2 % 
Ammattiurheilu on Suomessa lähes täysin miesten pelikenttä, sillä naisammattiurheilijoita (18) oli ainoastaan 2 % kokonaismäärästä. Vuosien 2010–2013 välisenä aikana Suomessa on ollut 10–18 naisammattiurheilijaa vuodessa. Kuten jo aiemmin todettiin, läheskään kaikki yksilölajien menestyneet huippu-urheilijat eivät ole mukana tilastoissa.       

http://www.sport.fi/kirjasto/teos/suomessa-1195-ammattiurheilijaa



 

[julio gonzales]

s

[Maduduwinini]

Meiltä omasta juniori joukkueesta (siis ne joihin myöhemmin törmännyt) varmaan kaikki alkoi pelaamaan kendoa. Yhden näistä isosisko tosin pelaa tällä hetkellä naisten pääsarjatasolla. Oli joskus meidänkin treeneissä mukana. Saattaa siis jotain perää olla aloituksessa. Sama juttu kävi myös naapurille, että junnu futiksesta kendon pariin joskus 12-13-vuotiaana.

[Mombasa]

Meiltä omasta juniori joukkueesta (siis ne joihin myöhemmin törmännyt) varmaan kaikki alkoi pelaamaan kendoa. Yhden näistä isosisko tosin pelaa tällä hetkellä naisten pääsarjatasolla. Oli joskus meidänkin treeneissä mukana. Saattaa siis jotain perää olla aloituksessa. Sama juttu kävi myös naapurille, että junnu futiksesta kendon pariin joskus 12-13-vuotiaana.

Omista kouluajoista muistellen, asia oli enemminkin toisinpäin. Olosuhteistahan se on kiinni ja monista pikkuseikoista.

Ja aloittajille miten niin tästä ongelmasta ei ole puhuttu. Ongelmana se ei kuitenkaan ole se merkittävin, toki kendo rokottaa tässäkin suhteessa futikselta, mutta toimii se myös toiseen suuntaan. Itsestäänselväähän se on, että lajit syövät toinen toisiltaan lahjakkuuksia.

Ja pesäpallolle ehkä jossain helvetin Sotkamossa pesäpallo voi viedä lahjakkaan futarin, mutta että tuo olisi joku merkittävä ongelma

[Ulos T.]

Alkoholi on pilannut monen urheilijan urat.

[ylivoima]

Litti kortti esiin. Tais pelaa myös hokiii tai niin ku täällä pitää sanoo kendoo.

[gv39]

Litti kortti esiin. Tais pelaa myös hokiii tai niin ku täällä pitää sanoo kendoo.

Otetaan Ruotsi kortti esiin. Rökittää Suomen lätkässä, jalkapallossa, jääpallossa ja 8/10 kertaa säbässä.
On siellä muutama miljoona asukasta enemmän, mutta ei väkimäärä selitä tuota, että lahjakkuuksia riittää eri lajeihin.

[Leopoldo Luque]

Otetaan Ruotsi kortti esiin. Rökittää Suomen lätkässä, jalkapallossa, jääpallossa ja 8/10 kertaa säbässä.
On siellä muutama miljoona asukasta enemmän, mutta ei väkimäärä selitä tuota, että lahjakkuuksia riittää eri lajeihin.

Toisaalta Suomi pieksee Ruotsin mm. koriksessa ja lentiksessä.

[kallee]

Litmanen pelasi Jääkiekkoa 14 vuotiaaksi asti kiekkoreippaassa.

Mäkeä hän ei koskaan hypännyt tosissaan, mutta jääkiekkoa Litmanen pelasi vakavasti jalkapallon rinnalla Kiekkoreippaassa aina 14-vuotiaaksi asti.

- Kun valinta lopulta piti tehdä, oli selvää, että jääkiekko jää. Itku siinä silti tuli, kun ilmoitin puhelimessa asiasta jääkiekkovalmentajallemme.

Litmanen kertoo kirjassaan, että jääkiekko oli pakko jättää, sillä hän tunsi olonsa väsyneeksi, ja todistuksen keskiarvo putosi paljon heti seitsemännellä luokalla.  http://yle.fi/urheilu/3-8294958

Hyvä näin. Tässä kohtaa jalkapallo sai loistavan lahjakkuuden.  Kun miettii Litmasen menestystä. Tulee hän todistaneeksi sen asian mistä on puhuttu valmennus piireissä. Jääkiekon harrastaminen/pelaaminen nuorena ei ole este menestyä jalkapallossa.
Päin vastoin. Jääkiekko antaa/opettaa monen moisia asioita mistä on myöhemmin hyötyä jalkapallossa.  Esim 1 vastaan 1 tilanteiden pelaaminen on jääkiekkotaustaisilla junnuilla on monesti selvästi paremmin hallinnassa kuin pelaajilla jotka eivät ole pelanneet jääkiekkoa. Junnu kiekossa harjoitellaan kovemmin mitä jalkapallossa. Kovat kaksin kamppailut kovien harjoituskavereiden kesken on hyvää treeniä myös jalkapalloa ajatellen.

Mutta olisiko Saku Koivu menestynyt jalkapallossa? Ainakin alku oli lupaava. Mutta Saku valitsi toisin.

Saku Koivu edusti1986 Turun Nappulaliigan joukkuetta. Tuleva kiekkotähti oli kova sana myös futiskentällä, turkulaiset voittivat turnauksen, Koivu valittiin ikäluokkansa parhaaksi pelaajaksi ja hän sai palkintomatkan Italiaan.–Roomasta on kyllä puhuttu jo koulussa, muuta en sitten Italiasta tiedäkään, 11-vuotias Koivu kertoi HS:lle.

http://www.iltasanomat.fi/jalkapallo/art-2000000958771.html


Teemu Selänne. Myös Teemun ura jalkapallossa näytti hyvältä. Mutta kuten tiedämme laji valinta kääntyi kiekon puolelle.

http://pallomeri.net/klassikkovideo-16-vuotias-teemu-selanne-oli-melkoinen-vaparitykittaja-jalkapallossa/

http://www.iltalehti.fi/jaakiekko/2016010820929196_jk.shtml

Nämä kolme Super lahjakkuutta ovat hyvä esimerkki siitä ,että hirttäytyminen yhteen lajiin ei välttämättä tuo parasta loppu tulosta.  Valitettavasti vain tällä hetkellä tilanne on se ,että Jääkiekko imee lahjakkuuksia enemmän jalkapallolta mitä jalkapallo
jääkiekolta. Jalkapallon ahdinkoa syventää myös jatkossa enemmän salibändi. Laji saa näkyvyyttä koko ajan enemmän. Tämä harrastus tulee syömään harrastajia niin kiekolta kuin jalkapallolta.

Tosin monet sählyn pelaajat ovat harrastaneet kiekkoa. 

Mutta ei kiekkoa kannata manata maan rakoon. Monet jalkapallojoukkueet junioreissa osaavat hyödyntää tilannetta. Kiekkoa ja palloa pelaavat junnut monesti kuuluvat joukkueen parhaimmistoon.  Näitä kahden lajin pelaajia kannattaa hyödyntää. Koska ne
nostavat koko joukkueen tasoa. Ja näin kaikki pelaajat pääsevät harjoittelemaan/pelaamaan kovempi tasoisessa joukkueessa.
Tosin on vanhempia jotka eivät sulata sitä ,että kiekkoa pelaavat kaverit saavat saman verran peli aikaa kuin pelaajat jotka
pelaavat vain palloa. Mutta jos joukkue pelaa voitosta niin parhaat peliin.

Jalkapallon etu on se. Mitä pidempään pidetään mukana myös kiekkoa pelaavia pelaajia. Kun lopullinen laji valinta tulee eteen niin
Kiekon pelaaja voi valita myös jalkapallon. Se jos kiekko joukkue laittaa esteen pallon pelaamiselle niin se on sitten siinä.

Tosiasiat on kohdattava rehellisesti. Pienestä maasta ei löydy lahjakkuuksia kahteen joukkuelajiin niin ,että kummassakin pärjätään hyvin kansainvälisellä tasolla. Miten tämä tilanne muuttuisi olennaisesti siitä mitä se on ollut jo vuosikymmeniä.


j




 

[JayAi]

Ennen oli ennen. Nyt on nyt.

Valitettavasti ongelma, johon ei ratkaisua ole, on se että jalkapalloa käsitellään jaloilla. Tai siis ratkaisu on, mutta siihen ei auta se jäällä luistelu. En siis ole suinkaan muita lajeja vastaan, mutta samalla hyvä tiedostaa se, että muiden lajien harrastaminen on nykyisin usein pois sen jalkapallon harrastamisesta. Tämän näkee hyvin nykyisin ns. kilpajunioriojoukkueissa, joissa talvella "lätkäjätkät" jää jälkeen, kesällä kuroo taas kiinni etua, mutta sitten taas talvella jäädään uudestaan. Loputon suo ja sitä ei auta se, että harjoitusmäärät ovat lisääntyneet niin paljon ettei palloon ehditä koskea jaloilla kotona ollenkaan.

On paljon muitakin tekijöitä, mutta "monilajiharrastus" ei ole kuitenkaan se ratkaisu. Se että ennen se toimi, niin ei tarkoita että nykyisin toimisi. Vähän sama kun nykyisin valmentajalla ei toimi pelkkä "juoskaa vittu enemmän", vaikka se joskus riittikin.

[koera]

Aina kun puhutaan lahjakkuudesta kaiken selittävänä tekijänä, hälytyskelloni alkavat soida. Lahjakkuutta on olemassa, se ilmenee esim. kykynä omaksua ja muistaa asioita nopeasti, mutta samaan hengenvetoon on todettava että säännöllinen harjoittelu parantaa näitä ihan samoja ominaisuuksia. Eli hitaasta oppijasta voi kehkeytyä superomaksuja pelkästään harjoittelun avulla. Jostain Vesku Loirista voi huoletta puhua poikkeuksellisen lahjakkaana oppijana, mutta nykyjalkapallon vaatimukset ovat enemmänkin suuhteellisen kapean alan erityisosaamisessa. Tämän eritysosaamisen hankkimisessa heittämällä tärkein yksittäinen osa on laadukkaat toistot.

Geenit asettavat rajat fyysisille raameille, mutta samalla on todettava että jopa nopeiden ja hitaiden lihassolujen suhdetta voi muuttaa harjoittelemalla: (etenkin nuori) ihminen on paljon muuntautumiskykyisempi kokonaisuus kuin mitä vanhentuneet, mutta sitkeästi elävät käsitykset antavat ymmärtää.

Karrikoiden ilmaistuna moderni jalkapallo on taito-, havainnointi- ja päätöksentekopeli. Lyhyen pelaajan on hankala pärjätä topparin paikalla tai targettina, ja ammattilaisfutiksen terävimmällä huipulla on hyvin vähän tilaa erityisen hitaille pelaajille, mutta noin muuten ammattilaistasolle on mahdollista nousta hyvin erilaisista fyysisistä lähtökohdista. Taidon hankkiminen vaatii omaksumisvauhdista riippumatta aivan järkyttävän määrän toistoja, joten suurin ongelma ei ole lahjakkuus tai sen puute, vaan se että suomalaisnappulat eivät vietä riittävästi aikaa pallon kanssa.

Havainnointitaitojen kehittyminen puolestaan vaatii systemaattisesti yksinkertaisista monimutkaisempiin eteneviä pienpelejä, joita ohjaavat valmentajat tietävät täsmälleen mihin kiinnittää huomiota. Havainnontinopeuden kehittyminen on puolestaan riippuvainen pienpelien temposta, eli jos joukkueessa ei ole riitävää määrää taitavia ja nopeasti ajattelevia pelaajia, havainnointi- ja päätöksentekonopeutta kehittäviä pelejä on mahdoton saada aikaiseksi. Timanttien ympärille tarvitaan siis kultaa, muuten ne jäävät hiomattomiksi.

Toisin sanoen sanan lahjakkuus käyttö suomalaisnappuloiden huonon tason yhteydessä on alibiselittelyä, joka lähemmässä tarkastelussa osoittautuu lähes kaikilta osin täydelliseksi virhepäätelmäksi. 

[T-bone]

Mikäs  teema tääl menee. Kaikkee tuubaa. Menkää selittää Islanni futareille et lopettakaa just käsipallo pelaaminen ku siitä tulee väärii tottumuksii ku palloo otetaan kädel. Kristus. Ei Suomes suurin ongelma on se et jätkät ei opi riittävän ammattitasol käsitteleel palloo jaloin. Jos tota väittää elää jotai muinaismuistoje 70-lukuu.

Suomes ei futisura vedä, ku kotimaas ammttifutarit o köyhälistöä joka johtuu siitä et täälä johto o niin ammatttaidotonta et ei o pystyny tekee maailman suositummasta lajist sellasta et sillä sais Suomessaki keskiverto liigapelaajana kohtuu palka. Suomes on muutamaa poikeust lukuun ottamatta edellee jotai tana elämätapafutishippejä ja futisperheeläkeäijiä johtavis asemis. Muutama seura kehittyy ja Veikkausliiga o sit niie päällä yks vitun horjuva kulissi. Suomalaist keskiverto futisseurajohtajaa katottas jenkeis enintää viiko ja sit olis kenkää persees kotimaisel voivoi voi puuhasteluasenteel.

Ei nuore oo tyhmii. Jos on vaihtoehtoi kannattaa funtsii mihi leivä peräs lähtee.  Suomi ei oo ainoo futispaskola. Maalima suurimmast lajist löytyy eri kulmilt palloo kaikkei surkeinta urheilujohtamist, kun ottaa huomioo se mitä laji tarjoo lähtökohaks. Nuore kantsii kattoo aika tarkkaa mihin menee. Urapelisilmä on yks keskeine asia omata. Turha muit syyttää, jos jalka lipee höyryävää seurapaskaa, jonku lirkutuksen peräst..

[exium]

Otetaan Ruotsi kortti esiin. Rökittää Suomen lätkässä, jalkapallossa, jääpallossa ja 8/10 kertaa säbässä.
On siellä muutama miljoona asukasta enemmän, mutta ei väkimäärä selitä tuota, että lahjakkuuksia riittää eri lajeihin.

6-1

[kallee]

 "Karrikoiden ilmaistuna moderni jalkapallo on taito-, havainnointi- ja päätöksentekopeli. Lyhyen pelaajan on hankala pärjätä topparin paikalla tai targettina, ja ammattilaisfutiksen terävimmällä huipulla on hyvin vähän tilaa erityisen hitaille pelaajille, mutta noin muuten ammattilaistasolle on mahdollista nousta hyvin erilaisista fyysisistä lähtökohdista. Taidon hankkiminen vaatii omaksumisvauhdista riippumatta aivan järkyttävän määrän toistoja, joten suurin ongelma ei ole lahjakkuus tai sen puute, vaan se että suomalaisnappulat eivät vietä riittävästi aikaa pallon kanssa"

Juu! Asia on varmasti myös näin. Olkoonkin kyse mistä tahansa joukkuepelistä niin kaikkiin niihin pätee sama lain alaisuus. Kaksinkamppailuiden voittaminen. Voittamalla kaksinkamppailut luodaan sitä tilaa pelissä  mikä mahdollistaa syötöt ja laukaukset maalia kohti. Tämä lain alaisuus pätee myös jalkapalloon.

Eräs kohtuulisen tunnettu Suomalainen jalkapallo valmentaja sanoi. Junioreille on turha korostaa silkinpehmeää kosketusta , kaunista syöttöä, hyvää laukausta. Mikäli ei olla ansaittu sitä mahdollisuutta mikä mahdollistaa nämä toimet. Voittamalla
kaksinkamppailu ansaitaan se tilanne mikä mahdollistaa edellä mainitut toimet.

Päätöksiä pelaaja voi tehdä  pallon kanssa sitten .Kun hän on ensin itse ansainnut sen tilanteen tai joku muu joukkueen pelikaverista on näin tehnyt. Eli voittanut kaksinkamppailun. Ja näin riistänyt pallon omalle joukkueelleen.   

Kovasti pyöritään tekniikkapallon ympärillä ja muuten kikkaillaan. Mitä hyötyä on mukavasta tekniikasta, silkin pehmeistä kosketuksista mikäli ei omaa pelotonta ja kovaa luonnetta haastaa vastustaja kaksinkamppailuissa.

Kaksinkamppailuiden voittaminen ei ole taitolaji. Kyse on pikemmin henkisestä voimasta. Siinä ei anneta pisteitä siitä miten saat pallon riistettyä. Kunhan riistät sääntöjen puitteissa.  Tämä tärkeä yksityiskohta jää Suomalisessa junnu toiminnassa pahasti paitsioon. Asia tulee konkreettisesti silmille

aina silloin kuin Suomalainen junnu joukkue ottaa osaa turnauksiin Suomen rajojen ulkopuolella. Hyvin nopeasti käy ilmi se todellisuus missä mennään. Ne jyrää meijät!!!

Tässä kohtaa on jotain opittavaa näiltä kesäsarjaa pelaavilta "lätkäjätkiltä"  Ne jyrää näissä kasinkamppailuissa. Vaikka ne taidot eivät olisikaan parhaimpien tasolla talven jäljiltä. Mutta peliväline saadaan omille tai ainakin kaverilta pois.

Onko niin ,että sitä pelirohkeutta on tai sitä ei ole. Se tiedetään loputtomasti sitä ei voida opettaa tai käskyttää "sanomalla käy mieheen kiinni" Ja tässä kohtaa jos sitä uskallusta ei ole. On parempi keskittyä tekniikka kilpailuihin.

[papadopoulos]

Aina kun puhutaan lahjakkuudesta kaiken selittävänä tekijänä, hälytyskelloni alkavat soida. Lahjakkuutta on olemassa, se ilmenee esim. kykynä omaksua ja muistaa asioita nopeasti, mutta samaan hengenvetoon on todettava että säännöllinen harjoittelu parantaa näitä ihan samoja ominaisuuksia. Eli hitaasta oppijasta voi kehkeytyä superomaksuja pelkästään harjoittelun avulla. Jostain Vesku Loirista voi huoletta puhua poikkeuksellisen lahjakkaana oppijana, mutta nykyjalkapallon vaatimukset ovat enemmänkin suuhteellisen kapean alan erityisosaamisessa. Tämän eritysosaamisen hankkimisessa heittämällä tärkein yksittäinen osa on laadukkaat toistot.

Geenit asettavat rajat fyysisille raameille, mutta samalla on todettava että jopa nopeiden ja hitaiden lihassolujen suhdetta voi muuttaa harjoittelemalla: (etenkin nuori) ihminen on paljon muuntautumiskykyisempi kokonaisuus kuin mitä vanhentuneet, mutta sitkeästi elävät käsitykset antavat ymmärtää.

Karrikoiden ilmaistuna moderni jalkapallo on taito-, havainnointi- ja päätöksentekopeli. Lyhyen pelaajan on hankala pärjätä topparin paikalla tai targettina, ja ammattilaisfutiksen terävimmällä huipulla on hyvin vähän tilaa erityisen hitaille pelaajille, mutta noin muuten ammattilaistasolle on mahdollista nousta hyvin erilaisista fyysisistä lähtökohdista. Taidon hankkiminen vaatii omaksumisvauhdista riippumatta aivan järkyttävän määrän toistoja, joten suurin ongelma ei ole lahjakkuus tai sen puute, vaan se että suomalaisnappulat eivät vietä riittävästi aikaa pallon kanssa.

Havainnointitaitojen kehittyminen puolestaan vaatii systemaattisesti yksinkertaisista monimutkaisempiin eteneviä pienpelejä, joita ohjaavat valmentajat tietävät täsmälleen mihin kiinnittää huomiota. Havainnontinopeuden kehittyminen on puolestaan riippuvainen pienpelien temposta, eli jos joukkueessa ei ole riitävää määrää taitavia ja nopeasti ajattelevia pelaajia, havainnointi- ja päätöksentekonopeutta kehittäviä pelejä on mahdoton saada aikaiseksi. Timanttien ympärille tarvitaan siis kultaa, muuten ne jäävät hiomattomiksi.

Toisin sanoen sanan lahjakkuus käyttö suomalaisnappuloiden huonon tason yhteydessä on alibiselittelyä, joka lähemmässä tarkastelussa osoittautuu lähes kaikilta osin täydelliseksi virhepäätelmäksi. 

Olen kyllä samaa mieltä, että lahjakkuus on huono selitys. Kyse on siitä mitä opetetaan ja miten valmentaja saa lapset innostumaan lajista ellei se innostus tule muualta.
Kuitenkaan kyse ei välttämättä ole lahjakkuudesta vaan niistä lapsista joiden vanhemmat panostavat lapsiensa harrastuksiin. Kyllähän siinä on junnulla eri lähtökohta kun saat tukea ihmisiltä joita arvostat.
Liian usein näkee sitä, että äiti kuskaa futikseen ja isä lätkään kun ei sitä isää nyt oikein kiinnosta ne lapsen potkupalloilut. Jokainen mies jolla on poika tietää miten se poika katsoo ylös isää aivan toisin kuin äitiä niinä kriittisinä 5-15 ikävuoden välillä.

Annettaisiin lapsien itse päättää. Muuta en pyydä.
On se sitten lätkä, futis tai vaikka kuviokellunta niin pääasia on, että se tulisi lapsen omasta halusta.

[T-bone]

Olen kyllä samaa mieltä, että lahjakkuus on huono selitys. Kyse on siitä mitä opetetaan ja miten valmentaja saa lapset innostumaan lajista ellei se innostus tule muualta.

Liian usein näkee sitä, että äiti kuskaa futikseen ja isä lätkään kun ei sitä isää nyt oikein kiinnosta ne lapsen potkupalloilut.

Keskivertoiskä, joka toivoo joukkueurheilu edistävä lapsensa kehittymist sekä yksilönä ja ryhmässä tekemise puolel luottaa nykypäivänä Suomes yleisel tasol enempi kendo ku futikse tekemisee. Eikä mielikuva oo välttämät väärä ku kattoo tätä futikse kohellusta ylätasolt asti. Iskäl on vastuu siitäki ettei kannusta lastaa elämätapa-ammattiin, jos ei laskujaa maksa ku muutama huippu. Tääl foorumil voi kyl heitel mitä vaan ideologiaa, mut ootko lapse tosikysymykse edes valmis suosittelee futisuraa Suomes.

Ilman Eremenkojen urheiluperheen Venäjält peräsi olevaa futiskulttuuritaustaa, veljekset olis tod näk Suomen kendomaajoukkuee kantavia voimia, kun isä olisi Suomessa funtsinu mihin lajiin pojat täällä laittaa, ku ammattilaisuus o tavoitteena. Sitä en tiedä miks Eremenko Sr;sta ei tullu Venäjällä kendopelaajaa, ku molemma lajit siellä o vahvoja ja äijä olis varmaa pärjänny punakoneketjuis kans. Eiks armeija joukkue ollu lähellä.

Barkovista olis voinu tulla Suomen Benzema, jos Suomi olis futismaa, Komarov jakais Perpa taakkaa ja raatas vastustaja maalil jne....

Mut nää reaaliteetit on vaa saatana, mitä o

[papadopoulos]

Se tekeminen on ihan samaa kohellusta joka lajissa tässä maassa. Se vaan näyttää muulta kun muutaman pikkulajin osalta sinulla on mahdollisuus päästä kansallissankariksi höntsäämällä jossain ns. "MM-kisoissa".

Lätkässä vielä etuna ylikorostuneen varakas katsojakunta täällä ja rapakon takana jolloin voit tehdä tiliä hieman helpommalla kuin esim. koriksessa tai futiksessa.

Barkoveista tai Komaroveista ei olis välttämättä tullu muuta kuin veikkausliiga jätkiä jos olisivat valinneet toisin.
Esim. nuorempi Nummelin istui futiksen puolella nuorisomajussa penkillä ja valitsi lätkän kun siellä oli helpompaa.

[T-bone]

Barkoveista tai Komaroveista ei olis välttämättä tullu muuta kuin veikkausliiga jätkiä jos olisivat valinneet toisin.

Varmaa näin eli sitä just tarkotin. Suome futis ei saa jätkien potentiaalista ku piene osa irti. Kun meet kendoo pääset "helpommalla" ku systeemi tietää mitä huipulle pääsyy tarvitaa. Ei tarvi murehtii turhii, annat vaa palaa täysillä ja sua ohjataa oikeesee suuntaa. Futikses on päällä joku saatanasti omaa harjoittelua meininki vaikkei oikeesti tiedetä mitä pitäs tehdä, kun sinne huipun pohjallekaa ei oo koskaa päästy. Oikee ahistava rangaistusiirtolameininki siis.

Metkaa muute kuin vähän Venäjän futis tuottaa nykyää huippupelaajii kv kentille verrattuna siihe kuin venäläisiä o ollu johtavis rooleis huippukaukalois. Lobanovskin perintö o hukattu (no äijä oli kyl ukrainalainen ja siihe suuntaa ei oo enää kun vihanpitoo) ja ainoo tieteellisyys siellä liittyy dopingiin.

[kallee]

"Se tekeminen on ihan samaa kohellusta joka lajissa tässä maassa. Se vaan näyttää muulta kun muutaman pikkulajin osalta sinulla on mahdollisuus päästä kansallissankariksi höntsäämällä jossain ns. "MM-kisoissa".


Mitä kohellukseen tulee ,niin ainakin taloudellisissa asioissa Jääkiekko on onnistunut paremmin. Pienessä maassa pienet luvut.
Mutta kun lukuja verrataan kotimaiseen  jalkapalloon. Tulee helposti mieleen ,että apinakin saisi talouden pyörimään paremmin.

https://home.kpmg.com/fi/fi/home/media/lehdistotiedotteet/2015/04/jaakiekon-vaikutus-suomen-talouteen-ja-tyollisyyteen.html

Kuten hyvin tiedetään. Taloudellista menestystä seuraa menestys myös itse lajissa. Menestyminen lajissa mahdollistaa taloudellisen
menestymisen. Mutta nyt ollaan tilanteessa ,että Osaaminen puuttuu kummaltakin osa-alueelta.

Monesti tulee keskusteluissa vastaan kirjoitus innokkaalta jalkapallon kannattajalta ,että Jääkiekossa olisi helpompi edetä. Tai se
olisi jollain lailla helpompaa. Olisi hyvä jos olisi esittää jotain todellista faktaa näiden kirjoitusten tueksi. 

Kun verrataan junnujen harjoituksia jalkapallossa ja jääkiekossa. Niin jo lajeista mitään tietämätönkin huomaa lajien välisen eron.
Jääkiekossa ollaan todella paljon edellä kaikilla osa-alueilla. Harjoitteiden kovuus, tempo, nopeus, järjestelmällisyys. pelaajien motoriikka, henkinen lujuus, jne.. on merkittävän paljon edellä. Ja mitä ammatti tason kiekko miehiin tulee niin tuskin tarvitsee
kerrata millaisessa fyysisessä kunnossa pelaajat ovat. Puhumattakaan henkisestä puolesta.

Motoriikkaan liittyen. Viime kesän Helsinki Cup turnaus paljasti mielenkiintoisen yksityiskohdan. Esim 07 syntyneiden poikien pelissä kautta linjan. Oli huolestuttavaa todeta miten huonosti suoriudutaan takaperin juoksusta. Tämä herätti keskustelua
valmentajien joukossa. Mistä se kertoo? Kiekon puolella 07 syntyneet luistelevat takaperin paremmin kuin osa 07 syntyneistä
juoksee takaperin.

Kun verrataan saman ikäisten junnujen harjoituksia jääkiekossa ja jalkapallossa herää kysymys. Miksi se tekemisen meininki puuttuu niistä jalkapallo harjoituksista. silmään pistävää on se miten paljon kentällä seisoskellaan harjoitteiden välissä.

Käykää joskus itse toteamassa mitä se harjoittelu on kiekon puolella. Ero on kuin yöllä ja päivällä. Vai onko syynä se ,että ne tahto pelaajat ovat kiekon puolella.

[julio gonzales]

s

[Kaihlamo]

Kallee pyytää muilta faktoja ja itse vetelee ihan mutu-paska linjalla omat juttunsa. Vaikea sanoa mistä juttusi revit, mutta ei noi ainakaan meidän kaupungissa pidä yhtään paikkaansa. Ei vaikka jääkiekolla on kaupungissa pitkät perinteet sekä kaupungista on kautta historian tullut kovia kiekkoilijoita NHL:ää myöden.

[kallee]

"pyytää muilta faktoja ja itse vetelee ihan mutu-paska linjalla omat juttunsa"

Kaihlamo Hyvä!

Faktoihin on hyvä paneutua. Tunnusluvut antaa kuvan siitä missä mennään. jos pelkästään seisoo kentänlaidalla seuraten pallo harkkoja. Ei varmasti saa todellista kuvaa siitä missä oikeasti mennään pelaajien ikäryhmä tasoilla. Osaava valmentaja käy seuraamassa useiden lajien harjoituksia. Näin saadaan kokonaiskuva siitä millaisia ovat junnut erilajeissa lajeissa. Ja unohtamatta sitä.
Voidaanko sieltä oppia jotain.

Kotimaisessa ammattiurheilussa ei ole montaa mittaria miten ammattilaisuutta mitataan. Jos löydät jotain muita mittareita tai tuloksia niin kiitos ! etukäteen. Nythän keskustelun avaus lähti tästä raportista.

http://www.sport.fi/kirjasto/teos/suomessa-1195-ammattiurheilijaa
 
Jalkapallon osalta tunnusluvut ovat surkeaa luettavaa. Jopa niin surkeaa ,että olisiko jo aika mennä oman mukavuusalueen ulkopuolelle.
Käytännössä tämä tarkoittaisi avun pyytämistä sellaisilta lajeilta missä menestystä on tullut. On hyvä ,että joku lajin ulkopuolinen toimija arvioisi missä mennään ja miksi ollaan tilanteessa missä ollaan. Ja miksi ei myös oteta vastaan valmennus apua jalkapallon ulkopuolelta. Kovasti on hakattu käsiä yhteen. On tehty mahtavia visioita. Mutta kaikki mittarit näyttävät alaspäin.

Suomalainen jalkapallo ei lähde nousuun internetin avulla. Ja voisihan sitä kokeilla Raimo Summasta liiton valmennustehtävissä.
Ainakin liike lisääntyisi palloliiton käytävillä herojen pakoillessa Summasta. Nyt on turha vedota kovaan kansanväliseen tasoon
jalkapallossa. Ensin pitää saada Suomessa asiat etenemään.

Pesäpallossa on 20 000 harrastajaa. Näistä noin 100 pelaa niin sanotusti ammattilaisena. Jalkapalossa on 140 000 pelaajaa. Näistä noin
250 pelaa niin sanotusti ammattilaisena Suomessa. Kyllä. Laittaa miettimään....

[joks11]

Pesäpallossa on 20 000 harrastajaa. Näistä noin 100 pelaa niin sanotusti ammattilaisena. Jalkapalossa on 140 000 pelaajaa. Näistä noin
250 pelaa niin sanotusti ammattilaisena Suomessa. Kyllä. Laittaa miettimään....

Laittaa miettimään mitä? Junioripelaajien määrän pitäisi olla jossain suhteessa aikuisena ammatikseen pelaavien määrän kanssa vai?

http://www.huippupesapalloilijat.fi/blogi/palkkiokyselyn-tulokset/

...parikymmentä prosenttia pelureista on liikkeellä pelkillä kulukorvauksilla.

...pääsarjapelaajista peräti 60 prosenttia tekee samalla muuta työtä ... Ainoastaan 10 prosenttia pelaajista keskittyy pelkästään pesäpalloon.

Tuo siis miesten pesiksestä. Se siitä ammattilaisuudesta.

[kallee]

"Suomessa urheilutoimintaa harjoittavan urheiluseuran tai muun yhteisön on vakuutettava urheilija tapaturman ja vanhuuden varalta, jos urheilija on alle 43-vuotias ja hänen kanssaan on sovittu, että hän saa pääasiallisesti Suomessa harjoitetusta urheilemisesta veronalaista palkkaa vuodessa tai vuotta lyhyemmässä pelikaudessa vähintään 10 690 euroa. Tapaturmavakuutuslaitosten liiton mukaan Suomessa urheili vuonna 2013 yhteensä 1 195 kyseisen vakuutuksen alaista ammattiurheilijaa"

Palkka tai maksettu korvaus. Ei ole se pää kriteeri ammattilaisuudelle. Suomessa ei  juuri kukaan elätä itseään pelaamalla jalkapalloa tai
pesäpalloa. Kyse on rakkaudesta lajiin. Mutta ei nämä luvut tuulesta ole temmattuja. Totuuden kertoo  Se miten pelaaja on vakuutettu.
ei se mitä hän tienaa. Näin Suomessa. 140 000 jalkapalloilijaa.  Noin 250 ammattistatuksella. Usko omaan lajiin on koetuksella jos verrataan polttopallon pelaajiin.

Tämä tilasto kertoo oikeasta ammattilaisuudesta.
http://www.iltalehti.fi/smliiga/2015110220600239_sm.shtml

[papadopoulos]

"pyytää muilta faktoja ja itse vetelee ihan mutu-paska linjalla omat juttunsa"

Kaihlamo Hyvä!

Faktoihin on hyvä paneutua. Tunnusluvut antaa kuvan siitä missä mennään. jos pelkästään seisoo kentänlaidalla seuraten pallo harkkoja. Ei varmasti saa todellista kuvaa siitä missä oikeasti mennään pelaajien ikäryhmä tasoilla. Osaava valmentaja käy seuraamassa useiden lajien harjoituksia. Näin saadaan kokonaiskuva siitä millaisia ovat junnut erilajeissa lajeissa. Ja unohtamatta sitä.
Voidaanko sieltä oppia jotain.

Kotimaisessa ammattiurheilussa ei ole montaa mittaria miten ammattilaisuutta mitataan. Jos löydät jotain muita mittareita tai tuloksia niin kiitos ! etukäteen. Nythän keskustelun avaus lähti tästä raportista.

http://www.sport.fi/kirjasto/teos/suomessa-1195-ammattiurheilijaa
 
Jalkapallon osalta tunnusluvut ovat surkeaa luettavaa. Jopa niin surkeaa ,että olisiko jo aika mennä oman mukavuusalueen ulkopuolelle.
Käytännössä tämä tarkoittaisi avun pyytämistä sellaisilta lajeilta missä menestystä on tullut. On hyvä ,että joku lajin ulkopuolinen toimija arvioisi missä mennään ja miksi ollaan tilanteessa missä ollaan. Ja miksi ei myös oteta vastaan valmennus apua jalkapallon ulkopuolelta. Kovasti on hakattu käsiä yhteen. On tehty mahtavia visioita. Mutta kaikki mittarit näyttävät alaspäin.

Suomalainen jalkapallo ei lähde nousuun internetin avulla. Ja voisihan sitä kokeilla Raimo Summasta liiton valmennustehtävissä.
Ainakin liike lisääntyisi palloliiton käytävillä herojen pakoillessa Summasta. Nyt on turha vedota kovaan kansanväliseen tasoon
jalkapallossa. Ensin pitää saada Suomessa asiat etenemään.

Pesäpallossa on 20 000 harrastajaa. Näistä noin 100 pelaa niin sanotusti ammattilaisena. Jalkapalossa on 140 000 pelaajaa. Näistä noin
250 pelaa niin sanotusti ammattilaisena Suomessa. Kyllä. Laittaa miettimään....

Kaveri puhuu faktoista, tunnusluvuista ja menestyksestä ja jättää huomioimatta ne faktat ja tunnusluvut kokonaan puhuttaessa menestyksestä.

Ei jaksa enää pätkääkään tätä laput silmillä menoa varsinkaan sen jälkeen kun meidän yksilökeskeiset superlupaukset jotka Kummola on yksin omine paksuine sormineen kasvattanut ottaa pataan suurmaa Tanskalta.

Suosittelen katsomaan joskus hieman rajojen yli näitä asioita ja puhun nyt ihan maantieteellisistä rajoista.

Ps. Olisi hienoa jos jengi tajuaisi, että futiksessa suurin osa osaamisesta tulee päästä ei jaloista. Se on ihan vitun sama kuinka hyvin osaat juosta takaperin jos et ymmärrä miksi ja milloin. Lätkässä nämä fyysiset kohkaamiset merkkaa enemmän.

Psps. Ja jossain en nyt muista missä joku puhui, että peli on 1v1 tilanteiden voittamista. Ei vittu..  Sanokaa jollekkin valmentaja velholle tuo. Eiköhän lähtökohta ole hyökätä ja puolustaa niin, että katkoihin ja ohituksiin päästään ilman 1v1 tilanteen voittamista. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että se ei olisi tärkeää, mutta ei mikään taktiikka perustu siihen.