Kevät 2017 Baijerissa - Müllermilchin seikkailut pallon perässä

[Müllermilch]

28.3 Itävalta - Suomi

Taas oli edessä kiihkeästi odotettu öveireissu. Olin saanut tiistain ja keskiviikon vapaiksi, joten maanantai-iltana matka kävi Rosenheimin kautta yhteen suosikkikaupungeistani, eli Innsbruckiin. Siellä Suomi pelaisi tiistaina ystävyysottelun Itävaltaa vastaan ja luvassa olisi varmasti melkoisen oluenhuuruiset pari päivää SMJK:n juoppojen seurassa alppimaisemissa.

Ennen junaanmenoa kävin kaupasta ostamassa pienen matkaevään, joksi valikoitui tällä kertaa pullo italialaista valkoviiniä kahden euron hintaan. Foorumilta luin, että samassa junassa pitäisi olla myös muita foorumisteja, joten lähdin metsästämään heitä ja varsin pian löytyivätkin. Heidän olutvarastonsa loppuivat tosin varsin nopeasti, joten siirryimme ravintolavaunuun viettämään loppumatkaa tuoppien ääreen. Innsbruck saavutettiin yllättävän nopeasti ja asemalta nuo kaksi muuta smäikkäläistä lähtivät kirjautumaan sisään Hiltoniin, kun taas itse suuntasin vähän halvempaan ja kauempana joen toisella puolella sijaitsevaan Garni Technikerhausiin. 82 euroa oli huoneen hinta kahdelta yöltä aamupaloineen. Olisi tuonne huoneeseen myös joku baarista saalistettu laivavalaskin mahtunut, mutta sillä rintamalla mentiin taas vähemmän yllättäen foorumin tavalla. Join huoneessani viinipulloni tyhjäksi samalla ikkunasta näkyvää alppinäkymää ihaillen. Pullon tyhjennettyä olo alkoi olla sellainen, että voisi lähteä jatkamaan Limerick Billsin irkkupubiin, johon ainakin itse kehoitin foorumilla muita suomalaisia siirtymään. Baarissa oli saapuessani vain yksi kolmen hengen foorumistiseurue sisältäen rexin, Svenssonin ja Valkeakoskelaisen foorumistin. Koin sopivaksi liittyä seuraan ja alkaa kiskomaan kaksin käsin olutta. Pikkuhiljaa suomalaisten määrä kasvoi ja loppuillasta taisi olla ihan hyvä edustus paikalla Oulun veljesten ja muiden sankarien saapuessa paikalle. Itsellä tosin muistikuvat ovat tuosta eteenpäin aika hataralla pohjalla. Oluen juonti kävi sen verran kunnon päälle, että taisin ottaa pöydässä sellaiset kahden tunnin "päiväunet". Heräsin varmaan siinä puolenyön aikoihin, jolloin menin ensin vessaan oksentamaan ja tämän jälkeen tiskille tilaamaan tottakai lisää Zipferiä. Oli kyllä hyvät unet, koska tuon jälkeen olotilani oli taas mahtava ja oluttakin pystyi taas tinttaamaan. Baarin piti olla kuuteen asti auki, mutta jostain syystä tarjoilu lopetettiin siinä kolmen aikoihin. Sen jälkeen lähdettiin jollain sekalaisella smäikkäporukalla kiertelemään kaupunkia etsien jotain avoinna olevaa kuppilaa, mutta heikoin tuloksin. Päätettiin sen jälkeen lähteä nukkumaan kukin omaan suuntaansa. Itse olin hotellillani takaisin aamuviideltä, joten siinä kerkesi hyvin nukkua neljä tuntia jos meinasi syödä aamulla hotellin aamiaisen.


Iltapala. Kaupassa kysyivät papereita, joka oli ensimmäinen kerta täällä kolmen kuukauden aikana.


Näkymä huoneestani. Kelpasi juoda viiniä ja olutta noissa maisemissa.




 Kello soi aamulla yhdeksältä ja ylös noustessani tajusin olevani edelleen humalassa. Hoipertelin vähän huonovointisena aamupalalle ja sain jotain syötyä. Sen jälkeen olin suunnitellut tekeväni aamulenkin ylös vuoria kavuten. Ei siis muuta kuin shortseja ja lenkkareita jalkaan ja liikkeelle! Parin juoksuaskeleen jälkeen tuli kuitenkin varsin selväksi, että eihän tästä vittuakaan tule. Sydän pamppaili siihen malliin ja kylmä hiki valui otsalta. Oli pakko laittaa kävelyksi. Se onnistui ja oikeastaan jopa helpotti omaa oloa. Pari tuntia kävelin vuoria ylös milloin hiekkatietä ja milloin metsäpolkuja. En tiedä kuinka ylhäällä lopulta kävin, mutta maisemat siellä olivat aivan erinomaiset. Näkyi hyvin koko kaupunki ja Kranebittenin lentokenttä. Ihailin maisemia kymmenisen minuuttia, kunnes lähdin samaa reittiä takaisin alas. Tässä vaiheessa olotila oli taas erinomainen, darrasta ei ollut enää tietoakaan kun sai vähän reippailtua raikkaassa vuoristoilmassa. Alas päästyäni menin lähi-Sparista hakemaan parit bisset ja noin tunniksi hotellille lepäilemään.


Näin korkealle kapusin.


Tämän otin paluumatkalta, mutta ihan hyvät näkymät vähän alempanakin.




Joku porukka oli käynyt hissillä ihan huipullakin ja otan nyt oikeuden itselleni jakaa nämä pari hienoa kuvaa.



  Kaljojen loputtua oli aika lähteä valmistautumaan illan peliin. Aluksi menin kävelykadulle auringonpaisteeseen siemailemaan Aperolia ja tuolla nimimerkki Hasselhoff liittyi seuraani. Juotiin siinä vielä yhdet ja lähdettiin sen jälkeen katsomaan, josko viereisessä irkkupubissa olisi jo suomalaisedustusta. No, eipä ollut vaan olimme baarin ainoat asiakkaat. Ainakin palvelu pelasi, kun ei tarvinnut kauaa jonottaa olutta hakiessa. Joskus siinä puoli kuuden aikaan paikalle tulee seuraavat suomalaiset. Jouduin kuitenkin jättämään porukan hetkeksi, koska vähän myöhemmin paikalle saapui myös Innsbruckissa vaihdossa oleva kaverini, jonka kanssa oli suunnitelmana lähteä syömään. Mentiin burgereille lähistölle vaihdellen kuulumisia ja tottakai pakko oli siihen burgerin kylkeen ottaa yhdet Ottakringerit. Oli kyllä hirvittävää kusta kyseinen juoma, maistui siltä että se olisi kaadettu tuoppiin kaksi kuukautta aikaisemmin ja laitettu jääkaappiin ja nyt tarjolle. Sen verran alkoholisoitunut kuitenkin olen, että ei sitä kuitenkaan juomatta voinut jättää. Tämän jälkeen takaisin irkkupubiin, jossa kerkeisi vielä juomaan parit ennen siirtymistä stadikalle. Tuona aikana baari olikin täyttynyt suomalaisista ja hyvä kun edes mahtui enää istumaan. Vähän ajan päästä kaiuttimista alkaa kuulua Tommi Läntisen Via Dolorosa, loistavaa. Sitten kohti stadionia, jotta ehtii aloituspotkuun, varsinkin kun liputkin piti vielä käydä hakemassa eteläkatsomon lippuluukulta.


Kesä, +20 ja Aperol Spritz, nam nam.



Ennen peliä mietittiin, että tarjoillaankohan siellä ollenkaan olutta, mutta Tivolille sisään päästessä valtava helpotuksen tunne valtasi mielen. Olutta sai ja vielä ihan kunnollista eikä mitään alkoholitonta litkua. Samantien kaksi olutta kouraan ja SMJK:n katsomoon. Pelistä ei nyt mitään kovin ihmeellistä käteen jäänyt, vähän höntsäämistä oli ja tunnelmakin olisi voinut olla parempi. Ensimmäiselle puolikkaalle ei maaleja nähty ja puoliajalla varmaan koko vieraskatsomo siirtyi tiskille hakemaan juomatäydennystä. Toisella puoliajalla alkoi jotain tapahtuakin, ainakin maalien muodossa. Tunnin kohdalla kävi sama, kuin mikä niin usein Suomen peleissä käy, eli vastustaja teki maalin. Erityistä vitutusta aiheutti vielä se, että maalintekijä oli Marko "vitun" Arnautovic. Suomi kuitenkin sai vähän myöhemmin pelin tasoihin, kun debytantti Richard Jensen lähetti kaukaa varsin vaarattomalta vaikuttaneen laukauksen, joka kuitenkin painui tarkasti alanurkkaan ohi Luken seurakaveri Heinz Lindnerin. Kyseessä oli ensimmäinen Suomen vierasmaali, minkä todistin paikanpäällä. Saa nähdä, milloin tämä tapahtuu seuraavan kerran. Lopussa saatiin vielä kulma, mutta se olikin harvinaisen paska kulma se. Tuon jälkeen tuomari vihelsi pelin päättyneeksi ja ainakin itse olin tasapeliin enemmän kuin tyytyväinen. Sai lähteä hyvillä mielin jatkamaan iltaa Innsbruckin yöhön.


Itse pelistäkin löytyi joku kuva.



Matkalla Limerickiin piti pysähtyä puolivälissä vielä oluella jossain ravitsemusliikkeessä. Siellä tuli juteltua joidenkin Hansa Rostockin ultrien kanssa, mutta kauan en ehtinyt sanoja vaihtaa, kun muu porukka oli sitä mieltä että olisi aika jo jatkaa määränpäähän, eli irkkupubiin. Kyseisen baarin edessä joku virolainen janari tuli myymään meille jotain bändinsä musiikkia ja smäikkäläiset olivat jo sen verran kuoseissa, että ostivat 15 eurolla kolme levyä. Toki tuolle porukalle olisi saanut tuossa kohtaa myytyä ihan mitä vaan. Itse en levyä ottanut, mutta joku sitä kuunnellut voi tulla kertomaan, että oliko nyt hyvä sijoitus. Limerickissä lyöttäydyin jonkun Itävallan fanin pöytään ja jutusteltiin siinä hetki niitä näitä. Jossain vaiheessa nimimerkki Bo-Göran laittoi  viestiä, että tulehan tänne SMJK:n pöytään ja liityimme seuraan itävaltalaisen kannattajan kanssa. Loppuillasta taas aika hämärät muistikuvat, mutta olutta ja jotain paikallisia shotteja tuli melko hyvään tahtiin juotua. Vaihdoin myös Itävallan miehen kanssa oman SMJK-huivini Itävallan vastaavaan. Lopulta olin ilmeisesti taas sen verran heikossa hapessa, että lähdimme yhdessä taksilla Valkeakosken janarin kanssa katsomaan, että selviän hotelliini nukkumaan. Kello oli varmaan 5-6, joten sen pari tuntia ehti taas nukkua. Aamulla olotila oli taas yllättäen melkoisen heikko, mutta sain koottua itseni aamupalalle ja sen jälkeen kirjautumaan ulos hotellistani. Juuri ennen rautatieasemaa suojatiellä kävelee vastaan eräs oululaisporukka, joka kommentoi hieman vittuilevaan sävyyn näyttäväni melko krapulaiselta. Tottahan se oli ja tuo darra kesti vielä seuraavat kaksi päivää. Asemalla menin samaan Wienin suuntaan lähtevään junaan Bo-Göranin ja rexin kanssa, mutta vaihdoin itse Kufsteinissa toiseen junaan muiden mennessä aina Wienin lentokentälle saakka. Junamatka Kufsteinista Grosskaroon oli melkoista tuskaa ja junan tunkkainen ilma ja kirkkaana taivaalta paistanut aurinko ei ainakaan helpottanut omaa olotilaa. Tuossa vaiheessa olin varma, että seuraava viikonloppu menee pelkästään reissusta toipumiseen, mutta perjantaina päätettiin kuitenkin kaverin kanssa, että lähdetään lauantaiksi Frankfurtiin katsomaan peliä. Sunnuntaina matka jatkui vielä omalta osaltani Stuttgartiin ja näistä tulee rapoa lähipäivien aikana.


Ostetuille levyille löytyi heti hyvä käyttötapa.


Kiitos kaikille uusille ja vanhoille smäikkäläisille hienosta reissusta! Albaniassa/Kosovossa varmaan seuraavan kerran. Tulipas sekava raportti, mutta sekavat ovat omat muistikuvatkin.

[Müllermilch]

1.4 Eintrach Frankfurt - Borussia Mönchengladbach

Perjantaina mietiskelin kahden vaihtoehdon välillä. Ensimmäinen oli Bayernin peli Augsburgia vastaan ja viikonloppu kotosalla ilman beer, toinen reissu Frankfurtiin ja frendin kanssa Mönchengladbach-peliin + muutama beer. Valinta kohdistui lopulta jälkimmäiseen. Bayernin lipuista olisi joutunut pulittamaan 35e+15% tuosta vielä lisää, kun Eintrachtin peliin sai lipun noin 16 eurolla. Bussimatkaankin kului saman verran rahaa kuuden tunnin matkasta Münchenistä Frankfurtiin. Herätyskello piti tosin laittaa lauantaina soimaan jo puoli kuudeksi, mutta aikainen herätys ei liiemmin haitannut, koska bussissa oli riittävästi aikaa nukkua univelkaa pois. Lähes koko matka menikin nukkuessa. Frankfurtiin saavuin ennen kello yhtä päivällä.

Kyseessä oli ensimmäinen kerta Frankfurtissa, joten reilun tunnin kiertelin kaupunkia rannan läheisyydessä ja lopulta keskustassa. Aluksi saapuessani Fernbussin pysäkille luulin olevani jossain Lähi-Idässä, kun joka puolella näkyi jotain arabeja ja muita maahanmuuttajia. Keskustaan päin kävellessä väestö kuitenkin normalisoitui, vaikka melko paljon turisteja tulikin havaittua. Kävelykierroksen jälkeen alkoi jano hiipiä, joten suuntasin bongaamaani Kaufhofin terassille rakennuksen seitsemänteen kerrokseen. Hienot näkymät, kesäsää ja aurinko paistoi, joten mikäs siinä nauttiessa huurteista. Kiersin vielä ennen lähtöäni Kaufhofin urheiluosaston ja eikös tuolla ollut jotain suomalaisturisteja ihmettelemässä, että saako täältä Hradeckyn paitoja...Sen jälkeen Rewen Radler-osaston kautta kävelykadun penkille odottelemaan Darmstadtissa tällä hetkellä asustelevaa kaveria ja tämän HH:ta. Noiden saapuessa mentiin heti syömään, sen jälkeen nopea kierros Primarkissa jonka päätteeksi otettiin kaverin kanssa suunnaksi Frankfurtin Hauptbahnhof tämän HH:n jäädessä kiertelemään kaupungille. HBF:llä vielä bisset kioskilta ja raiteelle venailemaan Waldstadionille vievää S-Bahnia. Viiden aikaan olimme paikalla, mutta alas raiteille emme ihan heti päässeet, koska tungosta oli sen verran. Viiden minuutin odottelun jälkeen pääsimme lopulta alas. Ensimmäiseen junaan emme kerenneet ja toinen juna missattiin, kun jäimme naureskellen seuraamaan jonkun vieressä seisoneen Eintracht-ultran oksentamista. Kolmanteen junaan pääsimme, mutta tässä vaiheessa oli jo kulunut 40 minuuttia ja pelin alkuun oli alle tunti aikaa. Liput oli vielä noudettava stadionin pääsisäänkäynnin edustalla olevasta kopista, joka oli aivan eri suunnassa kuin S-Bahnpysäkkimme...Otimme vähän normaalista poikkeavan reitin joka kulki keskellä metsää ja parin aidankin yli piti kiivetä. Kymmenisen minuutin juoksu-urakan jälkeen olimme pääsisäänkäynnillä ja saimme onneksi liputkin nopeasti, koska jonoja ei ollut. Lopulta ehdimme paikoillemme Eintrachtin seisomakatsomoon viisi minuuttia ennen pelin alkua ja oluet oli myös tottakai tässä vaiheessa molemmilla kädessä.




Kuva keskustasta ennen siirtymistä oluelle Galeria Kaufhofin terdelle.





 Peli oli melko paskaa ja välillä huomio kiinnittyi stadionin yllä lentäviin lentokoneisiin, jotka olivat laskeutumassa Frankfurtin lentokentälle. Ensimmäisen puoliajan aikana noita taisi mennä kymmenkunta kappaletta. Toiselle puoliajalle haimme uudet oluet ja pidin itse muistona saamani tuopin, jossa oli mm. Alex Meier sekä Lukas Hradecky. Gladbachilla ei tainnut olla ainuttakaan varteenotettavaa maalintekopaikkaa pelin aikana, kotijoukkueella muutama. Loppuminuuteilla Eintrachtille tuomittiin pilkku, mutta senkin onnistuivat kusemaan. Minulle taisi olla ensimmäinen 0-0-peli ULKOMAILLA, mutta en katunut lähtöäni missään vaiheessa. Toisaalla Bayern oli voittanut Augsburgin 6-0, eikä siitä perseraiskauksesta olisi paljon enempää käteen jäänyt. Tunnelma sentään säilyi koko pelin aikana hyvänä ja toisella jaksolla päästiin myös pomppimaan Peppi-chantin tahtiin. Pompin tottakai mukana, vaikka olinkin pelissä vieraiden puolella. Senkään takia maaliton lopputulos ei niin paljon jäänyt kaivelemaan.


Ei ollut hinnalla pilattu tämäkään peli.


Paikatkin olivat ihan hyvät, tosin itse olisin mieluummin ollut vastapäisessä vierasblokissa.



Pelin jälkeen suuntasimme nakkikioskin kautta takaisin rautatieasemalle, josta otimme junan kohti Darmstadtia. Siinä välissä oli toki vajaa tunti aikaa, jonka aikana ehdimme käymään läheisessä kuppilassa Paulanereilla. Lähijuna Darmstadtiin vei noin parikymmentä minuuttia ja matkat sisältyivät Eintrachtin pääsylippuun. Darmstadtin päässä kävimme viemässä tavarat kaverin kämpille, johon myös HH oli jo Frankfurtista saapunut. Lähdimme kaikki siitä vielä keskustan Ratskelleriin, josta kuulemma sai hyvää heidän itse panemaansa olutta. Niin kyllä saikin ja ehdoton suositus muillekin tuollapäin joskus liikkuville. Yksi parhaista mitä on koskaan tullut juotua. Parin tuopin jälkeen lähdimme kämpälle nukkumaan. Itselle oli varattu joku vierassänky, joka kelpasi vallan mainiosti. Mainittakoon, että joskus pari vuotta takaperin marraskuussa kun olin kyseisillä henkilöillä Lappeenrannassa visiitillä, niin tuli nukuttua kaksi yötä heidän parvekkeella makuupussissa . Valitettavasti tuossa Darmstadtin asunnossa ei ollut parveketta, joten oli tyytyminen tuohon vieraspetiin.


2.4 VfB Stuttgart - Dynamo Dresden

Seuraavana aamuna herättyäni aloin pukemaan Dynamon verkkatakkia ja huivia päälleni. Vähän ajan päästä lähdin kohti bussiasemaa, koska suunnitelmissa oli mennä Stuttgartin kautta Fernbussilla takaisin kotiin. Tässä oli vain yksi pieni mutta. Minulla ei ollut lippua peliin, joten sen näkeminen livenä oli enemmän kuin epävarmaa. Kumpikin seura myi lippunsa loppuun jo pelkästään jäsenille, joten yleiseen myyntiin ei niitä missään vaiheessa ilmestynyt. Ajattelin kuitenkin lähteä kokeilemaan onneani stadionilta, jotain ViaNoGoa tai Ebayta ei tullut edes harkittua. Saavuin Stuttgartiin ennen kahtatoista ja pelin alkuun oli puolisentoista tuntia. En löytänyt rautatieasemalta mitään säilytyspaikkaa repulleni, joten otin sen mukaan stadionille. Jäin metrossa pois Cannstattin pysäkillä muiden tapaan ja kävelin sulassa sovussa Dynamo-kamojeni kanssa Stuttgartin kannattajien seassa stadionille. Joku toki mainitsi, että minulla on väärä huivi, mutta ei mitään kummempia. Ensiksi suuntasin kohti Gästeblockia, mutta siellä ei kellään ollut tarjolla ylimääräisiä lippuja ja portit näyttivät sen verran hyvin valvotuilta, ettei niistä oikein kehdannut yrittää kiivetä ylikään ilman lippua. Suuntasin sen jälkeen pääkatsomon edustalle, mutta sinnekään ei poliisit minua meinanneet päästää kun selitin, että siellä odottaa kaverini jolla on minun lippuni. Matkalla kohti pääkatsomoa sain vastaantulleilta Dynamon kannattajilta paljon peukutuksia yllä olleeni Anti-RB-paidan vuoksi. Olin jo luopua toivosta lippujen suhteen, kun kenelläkään ei näyttänyt olevan ylimääräisiä. Näin kuitenkin jonkun arabitrokariporukan ja näillähän lippuja riitti. Hinnat olivat tosin viidestäkympistä ylöspäin, joten sanoin heille jotain tyyliin haistakaa vittu ja jatkoin matkaani. Vähän ajan päästä kävi tuuri, kun joku saksalaismies kysyi, että tarvitsenko lippua. Kolmellakympillä irtosi ja olin siihen tyytyväinen, vaikka siinäkin oli kahdeksan euroa ilmaa alkuperäiseen lipunhintaan nähden. Katsomoon ehdin juuri sopivasti taas viisi minuuttia ennen pelin alkua. Holillista olutta ei myyty, joten tuoppi jäi ostamatta. Molempien päätyjen choreot olivat myös erittäin tyylikkäät, kuten toki sopikin odottaa.


Varustus peliin. T-paita sopii lähes joka joukkueen peleihin ja kommentit siihen liittyen ovat pelkästään positiivisia.



Helpotus oli valtava kun sain vaihdettua kolmekymmentä euroa käteistä tähän.



Mercedes-Benz-Arena, tänään loppuunmyyty.



Kotipäädyn tyylinäyte.



Ja vieraiden, ei tämäkään yhtään hassumpi. Vähän samantyylinen ilmapallotifo kuin taannoin Nürnbergin vieraana, mutta toimii!





Peli alkoi ja lähes kaikki ympärilläni näyttivät olevan kotijoukkueen kannattajia. Dynamo teki heti alussa maalin ja hyppäsin seisomaan huutamaan ja tuulettamaan osumaa. Oli siinä lähistöllä myös monta muutakin vieraskannattajaa, jotka tekivät saman. Myöhemmin sai juhlia uudestaan, kun Dynamo siirtyi kaksi-nolla johtoon. Vähän ajan päästä saivat rankkarin, josta Fussballgott Stefan Kutschke laittoi lukemat jo kolmeen nollaan vieraille. Samalla hattutemppu hänelle. Ilo oli ylimmillään Gästeblockin lisäksi myös meillä muutamilla Dresdenin kannattajilla sen ulkopuolella. Tässä vaiheessa peli näytti menevän kuin joukkueiden kohtaamisessa syksyllä, jonka Dynamo voitti sensaatiomaisesti kotonaan 5-0. Olin muuten tuollakin paikanpäällä. Valitettavasti Stuttgart kavensi ennen taukoa ja saivat näin hieman toivoa vielä toiselle puolikkaalle.

Kävin puoliajalla ostamassa Schnitzel-sämpylän, koska nälkä oli sen verran kova kun koko päivänä ei ollut mitään syönyt. Toinen puoliaika meni vahvasti isäntien hallinnassa Dresdenin vetäytyessä kokonaan puolustamaan kahden maalin johtoaan. Ylärimat kolisivat pariinkin otteeseen, mutta sisään ei vielä mennyt. 75 minuutin kohdalla käy sitten se kamalin, kun laitapakki Emiliano Insua tuo Stuttgartin maalin päähän nousunsa päätteeksi. Tämän jälkeiset loppuminuutit pallo oli lähes pelkästään Stuttgartilla. Todellisen antikliimaksin Dynamon hieno taistelu sai lisäajalla, kun isännille tuomittiin rangaistuspotku. Simon Terodde pisti pallon pilkulta maaliin ja samaaan aikaan tuomari vihelsi pelin päättyneeksi. 3-3, vittu. Hieno viikonloppu sai paskan päätöksen ja kävelymatka takaisin Hauptbahnhofille sekä junamatka Müncheniin meni tuota maalia ja Dynamon kolmen maalin johdon menetystä sadatellessa.

Lauantaina jatkuu, kun pari kaveria tulee Müncheniin viikonlopuksi. Kaksi lippua hommattu jo Bayern - Dortmund matsiin. Toinen irtosi seisomaan 22 eurolla ja toinen istumapaikka 45 eurolla. Kaksi lippua olisi vielä jostain saatava, jotta koko porukka peliin pääsisi, mutta valitettavasti yksi jäsen voi ostaa tähän peliin vain kaksi lippua. Jos siis jollain nyt sattuisi jostain syystä olemaan Bayernin jäsenyys, niin saa auttaa lippujen poistamisessa.

[Müllermilch]

8.4 Bayern München - Borussia Dortmund

Tänne mentiin porukalla 3 foorumistia, yksi ei-foorumisti Milanosta ja kaksi kappaletta foorumistien HH:ia. Peliin oli tarkoitus mennä neljän äijän porukalla ja jättää akat kaupungille siksi aikaa. Itse saavuin Müncheniin yhden aikaan, kävin ostamassa MVV-ryhmälipun ja olutta ja jäin HBF:lle odottelemaan loppuosaa porukastamme. Puoli kolmelta loput viisi saapuivat paikalle ja otimme samantien ensimmäisen metron ja lähdimme viemään tavaroitamme hotellille. Naiset jäivät huoneeseen kun me muut lähdimme Rewen kautta kohti Fröttmaningia. Rewestä mukaan tarttui korillinen augia, joka piti tuhota ennen peliä. Eli viisi kaljaa/hlö, ei paha tehtävä, varsinkin kun aikaakin oli yli kolme tuntia.



Kori Augia kantoon ja menoksi. Tämä näky herätti myös paikallisissa oudoksuvia katseita, kun kannoimme koria eri joukkueiden paidoissa .





Menimme suoraan Fröttmaningille, koska meiltä puuttui vielä kaksi lippua peliin. Yksi jäsen kun pystyi ostamaan ainoastaan kaksi lippua tähän huippupeliin. Eikä noilla  kahdella jäsenyydellä hommatulla  lipullakaan helppo työ ollut. Vaati yhden illan Bayernin lippukaupan sivujen päivittämistä sekunnin välein. Aina noin viiden minuutin jälkeen saattoi yksittäinen lippu ilmestyä myyntiin, mutta ne myös katosivat aina alle sekunnissa, joten nopea täytyi olla. Jaoin tunnukseni myös kaverille, jotta hänkin voisi yrittää ja lopulta onnistuimme saamaan yhdet liput mieheen. Tuli vielä ennen peliä kysyttyä kaikilta mahdollisilta tutuilta ja tuntemattomilta, jos viitsisivät ostaa liput tai lainata tunnuksiaan, mutta kukaan ei tähän suostunut. Jäljelle jäi siis enää päivystys Fröttmaningilla suche Karte-kylttien kanssa ennen peliä...

Lippujen myyjiä ei pahemmin ollut liikkeellä, mitä nyt muutama trokari liikuskeli ja näillä olivat hinnat alkaen 200e/lippu. Ennemmin ihmiset olivat halukkaita ostamaan meidän koristamme oluita kuin myymään meille lippuja. Kolme kaljaa myimmekin ohikulkijoille, mutta lopetimme siihen, kun pitihän sitä meillekin jäädä vielä jokunen olut juotavaksi. Jossain vaiheessa yhtä seurueestamme onnisti, kun joku pappa tuli tarjoamaan hänelle lippuaan. Hän myös halusi, että ostaja tulee mukaan portille nähdäkseen ettei trokaa lippua eteenpäin. Lippu kustansi lopulta 65 euroa. Aikaisemmin jäsenyydellä ostetut liput maksoivat 22,75e sekä 40e. Enää puuttui siis yksi lippu. Aika alkoi käydä vähiin eikä viimeistä näyttänyt enää löytyvän mistään. Sanoin kaverille, että voin hyvin itse jäädä ulos stadionilta, mutta tämä ei hänelle käynyt. Lähdimme toisen foorumistin kanssa jo portille tämän kolmannen jääden vielä epätoivoisesti etsimään yhtä lippua. Sovimme, että 80 eurolla voi ostaa ja sitten voimme summata kaikkien lippujen hinnat yhteen ja jakaa neljällä. Oma lippuni oli Südkurveen ja menin sinne seisomaan. Toki sitä ennen piti vielä yksi kalja ostaa katsomoon. Oli sen verran lämmin ilma taas että alkoi tulla jano jo pelkästä seisomisesta. Päästessäni seisomakatsomoon kaveri laittaa juuri viestiä, että oli onnistunut saamaan yhden lipun 60 euron hintaan joltain henkilöltä, joka kuulemma vihasi lipputrokareita. Hyvä homma, nyt pääsimme kaikki peliin eikä kenenkään tarvinnut vittuuntuneena jäädä stadionin ulkopuolelle.


Täällä oli minun paikkani. Vieressä oli jotain japanilaisia aivan hiljaa koko pelin varmaankin vielä viagogosta ostetuilla lipuilla...


Kauaa ei mennyt, kun Franck Ribery siirsi Bayernin 1-0-johtoon. Ennen kymppiä Lewandowski vielä tuplasi johdon vapaapotkusta. BVB oli täysin vastaantulija ja Bayern hallitsi peliä, vaikka kentällä oli Alonson tapaista turistia. Tunnelma oli Bayernin seisomakatsomossa aivan paska, vaikka kotijoukkue johti 2-0. Se huononi entisestään, kun Raphael Guerreiro pääsi tykittämään boksin ulkopuolelta vieraat maalin päähän. Muutkin valittivat pelin paskaa tunnelmaa. Kuulemma eilen Frankfurtissa oli ollut monta luokkaa parempi meno katsomossa (:mietaa:). Näin mentiin tauolle. Sovittiin, että tavataan tauolla koko porukka sitten siinä 109-blokin edessä. Yksi oli ollut Gästeblokissa ilman validia lippua sinne. Ei kuulemma tarkistaneet sinne keneltäkään lippuja, joten sinne sai vapaasti mennä. Puoliajan jälkeen kaikki muut minua lukuunottamatta menivätkin vierasblokkiin seuraamaan pelin loppuun.

Ei se toinenkaan puoliaika kauaa vanhentunut, kun Robben ratkaisi pelin lopullisesti harhauttamalla puolustajan, leikkaamalla keskelle ja sijoittamalla pallon takanurkkaan. Yksi maali nähtiin vielä, kun Lewa latasi pilkulta loppulukemiksi 4-1. Loppupelin juttelinkin vieressä seisoneen varsin humalaisen Bayernkannattaja "Kongo"n kanssa. Kongo kyseli minulta samat kysymykset kymmeneen kertaan, mutta hauskaa meillä oli silti. Kysyin, että montakos bisseä herralla on jo alla, niin vastaus oli "Null, ich hab` nur Wasser getrunken." Aivan varmasti. Kongo sanoi myös, että hänen pitää vielä tänään ajaa kotiin, mutta onneksi tarkensi vielä myöhemmin, ettei hän aja itse, vaan hänellä on kuski mukana. Pelin jälkeen menimme Kongon kanssa vielä käytävälle venailemaan loppuosaa ryhmästämme. Kun he saapuivat, pääsi Kongo heiltäkin kyselemään ne parit kysymykset useaan otteeseen. Hieno mies ja varmasti kova ottamaan brenkkua.

Pelin jälkeen lähdettiin ensin Augustineriin syömään Haxea ja juomaan Maßit mieheen ja sen jälkeen kiertelemään Münchenin eri kuppiloita. Naisväki liittyi myös hetkeksi mukaan Augustinerissa. Ensiksi mentiin irkkumesta Kennedykseen, jossa otettiin yhdet Guinnessit. Tästä naisväki+ yksi foorumisti lähti jo nukkumaan, mutta muilla ilta oli vasta aluillaan. Lisäksi seuraamme liittyi vielä herra K, suomalainen janari joka oli myös ollut tänään pelissä. K:lle maistui myös bisse varsin hyvin. Kennedyksen jälkeen menimme johonkin baariin Hampurin reissun tapaan shishaa polttelemaan ja juomaan lisää. Timo Werner-chantin taisimme myös pariin kertaan heittää ilmoille. Shishan jälkeen kiertelimme sitten eri strippiklubeja kahdeksan euron Becksejä juoden. Loppuillasta saattaisi ainakin jollain matkaseurueemme osastolla olla lisääkin kerrottavaa, mutta jätän ehkä tähän. Seitsemän aikaan aamulla olimme kuitenkin Italian vaihtarin kanssa takaisin hotellillamme vietettyämme hänen ja K:n kanssa varsin hauskan loppuillan. Tekisi mieli mainita varsinkin K:n yön doeroinnista, kun tuo oli jopa foorumin mittakaavalla helvetin kova suoritus.

Keskiviikkona toiveissa Bayern-Real ja eiköhän tuohonkin pienillä f5-bileillä päätteiden ääressä saada kaksi lippua. Perjantaina yöllä sitten kohti Bremeniä ja Nordderbyä.

[donner]

täytyy peukutella itsekin, hyviä rapsoja

[Zlatanic]

[DE3]

Kokonainen päivä Hessenissä juomatta yhtäkään omenaviiniä

[Bulebule]

Kokonainen päivä Hessenissä juomatta yhtäkään omenaviiniä

Tuo on sellaista kuraa, että en näe mitään syytä luopua turvallisesta pilsneristä.

[Catweazle]

Paskinta ikinä missään.

[Müllermilch]

Omenaviini kuulostaa lähinnä naisten ja homojen juomalta, joten saattaapi jäädä kokeilematta - ainakin toistaiseksi.


Eilen kävi lopulta niin, että lipppuja tuonne Mestarien liigan peliin emme ikinä saaneet. Näin jälkikäteen ei hirveästi haittaa, kun peli päättyi miten päättyi. Yrityksen puutteesta ei meillä kuitenkaan jäänyt kiinni. Esimerkiksi eilen päivystin koneella f5-näppäintä rämpytellen aamukahdeksasta siihen asti, kun Bayernin Zweitmarkt sulkeutui, eli kolme tuntia ennen pelin alkua. Yksittäisiä lippuja tuli suunnilleen kymmenen minuutin välein myyntiin, mutta nuo menivät aina saman tien. Ei auttanut, vaikka päivitti sivua sekunnin välein ja hiiren ollessa jo valmiina ostoskorin päällä jos lippu saattoi ilmestyä, vaan aina oli joku toinen nopeampi. Kaveri tuli Darmstadtista asti Müncheniin ja yritti hänkin koko bussimatkan Frankfurtista tänne lippuja saada, tuloksetta. Lippukaupan sivuja on tässä kuluneen viikon aikana päivitetty meidän toimesta varmaan satatuhatta kertaa. Olisi sen ajan varmaan johonkin muuhun voinut käyttää...

Kaveri majoittui Gspusi-hostellissa, jossa yö kustansi 25 euroa. Itsellä oli suunnitelmissa tulla Müncheniin baariin katsomaan matsia ja lähteä sen jälkeen vikalla junalla takaisin, mutta vituiksi tuokin suunnitelma meni kun olut alkoi taas maistua paremmalta joka tuopillisen jälkeen. Lopulta päätettiin, että unohdetaan tuo minun juna ja vedetään vaikka allnighter ja lähtisin aamulla takaisin kotiin. Tälle päivälle minulla ei myöskään ollut mitään lastenhoitovelvoitteita, joten siinäkään suhteessa Müncheniin jäämisessä ei ollut ongelmaa. Päätettiin sitten käyttää kaikki ne rahat mitkä olisi muuten mennyt matsilippuun - mihinkäs muuhun kuin dokaamiseen. Pelin katsoimme Schillerissä, sitä ennen kävimme syömässä ketjumesta Hans in Glückissä burgerit. Ihan jees paikka, muuta moitittavaa ei jäänyt kuin olut, joka oli jostain syystä San Miguelia, eli Espanjan vastinetta Lapin kullalle. Schilleristä sai sentään ihan oikeaa saksalaista olutta ja niitä tulikin muutamat kiskottua matsin ohessa. Pelin jälkeen vitutti sen verran, että lähdimme edellisviikonlopulta tuttuun Shisha-paikkaan polttelemaan vitutusta pois. Sielläkin meni olut jos toinenkin. Otimme myös kokeiluun jotkut homomaiset cocktailit. Shishan jälkeen nopea vierailu Kennedysissä, jonka jälkeen yön kerhoon. Itse suunnittelin hommaavani reisimajoituksen jonkun laivavalaan luota, mutta ei tarvinne mainita miten sen suhteen kävi... Yökerhossa juttelimme mukavien espanjalaisten Realin kannattajien kanssa ja jossain vaiheessa minulla taisi myös tulla jotain sanaharkkaa jonkun aluksi varsin vihaisen oloisen Schickerian miehen kanssa. Siitäkin selvittiin kuitenkin puhumalla ja toivotin vielä lopulta tälle hyvää matkaa Madridiin, jonne hän oli viikonlopusta bussilla lähdössä. Tässä vaiheessa kello alkoi olla sen verran, että katsoimme parhaaksi lähteä pois ja nukkumaan. Pari tuntia olisin joutunut vielä junaa odottelemaan, joten päätin sitten stroomata kaverin hotellihuoneeseen, jossa oli sattumalta minulle yläsänky vapaana. Se oli halpa yö se, mitään ei tarvinnut maksaa. Aamulla olo oli varsin rapea, joten nyt huilataan tämä päivä sekä huominen ja perjantai-illasta sitten bussilla kohti Bremeniä. Kahdentoista tunnin yöbussi kuulostaa jo nyt varsin kiimaiselta ja viikonlopusta Bremenissä on luultavasti myös tulossa ihan kiva. Taidetaan siellä joku pelikin pelata.

Ilmeisesti forkalta tulossa jonkun verran porukkaa Bremeniin, joten bisseseura kelpaa paremmin kuin hyvin. Minut löytää luultavasti yhtä 90-minuuttista lukuunottamatta Schüttingerin pienpanimosta oluttuoppien parista. Kai sitä siellä Eisenissakin täytyy jossain vaiheessa käydä piipahtamassa. Ja niin joo, yksi lippu olisi vieläkin Nordderbyyn myynnissä, kun kaveri lähti tällä kertaa mieluummin HH:nsa kanssa Itävaltaan reissuun kuin taas yhdelle a-luokan matkalle minun kanssani...

[pystyraita]

Saakelin Mülleri ollut Schillerissä huutamassa kun itse yritin goisata vastapäisessä hotlassa. Ilmankos meni yöunet vituiksi, kun jotkut runkkarit huusi siellä aamuyötä myöten

Hyvää raportointia noin muuten. Mekin yritettiin saada lippuja Bayern-Dortmundiin, mutta haaveeksi jäi kun ei olla jäseniä, enkä kyllä muutenkaan jaksaisi runkata lippukaupassa tuntitolkulla.

Onneksi korvaavaksi peliksi järjestyi sunnuntaille Schwaben derby VfB Stuttgart - Karsruher SC. Täytyy sanoa että tuo peli oli tunnelmaltaan aivan vitun kova ja menee omissa paikanpäällä nähdyissä otteluissa Top 3:een. Tuolla jonkun toisen janarin ottamia kuvia nähtävillä Neckarstadionilta.

[Müllermilch]

16.4 Nordderby,  Werder Bremen- HSV

Kirjoittelen tätä raporttia melkoisen vitutuksen vallassa. Kuvia ei ole tästä reissusta eikä varmaan tule parista seuraavastakaan, miksi näin selviää raportin loppupuolelta.

Perjantai-iltana otin Münchenistä Bremeniin vievän Meinfernbussin yövuoron. 12 seuraavaa tuntia vietin erittäin mukavasti bussissa istuen. Nukkua en oikein voinut, koska tilaa oli sen verran vähän bussin ollessa aikalailla täynnä. Foorumille spämmäys sen sijaan onnistui. Neljän ja viiden välisenä aikana nukuin ehkä tunnin verran katkonaisesti. Kymmenen jälkeen olin sitten Bremenissä ja suunnitelmana oli lähteä samantien bisselle, mutta mikään paikka ei näyttänyt oikein olevan auki. Schüttingerissä kävin myös kääntymässä, mutta sekin oli vielä kiinni. Lähdin suunnistamaan kohti Townside-hotellia, josta kahden yön majoitus irtosi seitsemän hengen makuusalissa alle neljälläkympillä. Huoneeni olisi ollut valmis vasta kahdelta, joten kävin erittäin ruuhkaisessa Rewessä hakemassa vähän syötävää ja sen jälkeen heitin kamat hotellin säilytyshuoneeseen. Tässä vaiheessa myös nimimerkki straiter oli ilmoittanut saapuneensa kaupunkiin, joten suuntasimme yhdessä Littfass-pubiin, joka oli tiettävästi auki. Parit tuopit joimme Haakea, kunnes straiter lähti Osterdeichin luokse katsomaan Hannover-Braunschweig-matsia. Itse lähdin samalla hakemaan huoneeni ja menin reiluksi tunniksi nukkumaan univelkaa vähän pois.

Puoli neljän aikaan heräsin kellooni ja lähdin seuraavaksi viereiseen irkkubaariin, jossa straiter ja Osterdeich olivatkin jo valmiiksi katsomassa Bundesliigakierrosta. Tuloksellisesti harvinaisen paska kierros olikin vaikka muutamia hienoja maaleja nähtiin. Toisaalta kaikilla varmaan se suurin keskittyminen oli jo huomisessa Nordderbyssä. Ensimmäisten pelien päätyttyä lähdimme pizzoille, jonka jälkeen kaikki suuntasivat omiin suuntiinsa. Itse lähdin vielä takaisin samaan irkkubaariin katsomaan Leverkusenin ja Bayernin kohtaamista, mutta siitäkään pelistä ei kovin paljon  kerrottavaa jäänyt. Tämän jälkeen lähdin vielä lempipaikkaani Schüttingeriin yksille ja tuon herkullisen bissen juotuani päätin lähteä nukkumaan ja valmistautumaan seuraavaan päivään.

Aamupalalle heräsin puoli kymmenen aikoihin. Foorumnimimerkkien kanssa oli suunniteltuna kokoontumisajot Daheimiin kello kolmetoista, joten päätin sitä ennen käydä piipahtamassa Weser-stadionilla jos löytyisi joku ostaja ylimääräiselle lipulleni. Tuossa vaiheessa se ei kelvannut kuin trokareille, joten jätin vielä myymättä ja lähdin hotellihuoneen kautta tapaamaan forkkalaisia. Tässä vaiheessa kahden edellämainitun nimimerkin seuraksi oli liittynyt myös Comeus Cullius. Häntä ei edellisenä päivänä näkynyt, koska oli silloin ollut Hannoverissa katsomassa peliä. Nyt kuitenkin kaikki olivat paikalla ja voitiin keskittyä hyvin peliä edeltävään tankkaukseen. Itse erkanin porukasta jo muita aiemmin, koska halusin sen lippuni saada vielä myytyä. Olin päättänyt, että trokaamaan sitä en ala, vaan lippu lähtee juurikin sillä hinnalla millä olin sen aiemmin ostanut. Kauaa en Weser-Stadionin edustalla ehtinyt lippuni kanssa kävellä, kun joku saksalaisporukka tuli sitä kyselemään. 60 euroa ja kaupat tulivat samantien. Varmasti kumpikin osapuoli oli tyytyväinen. Sitten piti vielä käydä stadionkortille lataamassa muutama kymppi, jotta peliä ei tarvitsisi katsoa kuivin suin.

Oma paikkani oli Südissä, aivan Ostkurven läheisyydessä. 55euroa oli yhden lipun hinta. Noin varttia ennen saavuin paikoilleni, kun turvatarkastusjonossa meni suunniteltua kauemmin ja bissen hakeminenkaan ei aivan käden käänteessä käynyt. Lebenslang Grün-Weissin soidessa tunnelma alkoi olla katossa. Bremenillä oli pienoisia loukkaantumishuolia pelin alla, mutta silti lähtivät hienoisena suosikkina päivän kamppailuun. Pelin alku oli kuitenkin kotijoukkueen kannalta kamalin mahdollinen, kun Michael Gregoritsch laittoi pallon maaliin Aaron Huntin keskityksestä. Huntille ei muuten mitään lämmintä vastaanottoa yleisön puolesta tullut, vaan aina kun herra koski palloon alkoi kova vihellyskonsertti. Ymmärrän toki miksi. Bremen painoi tämän jälkeen päälle ja lähellä käytiin jo, kun Junuzovicin vapaapotku kolahti tolppaan. Ennen puoliaikaa kotiyleisö pääsi juhlimaan, kun Max Kruse puski pelin tasoihin. Jawohl. Ei muuta kuin puoliajan viettoon oluttiskille.

Toinen puoliaika meni myös Bremenin painostuksessa. HSV:lla ei paljoa ollut enää hyökkäysintoa, vaan yrittivät puolustaa tasapelipistettä. Nordderby sai kuitenkin vihreiden kannalta onnellisen lopun, kun vaihtopelaaja Florian Kainz iski Werdan 2-1-johtoon. Vielä sai kotiyleisö 15-minuuttia jännittää ja muutamalla saattoi olla sydänkohtaus lähellä lisäajalla, kun HSV sai pallon maaliin, mutta tuo tuomittiin kuitenkin onneksi paitsioksi. Loppuvihellyksen jälkeen jäin fiilistelemään Ostkurven menoa ja Werdan pelaajatkin tulivat sinne eteen kiittelemään ja huudattamaan faneja. Omalla kohdallani menee varmaan livenä nähtyjen top3:een, tunnelma oli koko pelin ajan loistava ja pelin draamankaari juuri täydellinen. Tästä kelpasi lähteä Eiseniin jatkamaan!

Olimme sopineet näkevämme siinä tolpalla alikulun edessä. Siellä Osterdeich jo odottelikin helpottuneen ja onnellisen näköisenä. Hetken päästä myös loput porukasta löysivät paikalle ja pystyimme aloittamaan siirtymisen legendaariseen Eiseniin. Alikululla straiter heitti ilmoille Scheiss-HSV-chantin ja sai varmaan kaikki yhtymään mukaan lauluun. Tuo tunneli kulkee nimellä Scheiss-HSV-tunneli, eikä kuulemma ollut ensimmäinen kerta, kun kyseistä chanttia tuolla vedettiin. Eiseniin päästyämme meno oli kohdillaan. Tuoppeja tuli pöytään yksi toisensa jälkeen ja Lebenslang-Grün-Weiss soi kaiuttimista ainakin kahteen otteeseen, koko baarin laulaessa tottakai mukana. Foorumin Werdafanit yrittivät kovasti saada meikäläistä käännytettyä heidän puolelleen, mutta ehkä pysyn jatkossakin kuitenkin tällaisena melko puolueettomana jalkapallonseuraajana. Hyvä yritys kuitenkin pojat ja ehdottomasti sympatiani ovat jatkossakin Bremenin puolella. Kiskottiin vielä parit tuopposet, kunnes päätettiin lähteä jatkamaan iltaa omiin osoitteisiimme. Itse en halunnut vielä lähteä nukkumaan, joten menin Schüttingeriin vielä yksille, joka tosin venyi lopulta kolmeen. Kolmen tuopin jälkeen olin kävelemässä hotellilleni, kun joku rättipääryhmä liittyi seuraani. Juteltiin jotain ja joku heistä väitti olevansa Barcelonasta. Yritin puhua hänelle vähän espanjaa, mutta hän ei ymmärtänyt sanaakaan, joten taisi valehdella aiemmin. Hetken päästä huomasin, että sama jannu laittoi kätensä taskuuni ja nappasi puhelimeni. Kun sanoin tästä lähtivät nämä juoksemaan, enkä lähtenyt heidän perään, koska pahimmassa tapauksessa olisivat varmaan hakanneet minut. Kännykkä lähti ja vitutus oli valtava. Kännykän kuorissa oli tottakai myös ajokortit sun muut, mutta pankkikortti oli onneksi toisessa taskussa yhdessä avaimieni kanssa. Menin suorinta tietä hostellilleni ja kävin selittämässä tilanteen. Respan ystävällinen työntekijä neuvoi tien poliisiasemalle ja otti ylös numeroni ja operaattorini, jotta hän voisi yrittää sulkea sen. Itse lähdin asemalle, mutta poliisisedät sanoivat, että nyt on sen verran ruuhkaa, että odotusaika on 6-7 tuntia. Ei voinut mitään, enkä jäänyt odottamaan, koska tuolloin minun olisi pitänyt lähteä jo bussiasemalle päin, koska bussini lähti aamukahdeksalta. Kävin vielä ryöstöpaikalla ennen paluuta hostelliini ja siellä seisoikin yksinään joku tutunnäköinen syyrialaisukko. Kävin vaihtamassa muutaman sanan vähemmän ystävälliseen sävyyn, kunnes tuo otti jalat alleen ja lähti pakoon. Vitun kusipää.
 Seitsemältä aamulla minun pitäisi herätä, mutta milläs vitulla herään jos ainoa herätyskelloni, eli kännykkä on juuri pöllitty? Respan nainen sanoi, että tulee kuitenkin herättämään minut kun hänen työvuoronsa loppuu, joten pääsin rauhassa nukkumaan. Aamulla heräsin jostain syystä juuri ennen seitsemää, mutta ei siellä kukaan käynyt herättelemässä. Onneksi kuitenkin sisäinen kelloni toimi ja pääsin chekkaamaan itseni ulos ja kohti bussiasemaa. Myös paluumatka Müncheniin bussilla oli oikein ratkiriemukas. Pahintahan siinä oli vielä se, että jouduin olemaan 24 tuntia ilman futisforumia. Onneksi sain sentään bussissa nukuttua ja vieressä istuva nainen oli sen verran ystävällinen, että lainasi kännykkäänsä, jotta pystyin ilmoittamaan kotiväelle tilanteen. Huomenna lähden käymään Bad Aiblingin poliisiasemalla ja Münchenissä olisi myös jonkinlainen suomen kunniakonsulaatti, mutta se onkin juuri sopivasti lomalla seuraavat kaksi viikkoa. Saa nähdä miten tässä lopulta käy, mutta kännykkääni en usko enää ikinä näkeväni.

Plussat
+Forkan väki, straiter, Osterdeich ja Comeus Cullius
+Haake Beck
+Eisen
+Schüttinger

Miinukset
-Saatanan marokkolaiskyrvät

[Osterdeich]

Kiitos mukavasta seurasta, Müllermilch. Ikävä kuulla, että lopussa sitten kävi noin. Tuo pohjois-afrikkalainen jengi on täällä parisen vuotta aamuöisin kännyköitä ja puhelimia ryöstellyt, mutta luulin, että ongelma olisi jo ollut ohi, kun viime aikoina ei ole mitään kuulunut. Schade!

[Müllermilch]

Kiitos mukavasta seurasta, Müllermilch. Ikävä kuulla, että lopussa sitten kävi noin. Tuo pohjois-afrikkalainen jengi on täällä parisen vuotta aamuöisin kännyköitä ja puhelimia ryöstellyt, mutta luulin, että ongelma olisi jo ollut ohi, kun viime aikoina ei ole mitään kuulunut. Schade!

Muistan vielä, kun juuri tuota tapahtumaa edeltävänä päivänä mainitsit tuosta ryhmästä. Jotain marokkolaisia siinä oli ja lisäksi pari syyrialaista. Mukavaa porukkaa. Ehkä tästä nyt opittiin jotain ja jatkossa painuu vaan refleksinomaisesti äkkiä vittuun sanaakaan vaihtamatta jos tuollainen tilanne sattuu kohdalle.

[Intsaaki]

Siirryttiin kyllä melkoiseen amatöörivirheeseen, kun ei sinne Innsbruckin junaan tajuttu vähintään kymmentä bisseä/lärvi. Kaverin piti muka jotain kouluhommia siinä tehdä, mutta vähemmän yllättäen ne jäi. Itse huipensin myöskin Keski-Euroopan reissun tuohon Frankfurtin matsiin, jonne lähdin aivan extemporeena. Sieltä junalla sitten Muncheniin, josta lento aamulla Suomeen. Ai kun olis tajunnut laittaa viestiä, ei olis tarvinu yksin brenkutella.

[Müllermilch]

Eilen tuli käytyä taas Fröttmaningilla. Eipä siitä paljon tarinaa jaksa vääntää, mitä nyt tuli todettua tuo Allianzin pohjoispäädyn seisomakatsomo täydeksi vitsiksi. Jengi seisoo koko pelin ajan hiljaa kuin kirkossa ja jos joku yrittää jotain chanttia aloittaa, niin hän saa sitten osakseen lähinnä hämmästyneitä katseita. Muuten Mainzin blokki siinä meikäläisen yläpuolella piti hyvää meteliä ja Südkurvea ei sen takia paljon kuulunut toiseen päätyyn.

Loppukauden ohjelma näyttää alustavasti seuraavalta:

26.4 Bayern - Dortmund
30.4 Augsburg - HSV
6.5 Dortmund - Hoffenheim
7.5 Freiburg - Schalke
13.5 Mainz - Eintracht Frankfurt
14.5 Karlsruhe - Dynamo Dresden
20.5 Bayern - Freiburg
21.5 Greuther Fürth - Union Berlin

Tummennettuihin löytyy jo liput. Mahdollisuuksien mukaan lista saattaa vielä täydentyä joillakin alasarjatason peleillä.

[Müllermilch]

Tällä viikolla kävin kahdessa jalkapallopelissä. Keskiviikkoaamuna ostin aluksi 35 euron lipun Bayernin ja Dortmundin cup-kohtaamiseen, mutta hetkeä myöhemmin sain napattua 15 euron seisomapaikan samaan peliin. Illalla suuntasin taas tuttua tutummalle Fröttmaningille kauppaamaan tuota ylimääräistä lippuani. Vaikka kyseessä oli Bayernin ja Dortmundin kohtaaminen niin silti melko paljon muitakin lippujaan kaupitelleita asemalla näkyi. Noin viiden minuutin odottelun jälkeen joku janari tuli vieressäni seisoneelta ukolta kysymään, että paljonkos hänen lippunsa maksaa. Ukon pyytämä 120 euroa oli kuitenkin hänelle liikaa seisomapaikasta joten hyökkäsin heti sen jälkeen janarin kimppuun ja sanoin että tästä saat lipun ihan alkuperäishintaan. Sehän kelpasi. Janari kostautui erittäin mukavaksi puolalaiseksi mieheksi joka tällä hetkellä työskenteli Münchenissä. Mentiin vielä tämän kanssa juomaan yhdet bisset areenan sisäänkäynnin eteen ja juteltiin niitä näitä. Ilma oli kuitenkin sen verran kehno, että lähdettiin siitä melko nopeasti porteille. Siellä sitten joku mulkku turvatarkastaja sanoi, että minulla ei ole mitään asiaa stadionille "reppuni" kanssa. Kyseessä oli semmoinen todella pieni kassi jossa oli narut, eikä sen sisälläkään ollut muuta kuin paita ja väliaikainen bahncardini. Matsilipussa vielä lukee, että DINA-4-kokoa pienemmät reput/laukut saa stadionille viedä ja tuo todellakin oli reilusti sallitun rajoissa. Nyt se piti jättää johonkin vitun roskapönttöön sisääntuloporttien viereen.

Stadionilla otin vielä yhden beer ja sen jälkeen menin ottamaan paikkani Nordkurvesta niin läheltä kenttää kuin mahdollista. Pääsin lopulta ihan ensimmäiselle riville seisomaan ja näin pari kertaa aivan lähietäisyydeltä kun Robben ja Alonso tulivat vuorollaan laittamaan kulmapotkuja. Itse pelihän oli vallan mainio. Dortmund siirtyi vähän yllättäen johtoon, kun Martinez lahjoitti pallon Reusille joka viimeisteli varmasti yhteen nollaan. Myöhemmin Alonson kulmasta aiemmin perseillyt Martinez pääsi vapaasti puskemaan pelin tasoihin. Puoliajan lopussa Hummels vei Bayernin vielä johtoon Riberyn mallikaasta esityöstä. Lewandowskilla oli vielä lisäajalla mahdollisuus 3-1-maaliin, mutta ei kelvannut miehelle läpiajosta.

Toinen puoliaika alkoi taas Bayernin hallinnassa ja mm Robben pääsi koittamaan maalintekoa lähes tyhjästä maalista, mutta Sven Bender sekä maalikehikot pelastivat vielä Dortmundin lisämaaleilta. Sitten Allianz Arenan tuularit saivatkin kylmää vettä niskaansa, kun hetkeä myöhemmin ensin Aubameyang puskee pelin tasoihin ja tämän jälkeen Lahmin kompuroinnin seurauksena tulleesta vastahyökkäyksestä Dembele lataa pallon Bayernmaalin ylänurkkaan ohi voimattoman Ulreichin. Tässä vaiheessa pahimmat katkaravut lähtivät jo pois stadionilta. Tuomari antoi kotijoukkueelle vielä mahdollisuuden käsittämättömällä viiden minuutin lisäajalla, jota olisi maksimissaan pitänyt antaa ehkä kaksi. Sekään ei riittänyt Bayernille joka näin putosi jo toisesta kilpailusta viikon sisään. Dortmundin vieraskatsomossa meininki sen sijaan näytti olevan erittäin hyvä ja kyllähän heille DFB-pokaalin finaalipaikan mielellään suo viime aikojen tapahtumien johdosta.

Itse lähdin aika lailla heti loppuvihellyksen jälkeen pois, koska viimeinen juna lähti Münchenistä Grosskaroon 23.50, enkä sitä halunnut missata. Sitä ennen piti kuitenkin hakea se vitun reppuni, enkä nyt enää muistanut että mihin laatikkoon olin sen aiemmin heittänyt. Ensimmäisellä keirroksella kiersin jokaisen laatikon enkä löytänyt sitä. Uudella kierroksella löytyi, siellähän se oli pöntön pohjalla lillumassa vedessä koko reppu aivan läpimärkänä "". Paperiversioinen bahncard oli mennyt vedestä aivan käyttökelvottomaksi, joten keskaria vaan Bayernin mulkuille järkkäreille. Ja se stadionkin on edelleen aivan perseestä. Junaan kuitenkin ehdin joten ihan pilalle ei loppuilta mennyt.


30.4 FC Augsburg - Hamburger SV

Viikon pääpeli oli sitten sunnuntainen putoamiskamppailu Augsburgin ja HSV:n välillä. Bayern-tiketillä pääsi 25 eurolla sinne ja takaisin. Otin junaan mukaan pääsykoekirjani ja yritinkin menomatkalla vähän sitä lukea. Augsburgissa olin puoli kahden aikoihin ja aseman kioskilta kävin vielä poistamassa pullon Augustiner Edelstoffia ratikkamatkalle. Eräs foorumisti tuota bisseä minulle  taannoin suositteli, mutta ei mielestäni ollut parempaa kuin normaali Augustiner . Tulipahan nyt ainakin maistettua. Ratikassa äänessä olivat vieraskannattajat ja muutama foorumisti olisi varmasti mielellään yhtynyt heidän "jeder Bremer ist ein Hurensohn"-lauluunsa. Eivätpä nuo tienneet että itse olin pari viikkoa takaperin lauleskellut pohjoisessa Scheiss-HSV:ta.

Lipun peliin ostin alkuviikosta Augsburgin verkkokaupasta. Seisomalippuja ei enää ollut jäljellä, joten jouduin tyytymään vähän kalliimpaan istumapaikkaan vierasblokin lähettyviltä. Stadionin sisäänkäynnillä jakoivat muuten kaikille valkoisia Augsburg hält zusammen-T-paitoja toivoen ihmisten laittavan niitä yllensä. Lähes jokaisella näkyikin olevan paita päällään ja itsekin sellaisen puin. Harmi vaan, että omalle kohdalle osui XL-paita, joka oli ehkä vähän telttamainen tällaiselle S/M-kokoiselle jantterille. Kyllä sitä silti pelin ajan piti ihan mielellään, mutta jatkossa tuskin tulee näkemään hirveästi käyttöä.

Kävin tiskiltä ostamassa Bratwurstin ja bissen ja menin jo tuntia ennen peliä paikalleni ihmettelemään menoa. Vierasblokki oli jo tässä vaiheessa lähes täynnä ja stadionin kuuluttaja toivotti hampurilaiset tervetulleeksi soitamalla Hamburg meine Perlen, jota koko vieraskatsomo lauloi luonnollisesti mukana. Tämä olikin varmaan hampurilaisille pelin kohokohta, sillä pelistä ei heille varmasti kovin mukavat muistikuvat jääneet. Halil Altintop laukoi ensiksi kotijoukkueen johtoon ja myöhemmin sama mies lisäsi Augsburgin johtoa kahteen nollaan. Tunnelma pääsi yllättämään itseni täysin, kun alussa molemmat päädyt pitivät hyvää mekkalaa. Ehdottomasti paras kokemus Augsburgista tunnelman suhteen tämä peli. Hampurin blokki hiljeni viimeistään toisella puoliajalla, kun Philipp Max laukoi kotijoukkueen jo 3-0-johtoon. Vielä lopussa kentälle tullut kulttipelaaja Raul Bobadilla pääsi yksin läpi ja viimeisteli loppulukemat tylysti neljään nollaan. Varmasti mukava paluumatka Hampuriin vieraskannattajilla. Ensi viikonloppuna HSV:lla on myös tärkeä peli kun Volksparkstadionilla vastaan asettuu myös putoamista vastaan taisteleva Mainz. Itse en kuitenkaan sinne asti lähde, vaan taas vaihteeksi Dortmundiin, myöskin erittäin tärkeään peliin Hoffenheimia vastaan. Sunnuntaina matka jatkuu vielä Freiburgiin, mutta siihen peliin liput ovat vielä työn alla. Paluu Freiburgista tapahtuu euron kustantaneella Meinfernbussilla, joka on perillä Rosenheimissa mukavasti klo 4.30 maanantaiaamuna. Varmasti kiva matka ja saa nähdä millaisessa olotilassa tuonne bussiin astelen kun Darmstadtin (alkoholisti)vaihdokin ja tämän (alkoholisti)veljen kanssa tulee nuo pelit seurattua.

Ostin myös tänään uuden kännykän joka tullee postissa perille lähipäivinä, niin seuraavaan raporttiin kuvatkin tekevät todennäköisesti paluun!

[FCB]

Keskiviikkoaamuna ostin aluksi 35 euron lipun Bayernin ja Dortmundin cup-kohtaamiseen, mutta hetkeä myöhemmin sain napattua 15 euron seisomapaikan samaan peliin. Illalla suuntasin taas tuttua tutummalle Fröttmaningille kauppaamaan tuota ylimääräistä lippuani.

Eikös Zweitmarktista ostetun lipun voi laittaa takaisin myyntiin (sinne Zweitmarktiin)? Itse olin pähkäillyt että jos saisin itselle ja pojalle mitkä tahansa liput Freiburg-matsiin poistan ne heti, mutta jos tulee paremmat tarjolle voisin laittaa ensimmäiset takaisin myyntiin...?

[Müllermilch]

Eikös Zweitmarktista ostetun lipun voi laittaa takaisin myyntiin (sinne Zweitmarktiin)? Itse olin pähkäillyt että jos saisin itselle ja pojalle mitkä tahansa liput Freiburg-matsiin poistan ne heti, mutta jos tulee paremmat tarjolle voisin laittaa ensimmäiset takaisin myyntiin...?

Voi laittaa.

Parin kolmen tunnin päästä junalla kohti Dortmundia. Päivitimme tällä viikolla kaksi Nordin lippua ja yhden Südwestin lipun kolmeen Südtribünen seisomapaikkaan "pienellä" päivystyksellä BVB:n lippukaupassa. Freiburg-Schalkeenkin onnistuimme saamaan kolme kappaletta parinkympin seisomaflaboja. Muutama tunti vietetty taas tälläkin viikolla eri seurojen lippukaupoissa f5:a hakaten ja onneksi se tuotti lopulta toivotun lopputuloksen.

[Müllermilch]

6.5 Borussia Dortmund - Hoffenheim

Toista kertaa tänä keväänä Dortmundiin. Matkaseura vain hieman pieneni edellisestä kerrasta, mutta kyllä näilläkin pärjättiin. Oma matkani alkoi jo perjantaina puoliltaöin Münchenistä lähteneellä yöjunalla. Reilut kahdeksan tuntia myöhemmin olinkin sitten Dortmundissa. Tällä kertaa junayhteydet pelasivat vähän paremmin kuin viimeksi, ja nyt ei oltu kuin parikymmentä minuuttia myöhässä. Se ei haitannut, koska Darmstadtin ultra sekä tämän veli, joka oli ensimmäistä kertaa futisreissulla Saksassa saapuivat junalla, joka oli 10.30 perillä. Tai piti olla, mutta luotettavaakin luotettavamman Deutsche Bahnin takia saapuivat vasta yhdentoista jälkeen. Tällä kertaa mm junan ovissa oli vikaa, eivätkä ne aina auenneet ja sen johdosta matka myöhästyi. Itse odottelin heitä aseman edessä olevien rappusten edessä auringonpaisteesta nauttien. Ensiksi suuntasimme keskustassa sijainneeseen ruotsalaisia pursunneeseen fanikauppaan, josta kaveri poisti BVB:n pelipaidan Weiglin nimellä, koska olivat ihan mukavassa alennuksessa. Sen jälkeen mentiin viereiseen Zum alten Marktiin syömään perinteiset saksalaiset kevyet lounaat sekä kiskomaan muutamat mäskit. Mehän vedimme jo aamun ensimmäiset rookien kanssa kun kolmas jäsenemme oli jonottamassa fanikaupassa paitaansa. Ei saanut edes ämpäriä, vaikka melko kauan joutuikin odottamaan. Lounaan jälkeen lähdimme takaisin asemalle, jonne heitimme reppumme säilöön ja siitä mäskikioskin kautta odottelemaan S-bahnia Westfalenstadionille. Meillä ei kuitenkaan ollut jostain syystä pääsyä alas raiteelle avattujen oluttölkkien kanssa, mutta kävimme vieressä olleen pylvään takana piilottamassa ne taskuihimme ja kävelimme casuaalisti tarkastajien ohi muina miehinä. Junassa pääsimme sitten jatkamaan tölkkien tuhoamista.


Kavereita odottelemassa.



Stadionin vieressä olevasta Fanshopista meitä odotti taas kolme lippua Südtribüneen henkkareita vastaan. Sisällä kävimme hommaamassa stadionkortin, jolle emme tällä kertaa ladanneet satasta, vaan puolet riitti kolmen hengen bisseihin. Heti tiskiltä kaikille huurteiset käteen ja paikoillemme seisomakatsomoon. Pelin alkuun oli vielä yli tunti, joten siinä ajassa ehdimme vielä juoda stadionkortin sisältöä pois. Sitten pikkuhiljaa seurahymnien ja kokoonpanojen kuuluttamisen jälkeen alkuvihellykseen.

 
Varmaan sanomattakin selvää, että me emme tätä tahtia tuoppia juoneet.


Minulle tämä oli neljäs kerta Signal Idunalla, toinen kerta seisomakatsomossa.





Matsissahan panokset olivat varsin suuret, koska molemmat taistelevat kolmannesta paikasta, joka oikeuttaa suoraan Mestarien liiga-paikkaan. Dortmundin kannalta peli alkoi oikein loistavasti. Castro syötti pallon Reusille joka laittoi pallon Baumannin jalkojen välistä maaliin. Ilmeisesti oli lopulta paitsio, mutta Südtribüne ei sellaisesta välittänyt. Kymmenen minuuttia myöhemmin Aubameyangilla oli mahdollisuus tuplata johto, mutta rankkari viuhui vasemmalta maalin ohi. Kolmenkymmenen minuutin jälkeen piti lähteä vessaan, koska olutta oli tullut ihan kivasti jo litkittyä. Emme kuitenkaan missanneet maaleja, sillä niitä ei enää ensimmäisellä puoliajalla nähty. Toiselle puoliajalle otettiin vielä vähän lisää olutta, jotta pelin katsominen olisi mielekkäämpää. Seisomakatsomossa meno oli kyllä koko pelin ajan hyvä ja rookiekin oli aivan täpinöissään ensimmäisestä paikanpäällä näkemästään Bundesliigapelistä. Paljon parempaa paikkaa sille tuskin olisi voinut keksiäkään, varsinkaan Dortmundin kannattajalle. 82. minuutilla päästiin tuulettamaan vielä toiseen kertaan maalia, kun Auba puski Guerreiron keskityksen maaliin. Lopusta tuli vielä jännittävä, sillä Hoffenheim sai hetkeä myöhemmin pilkun, jonka Kramaric laukoi sisään. Toista kertaa Hoffenheim ei enää onnistunut maalinteossa, vaan pisteet jäivät Dortmundiin ja sekös meille kelpasi. Tässä vaiheessa stadionkortilla oli jäljellä noin 7 euroa, joilla sai juuri ja juuri kaksi Bratwurstia, jotka jaoimme meille kolmelle. Bratwurstien jälkeen kävelimme Bahnpysäkille, tällä kertaa onneksi ilman mitään sekoiluja...


Asiallisia tarroja ainakin Dortmundin päädyssä .



Dortmundista matka jatkui junalla Frankfurtin kautta yöpaikkaamme Darmstadtiin. Käytiin kaupasta ostamassa vielä pientä juotavaa muutaman tunnin matkalle. Itse päädyin muutaman euron viinipulloon, joka oli ihan toimiva. Junassa istuimme hetken paikoillamme, mutta aika nopeasti ravintolavaunun olut houkutteli miehet siirtymään sinne. Sattumalta siellä oli myös jotain junttisuomalaisia viereisessä pöydässä. Kölnin kohdalla he ihmettelivät, että missäs nyt ollaan ja tulivat sitä meiltäkin rallienglanniksi kysymään. Vastasin suomeksi että Kölnissä ja taisivat mennä tästä hieman hämilleen, luulivat ilmeisesti ULKOMAAlaisiksi. Tajusivat kuitenkin jäädä oikealla pysäkillä pois. Deutsche Bahn oli tietenkin taas sen verran myöhässä, että jatkoyhteyden Darmstadtiin sai unohtaa, mutta pääsimme kuitenkin toiseen, Stuttgartiin päin menevään junaan, joka sekin oli 45 minuuttia myöhässä. Meillä oli vähän kiire, koska halusimme vielä suolikaupungissa mennä Ratskelleriin yksille ennen sen sulkeutumista. Ehdimme lopulta juomaan kahdet ja sen jälkeen oli hyvä lähteä nukkumaan, koska aamulla odottaisi aikainen herätys Freiburgin junaan. Rookie päätti kämpillä, ettei halua mennä sänkyyn nukkumaan, vaan nukkuu mieluummin lattialla. Edellisyönä oli kuulemma herännyt siihen, kun isoveljensä oli unissaan puristellut tätä perseestä luullen häntä ilmeisesti sängyn toisella puolella nukkuvaksi HH:kseen. Minä nukuin myös lattialla, koska ilmoitin etten todellakaan häviä millekään rookielle ja menin myös kovalle lattialle nukkumaan ottaen reppuni tyynyksi. Yö meni kuin siivillä, mutta kun aamu koitti niin olo oli, no juuri sellainen kuin sen voisi olettaakin olevan.

[Müllermilch]

7.5 SC Freiburg - Schalke

Sunnuntaina jatkettiin varhain aamusta kohti Freiburgia, jossa illemmalla SC Freiburg sai vastaansa Schalken. Freiburgin kakkosjoukkueella olisi myös ollut Oberligan peli, mutta kun mukana oli yksi naishenkilö, niin päätimme hänen mieliksi jättää sen pois ohjelmasta ja keskittyä enemmän nähtävyyksiin. Harmi näin jälkeenpäin, kun Freiburg näkyi tuon selvästi voittaneen ja jotain savutuksiakin oli kannattajilla stadionilla. Lisäksi kuvissa komean näköisestä Möslestadionista olisi saanut kivan bongauksen. Frankfurtista junalla Freiburgiin meni muutamassa tunnissa ja taisimme kaikki nukkua lähes koko matkan. Freiburgiin saapuessa sää ei näyttänyt erityisesti suosivan, kun vettä tihutteli ja muutenkin taivas vaikutti synkältä. Aluksi teimme pienen kävelykierroksen keskustassa, jonka jälkeen menimme jonnekin kahvilaan syömään aamupalat. Tuon jälkeen lähdimme kapuamaan kaupungin laidalla näkyville kukkuloille. Pienestä darrasta johtuen tuo ei mitään maailman mukavinta puuhaa ollut, mutta ylös päästiin yllättävän nopeasti. Harmillisesti kuitenkin näköalatorni oli tuona ajankohtana suljettu, joten emme päässeet enää ylemmäksi ihastelemaan maisemia. Sen sijaan lähdimme alaspäin ja sieltä löytyikin jonkinlainen näköalatasanne. Turistikuvien jälkeen aloimme ottaa suunnaksi meille suositeltua Feierlingin pienpanimoravintolaa. Tuo olikin ääriään myöten täynnä ja hetken jouduimme odottelemaan ennen kuin pääsimme istumaan. Odotus kuitenkin kannatti, sillä olut oli taivaallista. Jopa ryhmän naishenkilö, joka ei lähes koskaan olutta juo, päätti tällä kertaa kokeilla ja maistui hänellekin. Piti tilata myös toiset ja harkitsimme kahden litran pullon ostamista mukaan, mutta jostain syystä se jäi hankkimatta. Sitä olisi kelvannut siemailla tulevana viikonloppuna Mainzissa, mutta eiköhän sieltäkin jonkinlainen vastaava pienpanimo löytyne. Tuoppien jälkeen alkoi tulla nälkä, joten lähdimme rautatieaseman suuntaan etsimään sopivaa ravintolaa. Valitsimme italialaistyyppisen, jossa söimme maukkaat pastat ja pizzat. Sitten nopeasti kamat asemalle säilöön, kioskista purkki nuuskaa ja ratikalla kohti stadionia.


Kaupunkikierroksella


Ylhäällä


Tälle paikalle suositukset!





Toisin kuin FCSP:n poppoo muutamaa viikkoa aikaisemmin, me emme laulaneet ratikassa Bluesin kendolauluja emmekä mitään muutakaan. Siitä voin kuitenkin olla helposti samaa mieltä, että Freiburg kaupunkina on erittäin kaunis ja ehdottomasti käymisen arvoinen. Ja Feierling varsinkin. Ratikalla kesti viitisentoista minuuttia saapua Schwarzwaldstadionin pysäkille, josta seurasimme ihmismassaa perille. Ensiksi piti mennä lippuluukulle noutamaan aiemmin ostamamme liput. Koska kanssafoorumistin HH meni ennemmin elokuviin kuin futispeliin, niin meille jäi yksi lippu myytäväksi. Sen toki saimme jo kaupattua jo kävelymatkalla jollekin paikalliselle. Liput saatuamme kävimme fanimyymälässä ostamassa kotijoukkueen huivit, niinkuin kunnon mieshuoran tapoihin kuuluu. Sen jälkeen suunnaksi Nord-katsomo, joka on kotijoukkueen seisomapääty. Pientä vaivaa sai kyllä nähdä, että kolme lippua sinne saimme, eli taas oli suuri osa viikosta käytetty Freiburgin Zweitmarktissa F5-näppäimen painamiseen. Ei kuitenkaan turhaan, sillä lopulta käsissämme oli kolme kahdenkymmenen euron seisomalippua. Turvatarkastuksien jälkeen kohti oluttiskiä, jonka jälkeen etsimään meille paikkoja. Pääty oli kuitenkin aivan täynnä, mutta jonnekin välikköön onnistuimme ahtautumaan. Itse katsoin peliä kahden noin kaksimetrisen hujopin takaa, joten tällaisena suht lyhytkasvuisena ihan koko kenttää ei aina nähnyt. Mutta mikäpä siinä, pääasia että olut oli kädessä ja paikalle oli päästy. Schwarzwaldstadionista tuli samalla yksi omista suosikeistani ja harmi, että Freiburgille on lähiaikoina tulossa uusi stadikka. Varsinkin tuolta pohjoispäädystä on todella hienot näkymät Südin takana sijaitseville vuorille. Muutenkin todella tyylikäs kokonaisuus ja sijainniltaankin hyvä.


Huivit ostettu ja kohti katsomoa.


Ei nyt mikään makuelämys Feierlingin jälkeen, mutta stadionbissenä menettelee.





Freiburg on pelannut melko köykäisellä materiaalillaan aivan fantastisen kauden ja taistelee ihan tosissaan europaikoista. Schalkekin oli vielä tuon pelin aikaan kamppailemassa samoista sijoista, joten panos oli tässäkin pelissä suuri. Freiburg aloitti kotiyleisön tukemana pelin vahvasti ja sai Schalken näyttämään heikolta. 22 minuutilla Florian Niederlechner sai päädyn pomppimaan villisti viedessään Freiburgin johtoon. Vajaa kymmenen minuttia yöhemmin Schalken Kolasinac rikkoi rankkarin arvoisesti Maximilian Philippiä. Pilkkua asettui ampumaan kukas muukaan kuin äsken maalin tehnyt Niederlechner. Fährmann aavisti väärin ja kauittimista alkoi hetken päästä kuulua jälleen SC Freiburg Tor, immer wieder vor. Katsomossa bisset sinkoilivat ja hymy oli herkässä. Lisämaaleja ei enää nähty, mutta lisää kaljaa kylläkin. Freiburgilla oli tosin hyviä paikkoja lisämaaleihin, mm. Petersen tuhri läpiajon. Pelin loputtua kotijoukkueen pelaajat tulivat luonnollisesti laulattamaan päätyä. Siirryimme loppuvihellyksen jälkeen vähän alemmaksi, jotta näkisimme paremmin. Tulihan sieltä lopulta vielä sympaattinen Christian Streichkin päädyn eteen, kun tarpeeksi kauan hänen nimeään huudettiin. Hieno peli, hieno stadion, hieno kaupunki. Loistava valinta sunnuntaipeliksi ja näin rookiekin sai ensimmäisen kosketuksen saksalaiseen livefutikseen tuona viikonloppuna. Veikkaan, ettei jää hänelläkään ainoaksi kerraksi. Pelaajien poistuttua stadionin uumeniin mekin lähdimme kohti rautatieasemaa. Oma bussini kun lähti jo 20:30, niin paljoa ei ehditty jäämään fiilistelemään. Aseman kaupasta vielä eväät bussiin samalla kun muut porukasta lähtivät junalla takaisin Darmstadtiin. Oma bussini oli perillä Rosenheimissa klo 5 aamulla. Matka kesti siis reilut kahdeksan tuntia ja hintaa sille tuli huima yksi euro. Rosenheim oli Meinfernbusin uusi pysäkki, jonka johdosta 500 ensimmäistä matkaa sinne sai euron hintaan. Bussi kulki Ranskan, Sveitsin ja Itävallan kautta ja pariin otteeseen poliisit tulivat rajalla bussiin tarkastamaan passeja. Lähti sieltä Itävallan ja Saksan rajalta vielä joku paperiton mamu bussista ulos poliisien matkaan. Kotona olin puoli seitsemän aikaan aamusta ja siitä olikin mukava aloittaa samantien päivän työt.


On se vaan komea.


Pelaajat huudattamassa kotipäätyä.


Huomenna taas kanssafoorumistin seurassa Mainziin. Alunperin piti mennä Darmstadtiin Böllelle, mutta lippujen saanti ei onnistunut. Olisi siellä reilu viikko sitten ollut jotain 35 euron istumapaikkoja, mutta ajattelimme että kyllä niitä halvempiakin tullee vielä Ticketbörseen. Ei tullut. Mieluumminhan sitä olisi tyylikkäälle Böllelle lähtenyt kuin keskellä peltoa sijaitsevalle Opel-Arenalle, mutta ei tuo Eintracht-pelikään huono ole. Sunnuntaina olisi vielä ohjelmassa KSC-Dynamo, mutta liitto päätti pari päivää sitten, että tuo pelataan tyhjille katsomoille poislukien jotain VIP-paikkoja sekä 2400 vieraskannattajaa sektoreihin E1 ja E2. Meiltä löytyi liput E4:een, joten asiaa stadionille tuskin on. Yritetään kuitenkin muokata tuo lipuissa lukeva nelonen ykköseksi. Toinen vaihtoehto on kiivetä porttien yli niin että meitä ei huomata. Kaikkemme teemme että pääsemme sisään, mutta saa nähdä miten käy.

e. Dynamo ilmoitti, että kaikki vieraskannattajat pääsevät sittenkin stadionille, oli liput mistä tahansa.

[Nyrki]

Hyvä rapo ja hienoa että se Feierling maistui.

Pieni korjaus noihin katsomoihin, olitte Südissä ja vuoret ovat fanikatsomo Nordin takana.

[Müllermilch]

Hyvä rapo ja hienoa että se Feierling maistui.

Pieni korjaus noihin katsomoihin, olitte Südissä ja vuoret ovat fanikatsomo Nordin takana.

Kiitoksia vaan vinkistä, tuskin muuten olisimme tuonne tajunneet mennä. Oltiin me Nordissa kuitenkin, sekoilin vaan silloin privaa lähettäessäni kun en itsekään silloin muistanut että mistä ne meidän lippumme olivat...

[Catweazle]

Gästeblock on Südissä ja sieltäkin näkee noita kukkuloita vastakkaisen päädyn takana.

[Müllermilch]

13.5 FSV Mainz 05 - Eintracht Frankfurt

Jonathan Heimes-Stadion am Böllenfalltorille kun ei olisi muuta kuin istumapaikkoja saanut, niin oli "tyytyminen" Mainzin ja Eintrachtin kohtaamiseen. Kaveri vielä jonotteli keskiviikkoaamuna Böllellä kaksi tuntia vapautuneiden seisomapaikkojen toivossa lippuja, mutta niitä ei sitten lopulta ilmestynytkään. Toiseen peliin sen sijaan irtosi liput Mainzin seisomablokkiin 15 eurolla, joten matka suuntautui lopulta sinne. Tuohonkaan peliin ei olisi ollut asiaa ilman aiempaa ostohistoriaa, mutta onneksi kaveri oli käynyt pari kuukautta takaperin katsomassa pelin Wolfsburgia vastaan, niin sellainen löytyi. Junalippu Mainziin hoitui allekirjoittaneelta 20 eurolla ja lähtö oli mukavasti lauantaiaamuna klo 5.36. Herätyskello piti laittaa jo ennen viittä soimaan, mutta sisäinen kelloni herätti minut jo viisitoista vaille, niin jäi aamulle vähän enemmän aikaa. Aamupalaa en kuitenkaan ehtinyt syömään, vaan ostin sitten Münchenin asemalta sämpylän junaan. Matka Münchenistä Frankfurtiin meni suurimmaksi osaksi nukkuessa. Jo Münchenissä panin merkille, että ilmoitustaulut olivat kaikki pimeinä ja sama homma myös jokaisella välipysäkillä, kuten myös Frankfurtissa. Ilmeisesti DB:kin oli saanut osansa tuosta maailmanlaajuisesta kyberhyökkäyksestä. Frankfurtissa meinasi tulla kiire, kun alunperin 15 minuutin vaihtoaika S-bahniin typistyi tyypilliseen tapaan junan myöhästymisen johdosta viiteen minuuttiin. Onneksi S-bahn-raiteet sijaitsevat kuitenkin käytännössä suoraan normaalien junaraiteiden alapuolella, niin ehdin hyvin Mainziin vievään junaan. Puoli tuntia myöhemmin jäin pois Römisches Theaterin kohdalla, joka on aivan Mainzin vanhan kaupungin läheisyydessä. Kaveri siellä jo odottelikin, kun oli hetkeä aikaisemmin saapunut Darmstadtista paikalle.

Aloitettiin päivä varsin rauhallisesti kahvilla ja sämpylöillä, jonka jälkeen siirryimme etukäteen bongaamaamme Eisgrubin panimoravintolaan. Tuohon aikaan päivästä olimme lähes ainoat asiakkaat, mutta silti oluita sai odottaa yllättävän kauan. Bisse oli paikan omaa ja se tarjoiltiin tyylikkäästi kivituopeista. Maku oli hieman humalaisempi kuin edellisissä samantyyppisissä paikoissa, Feierlingissä ja Ratskellerissä. Ei se silti pahaa ollut. Otettiin vielä toiset ja tilattiin lasku. Jostain syystä tarjoilija veloitti vain yhdet kaljat, joten tuli vähän halvempi vierailu. Kaljojen jälkeen menimme hetkeksi istuskelemaan viereiselle Bischofsplatzille. Sieltä jatkoimme matkaamme johonkin viiniterassille, josta otimme vaihtelun vuoksi Weissweinschorlet, joka ilmeisesti on jonkinlainen seudun erikoisuus. Terassin ohi käveli jatkuvasti Eintrachtin kannattajia ja jotkut mestan asiakkaille huutelivat hieman ivalliseen sävyyn, että "lasst euch schmecken Kaffee und Kuchen." Viinilasien tyhjennettyä suuntasimme Mainzin fanikauppaan, josta allekirjoittanut laittoi poistoon seuran GeMAINZam-huivin. Ihan hyvin alkaa olla eri seurojen huiveja nyt varastossa, arviolta heittäisin jotain 30-40. Ja läheskään jokaiselta paikkakunnalta ei tosiaankaan ole aina huivia lähtenyt mukaan.


Päivä käyntiin.


Ja tämän jälkeen virkistävää Weinschorlea kitusiin.





Reput asemalle säilöön, kioskista kahden euron Licherit ja kohti bussia, joka vei meidät Opel-Arenalle. Bussimatka tuonne ei vienyt kuin korkeintaan kymmenen minuuttia, joten yhteydet pelaavat Mainzissa todella hyvin. Toki tuosta pysäkiltä pitää vielä kävellä jokunen sata metriä itse stadionille, mutta auringonpaisteessa ja bisse kädessä se ei mikään suuri urakka ole. Kävimme hommaamassa stadionkortin, jolle laitettiin 40e, sisältäen kymmenen euron korttipantin. Sisällä stadionilla odotti kuitekin järkytys, kun tiskeillä oli kein Alkohol heute-laput. Oltiin siis juuri ladattu turhaan kortille rahaa. Menimme takaisin porteista ulos ottamaan oluet ulkopuolella sijainneesta kojusta. Se jäi vähän arvoitukseksi, että oliko niissäkään lopulta alkoholia. Kävelin takaisin sisälle kahden tuopin kanssa, eikä se ollut järkkäreille ongelma. Sitten pitikin jo suunnata katsomoon. Jonkinlainen tifo kotijoukkueella oli ennen peliä ja me pääsimme myös valkopunaisen lakanan alle. Mainz oli tiiviisti mukana putoamiskamppailussa, joten joukkue tarvitsi kaiken kotiyleisön tuen tässä pelissä. Luulisi myös, että lähes paikallisvastus Eintracht olisi sytyttänyt jonkinasteisen taisteluilmeen, mutta ensimmäisellä puoliajalla sellaisesta ei ollut tietoakaan. Pelitapahtumiin nähden paskan nelivitosen päätteeksi Branimir Hrgota vei vierasjoukkueen johtoon ja sysäsi Mainzin yhä syvemmälle putoamiskamppailuun. Toiselle puolikkaalle jäi isännille vielä paljon parannettavaa. Me yritimme puoliajalla stroomata vierasblokkiin, mutta se oli sen verran hyvin eristetty, että jäi haaveeksi. Olisi sieltä yhdestä välistä ehkä päässyt sujahtamaan, mutta katsoimme ilmeisesti sen verran kiinnostuneina sitä mahdollisuutta, että järkkäri jäi seurailemaan meidän tekemisiä. Lopulta palasimme sitten takaisin omille paikoillemme.


Matkalla stadionille.


Tifon alla.


Näkymä kentälle. Eintrachtin blokki luonnollisesti loppuunmyyty, kuten oli myös koko peli. Kenelläs foorumistilla oli muuten tuolla vieraskatsomossa Suomen lippu?





 Toinen puoliaika ei kauaa vanhentunut, kun vieraiden Seferovic lisäsi johtoa kahteen nollaan. Tässä vaiheessa tuskin kotiyleisökään jaksoi enää uskoa omiinsa. Tunnin pelin jälkeen tapahtui kuitenkin jotain ihmeellistä. Ensin Jhon Cordoba kavensi pelin läpiajosta ja kaksi minuuttia myöhemmin Stefan Bell puski pelin tasoihin. Pelin kuva muuttui nyt täysin ja Mainz sai jostain lisää energiaa ja lähti villisti hakemaan johtomaalia. Sellainen tuli sitten 15 minuuttia ennen loppuvihellystä, kun japski Yoshinori Muto puski Mainzin johtoon. Hradeckylle ei tässäkään jäänyt mitään mahdollisuuksia torjuntaan. Lopussa Mainz sai vielä pilkun, jonka De Blasis laittoi sisään Luken dyykatessa väärään nurkkaan. Tuon jälkeen tuomari puhalsikin pelin päättyneeksi. Ihmettelimme vähän, että miksi pelaajat eivät tule päädyn eteen juhlittaviksi, vaan jäivät keskiympyrän tienoille istuskelemaan. Vähän ajan päästä selvisi, että he odottavat tietoa Gladbachin ja Wolfsburgin pelistä, joka oli pysäytetty kymmenen minuuttia ennen loppua kovan sateen vuoksi. Tasurilla tai Gladin voitolla Mainz olisi päivän tulosten myötä varmasti kuivilla. Pitkän odottelun jälkeen tuli tieto, että peli päättyi 1-1, jonka jälkeen alkoi pitch invasion. Mekin ryntäsimme kentälle muiden mukana. Ihan hauska kokemus kieltämättä. Menimme pelaajatunnelin kohdalle odottelemaan, että jos sietä hetken päästä tulisivat pelaajat takaisin kentälle. Vähän ajan päästä Jannik Huth käveli siitä aivan meidän vierestä ohi ja suuntasi muiden mainzilaisten tavoin tunnelin yläpuolella olevaan katsomoon, joka oli eristetty lukuisilla järkkäreillä. Pelaajat saivat oluet käteen ja huudattivat kentälle stroomanneita kannattajia. Enää ei kaduttanut, että liput Darmstadtiin jäivät haaveeksi.



Joskus näinkin päin, että pelaajat katsomossa ja fanit kentällä.



Hulinoiden jälkeen suuntana oli taas Mainzin keskusta. Siellä kävimme pizzeriassa syömässä kuuden euron pizzat, jonka jälkeen suuntasimme juomaan Bischoff-olutta vanhankaupungin Weinstubeen. Monen vuoden metsästys Bischoff-oluen suhteen oli päättynyt. Nyt varmaan monet ihmettelevät, että miksi ihmeessä metsästimme jotain tuollaista bisseä, mutta se on eräänlainen sisäpiiriläppä joka aukeaa vain harvoille ja valituille. En nyt väittäisi, että olut oli maultaan tuollaisen etsinnän arvoista, mutta nyt sekin asia oli hoidettu. Bischoffien jälkeen jatkoimme taas Eisgrubeen, jossa hetken listaa katsoessamme päätimme, että miksemme ottaisi tuollaista kolmen litran hanaa pöytään. Sellainen tilattiin ja tunnin kuluttua siinä ei enää olutta ollut. Viiden litran hanakin olisi ollut mahdollisuuksien rajoissa. Hanan tyhjennyttyä oli aika lähteä Römisches Theaterin asemalle, toki siinä välissä kerkesimme vielä aseman viereisessä pubissa poikkeamaan yksille nopeille. Olutta oli mennyt sen verran, ettei kahdeksan euron junalippua Darmstadtiin enää huvittanut ostaa, joten Schwarzilla mentiin. Eipä niitä lippujakaan kukaan tullut kyselemään. Darmstadtissa mentiin vielä muistaakseni jossain baarissa käymään ja sen jälkeen nukkumaan. Nukkua sai aina pitkälle aamukymmeneen asti, koska seuraavan päivän bussi Karlsruheen lähti vasta yhdentoista jälkeen. KSC:n ja Dynamon pelistä tulikin sitten yksi hämmentävimmistä jalkapallotapahtumista koskaan, ei kuitenkaan pelitapahtumien osalta.


Bischofeilla

Kolme litraa sitä itseään.


Ja näin...

[Müllermilch]

14.5 Karlsruher SC - SG Dynamo Dresden

Koitti sunnuntaiaamu ja pelipäivä. Puin päälleni Fred Perryn keltamustan pikeen sekä Dynamon verkkatakin, kaverille annoin Dynkyn huivini. Yhdentoista jälkeen poistuimme Darmstadtin opiskelijaluukusta kohti Fernbussin pysäkkiä rautatieaseman vierellä. Ostin aseman Yormasista aamupalaksi Camembert-leivän, hyi vittu että oli muuten pahan makuinen. Kaksi tuntia kestäneen bussimatkan jälkeen olimme Karlsruhessa. Jätimme kamat asemalle ja lähdimme kävelemään kohti keskustaa. Ilma oli sen verran lämmin, että arpominen aamulla shortsien ja farkkujen välillä vaikutti osuneen oikein. Karlsruhen keskusta oli sen sijaan varsin mitäänsanomaton ja tuntui, että koko kaupunki oli yhtä helvetin suurta rakennustyömaata. Kaupunki näytti sitten meille kirjaimellisesti sen paskimmat puolensa, kun lintu paskansi päälleni ylittäessäni suojatietä. Vasen käsi, oikea käsi, paidan kaulus ja rinnus olivat täysin linnunpaskassa. Helvetin kiva homma. Ei muuta kuin suunta lähimpään baariin, jossa menin vessaan pesemään suurimmat scheisset pois. Lähin baari kostautuikin sitten erittäin hyväksi ja käsittämättömän halvaksi. Päivän pasta sekä tuopillinen olutta irtosi kohtuulliseen 5,10e yhteishintaan. Tuopin jälkeen kello näyttikin jo sen verran, että oli aika suunnistaa kohti Wildparkstadionia. Lähdimme ihan kävellen, koska baarista sinne ei ollut kuin kilometrin matka. Suorin reitti kulki jonkun puiston läpi ja hetken päästä stadionkin tuli metsikön takaa näkyviin. Tämän pelinhän liitto oli varsin lyhyellä varoitusajalla päättänyt pelattavan tyhjille katsomoille. Syynä oli joidenkin muutaman Karlsruhen ultran käyttäytyminen joskus aiemmin. Stadionille pääsivät ainoastaan KSC:n pääkatsomon kausikorttilaiset sekä 2400 Dresdenin kannattajaa. Me ehdimme jo luulla, että meiltäkin jäisi matsi väliin, koska paikkamme eivät olleet Dynamon blokista, mutta päivää myöhemmin Dynamo ilmoitti, että jokainen sen kannattaja pääsee sisään riippumatta siitä mistä katsomonosasta liput ovat. Omat lippumme vaihtuivat portilla E4-katsomosta Dresdenin vierasblokkiin. Sisällä stadionilla odottikin sitten aivan käsittämätön näky. Katsomoon vievillä portailla sekä kaikkialla ympärillä näkyi pelkästään maastokuvioisiin paitoihin ja hattuihin pukeutuneita dresdeniläisiä. Minulla ei ollut tällaisesta minkäänlaista aavistustakaan etukäteen, joten fiilikset olivat vähintäänkin tasoa mitä vittua nyt taas. Kaikenlaista minäkin olen näitä paikkakuntia ja katsomoita kiertäneenä nähnyt, mutta tämä meni jo ylivoimaisesti ihan toiselle tasolle verrattuna mihinkään aiempaan. Jälkeenpäin selvisi, että päivän teemana oli "Krieg dem DFB", eli sota DFB:ia vastaan. Toteutus oli kyllä erittäin näyttävä. Pitihän sitten meidänkin luonnollisesti poistaa teemaan sopivat kamat. T-paita sekä kalastajalakki lähtivät kymmentä euroa vastaan. Sen jälkeen bissetiskin kautta odottelemaan portaille muiden maastoutuneiden kanssa. Harmiksi bissejonot eivät toimineet edes vähää alusta ja kun vihdoin pääsi tilaamaan, niin alkoholitonta paskaahan siellä pelkästään myytiin. En suosittele kenellekään alkoholitonta Rothausia, hirveintä kuraa mitä on tullut ikinä juotua.






Tällainen näky siellä stadionilla sitten odotti.



Hetken päästä vähän pelästyimme, kun katsomosta kuului ihan helvetillinen pamaus. Tämän jälkeen kaikki Dynamon kannattajat ryntäsivät omaan katsomonosaansa. Varmasti näyttänyt hienolta jostain katkiksesta päin katsottuna. Mekin siirryimme joukon mukana katsomoon ja otimme paikkamme seisomablokin vasemmasta reunasta. Kenelläkään, siis ei kenelläkään, ei näkynyt armeijavaatteista poikkeavaa varustusta. Lisäksi kannattajat kävivät levittämässä seisomablokin molemmille puolille oleviin aitoihin intistä tutut naamioverkot. Dynamon chantit alkoivat raikua ja mikäs siinä laulellessa, kun toisen joukkueen ultrat eivät olleet paikalla pitämässä tunnelmaa yllä. Dynamolla oli siis kotipeli Karlsruhessa. Pelaajien tullessa kentälle alkoi vitullinen savutus ja soihdutus ja kuuluttajakin yritti muistuttaa, että pyrojen käyttö on kiellettyä. Vierasblokki täyttyi kokonaan vihreästä savusta. Pelillisesti tuo matsi ei mitään erityistä tarjonnut, vaikka seitsemän maalia nähtiinkin. Panosta ei kummallakaan enää ollut, kun KSC oli varmistanut putoamisen aiemmilla kierroksilla ja Dynamo menettänyt mahdollisuutensa nousupaikkoihin. Pelattiin siis enää lähinnä kunniasta. Aluksi KSC siirtyi johtoon, mutta hetken päästä Dynkky sai yrittää tasoitusta pilkusta. Veskari aavisti kuitenkin Kutschken vedon oikein ja tasoitusta ei nähty - vielä. Sitä seuranneesta kulmasta toppari Jannik Müller pääsi kuitenkin tasoittamaan pelin. Taisi katsomossa taas maalin jälkeen jotain pyrojakin näkyä, DFB varmasti mielissään kun pääsee taas sakottamaan dresdeniläisiä. Katsomossa meno oli helvetin hyvä läpi pelin. Jossain välissä tuli melko pitkiäkin taukoja kun kukaan ei chantannut, mutta se sopi juuri hyvin tähän peliin, jossa vastapuolella ei kannattajia ollut. Chantit kaikuivat kyllä todella komeasti varmaan kauaskin stadionin ulkopuolelle. Pahannäköinen tilanne nähtiin 20 minuutin kohdalla, kun vieraiden Kutschke sekä KSC:n Gimber ilmeisesti törmäsivät toisiinsa, jonka johdosta molemmat vietiin tajuttomina kentältä pois. Kuuluttaja ilmoitti kuitenkin hetken päästä, että molemmat pelaajat ovat nyt tajuissaan ja heidät viedään sairaalaan jatkotutkimuksia varten. Hyvä niin, vaikkakin ainakin Kutschken kausi oli tuon jälkeen ohi. Dynamo sai 35. minuutilla toisen rankkarin, kun Orlishausen kaatoi läpi päässeen vaihtopelaaja Erich Berkon. Akaki Gogia laittoi pallon samaan nurkkaan kuin Kutschke aiemmin, mutta tällä kertaa maalivahti meni toiseen nurkkaan ja veto painui maaliin. Pari minuuttia myöhemmin Gogia teki päivän toisen maalinsa ja näillä lukemilla mentiin (kusi)tauolle. Vessathan tuolla olivat muuten ainakin vieraskatsomossa luokkaa bajamaja eikä tuo Villipuisto-stadion muutenkaan ole ehkä ihan tältä vuosikymmeneltä. Istumapaikoilla penkit olivat vinossa ja niiden alla kasvoi ruohoa. Pientä päivitystä ehkä kaipaisi ja lisäksi katsomokin on vanhana yleisturhailustadionina todella kaukana kentästä.


Footballarmy Dynamo Dresden



Lahelle sakkoja.







Toinen puoliaika meni aika lailla höntsäillessä. Sen kohokohta oli ehkä puolivälissä katsomon ylle vedetty jättimäinen DFB:n logo, joka oli viivattu punaisella yli. Logo kiersi aluksi keskeltä vasemmalle ja sieltä oikealle ja muutaman kerran vielä edestakas. Lakanaa liikutellessa chanttina oli hieman muokattu versio Oh Dynamo-laulusta. Tässä versiossa sanat menivät näin: Fussballmafia DFB, Fussballmafia DFB, Fussballmafia DFB, Ooo Scheiss DFB. Toisena kohokohtana katsomoon nousi panssarivaunu. Hetken päästä toiselle puolelle katsomoa ilmestyi maalitaulu, joka oli päivän vastustajaan liittyen KSC-aiheinen. Vaunu alkoi liikkua kohti maalitaulua ja pysähtyi vähän matkan päähän siitä. Pienen tähtäilyn jälkeen vaunu ampui piipustaan soihdun, joka sytytti tuon lakanan palamaan. Näin Dynamo toivotti omalla tavallaan kotijoukkueelle hyvää matkaa dritteen. Vielä yhtenä huippuhetkenä koko katsomo kääntyi sivuttaissuuntaan ja alkoi marssimaan armeijatyyliin huutaen samalla "Ost, Ost, Ostdeutschland". Aivan ainutlaatuisia hetkiä futiskatsomossa ja tämän takia tykkään käydä erityisesti juuri Dynamon peleissä. Kun luulee jo nähneensä ja kokeneensa kaiken mahdollisen, niin Dynamo se jaksaa aina vaan yllättää.


Logo kiertämässä. Youtubesta löytää videota liikkuvana sekä muutenkin muita tapahtumia tuosta pelistä, suosittelen katsomaan.



Jannik Müller teki kymmenen minuuttia ennen loppua toisen maalinsa ja lukemat taululla olivat jo 1-4. Loppu meinasi mennä tiukaksikin, kun Zawada tasoitti hetkeä myöhemmin ja lisäajalla Krebs kutisti pilkusta johdon enää yhteen maaliin. Dynamon onni oli kuitenkin saksalaistyyppinen minuutin lisäaika, joten kauden viimeisestä vieraspelistä oli tuomisina koko show:n lisäksi kolme pistettä. Edessämme seisonut janari ihmetteli, että mitä kieltä oikein puhuimme ja luulivat aluksi bosnialaisiksi. Kun sanoimme olevamme Suomesta, niin kävi sanomassa kaikille lähellä oleville tutuilleen, että täällä on jumalauta suomalaisia. Eikä mitenkään vihamielisesti, vaan tuntui olevan aidosti innoissaan siitä, että suomijuntitkin Dynkyn vierasblokkiin eksyvät. Emme nyt oikeastaan miltään turisteilta noin muuten vaikuttaneet, koska lauloimme (ja taputimme) kyllä koko ajan muiden mukana. Itsekin oppinut tässä jo aika lailla Dynamon chantit ulkoa. Pelin loputtua keltapaitaiset pelaajat marssivat hekin armeijatyyliin kohti Gästeblockia. Eiköhän DFB nyt tutki kaiken muun lisäksi  tuotakin pelaajien marssimista, jota itse en voi todellakaan ymmärtää. Minusta tuo oli pelaajilta hauska veto mutta liitto haluaa löytää kaikesta seuraan liittyvästä väkisin jotain paskaa, jotta pääsee sitä sakottamaan. Saa nähdä minkälaisia jälkiseuraamuksia tästäkin pelistä tulee, kun liiton muumiot lyövät Rainer Kochin johdolla viisaat päänsä yhteen. Johan se oli saatana mennyt ilmoittamaan, että tuollainen käytös ei todellakaan sovi jalkapalloon.

Pelin jälkeen lähdimme muun joukon mukana marssimaan stadionilta ulos. Poliiseja oli ihan joka puolella ja varmasti yhteensä yli toista tuhatta. Kilometrin verran käveltyämme poikkesimme muusta joukosta kohti lähintä S-bahn-pysäkkiä. Poliisit pysäyttivät meidät yrittäessämme mennä ohi sanoen että haluavat kysyä yhtä asiaa. Vekkuli poliisisetä kuitenkin kiitteli aluksi hyvää kannatusta ja kysyi, että saisiko toiselta meistä joko hatun tai paidan omakseen. Emme toki antaneet poliiseille mitään, vaan jatkoimme matkaamme. Vähän ajan päästä joku auto ajoi viereemme, avasi ovet ja autosta kuului huuto "Finnland". Aikaisemmat tyypit katsomosta olivat bonganneet meidät kävelemästä ja toivottivat vielä hyvää kotimatkaa. Menimme aluksi oluelle, koska eihän sitä oltu taas muutamaan tuntiin juotu. Paikaksi valikoitui Vogelbräu, josta sai erittäin hyvää olutta ja luonnollisesti paikan omaa. Kahden tuopposen jälkeen menimme vielä aikaisemmin vierailemaamme baariin, josta tilasimme tällä kertaa burgerit, jotka huuhdeltiin alas kahdella oluella. Sen jälkeen olikin kotimatkan aika. Itsellä lähti bussi Rosenheimiin, jossa olin perillä kolmelta yöllä. Onnistuin vain jotenkin unohtamaan aikaisemmin ostamani kalastajanlakin sinne bussiin, joka pisti syystäkin vituttamaan. Paita sentään on jäljellä tuosta ainutlaatuisesta pelistä muistona.

 
Vogelbräun bisset sekä myöhemmin kadonnut hattu.


Tuon toisen baarin saniteettitiloissa pääsi foorumistikin näkemään vähäpukeisia naisia . Oxford cafe oli muuten paikan nimi jos jotain kiinnostaa.







Että sellaista. Vähiin käy ennen kuin loppuu, enää yksi kierros jäljellä plus relegaatiot . Lauantaina mennään isän, veljen ja kaverin kanssa Allianz Arenalle, jos nyt saamme liput. Sunnuntaina jatketaan kaverin kanssa Fürthiin tsekkaamaan Union Berlinin vieraskannatus. Relegaatiosta en toivoisi mitään muuta, kuin 1860 Münchenin sekä Magdeburgin kohtaamista ihan vaan katsomolutuurin perusteella. Magdeburg on myös ollut jo kauan omalla to do-listalla, joten kaikki mahdolliset sormet ristiin, jotta tuo toteutuu.