Koko nimi: Nurmijärven Jalkapalloseura
Perustettu: 1967
Kotikylä: Klaukkala, Nurmijärvi
Kotikenttä: Klaukkalan tuuleton Wembley (virallisesti Klaukkalan Urheilukentän nurmi)
Puheenjohtaja: Markku Siivonen
Päävalmentaja: Mikko Manninen
''Palokärki
(Dryocopus martius) on iso peloton tikka, johon liittyy paljon kansanperinnettä: sanotaan, että kuolema vierailee talossa, jonka pihaan palokärki asettuu.''
Nurmijärven Jalkapalloseuran edustusjoukkue pelaa kaudella 2017 Uudenmaan piirin Kolmosessa edelliskauden tavoin lohkossa kolme.
Alkusanat:Sivullekirjoittanut avaa NJS:n kausiotsikon muutamasta edelliskaudesta poiketen anonyyminä yksityishenkilönä seuran virallisen käyttäjätilin sijaan. Avaus tulee olemaan pilke silmäkulmassa laadittu, joskin mahdollisimman todenmukainen kokonaisuus. Itse olen seurannut edustuksen otteita ja toimintaa viimeisten vuosien aikana välillä lähempää, välillä kauempaa. Toisinaan savuisesta Pihvimyllärin nurkkapöydästä, toisinaan taas treenikentän laidalta. Avauksen on tarkoitus sisältää pohdintaa sekä menneisyydestä, että tulevasta. Osa puskaradion tärykalvoilleni välittämästä tiedosta on epäilemättä totta, mutta otsikkoa ei kannata kuitenkaan päntätä kuin piru Raamattua.
Kausi 2016 – So last seasonKausi 2016 oli kokonaisuudessaan joukkueen asettamiin ja julkaisemiin tavoitteisiin nähden huolella leivottu ja täten kuohkea pannukakku. Joukkue ei saavuttanut ainuttakaan asettamaansa tavoitetta, jotka muistin virkistämiseksi olivat seuraavat: nousu Kakkoseen, Regions’ Cupin voitto sekä vähintään yhden kakkosdivarimiehistön nujertaminen vuoden 2016 Suomen Cupissa. Syksyllä Palokärjet onnistuivat vielä möhlimään mahdollisuutensa kauden 2017 Suomen Cupin lohkovaiheeseen Haukiputaalla.
Kun kurkistaa pintaa syvemmälle, oli tikkojen mennyt kausi toisaalta lähestulkoon täydellinen. Ainoastaan heti alkuvuodesta kabinetissa tuoksi kaudeksi Kakkoseen noussutta Kontua vastaan katkennut vuoden 2016 Suomen Cup -taipale jäi etenemättä lähestulkoon tavoitteeseen saakka. Syksyllä pohjoisessa Suomessa pelattu kuluvan vuoden Cup-matka taas törmäsi, nyt jos koskaan, absurdiin tuomarifarssiin Haukiputaan Pallon vieraana.
Regions’ Cupissa NJS eteni aina finaaliin saakka. Matka finaaliin sisälsi ajoittain suorastaan eroottisia peliesityksiä ja tapahtumia, toisaalta mukaan mahtui myös hankalia ja tiukkoja otteluita. Katsomossa keskusteltiin joukkorahoituksen käynnistämisestä välierän Pallo-Iiroja vastaan loppuminuuteilla ratkaisseen Tony Lehtimäen näköispatsaan toteutuksen mahdollistamiseksi. Kyseinen edelleen Charlotassa puhututtava suoritus kaikkien aikojen klaukkalalaisyleisön edessä oli sitä luokkaa, että sivullekirjoittanut ja varmasti muutkin läsnäolleet näkevät tapahtumasta edelleen enemmän tai vähemmän kosteita unia.
Kuva Regions' Cupin välierämatsista KlaukkalastaRegions’ Cupin HuuhkajaTV:n välittämässä finaalissa tikkaparvi sai vastaansa kaudella 2016 lähestulkoon kaiken NJS:n nenän edestä lopulta voittaneen FC Legirus Interin. Yleisesti ottaen Legirus oli kuluneella kaudella NJS:ää parempi kaikilla osa-alueilla, joten täten menestys oli täysin ansaittua. Finaali kuitenkin oli etenkin ensimmäisen kolmevarttisen ajan jopa NJS:n dominoinniksi luonnehdittavaa, jolloin sekä kapteeni Bergströmillä että Nallipyssy-Nikolla oli tontit sovitella sankarinviittaa. Vanha ’’tee, tai kaveri tekee’’-klisee toteutui jälleen, ja Legirus raastoi toisella puolikkaalla rutiininomaisen 2-0 voiton ja samalla 5000 euron palkintorahan Korsoon. Ennen kotimatkaa pöllöliiton fiksusti järjestämällä
finaalinjälkeisellä finaalijoukkueiden välisellä yhteislounaalla tunnelma oli kuulopuheiden mukaan kevyt. Edelliseen kursivoituun: why, oh why?
Itse sarjakausi ja luonnollisesti myös joukkueen päätavoite Kolmosessa päättyi lopulta sijaan kolme. Nurmijärven Jalkapalloseuran edustusjoukkue sijoittui täten kaudella 2016 Uudenmaan Piirin Kolmosen lohkon kolme sijalle kolme. Piste-eroa suvereenisti sarjassa tappioitta dominoineeseen Legirukseen kertyi lopulta ei kolme, vaan 12 pistettä. Kakkospaikka sen sijaan jäi pisteen päähän, kun 1-1 voitot NJS:n kanssa kauden aikana tasannut Reipas sananmukaisesti rouhi tiensä poudiumin toiseksi korkeimmalle korokkeelle. Futiksessa tai ylipäänsä elämässä menneen jossittelu on asiantuntijapiireissä todettu hyötysuhteeltaan turhaksi, joten sitä on turha harrastaa edes vähää alusta. Jätetään se Klaukkalan paikallisille kylähul… faneille.
Kausi 2017 – Paikallista fudista 50 vuottaKauteen 2017 ollaan panostettu Nurmijärvellä jo tässä vaiheessa ennenkuulumattomalla tavalla. Pelaajisto, valmennus ja taustajoukot ovat saaneet uudistuksia. Myös joukkueen ympärillä koko seuralla vaikuttaa olevan 50-vuotis juhlavuoden kunniaksi raikas pöhinä. Aikuisten futiskoulu, aktiivinen fanituotemyynti ja muut toimet ovat parantaneet ilmapiiriä entisestään. Tämä kaikki liittynee seuran julkaisemaan Hanke 2018- projektiin, jonka tarkoituksena on viedä kuluvan vuoden aikana seuraa suurin harppauksin eteenpäin niin toiminnallisesti kuin sarjatasollisestikin.
Seura kuvailee hanketta verkkosivuillaan seuraavasti: ’’Palokärkisydän sykkii –hanke (Hanke 18). Tavoitteena nostaa edustusjoukkueiden tekemisen taso niin kentällä kuin taustalla seuraavalle tasolle, mikä onnistuessaan tarkoittaa sarjatason nostoa niin miehissä kuin naisissa. Edustusjoukkueet tulevat lähemmäksi juniorijoukkueita, mikä toivottavasti näkyy edareittein yleisömäärissä ja fiiliksenä ottelutapahtumissa.’’ (
http://www.njs.fi/uutiset/2016/12/valmennuspaallikon-katsaus-menneeseen-kauteen/)
Lohkojako NJS pelaa kaudella 2017 Uudenmaan Piirin Kolmosen seuraavanlaisessa kolmoslohkossa:
MPS
FC Kontu
Reipas
NJS
LPS
HerTo
RiPS
TuPS
HyPS
PuiU
JoKi
FC FINNKURD
Lohko on mielenkiintoinen ja jälleen kerran kovatasoinen, joskaan Legirukseen verrattavaa ennakkosuosikkia ei tulevan kauden lohkosta löydy. Heinähattuderbyt jatkuvat edelleen, joissa toivottavasti hyvinkääläiset saavat nostettua profiiliaan kauden 2016 tupla-anaaliluotauksen jäljiltä.
FC FINNKURD saattaa sovitella mustan hevosen saappaita kavioihinsa, eikä Kakkosesta pudonneet MPS ja Kontukaan varmasti jäähdyttelemään lähde. NJS sijoittunee ennakkokaavailussa jälleen tiukasti nousutaisteluun yhdessä Reippaan kanssa.
WembleyPalokärjet operoivat myös juhlavuoden totuttuun tapaan Klaukkalan urheilualueella. Kyseinen miljöö on kokemassa hienoja panostuksia, kun kunta rakennuttaa alueelle paraikaa fantastisen upeaa kulttuuritaloa, jossa on mukava tanssia sekä laulaa ja välittömässä läheisyydessä sijaitsevan Arkadian Yhteislyseon lukion yhteyteen nousee samaan aikaan sählyhalli, jossa on mukava sitten sählätä. Kohta vajaan neliökilometrin alueella sijaitsee siis kaksi kaukaloa, kaksi tekonurmea, jalkapallohalli, nurmikenttä, salibandyhalli, kulttuuritalo ja hippokisojen vakiopaikka yleisurheilukenttä hyppypaikkoineen päivineen. Niin ja tietysti myös Suomen parhaat ulkomassakentät todellisille mestareille – tenniksen ystäville.
Kuningaslajia kuitenkin pelataan edelleen tuulettomalla Wembleyllä. Muoviwembley jäänee alkukaudesta käyttämättä, sillä kyseinen etelänaapurista tilaustyönä hankittu alusta on siinä kunnossa, ettei pelaaminen ole turvallista. Ilmeisesti tarkoituksena on uusia tekonurmi kesän aikana, jotta syksyllä päästään operoimaan viimeiset kotimatsit Klaukkalalassa. Jää nähtäväksi, pelaako Palokärjet sarjaottelunsa vieraissa niin kauan, että nurmi kasvaa käyttökuntoon. Tyypillisesti aurinkoinen on porottanut ja kaamossateet kostuttanut Welmbeyn syvävihreäksi jo hyvissä ajoin huhti-toukokuun vaihteeseen. Luultavasti eteläisen Suomen ylivoimaisesti paras nurmialusta saa täten maistaa tikkanappuloita jo kolmannella tai neljännellä sarjakierroksella.
Urhiksen nurmi ja taustalla Nurmijärven Sähkö-kuplaMyös urhiksen pääareena, Wembley, kokee uudistuksia. Urheilukentän katsomo uusitaan kuluvan talven aikana. Moni odotti katettua katsomoa, mutta kunta ei päättänyt tarjoilla jalkapalloihmisille makeaa mahan täydeltä, vaan katsomon kokeneet puuosien kakkosneloset vaihdetaan uusiin. Todellinen fanikuntahan ei matseissa istu, joten merkitystä uudistuksella ei juurikaan ole. Jos joku istuu, säästyypähän tikuilta.
Valmennus ja taustatEdustusjoukkuetta luotsaa kaudella 2017 totutusti Mikko Manninen. Miehestä on sanottu paljon ja paljon on myös jätetty sanomatta. Muutama kausi sitten Nelosesta sukkana Kakkoseen -satutarinan pääarkkitehtina toiminut Manninen on kovan paikan edessä. Tulosta on yksinkertaisesti tultava, etenkin kun panostukset joukkueen toimintaan nousun eteen ovat ennenkuulumattomat. Toisaalta tulee muistaa, että pelkästään Mannisen vastuulla esimerkiksi viime kauden tuloksellinen menestymättömyys ole, sillä pelaajistonkaan housuunpaskominen ei varsinaisesti auttanut asiaa.
Valmennuskolmikon täyttää uutena nimenä Konnusta Mannisen aisapariksi saapuva Marko Tukiainen. Kyseinen herra on Nurmijärvellä tuntematon nimi, mutta alkutalven treeneistä kantaa kristallinkirkas kaiku: herra istuu hyvin valmennusryhmään ja harjoitustapahtumat ovat ottaneet selkeitä edistysaskelia miehen mukaan tultua. Maalivahtivalmennuksesta vastaa totutusti Petri Ojanperä, ja fysiikkavalmennuksen puolelle sekä miesten- että naisten edustusjoukkueisiin saatiin mukaan Lasse Lagerblom.
Myös joukkueenjohto sai rautaisen vahvistuksen, kun toivottavasti humoristisen lempinimen itsellensä lanseerannut Tommi ’’titaani’’ Paajanen astui riviin Ismo Lampisen tueksi.
Kaikkiaan taustat tulevat kaudella 2017 olemaan kunnossa. Kolme laatuvalmentajaa, kaksi joukkueenjohtajaa ja huippuluokan fysiikkaosaaminen pitänee oman osansa siitä, että syksyllä 2017 Nurmijärven Jalkapalloseuran miesten edustusjoukkue nousee Kakkoseen.
Pelaajisto 
Joukkueen pelaajisto on oikeastaan ainoa toiminnan osa-alue, johon suurempia panostuksia ei ole tehty. NJS vaikuttaa valinneen edellisvuosien tapaan mielestäni fiksun linjauksen, ettei dollareilla pyritä houkuttelemaan palkkasotureita Nurmijärvelle. Vähemmän yllättäen joukkueen runko pysyy samana kuin edelliskausina höystettynä parilla-kolmella vahvistuksella.
Patrick O’Shaughnessy ja Otso Knuuttila pukevat kaudella 2017 palokärkipaidan päälleen. Kyseisestä kaksikosta Paddy ei ole aikaisemmin seuran värejä edustanut, kun taasen mustaksi hämähäkiksikin luonnehdittu Otso on Klaukkalan oma poika ja täten omaa myös pitkän NJS-historian. Niin ja Severi Murto liittyi myös joukkueeseen, mutta ei siitä sen enempään.
Sopimuspelaajat:
Aapo Mäki
Mikko Wahlroos
Niko Aittasalmi
Lauri Bergström
Atte Kaipio
Matti Kaipio
Markus Laihanen
Tommi Lampinen
Eemeli Kivistö
Joonas Manninen
Otso Knuuttila (MV)
Joonas Paldanius (MV)
Patrick O’Shaughnessy
Iiro Laakso
Joni Murtomaa
Lassi Vainikainen
Severi Murto
Jussi Valkama (MV)
Tony Lehtimäki
Aleksi Sinkkonen
Tino Purme
Sixten Björkstrand
Loputtomiin ei pelaajistoa liene tarpeen analysoida, sillä kuten todettua, on se pitkälti sama edellisvuosiin verrattuna. Tulevalla kaudella Palokärkien toimintaolosuhteet tulevat olemaan sitä luokkaa, että mitään tekosyitä menestymättömyydelle ei ole. Pelitaktiikoista tai -ryhmityksistä kirjoittamiseen on niin ikään turha mustetta kuluttaa, sillä huomionarvoisia muutoksia on tuskin tulossa. Mannisen sapluuna on pysynyt päälinjoiltaan samana jo vuosia, joten poikkeukselta vältyttäneen myös juhlavuonna. Alla fantasiahahmotelmaa vähemmän Palokärkiä seuranneille:
Knuuttila
O’Shaughnessy-Wahlroos-Bergström-Kaipio
Murto
Manninen-Vainikainen-Aittasalmi-Murtomaa
Kilpeläinen
YhteenvetoLukijalle lienee tässä vaiheessa selvää, että Klaukkalassa todella panostetaan tulevaan kauteen kolmosdivarijoukkueelle jopa poikkeuksellisen upein toimin. Juhlavuosi, huikeat panostukset, hanke 2018:n aiheuttama menestyspaine… Kausi 2017 tulee päättymään syksyllä joko upeisiin nousujuhliin tai sen luokan pettymykseen, ettei pahemmasta väliä.
Toivotaan, että otsikko voi toimia keskustelualustana NJS:n ja sen edustusjoukkueen asioista kiinnostuneille.
